Hakkaraisen dilemma

Hallitsematon maahanmuutto ja Hakkaraisen dilemma

Sisäministeri Orpo kuuluu sanoneen, että maahanmuutto tulee jatkumaan. Se on realiteetti se ja siihen siis sopeutukaamme.

Tämä on tietenkin aivan triviaali asia, eikä sen muuttamista kukaan vakavasti otettava henkilö liene edes ehdottanut. Tosin keskustelun taso on joskus painunut niin matalalle, ettei tunnu aivan selvältä, onko kyseessä tyhmyys vai tyhmäksi tekeytyminen, mikä kuuluu klassisen retoriikan keinoihin. Tarkoitan niitä argumentteja, joiden mukaan me omaan Impivaaraamme sulkeutumalla estämme uusien Fazerien ja Finlaysonien saapumisen maahamme. Kun hallitsemattomasta maahantunkeutumisesta huolestuneet on leimattu huonoiksi ihmisiksi, haluavat sekä hyväihmiset™ että myös tavalliset kunnialliset kansalaiset tietysti pysyä heistä irrallaan.

Tämä on ymmärrettävää. Sen sijaan ei ole hyväksyttävää se, että asioita tahallisesti sekoitetaan ja kieltäydytään tunnustamasta niitä ongelmia, jotka hallituksen velvollisuus olisi ratkaista ja joita ei voi kiertää selittämällä, ettei maahanmuuttoa voi lopettaa.

Meillä on ongelma, jota voisi nimittää Hakkaraisen dilemmaksi. Koko Suomi muistaa sen skandaalin, jonka tuore kansanedustaja Hakkarainen aiheutti kertoessaan haastattelijalle paheksuvansa sitä, että kun joku neekeriukko pääsee suomalaiselle raja-asemalle ja kykenee vain sanomaan taikasanan turvapaikka, on hänet automaattisesti päästettävä maahan. Maasta poistaminen on puolestaan osoittautunut käytännössä ylivoimaiseksi.

Missä oli skandaalin ydin? Oliko tärkeää ja pöyristyttävää se, että kansanedustaja olympolaisen ylevästä lainsäätäjän asemaastaan huolimatta oli alentunut käyttämään hirveää n-sanaa, vai oliko olennaisempaa, että hän puuttui räikeään ongelmaan? Median reaktioista päätellen vain edellisellä asialla oli yleensä jotakin merkitystä. Kansa näyttää tämän asian suhteen kuitenkin jakaantuneen eikä tuo jälkimmäinen seikka ole vain millään suostunut menettämään merkitystään, päinvastoin.

Turvapaikka-anomusten käsittely on osoittanut, että vain pieni osa tällaisista maahantunkeutujista on osoittautunut vainoa pakeneviksi eli siis turvapaikkaa edes yleensä tarvitseviksi. Jokseenkin olematon lienee se prosenttiosuus, jonka voisi ajatella perustellusti tarvitsevan tuota turvapaikkaa nimenomaan Suomesta. Tänne on yleisesti ottaen ollut mahdotonta päästä muuten, kuin turvallisten maiden kautta.

Aiheetonta turvapaikan hakemista voinee pitää rikoksena siinä kuin muutakin erilaisilla etuuksilla, esimerkiksi kela-korvauksilla keinottelua. Perusteeton hyöty on siis syytä periä takaisin asiaankuuluvan rangaistuksen ohella. Tätä edellyttää normaali oikeuskäytäntö, jonka on tasapuolisesti koskettava niin oman maan kansalaisia kuin muitakin. On mahdotonta ajatella, että jälkimmäiset olisi asetettava edullisempaan asemaan.

Länsirajan yli suuntautuva hallitsematon maahantunkeutuminen on nyt hieman laantunut, ehkä väliaikaisesti. Nyt puhutaan siitä, että myös itärajan kautta uhkaisi meitä vastaava turvapaikalla keinottelijoiden aalto, etenkin Afganistanista. Asialla ovat shoppailijat, kuten suurlähettiläämme kertoi.

Rajan yli tunkeutuminen kuulostaa oudolta, kun otetaan huomioon, miten vaikea tuota rajaa on ylittää. Miten on mahdollista, että maahamme päästetään ihmisiä ilman asianmukaista viisumia? Hakkaraisen mainitseman taikasanan kerrotaan ratkaisevan kaiken. Jos tulija kykenee jollakin ymmärrettävällä kielellä ilmoittamaan, että hakee turvapaikkaa, ei häntä kuulemma voida palauttaa ennen kuin asia on tutkittu.

Miksi ei? Venäjä on turvallinen maa, jossa ei ole edes kuolemantuomiota, kuten vaikkapa USA:ssa. Aidosta turvapaikanhakijasta voisi olla kysymys, mikäli ihminen pakenisi Venäjältä siellä kohtaamansa vainoa. Mikäli hänen asiansa sen sijaan liittyy esimerkiksi Afganistaniin, olisi absurdia ottaa asiaa edes käsiteltäväksi. Vaan otetaanko sittenkin? Miksi? Ehkäpä sisäministeri kykenee vastaamaan, miksi rajoillamme sovelletaan tällaisia mielettömiä käytäntöjä, jotka rikkovat oikeudenkäytön keskeisiä periaatteita. ”Mikä ei oikeus ja kohtuus ole, ei voi olla lakikaan” sanovat vanhat tuomarinohjeet.

Maamme rajojen koskemattomuudesta vastaavien viranomaisten velvollisuutena on estää niiden loukkaaminen ja turvapaikkapyynnöillä keinotteleminen on juuri tällaista maamme koskemattomuuteen kajoavaa rikollisuutta. Mikäli turvalliselta Venäjältä käsin joku haluaa anoa Suomesta turvapaikkaa, on hänen syytä hankkia asian todistavat asiakirjat jo Venäjän puolella rajaa ja lähettää ne sitten Suomen viranomaisille, jotka tekevät asiasta päätöksen. Mikäli asia koskee kolmansia maita, on se hylättävä suoralta kädeltä. Silloin Venäjä on se maa, joka tulee suojelumaana kyseeseen.

Mitä on tarkoitettu silloin, kun nykyiset turvapaikkasäädökset on hyväksytty? Voidaan olla varmoja siitä, että ei ole tarkoitettu valmistaa kanavaa hallitsemattomaan maahantunkeutumiseen, jossa rikollisuus ja petos näyttelevät hallitsevaa osaa. Tuntuu myös epätodennäköiseltä, että asyylioikeuden tarkoitus olisi pelastaa rikollisia rangaistuksilta, jotka heitä omassa maassaan odottavat heidän omien tekojensa takia. Luultavasti on pikemminkin ajateltu luoda valtioille moraalinen velvollisuus auttaa aiheettomasti, ilman omaa syytään vainottuja, jotka saapuvat naapurimaan rajan yli pakoon.

Kun pakolaisuudesta ja aivan erityisesti vielä turvapaikkakeinottelusta on syntynyt hallitsematon maahantunkeutumisen kanava, on aivan asiatonta kuitata ongelmia sanomalla, ettei maahanmuuttoa voi lopettaa. Maahanmuuttoa tarvitsee jokainen valtio ja jokaisen valtion velvollisuutena on myös huolehtia siitä, että se hankkii kansalaisikseen juuri niitä ihmisitä, joita se itse tarvitsee ja haluaa. ”Humanitäärinen maahanmuutto” on sen sijaan absurdia toimintaa, jossa tuhlataan valtavia määriä rahaa, jota voitaisiin käyttää kymmenkertaisesti tehokkaammin hätää kärsivien auttamiseen siellä, missä se on mielekästä. Tämä toiminta on kokemuksen mukaan molemmille osapuolille pelkästään turmiollista.

Sanotaan nyt asia vielä kerran: me tarvitsemme maahanmuuttoa, mutta emme hallitsematonta maahantunkeutumista. Se on kohtalokas syöpä, joka nakertaa koko yhteiskunnan ja kansalaissovun perusteita. Todellisen hyötymaahanmuuton kannalta se on sen pahin vihollinen.

Valtiovallan tehtävät tässä asiassa ovat selvät. Monet Euroopan maat ovat jo kyenneet ymmärtämään, mikä on lakien tehtävä ja ryhtyneet tulkitsemaan niitä asianmukaisesti. Suomen kansalla on oikeus odottaa hallitukseltaan samaa.