Merisodan pikkujättiläinen

Merisodan pikkujättiläinen

Kaikki 1950-luvun koululaiset muistavat Pikku jättiläisen. Se oli oikeastaan laajennettu painos Koululaisen muistikirjasta. Tämä puolestaan oli hämmästyttävä pikkuruinen tietopaketti kaiken maailman asioista. Oman kuvauksensa mukaan muistikirja oli ”Tietokirja nuorisolle, muistikirja aikuisille, ohjekirja opiskelijoille”. Sieltähän löysi vaikka matematiikan kaavoja tai kemian ja fysiikan perusteita siinä kuin lentäviä lauseita. Eihän niitä kaikkia kukaan ulkoa muistanut.

Yrjö Karilaan Pikku jättiläinen oli sen sijaan jo aikamoinen pikku ensyklopedia, jossa kaikki tiedonalat olivat edustettuna, aina filosofiaa myöten. Siitä muistan ihmeekseni lukeneeni senkin, että itse logiikka oli jäänyt vanhanaikaiseksi ja oli nyt korvattu logistiikalla. Taisi olla aikansa muotivirtaus sekin.

Joka tapauksessa Pikku jättiläinen oli eräänlainen hakuteos, joka kuitenkin sopi mainiosti vaikka läpi luettavaksi ja monet sen lienevät tehneetkin. Jossakin mielessä se muistutti World Almanachia, vaikka amerikkalaistyylinen listaamismania jäikin siinä vähemmälle.

Joskus myöhemmin brändäyksen tultua keksityksi huomattiin, että Pikku jättiläisen brändi oli niin hyvä, että sillä kannatti myydä muitakin kirjoja. Niinpä niitä tehtiin monelta alalta, yli tusinan verran kai ainakin.

Olinpa itsekin mukana Suomen historian pikkujättiläisessä. Se ei oikeastaan enää ollut samanlaista kirjallisuutta kuin esikuvansa, vaan sen sijaan enemmän tai vähemmän kompakti Suomen historia. Mielestäni se kuitenkin oli ihan laatuunkäypä sellainen. Omasta osuudestani en toki tässä puhu mitään, mutta parastani itsekin muistan yrittäneeni.

Myös Jyrki K. Talvitien ja Kalevi Keskisen Suomen Merisodan pikkujättiläinen (WSOY, Helsinki 2015, 335 s.) on pikemminkin historia eikä ensyklopedia.  Kirja keskittyy nimenomaan itsenäisen Suomen merivoimiin ja merisotaan ja täyttääkin sopivasti kokoisensa aukon historiallisessa kirjallisuudessamme.

Olematta kaikkien koko Suomen alueella käytyjen merisotien ja kaluston esitys, kirja käsittelee vain aivan lyhyesti Ruotsin vallan ja Venäjän vallan aikaa, parempi toki niin kuin ei ollenkaan.

Joka tapauksessa pikkujättiläisen brändin mukaisesti olisi voinut olettaa, että opus olisi täynnä erikoisartikkeleita vaikkapa purjelaivatyypeistä ja niiden aseistuksesta, vanhasta kansainvälisestä ja kansallisesta meriterminologiasta, navigaatiovälineistä ja kartoituksesta, höyrykoneiden malleista ja ominaisuuksista, tykeistä, torpedoista ja niin edelleen.

Tämä puoli on jäänyt aika satunnaiseksi. Sen sijaan mukaan on otettu jonkin verran kauppamerenkulkua, mikä onkin hyvin perusteltua. Suomen huoltovarmuushan on aina ollut meriteiden käytöstä riippuvainen.

Tiettyä pikkujättiläismäisyyttä toki löytyy. Niinpä luettelot laivoista ja niiden ominaisuuksista tekevät tästä kirjasta myöls käyttökelpoisen hakuteoksen. Ennen muuta se kuitenkin on perinteinen historiateos ja sellaisena sen minäkin luin. Suuria yllätyksiä se ei tietenkään alaa harrastaneelle tarjoa, ellei sellaisena voisi pitää bibliografian suppeutta.

Sangen yllättävää on, että sieltä puuttuvat esimerkiksi Mirko Harjulan teos Itämeri 1914-1921, G. Bennettin Cowan’s  War, Evan Mawdsleyn ja Norsman Saulin teokset vuodesta 1917 ja paljon, paljon muuta.

Joka tapauksessa ainakin Jussi T. Lappalaisen teokset sekä Tapani Mattilan Meri maamme turvana olisivat olleet keskeisiä, mikäli tekijät olisivat olleet kiinnostuneita Ruotsin vallan ajasta. Tasapuolisuuden vuoksi myös Venäjän vallan aika on saanut hyvin vähän huomiota osakseen. Alan kirjallisuutta on nyttemmin ilmestynyt myös Venäjällä valtavia määriä, mikä ei äärimmilleen supistetussa bibliografiassa tule esille.

Mutta eipä nyt narista, kun tässä on itse fokuksena olevista teemoista paljon työtä tehty ja kirja kiitostakin ansaitsee. Kirjan kuvitusta pitänee nimittää lähinnä loisteliaaksi. On sitä paitsi jo korkea aikakin, että myös Suomen itsenäisyyden ajan laivastosta ja merisodasta on käytettävissä yhtenäinen esitys. Sellaisen puute tuli vielä hiljattain varsin räikeänä esille, kun katsoi vaikkapa virolaisia kirjakauppojen hyllyjä.

Kaikki tässä maailmassa on vajavaista, mutta ainakin itse voin sanoa lukeneeni kirjan huvikseni ja varmaan myös hyödykseni.  Se on varsin sujuvasti kirjoitettu ja sopii hyvin läpi luettavaksi.