tiistai 27. maaliskuuta 2018

Parviälyn johdolla


Parviäly ja tiikerin metsästys

Laumassa ihmisten älykkyystaso laskee aina ja usein suorastaan romahtaa. Vastuu ajattelusta ja käytöksestä siirretään silloin jollekin, tavallaan kuvitellulle ulkopuoliselle. Käytännössä sitä ei ota kukaan ja lauma poukkoilee tosiasiassa täysin älyttömästi ja vastuuttomasti.
Euroopan unionistahan tunnemme tämän käyttäytymismallin. Vaikka sielläkään eivät kaikki ole tasa-arvoisia edes periaatteessa, ei niin sanottu korkea edustaja ole oikeasti korkea missään mielessä. Se on se yhteisö, joka tekee päätöksiä, jos on tehdäkseen ja niiden syntymekanismi on aivan arvaamaton ja ilmeisesti riippuvainen eri maiden edustajien ulko- tai sisäpoliittisista intresseistä.
Lähinnä kyse kai on jälkimmäisistä, sillä eihän unionia ulkopoliittisena suureena kukaan viitsi ottaa vakavasti. Se on ennen muuta talousalue, jossa suurten maiden intressit pääsevät oikeuksiinsa. Asia on ymmärrettävä. Suuret katsovat, että heillä on luonnollinen oikeus määrätä pienempiensäkin asioista eivätkä ne ihan väärässä tässä olekaan.
Toki pienemmät aikoinaan, silloin kun hetken verran elettiin ns. pienvaltioiden aikaa, pystyivät tekemään itsenäisiäkin päätöksiä, jotka toki sisälsivät yleensä riskin. Siitä huolimatta niiden oma päätösvalta ei ollut pelkästään fiktiivistä ja ne myös ansaitsivat tiettyä kunnioitusta. Shakkilaudalla moukallakin on tappava voima, vaikka sen ulottuvuus on rajoitettu.
No, nykyään ei viitsitä edes teeskennellä, että päätöksiä tehtäisiin itsenäisesti.
¨Tästä tuleekin mieleen, miten kävi, kun jokin taho, jota on syytä epäillä Venäjän ns. erikoispalveluksi, teki murhayrityksen Englannissa. Silloin nosti kyseinen maa asiasta haloon, kuten kuuluukin ja lupasi sanktioita.
Asiassa oli kuitenkin se ikävä puoli, ettei tässä prosessissa edetty normaalin oikeuskäsittelyn mukaisesti. Julkinen sana ei ole ainakaan vielä kertonut, kuka ja millä tavalla on juridisesti todettu, että joku oli syyllistynyt rikokseen, eihän koko rikosta ollut vielä edes viety oikeuteen. Rikos sentään oli varmasti tapahtunut.
Englannissa tapahtui aikoinaan myös tunnettu polonium-murha, jonka selvittämisen kanssa kävi vähän samoin. Tuon aineen käyttöä saattoi kuitenkin pitää mahdollisena vain valtiovallan korkeiden edustajien suostumuksella. Sitä paitsi se henkilö, joka suurella todennäköisyydellä toteutti iskun, kieltäytyi kuulusteluista ja hänet vieläpä suojattiin rikostutkinnalta valitsemalla duumaan, jossa hän rehenteli koskemattomuudellaan.
Tällainen rikoksen suosinta ei tietenkään kuulu normaaleihin kansainvälisiin tapoihin, eikä sitä voi hyväksyä. Asia ei kuitenkaan ole ihan uusi laatuaan. Napoleon ryöstätti d’Enghienin herttuan vieraan maan alueelta ja ammutti hänet. Samoin kävi saksalaiselle kirjakauppias Palmille. Myös Fredrik Suuri pieksätti häntä arvostelleen kynäilijän vieraan valtion alueella.
Yksinvaltiaille näyttää oma asema säännöllisesti nousevan päähän ja yleiset oikeusperiaatteet saavat silloin väistyä. Kuitenkin myös heidän kannattaisi ottaa huomioon eri maiden yleinen mielipide ja sen reagointi. Napoleon, joka monelle oli ollut sankari, menetti sädekehänsä kansainvälistä oikeutta törkeästi rikkomalla. Se saattoi olla hänelle suurempi vahinko kuin olisi ollut kaartinjoukkojen tuho taistelukentällä.
Mutta kenet Juppiter haluaa tuhota, hän ensin lyö sokeudella. Kerrotaan, että Lontoon poloniumiskussa käytetty aine oli niin sanotusti puhdasta, minkä vuoksi on mahdotonta jäljittää sitä reaktoria, josta se oli peräisin. Salisburyn hermomyrkky taas kuuluu olevan useasta komponentista koostuva ja vasta ne yhdistettäessä aktivoituva, joten myös sen alkuperää on mahdoton selvittää.
Yleisen oikeusperiaatteen mukaan kukaan ei ole syyllinen, ennen kuin toisin todistetaan. Venäjän johdon ja nimenomaan Putinin osoittaminen sitovasti syylliseksi lienee mahdotonta, ainakin mikäli todistajat kieltäytyvät yhteistyöstä. Aihetodisteet toki juuri siinä tapauksessa riittävät siihen, että Kremlin vastuuta voidaan pitää selvänä.
Räikeät oikeudenrikkomukset toisen valtion alueella ja kieltäytyminen niiden selvittämisestä vaativat tietenkin reagointia. Perinteisen käsityksen mukaan rikokset selvitetään ja rangaistukset määrätään oikeudessa. Tässä tapauksessa kyseessä kai voisi luontevasti olla Haagin kansainvälinen tuomioistuin, jossa myös sotarikoksia on käsitelty.
En ole mikään juristi, mutta mieleen tulee ajatus, että mikäli asianomaisia ei saada vastaamaan, voitaisiin heille määrätä vaikkapa uhkasakko ja rangaista poissaolevina. Jos valtio on rikoksen takana, ei sakon määrä liene oleellinen asia, vaikka senkin täytyisi olla suuri, vaan niin sanoakseni ”kansainvälisen luottamuksen” menettäminen, joka seuraa sekä langettavasta tuomiosta että kieltäytymisestä yhteistyöstä.
Voidaan sanoa, että se tapahtuu joka tapauksessa, olipa oikeudenkäyntiä tai ei, mutta toki jälkimmäisellä on selkeämpi moraalinen merkitys. Eihän se ainakaan periaatteessa perustu mielivaltaan.
Diplomaattien karkotus on toimi, johon jokainen maa on oikeutettu. Se on kuitenkin mielivaltainen demonstraatio, poliittinen toimi, jolla epäilemättä voidaan toivoa olevan kommunikatiivista arvoa, mutta joka luultavasti omassa maassa vain kirkastaa presidentin sädekehää vihamielisen ulkomaailman torjujana.
Karkotukset ovat sitä paitsi asia, joka varmasti johtaa vastavuoroisuuteen ja siis vain vahingoittaa kaikkia osapuolia. Olisi ymmärrettävää, mikäli Britannia ryhtyisi sellaiseen nimenomaan niiden henkilöiden suhteen, joiden voidaan epäillä jotenkin liittyneen niihin ilkitöihin, joista halutaan rangaista. Ainoa todella toimiva sanktio on kuitenkin moraalinen.
Ilmeisiä syyllisiä voidaan kansainvälisissä yhteyksissä yhä uudelleen muistuttaa tekosistaan, mikä syö niiden nauttimaa arvovaltaa ja luottamusta juuri sen verran kuin ne ovat ansainneet.
Mutta miten toimiikaan tämän aikakauden kansainvälinen yhteisö? On kuin katselisi kalaparven tai varislauman käytöstä. Kun yksi kääntyy, kääntyvät muutkin, kun yksi kaakattaa, kaakattavat kaikki.
Ennen vanhaan tätä olisi pidetty vapaaehtoisena luopumisena järjen käytöstä, mutta nykyään on keksitty uusi käsite, joka ilmeisesti pyrkii rehabilitoimaan primitiivireaktiot. Kyseessä on ns. parviäly.
Tämä ominaisuus toimii, kuten lauman käytöksestä nähdään. Lehdestä olemme saaneet lukea, miten Suomella ei enää ollut monta mahdollisuutta, kun Saksa oli päättänyt ryhtyä karkotuksiin. Tämä on kiinnostava tieto. Itsenäisellä maallahan mahdollisuuksia olisi ollut vähintäänkin kaksi.
Jottei politiikkamme joutuisi aivan naurettavaan valoon, selitettiin toki, että osallistuminen aktioon oli tarkoin mitoitettu. Me karkotamme tasan yhden henkilön, ei enempää eikä myöskään vähempää.
Mitäpä tuohon lisäämään. Olkoon siunaus aina politiikallamme, joka osoittaa koko maailmalle, että me teemme päätöksemme rohkeasti, itsenäisesti ja omalla riskillämme.
Toki tämä olisi voitu osoittaa myös toisin ja paljon vakuuttavammin, mutta näkeehän jokainen joka tapauksessa jo kaukaa, kuka tässä päättää ja mitä. Parvessa on hyvä olla, siinä ei tarvitse pelätä eikä miettiä. Suurta arvostusta tosin on myöskään turha odottaa. Tämäkään ei liene vaikea ymmärtää.
Tässäpä tuleekin mieleen vanha anekdootti 1950-luvulta:
Mao ja Hruštšov olivat metsästämässä tiikeriä. Mao ampui, mutta ohi. Hänet pelasti viime hetkellä Nikitan laukaus, joka kaatoi pedon ihan puhemiehen jalkojen juureen.
Tästä Mao tietenkin ylitsevuotavasti kiitteli Nikitaa ja sen jälkeen pidettiin kunnon peijaiset, joissa ei kurkkua kuivannut.
Seuraavana päivänä Nikita muisti, että tiikerin kaatajallehan kuuluu talja. Hän meni Maon luo ja kysyi,
-Missä se tiikeri nyt on.
 -Mikä tiikeri? kysyi suuri ruorimies.
-No, muistatko, miten olimme metsällä ja tiikeri hyökkäsi sinua päin?
 -No tottakai.
-Muistatko, miten minä ammuin sen, ja sinä pelastuit sen ansiosta.
 -No tottahan toki!
-No, missä se tiikeri nyt sitten on?
-Mikä tiikeri?


25 kommenttia:

  1. Onpa taas selväjärkistä tekstiä.
    Niinistö taisi ajatella vähän samaan tapaan, näytti tiedotustilaisuudessa pahanteosta yllätetystä pojankoltiaiselta.
    Sipilä puolestaan esiintyi voittajan elkein.

    VastaaPoista
  2. Vihavainen se osaa. Nyt on ymmärrän paremmin. mihin EU:n pakolaispolitiikka perustuu. Sehän on hyvien ihmisten parviälyn riemujuhlaa.

    VastaaPoista
  3. Täkäläisittäin tuo sikäläinen vitsi vaikutti
    pikemminkin siltä että pieni älyparvi oli
    kevätmuuton kiimassa päässyt tarhasta
    karkuun ja lenteli ähäkutti-wimmassaan
    pitkin seiniä.

    VastaaPoista
  4. Uutisoinnista olen ollut ymmärtävinäni, että Venäjän todennäköisenä motiivina oli nimenomaan parven hajottaminen. Vastustaessaan tällaista pyrkimystä, parven lienee viisasta käyttää älyä?

    Karkoitus on rankaisuna symbolinen, mutta on silti mielestäni parempi tehdä näin kuin suostua vuosikausiksi seuraamaan venäläistä pelleilyä jossain kansainvälisessä oikeusistuimessa.

    VastaaPoista
  5. Tuskinpa kukaan vielä oikeasti tietää, kuka sen murhan teki ja kuka sen käskyn antoi. Väitteen esittäjiä toki löytyy. Kun kampanjalle on tarve, sopiva peruste kyllä löydetään ja "syytä epäillä" -taso kelpuutetaan syyllisyyskysymyksessä hyvinkin riittäväksi. Tärkeää ei ole se, mitä tapahtui ja kuka teki vaan se, miten reagoidaan ja mitä se reagointi palvelee. Tilanne ratkaisee, onko joku tapahtuma pikku-uutinen vai suuren hälyn aihe.
    Tällä hetkellä lännen pakka on nyt kaikkine ratkaisuvaihetta lähestyvine Brexit -sekavuuksineen, Euroopan maahanmuuttopolitiikan ristiriitoineen, pysyvine Trump -hälyineen, uhkaavine kauppasotineen ja muine sotkuineen niin sekaisin, että yhteiselle viholliselle ja sitä vastaan nostetulle solidaarisuuskampanjalle on ollut kovastikin kysyntää. Mikään kun ei niin yhdistä kuin yhteisen vihollisen osoittaminen ja tähän rooliin Venäjää on perinteisesti käytetty, niin aiheellisesti kuin aiheettomastikin.
    Tällainen laumakäyttäytymiseen perustuva kömpelön moralisoiva politikointi totuttiin aikoinaan yhdistämään edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Ei ole mitenkään ilahduttavaa, että sellainen on kokenut jälleensyntymän täällä lännessä politiikan ohella hyvinkin monilla elämän alueilla.

    VastaaPoista
  6. Joo, pitäisihän sitä vähän vahvemmat näytöt olla, kuin että yksi lusmupoliitikko väittää toisen lusmupoliitikon esittäneen todisteita asiasta. Kremlin ukkojen ainoa reaktio toistaiseksi tuntuu olevan, että Mayn puheet ovat vain puheita eikä Venäjällä ole asiassa mitään roolia. Haluaisinpa kuulla syytetyn osapuolen käsityksen siitä, mitä sitten todella on tapahtunut.

    VastaaPoista
  7. -Mikä tiikeri?

    ”Venäjän johdon ja nimenomaan Putinin osoittaminen sitovasti syylliseksi lienee mahdotonta, ainakin mikäli todistajat kieltäytyvät yhteistyöstä. Aihetodisteet toki juuri siinä tapauksessa riittävät siihen, että Kremlin vastuuta voidaan pitää selvänä.”

    Россия убрала последнего свидетеля, — историк (Venäjä tuhosi viimeisen todistajan, - historioitsija)

    Юрий Фельштинский

    http://politolog.net/analytics/rossiya-ubrala-poslednego-svidetelya-istorik/

    24.03.2018 16:58

    Pоссийский парламент принял мартовско-июльский закон 2006 года, позволяющий российским спецслужбам убивать своих врагов за пределами Российской Федерации. (Venäjän parlamentti hyväksyi vuonna 2006 lain, joka antaa luvan Venäjän erikoispalveluille tappaa Venäjän vihollisia Venäjän Federaation ulkopuolella.)

    А согласно закону 2006 года, устранять врагов за границей спецслужбы во всех случаях имеют право только с разрешения президента страны, каковым на очередные шесть лет остается Путин. (Tämän vuoden 2006 lain mukaan Venäjän vihollisten eliminoimisen ulkomailla erikoispalvelut voivat suorittaa ainoastaan maan presidentin luvalla.)

    MIKÄ VITUN TIIKERI?

    VastaaPoista
  8. "Venäjän vihollisten eliminoimisen ulkomailla erikoispalvelut voivat suorittaa ainoastaan maan presidentin luvalla."


    Logiikan mukaan Venäjän vihollisten -käsite voi laajentaa käsittämään myös muita kuin kaksoisagentteja eli esimerkiksi niitä länsimaiden kansalaisia, joita KGB:n vakoojat/diplomaatit yrittävät värvätä ja jotka syystä tai toisesta kieltäytyivät ja joutuivat Venäjän vihollisten -käsitteen piiriin, jotka pitää eliminoida, jottei KGB:n salainen toiminta paljastuisi.

    Tästä johtuvien ihmisten salaperäisiä myrkytyskuolemia on ollut kautta maailman. Muuten ei voi selittää sitä, että niin suuri joukko maita karkotti valtavan määrän Venäjän vakoojadiplomaatteja.

    VastaaPoista
  9. Tästä saa parikin kommenttia:

    Valtioita ei haasteita minkä raastuvanoikeuden eteen. Poliittisesti minulle on riittävä todiste, että myrkky oli venäläistä, sille oli motiivi iskuun ja Venäjä on kieltäytynyt selvittämistä. Tuolla perusteella Englannin johdolla on ollut poliittiset perusteet katsoa, että siihen on kohdistettu vihamielinen toimi. Se on pyytänyt liittolaisiltaan tukea.

    Parviäly: eiköhän se oli viisautta, että länsimaat,joihin Suomikin nykyisin kuuluu, vastustavat sitä, että niiden valtioalueella tehdään tuollaisia toimia. Tuon vastustaminen on myös Suomen oma kansallinen etu. Reaktio oli kuitenkin oikeansuhtainen. Toinen vaihtoehto on tietenkin kiirehtiä solmimaan Putinin kanssa uusi YYA-sopimus.

    VastaaPoista
  10. Millä perusteella myrkky oli venäläistä? Kyllähän moiseen mielivaltaan reagoida pitää, mutta olisiko nyt tullut suurikin vahinko, jos olisi pantu tuomioistuin ratkaisemaan asia?
    Mutta metoon aikojahan tässä elellään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan kyse on ollut kemialliselta erikoisrakenteeltaan juuri venäläinen sotilashermomyrkky. Oletan, että länsivaltojen johtajille on lisäksi esitetty luottamuksellisesti tarkempia tietoja.

      Kun epäiltyä henkilöä ei ole, mikään länsivaltojen tuomioistuin ei lähde in abstrato vahvistamaan, että Venäjän valtio on syyllinen. Tuollaista juttua ei yksinkertaisesti käsiteltäisi. Vastaavasti Venäjän valtio ei ole tunnustanut sellaisen kansainvälisen tuomioistuimen toimivaltaa, jonne se voitaisiin haastaa. Sen vuoksi ainoa reagointitapa on poliittinen.

      Poista
    2. Ei myrkyillä ole kansallisuutta. Itse olen kuullut, että se olisi ollut useamman, sinänsä viattoman aineen kobinaatiosta syntyvä myrkky. Siis mahdoton jäljittää. En nyt kuitenkaan luule, että olisi ihan mahdotonta lytää jokin mahdollisten syyllisten piiri ja suorittaa tavanomainen tutkimus asiassa. Sen jälkeen sitten voitaisiin edes viitata siihen ja ryhtyä niihin toimiin, jotka ovat perusteltuja.
      On aika ruma tapa toimia politiikassa ilman selkeitä perusteita.

      Poista
  11. Onko ihmisten muisti näin lyhyt? Kun USA murhasi Osama bin Ladenin loukaten samalla täysin toisen valtion suvereniteettia, niin miksei sama "länsi" reagoinut mitenkään? Kertokaa ihmeessä, että miksi jenkeillä on oikeus tappaa vihollisekseen nimittämiään missä hyvänsä ilman seuraamuksia, mutta jos Venäjä tekee samaa, alkaa jumalaton moralistinen parku "demokraattisten arvojen" loukkaamisesta. Ovat ihniset todella näin totaalisesti amerikkalaisen propagandan hyödyllisiä idiootteja ja sylikoiria?

    Samoin uskomatonta hurskastelua on brittien ulina, kun heidän oman pääministerinsä (Blair) käsissä on kymmenien tuhansien kuolleiden veri. Milloin näemme Blairin, Obaman, Bushin oikeudessä syytettyinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Kertokaa ihmeessä, että miksi jenkeillä on oikeus tappaa vihollisekseen nimittämiään missä hyvänsä ilman seuraamuksia, mutta jos Venäjä tekee samaa, alkaa jumalaton moralistinen parku”

      Kaikkien historiallisten, luonnon- ja poliittisten, samoin myös aatteellisten tieteiden tohtori Trilisser, 27. maaliskuuta 2018 klo 21.34, ihmettelee maailmanmenoa. Hän jätti aidon kainosti mainitsematta 9/11.

      Kaikkien historiallisten, luonnon- ja poliittisten, samoin myös aatteellisten tieteiden tohtori Trilisser jätti mainitsematta, että jo 1800-luvun alussa venäläiset aristokraatit haaveilivat siitä, että koko maapallo tullaan jakamaan USA:n ja Venäjän välillä.

      Kaikkien historiallisten, luonnon- ja poliittisten, samoin myös aatteellisten tieteiden tohtori Trilisser ei tiedä myöskään sitä, että juuri venäläiset aristokraatit/Dekabristit olivat suunnittelemassa/luomassa/synnyttämässä/kehittelemässä ns. marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismia (eli maailmanvallankumousta) jo 1840-luvun alusta lähtien:

      Kirjeessään Ludwig Kugelmanille 12.10.1868 Karl Marx kirjoitti:

      “It is an irony of fate that the Russians.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot…” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)

      «По какой-то иронии судьбы именно русские.., всегда были моими «доброжелателями». В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках…” (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)

      Kaikkien historiallisten, luonnon- ja poliittisten, samoin myös aatteellisten tieteiden tohtori Trilisserin ei tarvitsekaan tietää mitään, kunhan vain puhuu jotakin.

      Poista
    2. Mitä vattua höpötät? Mitä ysiyksitoistaisella on tekemistä sen kanssa, että kolmen kirjaimen roistovaltio loukkasi toisen valtion suvereniteettia ja salamurhasi vihollisekseen julistaman? Käsittääkseni bin Ladenia ei tuomittu missään oikeusasteessa.

      Alkaa jo vatuttaa Marxin tunkeminen joka kohtaan.

      Poista
  12. Oikeudella ei ole paljoa tekoa ulkopolitiikassa, mikä sinällään on sääli. Ehkä joskus tulevaisuudessa on toisin.

    Suomi teki tässä ihan fiksun päätöksen: kun ainoastaan kolme EU-maata ei ollut mukana ja lisäksi karkoituksiin lähti mukaan myös loputkiin länsimaat (olisiko täsmällinen määritelmä OECD-maat?), niin nimen omaan karkoittamatta jättäminen olisi ollut mielenilmaisu. Armeijasta tuttu viisaus on, että, jos ei halua huomiota, ei pidä olla ensimmäinen eikä viimeinen. Kun kerta lähes kaikki länsimaat olivat tässä mukana, ei Suomen ratkaisu juurikaan vahingoita suhteita Venäjään, mutta poisjääminen olisi hankaloittanut suhteita muihin maihin, varsinkin naapureihin Ruotsiin ja Viroon. Suomella on toki oma tahtonsa, mutta pienen maan kannatta käyttää sitä vain oman maan kannalta tärkeisiin asioihin. Tässä ei ollut sellaisesta kyse. Tämän päättelyn näkökulmasta on yhdentekevää, kuka on varsinaisesti oli myrkytyksen takana.

    Ja sitä paitsi Venäjä mitä todennäköisimmin harjoittaa tiedustelua Suomessa myös lähetystönsä suojista, ja Supo tietänee sen harjoittajat, joten ikään kuin oheisvahinkona tässä varmasti tarjoutui tilaisuus päästä eroon Venäjän sotilastiedustelun Suomen residentistä, mikä sotkee Venäjän tiedustelun kuvioita muutamaksi vuodeksi.

    Mutta mitä tulee itse myrkytykseen tulee, tuskinpa on epäilystä, siitä, että Venäjä on sen takana, kun Venäjä on tehnyt murhatavan valinnallaan selväksi kaikille, kuka on takana. Eihän petturin tappamisella olisi erityistä mieltä, ellei kaikki näe, että kyse oli kostosta. Ei tässä ole kyse mistään henkilökohtaisesta vihasta, vaan pelolla hallitsemisesta ja viesti oli tarkoitettu ensi sijassa kotimaiselle yleisölle: petturin kohtalo on kuolema, tuskallinen kuolema, eikä siltä voi pelastaa edes Iso-Britannia taikka Yhdysvallat.

    Tässä väline oli viesti, kuten poloniuminkin käytössä oli. Teosta pitikin jäädä kiinni, joskin tavalla, joka mahdollistaa kaiken kiistämisen kylmän rauhallisesti. Luultavasti asiaa tuntevat pystyvät määrittämään, ketkä ylipäätään voisivat käyttää tällaista hermomyrkkyä, ja tämä tieto lienee ollut myös meidän valtiojohdon käytössä. Ja niistä, jotka pystyvät, välineen valinnasta tuleva hinta on jotenkin järkevä vain Venäjälle ja ehkä Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle, jos se on halunnut toteuttaa jostain syystä False flag -operaation.

    Tietysti olisi mukavinta, että tämäkin tapaus onnistuttaisiin käsittelemään siviilioikeudun tapauksena. Ehkä niinkin vielä voi käydä. Mutta ei oikeusvaltiota turkaan kutsuta oikeus_valtioksi_: oikeus voi yltää vain niin pitkälle, kuin sen takana oleva voima. Siksi oikeus rajoittuu pääasiassa vain valtion sisälle, (läntisen) Euroopan ollessa jonkinlainen poikkeus, kun meillä on jotain, jota voi kutsua kansainväliseksi oikeudeksi.

    VastaaPoista
  13. Petturin palkan pitääkin olla kuolema. Harvaa halveksin yhtä paljon kuin näitä loikkareita. Stalinin aikana loikkauksen ymmärtääkin, kun henki oli höllässä, mutta ei enää kymmeniin vuosiin. Petos on rikoksista pahimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei olekaan kysymys siitä, miten pettureihin pitää suhtautua ja heitä kohdella, vaan siitä, saako Venäjän valtio likvidoida - tai sitä yrittää - venäläisen petturin Yhdistyneen kungingaskunnan suvereenilla valtioalueella. Aikaisemmin tuollaisia toimia on pidetty jopa sotatoimina.

      Ikävintä Venäjän nykyjohdon suhtautumisessa on se, että oman valtion suvereniteetista pidetään kynsin hampain kiinni, mutta toisten valtioiden suvereniteettia ei kunnioiteta. Hirmuista!

      Poista
    2. ”Petturin palkan pitääkin olla kuolema.”

      Stalinisti Trilisser ei taida tietää että oikea petturi oli Neuvostoliiton Kommunistinen puolue, joka kirjoitti puolueohjelmaansa että yltäkylläisyys alkaa Neuvostoliitossa vuonna 1980. Mutta ei sinne päinkään.

      Ja jos lähdetään kaivelemaan asioita ja faktoja syvemmältä, niin selviää että koko kommunismi oli vain teoreettista humpuukia/silmälumetta tyhmille. Tämä perustuu Marxin seuraavaan visioon:

      ”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen (maksimaalisesti).., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin. Erityisen voimantuntonsa hetkinä poliittinen elämä pyrkii tukahduttamaan omat edellytyksensä — kansalaisyhteiskunnan ja sen elementit — ja järjestäytymään ihmisen todelliseksi ristiriidattomaksi lajinelämäksi. Siihen se kykenee kuitenkin vain olemalla väkivaltaisessa ristiriidassa omia elinehtojaan vastaan, vain julistamalla vallankumouksen pysyväksi, ja näin ollen poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.”
      ( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)

      Toisin sanoen koko kommunismi oli vain venäläis-marxilaista kavaluutta: ensin yksityisomistuksen lopettamista totaalisesti maailmanvallankumouksen/giljotiinin avulla ja sitten vuosikymmenien kuluttua yksityisomistuksen palauttamista oligarkkien muodossa.

      Poista
  14. Politiikka ei ole juridiikkaa.

    Ei edes "me too" kuuntele "syyllisiä". Sekään ei ole juridiikkaa.

    VastaaPoista
  15. vihavainen osaatko susotiella jotain näistä teoksista venäjästä:

    Collapse of an Empire: Lessons for Modern Russia, E. T. Gaĭdar
    The Soviet Centur,y Moshe Lewin
    THE last empire, Serhii Plokhii

    VastaaPoista
  16. No kaikki ihan hyvässä maineedssa ja erilaisia. Plohita en ole lukenut, hänellähän lienee sellainen maltillinen ukrainalainen näkökulma. Lewin on lähinnä sosiaalihistorioitsija ja Gaidar talousmies. Kukin kertoo oman tarinansa omasta näkökulmastaan.

    VastaaPoista
  17. Termi parviäly istuu hyvin blogin aiheeseen.
    "Yleisesti parviälyn määritelmään on sisälletty oletus, että parven yksittäiset jäsenet seuraavat vain muutamaa hyvin yksinkertaista ennalta määritettyä sääntöä ilman laajempaa tietoisuutta kokonaisuudesta."
    https://www.skillhive.com/2014/08/09/mita-eroa-on-joukkoalylla-ja-parvialylla/?lang=fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Termi parviäly istuu hyvin blogin aiheeseen."

      Olen samaa mieltä: Termi parviäly istuu hyvin tämän blogin aiheeseen. Termin takana on professori Vihavaisen ajatus siitä, että Lännen reaktio Putinin (ei Venäjän) hirmuiluun on jotain eläimellistä. Toisin sanoen, olisi parempi harrastaa intellektuaalisempaa proletaarista internationalismia.

      Poista

Kirjoita nimellä.