torstai 5. lokakuuta 2017

Kuolema ei jätä tulematta



Kuolema aina tulee

Pidin aikoinaan vertailevan seminaarin massamurhista. Niitä käsittelevien narratiivien lukeminen oli aika avartavaa.
Eipä ollutkaan tullut mieleen, millaisia konnuuksia ihmiset toisilleen keksivät ja miten tavattomassa laajuudessa niitä toimeenpanivat. Ainakin kertomuksissa näin tapahtui ja valokuviakin esitettiin. Absurdin rajat ylittyivät monta kertaa myös väitteissä tappamisen ja uiden julmuuksien laajuudesta.
Aivan erityisesti jäi mieleen Hawaijin yliopiston professori R.J. Rummel ja hänen projektinsa.  Uusi ja mullistava käsite on democide, väenmurha, jonka kokonaismäärä on viime vuosisadalla 169, 202, 000 henkeä ja sitä ennen historiassa 133,147, 000 henkeä.
1900-luvulla olisi siis peräti yli puolitoistasataa miljoonaa henkeä päästetty väkivaltaisesti päiviltä, mutta sitä ennen ”vain”, pakostakin kovin vajavaisten tietojen mukaan, 133 miljoonaa.
Miten nämä luvut ovat syntyneet kertoo pieni näyte ”deka-megamurhaajien” töistä:
128,168,000 VICTIMS: THE DEKA-MEGAMURDERERS
61,911,000 Murdered: The Soviet Gulag State
35,236,000 Murdered: The Communist Chinese Ant Hill
20,946,000 Murdered: The Nazi Genocide State
10,214,000 Murdered: The Depraved Nationalist Regime

Mutta pienempiäkin riittää:
19,178,000 VICTIMS: THE LESSER MEGA-MURDERERS
5,964,000 Murdered: Japan's Savage Military
2,035,000 Murdered: The Khmer Rouge Hell State
1,883,000 Murdered: Turkey's Genocidal Purges
1,670,000 Murdered: The Vietnamese War State
1,585,000 Murdered: Poland's Ethnic Cleansing
1,503,000 Murdered: The Pakistani Cutthroat State
1,072,000 Murdered: Tito's Slaughterhouse

Ja sitten on näitä eppäilyjä:
 1,663,000 Murdered? Orwellian North Korea
1,417,000 Murdered? Barbarous Mexico
 1,066,000 Murdered? Feudal Russia

Aika rankkoja rikoksia nuokin, jos totta lienevät.

Huomiota herättää kovin monikin asia. Venäjän luvut ovat villisti yliarvioituja ja peräisin 1970-luvun demografien laskelmista ja Jugoslavian luvut taas pienemmät, kuin osapuolet siellä ovat itse väittäneet.
Joka tapauksessa luvut ovat niin valtavia, että yksi miljoona sinne tai tänne kuuluu ilman muuta jo virhemarginaaliin. Kannattaako sellaiseen kiinnittää edes huomiota? Miljoona sinne tai tänne? Eihän se ole edes prosenttia noiden rötösten kokonaismäärästä.
Kuten luokitteluista voi havaita, ei kirjoittaja ole voinut vailla moraalista suuttumusta edes mainita niiden valtioiden nimiä, jotka ovat noihin konnuuksiin syyllistyneet. Mieleen tulee Venäjän ortodoksisen kirkon anateema pettureille, jossa näiden nimet aina mainitaan herjaavasti väännetyssä muodossa.
Eipä ihme. Tokihan meidän on syytä tuntea moraalista suuttumusta jokaisesta rikoksesta ja kun kyseessä on megaluokan teko, täytyy reaktion olla sen mukaan mitoitettu. Oikeastaan en edes tiedä, mitä pitäisi tehdä ollakseen oikeamielinen tämän kaameuden edessä.
Mutta se siitä, bygones are bygones sanoi entinen kansantalouden oppikirja. Ei menneiden tappioiden perään kannata haikailla, ei nykyaika siitä muutu. Opiksi varmaankin voimme ottaa ja esimerkiksi jättää totalitaariset valtiot perustamatta, kansalliset tunteet loukkaamatta ja sisällissotiin vievät ristiriidat kehittelemättä.
Mutta tällä kertaa haluan kiinnittää huomiota siihen, miten suuri uhrien määrä on meidän pienelle mielellemme mahdoton käsittää ja käsitellä.
Yhden henkilön, esimerkiksi jonkin läheisen kuolema saattaa suistaa koko elämän raiteiltaan ja muodostua ylittämättömäksi surun ja mielipahan lähteeksi.
Sadan ihmisen kuolemaan on jo pakko suhtautua ulkokohtaisemmin ja miljoonan ihmisen poismenoa voimme käsitellä vain lähinnä tiedollisella tasolla. Emme voi tuntea miljoonakertaista tuskaa ja suutttumusta vaikka miten yrittäisimme ja pitäisimme sitä oikeutettuna asiana ja jopa velvollisuutenamme.
Sitä paitsi kuolema tulee jokaiselle aina ja sataprosenttisesti, elleivät nyt jotkut sitten matkusta suoraan tulisilla vaunuilla tai avaruusaluksella, mikä lienee sama asia, pois täältä murheen alhosta eli suoraan taivaisiin, jossa kuulemma ei kuolemaa lainkaan ole.
 Voimme varmaankin uskoa tähän, mikäli voimme.
Käytännön elämässä me joka tapauksessa kiinnitämme usein suurta huomiota ainutkertaisiin asioihin ja sellaisiahan me itsekin olemme. Yhden ainoan henkilön kuolema muodostuu meille keskeisen tärkeäksi ja viittaamme samaan aikaan kintaalla sille, että tässäkin maassa kuolee tuhansia joka vuosi.
Olen joskus sanonut, että pelkästään Kekkosen aikana kuoli puolitoista miljoonaa suomalaista, mikä saattaa pitää paikkansa jonkinlaisella tarkkuudella. Mitäpä väliä tässä on muutamilla tuhansilla tai edes sadoilla tuhansilla?
Kekkosella henkilökohtaisesti ei ollut asiaan osaa eikä arpaa ja itse asiassa kuolevuus väheni suuresti hänen aikanaan eli elinikä piteni, vaikka lopulta sitten jokainen, kuten vulgaaristi sanotaan, potkaisi tyhjää.
Luulen, että muuan ongelmamme suuria kuolleisuuslukuja käsiteltäessä on yleensä se, ettemme ota huomioon tuota sataprosenttista kuolevuutta.
Niinpä tietoa siitä, että se ja se asia aiheuttaa syöpää, joka tappaa vaikkapa satatuhatta ihmistä, ei suhteuteta siihen, että tämä luku on otettu populaatiosta, jonka määrä on vaikkapa sata miljoonaa henkeä.
Tuo satatuhattahan on arvioitu Fukushiman uhrien ylimalkainen uhrimäärä ja kaikista niistä kuolijoista, joita asia koskee ja niitä on yli tuo sata miljoonaa, se on mitätön.
Samaa voidaan sanoa pienhiukkasista, terrorismista, auto-onnettomuuksista, hukkumisista, kotiväkivallasta, metsästysonnettomuuksista ja lasolin juonnista.
Ei mikään noista tekijöistä aiheuta merkittävää piikkiä kuolleisuuteen. Elämämme jatkuu nykyään yhä vain kauemmin, veronmaksajien kiusaksi, vaikka jossakin vaiheessahan se pumppu sitten sammahtaa, kuten kauniissa laulussa lauletaan.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei kannattaisi kantaa mitään huolta esimerkiksi juuri terrorismista, hukkumisista tai liikenneonnettomuuksista. Totta kai kannattaa. Sen sijaan pitää nimenomaan paikkansa se, ettei niitä kannata vähätellä vertaamalla uhrimäärää kuolleiden kokonaismäärään.
On syytä ja järkevää tarkastella jokaista konkreettista tekoa omana kokonaisuutenaan ja ottaa huomioon sen kaikki vaikutukset. Vertaaminen kokonaiskuolleisuuteen on pahimmillaan täysin tyhjänpäiväinen asia, vertaaminen saman kategorian tapahtumiin sen sijaan mielekäs.
Ajatelkaamme Las Vegasin ammuskelun kuuttakymmentä uhria. Sehän ei ole maailman eikä edes Amerikan mittakaavassa mikään suuri tai edes merkittävä luku. Sitä se on yksittäisenä ampuma-aseilla tehtynä rikoksena, mutta ei vuositasolla merkitse paljon mitään.
Mikäli kokonainen kansakunta sen takia menee tolaltaan, on se ilmeistä liioittelua, mutta asian saaman julkisuuden valossa ymmärrettävää. Mutta eiväthän ne amerikkalaiset taida niin heikkohermoisia ollakaan.
Väistämätön kysymys tietenkin on, miten voitaisiin estää tällaisen toistuminen. Vastaus tietenkin kuuluu, ettei mitenkään, ei edes siten, että suomalaiset oikeamieliset ihmiset in corpore menettävät malttinsa ja mielenrauhansa ja vaativat aselakien tiukentamista meillä ja muualla.
Tässä elämässä nyt vain on omat riskinsä ja yksi niistä on kuolema. Riskin määrää voidaan laskeskella, kuten etenkin vakuutusyhtiöissä tehdäänkin, mutta eihän sitä poistaa voi, ei sitten millään. Ymmärtäkäämme edes tämä.



12 kommenttia:

  1. Ennen päiviteltiin maailman pahuutta kylän mummojen kahvikesteissä ja ukkojen kaljapiireissä maitolaiturilla. Nyt päivitellään yhdessä maailmanlaajuisesti, mitä nyt vähän kieltä vaihtaen maan mukaan.

    VastaaPoista
  2. "Ja niin ihmiset lisääntyivät ja sitä mukaa lisääntyi heidän pahuutensa." Tätä mummo-vainaa toisteli moittivaan sävyyn minullekin.

    VastaaPoista
  3. Amerikka sai sitten breivikinsä, ainakin uhrien määrällä mitattuna. Tosin vieläkään ei liene kovin tarkoin tiedossa, oliko Vegasin ampujalla jotain poliittista, uskonnollista tms. motiivia teolleen, eipä kaiketi ollut, joten luokitellaanko kyseinen teko sitten terroriteoksi vai oliko se "vain" joukkomurha? Siinäpä määrittelijöille pähkinää purtavaksi.

    Silmiinpistävintä tapauksessa oli, että ampuja oli jo myöhempään keski-ikään ehtinyt, verraten varakas kaveri, jolla ei ainakaan tiettävästi ollut aiempaa rikos-, häiriökäyttäytymis- tai mielenterveysongelmataustaa. Kaiken todennäköisyyden mukaan siis hyvin epätodennäköinen vaihtoehto tuon tyyppisen teon tekijäksi, mikäli näihin FBI:n ym. alan laitosten kehittelemiin psykologisiin profilointimalleihin on yhtään uskominen. Eikä tekijästä saa väännettyä jotain köyhyydestä, syrjäytymisestä ja rasismista kärsivää nuorta vihaista miestäkään oikein millään, jollaisia tuon tapaisten tekojen tekijöiden väitetään kovin mielellään ainakin tietyillä tahoilla olevan... (Ja mikä ei useimpien tunnetumpien terojen korkeahkon koulutustaustan, verraten hyvän sosioekonomisen aseman ym. huomioon ottaen edes kaikiten pidä kovin hyvin paikkaansakaan.)

    No, ottamatta kantaa Yhdysvaltojen aselainsäädäntöön, joka kuitenkin kaikitenkin on ensi sijassa heidän oma sisäinen asiansa, joka heidän on itse tykönään ratkaistava, on kuitenkin yhtä valitettavaa kuin ennalta-arvattavaakin, että Suomessakin ryhdytään jälleen esittämään vaatimuksia aseiden keräämisestä pois mattimeikäläisten ulottuvilta. Niinkuin nyt vaikka Jorman hirvikiväärin tai Markun haulikon takavarikoiminen estäisi tai olisi estänyt nyt puheena olevaa tragediaa tapahtumasta, vallankin kun se tapahtui vieläpä vieraalla maalla kaukana meistä...

    VastaaPoista
  4. Hotellin maine voi joutua vaakalaudalle. Tai sitten USA:ssa ei ole mikään juttu raahata 20 tuliasetta 20 matkalaukussa hotellihuoneeseen.

    Eiköhän USA:ssakin jokin ratas lähde raksuttamaan, kun terroristi nyt oppii, että ilman jumbojettiäkin voi saada vastaavaa tuhoa aikaan: tarvitsee vain kantaa pommi 20 matkalaukussa sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se murhaaja näkyvillä niitä aseita hotellihuoneeseen kantanut. Tuskin monessa hotellissa Suomessakaan tutkitaan sisään kirjautuvan asiakkaan matkalaukut. Voihan terroristi kantaa pommisalkkunsa melkein mihin kohteeseen tahansa. Tuo asia on varmaan ollut terroristeilla jo nyt tiedossa.

      Poista
  5. Ai ai ai, missä ovat dekamegalistan intiaanit -Yhdysvaltain kolonisoinnin vuoksi kuolleet Pohjois-Amerikan intiaanit? Entä mustat orjuudessa kuolleet? Korreloivatko puutteet listan alkuperän kanssa?

    Tosiaan, jotkut kuolemat ovat tärkeämpiä kuin toiset. Ja tärkeyden mukana kasvaa myös uhrilukuarviot vai miten päin se meni?

    VastaaPoista
  6. Bill Warner esittää muiden tutkijoiden arvioihin perustuen, että 270 miljoonaa ihmistä on kuollut jihadin uhrina. 120 miljoonaa afrikkalaista, 60 miljoonaa kristittyä, 80 miljoonaa hindua ja 10 miljoonaa buddhalaista.

    http://dev-political-islam.pantheonsite.io/tears-of-jihad/

    VastaaPoista
  7. Usein tuontyyppisissä laskelmissa kiusaa se, että niissä huomioidaan sekä välittömät että hyvinkin etäiset ja välilliset kuolemmat. Hiukan kaukaa haetulta tuntuu, että Neuvostoliitossa oli järjestelmän vuoksi kuvuoksi 61 miljoonaa. Jostain muistan lukeneeni, että teloitettuja suurissa puhdistuksissa olisi ollut 1 - 1,5 miljoonaa.

    VastaaPoista
  8. Juuri näin. Erilaisten kuolemien niputtaminen yhteen on joka suhteessa järjetöntä ja tuottaa aivan harhaanjohtavia mielikuvia. Lisäksi on asiat suhteutettava sekä ajan ettäpopulaation suhteen. Suuresta terrorista 1937-38 tiedetään varmasti 700 000 teloitusta, mikä on pöyristyttävä massamurha. Myös esimerkiksi kollektivisoinnin yhteydessä nälkään tapettujen määrä, kolmisen miljoonaa on sitä. Lukujen paisutteleminen kymmenkertaiseksi ja asioiden sotkeminen keskenään ei palvele historan ymmärtämistä.

    VastaaPoista
  9. Las Vegas uutisoinnissa on typerää sen päivittely, että aseita oli viisikymmentä. Viisikymmentä asetta ei ole juuri vaarallisempaa kuin yksi sarjatuliase, kyse on lippaiden määrästä.

    Muutoinkin ihmetetyttää yletön kouhkaus tuosta asiasta, joka on USA:n sisäinen ja väistämätön seuraus heidän aselaeistaan. Se on kansallisten periaatniden väistämätön sivuvaikutus samoin kuin kuolemat Saksan nopeusrajoittamattomilla moottoriteillä sekä alkoholikuolemat Ranskassa, Suomessa jsivuvaikutus vissiin jokaisella kansalla pitää olla yksi hyväksyttävä riskikäyttäytymisen tapa.

    Se mikä tuossa kouhkauksessa eniten ärsyttää, että sillä ilmiselvästi muokataan ilmapiiriä suuremille aselakien tiukennuksille vuoden 2019 jälkeisen viher-vasemmistolaisen hallituksen toimesta. Myös EU:n uusi asedirektiivi johtanee samaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessakin kuolee enemmän ihmisiä liikenneonnettomuuksissa vuodessa kuin terrori-iskuissa euroopassa. Jäitä hattuun. Ei saa antaa pelolle valtaa.

      Poista
  10. Olisi kiinnostava tietää miten suuren otoksen tutkimuksessa vastattaisiin kysymykseen: "Kuinka monta suomalaista kuolee vuosittain?" En ole tällaista nähnyt mutta veikkaan että alakanttiin menisi. -jussi n

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.