keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Ongelma maton alla

 

Kaupungin hajut

 

Nikolai Karamzin sanoi Venäläisen matkailijan muistiinpanoissaan (Письма русского путешественника, 1791), että Pariisissa saa haistaakseen niin maailman parhaat tuoksut kuin hirveimmät hajut.

Tuon ajan oloissa nuo hirveät hajut olivat tyypillisiä erityisesti niille kaupunginosille, joissa harjoitettiin vaikkapa teurastajan ammattia. Tunkioita oli toki muuallakin ja valtavat kaupunkitalot suolsivat sellaista määrää ulostetta, ettei hajuja mitenkään voinut eliminoida.

Ilja Repin kertoo muistelmissaan, että myös Pietarin kuvataideakatemiassa jalojen klassisten muotojen särpimeksi tunkeutuivat varsin väkevät hajut. Karikkeiden käyttö huusseissa oli Venäjällä tuntematon asia vielä postkommunistisella ajallakin ja sen kyllä huomasi suurten käymälöiden ohi kulkiessaan. Kižin museosaaren voi mainita esimerkkinä.

Eivät asiat sen paremmin olleet missään suurkapupungissa vielä 1800-luvulla. Lontoossa Thames aiheutti vuonna 1858 ilmiön nimeltä The Great Stink (great stink - Поиск (bing.com) ). Koko joki täyttyi ihmispaskasta ja jopa parlamentti joutui keskeyttämään työnsä ja pakenemaan joen ääreltä.

Toinen suuri ongelma olivat hevosen ulosteet, Pferdäpfel eli hevosomenat, kuten asia saksaksi ilmaistiin. Tutkijat arvelivat 1900-luvun alussa, että järjettömäksi monen miljoonan metropoliksi kasvanut Pariisi itse asiassa ennen pitkä tukehtuisi tuohon saasteeseen, joka kasaantui kaikkialle ja hienona pölynä tukki ihmisten hengitystietkin. Autojen ja erityisesti sähköautojen tulo arvattavasti vaikutti siunaukselta 1900-luvun alussa.

Mutta metropolit sen kuin kasvoivat ja tuottivat yhä tähtitieteellisempiä massoja ihmisjätettä. Nokkela keino oli päästää se putkia pitkin mereen, kuten tehtiin Helsingin ensimmäisissä wc-taloissa, kuten Grönqvistin talo Pohjois-Esplanadilla. Jätteet menivät suoraan Eteläsatamaan.

Savonlinnan kaltainen pikkukaupunki ei mahdottomia tuottanut tällä alalla ja vuolaasti virtaava Kyrönsalmi vei jätteet pian kauemmas, vaikkapa Kaupinsaaren rantaan. Kuitenkin myös siellä kävi niin ikävästi, että akanvirta toi päästöjä lahteen, jossa nyt on syväsatama ja joka sai nimekseen asian mukaisesti Haislahti. Uudessakaupungissa sijaitsee ienvenesatama nyt paikassa nimeltä Pasklahti. Nimen syntyhistorian voinee arvata.

Ekologisesti katsoen vesi-WC on ihmisen keksinnöistä mielettömimpiä. Valtavat määrät typpeä ja fosforia, joka otetaan pelloilta, työnnetään veden seassa jätteisiin, joita ainakaan viime aikoihin saakka ei ole lainkaan hyödynnetty. Puhdistaminen sentään opittiin, mutta eihän se varsinaista ongelmaa ratkaise, onpahan kosmetiikkaa, joka säästää hajujen aiheuttajat niiden haistelulta.

Olisikohan WC:t kiellettävä (hävitettävä vähitellen korkealla verotuksella) ja korvattava huusseilla, joiden anti (kulttuurivallankumouksen Kiinassa se tunnettiin nimellä musta kulta) käsitellään asianmukaisesti pelloille palautettavaan muotoon? Ehkä meillä silloin viemärijärjestelmän sijasta olisi taloissa huussikuilut taannoisten roskakuilujen tapaan. Kysymys on valtavasta maailmanlaajuisesta ongelmasta. Pioneeriratkaisut tällä alalla saattaisivat poikia suuren bisneksen ja siinä sivussa pelastaa maailman.

Käydessäni äsken elokuvissa näin alkupätkässä viemärisukeltajan puheenvuoron. Hän vannotti olemaan laskematta viemäriin rasvaa, se näet on rottien herkkua.

Tästä tuli mieleeni, että Mikonkadun ja Yliopistonkadun kulmassa vallitsi joskus parikymmentä vuotta sitten aivan helvetillinen haju. Kerrottiin, että syynä oli rasva, jota paikalliset ravintola olivat päästäneet viemäriin tonneittain. Nyt tätä arvokasta raaka-ainetta sitten tongittiin sieltä ylös, putkia tukkimasta.

Toivottavasti nämä rottien suurisännät on nyt jo ainakin saatu kuriin. Jäterasvastahan saa vaikka mitä hyödyllisiä tuotteita. 1950-luvulla siitä tehtiin jopa margariinia, jonka nimenkin taidan muistaa: Anto. Anto -margariini antoi kuluttajalle paremmat päivät, sanottiin mainoksessa. Nykyään taitavat lentokoneetkin käyttää aika lailla tuollaista edistyksellistä kierrätystuotetta, en nyt tarkoita margariinia.

Suurkaupunkien synty oli 1900-luvun suuri uusi ilmiö. Miljoonakaupunkeja, joita yksinkertaiset sielut jostakin syystä ihannoivat, oli 1800-luvulla vain muutama, sitä ennen ei yhtään. Maailman suurimmaksi kaupungiksi mainittiin 8 miljoonan asukkaan Lontoota vielä minun kansakouluvuosinani, sitten New York meni ohi.

Nyt noita megalopoliksia on maailmassa sadoittain ja ongelmat ovat sen mukaisia: kaikki mahdollinen keskitetään ja hallinnoidaan ja homogenisoidaan. Tyhmimmät vihreät kannattavat tätä kehitystä, sillä elämä etenkin monikulttuurisessa ympäristössä, valtavan viihdeteollisuuden ja loputtomien pariutumismahdollisuuksien keskellä on kivaa ja kiehtovaa. Vrt. Vihavainen: Haun suurkaupunki tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Mutta kirjoituksia on seinällä. Valtava keskittäminen kaikilla aloilla, vesijohdoista ja viemäröinnistä energian tuottamiseen ja jakeluun tekee metropolin haavoittuvaksi (Vihavainen: Haun teknopolis tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Nyt kannattaa seurata, mitä tapahtuu Kiovassa ja Harkovassa. Itse asiassa ne näyttävät olevan resilientimpiä (vrt. Vihavainen: Haun sivilisaation loppu tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) kuin on kuviteltu.

Mutta odotellaanpa nyt vielä. Helsingin ilmassa ei ole enää sitä hajua, jonka maalta tullut vielä 1950-luvulla haistoi väkevänä etenkin meren rannoilla. Myös veden voimakas sivumaku hävisi Päijänne-tunnelin myötä. Nyt putket vievät Helsingin jätteet kauas ulkomeren tuntumaan ja ensinhän ne puhdistetaan. Mutta suurkaupunki on yhä ongelma, jota ei kosmetiikalla ratkaista.

 

 

22 kommenttia:

  1. Kävin kerran helteisessä Bangkokissa. Mieleen jäivät uskomattomat hajuaistimukset ja niiden huimat kontrastit.

    Välillä touksui mitä houkuttelevin katukeittöiden tarjonta ja heti perään suorastaan tyrmäävä paskanhaju viemäristä. Olipa siinä pohjoisen pojalla ihmettelemistä.

    VastaaPoista
  2. Nyt kyllä haisee eduskunnassamme omituiselta. Nimittäin anatomian oppikirjojen mukaan ihmisen sukupuoli määräytyy hedelmöittymisessä ja tulee näkyväksi syntymähetkellä. Jos se ei jatkossa kelpaa, niin eräät tahot vaativat, että halutessa sukupuolensa saa valita vaikka vuosittain haluamansa tilanteen mukaan. Tämän vuonna sitä toista ja ensi vuonna taas tätä entistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas taas vanhalta ummehtuneelta setämieheltä haiskahtava kommentti.

      Poista
    2. Ei se sinuakaan enää naurata, kun saat tahtosi läpi ja me ummehtuneet setämiehet saamme tulla teidän tyttöjen pukuhuoneisiin, kun tunnemme itsemme yhtäkkiä tytöiksi.
      Varo mitä toivot, se voi toteutua.
      Niin teille kohta käy.

      Poista
    3. Naisten ahdistelijat saavat avoimen valtakirjan taipumuksilleen. Esim "turvapaikanhakijtat" suorastaan riemastuvat tällaisista apajista. Unelmat tulevat romahtamaan samalla tavalla kuin "turvapaikanhakijoiden" kohdalla viimeisen kahdeksan vuoden ajalta. Suomalaiset eivät ole surmanneet tai raiskanneet ainoatakaan turvapaikanhakijaa, kun taas turvaikanhakijoiden rikostilastot suomalaisia kohtaan ovat todella ummehtunutta ja surullista luettavaa.

      Poista
    4. Kun tässä on käväissyt milloin missäkin, niin toisaalla tuo on käytössä.
      Viron Pärnussa yhdessä kylpylässä (olettaen neuvostoaikaiseksi rakennelmaksi) oli miehille ja naisille yhteinen pukutila. Suihkutila sitten erikseen.
      Ja onhan noita höyrysaunoja ollut yhteiskäytössä pitemmän aikaa. Valintahan se itse kullekkin sinne mennä.
      Töissä taas itse väliin saanut vaihtaa milloin missäkin työvaatteita kun keikkaillut. Hieman tuo huvittaa jos samaan tilaan tupsahtaa kakslahkainen ja koettaa vaivihkaa katsoa, toiset kun sitten tehnee sen tuijottaen kuin olisi koskaan naista nähnyt.
      Koomista taas on miettiä etelän rantoja missä osa naisista kulkee rinnat paljaana, päätyen pohtimaan että mihin tuo sivistys sitten pohjaa? Onko se vain pintakerros? Osa osaa käyttäytyä vaikka se tyllerö olisi puolialasti, eikä sillä kyllä tainne koulutuksen kanssa olla niin tekemistä. Onhan noita mies gynekologejakin ja suorittavat toimenpiteitä naiselle mitkä voisi muissa yhteyksissä kuvitella seksuaalissävytteisiksi.

      Pitänen tuota ajatusta sukupuolen valinnasta enempi kuuluvana johonkin ilmiöön mikä taitaa tulla lännestä. Lähtökohdin sitä on mitä on.
      Mutta onhan noita poikatyttöjä Thaimaassa. Tiedä sitten miten paikalliset tuota hallinnollisesti tarkastelee ja ilmiönä kuinka vanhaa tuo on heidän historiassaan?
      Ihmisten toiminta on välillä kovin mielenkiintoista. Eunukkilahkokin on toimintana mielenkiintoinen. Järjen hiventäkään siinä ilmiönä, mutta silti väki on sellaista toteuttanut juuri pojille.

      Terkuin toinen anonyymi, eri kuin klo.18.23

      Poista
    5. Kukkahattusetä höpisee tyhmiä...

      Poista
    6. Nyt raahautui esiin jostain likakaivosta todella ummehtunut tapaus.

      Poista
  3. "Ekologisesti katsoen vesi-WC on ihmisen keksinnöistä mielettömimpiä. Valtavat määrät typpeä ja fosforia, joka otetaan pelloilta, työnnetään veden seassa jätteisiin, joita ainakaan viime aikoihin saakka ei ole lainkaan hyödynnetty."

    Ainakin aiemmin muaseudulla päen oli tapana, että paskakaivot tyhjennettiin syyskyntöjen aikaan, jolloin jätösten multaus kävi kätevästi yksin tein, ja sinne menivät kiertoon muun sonnan tapaan. Sittemmin sakokaivojätteen levittäminen pelloille on kielletty, kun siitä saattaapi kuulemma koitua esim. raskasmetallipäästöjä... Vaan asiaa jouduttaneen miettimään kohtapuolin uudemman kerran, kun esim. fosforista on näillä näkymin tulossa niukkuushyödyke ainakin kaivannaisista puhuttaessa, ja kusestakin sitä kun saisi talteen, jos se vain olisi taloudellisesti kannattavaa...

    Typpeähän kyetään erottamaan ilmastakin, mikäli vain sähköä on saatavissa. Tosin voinee pohtia uudemmankin kerran, kuinka järkevää oli esim. suomalaisen lannoiteteollisuuden myynti ulkomaiseen omistukseen... Lannoitteiden hinnat ovat ainakin siitään moninkertaistuneet (ja ihan muutamaan vuoteenkin) verrattuna niihin aikoihin, kun säkeissä oli vielä Kemiran logo...

    "Suurkaupunkien synty oli 1900-luvun suuri uusi ilmiö. Miljoonakaupunkeja, joita yksinkertaiset sielut jostakin syystä ihannoivat, oli 1800-luvulla vain muutama, sitä ennen ei yhtään. Maailman suurimmaksi kaupungiksi mainittiin 8 miljoonan asukkaan Lontoota vielä minun kansakouluvuosinani, sitten New York meni ohi."

    Nyt ainutkaan maailman suurimmista kaupungeista ei enää sijaitse Euroopassa, ja Newenyorkin asemakin on jo niin ja näin. Ja ennusteiden mukaan suurimmat keskittymät ovat jo sukupolven päästä miltei yksinomaan Aasiassa ja Afrikassa. Mitenkähän korkea elämänlaatu sitten niissä lienee tarjolla...?

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaupungistuminen

    "Nyt noita megalopoliksia on maailmassa sadoittain ja ongelmat ovat sen mukaisia: kaikki mahdollinen keskitetään ja hallinnoidaan ja homogenisoidaan. Tyhmimmät vihreät kannattavat tätä kehitystä, sillä elämä etenkin monikulttuurisessa ympäristössä, valtavan viihdeteollisuuden ja loputtomien pariutumismahdollisuuksien keskellä on kivaa ja kiehtovaa."

    Onhan se varmaan niin kauan lystiä kuin sitä kestää juu. Ja ns." vihreillä" so. ultrarelativistisilla ja yltiöurbaaneilla arvoilla tuntuu olevan eniten kannatusta siellä, missä sitä luontoa on vähiten ja elämä muutenkin synteettisintä. Vaikka tätä menoa ei tunnu enää kovinkaan mahdottomalta, että tuo tulevaisuuden suurkaupunkielämä muistuttaa yhä enemmän Judge Dreddissä kuvattua Mega-City 1:n menoa ja meininkiä, ym. cyberpunkista tuttuja skenaarioita. High-tech ja low-life kun eivät millään muotoa sulje toisiaan pois. Vaan jos niinkin käy, niin lieneekö sekin sitä mitä ihmiset ovat tavallaan ansainneetkin? Toivottavasti vaihtoehtoisiakin kehityskulkuja olisi sentään löydettävissä... Mutta miten kauan enää aika riittää, se onkin jo toinen kysymys.

    -J.Edgar-



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun asiaa katsoo liikuntarajoitteisten näkökulmasta on tuo vesivessa hyvinkin toimiva juttu, kuin jos joutuisi avustamaan henkilön huussiin tms. Tilasuunnittelu on joissain rakennuksissa haaste, kuin myös joskus kun kritisoidaan joidenkin tilojen vaikea kulkuisuutta tai mahdottomuutta. Ihan joka paikkaa ei voida vammaisia ajatellen suunnitella ja historialliset rakennukset taas lähtökohdin voisivat ulkonäöllisesti kärsiäkki muutoksista, todennäköisesti museovirasto karauttaisi paikalle.
      Kaupunkimiljöö hisseineen ynnä muine kulku mahdollisuuksineen on näille ihmisille hyvinkin olleellista.

      Poista
  4. Timo Vihavaiselta varsin tärkeä aloitus! Tässä lisäpanokseni siihen: Maapallolla on reilut 8 miljardia asukasta ja lähes jokainen asukas ulostaa vuodessa noin 220 kg peräsuolen sekä virtsarakon sisältöä (Guyton, 1982). Toiset vähemmän (vauvat 100 g/pv) ja toiset enemmän (aikuiset 600 g/pv); kulttuurieroja esiintyy myös tällä rintamalla. Ihmisen uloste sisältää noin 30 % kuolleita bakteereja, 15% rasvaa, 15 % anorgaanisia aineita, 3 % proteiinia sekä yli 30 % sulamattomia kuituja, soluja jne. Kokonaismäärästä noin 3/4 osa on vettä. Lähes kaikkien kaupunkiasukkaiden ja valtaosan länsimaisten maaseutuasukkaiden ulostustarpeista tehdään nykyään WC:ssa eli vesiklosetissa, tuo britti-imperiumin vihoviimeinen ”keksintö”. Sir John Harington rakensi vuonna 1592 maailman ensimmäisen vesiklosetin Somersethissa (siihen asti heitettiin makkisangon sisällöt vaikkapa ikkunasta ulos); vuonna 1730 keksittiin yhdistää jo isommat vesisäiliöt siihen systeemiin, mutta vasta englantilainen Thomas Crapper ryhtyi varsinaiseen sarjavalmistukseen 1800-luvulla. Sen jälkeen se on ollut menoa.
    Kertauksen vuoksi, WC:n toimintakuvio on (lyhyen kaavan mukaan) seuraava: ensiksi uloste sekoitetaan puhtaaseen (juoma)veteen, jonka jälkeen puhdistamot yrittävät epätoivoisesti kyseisestä coctailista tehdä taas ”puhdasta” vettä. Hölmöläisten homma? Minusta ja monen muun mielestä kyllä, mutta tapa on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on tultava toimeen. Helsingin kaupungin viime vuosien oivallus, että lämpöpumpun avulla viemäriverkostosta saadaan talvella lämpöä ja kesällä air-conditioning on nerokas ja saanut EU:lta tunnustuksen, mutta itse pääongelma kuitenkaan ei poistu. Oman maataloutemme sekä tuontielintarvikkeiden ravinteet menevät edelleen hukkaan vaikka osa saadaankin talteen rautasulfaatin sekä muiden kemikaalien avulla. Osa jätteestä käytetään viherrakentamiseen, koska itse viemäriliete sisältää maataloudelle liian paljon raskasmetalleja ja muuta roinaa sen jälkeen kun kaikki yritykset, huoltoasemat jne laskevat omansa siihen sekaan.
    Kun opiskelin Viikissä 1970-luvulla mikrobiologian proffa Mirja Salkinoja-Salonen kertoi jo innostuneesti kuivakäymälän sekä kompostoinnin toiminnasta tavallisen perheen ratkaisuna omavaraisuuteen.
    Kiina, Japani ja Korea ovat aina pystyneet käyttämään oman väestönsä makkilannat hyväksi. Makkilannan ravinteet kuuluvatkin mennä takaisin ravinnekiertoon ja nimenomaan peltoon. Tärkeätä on myös, että makkilanta pysyy ”puhtaana” raskasmetalleista jne. Yhden ihmisen vuotuisen ulosteen avulla (joka sisältää noin 7,5 kg NPK) voitaisiin tuottaa keskimäärin noin 250 kg viljaa (Wolgast, 1993). Kun puhutaan maailmanlaajuisesta kestävästä maataloudesta, niin näin olisi syytä toimia, mutta nykyoloissa se on täyttä utopiaa. Hyvä kuitenkin tietää, että itse malli olisi ollut olemassa: koko maapalloväestön ulosteet kompostointiprosessin kautta takaisin kiertoon (Intiassa tämä tunnetaan Indore-menetelmänä; kehittäjänä viime vuosisadan alussa Albert Howard). Makkilannan kompostoinnin lisäksi vainajien kompostointi alkaa tuntua yhä järkevämmältä. Siinä jenkki näyttää sentään hyvän esimerkin (woken, cancelin ym sijasta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toiset vähemmän (vauvat 100 g/pv) ja toiset enemmän (aikuiset 600 g/pv); kulttuurieroja esiintyy myös tällä rintamalla."
      Teoreettisesti. Käytännössä vauva tehnee tarpeensa vaippaan joka joko on kertakäyttöinen tai kesto. Kertakäyttöisissä taas voi olla kotimainen tai ulkomaisesti tuotettu ja osa voi saada ihoärsytyksiä, miksi tuotetta voi joutua vaihtamaan tai sitten päätyy kestovaippoihin, mikä taas on oma työmaansa. Kun taas vanhushuollossa voi olla että osan kohdalla joudutaan käyttämään hieman isompia. Typerimpiä säästökohteita verollisesti on ollut juurikin vanhushuollon vaipat. Laskennallisesti lähinnä ettei ne hoitajat niitä huvikseen ylimääräisiä tilaile tms.

      Poista
  5. Taisto Huuskosen vaimoin Ennin kirja pariskunnan ajasta Neuvostoliitossa antaa myös aika brutaalin kuvan neuvostokarjalan syrjäkylän käymälä kulttuurista. Elettiin jo 60-lukua ja Enni oli töissä lastentarhassa. Ensi käynti tarhan monireikäiseen huussiin oli mieleenpainuva. Paskaa oli niin lattialla kuin istuinpenkillä reikien vieressä ja seinätkin oli maalattu paskalla. Enni valitti asiasta tarhan johtajattarelle ja siivooja pantiin lapioimaan paskat ruumaan. Seiniä ei pesty kun ne kuitenkin maalattaisiin kohta uudelleen.

    Syy seinien paskaisuuteen oli etteivät neuvostolapset osanneet käyttää wc paperia. Ei siellä mitään länsämaista wc paperia ollut mutta vanhoja sanomalehtiä olisi sentään ollut käytettävissä. Sen sijaan lapset pyyhivät sormiin ja sormet puhtaaksi seiniin.

    Enni ompeli kangas pussit jotka täytti tuolla sanomalehti paperilla ja ripusti huusin seinälle. Mennessään katsomaan oliko uudistus tuottanut tulosta oli pusseja käytetty pyyhkimiseen ja paperit viskelty ympäriinsä. Ennin ei tuon jälkeen enää yrittänyt sivistää paikallisia lapsia.

    Toinen kuvaus paikallisesta brutaalista kulttuurista oli tarhan henkilökunnan juhlista missä vodka virtasi. Johtajatar otti vodkaa oikein kunnolla ja lopulta tolkuttomassa humalassa otti pöydältä lasipurkin ja virtsasi siihen muun seurueen nähden ja iski sitten kusta täynnä olevan purkin keskelle pöytää. Myöhemmin arkena johtajatar kyllä häpesi käytöstään.

    Kävin kesällä Turussa Luostarimäellä katsomassa museoaluetta. Turistit saisivat kokea myös aidon historiallisen hajumaailman jos huusit olisivat vielä käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän ajankohtainen kommentti, sanoisin: juuri nyt olen nimittäin lukemassa "Ennin tarinaa" (wsoy, 1984). Mainio kirja ja itse asiassa parempi ja vielä sarkastisempi kuin Taisto Huuskosen Laps Suomen! Vankileireistä Enni käyttää vankien antaman nimityksen, jota on syytä mainita tässä yhteydessä: "Kommunistinen yliopisto".

      Poista
  6. Oli jo silkkaa parodiaa kun amerikkalaisessa tosi tv dokkarissa huumekaupasta. Detroitissa haastateltu pientä kauppaa tekevä mies. Kertoi kaupungin rahapulan vuoksi supistaneen poliisivoimia niin ettei näitä enää riitä edes käymään kuin harvoin huonoilla alueilla.

    Huumekauppiaat olivat perustaneet oman vigilantti ryhmän valvomaan järjestystä. Koska ryöstelijät uhkasivat karkoittaa vauraammista kaupungin osista köyhällä puolella huumeostoksilla käyvät asiakkaat.

    VastaaPoista
  7. ...senkin kevätillan muistan kauan sitten, kun olin isäukon apuna latjaamassa apulanta- ja kalkkisäkkejä kuormalavojen päälle pellonnurkkaan... Muistaakseni sain ajaa vielä raktoriakin sinä iltana, toki siitä isukin polvelta käsin istuen... Että semmoista järkyttävää lapsityövoiman käyttöä siis siihen aikaan takapajulassa (n. 80 ja jotain). Täytyykin muistaa traumatisoitua asiasta näin jälkikäteen ja vaatia Turvallista Tilaa™ pikimmiten.

    "Toivottavasti nämä rottien suurisännät on nyt jo ainakin saatu kuriin. Jäterasvastahan saa vaikka mitä hyödyllisiä tuotteita. 1950-luvulla siitä tehtiin jopa margariinia, jonka nimenkin taidan muistaa: Anto. Anto -margariini antoi kuluttajalle paremmat päivät, sanottiin mainoksessa. Nykyään taitavat lentokoneetkin käyttää aika lailla tuollaista edistyksellistä kierrätystuotetta, en nyt tarkoita margariinia."

    Rotista eroon pääsemiseksi auttaa jo paljon sekin, että suljettaisiin ne roskikset paremmin. Ja jos se ei riitä, niin tuo kissa, koira & haulikko-kolmiyhteys käy oikein hyvin, jos se vain on järkevästi käytettävävissä. Tietenkin taajama-alueilla erityisesti viimeksi mainitusta kannattaa pidättäytyä, niin tehokasta kuin ehkä olisikin...

    -J.Edgar-


    VastaaPoista
  8. Eräältä purjehdustakin harrastaneelta sukulaiseltani kuulin kerran, missä on Helsingin seudun pahanhajuisin paikka. Se on avomerellä lähellä Gustaf Adolfs Grundia, kymmenkunta kilometriä Lauttasaaresta lounaaseen. Ja syykin on selvä: sinne päättyy Viikinmäen keskuspuhdistamosta alkava pitkä poistoputki. Ilmeisesti jätevesiä ei saada puhdistetuksi niin hyvin, etteivät ne vielä puhdistuksen jälkeenkin haisisi.
    Ennen kuin se poistoputki rakennettiin, pidettiin toisinaan purjehduskilpailuja, joissa kuljettiin kantakaupungin rannoilta Gustav Adolfs Grundille ja takaisin. Mutta ei pidetä enää: siellä haisee niin pahalta, etteivät purjehtijat suostu sinne menemään. Ja kuulemma asian tuntevat liiankin hyvin myös Siljan ja Vikingin laivojen kapteenit. Siksi ne kiertävät sen kohdan aina vähintään parin kilometrin päästä, vaikka suorempi reitti kulkisi varsin läheltä tuon luodon ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika kiusallista luettavaa. Ja aivan uutta ainakin minulle. Ovatko edes Vihreät tietoisia näistä asioista? Huippukommentteja monissa postauksissa.

      Poista
  9. Se oli sitä aikaa, se... Nyt jälkeen päin huvittaa, mitä kaikkea sitä tuli silloin penskana touhuttua. Nykypäivän standardeilla ne lastensuojeluilmoituksetkaan eivät kai olisi kovin kaukana. Taisin olla jotain 5 wee, kun esim. ajoin traktorin puuhun... No, selkäsaunatta siitäkin selvittiin, kun työtapaturmahan sekin oli. Ja tulipahan kokeiltua kaikki rälläkät, moottorisahat, porakoneet ym perämoottorit noin vain, ihan omin päin.

    Olin pari vuotta sitten tuttavapariskunnan mökillä käymässä, ja huvitti seurata sivusta, miten n. 10 wee pojilta edelleen yritettiin salata puukot ja tulitikut... Enpä tietenkään ala neuvoa ns kasvatusopillisissa kysymyksissä, mutta en minä niitä ainakaan koskaan keneltäkään pyytänyt, otinpahan vain. Mummo hieman nurisi asiaa, mutta selavii, ja siitä kymmenen iästä me ovat housuissani pysyneetkin. Ja pahemmitta tapaturmitta siitäkin selvittiin, sano.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.