perjantai 27. lokakuuta 2017

Varjo Suomen yllä



Varjo Suomen yllä
Stalinin salaiset kansiot. Toim. Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola. Docendo 2017, 510 s.

Moni taitaa kuvitella, ettei Venäjän arkistoista saa yhtään mitään ja että sen takia tietomme neuvostokauden historiasta ovat heikot ja loputtomalle vääristelylle alttiit.
Tämä käsitys tietenkin johtuu siitä, että lehdistö alinomaa muistuttaa arkistojen ollen avoimet parikymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen yhä enemmän sulkeutuneen.
Tottahan tämä onkin. 1990-luvun puolivälissä pääsi useimpiin arkistoihin ilman erityistä vaivaa. Mikäli lähteitä tarvitsi projekti, jonka tärkeydestä –esimerkiksi ”historian valkeiden aukkojen täyttäminen”- myös Venäjällä oltiin korkealla taholla kiinnostuneita, oli palvelu erinomaista ja kaikista kysymykseen tulevista arkistoista saatiin materiaalia hyvin höylisti.
Tällainen projekti oli suomalais-venäläinen Talvisodan poliittinen historia,(Suom. Yksin suurvaltaa vastassa) jossa itsekin olin mukana. Suomen puolelta projektin johtajana oli Olli Vehviläinen ja Venäjän puolelta Oleg Ržeševski. Tuossa vaiheessa tarkoitus oli jopa kirjoittaa kirjaan yhteisiä artikkeleita, mutta siitä ei lopulta tullut mitään ainakaan minun osaltani.
Joka tapauksessa palvelu oli moitteetonta. Asiaan lienee vaikuttanut presidentti Jeltsinin suojelus. Hänelle ainakin lähetin Suomen historiallisen seuran Venäjän jaoston nimissä kirjeen, jonka perille meno voitiin todeta arkistoissa, vaikka siihen ei tullut vastausta.
Yhtä kaikki, dokumentteja tuotiin varsin auliisti muun muassa NKP:n keskuskomitean vanhaan istuntosaliin, joka sijaitsee Iljinka-kadun varrella ns. Vanhan torin vieressä. Siellä oli vielä aivan hiljattain kokoontunut supervallan potentaattien kerma. Ehkäpä sen ajan peruna myös paikallinen työmaaravintola oli poikkeuksellisen korkeatasoinen jopa noina ankeina aikoina.
Palvelu oli hyvää ja altista myös ulkoministeriön arkistossa, joka muuten ei ollut eikä ole avoinna tutkijoille. Jopa puolustusministeriöstä pari everstiä toi hotelliin nähtäväksi jonkun salkullisen papereita ja asian tärkeyden korostamiseksi heillä oli pistoolitkin mukana.
Tavaraa tuli myös vanhan puoluearkiston Stalinin kokoelmasta ja NKVD:n raporttejakin muistelen siellä jo silloin olleen. Niitä joka tapauksessa saimme sitten myöhemmin, kun julkaisimme kaksi dokumenttikokoelmaa, jotka käsittivät talvi- ja jatkosodan mielipidetarkkailua.
Lisäksi saimme tutustua myös tämän mielipidetarkkailun dokumentteihin laajemmaltikin, kun niistä julkaistiin parikymmenosainen kokoelma, jonka viimein osa ilmestyi tänä vuonna. (Soveršenno sekretno. Lubjanka Stalnu o položenii v strane, 1922-1934)
Kuva olisi epätäydellinen, ellemme mainitsisi, että perestroikan arkkitehdin, Aleksandr Jakovlevin johdolla julkaistiin monta kymmentä temaattista nidettä dokumentteja sarjassa Rossija. XX vek. Dokumenty. Sen julkaisijana oli kansainvälinen säätiö ”Demokratia”.
Temaattisia, joskus moniosaisia dokumenttikokoelmia on tässä sarjassa julkaistu muun muassa aiheista ”NEP:in murtaminen”, ”Valta ja kulttuuriälymystö”, ”Sensuuri”, ”Vuoden 1957 puoluevastainen ryhmä”, ”Kollektivisoini” ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tutkijoiden käytettävissä on nyt paljon enemmän materiaalia kuin he ovat ehtineet sulattaa. Sitä paitsi myös netissä on julkaistu valtavasti erinäisistä aikakauslehdistä (Istotšnik, Rodina) puhumattakaan.
Sitä paitsi englantilaiset ja sittemmin amerikkalaiset mikrofilmasivat paljon keskeistä poliittisen historian aineistoa ja myivät sitä eri maihin. Meilläkin on Kansallisarkistossa sekä Ždanovin että Molotovin kokoelmat. Erittäin paljontärkeää tietoa on molemmissa.
Tähän voidaan lisätä vielä kymmeniä dokumenttijulkaisuja, esimerkiksi Kominternistä, Venäjän oppositiopuolueista, Katynin murhista, kenraali Vlasovista ja niin edelleen. Myös valtava, yli sata osaa käsittelevä Stalinismin historian tutkimusten sarja on vaikuttava ja sotahistorian osalta vankkoja niteitä on ilmestynyt vuosittain. Kyllä Venäjällä tietoa asioista tarjolla on. Meillähän sitä ei juuri olekaan.
Silti on totta, että arkistoista ei enää saa asiakirjoja yhtä helposti kuin ennen. Putin on nyt itse korkein salaisuuksien vartija ja hänen urataustansa huomioiden tämä ei anna aihetta olettaa taipumusta suureen avoimuuteen.
Sentään uutta materiaalia on saatu. Suomen kannalta tärkeimmät uutuudet koskevat ns. Presidentin arkiston erikoismappeja (osobyje papki).
”Erikoismappi” oli aikanaan salaisuuden korkein aste ja ns. Presidentin arkisto näyttäisi koostuvan kauttaaltaan juuri sellaisista.
Presidentin arkisto syntyi, kun Jeltsin aikanaan poiki eri arkistoista sellaisen materiaalin, joka ei kuulunut julkistettavien piiriin.
Muuan tällainen ryhmä olivat Suomea käsittelevät Neuvostoliiton korkeimman hallintoelimen, politbyroon Suomea käsittelevät erikoismapit, jotka nyttemmin siis saatiin suomalaisten käyttöön valokuvattuina. On ilmeistä, että niistä ei ole poistettu yksittäisiä asiakirjoja. Muutama mappi kyllä sen sijaan aivan ilmeisesti puuttuu ja kahden liitteen voi myös havaita puuttuvan.
Valitettavasti näiden puuttuvien mappien sisällysluetteloa tai edes aihepiiriäkään ei ilmoiteta. Selvää joka tapauksessa on, että on olemassa jokin erityinen syy siihen, ettei niitä ole annettu. Ainakaan jokaisessa tapauksessa syynä ei ilmeisestikään ole se, että ne sisältäisivät materiaalia, jonka salassapitoaika on päättynyt. Mahdollisesti asia liittyy agenttien toimintaan, jota FSB yhäkin tunnetusti pyrkii salailemaan, mahdollisesti syy on jokin muu.
Mutta parikymmentä mappia sentään saatiin ja epävirallisten tietojen mukaan sen pitäisi oleman yli 90 prosenttia kaikesta vastavasta materiaalista, mitä siellä Stalinin ajalta on
Kun saadun materiaalin määrä on noin 1900 sivua (valokuvaa) ei kaiketi sitten puuttuisi kuin noin 100-200 liuskaa. Toki laatu saattaa näissä asioissa olla olennaisesti tärkeämpi kuin määrä.
Merkittävää joka tapauksessa on, että meillä nyt on täysiä sarjoja niistä Neuvostoliiton korkeimman päättävän elimen materiaaleista, jotka koskevat Suomea.
Ei tässä kaikkea ole ja Neuvostoliiton päättäjillä oli aikoinaan käytössään vielä paljon muuta, joka ei näihin politbyroon mappeihin ole mahtunut. Mutta se kuva, joka valtion ja puolueen terävällä päällä Suomesta aikanaan oli, on kyllä nyt tutkijoidenkin katseltavissa tämän materiaalin ansiosta. Se talletetaan kokonaisuudessaan Kansallisarkistoon lähiaikoina, veikkaan ensi vuoden kevättä.
Mutta miksi olemme tämän materiaalin saaneet? Miksi se on meille annettu?
No, ensiksikin sitä pyydettiin. Huhuja ja mukamas tietoa siitä, että materiaali olisi saatavissa puoluearkistosta, jonne se oli siirretty, oli liikkeellä jo yli kymmenen vuotta. Sieltä kuitenkin tuli pakit.
Joka tapauksessa se piti paikkansa, että tätä materiaalia oltiin siirtämässä julkisiin arkistoihin. Ilmeisesti samalla tehtiin Venäjälle tyypillistä tarkistusta vielä siitä, mitä aineistoa ei vielä salaisuusajan umpeuduttuakaan annettaisi kenellekään.
Mutta pari vuotta sitten, kun vanha ystävämme, Venäjän tiedeakatemian Venäjänhistorian laitoksen varajohtaja Sergei Žuravljov, joka oli mukana myös parinkymmenen vuoden takaisessa O.W. Kuusista käsittelevässä kirjassa, arveli, että se nyt olisi saatavissa, pyydettiin häntä hankkimaan sinne lupa.
Lupaa ei kuitenkaan myönnetty eikä myönnetä niille, jotka eivät ole Venäjän kansalaisia tai joilla on kaksoiskansalaisuus. Sergei joka tapauksessa pääsi arkistoon ja hommasi valokuvakopiot Suomi-mapeista, joita ei siis kuitenkaan saanut aivan viimeistä myöten. Kuvaus- ym. työ maksoi pari tonnia.
1900 liuskaa usein huonolaatuisia kopioita on liikaa käännettäväksi ja julkaistavaksi ja niinpä vanha työryhmämme, joka oli julkaissut myös talvisodan ja jatkosodan NKDV-raportteja käsittelevät kirjat, valikoi joukosta noin parisataa dokumenttia ja laati niihin kommentit.
Kun saimme vielä Wihurin ja Emil Aaltosen rahastoilta apua käännöskuluihin ja Mirko Harjula teki käännöstyön, oli kasassa julkaisu, jollaisia Suomessakin kustantajat suostuvat julkaisemaan. Yleensähän ne tuottavat huonosti ja kustantajat pelkäävät kuluja.
Käännösvalikoima on nyt kirjakaupoissa ja vaikka se ei sisällä merkittävästi aivan hämmästyttäviä ja käänteentekeviä dokumentteja, voi sitä pitää arvokkaana lisänä alan kirjallisuuteen ja myös harrastajien kirjastoihin.
Olennaisempaa on tietenkin itse aineisto kokonaisuudessaan, parikymmentä mappia, jotka siis tulevat Kansallisarkistoon ja joiden aineisto on kiinnostavaa mitä moninaisimpien kysymysten tutkijoille.

30 kommenttia:

  1. Arvostan suuresti tällaista tutkimus- ja julkistustyötä. Tällaiset teokset tarjoavat myös lukijalle mahdollisuuden käyttää hoksottimiaan ja yhdistää faktoja toisiinsa. Tietysti tällainen tyyli (Tuntematon talvisota -kirjasta puhumattakaan) sopii varsin suppealle lukijajoukolle, mikä ei valitettavasti kustantajia miellytä.

    Dokumenttien valikointi oli varmasti aikaa vievää työtä sekin. Luitteko pikaisesti jokaisen läpi vai kuinka teitte valinnat? Minkälaiset asiakirjat hylkäsitte nopeasti ja mitkä tuottivat empimistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisättäköön edelliseen, että hoksottimien käytöllä viittaan varsin laajojen pohja- sekä erityistietojen soveltamiseen, mitä varsinkin Tuntematon talvisota -teos vaatii jo melko lailla.

      Poista
    2. "Arvostan suuresti tällaista tutkimus- ja julkistustyötä."

      Kuin myös! Hieno kulttuuriteko. Tuolla tavoin kamppaillaan barbariaa vastaan.

      Poista
    3. Minäkin arvostan tällaista tutkimustyötä ja sitä, että siinä ovat mukana puolueettomat tutkijat kuten Vihavainen, jolla ei ole russofobista painolastia. Liian paljon kuulee arvioita, jotka perustuvat pelkkiin mielikuviin ja joiden oikeudellisuutta ei mitenkään voi todistaa, mutta niiden suosio on hyvin laaja päättävissäkin piireissä.

      Historian tutkimuksen pitäisi perustua tutkittuihin faktoihin eikä ihmisten ennakkoluuloihin. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ml. sodat ovat peittyneet mustavalkoisen propagandan verhoon. Syyt ja seuraukset selitetään puolueellisesti, eikä vivahteita nähdä. Se on häpeäksi vakaville tutkijoille sekä niille ihmisille, jotka kuolivat sodassa, olivat he sitten suomalaisia tai venäläisiä. Parhaimmillaan historian tutkimus voi paljastaa näitä valheita ja siten estää uusien vihamielisyyksien syntymisen. Ja lukijatkin voivat käyttää omia hoksottimiaan, ainakin ne, jotka eivät ole ihan aivopestyjä.

      Poista
  2. Kyllä ainakin minä pyrin valikoimaan tietekin nyt sellaista, joka liittyisi tutkijoita ja yleisöä askarruttaviin kysymyksiin tai sitten sisältäisi muuten yllättävää materiaalia, mutta myös kyseiselle aineistolle tyypillistä ja vähemmänkin dramaattista, jossa myös sen monipuolisuus tulisi esille.

    VastaaPoista
  3. Tuollaisen kolmikon toimittama kirja "must read".

    VastaaPoista
  4. Sattuneesta syystä jouduin aikoinani useina vuosina katsomaan David Macaulayn animaatio- ja dokumenttiyhdistelmän Pyramidi. Mieleen on jäänyt kohta, jossa kaksi ranskalaista 1700-luvun "esi-egyptologia" onnistuu lopulta tunkeutumaan Kheopsin eli Khufun pyramidin sisimpää kammioon. Muistan kertojan repliikin: "Ei,eivät he löytäneet mitään."

    Kävikö nyt samalla tavalla? ("Ei mitään" = se olennaisin, jota ehkä oli lähdetty tavoittelemaan.)

    VastaaPoista
  5. Nojaa. Pyramidi on sentään pyramidi. Ei se tyhjästä muodostu.

    VastaaPoista
  6. Vihavaiselta kysyn että onko hän tietoinen tästä silloin presidenttinä jo olleen C.G.E. Mannerheimin näkemyksestä syyskuu 1944:

    "Suomen on ymmärrettävä unohtaa puolustautuminen itää vastaan ja puolustauduttava ainoastaan länttä vastaan. Olen vakuuttunut puolustuslinjojen Neuvostoliittoa vastaan olevan hyödyttömiä, mikäli suhteet eivät ole kunnossa. "


    Tiettävästi tämä löytyy mm. Juhani Suomen YYA-historiaa käsittävästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "puolustautuminen itää vastaan ja... länttä vastaan"

      Taistella täytyy. Tehdäänkö seuraavanlainen työnjako. Kommunistit taitelevat Venäjää vastaan, koska tämä petti kommunismin ja heitti marxin, engelsin, leninin ja stalinin aatteet tunkiolle. Näin ollen Tammisaaren joukkohautaan joutuneet saivatkin surmansa ihan turhan takia. Kapitalistit taas taistelevat Länttä vastaan, koska Suomi sai apua liian vähän ja liian myöhään.

      Kaikki Kumartamaan Kiinaa! Siellä on Kapitalistinen Kommunistinen Puolue.

      Poista
    2. "YYA-historiaa"

      Kirjassaan C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka, 1988, Veijo Meri mainitsee Mannerheimin ehdottaneen Valvontakomission johtajalle Zhdanoville että Suomi ja Neuvostoliiton solisivat YYA-sopimuksen, johon tämä vastasi, ettei se ollut sen päivän tavoite.

      Mahtoiko Zhdanovin takaraivossa ollut jotain sellaista, mikä Suomessa tiedetään "Vaaran vuosina" eli Tshekkoslovakian tienä?

      Poista
  7. "Kun saadun materiaalin määrä on noin 1900 sivua (valokuvaa) ei kaiketi sitten puuttuisi kuin noin 100-200 liuskaa. Toki laatu saattaa näissä asioissa olla olennaisesti tärkeämpi kuin määrä."

    Veikkaan että puuttuvat 100-200 liuskaa koskevat nimenomaan Vaaran Vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vaaran Vuosia"

      Stalin oli raivoissaan Zhdanoville, koska Suomi ei saatu kulkemaan Tshekkoslovakian tietä, ja Zhdanov joutui vaatimattoman vaativiin tehtäviin: hoitamaan filosofian kysymyksiä. Kohtapuolin 50-vuotias Zhdanov sai kummallisen sairauden ja kuoli siihen.

      Poista
  8. Ehkäpä on syytä hakea sitä luontevinta selitysmallia ja laittaa fantastiset mielikuvituksen tuotteet sivuun.

    1) panssarivaunuilla ei ajeta Helsingin kautta Berliiniin

    2) Suomi on toissijainen kunhan raja Pietarista länteen on riittävän kaukana ja sen päättää Kreml, ei Suomi

    3) Suomi on mitätön palkinto johonkin Puolaan verrattuna, strategisesti periferia. Miksi siihen uhrata paukkuja. Riittää kun valvoo ettei sinne rakenneta mitään sillanpääasemaa Venäjää vastaan.



    Ei tämä sen vaikeampaa ole hahmottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän se syntyy, kun turhat haivenet ajellaan pois Occamin partaveitsellä.

      Poista
    2. "sen päättää Kreml, ei Suomi"

      Toveri kenraali Ivan Ivanovitsh Ivanov, joka havittelee varmasti Suomen kenraali-kuvernöörin paikkaa, väittää siis, että sen päättää Kreml, ei Suomi, että liittyykö Suomi NATOon.

      Poista
  9. "Occamin partaveitsellä."

    Historialliset Mysteerit pakottavat etsimään entiteettejä lisää valaisemaan hämäriä asianhaaroja, esim. 100-200 liuskan puuttumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mysteerimiehelle:

      Dum spiro, spero - sano. (Että se savuava ase kumminkin löytyisi vaikka kiven silmästä.) Lycka till.

      Poista
    2. "Että se savuava ase kumminkin löytyisi vaikka kiven silmästä"

      Ei ikinä! sanoo вечно живой Сталин/Stalin.

      Poista
  10. "Neuvostoliiton päättäjillä oli aikoinaan käytössään vielä paljon muuta, joka ei näihin politbyroon mappeihin ole mahtunut. Mutta se kuva, joka valtion ja puolueen terävällä päällä Suomesta aikanaan oli, on kyllä nyt tutkijoidenkin katseltavissa tämän materiaalin ansiosta."

    Mitä merkittäviä arkistoja vielä on salassa?
    Voisin kyllä samoin kuvitella, että kun NL:n ylimmän elimen politbyroon tiedot on saatu, mitään todella merkittää ei enää olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmisteluasiakirjat kk:n sihteeristöstä, ulkomaantiedustelusta ja ulkoministeriöstä, Stalinin henkilökohtainen kanslia.

      Poista
  11. On: ”Ei tässä kaikkea ole ja Neuvostoliiton päättäjillä oli aikoinaan käytössään vielä paljon muuta.”

    Pitää olla: ”Ei tässä kaikkea ole ja Neuvostoliiton/Venäjän päättäjillä oli /on käytössään vielä paljon muuta.”

    Matias29. lokakuuta 2017 klo 10.43

    Ehkäpä on syytä hakea sitä luontevinta selitysmallia ja laittaa fantastiset mielikuvituksen tuotteet sivuun.

    1) panssarivaunuilla ei ajeta Helsingin kautta Berliiniin

    2) Suomi on toissijainen kunhan raja Pietarista länteen on riittävän kaukana ja sen päättää Kreml, ei Suomi

    3) Suomi on mitätön palkinto johonkin Puolaan verrattuna, strategisesti periferia. Miksi siihen uhrata paukkuja. Riittää kun valvoo ettei sinne rakenneta mitään sillanpääasemaa Venäjää vastaan.

    Ei tämä sen vaikeampaa ole hahmottaa.

    Anonyymi30. lokakuuta 2017 klo 0.45
    "sen päättää Kreml, ei Suomi"

    Toveri kenraali Ivan Ivanovitsh Ivanov, joka havittelee varmasti Suomen kenraali-kuvernöörin paikkaa, väittää siis, että sen päättää Kreml, ei Suomi, että liittyykö Suomi NATOon.

    Tässä näemme ikiselvästi, että Suomeen ujutetut kenraalitoverit
    1) uhkuvat irrationaalisuutta eli silmänkääntötemppuilua: panssarivaunuilla ei ajeta Helsingin kautta Berliiniin;
    2) kenraalitoverit uhkuvat suu vaahdossa Kremlin sivilisaation ylemmyyttä: sen päättää Kreml, ei Suomi;
    3) kenraalitoverien mielestä Suomi on niin mitätön, että ”с паршивой овцы хоть клок шерсти” eli rupisesta lampaasta edes kourallinen villaa;
    4) kenraalitoverien lempiharrastuksena on pilata muiden juhlia;
    5) kenraalitovereilla on kokonainen armeija kersantteja;
    6) kun Suomi–100 vuotta juhlinnat alkavat, alkavat myös lennellä Stalinin koktailit;
    7) kenraalitoverit pääsevät heti pakenemaan takaisin rajan yli kgb:hen;
    8) kenraalitoverien parhaita ystäviä Suomessa ovat professorit, jotka saarnaavat, että ryssä on aina ollut Suomen ystävänä, on tällä hetkelläkin ja tulee olemaan ikuisesti.

    VastaaPoista
  12. "Tässä näemme ikiselvästi, että Suomeen ujutetut kenraalitoverit
    1) uhkuvat irrationaalisuutta eli silmänkääntötemppuilua: panssarivaunuilla ei ajeta Helsingin kautta Berliiniin"

    Heh. Kylläpä oli miestäpoikaa, kuin tuulahdus suoraan 30-luvulta. Yksi näistä "kenraalitovereista" on siis Vihavaisen tutkijatoveri ("tutkijaystävä", olisi Väinö Tanner sanonut) Kimmo Rentola, jonka tutkimusartikkelista (2001) alun perin on lähtöisin sanonta "Suomen kautta ei voinut ajaa panssarivaunulla Berliiniin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "sanonta"

      Sanonta on sanonta. Pitää lukea koko artikkeli, Kiitos!

      Poista
    2. "tuulahdus suoraan 30-luvulta"

      Ryssäläiset kenraalitoverit vihaavat 1930-lukua Suomessa oikein sydämen, maksan ja haiman pohjasta. Kysymys on tietenkin Lapuanliikkeestä, joka syntyi kun Kremlin/bolshevikkien/kommunistien rahoittama satamatyläisten lakko koko Suomessa pysäytti vuosikausiksi suomalaisen puun viennin Länteen.

      Toisin sanoen, jos Lapuanliikettä ei olisi syntynyt, niin se olisi merkki siitä, että Suomi olisi sanonut: bolshevismi, Tervetuloa Suomeen. Ryssäläisiä kenraalitoverreita ärsyttää myös se, että marsalkka Mannerheim kieltäytyi monista pyynnöistä huolimatta nousemaan Lapuanliikkeen johtoon.

      Lapuanliikkeen hämärää puolta edustaa se, että Neuvostoliiton Helsingin kaupallisen edustuston johtaja (joku mutkikas armenialainen sukunimi, Dzhigarharjan?) oli lämpimissä suhteissa Vihtori Kosolaan.

      Se siitä 1930-luvusta Suomesta ja ryssäläisistä kenraalitovereista.

      Poista
    3. Kyllä minä Rentolan näkemyksen ymmärrän. Hän on hyvin jyvällä kiinnittäessään huomiota tuohon Teheranin kokouksen taukokeskusteluun jossa päiviteltiin sitä kuin "Hitler ei osaa lopettaa ajoissa". Kun muuan britti kysyi: "osaako kukaan meistä lopettaa ajoissa" vastasi Stalin heti: "Minä osaan".

      Ja toden totta. Suomen osalta Stalin osoitti että vaikka hän on osaa aloittaa osaa hän myös lopettaa. Lisäisin vielän sen minkä Timo Vihavainen ja Kimmo Rentolakin kyllä tietävät: Stalinilla ei varsinaisesti ollut mitään yhtä vakaata linjaa oikein missään asiassa. Miksi edes olisi ollut. Tilanteethan elävät.

      Mitä raudanlujaa jää siis jäljelle? Mihin tukeutua? Vastaus: maantieteen ja sitä myötä geopolitiikan raudanlujat reunaehdot. Sen edessä polvistuvat kaikki valtiomiehet. Ainakin heidän pitäisi tajuta polvistua.

      Poista
    4. Stalin lopetti siihen, kun Karjalan kannas oli vallattu. Jos hän olisi halunnut koko Suomen, hän olisi ottanut sen. Mutta miksi ottaa Suomi, siitä olisi tullut yksi ongelma lisää, ja niitä oli tarpeeksi. Suomalaiset pitävät itseään liian tärkeinä, mutta he ovat vain yksi pelinappula, eikä se tärkein. Ei Venäjäkään Suomea halua mistään hinnasta paitsi jos olemme uhka sille.

      Kyllä Suomenkin pitäisi osata pelata ja ymmärtää suurvaltojen etu. Suomi on niille pelinappula. Tarkoittaa, että pysykäämme kaukana Nato-pelistä ja antakaamme kriisien siirtyä muille alueille, jos USA:n asetehtailijat kriisejä haluavat. Tosin he tietävät jo, kuinka pitkä on Suomen ja Venäjän välinen raja, menee paljon aseita ja kauppa käy.

      Poista
    5. "USA:n asetehtailijat kriisejä haluavat"

      Ne olivatkin venäläiset, jotka maailmankriiseja suunnittelivat sata vuotta, Dekabristeista Leniniin, ja toteuttivat sitä maailmanvallankumousta Leninistä Brezhneviin toiset sata vuotta.

      Poista
    6. Niin olivat, mutta eivät ole enää. Ei Venäjällä ole enää ideologiaa vietäväksi maailmalle, joten sen vuoksi sen ei tarvitse taistella. USA:lla sen sijaan on: demokratia, ihmisoikeudet, vapaus. Hyviä asioita, mutta sota ja aseet ovat huono keino niiden juurruttamiseksi, herättävät vain vastustusta. Yksi seurauksista on Isis.

      Poista
    7. "Ei Venäjällä ole enää ideologiaa"

      Ei Venäjällä ole enää ideologiaa -- ha, hha, hhaa, hhhaaa!

      Venäjän tuhatvuotinen ideologia on приращение территорий/alueiden liittäminen Moskovan haltuun. Esim. Syyria. Esim. Ukraina. Esim. Abhazia. Esim. Приднестровье. Muut kohteet eivät vielä savua. Suurin savu tuli kohteesta 9/11, alihankkijat löydettiin arabien joukosta. Ei mikään ihme että Neuvostoliitto/Venäjän ulkomaantiedustelun tukipylvään Primakovin ensimmäinen vieraskieli oli arabia. Eli vanhat Kominternovilaiset konstit -- ha, hha, hhaa, hhhaaa!

      Poista

Kirjoita nimellä.