perjantai 22. maaliskuuta 2019

Setämiesten maailma


Setämiehen rooli

Seurasaaren Antintalossa on, kuten kaikki muistamme, sellainen osasto, jonka nimenä on Setämiehen puoli.
Setämieshän oli perheen naimaton poika, jolle ei tarvinnut omaa tilaa tai torppaa lohkaista.
Niinpä tämän miehen työt tavallaan menivät hukkaan sikäli, että hän biologisesti katsoen jäi suutariksi, kuten joskus sanotaan.
Tai itse asiassa ne eivät sen enempää hukkaan menneet kuin muidenkaan, koska hän oman elatuksensa lisäksi kantoi kortensa kekoon myös veljiensä perheille eli tulevaisuudelle. Tavallaan setämies siis joutui tekemään pyyteetöntä työtä, ellei nyt sattunut olemaan niin laiska tai kyvytön, että elätti vain itsensä, jos sitäkään.
Aristotelisesti katsoen setämies tuskin oli onnellinen. Mikäli ihmisen määränä on tulla siksi, mikä hän on, jäi hänen kohdallaan se toteutumatta se miehinen potentiaali, joka kaipaa toteutumistaan perheen hankkimisessa, elättämisessä ja kasvattamisessa.
Mutta on tietenkin mahdollista, ettei tätä potentiaalia ollutkaan. Eihän luonto ole mikään täydellisiä olentoja suoltava automaatti. Se tekee aina tietyn määrän myös niin sanottua hylkytyötä. Se on kova tuhlaamaan.
Ennen maailmassa asia ymmärrettiin ja näihin erikoistapauksiin suhtauduttiin yleensä rauhallisesti tekemättä heistä enempää maailman napaa kuin myöskään kauhukuvaa. Setämiehenähän se Jukolan Simeonikin vanhemmiten eleli ja lienee täyttänyt hyvin oman paikkansa yhteisössä.
Tunnettu setämies maailmankirjallisuudessa on Tšehovin Vanja-eno, epäitsekkyyden perikuva, joka raatamisestaan ja uhrautumisestaan saa palkakseen vain palvelemansa professori Serebrjakovin tunteettomasti laskelmoivan tylyyden. Vanjalle ei jätetä mitään, koska ei tarvitse. Itsepähän on sellainen kuin on.
Tietenkin setämiehellä on myös naisellinen vastineensa. Vanja-enon kohtalotoveri on Sonja, joka on toivottomasti rakastunut tohtori Astroviin, mutta eihän siitä mitään tule, kun Astroville kelpaisi vain täydellinen nainen.
 Eivät kaikki sellaisia ole eivätkä voi olla, sanoipa feministien kannatusryhmä mitä tahansa (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=astrovhttps://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=astrov ).
Vanhatpiiat olivat aikoinaan usein traagisia hahmoja. Toki moni lienee viihtynyt osassaan siinä kuin setämieskin, mutta Aristoteleeseen viitaten katson, ettei kaikki heidän kohdallaan nyt yleisesti ottaen mennyt ihan kuten olisi pitänyt.
Ennen muinoin vanhapiikatädit olivat usein talossa setämiehen kaltaisia perheenjäseniä. Heidän työlleen oli aina käyttöä, sillä vähintäänkin kehräämistä, neulomista ja parsimista oli tarjolla loputtomasti.
Heidän kapionsa, jotka olivat yleensä suurimmat aarteet, jäivät käyttämättä ja saattoivat mennä perintönä eteenpäin. Ja kyllähän meillä Ruotsin laki määräsi myös naisille oman perintöosuutensa, vaikka he eivät niin sanotusti isänyyttä olisikaan ottaneet käsiinsä. Kukapa senkään olisi voinut kieltää.
Naimattomat naiset saivat itse hallita omaisuuttaan, mutta yleensä he, setämiesten lailla, jättivät se kuoltuaan sukulaisilleen. Eihän sitä mukaansakaan voinut ottaa.
Nyky-yhteiskunnassa setämiesten ja vanhojenpiikojen tilanne on muuttunut monessa suhteessa, paitsi siinä olennaisessa asiassa, etteivät he yhäkään voi jättää henkistä ja aineellista perintöään jälkeläisilleen.
Sen sijaan he voivat tavallaan adoptoida edunsaajikseen muita ja näin varmaan myös tehdään. Taitaa kuitenkin yhä useammin olla niin, ettei tuonilmaisiin siirtyneillä setämiehillä ja vanhoillapiioilla ole henkilökohtaista suhdetta edunsaajiinsa. Tilalle ovat tulleet kissat ja koirat.
Niinpä on syntynyt tilanne, jossa naimattomaksi jäävät miehet ja naiset eivät enää leimaudu ihmisten pyyteettömiksi auttajiksi, vaan sen sijaan pikemmin egoisteiksi, jotka pyrkivät ottamaan elämästä irti kaiken sen, minkä muilla lasten elatukseen menevien tulojen suuntaaminen omiin tarpeisiin mahdollistaa.
Eipä heitä kukaan siitä moitikaan ja miksi moittisi. Vanja-enon ja Sonjan altruismi tuskin saisivat nykyään yhtään sen parempaa kiitosta kuin ennen.
Parempi saattaa olla lahjoittaa perintönsä kodittomien kissojen hyväksi, vaikka nuo itsekkäät ja vastenmieliset luontokappaleet eivät monen mielestä sitä ansaitsisi.
Silti ihmettelen, että sanalle setämies on nykyään tietyissä anti-intellektuaalisissa piireissä haluttu antaa kielteinen lataus.
Noiden piirien ajattelusta en enää pitkään aikaan ole yrittänytkään etsiä mitään logiikkaa, koska sitä ei siellä selvästikään ole.
Sen sijaan näen siellä jonkinlaista infantiilia pyrkimystä vaikuttaa erilaisilla eleillä emootioihin ja ilmaista omia, hyvin merkityksellisiksi julistettuja mieltymyksiä.
Mikäli siis joku sivistymätön teini-ikäinen tai vanhempi naisoletettu käyttää termiä setämies, arvelen hänen tarkoittavan, että kyseessä oleva henkilö on hänen mielestään uros, jonka on ihan turha yrittää vokotella termin laukaissutta naarasta seksiin.
Se on epäilemättä kovin argumentti, joka tuolla tasolla voidaan esittää, mutta menettää kokonaan tehonsa, mikäli osoittautuu, ettei setämies ole koko asiasta pennin vertaa kiinnostunut juuri siksi, että on setämieheksi syntynyt.
Mutta noin yleisesti ottaen setämiesten ja naimattomien tätien merkitystä aikojen saatossa tuskin lienee kylliksi korostettu. Kyllä he varmaankin  ovat parastaan yrittäneet, ainakin  monet heistä.

10 kommenttia:

  1. Setämieshän voi olla rikas, tai vieläkin parempaa hän voi olla tehnyt rahansa urheilijana, autokuskina, elLei peräti taiteilijana ja niin kuin tiedämme naiset, jopa femakot, antavat enemmän anteeksi tälläisille miehille aivan kuin me miehet siedämme kauniilta naiselta kaikenmoistA.

    VastaaPoista
  2. Niin sydämellisen ihana kirjoitus, tulipa mukava olo luettuani ja pohdittuani tätä. Kuten ruotsinopettajani aikoinaan totesi jostain jutustani " Alldeles utmärkt! Perfekt som en helhet! "

    VastaaPoista
  3. Kunnia setämiehille ja tätinaisille! Hehän niitä maan hiljaisia ovat (olleet) jos ketkä.

    Sukuni vanhoissa papereissa sattuu olemaan juuri tällaisen vanhanpiian, torpparin siskon, perunkirjoitus.

    Kuten tällaisista papereista yleensä, avaa tämäkin asiakirja pintapuolisia rippikirjoja paljon intiimimmän näkymän esitädin elämään: eipä hänellä sanottavaa omaisuutta ollut, joitain liina- ja muita vaatteita sekä pannuja torpan käyttöön häneltä jäi. Pelkät perukirjan käsittelykulut ylittivät koko omaisuuden arvon (kalliita palveluksia!)

    Hieman hupaisassa osastossa "sitä & tätä" mainitaan myös 'klasisilmät', joilla ei näytä merkityn paljon arvoa. Hieman kummallista, herää kysymys että mahtoiko tuomari merkitä jäämistön arvon alakanttiin säästääkseen torppaa joltain verolta? Vai jo oliko tuolloin halpoja 'Tiimari-laseja'?

    VastaaPoista
  4. Jotenkin on surullinen kirjoitus, vaikka totisinta totta.

    VastaaPoista
  5. "jäi hänen kohdallaan se toteutumatta se miehinen potentiaali, joka kaipaa toteutumistaan perheen hankkimisessa, elättämisessä ja kasvattamisessa."

    Nykyisessä populaarissa historiankirjoituksessa ei ehkä tuoda riittävästi esiin sitä, että tämä lienee ollut varsin monen kohtalo kokonaan tai väliaikaisesti: silllon kun oli vielä tapana, että miehen piti elättää vaimonsa ja lapsensa, avioitumista lykättiin taloudellisten olojen mukaan ja tilan perineen talonpojat saattoivat jäädä taloon naimattomiksi pioiksi ja rengeiksi. Esim. Kiven Seitsemässä veljeksessä tämä oli ainoastaan Simeonin kohtalo muiden veljien päästyä naimisiin, mutta sen vuoksi kyse olikin kasvu- ja menestystarinasta, jossa hyvä sai palkkansa.

    VastaaPoista
  6. On otettava huomioon että ei meitä kaikkia setämiehiä edes kovin kiinnosta naimisiin pääsy. Yksin elellessä sitä pinttyy tapoihinsa.
    Jos ei muulla voi ylpeillä, niin edes sillä, että elättää itsensä työllä ilman yhteiskunnan tukea.
    Töitä voi tehdä niin paljon kun huvittaa ilman, että tulee mitään ongelmia lähipiirin kanssa.
    Tosin eihän se pelkkä työ oikein riitä elämän sisällöksi. Loppu aika ja raha käytetään sitten harrastuksiin, jotka ovat kaikki kovasti verotettuja. Onkohan kukaan laskenut, paljonko "setä miehet" maksaa veroja?
    Itse olen ollut jo pidempään siinä vakaumuksessa, että jos jotain sitten jää perinnöksi, niin menköön siskon lapsille. Ainahan sitä rahalla käyttöä on.

    VastaaPoista
  7. Taas ylitit itsesi. Kuvottavan yksisilmäinen ja katkera provo. Joku nuori nainen kenties seditellyt taas?

    VastaaPoista
  8. Mietin tässä, että kotonani Etelä-Pohjanmaan pikkukunnassa kävi -60-70 -luvulla vierailemassa paljon vanhojapiikoja ja joitakin setämiehiäkin, vanhojapoikia - kuten siellä sanottiin. Pidin monista heistä. Varsinkin muuan Tyyne oli suosikkini. Hän kuunteli lapsen ja nuoren juttuja, ihasteli ja siunaili ottamiani luontokuvia ja rustaamiani ruoja. Hän oli jotenkin hyvin vaatimattomasti läsnäoleva ihminen. Hän tuli hyvin toimeen molempien vanhempieni kanssa. Isäni kanssa hän oli ollut kansakoulussa samalla luokalla ja pelastanut tämän suullisessa kertotaulukuulustelussa kuiskaamalla oikeat vastaukset. Opettaja oli, ihme kyllä, antanut asian mennä ohi korviensa.
    Vanhatpiiat ja -pojat rikastuttivat mielestäni kylän elämää juuri siksi, että he olivat jollakin tapaa vapaampia kuin pikkutilojensa kimpussa kireinä raatavat perheelliset aikuiset. Velattomiakin he olivat, toisin kuin perheelliset. Moni on saanut naimattomalta sedältään tai tädiltään mukavan perinnön.

    VastaaPoista
  9. Eli Aristoteles uskoi olennoilla olevan todellinen minänsä tai minuutensa, ja olennon on pyrittävä realisoimaan tämä todellinen minänsä ollakseen onnellinen? Ei ihme mistä nämä genderfluid/trans -jutut tulevat. Sellaisethan ihmiset juuri uskovat, että heillä on todellinen minänsä, joksi heidän on tultava ollakseen onnellisia. Itseasiassa näköjään Aristoteleeltä tulee tämä memeettinen tai psyykkinen virus länsimaalaiseen psyykkeeseen aidosta minästä, joka pitää toteuttaa ollakseen onnellinen. Eikö progressiivinen liberalismikin usko, että ihmisistä tulee onnellisia kun kaikki ihmistä rajoittavat hierarkiat ja traditionaaliset instituutiot murskataan niin olennot saavuttavat vapauden ja onnen olla mitä haluavat? Kuten olen aiemmin maininnut blogissanne ongelma nykylännessä on ennen kaikkea metafyysinen eli filosofinen, länsimaalainen maailmankuva on perusteiltaan jollain tavoin vinoutunut, jotta tämä nykyinen ikonoklastinen tila on mahdollistunut.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.