torstai 10. lokakuuta 2019

Diletant


Diletant

Maailman lehtikioskit, jotka muuten ovat kovasti harvinaistuneet, ovat täynnä erilaisia populaarihistoriallisia aikakauslehtiä. Yleensä pyrin ostamaan sellaisen joka maasta.
Paitsi, että niistä aina saa joitakin tiedonjyväsiä, ne myös kertovat, miten oma ja vieras historia halutaan joissakin maissa nähdä.
Vaikka eiväthän nämä lehdet ainakaan yleensä ole valtion julkaisemia, poikkeuksena kyllä esimerkiksi venäläinen Rodina, presidentin hallinnon julkaisema lehti.
Mutta Venäjällä on muitakin historiallisia lehtiä ja sitä paitsi Rodina on hyvin kiinnostava muun muassa siksi, että siinä on julkaistu paljon dokumentteja. Siitä erkaantuikin omaksi julkaisukseen lehti Istotšnik, lähde. Nykyään se on nimeltään Venäjän Federaation Presidentin arkiston tiedonantoja (Вестник архива Президента Российской Федерации).
Sitten on olemassa Istorik, joka alaotsikkonsa mukaan on ”Lehti ajankohtaisesta menneisyydestä”, Журнал об актуальным прошлом. Lehteä rahoittaa Transneft -yhtiö ja sen julkaisemiseen osallistuu ISEPI-säätiö (ИСЭПИ), jonka ideologiaan voi tutustua netistä..
Lehden tausta haiskahtaa siis vahvasti niin sanoakseni viralliselta patriotismilta, mutta tokihan sellaisellakin on oma oikeutuksensa eikä se suinkaan merkitse, että se tuottaisi vain mielenkiinnotonta tekstiä. Muistanpa hyvin vielä senkin ajan, kun kremlologit olivat hyvinkin kiinnostuneita kommunistien näkemyksistä, eikä syyttä. He lukivat niitä tartuntaa pelkäämättä.
Istorik- lehden syyskuun numero on omistettu toisen maailmansodan alkamiselle. Jo pääkirjoituksessa päätoimittaja Vladimir Rudakov kiiruhtaa puolustamaan Hitlerin-Stalinin paktin solmimista ja toki sillekin asialle puolusteluja löytyy. Usein ne valitettavasti ovat anakronistisia ja historian kannalta olisi välttämätöntä tietää pikemminkin se, mitä päämääriä paktin solmijat omassa ajassaan todella ajoivat, kuin se, mitä merkitystä asialla sitten ”objektiivisesti” oli ja mitä sen tekijät olisivat voineet tavoitella.

Itse pidän sympaattisempana ja kiinnostavampana Diletant-lehteä. Sitä on saatavissa vaikkapa Pietarin Suomen asemalta, mutta itse olen sen yleensä ostanut Liteiniltä, sympaattisesta, intelligenttiä nuorisoa vilisevästä liikkeestä nimeltä Podpisnyje izdania. Siellä on hyvää kahviakin.
Uusimmannumeron pääkirjoituksessa päätoimittaja Vitali Dymarski kertoo, että vuoden 2014 Krim-huumassa muuan tuntematon henkilö tarjosi lehdelle juttua Krimin sodasta (1853-1856). Keskustelussa Dymarski totesi, että sen sodanhan Venäjä hävisi.
”Miten niin hävisi?” kiljahti tuntematon keskustelija. Kun päätoimittaja lateli vastaansanomattomat faktat, luopui potentiaalinen avustaja koko asiasta ja totesi, että jos tuollaisia johtopäätöksiä tehdään, niin eipä sitten tule yhteistyötä.
Dymarski huomauttaa, että Venäjällä on nyt monenlaisia organisaatioita ja henkilöitä, jotka huolehtivat historian oikeasta ymmärtämisestä ja heidän kannattaisi jo laatia luettelo asioista, jotka vaativat korjausta ”Venäjän intressien hyväksi”.
Kun nyt on häpeällisestä Molotovin-Ribbentropin paktistakin (kirjoittaja käyttää tätä termiä), joka aiheutti vuoden 1941 tragedian, tehty jo lähes ”Neuvostoliiton diplomaattinen voitto”, niin miksipä tyytyä tunnustamaan tappio Krimin sodassakaan? Tai Japanin-sodassa? Isänmaan historiahan tunnetusti koostuu vain kunniakkaista sivuista, lohkaisee kirjoittaja.
Perusteellisesti Diletant aikoo paneutua edellä mainittuun paktiin marraskuun numerossaan. Edessäni olevan lokakuun numeron pääaihe on sen sijaan Suuri Pohjan sota ja siinä käsitellään varsin kiinnostavasti ja yksityiskohtaisesti etenkin Poltavan taistelua. Samaan aihepiiriin liittyen käsitellään myös hetmani Mazepaa, joka, kuten muistamme, siirtyi aikoinaan meidän puolellemme.
Mutta kyllä tässäkin numerossa Hitlerin ja Stalinin yhteistyö saa osansa.
Paljon puhuvia dokumenttikatkelmia sisältävässä artikkelissa Ribbentropin puolustus, kerrotaan, mistä Saksan ulkoministeriä Nürnbergin oikeudenkäynnissä syytettiin ja millä perusteella hänet siellä teloitettiin.
Ribbentrop ja hänen puolustajansa esittivät, ettei rangaistusta voida antaa sellaisista asioista, joita laki ei tunne (Nulla poena sine lege). Sitä paitsi Ribbentrop selitti, ettei hyökkäys Neuvostoliittoon ollut aggressio, vaan preventiivinen isku.
Mitä taas tulee maiden valtaamiseen, kertoi Ribbentrop Stalinin sanoneen hänelle Moskovassa elokuussa 1939, että jollei hän saa puolta Puolasta sekä Baltian maita, voisi Ribbentrop yksin tein lentää takaisin kotiinsa. Ilmeisesti sota sinänsä ei siis vuonna 1939 ollutkaan rikos rauhaa vastaan (protiv mira)…
Selittelyt eivät kuitenkaan auttaneet ja neuvosto-osapuoli kielsi jyrkästi paktin lisäpöytäkirjan olemassaolon. Niinpä Ribbentrop sai ensimmäisenä kavuta mestauslavalle ja sovittaa syntinsä.
Molotovilla sen sijaan oli onnea ja hän sai kolmekymmentä vuotta myöhemmin selittää runoilija Felix Tšujeville, joka häntä haastatteli: ”Me tarvitsimme sen Baltian”. Toisin sanoen, myös Neuvostoliitto oli mukana siinä ”salaliitossa rauhaa vastaan”, josta Ribbentropia syytettiin.
”Ribbentropin puolustus” osoittautui, (šakkitermejä käyttäen), tappioon tuomituksi avaukseksi. Mutta tässä pelissähän mustilla ei ilmeisesti ollutkaan muuta mahdollisuutta…  Näin kirjoittaa artikkelin laatija Aleksei Kuznetsov.
Nykyään kuitenkin tunnustetaan yleisesti, että sotarikoksiin syyllistyivät myös sodan voittajat.
Niin sanotun Suuren isänmaallisen sodan kansallinen painoarvo ja asiaan liittyvä emotionaalinen lataus ovat Venäjällä valtavat. Kuten tunnettua, tämä synnyttää paineita siihen, että historiassa vedetään mutkat suoriksi.
Odotan kiinnostuksella, mitä Istorik ja Diletant kumpikin omasta puolestaan tulevat kirjoittamaan talvisodasta. Vailla mielenkiintoa ei kyllä ole sekään, mitä meillä siitä kirjoitetaan.
Kyllähän mekin tiedämme, millaisia isänmaamme historian sivut pelkästään ovat.

14 kommenttia:

  1. "Vladimir Rudakov kiiruhtaa puolustamaan Hitlerin-Stalinin paktin solmimista ja toki sillekin asialle puolusteluja löytyy."

    Eikös sille löydy NL/Venäjän kannalta hyvinkin vahvoja, puolusteltavissa olevia perusteluja, varsinkin kun länsivallat eivät 1938-39 olleet valmiit sitoutumaan Saksan hillitsemiseen. Se on sitten toinen juttu, että Suomen (sekä Puolan ja Baltian maiden kannalta) se ei ollut niin kiva juttu. Ikävä kyllä maailmassa jokainen valtio toimii OMIEN intressiensä mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on sikäli poikkeus, että me emme itsekkäästi pyri toimimaan omien intressiemme mukaisesti vaan nöyristelevästi sen mukaan mitä kuvittelemme muiden meiltä odottavan ja antavan mystisesti kiitosta tyhmyydestämme.

      Poista
    2. Ikävä kyllä olet valitettavasti osaksi oikeassa! Ehkäpä meissä on sitten jotain tsuhna-tyhmyyttä...

      Poista
    3. 70 luvulla oltiin kyyryssä NL-kohtaan, nyt Yhdysvaltoja jipa niin että kiihkeimmät haluvat korvata suomen kielen junttikielellä.

      Poista
  2. Ribbentrop-parka - joka ei ollut ns penaalin terävimpiä kyniä - ei ymmärtänyt, että hän syylistyi kumppaneineen yhteen ainoaan rikokseen (hyökkäys-)sodan häviämiseen.

    Joku englentinen runoilija sanoi sen henkevästi:

    "Miks' valtiopetos harvoin onnistuu,
    kas kun niin käy, on nimi muu"

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti me venäjäntaidottomat saamme blogissa jatkossakin pieniä herkullisia haarukkapaloja noiden lehtien sanoisinko luovasta historiantulkinnasta - ja varsinkin alkuperäislähteistä.

    Esimerkiksi Pultava olisi mielenkiintoinen, koska siitä alkoi selkeä tie Haminaan 1809.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toivottavasti me venäjäntaidottomat saamme"

      Milloin Suomessa alkaa ilmestymään lehti, jossa on venäläisten historia-lehtien tärkeinpien artikkelien suomennoksia ja muiden referointeja? Varmaankin sitten, kun taistolaisuus kuolee sukupuuttoon. Varmaankin sitten, kun suomettuneisuus kuolee sukupuuttoon. Varmaankin sitten, kun KGB:n valta Suomessa kuolee sukupuuttoon.

      Poista
    2. "kun taistolaisuus kuolee sukupuuttoon"

      Miksi taistolaisuuden pitää kuolla sukupuuttoon? Koska Suomessa Venäjän tutkimus on lähestulkoon kokonaan, kaikissa ylioistoissa, taistolaisten/piilotaistolaisten eli käytännössä KGB:n käsissä.

      Poista
  4. Hei ano 12.10.2019 1500

    Ja mikä pahinta, niin ovat kaikki yliopistotkin aineesta riippumatta. Tosin taitavat globalisti-suvaitsevaistoksi itseään nykypäivänä kutsua, mutta substanssi yhtä fanaattinen

    VastaaPoista
  5. ”Keskustelussa Dymarski totesi, että sen sodanhan Venäjä hävisi. ”Miten niin hävisi?” kiljahti tuntematon keskustelija. Kun päätoimittaja lateli vastaansanomattomat faktat, luopui potentiaalinen avustaja koko asiasta ja totesi, että jos tuollaisia johtopäätöksiä tehdään, niin eipä sitten tule yhteistyötä.”

    Potentiaalinen avustaja edustaa tässä fanaattisuutta. Silloin kun tällaisia fanaatikkoja on paljon, niin syntyy mafia. Mafia taas on psykopatiaa.

    Jos Suomi ei liity NATO:on, niin se joutuu Psykopaatin haaremiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos Suomi ei liity NATO:on, niin se joutuu Psykopaatin haaremiin."

      Isä Nicolaella ei ole näköjään mitään yllä mainittua väitettä vastaan.

      Poista
  6. Rankkoja puheita. Ohessa poimintoja eräästä artikkelista koskien Venäjän nykytilannetta.

    https://echo.msk.ru/blog/shevtsova/2516817-echo/

    Потеря Россией ориентира внутреннего развития очевидна. ON ILMISELVÄÄ: VENÄJÄ KADOTTI SISÄISEN KEHITYKSENSÄ PÄÄMÄÄRÄN.

    А теперь наше национальное самосознание должно подготовиться к новому удару — Россия не понимает, как ей сохранить себя в качестве члена глобального «концерта». NYT KANSALLISTA ITSETUNTOAMME ODOTTAA UUSI ISKU – VENÄJÄ EI YMMÄRRÄ MITEN SE PYSTYY JATKAMAAN GLOBAALISEN ”KONSERTIN” JÄSENENÄ.

    Причем, прокремлевских «стратегов» не смущает, что их риторика противоречит здравому смыслу. KREMLIA TUKEVIA ”STRATEGEJA” EI HATTA SE, ETTÄ HEIDÄN RETORIIKKA ON TERVETTÄ JÄRKEÄ VASTAAN.

    ВВП Китая — 14,2 трил долл, а ВВП России— 1,6 трил. долл. KIINAN BKT ON 14,2 BILJ.$, VENÄJÄN BKT – 1,6 BILJ.$.

    Наступает новая жизнь. Придется думать не о равноправном партнерстве с другими сверхдержавами, а о роли их «младшего партнера». UUSI ELÄMÄ ALKAA. JOUTUU AJATTELEMAAN ”VÄHÄISEN PARTNERIN” ROOLISTA EIKÄ TASAVERTAISESTA PARTNERIUDESTA MUIDEN SUURVALTOJEN KANSSA.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Herra Volanen on näköjään saanut kalikasta.

      Poista

Kirjoita nimellä.