lauantai 28. tammikuuta 2023

Kannettavat paratiisit

 

Maailma taskussa

 

Matkapuhelin on luultavasti viimeisten puolen vuosisadan merkittävin keksintö, mikäli ajatellaan tavallisen ihmisen jokapäiväistä elämää. Kun siihen on yhdistetty paikantautuminen, se avaa loputtomia mahdollisuuksia mainostuksesta vakoiluun saakka. Pienenä tietokoneena se pystyy hämmästyttäviin tehtäviin ja lukemattomat äpit helpottavat monia asioita.

Mainoksia tuli postiluukusta joskus pari vuosikymmentä vuotta sitten järjettömiä määriä. Kun algoritmit nyt valitsevat kohdeyleisön, säästyy valtavasti paperia ja siis puuta ja kun mainos tulee sähköisessä muodossa, ei se oikeastaan maksa mitään.

Matkapuhelimen, tai tietokoneen kautta on myös saatavana koko maailman klassinen kirjallisuus: on Gutenberg-projektia, Project Runebergia, Im Werden-kokoelmaa ja vaikka mitä. Uudemmat kirjat voi ostaa e-kirjoina.

Silti ei kannata unohtaa tuota tavallista kirjaa, koodeksin muotoista monilehtistä nippua, joka aikoinaan korvasi hankalat rullat. Kirjalla on paljon etuja puolellaan. Kirja tarjoaa paljon informaatiota, tunnelmia, viisautta ja tyhmyyttäkin suoralla yhteydellä paperilta aivoihin, ilman virtaa, ääntä ja harvinaisten metallien kulutusta.

Toki kirjan sisältämä informaationmäärä on nykyoloissa suhteessa erittäin vaatimaton mutta voihan se aina silti olla monin verroin arvokkaampaa kuin matkapuhelimesta saatava puppu, vaikka tuo kone siis kyllä voi toimia alustana loputtomille erilaisille kirjoillekin.

Kirjasta ei voi seurata elokuvaa eikä kuunnella podcasteja, mutta on se monin verroin miellyttävämpi lukea kuin kännykän teksti. Espanjalainen sananlasku sanoo: El libro es un como un jardin, que se lleva en bolsillo. Kirja on kuin puutarha, jota voi kantaa taskussa.

Saattaa olla, että suomalaisille sanalla puutarha ei ole ihan samaa kaikua kuin etelämaalaisille. Harvemmin meillä on tarvetta suojautua polttavalta auringolta vehreiden kasvien ja solisevan veden ääreen. Etelän ihmisille paratiisi on juuri sellainen paikka. Suomessa taas sananparren mukaan keisarilla, joka elää ihmisistä parhaiten, on mainiot olot, kun hän saa maata saunan lauteilla ja syödä voisulaa.

Kirjan ääressä moni voi tuntea olevansa vähintäänkin paratiisin ovilla, tai ainakin virvoittavien vetten tykönä. Sinne pääsee salamannopeasti ja ilman salasanoja.

Makunsa on kullakin ja sama koskee tarpeita. Kirja näyttää nyt olevan jonkinlaisessa kriisissä, mitä kaikkialla toitotetaan. Kaipa se totta on, kun kirjakappojakin yhä useammassa paikassa virtaviivaistetaan jonkinlaisiksi huoltoasemiksi, joilta saa mahdollisimman vähän mahdollisimman uutta tavaraa, jottei tulisi varastotappioita. Espanjassa kirjakaupat kyllä näyttäisivät säilyttäneen suosionsa ja ehkä siis myös kannattavuutensa. Liekö pelkkää kuvitelmaa?

Kirjastoonhan voi kyllä sitten mennä, jos kirjat sattuvat kaupasta loppumaan. Tai voisi mennä, jos ne älyäisivät säilyttää säilyttämisen arvoiset eli useimmat kirjat. Divarit sentään yhä toimivat, kovassa paineessa kyllä taitavat olla.

Suurinta huutoa ovat nyt äänikirjat, joita ennen tehtiin vain sokeille. Onhan niissä puolensa ja hyvin luettuina hyvät kirjat jäävät mieleen suorastaan lukijan äänenpainoja myöten. Muistan tämän lapsuuteni radio-ohjelmista ja erityisesti eräästä Seitsemän veljeksen esityksestä.

Ennen TV:n tuloa radion maanantaikuunnelmat olivatkin koko perheen ka koko kansan yhteisiä hetkiä. Joukossa oli vakavaa kuunnelmataidetta mutta myös eräänlaista sarjakuvajännitystä.

Sitä edustivat Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, jotka esitettiin viiden minuutin pätkissä, kunnes lauantaina tuli koko ohjelma, näin muistelen. Oli siinä aina koulussa kerrottavaa, kun ehti kotona ruokatunnilla kuunnella jännittävän kohdan, joka päättyi aina dramaattisesti, tyyliin: Pirskatin pirskatti! Kalle-Kustaaa!!! Vakavampaa jännitystä oli sarjassa Hyvää iltaa, nimeni on Cox.

Äänikirjat ovat nyt erittäin suosittuja ja sopivathan ne erilaisille tyhjän jauhajille, jotka joutuvat pitkiä aikoja istumaan autossa tai kuntosalilla tai vastaavissa paikoissa, jotka sellaisinaan eivät tarjoa mitään virikkeitä. Aika, joka menee vaikkapa puntteja pumpatessa, voidaan käyttää myös hyödyksi.

Äänikirjoihin tarvittava tekniikka on ollut olemassa jo kymmeniä vuosia, mutta kaiketi se nykyään on kätevämpää kuin ennen. Kyllähän noita kirjoja kaseteillakin oli, mutta kerran yritettyäni en tullut palanneeksi tämän keksinnön äärelle.

Toista se on kirjaa lukea, mutta näyttää siltä, että usein ihmisiltä puuttuu (jo/vielä?) myös kunnollinen lukutaito. Silloin äänikirja varmaankin toimii hyvänä kainalosauvana ja jos kuuntelemallakaan ei tavoita ideaa, voi hankkia videon, jota tarvitsee vain katsella. Sen jokainen varmasti osaa.

Kyseessä joka tapauksessa näyttää olevan eräänlainen aikakauden murros, merkittävä siirtymä sanan vallasta kuvan valtaan, kuten jo muun muassa Olavi Paavolainen ennusteli ja Marshall McLuhan vielä laajasti perusteli. Ehkäpä aikakausi on tosiaan vaihtumassa?

Joka tapauksessa aion vastakin pitää mukanani matkoilla jokin pienen liivintaskukokoisen kirjan, jota voi lukea vaikkapa pubissa. Etenkin Venäjällä sellaisia on saatavana tuhansia. Niiden sisältö on usein hyvin kansainvälistä ja klassista, joten putinistista tartuntaa ei tarvitse pelätä.

Toinen mukana pitämäni kirja on hieman suurempi, nimittäin rippiraamattuni, joka on erittäin monipuolinen ja antoisa lähdekokoelma niin Lähi-Idästä kuin Rooman valtakunnasta ja osaa aina hämmästyttää verevällä tuoreudellaan, milloin raakuudella ja tolkuttomuudella, milloin elämänviisaudella. Aina siitä saa nykymenoon perspektiiviä.

Täällä eräänlaisella paratiisisaarella on juuri tällä hetkellä pilvistä ja ne sankat joukot, jotka vielä äsken lojuivat lavereillaan palvomassa henkensä uhalla Sol invictusta, ovat kaikonneet. Ehkä he ovat vetäytyneet kannettavien puutarhojensa pariin?

 

19 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan arvostamisesta ja nuoruuteni äänimaailman palauttamisesta. Toisaalta kun ihmiset eivät lue niin kirjojen rakastajalle/lukijalle on oivallisia tilaisuuksia. Lähikirkon kierrätyskeskuksessa on todella upeat valikoimat niin korimaista kuin kansanvälistäkin kirjallisuuttaa, myöskään tietokirjoja ei ole unohdettu. noin 20 sentin hinnalla saa upean ja jopa lukemattoman kirjan.
    Joskus potkaisee vielä isompi onni, kun ilmaiset kärrystä löytyy jopa tammen keltaisen kirjaston teoksia ja juuri äsken löysin täysin lukemattoman Juha Hurmeen teoksen Nyljetyt ajatukset.
    Tosi on yksi poikkeus ja sen on suomenkielinen Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. En oikein saanut kiinni kirjan suomenkielisestä säännöksestä. Kuitenkin YLEn tekemä äänikirja avasi minulle saman kokemuksen kuin alkuperäisellä olen kokenut.
    Mutta oikea kirja, sen hienoudet tuotte esiin loistavasti. KIITOS!

    VastaaPoista
  2. Metaforan "kannettava paratiisi" syvin kytkentä löytyy syntiinlankeamuskertomuksesta. Paratiisissa Jumala oli Subjekti, ja ihminen Objekti. Kun ihminen teki tietoisen valintansa, hänestä tuli Subjekti ja hänelle osoitettiin paratiisin porttia: Tervemenoa Maailmaan, siellä et ole enää viaton, sillä Subjektin on kannettava vastuuta.

    Yhä edelleenkin on jokaisen tänne syntyneen ensimmäinen rooli olla hoivan ja huolenpidon kohde, siis nimenomaan Objekti. Kasvu ja kehitys on sitä, että Objektista tulee Subjekti, Toimija. Inhimillinen kehitys niin lajin kuin yksilön perspektiivissä on kasvua irti alkuvaiheen symbioottisesta yhteydestä ja riippuvuudesta kohti aikuista autonomiaa -- psykoanalyysin termeillä kasvua primaarinarsismin objektiroolista itse objektirakkauten kykeneväksi toimijasubjektiksi.

    Kun yksilöä pitkälle eriyttänyt eurooppalaisen uuden ajan kultttuuri nyt monen syvällisen histoiristin mukaan on murtumassa, ja kollektiiviset voimat ottavat taas vallan, siinä näytelmässä monet kehitykseen olemuksellisesti kuuluneet kognitiiviset rakenteet alkavat pahasti falskata. Sellainen on kirjoitetun kielen -- ja siis myös kirjan -- asema. Sanoisin lyhyesti näin: kuten Rooman valtakunnan hajotessa monikulttuuristumisen seurauksena, aivan samoin mekin tulemme menettämään ne tukrakenteet joita individualismi ja tiedollinen edistys tarvitsivat. Subjektin kognitiiviset kyvyt hajoavat, ja ihmisistä tulee vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajia, takaisin perusnarsistisiin kokemusyhteyksiin taantuvia Objekteja.

    Painettu kirja tarvitsi lukijakseen Subjektin, jonka silmä seurasi äännemerkkien riviä ja käynnisti omaehtoisen ajattelun. Sen sijaan äänikirja asettaa kuuntelijan Objektin rooliin. Tilanne on kognitiivisesti täysin erilaatuinen kuin mitä silmän ja näköaistin resursseilla tapahtuvassa tekstin työstämisessä tapahtuu.

    Jos kouluviranomaisemme pystyisivät määrtämään yhtään mitään esimerkiksi mainitun Marshall McLuhanin nerokkaista oivalluksista, he aivan ensi päätöksenään palauttaisivat kaunokirjoituksen alakolun opetukseen. Se on korvaamaton kognitiivisesti orientoiva oppimetodi, jolla lukemisessa ja kirjoittamisessa olemuksellisesti kehittyvä ajantaju saadaan hallintaan.

    Nyt ne ihmettelevät meikatut silmät ymmyrkäisinä miten luku- ja kirjoitustaidon lisäksi myös matematiikan taidot katoavat. Jokaiselle pedagogille joka edes jotenkin auttavasti olisi paneutunut eurooppalaisen uuden ajan ajatteluun ja sen kognitiiviseen erityislaatuisuuteen, pitäisi tuollaisten asioiden olla itsestään selviä. Nyt ne ovat niin epäselviä, että vain aatteellisista ideologisista identiteeteistä ja keskiaikaiseen skolastiseen käsiterealismiin palautuvasta yleiskäsitepuuroista löytyy ammatillista ryhmävahvistautumista ja pelastus täydellisen tietämättömyyden paljastumiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikuinen tarina. Eeva otti omenan ja siitähän tuo myrskyn lykkäsi. Metafora Eeva otti tiedon hedelmästä palasen ja mitä sillä saakaan aikaan?
      Sitten jos asiaa tarkastelee biologian kannalta, niin mies on mies ja naisen psykologia eronnee tästä. Aikaa eli naisen ns. biologista kelloa voinne muokata, mutta siirtolaisuus on tässä auttanut jo tovin. Oletusarvo on hoivaluonteessa, mutta lähtökohdin globaalin maailman hoivaaminen on enempi läntisenkirkon hullutus kuin mitä naiset tainnee hakea. Teollistuneessa yhteiskunnassa valtiossa työt jakautunee tietyin näkemyksin (kun on miesvaltaisia aloja siinä missä naisvaltaisia) ja sen jälkeen on muut arjen toimet. Vapaa-ajattelu ajallisesti on harvojen herkkua, eikä toisilla taida olla siihen mielenkiintoakaan.

      Poista
    2. Seppo, mallisi tuntuu tosiaan ylivertaisesti selittävän tätä aikaa. Onko jotakin, jossa se joutuu ongelmiin?

      Poista
    3. Omat visioni on koottu varsin kirjavista lähteistä, ja sehän on ollut koko ajan kehittyvää ajattelua. Kesti aika monta vuosikymmentä ennen kuin ymmärsin, että sosiologia autonomisena tiedonalana saattoi syntyä vasta aiinä samassa oppihistoriallisessa yhteydessä jossa syvyyspsykologia tavoitteli tajunnan alkuperäisimpiä, laadultaan kollektiivisia kerroksia.

      Tämä eurooppalaisella uudella ajalla kehittynyt, jatkuvaan individualismin vahvistumiseen perustuva kartesiolainen rationaalisuutemme -- maailmaa tarkkailevan subjektin eriytyminen ja todellisuuden objektivoituminen, empirismi, jonka työkaluja kuvaus ja selitys, teoria ja mallit ovat -- on ollut parhaimmillaan tutkittaessa "ihmisestä riippumatonta ulkoista todellisuutta", mutta ihmistieteiden suhteen tilanne on edelleenkin enemmän auki. Ihmistä voi ymmärtää vain toinen ihminen, ja niinpä aikalaistunnoilla ja -ajattelulla on ihmiskuvan muotoutumisessa paljon ratkaisevampi rooli kuin luonnon tutkimisessa.

      Sanoessaan, että oman aikamme suurin harha on käsitys, jonka mukaan luonnonlait olisivat maailman selityksiä Wittgenstein mielestäni tarkoitti jotain sellaista, että luonnontieteissäkin kuvaus ja selitys jäävät kumpikin ikään kuin yhtälön toiselle puolelle, ja toiselle puolelle sitten tulee se "ymmärrys". -- Ihmistieteissä "ymmärrys" on yhtäältä miltei pelkästään intention määräämää,.toisaalta sitä ei kovin kauas aikalaisajattelusta voi irrottaa.

      Niinpä ne ymmärrysongelmat ovat sitten tosielämän käytännöissä sitä muotoa, että esititpä miten päteviä kuvauksia ja selityksiä tahansa, riittää, että yksi poliittinen pukari parahtaa: "Rasisti!!!" -- ja siihenhän se sitten kilpistyy koko ihmistiedollinen viisaus.

      Poista
    4. Taisi oma "viisautesi" upota tuolla viimeisellä lauseella.

      Poista
    5. Seppo voi olla oikeassa, voi myöskin olla ettei niin ole.
      Pohdiskelin tuossa nykyistä median välittämää viestintää ylipäätään mutta lähinnä muslimeista kuinka terroristiksi leimataan? Miksi se uskonto on niin tärkeää siinä?
      Suomalaisena pohdin Steen Christenseniä ja hänen tekojaan. Kaikkia tanskalaisia ei yhden tekijän perusteella leimattu terroristeiksi.
      Anders Behring surmasi ns. omiaan ja kyse on kumminkin ns. kristityksi mielletystä maasta. Ei kaikkia norjalaisia voinne leimata yhden yksilön perusteella.
      Ja jos tuota mutustulee oikein kunnolla niin sitä voi omassa kuplassaan ajatella ettei missään olisi ns. turvassa. Mutta lähtökohdin enemmistö ihmisistä on kumminkin rauhallisia ja kilttejä, vaikka aijemmat kokemukset muista voivat olla monenlaisia.

      Joscha Bach selittää aivojen toimintaa omasta mielestä äärettömän hyvin, eikä kyse ole sukupuolesta. Ihminen on apina 😁
      Mutta omasta mielestä on äärimmäisen hauskaa että heppu kuuluu Bachin sukuun eikä hänestä tullut muusikkoa.
      https://m.youtube.com/watch?v=e3K5UxWRRuY&fbclid=IwAR1CM7d017HrkNjFPNLBjv_4oCvxLPQ2EkdYBFmlfKYb0f4jJwwCOAHX6VE

      Poista
    6. ^ Oma suhteesi viisauteen onkin osuvasti heittomerkeissä, eli se on vallan kyseenalainen ilmiö ajattelussasi...

      Koetko muuten, että epämääräinen veetuilu edistää mitenkään kommenttiosion tarkoitusta, eli keskustelua ja perusteltuja nimimerkillisiä mielipiteitä? Yritä toimia blogistin toivomalla tavalla ja ota joku nimimerkki, jos haluat sanoa jotain täällä. Tuollaiset heitot eivät palvele ketään - kaikista vähiten sinua itseäsi. Saat kyllä huomiota ja sinua kuunnellaan, jos itsekin yrität vähän ponnistella ilmaisusi eteen ja olla perustellusti asiallinen. Kyllä sinä osaat, jos vaan uskallat yrittää.

      Mukavaa päivän jatkoa.

      Poista
  3. Aku Ankan taskukirjaan sisältyy kaikki kosminen viisaus.

    VastaaPoista
  4. Isoisältä peritty aitonahkaisellä selkämyksellä 3-osainen " Maailma eilen ja tänään" Norjalainen käännöskirja Euroopan polilitikasta n,1900-1939. Terävää havainnointia ajan ilmiöistä.Jotenkin vaan kirjan vauras ulkonäkö tekee vaikutuksen, ei taiunnut tainnut olla halpa.Suomentajan loppusanat syksyltä 1939 olivat melkein samat kuin Estonian perämiehen viimeiset sanat.
    Ei ole elokuvaa tästäkään kirjasta.
    Muutenkin kirjasta tehty elokuva tuntuu erilaiselta .joskus paremmaltakin,mutta useimmiten se tuntuu helpommalta valinnalta, vaikka antaa ehkä vähemmän.
    En tietenkään luovu netistä, mutta yllättävän helppoa sitä on sensuroida,kun halutaan.


    VastaaPoista
  5. Eipä se osannut Orwelkaan kuvitella kännykän veroista orjakansan valvonta, vakoilu ja ohjauslaitetta.

    VastaaPoista
  6. Joe Smithin seikkailut olivat myös mukavaa kuunneltavaa radiosta juuri ennen keskiyötä. Taisi itse kirjoittaja eli Martti "huuhaa" Innanen olla niitä myös lukemassa, mikä teki kuunteluelämyksestä vielä paremman, koska huuhaa osasi niin hyvin eläytyä osaansa.

    VastaaPoista
  7. Vihdoinkin vaihtelua aihevalikoimaan! Eivätpä tuo nyky-Venäjän potetaatit (tai Neuvostoliiton) taida siitä opikseen ottaa, vaikka niitä kuinka taukoamatta haukkuisi.

    VastaaPoista
  8. "Toki kirjan sisältämä informaationmäärä on nykyoloissa suhteessa erittäin vaatimaton mutta voihan se aina silti olla monin verroin arvokkaampaa kuin matkapuhelimesta saatava puppu, vaikka tuo kone siis kyllä voi toimia alustana loputtomille erilaisille kirjoillekin."

    Jos oikeasti jostain jotain tahtoo ymmärtää, vaatii se jonkun joka perehtyy asioihin ja jakaa sitä tietoa. Mitenkäs muuten kuin kirjoittamalla kirjan. Tiedon popularisoiminen taas on yhteisöllistä toimintaa. Kun on aloja missä on sanastoa mikä eroaa normaalista sanan käytöstä vaatinee se juurikin sen että joku selittää sen ei kuin lapselle, vaan kuin vertaiselleen. Henkilöllä on tietoa ja hän jakaa sen muille. Mitä muut tällä tiedolla tekevät on heistä kiinni.
    Kirjallisuudesta kumminkin ammennetaan moniin muihin taiteenlajeihin. Teatteri mikä itselle on hyvin rakas on osa tätä ja ilman näytelmäkirjailijoita en usko että näytelmistä tulisi niin hyviä. Elokuvat kun ovat näytelmiä. On niitä ulkomaalaisia, mutta myös kotimaisia. Kotimaista tulee tukea, mutta sen tulisi olla vuorovaikutuksessa kulttuurin kanssa jotta on uskottavaa. Jotkut lääkärisarjat tms. ottaneet vaikutteita läntisestä maailmasta. Tiedä sitten onko vahinko vaiko tarkoituksen mukaista. Mutta lähtökohdin kun itse lääkäriin menen niin luottanen että se lekuri on täyspäinen, vaikka näytelmät antanee oman kuvan ja siirtolaisuus luo haasteita kommunikaatiolle.

    Kansa kun taas elää kielesänsä, äänikirjat ovat hyvin käteviä, mutta niidenkin käyttäjä ryhmä on suomenkieltä taitavat.
    Musiikillisesti joskus pohdin Finlandia-hymnin merkitystä urheilijoille. Säveltäjä on osannut luoda jotain mikä yhdistää kansakuntaa ilman sanoja, mutta kaikki tiennevät merkityksen minkä tuo luo. Tämä tosin on aikakauteen sidottu ja kamalaa myrkkyä globaaleille toimijoille omalla tavallaan. Lähtökohdin kun globaalissa toiminnassa ole sellaista kuin kansakunta tms.

    VastaaPoista
  9. Beevorin Venäjänvallankumous kirjaa kuunnellessani ,tuli mieleen , että luentaan voisi liittää kuvaruudulla kartan , jossa nuolet osoittaisivat kulloisetkin sotaliikkeet . Ehkä tälläinen tekniikka jossain on käytössäkin.
    Lapsena oli jännää kuunnella hyvin dramatisoidut Paul Temple ja Susikoski .Sittemmin uusinnoissa huomasi kuinka juonellisesti heikkoja olivat.

    VastaaPoista
  10. Taskupuhelin on mullistanut myös kuljetusalan. Enää taksikuskin, woltin tai paketinjakelijan. Ei tarvitse tuntea aluetta jolla toimii. Google mapsissa on puutteensa mutta sen ja useammin päivittyvien karttapalvelujen avulla selviää. Väitän ettei ilman navigaattoria olisi edes olemassa nykyisessä laajuudessa. Missään maailmassa kotiinkuljetuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se Posti toi ennen paketit kotiin ilman näitä sovelluksia. Näille "riisto palveluille" ne on kyllä välttämättömiä.
      Siitä voidaan sitten keskustella, että kuinka välttämättömiä ja tarpeellisia ne alustatalous-systeemit on.

      Poista
  11. Olen juuri parin viikon seikkailumatkalla Väliamerikassa ja jo pelkästään pitkiä lentoja varten tarvitsen pari kirjaa. Kolmas on unilukemista varten. Tulolennolla oli kyllä aivan katsottava elokuvakin Elviksestä. Elämäni ensimmäinen ja viimeinen popidoli.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.