sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Sentimentaalisuuden kultti



Hupakoiden aika

Sentimentaalisuuden kultti on pikkuhiljaa yhä vahvistunut. Nyt olemme saaneet jo kokea yhä uusia julkisia itkukohtauksia, joissa miehisen näköiset miehet vääntävät naamaansa kuin lapset ja antavat kyynelten virrata päntiönään. Se on ns. uusi normaali.
No, tätä ilmiötähän nyt onkin jo puolisen vuosisataa ajettu kuin käärmettä pyssyyn. Muistan hyvin, miten aikansa feministit jo 60-luvulla paheksuivat sitä, etteivät miehet itkeneet. Sen sijaan he tuppasivat liikaa nauramaan ja vieläpä ihan väärille asioille.
Oppia on sitten vuosikymmenten saatossa annettu ja otettu. Luultavasti viihdeteollisuus on se, joka on tehokkaimmin uusia malleja pitänyt muodikkaiksi pyrkivien edessä. Nythän kuuluu jo haastattelijankin ehdottomasti kysyä kohteeltaan, mikä saa hänet itkemään. Sen on syytä olla jokin sopivan ylevä asia.
Kuten Vladimir Nabokov ikimuistettavassa Gogol-esseessään esitti, on olemassa erityinen tekosyvällisyyden ja tekoaitouden laji, jota venäjäksi nimitetään pošlostiksi. Kyseessä on siis nimenomaan epäaito syvällisyys tai hienous, jota ihastellaan ja jolle kumarrellaan.
Nabokov ottaa esimerkiksi sen, kun ihminen katselee leikkiviä lapsia ja äkkiä saa kyynelet silmiinsä: miten ihania ne ovatkaan! Siinä samalla hän saattaakin pian haltioitua myös siitä tunteesta, jonka huomaa itsellään olevan: miten ihanaa onkaan, että minä vallan liikutun, kun katselen tuota näkyä! Olen minä vaan aika ihana.
Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on sentimentaalisesta oman tunteen palvonnasta. Se näyttäisi olevan läheistä sukua peilailulle ja sopii siis erityisen hyvin nuorille neideille ja miksei myös naisille yleensäkin. Luonto on säätänyt, että heille on tärkeätä tietää, miltä he näyttävät ja millaisia he muiden silmissä ovat.
Kun aikamme nyt on muuttumassa yhä enemmän naisten ajaksi, kiitos sen teknisen edistyksen, jota miehinen järki ja kunto ovat aikaan saaneet, ovat sekä naiselliset hyveet että paheet ja erityisesti naisten miellyttäminen tulleet yhä keskeisemmiksi asioiksi kulttuurissa.
Naissukupuolella on oman biologisen tehtävänsä johdosta omat, korvaamattomat ansionsa ja naisten paikkaa tässä luomakunnaassa ei tietysti kukaan voi täyttää. Kaikkein vähiten se onnistuu niin sanotulta sukupuolen vaihtajalta, joka tuhoaa terveet sukupuolielimensä ja yrittää parhaansa mukaan omaksua naisellisen käytöksen ja ulkonäön.
Myös naissukupuolella, kuten miehillä, on tietenkin tyypilliset paheensa. Tyhmimpien varalta totean, että tässä nyt puhutaan joukoista ja niissä ilmenevistä joukkokuntaisista eli tilastollisesti havaittavista eroista.
Niin sanotut stereotypiat kertovat meille, mistä suunnilleen on kysymys. Eivät ne tyhjästä ole syntyneet ja sosiologiset tutkimukset vahvistavat sukupuolierojen todellisuuden, mikäli joku vielä sellaista epäilisi.
Mitä paheisiin tulee, turhamaisuus ja petollisuus ovat ominaisuuksia, jotka esiintyvät tietenkin myös miehillä, naisilla niitä vain vielä vahvistaa se biologinen rooli, joka johtuu pariutumiseen ja ruumiinrakenteeseen liittyvistä asioista, joita lienee turha enemmälti esitellä. Sentimentaalisuus on luonnostaan naiselle lankeava pahe ja naisen kyyneleet kuuluvat tunnetusti maailman vahvimpien vesivoimien piiriin.
Miehelle naisellinen käytös sen sijaan on useimpina aikakausina ollut sopimatonta. Biologiselta kannalta asia on ymmärrettävä, sillä naisen valloittamista tuskin edistää, mikäli mies itse ryhtyy naisen tai lapsen rooliin. Suojeluvaistoon voi ehkä vedota ja kai se joskus toimii.
1700-luvun lopulla miehet kuitenkin heittäytyivät mahdollisimman sentimentaalisiksi. Asia näkyi sekä romanttisen rakkauden tolkuttomana palvontana että naisen nostamisessa niin ylös jalustalle, etteivät jalat enää maata tavoittaneet.
Tähän kokonaisuuteen kuuluivat aivan irrationaalliset tunnusteot ja uhraukset, itsemurhat ja kaksintaistelut. Oman tunteen palvonta kasvoi megalomaaniseksi, mutta tietty miehekkyys joka tapauksessa yhä säilytettiin. Kyynelehtivät Wertherit eivät itse asiassa olleet kovinkaan naisellisia, niin sentimentaalisia kuin olivatkin.
Tämän aikakauden hyökkäävään feminismiin kuuluu kaiken miehekkään panettelu ja halveksunta ja sen mukaisesti myös tervevaistoinen naisellisuus on ahdistelun kohteena. Jonkinlaisena ihanteena näyttäisi olevan seksuaalisesti perverssi ihminen (queer), joka vähintäänkin sanoutuu irti luonnollisesta maskuliinisuudesta, vaikka säilyttäisi sukuelimensä ja lisääntymiskykynsä.
Tämän mukaisesti ei sukupuolisuuden normaali kaksinapaisuus ole hyväksyttävää, vaan naisellisuuden ohella hyväksytään ainoastaan ei-miehinen perverssiys.
Ne ominaisuudet, joita on perinteisesti pidetty naisellisina, on nyt jo kauttaaltaan julistettu hyveiksi, siis myös ne aiemmin paheina pidetyt kuten sentimentaalisuus.
Voidaan todeta, että sentimentaalisuus on aina myös lapsen ominaisuus ja hänet erottaa täysikasvuisesta juuri tunne-elämän kypsymättömyys. Lapsi menee tunteidensa mukana eikä pystyisi itsenäisesti ja rationaalisesti määräämään kantaansa vaikka miten haluaisi. Hänen henkinen kehityksensä on vielä kesken.
Nainen ei tietenkään välttämättä ole henkisesti keskenkasvuinen olento, mutta biologisen tehtävänsä mukaisesti hän on psyykeltään lähempänä lasta kuin mies. Tuleehan hänen kyetä ymmärtämään narsistisen pikku olennon primitiivireaktioita.
Sekä naissukupuolella että miehillä on suhteessa eri määriä niitä ominaisuuksia, joita on tarvittu toisaalta metsästämisessä ja oman reviirin puolustamisessa ja toisaalta partnerin etsinnässä ja lasten hoitamisessa.
Nyky-yhteiskunnassa hallitsevilta näyttävät tarpeet ovat usein toisenlaisia, mutta olisi naiivia kuvitella, että minkään elävän olennon käyttäytymismallit ja valmiudet noin vain muuttuvat. Kukot syntyvät yhä kukoiksi ja kanat kanoiksi.
 Ihmiskunta on maailman sivu filosofoinut miehekkään ja naisellisen prinsiipin olemuksesta ja merkityksestä tässä maailmassa. Vanhassa symbolissa havaitsemme , miten yin ja yang ovat täydellisesti yhteen kietoutuneita ja vasta yhdessä muodostavat ympyrän, kuvioista täydellisimmän.
Mikäli toinen noista hävitetään tai vaikkapa kutistetaan, on tuloksena epämuotoinen kuvio, jonka katseleminenkin on vastenmielistä.
Luultavaa lienee, ettei luonnon järjestyksen perusteita voikaan muuttaa. Ennen pitkää tämä nykyinenkin sentimentaalisuuden purkaus palautuu kohti normaalia ja voi tietysti taas mennä sen ylikin. Harva lopultakin jäänee sitä itkemään.

16 kommenttia:

  1. "Naisen kyyneleet kuulouvat maailman vahvimpien vesivoimien piiriin"!!! Jaa, just eikä melkein:-) Tämähän on omankin vaellukseni aikana tullut monesti todetuksi. Ei voi mitään!

    VastaaPoista
  2. Transsukupuolusuus in moniulotteinen ja myös sen omaavalle psyykkisesti raskas ilmiö. Veronija Pimeniff oli perehtynyt asiaan jo kauan sitte. Kyseessä on reaalinen eikä vain muoti.ilimiö.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ikävä juttun sinänsä, mutta nyt myös kovin miodikas.

      Poista
    2. Aikoinaan oli inkeriläisten parissa suosittu lahko, jossa hyveellisin teko oli ottaa ns. suuri sinetti ei leikkauttaa kulli ja nyytit vek. Jos näistä kullinleikkaajista pitää jotain positiivista löytää, niin eiväthän nuo enää lisäänny. Kuten eivät myöskään naista leikkivät.

      Poista
  3. "kaikki haluavat olla pikemminkin ja kaikilla voimillaan jotakin vastaan, ei niinkään minkään puolesta."

    Tässä taisi blogisti tavoittaa nyky-ihmisen ongelma: geneettisiltä ominaisuuksiltamme olemme pienissä perheryhmissä Afrikan savanneiden metsästäjä-keräilijöiksi sopeutuneita, mutta kulttuurievoluutio on liian nopeasti vienyt meidän liian kauaksi noista oloista. Geneettinen sopeutuminen vaatii todella pitkän ajan. 

    VastaaPoista
  4. Italialainen sanonta:"Naisen karva vetää enemmän kuin sata härkää."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se tietysti on, mutta yleinen ongelma tuo viiksisyys on kaikkien välimerenkansojen ikääntyvissä naaraissa. Ja mitä sillä härällä tai sadalla tekee, siltähän on viety testikkelit eli rocky mountain oysters. No Mojo working.

      Poista
  5. "Nabokov ottaa esimerkiksi sen, kun ihminen katselee leikkiviä lapsia ja äkkiä saa kyynelet silmiinsä: miten ihania ne ovatkaan! Siinä samalla hän saattaakin pian haltioitua myös siitä tunteesta, jonka huomaa itsellään olevan: miten ihanaa onkaan, että minä vallan liikutun, kun katselen tuota näkyä! Olen minä vaan aika ihana."

    "Voidaan todeta, että sentimentaalisuus on aina myös lapsen ominaisuus ja hänet erottaa täysikasvuisesta juuri tunne-elämän kypsymättömyys. Lapsi menee tunteidensa mukana eikä pystyisi itsenäisesti ja rationaalisesti määräämään kantaansa vaikka miten haluaisi. Hänen henkinen kehityksensä on vielä kesken."

    Oletan, että et sentään yritä yhdistää lapsen kokemusmaailmaa Nabokovin pošlostiin?

    VastaaPoista
  6. "1700-luvun lopulla miehet kuitenkin heittäytyivät mahdollisimman sentimentaalisiksi."

    Olisi ehkä hyvä täsmentää, että merkittävää syy tuohon romantiikan nousuun erityisesti 1800-luvun alussa oli pettymys 1700-luvun rationaaliseen valistukseen, joka johti Ranskan suuren vallankumouksen giljotiiniin ja myöhemmin Napoleonin sotiin. Romantiika taas kääntyi 1800-luvun lopussa tieteelliseksi edistysuskoksi, joka taas murtui I maailmansodassa.

    Yksi tapa hahmottaa historiaa on nähdä se romantiikan/sentimentalismin ja rationalismin heiluriliikkeenä, kun vallassa oleva suunta ei voi tyydyttää ihmisen KAIKKIA perustarpeita.  

    VastaaPoista
  7. Toki romantiikka kehittyi samaan aikaan valustuksen kanssa.

    VastaaPoista
  8. Ihminen on lajityypillisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen olento, jonka tajuntaan varhaisessa lapsuudessa syntyy ensin hahmo "sinä", ja vasta vuosia myöhemmin se mistä sanomme "minä". Olemme psyykemme pohjalla ensisijaisesti "objekteja" -- vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajia -- ja vasta myöhäsyntyisemmin "subjekteja", oman olemassaolomme kokemuksellisia sankareita.

    Ja tuollaisesta tajunnallisesta perustasta johtuen jossain hahmon- ja käsitteenmuodostuksen hämärillä rajamailla mielemme jakaa maailmaa kahtia -- ja inhimillisen kielen ensimmäiset "sanaluokat" ovat jonkinlaisia tajunnallisia "lokatiiveja" joiden varassa jotkut asiat sisällytetään "objektin" rooliin, toiset "subjektin" rooliin.

    Ja kaikki kasvu ja kehitys on sitten sitä, että alkuvaiheen symbioottisesta täydellisestä riippuvaisuudesta kasvetaan kohti yksilöllistä eriytymistä ja aikuista autonomiaa. Eikä vain pääosin, vaan miltei täydellisesti niin, että sukupuolet vahvistautuvat täydentämään toisiaan toinen "objektina", toinen "subjektina".

    Traumoittumaton lapsuus mahdollistaa myöhemmin elämässä pitkälle menevän yksilöllisen eriytymisen ja aikuisen autonomian. Siinä suhteessa oma kulttuurimme taas on lyömässä lapset laimin. Keskuudessamme kasvaa yhä enemmän narsistisesti häiriintyneitä ihmisiä, joita vaivaa läpi elämän ihan perustavanlaatuinen identiteettikriisi.

    Yhteisötasolla se ilmenee "objektina" olemisen varhaisvaiheeseen palatuvina "uhrirooleina" -- uhriajatteluna, uhraamisena, uhrautumisena, uhriutumisena. Politiikka muuttuu "identiteettipolitiikaksi", jossa ismi-identifioitumisen koetaan ratkaisevan kaikki. Pahinta uhriajattelun alitajuntaisissa vaikutuksissa on se, että uhrikokemukset johtavat saumattomasti omankädenoikeuteen.

    Sentimentaalisuuden aikakausi on jo hyvässä nousussa. Sen kokokuvana kuuluu miesten naisistuminen ja naisten miehistyminen, homoeroottisuuden lisääntyminen, ja nyt siis jopa se että oman vahvuutensa menettäneet ja tietoisuuden tasolla miehisiä ominaisuuksia itsessään vahvistaneet naiset alkavat heittelehtiä oman alitajuntansa armoilla ja päätyvät narsistisesti rakastumaan toiskulttuurisiin machouroksiin.

    Ja sellaisestakin asiasta voi tulla käsitetietoisuudessa järkivääntelyn seurauksena ihan virallista ja muodollisesti argumentoitua politiikkaa. "Maahanmuuttopolitiikkaa". "Turvapaikanhaku on ihmisoikeus, joka menee kaiken muun edelle." "Yhdenvertaisuus ei suinkaan tarkoita sitä että kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla."

    VastaaPoista
  9. Tätä ei kyllä Hesarissa julkaistaisi.
    Onneksi sentään täällä.

    VastaaPoista
  10. Näistä miesten ja naisten rooleista siihen äärimmäiseen eli sotaan. Jos oli joku asia mistä suomalaiset viime sotien sotilaat erityisesti halveksivat vihollistaan niin se liittyi juuri puna-armeijan naissotilaisiin. Oli kertakaikkisen siivotonta ja törkeää heittää naisia suomalaisia vastaan tapettavaksi ja tappajiksi.

    Pitkä miinus puna-armeijalle olkoonkin että miestappiot jossain määrin pakottivat tähän touhuun. Tosin Tiihosen mukaan puna-armeijan naiset kyllästyivät sotimiseen nopeasti siinä kuin miehetkin ja pyrkivät hanakasti rintamalta pois. Usein varmin konsti oli tulla raskaaksi. Vaikeaa se ei heille ollutkaan niissä oloissa.

    VastaaPoista
  11. Yin ja yang sijoittuvat epätasaisesti ihmisiin. Siksi yleistämiset hieman epäonnistuvat. Mikä sitten onkaan ideaaliannos jompaa kumpaa eliksiiriä. Ja onko sen väliä, kun annosteluun ei voi itse vaikuttaa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.