tiistai 11. joulukuuta 2018

Joutavan paperin johdosta


Joutavan paperin oikea nimitys

Huomasin yllättäen Der Spiegelistä, että lehti oli haastatellut kansainvälisen oikeuden asiantuntijaa Frank Schorkopfia ns. GCM-paperin johdosta (Global Compact for Migration).
Kyseessähän on siis tämä Marrakešin paperi, joka ei ole sopimuskaan eikä velvoita ketään mihinkään, mutta kuuluu joka tapauksessa niihin asioihin, joita jokaisen säädyllisen ihmisen on kannatettava. Se on siis vähän samassa asemassa kuin oli ajatus Suomen vallankumouksen välttämättömyydestä silloin taistolaisaikoina.
Tämä asiantuntija, joka näyttää kuuluvan alansa johtaviin ja kertoo olevansa porvarillinen liberaali, näyttääkin yllättäen vastustavan koko asiaa. Täytyypä sanoa, että kyllä tämä minua suomalaisena lehdenlukijana hätkähdyttää.
Marrakešin paperi herättää haastatellun mielestä levottomuutta siksi, että siinä määrätään hallitusten tasolla asioista, jotka kuuluisivat kansanedustuslaitoksille.
Sitä paitsi koko kyhäys on eräänlaisen tervetulokulttuurin ilmentymä. Siitä huokuu edistyksellis-moraalinen henki, joka ei hyväksy mitään vastustusta.
Näin siis haastateltava. Mutta eihän koko paperi siis tosiaankaan ole edes sitova, kuten meillä on yhä uudelleen jankutettu ja mitäpäs tällä herralla nyt mahtaakaan olla edistyksellisyyttä ja itse moraaliakin vastaan? Haiseeko tässä siis jokin toinen vaihtoehto? Ehkäpä itse ilmeinen AfD?
Schorkopf ei ryhdy spekuloimaan AfD:n tai minkään muunkaan puolueen oikeassa tai väärässä olemisella. Lähellä on ainakin minulla tämän johdosta ajatus, että mikä tahansa poliittinen voima voi kannattaa sekä oikeita että vääriä asioita. Tämähän tietysti meidän aikanamme ja maassamme alkaa jo kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta lehti ei siis olekaan mikään Helsingin Sanomat.
 Spiegel ei pysähdy jauhamaan tätä puoluekantaisuuden asiaa, josta Suomessa olisi luultavasti tehty koko asian ydin ja unohdettu se helkkarin paperi. Haastattelussa pohditaan todella nyt sen paperin merkitystä.
Schorkopfin mielestä puhutun kaltaisella sopimuksella on niin sanotun pehmeän lain voima ja se tarkoittaa, että se voi pesiytyä oikeusjärjestykseen ja saada velvoittavia muotoja.
Sitä paitsi paperi sisältää runsaan joukon kaikenkarvaisia väittämiä ja suosituksia, joilla on selkeä ideologinen sisältö ja suuri mahdollinen merkitys. Asia riippuu ilmeisesti siitä, miten niitä käytetään.
Sopimuksessa esimerkiksi väitetään kaikkien hyötyvän muuttoliikkeestä ja annetaan ymmärtää, että ne, jotka ovat eri mieltä, ovat vain huonosti informoituja. Asian varjopuolet sivuutetaan, vaikka niitä on Saksan kaltaisissa vastaanottajamaissa yllin kyllin tarjolla.
Paperissa painotetaan joka kohdassa siirtolaisten oikeuksia, ottamatta huomioon, että sitä kautta saatetaan päätyä vastaanottajamaiden omien kansalaisten oikeuksien polkemiseen.
Paperissa itse asiassa kerrotaan ikään kuin päätettyinä asioina sellaista, mikä on kiistanalaista ja kuuluisi kunkin maan lainsäätäjän päätettäväksi. Sellainen on vaikkapa velvoite järjestää vakituisia muuttomahdollisuuksia myös muuttajien perheille.
Koko paperi on lyhyesti sanottuna vaarallinen vipusin, joka voi vaarantaa Saksan oikeudet päättää omista asioistaan. Maa asetetaan ”jaettuun vastuuseen” tietyistä asioista riippumatta siitä, miten se itse niitä voisi kukaties haluta arvioida.
Huomiota herättää myös, että paperia nimitetään ”virstanpylvääksi” eikä suinkaan ”päätöslauselmaksi”. Tämähän viittaa siihen, että seuraavia askeleita on tulossa ja kenties niitä jo suunnitellaan…
Kuten tunnettua, monet maan kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta. Suomi ei tähän joukkoon kuulunut ja hallituksen linjana oli meillä suhtautua kritiikkiin ylimielisesti. Itse sopimuksen tekstiä en ole huomannut missään julkaistun.
Ja olikos se nyt sitten ollenkaan sopimus vai ei?
Schorkopf, joka siis on asiantuntija, käyttää kyllä osittain asiaa välttelevää termiä Dokument, mutta sen ohella myös sanaa Pakt. Meillä se on tapana kääntää sopimukseksi ja sehän on samaa kantaa kuin latinan pactum.
Sitä paitsi meillä on aina ollut kunniassa vanha periaate siitä, että sopimukset on pidettävä: pacta sunt servanda -sopimukset on pidettävä. Ne eivät siis ole vain hurskaiden aikeiden kirjaamista.
 Con-etuliitettähän käytetään yleensä asiaa vahvistamaan, joten compacthan se todellinen luja sopimus on, noin etymologisesti…
Mikäli tarkoituksena tosiaan oli hankkia vain jonkinlainen yksimielisyys tarkoituksista, olisi siinä ollut käytettävä sanaa accord, sydänten sopusointu, jos sellainen todella löytyi. Miksei concordiakin olisi käynyt. Entente cordiale olisi kuulostanut jo pahaenteiseltä, vaikka kaunis termi onkin.
Ranskan kieli rikastutti meitäkin menneinä vuosikymmenillä sanalla avis, joka tarkoittaa mielipidettä tai tiedonantoa, lausuntoa.
Jos kyseessä siis oli vain hallitusten mielipide, asian olisi pitänyt tulla hyvin selväksi itse paperin luonteesta käytetyn termin nimessäkin. Otettakoon huomioon, että mielipide nyt tosiaankin on vain mielipide ja sitä on aina mahdollista muuttaa ja tulkitakin. Onhan tunnettua, että esimerkiksi
Neidon mieli muuttuu
kuin taivahalla kuu…
Kun Ryti aikoinaan lähetti Hitlerille Ribbentropin välityksellä erään tietyn kirjeen, ei kyseessä ollut mikään sopimus, saati nyt valtiosopimus.
Kyseessä oli paperi, jossa Ryti omasta puolestaan lupasi, mitä lupasi sillä hetkellä hallitsemansa viran perusteella. Kun virka lakkasi, lakkasivat myös lupauksen pitämisen mahdollisuudet, mikä oli yksiselitteinen asia ja idiootinkin tajuttavissa.
Jospas meillä nyt sitten, kansallisena erikoisuutenamme, oltaisiin puhumatta Marrakešin sopimuksesta, saati kompaktista (mikä ei ole mitään suomea) ja sen sijaan otettaisiin käyttöön vaikkapa termi mielipide. Siis Marrakešin mielipide.
Subjektiksi tässä ei tietenkään voida käsittää Marrakešin kaupunkia, vaan asian logiikka on se, että allekirjoittajalla nyt sattui juuri Marrakešissa käydessään olemaan tällainen mielipide, jonka löytymisestä uudelleen ei ole tietysti mitään takeita. Ei siitä Suomen valtio tai ainakaan seuraava hallitus voi vastata.
Tällainenhan kai täytyy olla sellaisen paperin merkitys, joka ei mihinkään velvoita, mutta jollaisten allekirjoittaminen on muuten vain mukavaa, kun saa olla hyvässä seurassa ja edistyksellis-moraalista henkeä ilmentämässä.

14 kommenttia:

  1. Ylen suosiman ihmisoikeusjuristin Martin Scheininin mukaan "rangaistavaa pitäisi olla rikollinen mieli eikä sen ulkoiset ilmenemismuodot (hakaristit)." Marraskehin asiakirjan vastustajilla on tuo rikollinen mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän alkaa kuulostaa suoranaisesti neuvostoliittolaiselta lainopilta!

      Poista
  2. Erinomainen yhteenveto Marrakešin mielipiteestä!

    VastaaPoista
  3. Viittaus taistolaisaikaan on osuva: nämä nyt sopimusta runnaavat toimijat ovat todellakin nykyajan taistolaisia, jotka oman, hyvin tunnustuksellisen ajattelunsa viralliseksi vahvistukseksi tarvitsevat tuollaisia julkilausumia, jotka toimivat etappeina lopullisen vallankumouksen tiellä.

    Kukaan näistä tunnustuksellisista "humanisteista" ei kysy itseltään mistä hän saa valtuutensa kyseessäolevan paperin allekirjoittamiseen. Eletään kyseenalaistamattoman moraalisen huuman vallassa -- ihan samalla tavalla kuin juurikin kaikki nuo vallankumoukselliset taistolaisintoilijat, jotka myöskään eivät hetkeäkään epäröineet olevansa oikealla asialla.

    On mielenkiintoista, että nämä omilla valtuuksillaan toimivat poliittiset puoluepukarit löytävät toisensa poliittisen kentän äärilaidoilta -- siis että kokoomuslaiset omaavat ihan saman hivuttamisstrategian kuin vasemmistolaisetkin. Mikä on se pohjalla vaikuttava sama ajatusmuoto, joka resonoi näin yli poliittisen kentän?

    Onko se se sama, joka aikoinaan sai Kokoomuksen omimaan Suomen leijonan omaan logoonsa? Että "valtio olen minä"? Ja onko se vasemmiston suunnalla se marxilaisen ideologian yhtä suuruudenhullu "totuus", että "edistyksellinen etujoukko tietää mikä on työtätekevän kansan todellinen etu"?

    Olen viime aikoina lueskellut eri yhteyksistä paljonkin natseista ja miettinyt nimenomaan sitä kysymystä, miten "sosiaalisesti sitovaa" tällaisten joukkovahvistautumisella itseään kiihottavien liikkeiden omaama "vallantunto" on. Tällaisten liikkeiden keskuudessa yksittäisten toimijoiden on tavattoman vaikea irrottautua edes pahimmista mielettömyyksistä ja sanoa selvästi: "Ei! Minä en lähde mukaan tällaiseen." Mitä kyseenalaisempiin toimiin liike sortuu, sitä vahvemmaksi vain kasvaa tarve jakaa yhteinen syyllisyys ja olla erottautumatta liikkeestä.

    Mutta eivät nämä Niinistöt, Sipilät, Orpot, Soinit tai Mykkäset silti tarvitse sääliä, vaan heitä täytyy arvioida nimenomaan samalla tavalla kuin taistolaisliikettä on jälkikäteen mahdollista arvioida: se oli suurta mukahumanistista hulluutta, jota kannatteli yksilöiden kyvyttömyys sanoa selvästi "Ei!" edes silloin kun eteen tuli täyttä järjettömyyttä ja moraalisesti mitä arveluttavimpia asioita.

    VastaaPoista
  4. Kommentini kahvilan aurinkoiselta terassilta täältä Rooman rantakaupunki Ostiasta tuntuisi sopivan päivän totaltarismiteemaan:

    Kesällä 2015 julkaisemassani omakustanteessa "Rooma opettaa" esitän eräitä provokatiivisia tulkintoja Suomen historiasta, esim. väitän Suomea rumien naisten hallitsemaksi vähemmistöjen paratiisiksi, minkä vuoksi Helsingin yliopiston siipien suojaan perustettiin ulkoministeriön runsaskätisellä tuella Tuomiojan johtama HIR (Historioitsijat ilman rajoja).

    Samassa rytäkässä Paavo Väyrystä avitettiin perustamaan Kansalaispuolue, ja Timo Soinilta hajotettiin perussuomalaisten puolue, ulkoministereitä kaikki.

    Soinin puolue näytti hajoavan "Rongan sonnin" ilmoittautumiseen koemielessä mukaan meneillään olleesseen presidenttiehdokkaiden asettamiseen.

    VastaaPoista
  5. Ryti-Ribbentrop sopimuksen ohella mieleen tulee eräs toinenkin sopimus, nimittäin se sopimus joka oikeutti Neuvostoliiton perustamaan Viroon aivan pieniä ja viattomia tukikohtia puhtaasti puolustukselliseen tarkoitukseen. Se sopimus osoittautui Troijan puuhevoseksi ja siitä tässä GCM paperissakin on kyse. Jos se ei ole sitova eikä velvoita mihinkään, miksi se sitten pitää allekirjoittaa? Eikö oikea menettely ole se, että merkitään se tiedoksi. Asiakirja vastaanotettu, siihen on tutustuttu ja se on arkistoitu. Tämän pitäisi olla täysin riittävä reagointi, jos tarkoitus ei olisi myöhemmin tulkita sitä velvoittavaksi ja allekirjoittajaa sitovaksi sopimukseksi.

    Tästä teemasta voisi purnata yleisemminkin. Meillä alkaa olla pilvin pimein erilaisia kansainvälisiä sopimuksia, joita ei ole sorvannut mikään demokraattisesti valittu elin, mutta jotka kuitenkin kävelevät meidän kansallisen lainsäädäntömme yli. Useimmille niille on ominaista, että niiden tulkintaa lavennetaan lähes mielivaltaisesti siitä, mikä niiden tarkoitukseksi ja soveltamisalaksi alunperin selitettiin. Niissä toteutuu se vanha viisaus, jonka mukaan lupaus muistetaan mutta ehto unohtuu. Nyt niiden päälle vielä ryhdytään kasaamaan näitä epämääräisillä menettelyillä sisään uitettavia sopimuksia.

    Minua opetettiin aikoinaan, että ei pidä allekirjoittaa mitään paperia, jota ei täysin ymmärrä ja ne takasivulla olevat pienet präntit pitää lukea erityisen huolellisesti. Tämän neuvon haluan antaa myös Suomen hallitukselle ja eduskunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaan neuvot eduskuntaa ja hallitusta. Eiväthän ne osaa tai välitä lukea edes perustuslakia ja äänestää perustuslain muuttamisesta siinä säädetyssä järjestyksessä. Tämähän kävi selväksi taannoisessa tiedustelulakien muuttamisessa.

      Poista
  6. Pidettäköön nyt mielessä, että Suomessa valtiosopimukset muuttuvat oikeudellisesti velvoittaviksi vasta kun ne Eduskunnassa saatetaan ns blankettilailla voimaan taikka kun Eduskunta säätää niihin perustuvan lain. Sitä ennen ne ovat hurskaita toiveita.

    Marrakeshin asiakirja käsittelee siirtolaisia, ei siis pakolaisia. Siinä säilyy kaksi keskeistä periaatetta:

    Kukin suvereeni valtio päättää

    - kuinka paljon se haluaa ottaa siirtolaisia

    - mitä kriteereitä se näille haluaa asettaa.

    Turha myrsky vesilasissa, ei sitä seuraa hallitsematon siirtolaisvyöry. (Tästä ei seuraa, ettei sille olisi muuta sosiaalista tilausta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs viisas kirjoitti muutama vuosi sitten, että työpaikoilla kirjoitetut säännöt eivät päde koskaan, kirjoittamattomat pätevät aina.

      Käytännössä myös ALLEkirjoittamattomat säännöt pätevät aina. Myös työpaikkojen ulkopuolella.

      Poista
    2. Miksi tässä olisi syytä muistuttaa Suomen valtiosäännön dualistisesta päättelytavasta? Eihän kyseessä ole valtiosopimus!

      Poista
    3. GCR (Global Compact for Refugees) taidetaan allkirjoittaa/hyväksyä/sopia/jotain Sveitsin Genevessä 17.12.2018.

      Eli ensi maanantaina.

      Poista
  7. Tuohon paperiin tulevat suomalaiset törmäämään vielä usein. Pykälähullussa maassa tuon asiakirjan esitykset tullaan implemetoimaan joiltakin osin vielä maan lakeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Implementoinnistakin päättää Eduskunta, joka yhtä hyvin voi säätää rajat auki -lain. Siis ensi keväällä joukolla äänestämään.

      Poista
  8. Kysymyshän on nimenomaan siitä mitä tuo paperi pitää sisällään eikä siitä millä tasolla sen sitovuus tällä hetkellä on. Ja kun se pitää sisällään nimenomaan idean siitä että muuttoliike kehitysmaista länteen on hyväksyttävä eli käytännössä rajat on avattava ja maailmanjärjestys on muutettava, niin kyseessä on vallankaappaus ja -kumous, maailmanhallituksen ja -lain alku.

    Ei sen vähempää.

    Ja ei kai kukaan kuvittele että se menisikään läpi kerralla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.