lauantai 16. heinäkuuta 2022

Muodonvaihdoksia

 

Menetettyjä kansoja ja kulttuureita

 

Amerikkalaisessa politiikassa on aina silloin tällöin kysytty, kuka menetti minkin maan. Who lost China? Who lost Russia? Ja niin edelleen.

Diskurssin teemana on ollut USA:n johtaman ns. vapaan maailman etu ja koostumus, eli siis asian poliittinen puoli.

Luulen, että ”maa” eli sen edustama kulttuuri voidaan menettää muullakin tavalla. Kun Saksa pikkuporvarillisesta hajaannuksestaan nousi Preussin johdolla barbaariseksi sotilasvallaksi, siitä tuli koko Euroopan ja vähän muunkin maailman musta lammas, jonka ”todellisen olemuksen” arveltiin muitta mutkitta aina olleen raakalaismaisen voiman ja karkeuden ihailu.

Tosiasiat tietenkin puhuivat monessa kohdin vallan muuta, mutta nyt oli tilausta uuden ilmiön selittämiselle eikä silloin ole tapana ottaa huomioon sellaista aineistoa, joka ei tue todistelua.

Kyllä saksalaisissa valtiossa ilmeni sotilaallisuuden ihailua ja aivan erityisesti järjestyksen palvontaa. Niitä esimerkiksi Heine jo ennen Saksan yhdistymistä kommentoi omalla pirullisella tavallaan. Mutta olihan niiden ohella myös aivan toisenlainen Saksa, jota myös Heine rakasti.

Tietyssä historiallisessa vaiheessa joka tapauksessa tuo karkea ja militaristinen Saksa nousi hallitsevaksi ja preussilaisen aliupseerin henki tunki tieltään Saksan symboliksi aiemmin ymmärretyn yömyssyyn ja pyjamaan pukeutuneen herttaisen nössön, Der Deutsche Michelin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=y%C3%B6myssy ).

Kun miljoonat ja taas miljoonat nyt surevat menetettyä Venäjää ja hämmästelevät sitä, miten sympaattisesta venäläisestä yhtäkkiä näyttikin kuoriutuneen barbaarinen älykääpiö, joka mukisematta kannattaa tyrannia, jonka käskyjen mukaan tuhansia ja taas tuhansia viattomia ihmisiä murhataan, voi olla lohdullista -tai sitten erityisen masentavaa- ajatella, että vastaava metamorfoosi tapahtui joskus myös Saksan kohdalla.

Ei ole välttämättä syytä ajatella, että Venäjä on aina ollut pohjimmiltaan ennen muuta barbaarisen imperialismin ja militarismin tyyssija. Siitä on nyt tullut sellainen lahjattoman tyrannin johdolla. Olosuhteet suosivat nyt sitä ajattelua, jossa keskeisenä on se tosiasia, että nyt kaikki uhkaavat ja vainoavat Venäjää ja venäläisyyttä. Se, että Venäjä itse on tämän aiheuttanut, on ilmeisesti useimmille aivan liian vaikea asia ymmärrettäväksi.

Mutta tässä nyt hieman siitä, millainen oli Saksa ennen kuin siitä tuli se hirviö, joka tuhosi puoli Eurooppaa. Kuvaus ei perustu mihinkään tutkimuksiin, mutta kyllä sen sijaan säälimättömän tarkkanäköisen neron lahjomattomiin havaintoihin.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Vähän epäajankohtaista.

 

Se Saksa, jonka menetimme

 

Stanislav Govoruhin teki joskus perestroikan kultaisina aikoina elokuvan nimeltä Venäjä, jonka menetimme (Rossija, kotoruju my poterjali). Siinä hän rinnasti imperiumin entisen loiston ja kunnian nykyiseen surkeaan alennukseen, hieman epäreilusti, mutta sehän kuuluu lajityyppiin.

Myös Saksa on maa, jolla voisi olla nyt aihetta haikailla suurta menneisyyttään, joka sattui samaan aikaan tuon tarumaisen ja sinänsä  paljolta kuvitellun Venäjän loistokauden kanssa.

Saksalaisilla oli kerran niin sanotusti elämän valttikortit, mutta kaikki menetettiin pelaamalla hasardia. Ylös syvimmästä alhosta on toki noustu, mutta Saksa 2. on jotakin muuta kuin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt samanniminen maa. Venäjän kanssa on asia tietysti samoin.

Friedrich Nietzsche kuuluu niihin klassikoihin, jotka ovat sen verran hapokkaita, ettei niihin viitsi joka päivä tarttua. Sitä paitsi Nietzschen teokset ovat poliittisesti niin epäkorrekteja, että on vain ajan kysymys, milloin ne kielletään. Ehkä Suomella olisi kylliksi kunnianhimoa tehdä tämä ensimmäisenä? Jotenkin olisin henkisesti valmis kuulemaan tällaisen uutisen.

Itse en kuitenkaan aio luovuttaa Nietzscheäni kenellekään, en edes viranomaisille, jotka varmaan kerran ovat tässäkin asiassa huolehtimassa meidän omasta parhaastamme. On se sen verran hauska mies.

Usein taitaa jäädä ymmärtämättä, miten tiiviisti Nietzsche oli aikaansa sidoksissa. Hänen maailmoja syleilevät runoelmansa saattavat tässä johtaa harhaan. Itse asiassa hän tulkitsi jatkuvasti oman aikansa ilmiöitä hyvin tiiviisti ja herkästi, eikä moniakaan hänen teoksiaan voi ymmärtää ilman kontekstia.

Ottakaamme nyt vaikkapa Hyvän ja pahan tuolla puolen. Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös. Luen sitä J.A. Hollon mainiona suomennoksena ja sehän ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1966 eli lähes sata vuotta alkuteoksen (1886) jälkeen.

Nyt on sitten kulunut jo pian puolitoista vuosisataa sen ilmestymisestä, mutta se ei ole oleellista. Moderni ihminen oli tuolloin jo hyvin suuressa määrin sama kuin nyt ja tarkoitan tässä lähinnä ns. oppineen tasavallan kansalaisia ja heidän seurailijoitaan.

Kirjan kahdeksas pääkappale Kansat ja isänmaat kertoo siitä maailmasta, jossa Bismarck jo oli yhdistänyt Saksan verellä ja raudalla ja entisen yömyssyisen Michelin tilalle oli noussut preussilainen upseeri, jonka kiinnostuksen kohteena oli suurpolitiikka: grosse Politik. –Näihin uusiin ilmiöihin Nietzsche suhtautui varsin epäluuloisesti.

Vanha saksalaisuus oli nyt mennyttä ja sen mukana saksalaisten vanha itseymmärrys runoilijoiden ja ajattelijoiden kansana. Itse asiassa koko vanha myytti saksalaisesta syvällisyydestä saattoikin olla pelkkää petosta.

Joka tapauksessa saksalaisuus oli jotakin vasta tulemassa olevaa ja hahmotonta. Juuri saksalaiset olivat se kansa, joka alinomaa kysyi itseltään, millaista se saksalaisuus oikein on.

Näin siis Nietzsche. Hän olisi voinut siihen lisätä, että venäläisillä oli ja on aivan sama pysyvä, lähes maanisen mielenkiinnon kohde: oman itsensä ihmettely.

Nietzschen äärimmäisen herkkä ja runollinen kieli pursuaa kielikuvia, joiden voi arvioida purkautuvan enemmän tai vähemmän sairaalloisen herkästä psyykestä. Niiden toistaminen tässä ei oikein tunnu järkevältä, mutta otetaan nyt muutama hajahuomio siitä huolimatta, että se ei tee oikeutta kirjoittajalle.

Kirjoittaja puhuu aikalaisistaan eli ”meistä” ”hyvinä eurooppalaisina” ja oudoksuu sitä uutta itsetehostuksen nationalismia, joka on vallannut Euroopan siitä huolimatta, että sen halu yhdentyä on selvästi nähtävissä.

Saksalaisuus näyttää nyt olevan velvoitettu harjoittamaan ”suurta politiikkaa”, jota varten se on huonosti valmistettu ja uhraamaan vanhat hyveensä uuden keskinkertaisuuden hyväksi.

Saksalaisilla on ollut taipumus ihailla vieraita kansoja, mutta nyt tästä kainosta taipumuksesta halutaan tehdä rikos. Oliko Bismarck sitten suuri saadessaan tämän aikaan, kysyy Nietzsche ja näyttää vastaavan, että tästä seuraa henkinen latteutuminen, mutta se ehkä korvautuu sillä, että jokin toinen kansa syventyy –mikä se sitten onkin.

On ilmeistä, että kyseessä voisi olla Ranska –tragedian toinen osapuoli, mutta se ei oikein näytä kirjoittajan tarkoitukselta.

Ranskalaisia Nietzsche nimittää vain englantilaisten aatteiden apinoiksi ja näyttelijöiksi –mutta myös uhreiksi, sillä suuri vallankumous oli ehdottomasti englantilaisen hengen luomus. Toki Ranska on yhä Euroopan henkisimmän ja hienostuneimman kulötuurin tyysija.

Sen henkinen ylhäisö sulkee korvansa demokraattisen bourgeoisie’n kurjalta tyhmyydeltä ja suunpieksänmnältä –miutta todellisuudessa etualalle vyöryy nykyään tyhmistynyt ja karkeutunut Ranska… Mitähän nykinen Ranska olisi Nietzschen silmin?

Joka tapauksessa ranskalaisuus on psykologian alalla saanut aikaan suurta ja koko kansa on puolittain onnistunut pohjolan ja etelän synteesi, sanoo Nietzsche –tuo italialaistunut saksalainen.

Englantilaisuuteen kirjoittaja suhtautuu aika intohimoisesti –hän vihaa sitä.  Hän myös huomauttaa, että samalla kannalla olivat niin Goethe kuin myös sekä Hegel että Schopenhauer, jotka muuten olivat toistensa antipodeja. Saksalainen henki ei kerta kaikkiaan voi sietää englantilaista -he eivät tosiaankaan ole mikään filosofinen rotu

Tulkoon mainituksi, ettei tuossa rotu-sanassa liene biologialla suurtakaan merkitystä. Mitä saksalaisiin tulee, sanoo kirjoittaja, että sen kansan muodostaa mitä hirvittävin rotujen sekoitus ja yhteenvatvonta, ehkäpä vielä niin, että esi-arjalainen aines on siinä voitolla…

Joka tapauksessa kirjoittaja ei ole kiinnostunut geeneistä, vaan siitä kulttuurista, jota kansa kantaa. Siinälin suhteessa saksalaiset ovat myös sekava keitos, jos saksalainen tohtisi sanoa, että hänessä on kaksi sielua, hän yksinkertaistaisi asioita monella sielunmitalla.

Tämä mainittu  saksalais-englantilainen antipatiahan oli tunnetusti jo perinteistä ja molemminpuolista eivätkä englantilaiset filosofit aikoinaan ottaneet lainkaan vakavasti suurimpiakaan saksalaisia kollegoitaan, mutta tokihan aika on nyttemmin muuttunut.

Englantilainen on, sanoo Nietzsche rakentaen kaikessa vihaisessa yksipuolisuudessaan nautittavan kansallisen stereotyypin, synkempi, aistillisempi, lujatahtroisempi ja brutaalimpi kuin saksalainen. Hän on juuri siksi, halpamaisempana, myös hurskaampi, sillä hän tarvitsee kristinuskoa vielä enemmän.

Englantilaista karkeutta ja moukan-vakavuutta verhoaa, oikeammin tulkitsee ja selittää muuksi sentään yhä vielä siedettävimmin kristillinen elekieli ja virrenveisuu, joka sopii tuolle juoppporattien ja irstailijoiden karjalle, kirjoittaa Nietzsche aika ilkeästi, mutta hänellä on siihen syynsä.

Nietzsche ei malta olla naljailematta jopa englantilaisille naisille ja kehottaa katsomaan, miten he kävelevät –kuin kyyhkyset ja joutsenet. Ja entäs laulu sitten…

Juutalaisiin ja venäläisiin Nietzsche suhtautuu suurella arvostuksella. Kiihkeimmät antisemiittiset kirkujat hän ajattelee kenties parhaaksi karkottaa Saksasta. Sellainenhan oli myös Richard Wagner, jonka taiteellisia näkemyksiä vastaan Nietzsche kirjoitti jopa kirjan.

Juutalaisten perintöön kuuluu mahtava moralismi, jolla kirjoittaja epäilemättä viittaa Vanhaan testamenttiin. Siitä on Eurooppa heille suuren kiitoksen velkaa, noiden äärettömien vaatimusten pelottavuudesta. Juutalaisen ja preussilaisen tyypin yhteiselo saattaisikin kukaties olla hedelmällinen yhdistelmä.

Mutta saksalaisia vaivaavat nykyään tyhmistymisen puuskat: vihamielinen tyhmyys milloin ranskalaisille, milloin juutalisille, milloin puolalaisille, milloin wagnerilainen, milloin teutoninen, milloin preussilainen –nämä ovat saksalaisen hengen ja omantunnon (Gewissen? ehkä tietoisuus olisi parempi sana?) pienet himmennykset.

Juutalaiset ovat kirjoittajan mielestä joka tapauksessa nykyisin Euroopassa elävistä roduista epäilemättä voimakkain, sitkein ja puhtain.

Ajattelija, jolla on omallatunnollaan Euroopan tulevaisuus, ottaa epäilemättä, kaikissa tätä tulevaisuutta koskevissa suunnitteluissaan lukuun juutalaiset samoin kuin venäläisetkin lähinnä varmimpina ja todennäköisimpinä tekijöinä voimien suuressa leikissä ja taistelussa, arvioi Nietzsche.

Kirjoittaja esittää tässä käsitellyssä luvussa myös paljon varauksia saksalaisen musiikin ja kirjallisuuden laatuun nähden. Jälkimmäisestä puuttuu yleensä se musiikki, jota kuunnellaan kolmannella korvalla: se on tyyliltään latteata ja ikävää.

No, onhan tässä kirjassa ja luvussa paljon muutakin ja suotakoon nyt anteeksi, että edes nämä asiat on nostettu esille. En tässä millään muotoa halua esittää analyysiä Nietzschen ajattelusta sinänsä, vaan ainoastaan nostaa esille sen maailman, jossa kansallisuudet tuolloin –vielä-  elivät erään poikkeusihmisen ja herkän taiteilijasielun silmin katsottuina.

Kansallisten stereotyyppien merkitystä ajattelullemme kannattaisi tutkia muutenkin kuin vain jonkun puolihullun stereotyyppien purkajan nipistelytieteellisestä näkökulmasta. Tokihan jokainen normaalijärkinen aikuinen ymmärtää, etteivät ne anna mitään tarkkaa informaatiota kohteestaan, eivät edes sinne päin.

Parhaimmillaan ne silti voivat antaa meille eväitä ajatteluun ja niiden viittaamien asioiden analysointiin.

Nietzschen tasolle tai edes hänen jotenkuten siedettäväksi jäljittelijäkseen ei normaalilla ihmisellä taida oikein olla pääsyä jos asiaakaan.

Silti tietyn aikakauden nerojen ajatukset saattavat kukin tavallaan välittää meillekin jotakin siitä todellisuudesta, johon eivät vielä kuuluneet monet sellaiset ilmiöt, jotka nykyään pyrkivät kahlitsemaan ajatteluamme.

Tämän ymmärtäminen saattaisi auttaa meitä asettamaan myös oman aikakautemme sille kuuuvalle paikalle.

 

35 kommenttia:

  1. Onko tässä Saksan ja Venäjän ilmiössä kyse siitä, että tavallisen ihmisen on äärimmäisen vaikea mieltää sitä, että samassa maassa tai henkilössä voi SAMANAIKAISESTI olla hyvää ja pahaa, esimerkiksi Saksassa ajattelijoita, runoililijoita ja muita taitelijoita mutta myös öykkäröivää militarismia. Ihminen haluaa nähdä ilmiön yksiselitteisenä hyviksinä tai pahiksina kykenemättömänä mieltämään, että molemmat ovat todellisuudessa sekoitettuna. Erityisesti tuota ilmiötä vahvistaa hallitseva amerikkalainen viihde, jossa henkilöhahmot ovat aina puhtaaksiviljeltyjä eikä mielenmuutos ole mahdollinen. Syynä tähän on sikäläinen kalvinistinen kulttuuriperinne, joka perustuu predestinaatio- oppiin, jossa yksilön kohtalo on määrätty jo aikojen alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hollywoodin tarinoissa on aina hyvis ja pahis. Tuo tarinoiden syvärakenne on juurrutettu maailmanlaajuisesti ja se kyllä todella haittaa ihmisten kykyä ymmärtää monimutkaisia ilmiöitä.

      Kun asiaa ajattelee, niin ei ole yllätys, että Kullervosta ei koskaan tehdä elokuvaa amerikkalaisten toimesta.

      Poista
  2. Pari sanaa puun takaa.

    Se Saksa, minkä kristillinen maailma menetti, oli hengellisesti sivistynyt.

    "Friedrich Nietzsche kuuluu niihin klassikoihin, jotka ovat sen verran hapokkaita, ettei niihin viitsi joka päivä tarttua. Sitä paitsi Nietzschen teokset ovat poliittisesti niin epäkorrekteja, että on vain ajan kysymys, milloin ne kielletään. Ehkä Suomella olisi kylliksi kunnianhimoa tehdä tämä ensimmäisenä? Jotenkin olisin henkisesti valmis kuulemaan tällaisen uutisen."

    Myönnän, että luin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa nuorena Friedrich Nietzschen kirjoja, joista luulin saavani jotain, mutta en saanut mitään. En ole koskenut niihin niiden jälkeen.

    Olen monesti miettinyt, miksi Nietzschestä, joka tuli luterilaisesta perheestä ja joka aloitti elämänsä teologialla, tuli niin kristinuskon vihollinen, ja päätti elämänsä mielisairaudella.

    Kun seuraan hänen elämänsä käänteitä, niin minusta tuntuu, että hänen äitisuhteellaan on ollut vaikutusta siihen, että hän lopetti teologian opiskelun ja alkoi kadottaa uskonnollisuuttaan (ei uskoaan, mikä on eri asia ja mitä hänellä ei luultavasti ollut).

    Liberaaliteologia on ollut toinen, mikä tietysti on vaikuttanut Nietzscheen. Se vaikuttaa tänä päivänä jokaiseen teologian opiskelijaan.

    En halua sen suuremmin arvioida Nietzschen ajatuksia vaan häntä ihmisenä, mikä minua kiinnostaa. Hänen ajatuksillaan on (ainakin minulle) vähän käyttöä tieteellisen ja käytännöllisen tiedon kannalta.

    "Englantilaisuuteen kirjoittaja suhtautuu aika intohimoisesti –hän vihaa sitä. Hän myös huomauttaa, että samalla kannalla olivat niin Goethe kuin myös sekä Hegel että Schopenhauer, jotka muuten olivat toistensa antipodeja. Saksalainen henki ei kerta kaikkiaan voi sietää englantilaista -he eivät tosiaankaan ole mikään filosofinen rotu…"

    On hyvä huomata, että Goethe, Hegel ja Schopenhauer olivat taustaltaan myös luterilaisia.

    "Englantilainen on, sanoo Nietzsche rakentaen kaikessa vihaisessa yksipuolisuudessaan nautittavan kansallisen stereotyypin, synkempi, aistillisempi, lujatahtroisempi ja brutaalimpi kuin saksalainen. Hän on juuri siksi, halpamaisempana, myös hurskaampi, sillä hän tarvitsee kristinuskoa vielä enemmän."

    Juuri siksi Britannia ei joutunut kokemaan sitä tuhoa, mikä odotti Saksaa tulevaisuudessa.

    "Englantilaista karkeutta ja moukan-vakavuutta verhoaa, oikeammin tulkitsee ja selittää muuksi sentään yhä vielä siedettävimmin kristillinen elekieli ja virrenveisuu, joka sopii tuolle juoppporattien ja irstailijoiden karjalle, kirjoittaa Nietzsche aika ilkeästi, mutta hänellä on siihen syynsä."

    Vanhat virsisävelmät, sekä saksalaiset, englantilaiset että walesilaiset, ovat suurta musiikkia.

    En halua sanoa juutalaista mitään tällä kertaa.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Juuri siksi Britannia ei joutunut kokemaan sitä tuhoa, mikä odotti Saksaa tulevaisuudessa."

      Kyllä minä panisin enemmän painoa maantieteeliselle asemalle ts kanaalin vallihaudalle. Vastaavia Nietzschen käyttämiä adjektiiveja voidaan käyttä mistä tahansa siirtomaa- tai valloittajakansasta.

      Poista
    2. Olettaisi kristinuskon hallinnolla olevan enempi tekemistä kokonaisuuden kannalta. Jos dogmit yms. ottanee täysin kirjaimellisesti olettaisin että ne voinee tehdä puolihulluksi tai sitten täystuhoksi. (Lähinnä viitannen islamissa kun se on sitten suht tulkintakysymys onko pyhäsota, rikollista. Toinen juttu kun tekijät useinmiten riistävät hengen itseltään ei heille saada tuomiotakaan. Enempi vaikuttanee pelottelulta ja poliitikot kiristää lakeja yms. Mikä taas koskettanee paikallisia. Hyötyjiä olivat? Jaa a, ei siinä tainne olla. Olettaisin ettei henkilö ymmärtäne realistisesti kirjoitettua historiaa tai sitten se sekoittuu aivoissa ja luulee näkevänsä menneisyyden nykyhetkessä. Tiedä sitten? Nostalgiasta kukaan kyllä tainne olla vapaa. Lapsi kumminkin sitten omaksuu kulttuuristaan ne mitä eri ihmiset hänelle tarjoaa.) Kumminkin se kristinuskon keskus lännessä on ollut Vatikaanissa. Kirjakieli on kumminkin kieli ja miten realistista se sitten on? Mainokset lyhtypylväissä: Jeesus tulee, oletko valmis? Ei kukaan täysillä rattailla käyvä ottane sellaista vakavasti. Mutta yhteisöllisyys seurakunnissa yleensä on se mitä osa väestä hakenee. Sitten sitä yhteisöllisyyttä on kumminkin muunkinlaista. Työyhteisöt, yliopistot, kunnallinen, kaupunkilainen, jokin kielialue jne. Naisasialiike tai lottajärjestö voinee olla yhteisö mikä antaa sisältöä. Perhe tietenkin myös. Ja osalle tietty kuntosali, joku sen voinee nähdä itsensä ihailuna jne. Mutta enempi itse katsonen että kukin saanee valita miten aikansa viettää eikä siinä ole mitään pahaa jos nykyisessä ruokakulttuurissa on aikaa sielä käydä. Parempi sekin kuin löhötä vain sohvalla. Ja sohvalla pötköttelykään ole ongelma, puolisolle se tietty voinee olla, mutta sehän on sitten pariskunnan keskinäinen probleema.

      Poista
  3. Jotenkin itse katsonen aikansa teollisuusvakoilun ja kisan ynnä muun siihen liittyvän ylikuumentaneen tilannetta, mikä sitten possahtanut tavallisen väestön silmille. (Oletaisin kylläkin amerikkalaisten edesauttaneen tilanteen kehitystä pörssiromahduksella). Todeten ettei siitä kaaoksesta yleensä täyspäiset hyötyne, uskonoppineet on sit oma juttunsa kokonaisuudessa, se kun sitten kietoutuu politiikkaan.
    Itsestä vain on mielenkiintoista tuo sivistys sanana. Mikä käsittääkseni merkinnee saksankielessä samaa, kun taas englannissa ja ranskassa sivilisaatiota, mikä taas on ihan eri asia.

    VastaaPoista
  4. Kaipaisin perusteluja sille, että Venäjän tyrannia (sana on sinällään neutraali) kutsutaan "lahjattomaksi". Miksi juuri tämä adjektiivi on valittu? Kaipaan myös esimerkkiä (perusteluineen) "lahjakkaasta" valtionpäämiehestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin usein pettää lempi,
      niin usein innostus.
      Ei koskaan petä kaiho,
      ei sammu kaipaus.

      Poista
  5. Kirjoitin Friedrich Nietzschen äitisuhteesta (hänen äitinsä nimi oli Franziska). Sanon vielä muutaman sanan siitä.

    Kun luen hänen uskovaisesta äidistään, joka rakasti poikaansa ja omisti koko elämänsä tälle, vaikka tämä syytti, vihasi ja solvasi häntä ja hänen Jumalaansa, ja jäi tämän luokse, syötti tätä, pesi tämän, käytti kävelyllä ja piti silmällä tätä yöt ja päivät kuolemaansa asti, kun tämä joutui mielisairaalaan, niin mietin hänen tuskaansa.

    Voi vain kuvitella sen raskauden, mikä on painanut hänen ruumistaan ja sieluaan kaikki nuo vuodet.

    Äidinrakkautta ei voita mikään.

    Oli suuri onnettomuus, että Nietzsche käytti voimansa ja elämänsä kristinuskon vihaamiseen, mikä juuri myrkytti ja lopulta sairastutti hänet. Hänen pakkomielteensä yhdistyneenä vihaan muuttui lopulta sairaudeksi.

    En tiedä, millaiset tarkasti ottaen hänen kolme viimeistä vuottaan olivat, kun hänen äitinsä ei enää ollut hoitamassa häntä. Hänen äitinsä kuoli 1897 eli kolme vuotta ennen hänen omaa kuolemaansa, ja ilmeisesti hänen sisarensa piti huolta hänestä sen jälkeen.

    Friedrich Nietzsche (1844-1900) kuoli ennenaikaisesti. Jos hän olisi elänyt toisella tavalla, niin hän luultavasti olisi voinut elää vielä 1930-luvulla, ja nähdä natsi-Saksan nousun.

    Hän oli suuri lahjakkuus, mutta viha voitti ja lahjat katosivat.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M se taas kaivaa kuoppaansa vähän syvemmäksi.

      Poista
    2. Hitlerin äiti oli käsittääkseni myös hoivaluonne, isä taas toista maata. Voineeko vetää johtopäätöksen että äidin liika hoiva aikuisuuteen asti ei kasvata pojasta miestä vaan ikuisen kiukuttelijan joka ei osanne ottaa muita huomioon?
      Madonna kuva kristinuskossa on kaunis, mutta jokseenkin todennut että se on vain kuva mikä liittynee aikakauden taiteeseen. Vauvaa pitänee hoivata, mutta aikuisen kollin pitäisi kyllä osata tulla toimeen toisten kanssa, eikä olettaa että äiti vielä vanhuuspäivinään hoivaa. Tosin suurin osa mammoista nyt on semmoisia, kuin myöskin kun pohtinut kiinalaisen yhden lapsen politiikan seurauksia, missä sitä poikaa arvostetaan hyvin paljon. Oletusarvo käsittääkseni taas osin olisi että vaimo auttaa miehen vanhempien hoivaamisessa kun ikä alkaa painaa. Jos olet ainoa laps niin kuka sitten huolehtii omat vanhemmat? Yhteiskunta? Siinä samalla kun hoivaa lapsensa jos niitä siihen sattuisi siunaantumaan? Suht epärealistiset odotteet on siinä naiselle.

      Poista
    3. Anonyymi (17. heinäkuuta 2022 klo 12.11) kirjoitti:

      "M se taas kaivaa kuoppaansa vähän syvemmäksi."

      En kaiva kuoppia vaan poistan pintamaan, että voin jotain istuttaa.

      M

      Poista
    4. Olet henkisessä umpiossasi jo lähes peruskallio tasolla. Peität vihasi ja rasismisi uskonnollisena lässytyksellä.

      Poista
  6. En tiedä, mikä meni vikaan Hitlerin kohdalla, mutta tuskin äiti oli syyllinen. Hitleriä luonnehtii myös viha, mutta eri tavalla kuin Nietzscheä. Hitler vihasi itsessään olevaa juutalaista perimäainesta, mutta se ei ollut ainoa syy, miksi hänestä tuli se, mikä tuli.

    Hänkin olisi voinut valita toisen tien.

    Jos Juudas olisi sielunsa tuskassaan (mikä oli valtava) mennyt Jeesuksen luokse, kun hän kavalsi Hänet, niin Jeesus olisi ottanut hänet takaisin ja antanut hänelle anteeksi. Näin suuri oli Hänen rakkautensa. Mutta hänen epätoivonsa oli niin suuri, että hän valitsi toisin.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa pyörät oli lähteneet jo pyörimään ennen kuin Juudas teki yhtään mitään.
      Jaksane uskoa et väki ois siitä muuttunu. Sirkushupia osa tahtonee, mutta väestön moraalinen taso on kyllä parempi. Lähinnä jos laki sanoo ristiinnaulita tai vetää hammas hampaasta niin jokin selittämätön sääntö kyllä vissiin löytynee osalta et tajuaa ettei se hyödytä. Jeppe ois voinu antaa synnit yms. anteeksi, mut hallinto on ain hallinto ja hänet ristiinnaulittiin kuin moni muukin aikalaisensa.
      Ilmiönä taas mielenkiintoinen, kuinka pelkällä puheella voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia. Jos miettii Ghandia ja suolamarssia, niin herra on kyllä jäänyt historiaan. Mutta itse on mielenkiintoista kuinka ajatus ettei väki voisi käydä kuumentamassa itselleen suolaa on edes syntynyt? Hallintoonhan ja kaupankäyntiin tuo linkittyy.
      Sanoppa suomalaiselle ettei voi mennä metsään keräämään marjoja tai sieniä. Koko ajatus on naurettava kun tiennee joka miehen oikeudet. Eri asia taas on onko siihen mahdollisuuksia. Kalastaminen on teoriassa sit asia erikseen, siinä kun omat sääntönsä.

      Mut jotenkin tuo juutalaiskysymys tuntuu hölmöltä. Lähinnä suomalaisena katsonen ettei siinä ole sen isompaa juttua, toinen on mitä on, ei siitä sen enempää.
      Joskus kun luin Simone de Beauvoirin Erottomattomia jäin pohtimaan siinä ilmennyttä uskontonäkemystä. Katolilainentyttö kun rakastui juutalaispoikaan oli se synkkää tytön äidille. Vaikka poika oli vakaavaraisesta perheestä, ei tuollakaan ollut merkitystä. (Ei kylläkään sillä että talous toisi onnen, oli vain mielenkiintoista huomata että se uskonto oli ylitse muiden ominaisuuksien ja nuoren tunteet kiellettiin. Lähinnä ettei toinen vain saanut tuntea niin koska historia ja uskonto).

      Poista
    2. Lässytä, lässyn.

      Poista
    3. Mielenkiintoinen kysymys on olisiko Juudas voinut toimia toisin? Jos olisi, ei ristiinnaulitsemista eikä syntien sovitusta. Jos taas ei voinut, mikä tämän synti sitten oli? Ei ihme, että apokryfievankeliumeissa tämä esitetään ainoana opetuslapsena, joka ymmärsi.

      Katsoessani Passion of Criest -elokuvaa mietin, olisiko saanut syntinsä anteeksi, jos olisi nähdessaan Jeesuksen sillalta alas heitettynä pyytänyt syntinsä anteeksi.

      Poista
    4. Anonyymi (19. heinäkuuta 2022 klo 9.55) kirjoitti:

      "Mielenkiintoinen kysymys on olisiko Juudas voinut toimia toisin? Jos olisi, ei ristiinnaulitsemista eikä syntien sovitusta. Jos taas ei voinut, mikä tämän synti sitten oli? Ei ihme, että apokryfievankeliumeissa tämä esitetään ainoana opetuslapsena, joka ymmärsi."

      Hän tietysti olisi voinut toimia toisin. Ja vaikka hän ei olisikaan tehnyt itsemurhaa vaan ahdistuneena, katuvana ja hädässään mennyt Jeesuksen luokse (ja saanut tietysti anteeksi), niin siitä huolimatta Jeesus olisi kuollut ristillä, koska se oli Hänen maallisen elämänsä tarkoitus toisin sanoen kuolla maailman syntien tähden ristillä.

      Ja vaikka Jeesus olisi syntynyt Suomessa, niin suomalaiset olisivat naulinneet hänet ristille tai tappaneet muulla tavalla.

      Jeesus on kova pala kaikille kansoille. Ihmisillä on täysin väärä kuva Jeesuksesta.

      Kukaan ei ole saarnannut niin voimakkaasti syntiä ja sekulaareja ja kääntymättömiä juutalaisia vastaan kuin Jeesus. Ja siksi he vihasivat Häntä ja yrittivät (kivittämällä tai muulla tavalla) tappaa hänet monta kertaa.

      Ihmiset eivät tunne "ristin salaisuutta", joten he syyttävät juutalaisia Jeesuksen kuolemasta, millä Hän teki myös hyvää roomalaisille sotilaille ja juutalaisille.

      Hän myös kirjoitti:

      "Katsoessani Passion of Criest -elokuvaa mietin, olisiko saanut syntinsä anteeksi, jos olisi nähdessaan Jeesuksen sillalta alas heitettynä pyytänyt syntinsä anteeksi."

      En ole nähnyt enkä aio katsoa.

      Jeesus ei ollut tummahiuksinen eikä tummapartainen niin kuin elokuvat ja lahkolaiset väittävät vaan ihan erinäköinen kuin muut ihmiset maailmassa. Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta jotkut olivat vaaleita ja jotkut tummia.

      Ihmiset luulevat, että Jeesuksen aikaiset ihmiset olivat pääsääntöisesti tummatukkaisia ja ruskeasilmäisiä, vaikka heissä oli vaikka minkä näköisiä.

      M

      Poista
    5. Oletpa taas melko umpimielinen arvon M.

      Poista
  7. Kun Saksa päätti kuluvana keväällä asevarustautumisesta pohdiskelin jotta minkämoinen pullon henki nyt pääsee valloilleen......70 rauhan vuotta on suhteellisen lyhyt ajanjakso Euroopan historiassa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mistäköhän se Saksan vihollinen sitten tulisi? Syntyvyys un itsessään on laskusuhdanteessa, paikallisväestö pienenee joka tapauksessa mitä korjaillaan siirtolaisuudella. Mikä taas linkittynyt ainakin turkkilaiseen politiikkaan ja näkynyt sitten saksankaduilla. Lähinnä jos saksalaiset nuoret tuossa vielä saanevat jostain viholliskuvan missä miesten pitäisi henkensä antaa niin ei niillä kovin hyvin mene. Tiedä sitten onko uusiväki valmis antamaan henkeään tämän isänmaan puolesta vai koskeneeko se sitten niitä paikallisia jolloin koko touhussa ole minkään sortin logiikkaa.

      Poista
    2. Jos Saksa rupeaa varustautumaan asepuolella, se tarkoittaa Yhdysvaltain aseteollisuuddelle rahanmenetystä ja tuskin se sitä hyväksyy, varsinki jos saksa alkaa omalla teollisuudellaan tuottamaan ja kehittämään ..

      Poista
    3. Amerikkalaisilla kun on mennyt muutenkin hyvin tuon alan kanssa. Vika tosin ei ole aseissa vaan käyttäjässä. Ja maksajaksi joutunee yleensä taas kolmas osapuoli mikä osannee mahdollisesti toimia järkevästi.

      Poista
    4. Jospa Saksa varustautuukin USA:n aseilla, win-win-tilanne.

      Poista
    5. Romua saksalaisille?

      Poista
    6. Israelin kanssa kannattaa tehdä asekauppaa. Sieltä tulee laatutavaraa, joka kelpaa jenkeillekin.

      Poista
    7. Olettaisin että kukin kansa osannee noita aseita tehdä. Mihin tarkoitukseen ne päätynevät on sitten eri asia. (Jos ole tuliaseita niin väki viskonee kiviä jne. Vian tarvine olla suur kun se on päässä. Kumminkin realistisesti jonkin tuliaseen valmistamiseen tarvinnee raaka-aineita kuin myöskin tieto-taitoa. Jokin puukko tai jousipyssy on ns. primitiivisesti helpompi "tuottaa".) Siinä et joku käy metsästämässä ei pitäisi olla kellekkään mitään ongelmaa. Mut kummasti sekin joidenkin mieltä vaivaa.

      Poista
    8. "Romua saksalaisille?"

      Ei vaan maailman parasta: ohjuksia, joilla venäläiset tankit muutetaan romuksi ja rakentinheittimiä, joilla sen tykistöylivoima murretaan. Miksi Saksa ei hyödyntäisi usan asetekniikkaa, josta USA on maksanut itsensä kipeäksi ja pansi säästöjä omaan taskuun.

      Poista
    9. Ehkäpä juuri siksi kun väestön tapattaminen ei palvele juur kenenkään etua, eteenkään jälkiteollisissa valtioissa. Vähiten sen väestön itsensä.
      Mut kun pojat on poikia.
      Se taas on huonon politikoinnin lopputulos jos valtiot sit päätynee ottamaan toisistaan ns. aseellisesti mittaa. Pien kansa todennäköisesti häviää jo alkumetreillä.

      Enkä kyllä ymmärtäne logiikkaa et ostetaan toiselta valtiolta aseita jot päästään käyttämään niitä toista valtiota vastaan. Toisilla on tietty intressit niitä myydä, mut ensisijaisesti ajattelisin kyllä sitä oman navan kautta, lähinnä miksi? Ja miten siihen ajatukseen edes päätyi?

      Poista
    10. Jokseenkin tuo toimi on sitä ns. primitiivistä mistä kolmansia maita katsonnetaan kieroon.
      Muistane nyt tuota yhtä kirjaa mitä tullut pariin kertaan selailtua mutta käsittelee demokratiaa jokseenkin että sitä kultaista keskitietä olisi kuljettava. Sielä oli tarina vaihteeksi Afrikasta missä joku isompi herra oli viety hengiltä ja viranomaiset etsivät joesta häntä. 23 ruumiin kohdalla luovuttivat. Kun taas suhteuttaa sen vaikka lehtiartikkeliin missä suomalainen nainen pahoittaa mielensä kun miehet vislaa perään tms. (jaksane kyllä enään ihmetellä miesten tuppisuu asennetta) niin ihan ok, meillä tainnee asiat olla? Toisen elämän vieminen olkoonkin sotatila tai ei, on jotain mikä on suht luonnonvastaista. Yleensä se linkittyy johonkin muuhun.

      Poista
    11. Olet tainnut katsoa liikaa amerikkalaisten asehullujen videoita.

      Poista
  8. Pari sanaa puun takaa.

    Anonyymi (18. heinäkuuta 2022 klo 11.06) arvelee:

    //
    Mut jotenkin tuo juutalaiskysymys tuntuu hölmöltä. Lähinnä suomalaisena katsonen ettei siinä ole sen isompaa juttua, toinen on mitä on, ei siitä sen enempää.
    Joskus kun luin Simone de Beauvoirin Erottomattomia jäin pohtimaan siinä ilmennyttä uskontonäkemystä. Katolilainentyttö kun rakastui juutalaispoikaan oli se synkkää tytön äidille. Vaikka poika oli vakaavaraisesta perheestä, ei tuollakaan ollut merkitystä. (Ei kylläkään sillä että talous toisi onnen, oli vain mielenkiintoista huomata että se uskonto oli ylitse muiden ominaisuuksien ja nuoren tunteet kiellettiin. Lähinnä ettei toinen vain saanut tuntea niin koska historia ja uskonto).
    //

    Juutalaiskysymys on ihan asiallinen.

    Kyllä se useammin on niin, että uskonnollisesti juutalaiset eivät ollenkaan pidä siitä, että perheen juutalaispoika haluaa mennä naimisiin kristityn tytön kanssa. Suomesta ja muualta on siitä esimerkkejä. He saattavat panna välit kokonaan poikki, jos avioliitto solmitaan. Ja vaikka kyse on omasta lapsesta, niin hänet saatetaan kokonaan hylätä.

    Suomalaisen Rene Nybergin äidin tapaus on sellaisesta esimerkki.

    Sekulaarit juutalaiset ovat asia erikseen, mutta vaikka hekin vannovat sekularismin ja uskonnottomuuden nimeen, niin heillekin juutalaisuus on (ainakin juhlapäivinä) erittäin tärkeää.

    Ja mitä Ukrainan sotaan tulee, niin suomalaisia aseita ei pitäisi viedä ukrainalaisille. Suomalaisilla aseilla pitää puolustaa Suomea, ei korruptoitunutta Ukrainaa.

    Olin muutaman päivän Venäjän rajan läheisyydessä, mutta en nähnyt siellä mitään muuta sen kummallisempaa kuin mustikoita metsässä ja lakkoja (tai hilloja) suolla.

    En tiedä, mitä siitä seuraa, jos Saksa alkaa sotia taas kerran.

    Anonyymi (18. heinäkuuta 2022 klo 11.51) taas kerran arveli:

    //
    Olet henkisessä umpiossasi jo lähes peruskallio tasolla. Peität vihasi ja rasismisi uskonnollisena lässytyksellä.
    //

    Jos minä olen peruskallion päällä, niin sittenhän minä seison kovan perustuksen päällä, vai kuinka?

    Minä en tunne sen suurempaa vihaa ketään kohtaan, sillä pidän pääsääntöisesti ihmisistä.

    Yritän seurata totuutta, ja uskonnollinen totuus (tässä tapauksessa kristillinen totuus) on eräs totuuden muoto.

    Et koskaan oikein vastaa kunnolla, joten kysyn, että mistä päättelet minun olevan rasisti. Arvostelen muhamettilaisuutta asiapohjalta, en ihmisyyden näkökulmasta.

    Oletko muhamettilainen tai jotain vastaavaa?

    Jos saa sanoa, niin olet omaksunut aikamme yhdysvaltalaista alkuperää olevan ja englanninkielisen tavan puhua rasismista kaikessa yhteydessä. Siinäkin, kun toinen vain sattuu olemaan asiallisesti eri mieltä.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kyllä se useammin on niin, että uskonnollisesti juutalaiset eivät ollenkaan pidä siitä, että perheen juutalaispoika haluaa mennä naimisiin kristityn tytön kanssa. Suomesta ja muualta on siitä esimerkkejä. He saattavat panna välit kokonaan poikki, jos avioliitto solmitaan. Ja vaikka kyse on omasta lapsesta, niin hänet saatetaan kokonaan hylätä."

      Teknisesti tällä niin ole tekemistä uskonnollisten traditioiden kanssa vaan enempi arvojen ja mihin on totuttu.
      Jos miettinee eri etnisiä ryhmiä ja ns. paikallisväestöä niin tilanne voi joissain kohdin olla sama. Vierastetaan sitä jotain mikä kuulunee toisen kulttuuriin.

      Jäin tuossa kyllä pohtimaan lähetyssaarnaamista. Israelissa tuo on kiellettyä, mutta lähinnä pohditutti Euroopan kohdalla miten paljon noita amerikkalaisia, näkemyksiä sit on kkristinuskosta? Ne kun on sit mielenkiintoisia. Lähinnä pohditutti Jehovat ja mormoonit (niiden kohdalla tosin pitänen hauskan et ei ole sitä ns. yksiavioisuutta, mut ei tuo luonto ole tainnut väestä biologisesti tehdäkkään kaikista sellaisia), mut jokseenkin kategorioin sen samaan kuin lestadiolaiset. Joku heppu joskus saanut vision ja siitä sit tullut uskonnollinenliike. Kun sit ei ole kasvanut siihen niin sitä touhua kattelee vähän toisin silmin.

      Poista
    2. Selu seli ja jankuta jankuta.
      Harvinaisen viaton ja hyvä ihminen tämä M ja aina oikeassa.

      Poista
  9. Miten ideologia muuttuu politiikaksi?

    Venäläiset rakastavat Venäjän tuhatvuotisuutta ylitse kaiken. Ylpeyttä on yllin kyllin. Se pursuaa ulos jokaisesta reikäpaikasta.

    Ranskalaisilla taas on erilainen meininki. Heillä on TASAVALTOJA. En nyt oikein muista monesko tasavalta ranskalaisilla on nyt käytössä: neljäs, viides vaiko kuudes. Ei sillä väliä. Pääasia on se, että jokainen uusi tasavalta sanoutui irti edellisen tasavallan rikoksista/poliittisista epämukavuuksista.

    Venäläisten slavofiilien ylpeytenä on Venäjän tuhatvuotisuus, joka on pyhistä pyhin.

    Pyhyydestä kannattaa taistella ja sotia. Vaikka kaikki menis.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.