Joutavan paperin johdosta

Joutavan paperin oikea nimitys

Huomasin yllättäen Der Spiegelistä, että lehti oli haastatellut kansainvälisen oikeuden asiantuntijaa Frank Schorkopfia ns. GCM-paperin johdosta (Global Compact for Migration).

Kyseessähän on siis tämä Marrakešin paperi, joka ei ole sopimuskaan eikä velvoita ketään mihinkään, mutta kuuluu joka tapauksessa niihin asioihin, joita jokaisen säädyllisen ihmisen on kannatettava. Se on siis vähän samassa asemassa kuin oli ajatus Suomen vallankumouksen välttämättömyydestä silloin taistolaisaikoina.

Tämä asiantuntija, joka näyttää kuuluvan alansa johtaviin ja kertoo olevansa porvarillinen liberaali, näyttääkin yllättäen vastustavan koko asiaa. Täytyypä sanoa, että kyllä tämä minua suomalaisena lehdenlukijana hätkähdyttää.

Marrakešin paperi herättää haastatellun mielestä levottomuutta siksi, että siinä määrätään hallitusten tasolla asioista, jotka kuuluisivat kansanedustuslaitoksille.

Sitä paitsi koko kyhäys on eräänlaisen tervetulokulttuurin ilmentymä. Siitä huokuu edistyksellis-moraalinen henki, joka ei hyväksy mitään vastustusta.

Näin siis haastateltava. Mutta eihän koko paperi siis tosiaankaan ole edes sitova, kuten meillä on yhä uudelleen jankutettu ja mitäpäs tällä herralla nyt mahtaakaan olla edistyksellisyyttä ja itse moraaliakin vastaan? Haiseeko tässä siis jokin toinen vaihtoehto? Ehkäpä itse ilmeinen AfD?

Schorkopf ei ryhdy spekuloimaan AfD:n tai minkään muunkaan puolueen oikeassa tai väärässä olemisella. Lähellä on ainakin minulla tämän johdosta ajatus, että mikä tahansa poliittinen voima voi kannattaa sekä oikeita että vääriä asioita. Tämähän tietysti meidän aikanamme ja maassamme alkaa jo kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta lehti ei siis olekaan mikään Helsingin Sanomat.

 Spiegel ei pysähdy jauhamaan tätä puoluekantaisuuden asiaa, josta Suomessa olisi luultavasti tehty koko asian ydin ja unohdettu se helkkarin paperi. Haastattelussa pohditaan todella nyt sen paperin merkitystä.

Schorkopfin mielestä puhutun kaltaisella sopimuksella on niin sanotun pehmeän lain voima ja se tarkoittaa, että se voi pesiytyä oikeusjärjestykseen ja saada velvoittavia muotoja.

Sitä paitsi paperi sisältää runsaan joukon kaikenkarvaisia väittämiä ja suosituksia, joilla on selkeä ideologinen sisältö ja suuri mahdollinen merkitys. Asia riippuu ilmeisesti siitä, miten niitä käytetään.

Sopimuksessa esimerkiksi väitetään kaikkien hyötyvän muuttoliikkeestä ja annetaan ymmärtää, että ne, jotka ovat eri mieltä, ovat vain huonosti informoituja. Asian varjopuolet sivuutetaan, vaikka niitä on Saksan kaltaisissa vastaanottajamaissa yllin kyllin tarjolla.

Paperissa painotetaan joka kohdassa siirtolaisten oikeuksia, ottamatta huomioon, että sitä kautta saatetaan päätyä vastaanottajamaiden omien kansalaisten oikeuksien polkemiseen.

Paperissa itse asiassa kerrotaan ikään kuin päätettyinä asioina sellaista, mikä on kiistanalaista ja kuuluisi kunkin maan lainsäätäjän päätettäväksi. Sellainen on vaikkapa velvoite järjestää vakituisia muuttomahdollisuuksia myös muuttajien perheille.

Koko paperi on lyhyesti sanottuna vaarallinen vipusin, joka voi vaarantaa Saksan oikeudet päättää omista asioistaan. Maa asetetaan ”jaettuun vastuuseen” tietyistä asioista riippumatta siitä, miten se itse niitä voisi kukaties haluta arvioida.

Huomiota herättää myös, että paperia nimitetään ”virstanpylvääksi” eikä suinkaan ”päätöslauselmaksi”. Tämähän viittaa siihen, että seuraavia askeleita on tulossa ja kenties niitä jo suunnitellaan…

Kuten tunnettua, monet maan kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta. Suomi ei tähän joukkoon kuulunut ja hallituksen linjana oli meillä suhtautua kritiikkiin ylimielisesti. Itse sopimuksen tekstiä en ole huomannut missään julkaistun.

Ja olikos se nyt sitten ollenkaan sopimus vai ei?

Schorkopf, joka siis on asiantuntija, käyttää kyllä osittain asiaa välttelevää termiä Dokument, mutta sen ohella myös sanaa Pakt. Meillä se on tapana kääntää sopimukseksi ja sehän on samaa kantaa kuin latinan pactum.

Sitä paitsi meillä on aina ollut kunniassa vanha periaate siitä, että sopimukset on pidettävä: pacta sunt servanda -sopimukset on pidettävä. Ne eivät siis ole vain hurskaiden aikeiden kirjaamista.

 Con-etuliitettähän käytetään yleensä asiaa vahvistamaan, joten compacthan se todellinen luja sopimus on, noin etymologisesti…

Mikäli tarkoituksena tosiaan oli hankkia vain jonkinlainen yksimielisyys tarkoituksista, olisi siinä ollut käytettävä sanaa accord, sydänten sopusointu, jos sellainen todella löytyi. Miksei concordiakin olisi käynyt. Entente cordiale olisi kuulostanut jo pahaenteiseltä, vaikka kaunis termi onkin.

Ranskan kieli rikastutti meitäkin menneinä vuosikymmenillä sanalla avis, joka tarkoittaa mielipidettä tai tiedonantoa, lausuntoa.

Jos kyseessä siis oli vain hallitusten mielipide, asian olisi pitänyt tulla hyvin selväksi itse paperin luonteesta käytetyn termin nimessäkin. Otettakoon huomioon, että mielipide nyt tosiaankin on vain mielipide ja sitä on aina mahdollista muuttaa ja tulkitakin. Onhan tunnettua, että esimerkiksi

Neidon mieli muuttuu

kuin taivahalla kuu…

Kun Ryti aikoinaan lähetti Hitlerille Ribbentropin välityksellä erään tietyn kirjeen, ei kyseessä ollut mikään sopimus, saati nyt valtiosopimus.

Kyseessä oli paperi, jossa Ryti omasta puolestaan lupasi, mitä lupasi sillä hetkellä hallitsemansa viran perusteella. Kun virka lakkasi, lakkasivat myös lupauksen pitämisen mahdollisuudet, mikä oli yksiselitteinen asia ja idiootinkin tajuttavissa.

Jospas meillä nyt sitten, kansallisena erikoisuutenamme, oltaisiin puhumatta Marrakešin sopimuksesta, saati kompaktista (mikä ei ole mitään suomea) ja sen sijaan otettaisiin käyttöön vaikkapa termi mielipide. Siis Marrakešin mielipide.

Subjektiksi tässä ei tietenkään voida käsittää Marrakešin kaupunkia, vaan asian logiikka on se, että allekirjoittajalla nyt sattui juuri Marrakešissa käydessään olemaan tällainen mielipide, jonka löytymisestä uudelleen ei ole tietysti mitään takeita. Ei siitä Suomen valtio tai ainakaan seuraava hallitus voi vastata.

Tällainenhan kai täytyy olla sellaisen paperin merkitys, joka ei mihinkään velvoita, mutta jollaisten allekirjoittaminen on muuten vain mukavaa, kun saa olla hyvässä seurassa ja edistyksellis-moraalista henkeä ilmentämässä.