Qu'il viendra demain!

Järkeä odotellessa

”Suomessa toivomme, että

maahanmuuttopolitiikkaan

löytyy Euroopassa järki”

Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg Helsingin Sanomien mukaan 21.1.2016

Päivän lehdet kertovat, että Suomi aikoo vaatia Venäjältä selitystä siihen kummalliseen seikkaan, että itärajamme yli on alkanut lappaa Venäjän rajan yli väkeä, joka anoo turvapaikkaa Suomesta. Kyllähän tällaiseen on syytä kyetä antamaan pätevä selitys. Muuten asiaa voidaan pitää vaikkapa epäystävällisenä tekona. Ihmiset, jotka ovat vuosiakin asuneet Venäjällä, huomaavat yhtäkkiä olevansa vailla turvapaikkaa ja saavat päähänsä, että Suomen velvollisuus olisi heille sellainen tarjota.

Mutta mitäpä on sanottava toisesta päivän uutisesta, joka käsittelee muuatta somalialaista herra Abdizirak Mohamudia, joka viime vuonna saapui neljän vuoden kuljeskelun jälkeen Ruotsiin, mutta päättikin sitten mennä Suomeen, jossa hän ilmoittautui poliisille. Matkalla hän oli viipyillyt monessa maassa, muun muassa Etelä-Afrikassa. Suomeen tulolle ei Mohamudilla kertomansa mukaan ollut vaihtoehtoja. Hänet perille hoidellut salakuljettaja ohjasi asiakkaan suoraan lentoasemalta laivalle.

Suomessa Mohamud siis ilmoittautui poliisille. Voisi odottaa, että poliisi olisi heittänyt ilmeisesti viisumittoman, mutta salakuljettajalta väärennetyn passin ostaneen Mohamudin ilman muuta tyrmään, sakottanut tätä asiakirjan väärentämisestä ja palauttanut hänet omalla kustannuksellaan turvalliseksi tiedettyyn lähtömaahansa. Hymyilevien poliisien maassa ei tehty niin. Hänet ohjattiin vastaanottokeskukseen. Nyt hän on saanut turvapaikan neljäksi vuodeksi ja asuu Ruoveden vastaanottokeskuksessa, kunnes löytää uuden kotipaikan. Ellen erehdy, Suomen työmarkkinat eivät ole kaivanneet Mohamudia eivätkä koskaan tule hänestä mitään hyötymään. Tämä on vain arvaus, mutta perustan sen tilastoihin.

Miksi Mohamud sai turvapaikan? Kertomansa mukaan hän joutui pakenemaan ensin kotimaansa oloja ja sitten uudelleen Etelä-Afrikan siirtolaisvastaisia mellakoita. Lienevätkö ne olleet valkoihoisten heteromiesten järjestämiä? Mihin niillä mahdettiin pyrkiä? Tätä ei reportteri valitettavasti kerro. Ikäviähän mellakat toki ovat, mutta kuka oli käskenyt mennä sinne, missä niitä tapahtuu? Eikö Etelä-Afrikassa enää ollut muualla tilaa? Miksi niitä oli paettava suorastaan maapallon toiselle puolelle? Oliko omallatunnolla vakaviakin rikoksia? Nämä seikat eivät ole lehteä kiinnostaneet.

Tilanne on nyt se, että maahamme tulee esteettömästi joutoväkeä miltei kaikista maailman kolkista ja heidät otetaan ilman muuta ja poikkeuksetta vastaan. Syyria ei ole mitenkään erityisen merkittävä tässä joukossa, joten voi vain hämmästellä sitä, että joku on keksinyt syyttää Venäjän siellä suorittamia pommituksia koko pakolaisvyöryn syyksi. Kun tällä alalla näyttää olevan mahdollista uskoa mitä tahansa, ottaa joku varmaan tämänkin ajatuspörriäisen vakavasti. Euroopan epävakaus on Venäjän intresseissä(?), hallitsematon siirtolaisvyöry lisää epävakautta. Ergo: siirtolaisvyöry on Venäjän syytä… Pane tuosta nyt sitten paremmaksi.

Kuten yleisesti tiedetään, on pakolaisvirta Venäjältä toistaiseksi ollut vain murto-osa siitä, mitä olemme saaneet vastaanottaa Euroopan ns. ytimistä. Epäilemättä Venäjältä saapuvat ovat kaikki laidastaan olleet selviä elintasopakolaisia, jotka pitäisi välittömästi palauttaa ilman sen kummempaa tutkintaa ja tuomiota ja huomiota herättää se, että heidät yleensä on päästetty viisumitta rajan yli. Vai onko joku heille viisumin myuöntänyt?

Mikäli he saapuvat esimerkiksi Afganistanista tai Tadžikistanista tai Azerbaidžanista mikä lienee yleisintä, voisivat he hakea turvapaikkaa Venäjältä. Ellei se sitä myönnä, ei siitä seuraa, että kaikilla muilla maailman mailla olisi sen sijaan velvollisuus ottaa käsiteltäväksi noiden turvallisista maista saapuneiden ja yleensä vuosia Venäjällä asuneiden ihmisten hakemuksia.

Vielä syksyllä nuhdeltiin oikein ministeritasolta käsin kansalaisia ajatusrikoksista, jotka liittyivät siihen, että turvapaikanhakijoiden motiiveja epäiltiin. Nyt olemme jo saaneet kuulla olleemme naiiveja. No, elleivät kaikki olleet, niin ainakin ministeri, mikä ainakin lienee nyt selvää.

Maailman loputtoman siirtolaisvirran hallitsematon päästäminen maahan ei ole yksinkertaisesti vain naiivia, se on pahempaa. Se on huonoin mahdollinen tapa auttaa oikeita hädänalaisia ja samalla se vahingoittaa pysyvästi omaa maata. Mahdollista se on vain hyvin rajoitetun ajan, mutta siinäkin ehtii jo vahingon tehdä. Tiettävästi tänä vuonna odotetaan vielä viime vuotta suurempaa pakolaissesonkia. Ei ole vaikea arvata, ettei tarjontapuoli seuraavinakaan vuosina ole vähenemässä.

Yhtenäisen Venäjän entinen ideologi Vladislav Surkov pohdiskeli joskus, että Venäjän suuriin onnettomuuksiin kuuluu se byrokratia, ne virkamiehet, jotka se peri Neuvostoliitolta. Byrokraatit, jotka hyvissä ja rauhallisissa oloissa ovat siunaus, ovat nyt myös Suomen kirous, joka tekee maastamme hölmölän ja jättää sille kansainvälisissä kysymyksissä mustan pekan (Svarta Petter) kouraan.

Kuten jo Max Weber opetti, rationaalinen ja persoonaton byrokratia on hieno asia sinänsä. Se on suuri edistysaskel verrattuna korruptoituneisiin vallankäyttäjiin, jotka takapajuisissa maissa käyttävät valtuuksiaan itsensä ja klaaninsa hyväksi ja vääntävät sääntöjä milloin minnekin tarpeen mukaan.

Marc Raeff on kuvannut mielestäni kiinnostavasti sitä roolia, joka yhteiskunnan ja valtion hyvällä yhteispelillä oli modernin valtio kehittymiselle. 1600-luvulla ihanteena oli ”hyvin järjestetty poliisivaltio”, l’état bien policé taikka saksaksi der wohlgeordnete Polizeistaat. Sellaisessa säilyivät ja kehittyivät modernin yhteiskunnan elementit. Toisin kuin voisi kuvitella, tällainen ”poliisivaltio” ei tarkoittanut poliisimielivaltaa, mutta kyllä sen sijaan sitä, että poliisi hoiti tehtävänsä ja järjestys säilyi mallikelpoisena.

Mutta jos kelpo virkamiehet vain hoitavat tehtäviään vanhentuneiden sääntöjen ja niiden totuttujen tulkintojen mukaisesti, ovat he kuin  moottori, joka vie laivaa yhä syvemmälle matalikkoon silloin, kun pitäisi ottaa pakkia. Koko Eurooppa näyttää jo ymmärtäneen, että pakkia on otettava. Mutta jonkun pitäisi se heille sanoa. Missä on kapteeni?

Miten mahtavat asiat olla nyt edelläkävijämaa Saksassa? Der Spiegelin tämän vuoden kolmosnumerossa valtion voimattomuus on ykkösaiheena. Järjestystä vailla olevat alueet (Rechtsfreie Räume) ja avuton poliisi ovat nykytodellisuutta, jonka ei enää koskaan pitänyt palata moderniin yhteiskuntaan. Ongelman esimerkki numero yksi ovat Kölnin uudenvuodenyön tapahtumat, jotka ovat näköjään viimein jo herätelleet saksalaisiakin, jotka eivät Merkelin ”wir schaffen es!” mahtailusta vielä säikähtäneet. Mielialat ovat nyt muuttuneet ja kenties lopullisesti.

Kuten sisäministeriömme kansliapäällikkö on kertonut, odottelemme nyt sitten sitä ukko Godot´ta, jonka pitäisi jonakin päivänä saapua Brysseliin, kaikista maailman kaupungeista. Mutta häntä ei kuulu ja niin kauan kuin omat virkamiehemme yhä, entiseen tapaan vakiintuneiden käytäntöjen hypnotisoimina jatkavat vanhaan tapaan, on katastrofi ennen pitkää valmis, kuten he itsekin tietävät.

Tällä menolla meidän on pakko järjestää tuhansia ja kymmeniä tuhansia oikeusavustajia ja oikeudenkäyntejä tulkkeineen, ylläpitoa ja sirkushuveja kymmenille tuhansille turhaantuville joutomiehille loputtomia kursseja ja suojatyöpaikkoja ja kaikki juuri silloin, kun valtio karsii budjettia äärimmilleen.

Brysselin Godot saattaa kokonaan jättää tulematta tai saapua toivottomasti myöhässä, mikä lienee todennäköisintä. Sen takia on virkamiesten ja heitä johtavien ministerien ja hallituksen itse otettava järki käteen ja alettava sitä soveltaa aivan kuin he toimisivat itsenäisessä valtiossa. Venäläisten nuhteleminen on tavallaan hyvä alku ja välttämätöntä, mutta ainakin toistaiseksi se on pikemmin korviketoimintaa. Kyllä ongelmamme on EU:ssa ja jos oma etumme meitä kiinnostaa, voisimme ottaa oppia vaikkapa Tanskasta.

Tanskan tapa hoitaa asioita näyttää olevan sellainen kuin normaalissa hyvin toimivassa valtiossa tulee ollakin. Maahan saapuva joutuu maksamaan aiheuttamansa kulut, pantiksi hänen omaisuutensa takavarikoidaan ja ellei hänen anomuksensa ole aiheellinen, hänet palautetaan.

Ongelmaksi kuuluu nousseen, etteivät lähtömaat ota takaisin paperittomia henkilöitä. Tämä ei ole yllättävää. Mikä valtio se sellainen nyt olisi, joka huolisi väkeä, joka tulee ilman papereita tai väärennetyin paperein ja joista ei lainkaan edes tiedetä, ketä he oikein ovat ja mistä tulevat? Tai hetkinen…

No, joka tapauksessa, mikäli paluu kotimaahan ei ole mahdollinen, se olisi varmistettava katkaisemalla niin sanottu kehitysapu moiseen maahan, kuten kuulemma aletaan tehdäkin. Kyseisen maan kehitykselle tästä ei haittaa syntyne, mutta korruptoituneen eliitin taskuun se luultavasti iskee ja siksi ehkä tehoaa.

Mutta kuten sanottu, nyt on järjen viimein astuttava peliin, kuten kansliapäällikkö Nerg oikein totesi. Ellei se saavu Brysselistä, on se löydettävä Suomesta, mutta pian!