tiistai 31. tammikuuta 2023

Yhteiskunnan vihollinen?

 

Sananvapausskandaali vailla vertaa

 

Jukka Hankamäki, Pavlovin koirat. Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta. Helsinki 2022, 345 s.

 

Filosofi Jukka Hankamäki, tohtorintutkinnon sekä filosofiasta että sosiaalipsykologiasta suorittanut, tuottelias ja tunnettu tutkija, julkaisi vuonna 2020 kirjan Totuus kiihottaa, jossa hän filosofisen analyysin kautta tutki niitä maamme mediailmiöitä, jotka olivat nousseet politiikan keskipisteeseen etenkin vuoden 2015 siirtolaisvyöryn yhteydessä.

Kirja julkaistiin tai pikemminkin aiottiin julkaista perussuomalaisen Suomen perusta-ajatuspajan toimesta, mutta lähes välittömästi se vedettiin pois markkinoilta ja painos seisoo yhä jossakin kellarissa, ellei sitä ole jo tuhottu.

Vastaavat sensuuritoimet ovat olleet maassamme erittäin poikkeuksellisia, mutta pari vastaavaa esimerkkiä kirjan hävittämisestä tai ainakin sen markkinoilta pois vetämisestä on olemassa. Silloin syynä olivat ”ulkopolitiikka” ja pornografiaa koskeva lainsäädäntö. Tarkoitan Yrjö Leinon muistelmia ja Agnar Myklen Punaista rubiinia.

Nyt kyseessä kuitenkin oli tieteellinen teos, jonka metodeja tai aineistoja vastaan ei ole ollut huomauttamista. Koko uskomaton sensuuritoimi perustui kokonaan niin sanotun poliittisen korrektiuden loukkaamiseen eli poliittisesti motivoituun mielivaltaan, jossa viranomaiset olivat keskeisesti mukana.

Kaappaamalla painettu kirja ei ollut vielä mahdollista estää itse tekstin leviämistä lukijoille, sillä se on yhä internetissä ja linkki siihen löytyy esimerkiksi tästä: Totuus Kiihottaa : Jukka Hankamäki : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive.

Kirjoittaja luetutti tekstin ajatuspajan edustajilla, joilla ei ollut merkittävää huomauttamista, vaikka meteliä arveltiinkin tulevan, mutta sehän on jokaisen merkittävän kirjan osa. Kirja esitti muutamia varsin kriittisiä näkemyksiä median omaksumasta politiikan palkkapiian roolista, joka muistutti ja muistuttaa kesiaikaista käsitystä filosofian roolista: ancilla theologiae -teologian palkkapiika.

Kirja analysoi myös aikamme suuren megatrendin eli naisistumisen merkitystä media-alalla ja yleisemminkin niitä ilmiöitä, joita etenkin 2000-luvulta lähtien on alkanut esiintyä politiikan ja median suhteissa. Terveen järjen käyttöhän on yhä useammin joutunut väistymään keskiaikaista käsiterealismia muistuttavan ajattelun ja normaalista elämästä irrallaan olevan juristerian tieltä.

Kuten tekijä uudessa kirjassaan (ks. Jukka Hankamäki: Pavlovin koirat : Jukka Hankamäki, Ph.D, D.Soc.Sc. : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive ) toteaa, syntyneessä, erittäin vilkkaassa keskustelussa ei käynyt ilmi, että kirjaa arvostelevat olisivat koskaan sitä lukeneet eikä sen johtopäätöksiä liioin kertaakaan yritetty kumota. Keskustelut koskivat vain ja ainoastaan sitä, oliko kirjoittaja rikkonut tiettyjä tabuja, oliko hän muun muassa syyllistynyt vihapuheeseen, tarkemmin sanoen naisvihaan?

Koko niin sanottu keskustelu pyöri sitten tämän, kirjan 11. luvussa käsitellyn teeman ja erityisesti naisten sukupuolisen vallankäytön ympärillä (ks. Vihavainen: Haun hankamäki tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Kirjan aiheena nyt kuitenkin sentään oli median poliittinen rooli.

Kun filosofit ovat filosofeja, heillä on yleisesti tapana kärjistää sanottavaansa tuodakseen mahdollisimman selkeästi esille sen, mitä nostetaan tarkastelun keskiöön, siitä sitten sopii argumentoida puolesta ja vastaan, kadottamatta matkalla itse pääasiaa.

Ilman liioittelua voi sanoa, että tapa on kaikille merkittäville filosofeille yhteinen Platonista Nietzscheen ja Sokrateesta Schopenhaueriin. Nykyisemmistä voisi tässä yhteydessä mainita Bertrand Russellin. Filosofi, joka kumartelee aikansa poliittisille korrektiuksille, ei ole enää mikään filosofi vaan lakeija tai palkkapiika.

Nyt joka tapauksessa tapahtui, että jotkut journalistit, itse teosta lukematta, kuten jopa tunnustettiin, nostivat aina vain esille jonkun kirjassa käytetyn ilmauksen ja kyselivät sitten perussuomalaisilta ja muiltakin naisilta, edustiko tällainen myös heidän ajatteluaan.

Vaikka kysymys ei edes koskenut kenenkään ajattelua, vaan itse asiassa aivan sivuseikasta käytettyjä meheviä ilmauksia, useampikin haastateltu, puheenjohtaja Riikka Purraa myöten kiiruhti sanomaan, ettei missään tapauksessa: moinen puhe (ja siis kaiketi myös kirja) on kuraa.

Temppu oli vanha ja aina toimiva. Jussi Halla-aho on parikin kertaa erehtynyt ääneen filosofoimaan, sinänsä aivan vastaansanomattomasti ja tervejärkisesti, normaaleja ilmiöitä koskien. Hänen käyttämiensä sanojen perusteella tokaisut on sitten journalistien toimesta esitetty manifesteina, joista karkeasti oletetaan ilmenevän ihmishirviön raakalaismainen ajattelu.

Filosofia on yksinkertaisesti aivan liian vaikea laji poliittiselle julkisuudelle. Toimittajat eivät yleensä ymmärrä asioita alkuunkaan tai sitten ymmärtävät, mutta vääristelevät niitä kyynisesti ja tarttuvat maagisiin sanoihin ajatusten sijasta.

Vääristelyt alkavat hyvin nopeasti elää omaa elämänsä. Kukaan ei mene takaisin lähteille katsomaan, mistä oikeasti oli kysymys. Muistakaamme nyt vaikkapa tuota kuuluisaa ja unohtumatonta hihamerkkijuttua.

Kun perussuomolaiset huomasivat menneensä ansaan, oli johtopäätös nopea: kirja ja kirjoittaja, jonka kanssa oli toimittu hyvässä yhteisymmärryksessä, heitettiin yli laidan. Itse asiassa tähän pakottikin opetusministerin sijainen, hiihtosuunnistaja, joka kirjaa ilmeisesti edes vilkaisematta jo katsoi sen ”ilmeisesti” olevan tasa-arvon vastainen(!) ja sisältävän vihapuhetta (!).

Niinpä ajatuspajan saama avustus oli perittävä takaisin ja isäksi kenties takautuvasti kaikki ne 750000 euroa, joita se oli kaikkiaan ministeriöltä saanut.

Jopa byrokraatilta tämä oli ennenkuulumatonta moukkamaisuutta. Kun kyseessä oli nimenomaan tutkimus ja vieläpä filosofinen tutkimus, oli aivan käsittämättömän idiotismin osoitus panna byrokraatit arvioimaan, oliko siinä saatu oikeita tuloksia.

Prosessin lopputulos oli arvattava ja koko asian ottaminen käsittelyyn oli koko skandaalin ylittämätön pohjanoteeraus: poliittinen vastustaja tutkituttaa epätieteellisin keinoin sitä, onko toisen poliittisen tahon palkkaama tutkija saanut työssään hänen agendansa kannalta epäsuotavia tuloksia.

Mikäli kyseessä olisi ollut vain kirjan painoksen sieppaaminen ja siihen käytetyn rahan palauttaminen takaisin valtiolle, olisi koko juttu jäänyt vain ylittämättömän typeryyden osoitukseksi. Seuraukset olivat kuitenkin pahemmat.

Kirjan teilaaminen asiantuntemattomien, mutta sitäkin ylimielisempien journalistien toimesta etsii karkeudessaan vertaistaan. Pahinta kuitenkin oli, että nyt lähtemättömästi leimattu kirjoittaja pystyttiin näin estämään hankkimasta elatustaan omalla alallaan, hänen nimestään tehtiin yleisen kelvottomuuden ja pahuuden symboli. Apurahoja olisi turha mennä hakemaan ja sama koski työpaikkoja.

Kirjoittaja, kaksinkertainen tohtori ja monen kiitetyn julkaisun kirjoittaja, joutui kirjaimellisesti yhteiskunnasta ulos lyödyksi, peruspäivärahan varassa sinnitteleväksi omakustannekirjailijaksi, jolle netti on ainoa mahdollinen kanava.

Tämäkään ei riittänyt matalamielisille uskon sotureille, jotka huomasivat Hankamäen olevan nyt vapaata riistaa. Hänet on leimattu epäpäteväksi ihmiskunnan viholliseksi kaiken maailman silakkaliikkeen ja varisverkoston pölkkypäiden toimesta, hänen kirjojaan on poistettu kirjastoista ja jopa wikipediaan on riittänyt tavattoman sinnikkäitä vapaaehtoisia ahkeroitsijoita, jotka ovat pyrkineet tuhoamaan hänen maineensa rippeetkin.

Hankamäen tapaus ei ole enempää eikä vähempää kuin aikamme törkein yksittäiseen tutkijaan kohdistuva oikeusmurha. Kyseessä on, kuten kirjoittajan uuden kirjansa otsikossa sanotaan, median kosto, joka muuten oivasti todistaa siitä juuri sen, mitä edellisessä tutkimuksessa sanottiin. Kyseessä on vastuuton ja häikäilemätön vallankäyttö, jossa keinoja vastustajan tuhoamiseksi ei kaihdeta.

Uudessa kirjassaan, etenkin sen loppupuolella, jonka mielestäni olisi voinut julkaista erikseen, kirjoittaja makselee sitten kaksin käsin kalavelkojaan ja käyttää värikkäitä ilmaisuja niistä, jotka ovat häntä yhtä typerästi kuin armottomasti vainonneet. Sieltä löytää kyllä vihaista haukkumista, mutta mitäs muuta voisimme ihmiseltä tuossa tilanteessa odottaa?

Aitona filosofina Hankamäki antaa kuitenkin arvoa sellaisille petollisillekin ystäville, jotka heikkoudestaan huolimatta ovat osoittaneet myös rehellistä pyrkimystä totuuteen. Perussuomalaiset hylkäsivät hänet raukkamaisesti, mutta vielä ala-arvoisempaa ja anteeksiantamattomampaa oli ministerin sijaisen käytös. Haaskaa nokkivat varikset ovat sitten jo luku sinänsä.

Mitäpä sanoa tällaisesta tarinasta? Yritys selvittää, mitä median rappion takana piilee, johti sen häikäilemättömään kostoon ja henkilökohtaiseen tragediaan. Vääryyden oikaiseminen lienee tässä tapauksessa mahdotonta.

Mediasta on tullut sellainen suo, ettei totuuden selvittäminen etenkään tällaisessa tapauksessa ole sille mahdollista eikä kiinnostavaa. Byrokratia on päätön ja järjetön koneisto, jota nyt ohjaavat lapset ja joka orjamaisesti palvelee puoluekoneistoa.

Puolueet, tässä tapauksessa ainakaan kirjan tilanneet ja hyväksyneet perussuomalaiset, eivät uskalla enää tikullakaan koskea median saastuttamaan kirjaan, ja mahdolliset työnantajat ja rahastot pysyvät saavuttamattomissa pannaan julistetulta todenpuhujalta.

Kun meillä on joskus puhuttu paheksuvasti siitä, miten Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi herätti pahennusta ja torjuntaa, kannattaa tuotakin ilmiötä nyt tarkastella oman aikamme valossa. Hankamäki on vain yksi työnsä takia vainon kohteiksi joutuneista.

Sinnikkäät ja pahantahtoiset toimittajat ovat parhaansa mukaan vainonneet jo monia muitakin rehellisiä tutkijoita ja kansalaisia. Sen mahdollistaa se uusi toimintakulttuuri, jonka tutkiminen on hyvin vaarallista.

32 kommenttia:

  1. Yksi monista tapauksista joista voisi käyttää termiä "mediakratia" eli kai "tiedotusvälineiden" valta.

    Tiedotusväline luo mielipidettä johon uskoo monien voivan samaistua. Jos joku ei ole samaa mieltä tai mielipide ilmaistaan väärässä muodossa, media paavillisesti "bullauttaa" eli moittii väärästä mielipiteestä.

    Lopulta voi jopa syntyä mielikuva, että liian hitaasti kantaa ottavat poliitikot tai muut julkimot joutuvat myös median teilaamiksi.

    Media pääsee ohjaamaan mielipiteitä haluttuun muotoon ja poliitikot pystyvät käyttämään tätä ominaisuutta luodakseen tarpeen sille politiikalle jota he haluavat ajaa.

    Kun ja jos jokin menee pieleen, media peittelee asiaa parhaansa mukaan.

    Jos joku uskaltautuu olemaan eri mieltä media lyö leiman "salaliittoteoreetikko".

    VastaaPoista
  2. Filosofi Timo Airaksinen taisi sanoa viisaasti, että meidän alalla on viisaampaa pysytellä vaan omassa norsunluutornissamme.

    VastaaPoista
  3. Kun yhteinen kieli ja yleinen ajattelu hajoaa -- ja koska kieli ja ajattelu ovat pohjasta asti ja pintaa myöten sosiaalista muodostetta -- yksilöt joutuvat tavallaan tyhjän päälle. Silloin kaikki muuttuu nimenomaan "identiteettikriisiksi". Silloin ajattelun epämääräisyys etsii tarvittavan varmuuden "kielteisestä käsin". -- Eli nykyisissä yleisen sekavuuden oloissa valta-ajattelu koostuukin suurimmaksi osaksi siitä, että vastustetaan ja vihataan jotakin -- koska sekaannuksen vallitessa vain negatiivinen aspekti tarjoaa fokusoitumista, selvää kohteen määrittelyä ja sitä kautta edes jonkinlaisen otteen "todellisuudesta".

    Paradoksaalisella tavalla koko se kielteisen ajattelun kiihko, jolla Hankamäen tutkimusta vastaan hyökättiin, kääntyy todistamaan juuri siitä, miten tarpeellista valta-ajattelun ja valtamedian kriittinen arviointi juuri nyt olisi. Oli todella ikävää, että perussuomalaisten rahkeet eivät riittäneet tämän manifestin historiallisen arvon hahmottamiseen ja kirjan statusarvon tunnustamiseen. Julkaisun lisäksi tämä edelleenkin tarvitsisi ikuistuksen, museoinnin.

    Poleemisten ansioiden lisäksi pitäisi "Totuus kiihottaa" -teosta arvioitaessa ehdottomasti nostaa esille se, että onneksi Hankamäki on siinä välttänyt virheen, johon niin kovin monet formalismien todisteluvoimaan uskovat yhteiskunta-ajattelijat epäselvyyksiin törmätessään turvautuvat. Hankamäki ei tarjoile meille veden sijasta H2O:ta. Juuri poleemisillaan Hankamäki on tietyllä tavalla parhaimmillaan -- teksti puhuu paikoitellen ihan toisilla äänensävyillä kuin mikään tyypillinen akateemissävyinen väittely. Poissa on kaikki konformismi ja kulmien pyöristely, salonkikelpoisuus, poliittinen korrektius, pukupakko, johon niin sanotusti korkeatasoinen yhteiskunnallinen keskustelu tyypillisesti tälläytyy.

    Ehkä nyt julkaistu jälkitarkastelu vähitellen vaimentaa Pavlovin koirien reaktiiviset rähinät ja auttaa kaivamaan varsinaisen avainteoksen mullahien vuorenkorkuisella vihamullalla peittämästä haudastaan. Tai sitten ei -- eiväthän nämä virallistetun ja lakipykälilläkin pönkitetyn loukkaantumisherkkyyden ylikiihottumisen päivät toistaiseksi näytä mitään päättymisen merkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " ... miten tarpeellista valta-ajattelun ja valtamedian kriittinen arviointi juuri nyt olisi".

      Ilmiö mikä hämmästyttää ja mitä en ymmärrä että samat henkilöt jotka allekirjoittavat ensimmäisen lauseen, eivät sanallakaan kritisoi suomalisessa valtamediassa vallitsevaa yksipuolista Venäjä, Ukraina, Nato uutisointia joka on puhdasta propagandaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Pikemminkin ollaan mukana innokkaasti vahvistamassa sanomaa.

      Poista
    2. Noam Chomsky (ja varmasti moni muukin, mutta hänen näkemyksensä ovat osuneet omaan silmään) on kirjoittanut Natosta hyvinkin kriitisesti. Näin ollen kyse ei ole siitä etteikö asiasta olisi saatavilla muitakin näkemyksiä aiheesta.

      Poista
  4. Muistuu mieleen toisen tieteenalan edustaja Tauno Juhani Tiusanen.

    VastaaPoista
  5. "Kun meillä on joskus puhuttu paheksuvasti siitä, miten Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi herätti pahennusta ja torjuntaa, kannattaa tuotakin ilmiötä nyt tarkastella oman aikamme valossa. Hankamäki on vain yksi työnsä takia vainon kohteiksi joutuneista."

    Tuolla tavoin arvioiden varmaankin myös esim. Urho Kekkonen, Väinö Leskinen, ym. ym. menneen maailman retorikot olisivat tämän päivän arvioilla aivan kauhistuttavia vihapuhujia... Sana on siis tullut Vihaksi.

    Hankamäen kirja, kaikessa poleemisuudessaan, on sinänsä aivan asiahenkinen ja tarpeellinen puheenvuoro, ja sellaisena vastapainoa tämän hetken intersektionaalisuuksille yms muotiviirauksille.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  6. Kun kohu synnytettiin Hankamäen kirjasta, latasin sen heti koneelle, ja luin. Ihmettelin ja ihmettelen vieläkin yhteiskunnan pikaista tuomiota. Se tuli suorastaan hämmästyttävän nopeasti joo-joo, niin justiinsa-lauman tuomiolla. Samaan sortui Riikka Purrakin, kaipa se oli poliittinen välttämättömyys? Joka tapauksessa, en löytänyt siitä mitään torkeyksiä tai saatikka vihapuhetta, en todellakaan. Hankamäki osaa todellakin kirjoittaa, ja sana on niin sanotusti hallussa, mutta eihän se tälle ajalle sovi, että kirjoittaa totuuksia!

    Muistellaanpa Kekkosen aikaa. Kirjailija, lehtimies ja kustantaja Kauko Kare oli piikki Kekkkoslandian lihassa ja valtakunnan pahis ja ikkunoiden rikkoja. YYA-Suomen ylenkatsoma ja törkeasti kohtelema kynäilijä, joka oli todellakin oikeassa kaikessa mistä kirjoitti. Luin poikasena Kareen kirjan "Tähän on tultu", ja se oli silmiä avaava kokemus. Äijä osasi kirjoittaa, niin kuin Hankamäkikin, eli yhtymäkohtia on.

    Kun valehtelusta ja YYA-ajasta päästiin, Kareelle myönnettiin v. 1991
    Eskon puumerkki-palkinto. Toivoa sopii, että kun tästä kollektiivisesta aikalaishulluudesta päästään, Hankamäki rehabilitoidaan Kauko Kareen tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kareen "Tähän on tultu" myi kuitenkin hyvin? Ainakin useampia painoksia ja päivitettyjä versioita ilmestyi. Paljon parempi tilanne kuin Hankamäellä. Kekkoslovakian kauhistelu on menettänyt tehoaan, dystopia on nyt. -jussi n

      Poista
    2. Niin, nyt taidamme jo olla liian syvällä ja liian lähellä pimeyden ydintä, että Hankamäki voisi edes nousta, edes kaulaansa myöten tässä mielipuolisessa menossa? Kauko Kare, ja hänen lukuisat kustamansa kirjat myivät Suomessa aikoinaan todella hyvin, jopa pimeimmällä YYA-ajalla! Se oli jotakin extraordinary tosiaankin, mutta nyt se ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Sitä kannattaa miettiä, ja miksi ei ole?

      Poista
  7. Mielenkiintoinen blogi, kirjasta jota en ole lukenut. Kuitenkin otan asiaan tässä kantaa. Minusta jokainen selkeän ajattelun tulos on merkittävä. En varmasti ole saman mielinen Hankamäen kaikkien ajatusten ja näkemysten kanssa, mutta pitääkö edes olla. Eikö juuri erilaiset ajatukset, jotka eroavat omistani, saata rakentaa ihmisyyttä
    minussakin.
    Seppo Oikkosen kannanotto oli todella hienoa ja rakentava. Pitäisi antaa vaan tuhansien kukkien kukkia, ja rakentaa nykyistä parempaa maailmaa ihmisten asua, eikä pilata sitä suurella typeryydellä, kuten tässä Hankamäenkin kirjan tapauksessa tehdään.

    Kiitos blogistille asian ottamisesta framille.

    VastaaPoista
  8. Länsi-Siperiassakin on huomattu että mörkölaumat on päästetty irralleen ja että niiden kaitsiijoista tekevät jo alempirotuiset suupuheissaan pilkkaa sellaisella intensiteettillä että imeläpussi on niillä alvariinsa leuan alla.
    Sen somana lopputulemana imarrelluille on typeryksen titteli josta ei rangaista, mutta sille saa nauraa.
    Eläppä siinä sitten jumalisesti kun kukaan ei usko edes halaistua sanaa.
    Harakointi apua tarvittaisiin kiiruusti ja hopulla -, mistä lyötyy puoli tusinaa vähintään viisi alatien synnytystä tehnyttä väen voiman käyttäjää?

    VastaaPoista
  9. Are
    Demari ja runoilija Arvo Salo sanoi aikoinaan, että tapa maanviljelijä päivässä ja niinhän demarit ovat tehneetkin. Nyt ehdottaisin samaa lehtimiehiin nähden, mutta en uskalla koska vihapuhelaki.

    VastaaPoista
  10. Yrjö Leinon muistelmista.

    En tiennytkään, että Leinon muistelmat oli julkaistu jo 1961, mutta 12.500 kappaleen painos poltettiin Roihuvuovuoren lämpökeskuksessa korkeampien voimien toivomuksesta.
    1973 Tammi julkaisi ne uudestaan. Mitä demokraattisimmat voimat esittivät HYY:n valtuustossa, että Ylioppilaskunnan pitäisi kieltää tämän neuvostovastaisen aineiston myyminen Suomalaisessa Kirjakaupassa, jonka tilathan ylioppilaskunta omisti.

    Asia onneksi jäi. Pienessä liberaaliryhmässä luonnollisesti kannatimme sananvapautta.

    MafH

    VastaaPoista
  11. Huh!
    Sitten kun tämä julkaistaan Hesarissa...
    Sentään onneksi Kanavassa vielä.
    Kiitos omasta puolestani.

    VastaaPoista
  12. Mainittu informaatiovaikuttaminen ei ole enää ns. suomettumista/finljandizatsijaa, jota eräs usalainen entinen ulkoministeri rakastaa kovasti, kohta jo satavuotias. Se on jo silkkaa koogeebeeläistymistä.

    VastaaPoista
  13. Tämänkin kolumnin takana tuntuu olevan kirjoittajan ideologia ei sananvapausaate.
    Jos kirjoitus olisi ollut toisesta aiheesta ja vasemmistotaustaisen kirjoittama, vihavainen olisi ollut hiljaa tai ilkkunut sen sisällölle, yrittäen mitätöidä sen ajatuksen.
    Esimerkkejä tästä löytyy hakematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa nyt sentään hakisit edes yhden.

      Poista
    2. Jaha. Se argumentti oli sitten tässä.

      Poista
    3. Olisitko julkaissut, jos olisin vastannut haasteeseen, pistänyt pyykkipojan nenään, vetänyt kumihanskat käteen ja kaivanut kaiken paskan esille?

      Poista
    4. "Siltä taisikin näyttää 1960-luvulla aina siihen saakka, kunnes moskovalaismieliset änkyrät ilmestyivät täysin yllättävästä suunnasta: juuri tuon akateemisen opiskelijanuorison joukoista."

      " Farisealaiset puheet sananvastuusta ovat useimmiten yhtä läpinäkyvää politikointia ala-arvoisilla keinoilla, kuin ne ns. vihapuheoikeudenkäynnit, joita olemme viime vuosina saaneet seurata."

      "Paradoksaalisesti infantiilisuutta ja herkkänahkaisuutta korkeiksi arvoiksi ja auktoriteetiksi nostanut liike on rajoja hävittäessään nostanut arvoon"

      "Oireellinen esimerkki lapsuuden ja aikuisuuden rajojen häviämisestä on se lasten ristiretki, jonka keulahahmoksi on tullut Greta Thunberg ja jonka merkeissä on kuultu lasten suusta toinen toistaan ylimielisempiä ja typerämpiä syytöksiä koko vanhempien sukupolvea vastaan."

      Ja nyt sitten syyttämään "quote miningista"...

      Poista
    5. Jaha, tätäkös nyt tarkoitettiinkin... Yhä terävämpää tulee, paitsi ettei mitään järjellistä.

      Poista
    6. Mihinkähän tuo nyt liittyy ja mitä todistaa? Mistäs sitä oikein puhuttiinkaan?

      Poista
    7. Mieti sitä, jos osaat.

      Poista
    8. Harvinaisen pöljä ano, en edes väitä, että luetun ymmärtämisessä olisi hänellä vikaa koska luetunymmärtäminen vaatii ensiksi ymmärrystä ja virkkeiden ymmärrys vaatii lauseiden ymmärrystä jne.

      Poista
  14. Jukka Hankamäki keksi mainion käsitteen: "pedagoginen journalismi". Lähes jokainen meistä on huomannut, että sellainen ilmiö todella on olemassa ja yleistynyt. Kuten huomasimme, median kosto tästä havainnosta oli lähes yksimielinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "pedagoginen journalismi"

      Jos olen oikein ymmärtänyt, Ylessä uutiset ja ajankohtaisohjelmat onkin jo siirretty Kouluradio-organisaatioyksiön alaisuuteen.

      Poista
    2. "pedagoginen journalismi"

      Osuva kuvailu. Juuri jostain opillisesta on nykyisessä tiedonvälityksessä kysymys. Ideologia tunkeutuu nin sanottuun "tietoon" sellaisen totuudellisuuden muodossa joka on ominaista skolastiikalle, kouluopetukselle. Koulussahan kaiken mikä opetetaan täytyy eräässä mielessä olla kyseenalaistamatonta ja "selvää", koska vain "selvän" tiedon omaksumista voidaan mitata.

      Niinpä opillisilla totuuksilla -- myös ideologioilla -- on se ominaisuus, että ne voivat näyttää ikään kuin "arvovapaalta tiedolta". Vaatii aika teräväpäisen tiedonfilosofin kykyjä erottaa opillinen aatevalinta puolueettomasta tiedosta.

      Ja siinä suhteessa Hankamäki on toki ihan toisen mittaluokan ajattelija kuin esimerkiksi yksikään YLE:n sadoista pomoista. YLE on nykyisellä hirveä jäänne tsaristisesta hallintokulttuurista, ja valitettavasti vielä niin, että siellä ollaan opillisesti niin väärässä kuin ihminen vain olla voi. Nykyajan kaikkein valtavimmat ajatusharhat -- eli yliyleistävillä ylevöitetyillä yleiskäsitteillä muotoillut "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" -- ovat YLE:ssäkin puhitettyjä tabuja, joiden aiheuttamiin ajattelun valkoisiin tabuaukkoihin kaikki tositieto sitten putoaa.

      Saamme turhaan odottaa aikaa, jolloin ideologisoidut ihmistieteet palaavat YLE:ssä mussuhumanistisesta sumustaan ihmistieteiden kriittisemmille raiteille.

      Poista
    3. Voi, voi, eikä YLE olekaan mikään persulinnake?

      Poista
    4. Mediastahan saa olla mitä mieltä tahtoo. En ottane kantaa millaista sen hyvän juornalismin tulisi olla, ihmiset sen itse päättänevät. Kaikkea ei ole pakko seurata, eikä kuunnella, katsonen tämän olevan ainakin omalla kohdalla vapaaehtoista.
      Mutta ennen kirjoitustaidon yleistymistä ja television keksimistä, väellä oli kyllä viestintäkeskus, yleensä nuo tupannee olemaan uskonnollisia. Verrannollisesti taas kiinalaiseen kulttuuriin ja sen virkamieshallintoon 1900-luvulla missä ei käsittääkseni ole uskonnollisesti ollut samanlaistavaikutetta kulttuuriin on tuo havainto antropologisesti hieman sama, mutta vailla juurikin sitä uskomisjärjestelmää. Lähtökohdin ihmiset itse järjestävät tuon organisaation mutta niissä on aina keskus. Oletettavasti muussa tapauksessa järjestelmä hajoaisi tai joku muu ottaisi hallinnon.

      Poista

Kirjoita nimellä.