keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Häirintä



Häiriintymisen oikeus ja kohtuus

Parodiahorisontti pakenee taas yhä kauemmas. Kyseessä on kyllä ikituoreen ongelman uudelleen lämmittäminen, mutta hätkähdyttävää on, ettei edellisistä kerroista ole mitään opittu.
Toisaalta koko asia on tavallaan koko ihmiskunnallekin verrattain uusi. Ainakin muuan amerikkalainen edistyksellinen taho esitti pari vuosikymmentä sitten todisteena ihmiskunnan edistymisestä, että aivan uusi rikollisuuden laji on opittu tunnistamaan. Kyseessä oli seksuaalinen ahdistelu, sexual harassment.
No, tuollaisen asian sopimattomuus lienee ihmiskunnalle ollut periaatteessa selvää jo satoja vuosia tai ehkä kauemminkin. Vaimojen kunnia oli ja on etenkin primitiivisissä kulttuureissa aivan erityisessä suojeluksessa ja jopa ahdistelijan henki saattaa pian käydä halvaksi, jos suojelija sattuu asian havaitsemaan.
Pariutumisikäisten kanssa asia on toisin. Heillähän on ymmärrettävästi pakonomainen tarve hankkiutua vastakkaisen sukupuolen huomioon ja vaihtaa erilaisia viestejä, joiden perimmäistä tarkoitusta ei tarvitse selostaa.
Ikävä kyllä, tällöin väistämättä altistutaan ns. oheisvahingoille. Myös sellaiset, joille viesti ei ole tarkoitettu, ottavat sen onkeensa, ymmärtämättömyyttään tai muuten.
Niinpä syntyy häiritseviä tilanteita. Täysin tasapainoinen ja itsensä kanssa sovussa elävä tyttönen tuskin periaatteessa kauhistuu kuullessaan olevansa ns. hyvän näköinen. Mikäli asian toteaa ihailtu alfauros, siitä saattaa jäädä muisto, jota luonnehditaan ihanaksi.
 Muussa tapauksessa kommentin esittäjä saatetaan leimata mahdollisimman rumilla sanoilla, tässähän otetaan naisen arvosta mittaa: että tuollainenkin kehtasi jotain kuvitella…!
Yhtä kaikki, häiriintyminen eli mielenrauhan menettäminen on näillä markkinoilla luonnollinen ja väistämätön ilmiö. Kutsuvasti pynttäytyneet ja käyttäytyvät tai muuten vain vaikuttavan näköiset naiset häiritsevät aivan varmasti perusterveen uroksen mielenrauhaa.
 Ei muuten voi ollakaan, eikä tätä luonnollista asiaa kannata enempää hävetä kuin kauhistella. Luulen, ettei edes burkapakko muuta asiaa, Vain kynnys häiriintymiseen alenee.
Mutta mitä tekemistä tällä on yhteiskunnallisten ongelmien kanssa? Mikäli eletään vapaassa yhteiskunnassa, ei sillä olekaan. Mikäli sen sijaan eletään orwellilaisen totalitarismin maailmassa, asiasta saatetaan tehdä maailman napa.  Mikään ei olekaan yhtä tärkeää kuin häiritseminen, häiriintyminen ja siitä vastuussa olevien syyllistäminen ja rankaisu. Tässä tapauksessa rangaistuksen kovuus on hyvä asia.
Totalitarismin tunnistaa siitä, että se pyrkii hallitsemaan inhimillisen elämän kaikkia tasoja. Kaikki on politiikkaa ja tulee saattaa julkisen vallan tarkkailun ja rankaisemisen piiriin.
Aikoinaan Neuvostoliitossa oli muuan rikos ylitse muiden, neuvostovastainen agitaatio. Siitä saattoi saada hyvin erilaisia rangaistuksia riippuen siitä, miten törkeäksi asia tulkittiin. Joka tapauksessa asian ydin oli vallitsevan systeemin tai vain olojen arvosteleminen. Sellaista vastaan oli nollatoleranssi.
Tuo käsite nollatoleranssi eli täydellinen suvaitsemattomuus on sinänsä täysin totalitaarinen. Kun se yhdistetään asiaan, jonka määrittely on täysin mielivaltaista ja jopa asianomistajasta riippuvaista, ollaan normaalin länsimaisen perinteisen oikeuskäytännön ulkopuolella.
Vaatia nollatoleranssia häirinnälle, jonka määrittelee kokonaan asianomistaja, tarkoittaa yksinkertaisesti avointa valtakirjaa mielivallalle. Sitä paitsi kyseessä on yritys julistaa normaali inhimillinen psykologia a priori rikolliseksi siltä osin kuin se koskee miessukupuolen normaalia sukupuolista suuntautumista.
Muistanpa vielä, miten takavuosina kauhisteltiin sitä, että joku mies oli saattanut ehdottaa naiselle seksuaalista kanssakäymistä.  Tämä leimattiin rikolliseksi, mutta ei esitetty asialle vaihtoehtoa: onko siis seksuaalinen kanssakäyminen aloitettava lupaa pyytämättä vai onko sekin rikollista? Entä miten ihmiskunnan käy tämän nollatoleranssin kassa eläessä?
Toki seksuaalinen ahdistelu vastoin kohteen suostumusta tai halua saattaa olla epämiellyttävää ja täyttääkin tietyssä vaiheessa rikoksen tunnusmerkit. Se on ainakin potentiaalisesti helppo tunnistaa. Asianhan voi todeta vaikkapa siitä, että se jatkuu kiellosta huolimatta.
Mutta miten on häirinnän kanssa? Edistyneistölle on tainnut sattua kömmähdys tuon rakkaan englanninkielen kanssa, kun harassment on suomennettu häirinnäksi. Sanat tosin kuulostavat samanlaisilta, mutta kyllä suomen kielen häirintä on sentään aivan jotakin muuta kuin ahdistelu. Asiat on syytä erottaa jyrkästi toisistaan eikä tahallaan sotkea niitä keskenään.
Kuten sanottu, kuka tahansa normaali oman sukupuolensa edustaja häiriintyy seksuaalisista viesteistä, sanallisista ja sanattomista, joita vastakkainen sukupuoli lähettää tarkoituksella tai vain yleisesti ja kohdentamatta. Näin on ollut ja näin on aina oleva.
Aivan eri asia on, mikäli ryhdytään yksilöön käyvään provosoimattomaan hyökkäykseen vieläpä siinä tapauksessa, että kohde selvästi kertoo asian olevan ei-haluttu. Tässäkin toki joudutaan jättämään ratkaisuvalta kohteelle. Se, mikä on tarkoitettu flirttailuksi, saattaa mennä ohi tai sitten vain ärsyttää, kuten liian pienen lahjuksen tarjoaminen virkamiehelle. Se on alentavaa.
Mutta kaikki riippuu konkreettisesta tilanteesta ja sen osapuolista. Puheet ”nollatoleranssista” kannattaa jättää vakavan keskustelun ulkopuolelle, sikäli kuin asiasta edes on mahdollista viritellä vakavaa keskustelua yleisellä tasolla.
Se, mikä olisi ehdottomasti syytä tehdä keskustelun säilyttämiseksi järjellisellä tasolla on häirinnän ja ahdistelun erottaminen toisistaan.
Molempia sanoja toki käytetäänkin, mutta ikään kuin synonyymeinä. Tämä on surkeaa ja todistaa ajattelukyvyn puutteesta.
Sata vuotta sitten oli muodissa miesten naisia kohtaan osoittama ritarillisuus, joka sai usein melko naurettaviakin muotoja, ainakin meidän näkökulmastamme. Joka tapauksessa kyseessä oli molempien osapuolten hyväksymä leikki, jolla oli omat sääntönsä.
Kulttuuri on itse asiassa hyvin suurelta osalta, ellei kokonaan, leikkiä, kuten Johan Huizinga aikoinaan totesi. Kun kulttuuri eli tapojen viljely, kultivointi, rapautuu, jää jäljelle vain karkeus, joka ei tunne henkevyyttä eikä huumoria.
Millaisia leikkejä tämä aika on kehittänyt sukupuolten väliseen kanssakäymiseen? Vai onko leikki niissä kokonaan kielletty? Ehkäpä kyseessä onkin nyt, ainakin ihanteen tasolla, yhteiskunnan normittama, äärimmäisen vakava ja totinen asia, joka ennen pitkää viedään kokonaan valtion tarkkailun ja rankaisun kohteeksi?
Ilmeiseltä näyttää, ettei sukupuolten välinen suhde ainakaan tulevaisuudessa enää kuulu runouden ja vapauden valtakuntaan, vaan sitä hallinnoidaan keskitetysti ideologisista keskuksista käsin. Lähiviranomaiset hoitavat määräysten toimeenpanon ja laadunvarmistuksen. Hilpeys kielletään ja hymystäkin tulee raskauttava asianhaara.

17 kommenttia:

  1. Kun juhlavan närkästyksen vallassa julistetaan, että kyse on periaatteista ja ihmisoikeuksista, kyse on useimmiten vallasta ja huomion halusta tai rahasta. Niin näyttää olevan tässäkin tapauksessa.

    Kun vaaditaan oikeutta kontrolloida, kuka saa katsoa ja mihin suuntaan, kuka saa puhua ja mitä kavereidensa kanssa ja ennen kaikkea vaatia oikeutta täysin vapaasti määritellä mitä henkilö kokee häirinnäksi ja asettaa sen subjektiivisen tuntemuksen perusteella sanktioita, kyseessä on äärimmäinen kontrollinhalu eli vallanhimo.

    Kun silmäilee pikaisesti noita ahdistelusta suunsa avanneita, sieltä löytyy muutamia vakioryhmiä. Ensinnäkin tietysti ne, jotka saavat julkisuudesta leipänsä. Toimittajat saavat senttinsä sentattua sekä nimensä ja kuvansa esille. Poliitikot saavat nimensä ja kuvansa näkyviin, samoin myös erilaiset pikkujulkkikset, sellaiseksi haluavat tai eilisen julkkikset, joiden näkyvyys on päässyt hiipumaan. Sitten tulevat ne, joita kukaan ei kuvittele ahdisteltavan, mutta jotka haluavat tuoda esiin, että kyllä heitäkin on ahdisteltu. Ja joukon jatkona sitten ne, jotka ovat kaikkien muidenkin joukkojen jatkona. He ovat mukana aina, kun joku pyytää ja varsinkin kun pyytäjä esittää pyyntönsä tai suoranaisen vaatimuksensa syvän ja pyhän närkästyksen innoittamana.

    Tietysti voi olla sitä mieltä, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja paperikoneet syöksevät sanomalehtipaperia 11 metriä leveältä radalta 2 000 metriä minuutissa. Tämä tietysti pitää paikkansakin, mutta kun samat tahot sitten suureen ääneen valittavat keskusteluilmapiirin tulehtumisesta, niin kysymys on vähintään kaksinaismoraalista.

    VastaaPoista
  2. "Ilmeiseltä näyttää, ettei sukupuolten välinen suhde ainakaan tulevaisuudessa enää kuulu runouden ja vapauden valtakuntaan, vaan sitä hallinnoidaan keskitetysti ideologisista keskuksista käsin."

    Jo vain killa saattaaki näyttää niistä
    joilla on päässä vain reiät katsomista
    varten - meillä ei näytä - eikä teillä,
    sikäli mikäli epistolaan on uskominen.

    Meillä sukupuolten välinen suhde kuuluu
    runouden ja riettaahkon vapauden
    valtakuntaan tulevaisuudessakin, aina
    aikamme loppuun.

    Eikä sitä hallinnoida koskaan keskitetysti
    ideologisista keskuksista käsin.

    VastaaPoista
  3. Hesarissa tänään 6 sivua+jälkiartikkeli "seksuaalisesta häirinnästä". Olipa hirveitä tapauksia: joku oli nähnyt 60 vuotta sitten pikkutyttönä vieraan miehen munan, jonkin reidelle oli bussissa laskettu käsi, niin ikään 60 vuotta sitten oli ruuhkabussissa ollut 60 vuotta sitten miehiä selän takana.

    Vihavaisen näkemykset edustavat katoavaa kansanperinnettä, tervettä järkeä. Uskaltavatko nuoret miehet enää yrittää naisten iskemistä, kun kaikenlainen lähentyminen on lähes rikollista?

    Saudi-Arabian malli eristää miehet ja naiset toisistaan. Siihenkö Hesari ja muut suvakit pyrkivät?

    VastaaPoista
  4. Laissa on YLE:n mukaan määritelty erikseen "häirintä" ja "ahdistelu".

    "Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tasa-arvolain mukaan sanallista, sanatonta tai fyysistä käyttäytymistä, joka on luonteeltaan seksuaalista ja ei-toivottua. Tällaisella toiminnalla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan toisen ihmisen henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja luodaan uhkaava, vihamielinen, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.--Seksuaalinen ahdistelu on ollut laissa rangaistava teko syyskuusta 2014 lähtien. Seksuaalisella ahdistelulla tarkoitetaan toisen koskettelua, joka loukkaa tämän itsemääräämisoikeutta."

    "Häirintä" näyttää olevan laillisesti kuollut kirjain, kun siitä kerran ei rangaista -onneksi! Nykypoliitikot taitavat olla liiaksi populisteja ja pelkureita, että he asettuisivat tällaisia järjettömiä ja hyödyttömiä pykäliä vastaan.

    Tämä "henkinen koskemattomuus" voisi tosin olla melkoista mannaa poliitikoille. Ainakin Juha Sipilä on viime aikoina esittänyt vaatimuksia tähän suuntaan.

    VastaaPoista
  5. Kivasti laajenee aiheenkäsittely yhden elämänpiirin erityisongelmista koskemaan koko yhteiskunnan perustavanlaatuisia ominaisuuksia.

    Jos eurooppalainen ihminen ymmärtäisi kaksi asiaa, melkein kaikki muuttuisi. Ensimmäinen asia on se, että paljon pelätty "totalitarismi" ei ole mikään aate, ei ideologia eikä oppi, vaan yhteiskuntaa koko sen laveudella romahduttava sosiopsyykkinen taantumailmiö. Ja tämä on se vaikea asia tajttavaksi: totalitarismiin voidaan taantua minkä aatteen nimissä tahansa.

    Esimerkiksi rotutieto oli ollut kansatieteen viimeisin sana siinä vaiheessa kun kansallisosialistien ideologia muotoutui. Ja korkeinta sivistystä edustava Saksan lääkäriliitto oli ensimmäinen organisaatio, joka otti viralliseen ohjelmaansa natsien opit elinbkelvottoman elämän tuhoamisesta.

    Kysykää nyt itseltänne, mitkä aatteet, ideat ja tiedolliset opit nyt nauttivat yleistä legitimaatiota. -- Ne nimittäin ovat se todennäköisin totalitarismiin vajoamisen kulissi tänä aikana.

    Toinen ymmärrystä kysyvä asia on sitten juuri tuo blogissa hyvin esiin nostettu -- että jokainen yhteiskunta joka julistaa nollatoleransseja on jo jonkinlaisessa totalitarismin tilassa. -- Ja sama jatkokysymys tässäkin: kysykää itseltänne kuka ja missä niistä nollatoleransseista nyt eniten pauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Saksan lääkäriliitto oli ensimmäinen organisaatio, joka otti viralliseen ohjelmaansa ... opit elinkelvottoman elämän tuhoamisesta."

      Väärin! Lukekaa muinaisen Kreikan historiaa. Siellä ylipapit tarkastivat vastasyntyneen ja, jos se oli epämuodostunut tai sillä ei ollut normaaleja refleksejä, se heitettiin armotta vuorelta alas kotkien ruuaksi.

      Poista
    2. Joka lienee ollut oikeasti armollinen teko silloin. Silloin vammaisen elämä on varmasti ollut helvettiä, joten parempi kertarutina kun ainainen kitinä. Ihmisarvoinen elämä on enemmän kuin pelkkää olemassaoloa.

      Poista
  6. Vastaan ennen kuin kysytään miten pääsin, tai jouduin YK:n erityisjärjestön palvelukseen Roomaan? Tottakai siihen tarvittiin ystävän kättä, erästä kuvankaunista mustasilmäistä moskovalaista opiskelijatyttöä, johon olin tutustunut Helsingin Kauppakorkean virallisen opiskelijavaltuuskunnan jäsenenä Kekkosen ja Brezhnevin aikakaudella Moskovassa.

    Olen julkaissut omakustanteen nimellä "Rooma opettaa", joskin Historian hoitaja kuulemma mieluummin häpeää silmät päästään kuin koskee "väärän ystävän" avittamaan elämänkokemukseen; uhkaahan kasakka viedä kaiken mikä on löyhästi kiinni. Ja paljon tehtiinkin ettei vienyt. Surkea juttu kaiken kaikkiaan.

    Sataan kertaan hylättyjä juttuja käytetään kompensoimaan luontaisia eroja ankaran luojamme näytettyä suuren voimansa synnyttämällä meidät keskenämme hyvin erilaisiksi, joten sellaisissa suvuissa, jotka kokevat rakentaneensa isänmaan, ei tunnu hyvältä jos katsellaan vihreämpiä niittyjä, niinpä  hyvitystä mielipahaan haetaan patsasta tervaamalla ja höyhentämällä.

    Miksi 16-vuotias poika ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan lähti liikkeelle paikallisen pankin ja kunnanjohdon siirtäessä monilapsisen suurperheen kotitalon kirkonkylän teollistamisen tarpeisiin? Silloinkin nuo yksilöiden väliset erot. 

    VastaaPoista
  7. Vie sie mie vikisen, oo vievinäsi väkisin. Oi niitä aikoja, ilmeisesti iäksi menneitä. Paljonhan sitä tuli asian tiimoilta kyseltyä ja paljon saatua myös vastauksia, toiset myönteisiä toiset kielteisiä. Jos me miehet tekisimme yhteisen kanteen saamistamme tylyistä, ilkeistä, loukkaavista, joskus suorastaan tyrmäävistä ei-palautteista, se olisi armotonta luettavaa, eikä sitä kukaan arvostettu lehti julkaisisi ja feisbuukkikin bannaisi sen nopeasti.
    Onneksi me miehet emme koskaan yhdy minkäänlaiseen joukkomarinaan, sillä enemmistö kuitenkin sai myös melkoisesti, niitä juu-vastauksia ja niiden turvinhan mies kestää mitä vain.

    VastaaPoista
  8. Samat tyypit valittavat seksuaalisesta härinnästä ja kotvan kuluttua valittavat kun eivät saa seksiä. On se elämä vaan kovaa.
    Minua töissä aikoinaan eräs naispuolinen kolleega pyysi auttamaan mappien kantamiseen sivurakennuksessa olevaan konttoriin. Paikalle saavuttuamme minut ohjattiin siellä sijatsevalle sohvalle jossa vietimme rattoisan tovin. Ei olisi tullut mielenkään alkaa nillittää jostain seksuaalisesta ahdistelusta.

    VastaaPoista
  9. Juuri keskuudestamme poistuneen Niklas Herlinin esikuvan soisi pysyvän kauan mielissämme. Hänen rohkea toimintansa kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta uraauurtavalla UusiSuomi- keskustelualustalla, jossa kirjoittajat esiintyvät omalla nimellään luo uutta kärkiajattelua. Katsomosta nimettöminä huutelijat pysyvät sieltä pois, vaikka liekö "silloin vammaisen elämä on varmasti ollut helvettiä, joten parempi kertarutina kun ainainen kitinä. Ihmisarvoinen elämä on enemmän kuin pelkkää olemassaoloa" - tyylillä täälläkään suurta arvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä yrität sanoa? Oikeasti, miten luulet antiikin ajan yhteiskunnassa vammaisia kohdellun? Hyvin? Todennäköisesti lähinnä friikkeinä ja sirkushuveina. Elämää, jota voi toivoa vain läpisydämetön sadisti. Kyllä, pidän sadisteina sellaisia vanhempia, jotka tietoisesti synnyttävät esimerkiksi kädettömän lapsen. Tai lapsen, jonka tiedetään elävän maks. 8 vuotta, joista suurin osa jatkuvassa kipulääkityksissä,koska muuten lapsi repisi itsensä hengiltä. Sellaisten vanhempien julmuus on käsittämätöntä itsekkyyttä.

      Poista
  10. Tiedätte varmaan ”työelämän”, tuon pöhöttyneen paskakasan, jonka perusidea nykyisessä suurten ikäluokkien kunnollikoille karttuneen varallisuuden ja suurten ikäluokkien delaamista turismiharrastuksensa puitteissa odottavien hipsterinuorten ynnä muiden ikinuorten maailmassa on yhtäältä ilmaisen rahan lappaminen kapealle, kansainväliselle ja muutenkin kaikkeen sitoutumattomalle sijoittajarälssille ja toisaalta meitin rupusakin sadistinen syrjäyttäminen mahdollisuuksien mukaan paitsi itse tuosta seremoniasta, ostovoiman hupeneman kautta myös elämästä yleensä.

    No, teesini on, että tuo amerikkalaiselta haiskahtava systemaattisen epäläheisyyden kultti saattaisi olla tuolta postmodernin yhteiskunnan mätäpaiseesta, eli palkkatyöelämästä lähtöisin. Kun mikään kansan tai suvun varallisuuden kartuttamisen tyyppinen vanhanaikainen tavoite ei enää häiritse ”työnteon” muuttumista täydelliseksi larppaukseksi, ja kun työtahti on näin alihankkijan alihankkijana paikalle saapuvan luuserin näkökulmasta noin neljä viiva viisi kertaa hitaampi kuin mihin itse on tottunut palkalla ja palkatta, niin ”työelämän” miltei ainoa pointti näyttää olevan kuka kiusaa kilteimmin -kisan voitto, eräänlainen hymyjen ja ilkeyden hyötynäkökohdista tapahtuvan ryhdikkään rytmittämisen maailmanmestaruus.

    Luulen, että tietty määrä aiemmin kommenteissa esiteltyjä paradokseja selittyy yksinkertaisesti tällä prosessilla: mielikuva häirinnästä liittyy siihen, että sukupuolten, sukupuolenkorvikkeiden ja muiden sukupuolen tavoin koettujen viiteryhmien (esim. etniset ryhmät ovat näitä - ”synnynnäisiä eroja valkoiseen mieheen” (!)) annetaan häiritä utopiaa siitä, että perijä-pikkuporvari voi pätevöittää itsensä absoluuttisessa ja objektiivisessa kisassa sijoittajien kilteimpänä koirana, joka tietää kaikkein vankkumattomimmin, ettei ”ruokkivan käden” vieraille orjille pidä räksyttää. Jotenkin näin.

    Sen sijaan vapaa-ajalla ja kulisseissa sukupuolisuus voi kaupallistua kaikessa rauhassa, ja itse asiassa se nimenomaan on nykymoraalin mielestä varmaan perimmälti oikein; vallitsevassa skenaariossa viktoriaanisen perheen ja ”pornon valtameren” (Käymälä-blogin asiallinen termi) väliin jää valtava vyöhyke kaikenlaista eri tavoin ja mielessä kaupallista sälää Tinderistä LiveJasminin kautta Thaimaan ja Gabonin matkoihin ja Saksan laillisiin itätyttöbordelleihin.

    /KK/

    VastaaPoista
  11. Näyttäähän tämä surullisen kuvan sukupuolten välisistä suhteista. Nollatoleranssi on sodanjulistus. Kyllähän meilläkin kuten Hollywoodissa.

    Katselin youtubesta, kun Srefan Molyneux käsitteli tätä Harvey Weinstein -tapausta, ja ihmetteli, kuinka nämä kauniit, rikkaat, vaikutusvaltiset, itsenäiset filmitähdet "uskalsivat" tulla julkisuuteen vasta kun Weinstein oli menettänyt asemansa. Ja yht'äkkiä jokaisella oli tarinansa kerrottava. Miten nämä tähtöset olivat saaneet osansa?

    Tämän korruptoituneen järjestelmän kaatumiseen ei tarvittu kuin yksi artikkeli, ja ainakin yksi kerros lysähti. Molyneux epäili, että jäävuoren huippu vasta paljastui. Elokuvissa käyvien rahoillahan nämä elävät turmeltunutta elämäänsä.

    Ja mikä huuto Trumpin naisnäkemystä vastaan. Hollywoodin eturivin filmitähdet olivat tuomitemassa Trumpin kähminnät, jotka eivät olleet olleet edes mitenkään mainittavia. Sitten oltiin hiljaa omien piirien puuhista. Seksuaalinen ahdistelu on tietenkin väärin, mutta tämä rypeminen muodinmukaisesti mukana, jotta päästään uhriutumisrituaaliin mukaan, tuntuu valheelliselta.

    VastaaPoista
  12. "Aikoinaan Neuvostoliitossa oli muuan rikos ylitse muiden, neuvostovastainen agitaatio. Siitä saattoi saada hyvin erilaisia rangaistuksia riippuen siitä, miten törkeäksi asia tulkittiin. Joka tapauksessa asian ydin oli vallitsevan systeemin tai vain olojen arvosteleminen. Sellaista vastaan oli nollatoleranssi."

    Aikoinaan suomalaiset nollatolerantit puuhasivat Suomen eduskunnassa lakia, jonka mukaan maanpäällistä paratiisiasia kritisoivat lehtikirjoitukset ja puheet määriteltäisiin rikokseksi. Nykyään kaikki kelpaa. Kaikki kelpaa nollatoleranssin sirpillä sivaltamiseksi ja vasaralla lyömiseksi. Samaa kirveslinjaa kuin silloin eduskunnassa, kun Neuvostoliittoa koskevat kritiikkikirjoitukset ja -puheet piti leimata rikollisuudeeksi.

    VastaaPoista
  13. Itäinen totalitarismi on toki tässä sopassa olennainen aines, mutta miten on kaikilta jäänyt huomaamatta USA:sta salakavalasti hiipinyt juristibisnes, jonka perusperiaate on se, että kuka tahansa voi haastaa oikeuteen kenet tahansa mistä tahansa syystä ja vaatia ziljoonan dollarin kärsimyskorvauksia? Näin jälkikäteen havahtuneena sanoisin, että ratkaiseva retkahdus tapahtui Tarja Halosen ja Tuija Braxin puuhastellessa täysin valtuuksin näiden asioiden kanssa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.