tiistai 10. tammikuuta 2017

Ihana nainen



Ihana nainen

Ihmisessä pitää kaiken olla ihanaa, niin kasvojen kuin vaatteiden kuin sielun ja ajatusten. Tämä vaatimus kuulostaa mielestäni komealta ja usein tämän ajatelman tekijäksi mainitaan Anton Pavlytš Tšehov. Jostakin syystä se on usein tullut mieleen esimerkiksi missikisojen yhteydessä.
Itse asiassa ajatelman kyllä lausuu Vanja-enon tohtori Astrov, joka silloin on varsin filosofisessa mielentilassa juotuaan koko päivän. Syöminenkin on häneltä jäänyt. Tämä tarkoittanee sitä, ettei Tšehovia oikeastaan tarvitse eikä saakaan asettaa tuon vaatimuksen esittäjäksi. On tainnut tapahtua se tavallinen tarina, että lause on irronnut yhteyksistään ja alkanut elää omaa elämäänsä.
Mutta takaisin asian esittäjään. Astrov ei tunnustaudu juopoksi, vaan mainitsee pääsevänsä tuohon mainioon tilaan vain noin kerran kuukaudessa. Silloin hänestä kyllä tulee myös hävytön ja hän alkaa halveksia kanssaihmisiään. Itse kun tulee niin mainioksi ja tuntee olevansa ihmiskunnalle valtavaksi hyödyksi.
Tuossa tilassa muuten tohtori myös ryhtyy kaikkein vaativimpiinkin operaatioihin ja suorittaa ne loistavasti. Vähäpätöisemmät henkilöt alkavatkin silloin näyttää pelkiltä mikrobeilta hänen filosofisessa järjestelmässään.
Vanhan sanonnan mukaan tuossa tilassa ihmisestä tuntuu, että merikin ulottuu häntä vain polviin saakka. Ihmekö, jos myös sopivan arvokkaan naisen pitää silloin olla joka suhteessa täydellinen.
Itse asiassa sellainen, ihana nainen (prekrasnaja ženštšina) löytyykin lähipiiristä, mutta… Hänkin vain syö ja kuljeskelee, hurmaa meidät kaikki kauneudellaan ja siinä kaikki… Hänellä ei ole velvollisuuksia, muut työskentelevät hänen puolestaan. Ja eihän elämä juhlana voi olla puhdasta vai kuinka?
Aito tšehovilaisia suuria kysymyksiä. Kyllä ihana nainen ja jopa kaikinpuolisesti ihana varmaankin olisi myös selvän Astrovin suuri haave. Häneen ihastunut Sonja taitaa pitääkin juuri tohtoria ihanana (upeana?) ihmisenä, mutta ei kelpaa, kun ei ole kaunotar.
Ja loppujen lopuksi nuo kunnolliset ja hyvät ihmiset, Vanja ja Sonja, jäävät sitten ikuiseen ikäväänsä, tekemään arkisia askareitaan. Heidän ja heidän askareidensa varassa se maailma kuitenkin seisoo.
Mutta ihanan ihmisen hahmolla kai lienee myös oikeutuksensa. Antaahan kuvitelma sellaisesta aavistuksen runoutta elämään. Kaunottaret saattavat olla aivan tyhjänpäiväisiä hupakkoja tai pahempaa, mutta tavallisenkin tallaajan elämään lankeaa valonsäde hänen katsellessaan television ihanan kuuluttajan tai vaikkapa meteorologin piirteitä.
Tasa-arvon lumoissa tehty innovaatio oli sitten tuo taannoinen mitäänsanomattoman näköisten akkojen tuominen niin sanotuiksi säätytöiksi. Kommunikaation kannalta oli kukaties hyväkin, ettei katsojien mielenkiinto harhautunut tarpeettomasti väärälle taholle.
Toivottavasti katsojat osaavat olla tästä yhtä kiitollisia kuin siitä, että heidän ei kahvitarjoilun yhteydessä tarvitse valita käyttävätkö kermaa vai maitoa. Kun jokaiselle tarjotaan tasapuolisesti vain kurria, ei kenenkään itsekuri pääse repsahtamaan ja tuottamaan potentiaalisesti vaarallisia tuloksia, ainakin viime vuosituhannen oppien mukaan.
Vaan mitäpä humalainen henkilöhahmo Astrov oikein sanoikaan. Minkä pitää olla прекрасно -upeaa/ihanaa/täydellistä?
Itse asiassa hän mainitsee ”vain” kasvot, vaatteet, sielun ja ajatukset.
No, eipä vähä mitään. Voimme heti todeta, ettei vartalosta puhuta mitään. Nykyään elämmekin jo selvästi eri aikakautta. Huomasin jostakin lehdestä juuri, että pepputrendi on nyt last season ja sen sijaan keskitytään keskivartaloon. Varmaankin hyviä ja tarpeellisia muoteja. Kun nyt ei vain stressiä tulisi.
Tuohon Tšehovin aikaankin kyllä osattiin esitellä naisvartaloa. Itse asiassa kireät vyötäröt, rinnan korostaminen ja muut ovelat taktiikat toivat naisellisia muotoja esille paljon tehokkaammin kuin usein tylsä vähäpukeisuus. Siitä huolimatta Astrov ei mainitse koko asiaa.
Tämä todistaa merkittävästä aikakausien erosta. Vartalo oli periaatteessa siinä määrin intiimi yksityisasia, ettei siitä yksinkertaisesti sopinut puhua. Jokaisella oli omansa ja sillä siisti.
Tuolloin oltiin kuitenkin vallankumouksen kynnyksellä. Etenkin Saksassa alkoi levitä naturistiliike, jonka yhä näemme Euroopan FKK (Freikörperkultur) -rannoilla ja sitten kävi niin, että yhtäkkiä huomattiin, pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen, että nuoret miehet ja naiset viihtyivät samoilla uimarannoilla vartalonmyötäisissä uimapuvuissa.
Miehillä riittivät 1920-luvulla jo pelkät uimahousut ja jopa ensimmäisiä missikisoja alettiin pitää. Uimapukukierrokset tulivat kuvaan mukaan luonnon pakosta.
1930-luvun tähti oli Ester Toivonen, Miss Eurooppa, jonka koko olemus jo tuolloin todisti suomalais-isovenäläisestä naisihanuudesta ja vuonna 1952 koitti kansakuntamme suurin päivä, jonka syytä ei tarvitse erikseen mainita.
Missikisoissa oltiin alkuvaiheessa kai aika lähellä tuon tohtori Astrovin kriteerejä ainakin noiden kahden ensimmäisen suhteen. Lisäksi tuli pian mukaan vartalo, jonka merkitys on tainnut koko ajan lisääntyä ja jota pisteytetään nimenomaan seksikkyyden kannalta, mikä nyt ei huonokaan peruste liene, uusi kuitenkin.
Nyttemmin ollaan sitten siirrytty jo toisiin sfääreihin. Tohtori Astrovin sijasta makutuomarin virkaa toimittaa raati, jonka kriteereissä ihanuudella on yhtä vähän sijaa kuin kirjallisilla kyvyillä Nobel-palkintoa määrättäessä.
Olemme ilmeisesti tosiaan siirtyneet johonkin aitojen asioiden jälkeiseen aikakauteen. Koska tiedetään, ettei objektiivisia mittareita kauneudenkaan saralla ole, lähdetään avoimesti siitä, että päätökset voidaan tehdä jollakin muulla perusteella.
Pian varmaankin saamme nähdä myös vanhojen akkojen missiskisoja, vai onko niitä kenties jo? Joka tapauksessa uskon, ettei missiksi valittavalta ainakaan enää pian voida vaatia, että hän olisi nuori tai kaunis tai edes nainen.
Ehkäpä luodaan myös uudet kriteerit: ihmisessä pitää kaiken olla korrektia, niin sukupuoli (ei valkoinen hetero), ikä (ei nuori), kuin habitus (ei hienostelevaa erottumista rahvaanomaisuudesta, ei kammattuja hiuksia). Voittaja on se, jonka valitseminen hämmästyttää eniten valkoisia heteromiehiä.

11 kommenttia:

  1. Mainiota: "Voittaja on se, jonka valitseminen hämmästyttää eniten valkoisia heteromiehiä."

    No, eipä me VHM:t vielä ollakaan aivan tarpeettomia ja vailla vaikutusvaltaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä käsittämätön kohu Miss Helsinki 2017 kisan lopputuloksesta kannattaisi nähdä markkinalogiikan kannalta. Jo ainakin 30 vuotta blondit ovat olleet mopen osassa palkintojen jaossa ja tummat tytöt jylläävät. Tässähän ei ole mitään ihmeellistä. Demografinen kehitys johtaa siihen että muotimaailman trendeissä aasialaisuus ja afrikkalaisuus on valttia. Eikä siinä valkoisilla heteromiehillä (ja naisilla) ole valitusoikeutta. Ylivoimaa vastaan on turha pullikoida vastaan sanoi Antti Isotalokin aikoinaan. On vai opittava sopeutumaan. Myönnytykset ovat lopelta naurettavan mitättömiä kuten kekkereiden yhteiskunnallinenkin merkitys.

    Siksi hyväksynkin Miss Helsinki 2017 lopputuloksen yhtä loogisena lopputuloksena kuin Välirauhan Moskovassa syyskuussa 1944.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et näköjään paljon tiedä aasialaisten esteettisestä mausta? Ei kyllä Intiassa tai Kiinassa olisi voittanut. Sielläpäin annetaan suurta arvostusta naisen kauneuden osalta vaaleasta hipiästä, ihan yleisaasialainen juttu.

      Poista
  3. Ei nyt kyllä voittaja ihan missinkaunis ollut, mutta ketä nyt jaksaa noteerata jotain Miss Helsinkiä, suhteellisen ison osan elämästäni olen viettänyt ja vietän nyttenkin Suomen ulkopuolella, mutta jotenkin huolestuttaa kun viime vuosina on ajasta aikaan seurannut suomalaisia uutisia niin aina joku mukaongelma/pseudodilemma käynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on sitä kun oikeistokin on oppinut vasemmiston pahoille tavoille, tappelemaan identiteettipolitiikan parissa.

      Poista
  4. Kirves
    Totta tosiaan, kaikesta sitä ongelmia tehdään.

    Mitä te aikuiset miehet valitatte. Tiedätte varmasti yhtä hyvin kuin minäkin!

    Ei ole rumia naisia, on vain liian vähän viinaa!

    Ja sitten oma habitus; Psychishes,physchises und ökonomisches Schlagvermögen.
    Es wird keine Probleme.
    Toporsaliv

    VastaaPoista
  5. "Voittaja on se, jonka valitseminen hämmästyttää eniten valkoisia heteromiehiä". Siksi: Ashley Graham

    VastaaPoista
  6. "Anton Pavlytš Tšehov"

    Anton Pavlovitsh Tshehov oli venäläisen dekadenssin, turmelluksen ja rappion viimeinen kuvaaja/todistaja. Tshehovin jälkeen venäläisessä kirjallisuudessa oli sallittu ainoastaan sosialistinen realismi. Anarkisti Leo Tolstoi kuoli vuonna 1910 kirkonkirouksen jälkeen.

    Mutta oli olemassa taidemuotoja, jotka olivat sosialistisen realismin torahampaiden ulottamattomissa.

    Petr Tshaikovskin nerokas baletti Joutsenlampi synnytti kuuluisan oheistuotteen, tanssin kuolevasta joutsenesta, Kuolevan joutsenen tanssin. Kuuluisa ballerina Anna Pavlova esitti sen 4000 kertaa. Tanssi kuului myös Maija Plisetskajan vakituiseen bravo!-kalustoon. Kuolevan joutsenen tanssi on koreografisesti hyvin simpeli, mutta sen filosofis-emotionaalinen lataus on valtava/sanoin lähes kuvaamaton.

    Kuolevan joutsenen tanssi korreloi/johtuu/juontaa juurensa aikakauden venäläisen dekadenssin, turmelluksen ja rappion ilmapiiristä. Tätä ilmapiiriä ensimmäisenä kuvasi Aleksandr Sergeevitsh Pushkin, joka ennusti, että Venäjän talous päätyy rikkinäiseen kaukaloon. Työtä jatkoi Saltykov-Shtshedrin, jonka teosten korruptoituneet sankarit pitivät huolen siitä, että saadaan selville ne, jotka ymmärsivät että he olivat korruptoituneita. Ymmärtäväisten/sivistyneistön vaino/tuhoaminen oli tietysti stalinismin kauden kohokohta.

    Venäläisen dekadenssin, turmelluksen ja rappion ilmapiiriä ennusti myös Feodor Dostojevski, joka väitti että sosialismin toteuttaminen Venäjällä tulee maksamaan Venäjälle sata miljoonaa ihmisuhria.

    Anton Pavlovitsh Tshehov, maaorjan pojanpoikana oli hyvin perillä yhteiskuntansa epäkohdista: dekadenssi, turmellus, rappio.

    VastaaPoista
  7. Nainen voisi kävellä Mannerheiminkatua pitkin vaikka ilkosillaan ja sille hurrattaisiin. Ainoastaan paheksumista pidettäisiin paheksuttavana. Tietysti sillä varauksella, että nainen on ajellut asianmukaisesti kainalokarvansa ja alapäänsä. Muussa tapauksessa kyse olisi törkeästä provokaatiosta. Linjaan saisi tulla jo muutos. Nainen on kauneimmillaan au-naturel. Eikä mikään langan laiha mallityyppi. Niistä puuttuu täysin oikealle naiselle luontainen erotiikka. Tämän kun suomalaiset naisetkin ymmärtäisivät, pääsisivät ulkonäköpaineidensa kanssa paljon helpommalla.

    VastaaPoista
  8. Nykyään uimahallien valvojat ovat törmänneet burkien lisäksi teini-ikäisiin miehiin jotka eivät haluaisi käyttää varsinaisia uimahousuja vaan urheilushortseja. En tiedä olenko moraalisesti turmeltunut mutta itselleni asia ei ole tullut koskaan mieleenkään.

    Tämä uusi "häveliäisyyden" aalto on amerikkalaisen populaarikulttuurin mukana tullutta tuontitavaraa. Amerikassa varsinaisia uimahousuja käyttävät vain kilpauimarit tai homot mutta Euroopassa ei ole rannoilla tekemieni havaintojen mukaan yhtä häveliästä.

    Nykyään voitaisiin ruveta pitämään missikisoja erikseen tatuoiduille ja tatuoimattomille naisille. Lehdissä esillä olevat mallitkin kun ovat tatuoituja linnakundit ja merimiehet. Joskus on tehnyt mieli kysyä onko Alepan kassallekin pääsyvaatimuksena mahdollisimman runsaat tatuoinnit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on mahdollista, yritän väistää joutumasta tatuoidun ihmisen palveltavaksi. Minua inhottavat varsinkin överiksi menneet tatuoinnit. Nykyään ne kertovat lyhytjänteisestä elämänhallinnasta eikä niinkään rikollisuudesta.

      Poista

Kirjoita nimellä.