torstai 4. lokakuuta 2018

Jonkin sortin sakkia


Jonkin sortin sosialisteja

Silloin kun taistolaisuus oli vallitseva yhteiskunnallinen sielunsairaus, kuuli aina silloin tällöin sanottavan: En minä nyt sitä neuvostosysteemiä kannata, mutta kyllähän minäkin olen jonkin sortin sosialisti. Tämä tarkoitti sen selittämistä, ettei ollut ainakaan pohjimmiltaan täysin paha ihminen. Hyvä, etten itsekin olisi joskus noin sanonut. En takaa.
No, kuten asioita tuntevat hyvin tietävät, kiliastisissa liikkeissä ovat kaikkein pahimmiksi ja vaarallisimmiksi vihollisiksi arvioidut ne, jotka ovat melkein kuin oikeaoppisia, mutta eivät ihan.
Mihin tämä perustuu, on itse asiassa helppo ymmärtää ainakin psykologisella tasolla. Mikäli tuo ihana oppi on ainoa oikea ja ihan kauttaaltaan oikea, kuten aksioomana on, sen puolella on oltava varauksettomasti ja aivot kuuluu heittää narikkaan jo initiaatioriitissä.
Ihminen, jolle oikean opin koko kauneus on kerran esitetty, ei enää voi siitä luopua. Petturuus on synneistä pahin, tiesi jo Dante, jonka helvetin syvimmässä loukossa saatana jauhoi hampaissaan kolmea petturia. Myöskään Muhammed ei pidä luopioista.
Maailmassa on kaikilla hyvillä asioilla ja siis hyvyydellä ylipäätään aina vastavoimansa, mutta asia selittyy paljolta siitä, ettei valo ole kaikkia vielä saavuttanut syystä tai toisesta. Pimeitä voi valistaa ja tuoda heidät armon istuimen luo, mutta petturit ovat jo olleet siellä, eikä heille ole enää armoa olemassa.
Stalin kehitti ns. Venäjän kommunistisen puolueen lyhyessä kurssissa vuodelta 1938 puhdasoppisuuden periaatteen äärimmäiseen yksinkertaisuuteensa: on olemassa vain yksi puolue ja oppi, jotka vievät uuteen. sosialistiseen yhteiskuntaan. Kaikki ne jotka poikkeavat puolueen yleislinjasta, ovat sosialismin vihollisia ja johtavat maan ja kansan takaisin kapitalistiseen helvettiin.
Sinne vievät suoraa tietä ja väistämättömästi niin Buharinin et consortes oikeistopoikkeama kuin Trotskin ja hänen häntyriensä vasemmistopoikkeama.
Kaunopuheinen todistus molempien poikkeamien perimmäisestä samankaltaisuudesta oli, että rankaisuelimet olivat löytäneet suuren salaliiton, jossa nämä molemmat poikkeamat sitoutuivat yhteistyöhön. Kaiken keskellä, pimeiden voimien hämähäkkinä hääri Juudas Trotski, kuten kirja kertoi.
Turha sanoakaan, että jonkin sortin sosialisteilla ei Stalinille ollut mitään käyttöä. Itse asiassa juuri ne oli aina likvidoitava ensimmäisinä, eikä tämä ollut vain sanonta.
Vastaavaa psykologiaahan löydämme myös varsinaisesti uskonnollisista lahkoista, joille ulkopuolisten mielestä aivan mitättömät erot rituaaleissa tai käsityksissä vaikkapa armojärjestyksestä ovat aivan olennaisia asioita, joiden avulla vuohet ja lampaat erotellaan. Paljon on sotia käyty sellaisista asioista.
Tämän päivän hesarissa Saska Saarikoski julkaisee kirjeen nuorelle feministimiehelle.
Kirje on kirjoitettu feministisellä jargongilla ja hyväksyen koko feministisen uskomuspaketin noin suurin piirtein. Kirjoittajakin ilmoittaa olevansa feministi. Itse asiassa hän käyttää ilmausta: Mutta paremman puutteessa: olen feministi.
Tuttuahan tämä touhu vanhemman polven ihmiselle on. Tässä meillä siis on jonkin sortin feministi.
Sosialismi kaappasi aikoinaan piiriinsä kaikki maailman hyvät asiat, tai siis ainakin julisti niitä edustavansa. Tyhmemmät todella uskoivat niin olevan, eikä heitä vähän ollut. Kaikki, mikä jäi sosialismin ulkopuolelle, edusti pahuuden voimia.
Muistan, miten joku noina vuosina kirjoitti, miten hän oli huomannut yllätyksekseen Suomen perustuslaissa lueteltavan ja säädettävän kaikenlaisia hyviä asioita. Siitähän olisi voinut päätellä, että Suomi oli sosialistinen, huudahti kirjoittaja, joka näköjään oli oivaltanut jotakin hyvin tärkeää.
No, nyt hesarin kirjoittaja luettelee kaikenlaisia asioita, joita enemmistö kummankin sukupuolen ihmisistä luultavasti pitää myönteisinä ja jotka sivumennen sanoen, ovat yhteiskunnallisen kehityksen normaaleja seurauksia.
Niin sanottu naisen rooli esimerkiksi työelämässä on väistämättä muuttunut rajusti viimeisten sadan vuoden kuluttua ja tämä on ennen muuta teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ansiota. Se on asian välttämätön edellytys ja milteipä myös sen riittävä syy.
Sen mukana ovat muuttuneet asenteet ja kulttuuri. Koulutuksen vallankumous ja demokratian voittokulku eivät ole ensi sijassa minkään ismin tuotetta, vaan koko ihmisen elinolosuhteiden muuttumisen tulosta ja samalla jatkuvan muutoksen moottori.
Naisen aseman muuttumiseen totalitaarisella feministisellä ideologialla on ollut tuskin mitään myönteistä tai juuri muutakaan vaikutusta, vaikka se yrittääkin korjata muiden työn hedelmät omaan laariinsa.
Tässä käy siis suunnilleen samoin kuin aikoinaan sosialismin kanssa: vallassa oleva ismi ylistää itseään tieteellis-teknisten saavutuksiensa johdosta, jotka tosiasiassa on saavutettu siitä huolimatta eikä sen ansiosta.
Suurin osa noista saavutuksista oli jopa lainattu suoraan ideologiselta viholliselta, jonka oikeastaan olisi pitänyt olla aivan takapajuinen ja taantuva.
Totalitaarisille liikkeille ominainen asia on fanaattinen usko omiin aksiomaattisiin väitteisiin, jotka itse asiassa eivät perustu mihinkään todelliseen ja verifioitavaan empiriaan. Tyypillistä on myös, että usko pakostakin pyrkii horjumaan tosiasioiden edessä ja sitä sen vuoksi pönkitetään rituaaleilla, puhdistuksilla ja erilaisilla muilla uskon teoilla.
Tällaisiin väitteisiin kuuluu koko tarina patriarkaatista ja sen ikuisesta taistelusta naisen alistamiseksi, naisen sorrosta, riistosta ja voimattomuudesta ja niin edelleen.
Jokainen tietää, että kaikki sisimmässään epäilevät sitä humpuukia, jota julkisesti tunnustetaan, mutta sen sanominen ääneen olisi katastrofi. Niinpä sitä tyydytään etsimään muista ja suoritetaan loputonta rivien puhdistusta ja henkisiä harjoituksia. Näinhän se lahkot toimivat.
Saarikosken kolumni on aika hupaisa jonkin sortin feministin uskontunnustus, joka sisältää myös ihan asiallista ja vakavaa kritiikkiä vallitsevaa oikeaoppisuutta vastaan. Tämä onkin väistämätöntä, muuten kirjoittaja ei olisi vain jonkin sortin feministi, vaan ihan oikea…
Tässä tunnustuksessa on tärkeällä sijalla puhdistautuminen omista maskuliinisuussynneistä naissukupuolen edessä. Kirjoittaja haluaa olla feministi tekojensa kautta.
Sellainen nyt kuitenkaan ei sovellu eikä voi soveltua niille oikeaoppisille, jotka ovat hyökänneet kirjoittajaa vastaan tämän tai tuon dogmin loukkaamisen takia. Eiväthän teot ketään taivaaseen vie, vaan usko.
Näin on aina ollut. Saarikoskenkin kannattaisi varmaan luopua tuosta jonkin sortin feminismistään ja tunnustaa tosiasiat: hän on kuin onkin myötäjuoksija, fellow-traveller, prispešnik. Sellaisia voidaan aina käyttää hyväksi, mutta ei koskaan hyväksyä täysiarvoisiksi toimijoiksi.
He ovat vihollisia, mutta auttavat silti, siis niitä hyödyllisiä idiootteja.
Mitkä ovat myötäjuoksijan motiivit ja millainen hänen psykologiansa? Tätä joutuvat oikeaoppiset aina pohtimaan ja ovat yleensä tulleet siihen, oikeaan, johtopäätökseen, että ne eivät ole ainakaan kunnioitettavat.
Saarikoski arvelee feministimiesten oikeastaan vonkaavan sitä yhtä (siis naisten suosiota), vaikka hän ei käytä juuri tätä termiä. Oikeaoppisen totalitarismin kumartaminen siihen uskomatta on kuitenkin aika helppohintaista.
On toinen asia käyttäytyä omassa elämässään säädyllisesti ja toisia ihmisiä kunnioittavasti ja toinen asia on kannattaa ääriliikettä. Fiksun käytöksen tai humaanien asenteiden lukeminen feminismiksi tai feminismin ansioksi on yhtä helppohintaista kuin aikoinaan oli oikeaoppisen stalinismin pyrkimys panna omalle tililleen kaikki ihmiskunnan edistys.
Feminismi ei ole pieniä tekoja, vaan isoja sanoja, jopa elämää suurempia. Siinä suhteessa se on samaa sukua kaikkien maallisten ja uskonnollisten lahkojen kanssa.
Jokaisellahan on lupa määritellä asiat ja päättää, mitä mieltä he mistäkin asiasta ovat.
Käytännössä kaikki hihhulit määrittelevät asiat tiukasti omalla tavallaan, eivätkä anna periksi ennen kuin todellisuuden ankara koura osoittaa, mistä oikeastaan olikaan kysymys. Jäljelle jää vain ansaittu nolous.
Tämän tarinanhan me jo olemme nähneet ja luulisi siitä voivan ottaa oppiakin.
Itse ainakin aion niin tehdä ja totean, etten ole minkään sortin feministi, enkä aio sellaiseksi ruvetakaan.

24 kommenttia:

  1. On lohdullista, että meillä on vielä järkeviäkin kirjoittajia ja ennen kaikkea järkeviä miehiä. Blogisti nyt on tietysti parhaimmistoa Suomessa, mutta onneksi suuressa maailmassa parhaat ovat tietysti hyvin suuria. Tarkoitan tietysti Jordan Petersonia, jonka Suomen puhetilaisuuteen on jo liput loppu. Näin Espanjan eläkeläisenä, kun haasteellisista juttukumppaneista on vähän nuusa, katson aina väliin youtuupista jonkun hänen juttunsa ja saan lohtua, että vielä terveellä järjellä ja miehisyydellä on toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jordan-poika on tärähtänyt siinä matkansa varrella. Alku hyvä. Kiihko, yksisilmäisyys ja äärimmäisyys vähintäänkin kypsymätöntä ja kahelia. Kuuluu sarjaan miespuoliset hihhuliprofeetat. Niitähän on historia täynnä niin kuin monien suurkaupunkien kadutkin.

      Poista
    2. Ei, kyllä Peterson on ihan oikeassa. Postmodernistinen uusmarxilaisuus on varsinkin Pohjois-Amerikan yliopistoissa saavuttanut juuri sellaisen totalitaristisen järjettömyyden kuin mistä Peterson puhuu. Hän ei ole liioitellut missään vaiheessa.

      Professori Vihavaiselle antaisin lukuvinkiksi Quillette-lehden. Laadukkaampaa poliittiseen korrektiuteen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureihin, median korruptioon ja muihin epäterveisiin ilmiöihin keskittyvää englanninkielistä nettijulkaisua ei taida tänä päivänä löytyä. https://quillette.com/

      Samoin vasemmistolaisprofessori Bret Weinsteinin savustaminen Evergreen-yliopistosta, kun hän vastusti värillisten opiskelijoiden kiistatonta ja törkeää rasismia "Day of Absence"-hankkeessa, on merkittävä indikaattori asioiden nykytilasta. Suomen mediahan on täydellisesti vaiennut alati pahenevasta kampustotalitarismista. https://youtube.com/watch?v=bz0oxIZ3xIg

      Poista
    3. Lisäisin vielä, että asun itse Yhdysvalloissa ja olen seurannut monia näistä tapahtumista tiiviisti. Kulttuurihistoriaa maisteritasolle lukeneena ja erityisesti 1900-luvun historiaan perehtyneenä olen sitä mieltä, että esimerkiksi Vihavaisen ja Petersonin kaltaiset sisällöntuottajat ovat erittäin raikkaita tuulahduksia kaiken tunkkaisen autoritarismin keskellä. Jälkipolvet epäilemättä osaavat antaa heille ansaitsemansa arvon totuuden puolestapuhujina, kun kollektiiviset valheet lopulta jälleen murenevat väistämättömyyden edessä.

      Poista
    4. Kuule Olof, älä sentään laita akateemisia ansioitasi perusteluksi, en minäkään. Internet on myös kelpo kanava, ei tarvitse asua tietyssä paikassa. Ja tunkkaisuudesta olemme samaa mieltä, mutta missä on sen ikiaikainen lähde. Äidin pikkuisessa testosteronipallukassa, joka ei halunnut kasvaa isoksi pojaksi.

      Poista
    5. "Jälkipolvet epäilemättä osaavat antaa heille ansaitsemansa arvon totuuden puolestapuhujina"

      Odotusaika voi olla vaan pitkä ja epämiellyttävä (vrt Tuure Junnila ja Georg C. Enhroth).

      Poista
  2. Ehkä on paikallaan siteerata tässä ihan oikeaa feministiä:

    I takt med att feminism populariseras så att alla kallar sig
    feminister tycks begreppet också komma att betyda mindre och mindre, och alltmer uppfattas
    som ett projekt för att skapa närmare relationer mellan män och kvinnor, utan att göra någonting
    grundligt åt mäns hierarkiska överordning i denna relation. I denna version av "feminism"
    beskrivs män ofta som "förtryckta" - antingen av kvinnor, vilket är absurt och empiriskt sett inte
    sant, enligt vilken definition av begreppet "förtryck" som helst; eller av "samhället", vilket ses
    som en slags guds hand utan några ansvariga människor (som isåfall skulle vara män som
    förtrycker andra män); eller av "sina könsroller", vilket bara kan betyda att de förtrycks av sig
    själva. Inget av detta kan sägas utgöra verkliga politiska strukturer.

    VastaaPoista
  3. Nyt vaikuttaa siltä, kuin blogissa moitittaisiin sen omaa maailmankatsomusta, niin täysin sanottu sopii myös hömppämachoiluun.

    VastaaPoista
  4. ”tarina patriarkaatista ja sen ikuisesta taistelusta naisen alistamiseksi, naisen sorrosta, riistosta ja voimattomuudesta ja niin edelleen.”

    Ns. feminismi on osoitus naisten riittämättömästä sivistyksestä ja siksi vedestäkin voi vispata vaikka mitä, jos oikein hyvin yrittää. Osoituksena kaikesta tästä on se, että ei ole näkynyt feministien kiittävän naisten aseman parantamisesta/parantumisesta modernin historian aikana tavallista kapitalistista saippuaa.

    Silloin kun saippuan tuotantomäärät antoivat mahdollisuuden pudottaa sen hintaa roimasti, se tuli kaikkien ulottuville ja hygienia alkoi kukoistamaan. 1500-luvun englantilaisen runoilijan Johnsonin vaimo synnytti 24 lasta, joista vain neljä kasvoivat aikuisiksi. Mainittu Johnson ei ollut mikään tavallinen Johnson, vaan kuninkaan kirkkoa varten jumalanpalveluksen tekstejä kirjoittanut henkilö. Hän edusti siis keskiluokkaa. Naisten oli siis pakko olla vuosisatojen ajan pelkkiä synnyttäjiä. Britanniassa Viktorian aikana hygieniasta tuli pakkomielle.

    Edistyksen edistyessä päästiin jo suunniteltuun perhekokoon. Alettiin viettämään Kansainvälistä Naisten päivää, naiset pääsivät sivistyksen pariin. Mutta naiset ovat yhä vieläkin laiskoja opiskelemaan, koska ei ole näkyvissä kovinkaan paljon naisfilosofeja, naismatemaatikkoja, -loogikkoja jne. Psykologian naisprofessoreja kylläkin on. Muuan näistä mummiprofessoreista tuli äsken kuuluisaksi USA:ssa, koska muisti, että kun hän oli 15-vuotias, niin joku hunsvotti/nykyinen poliitikko yritti raiskata häntä. Nyt on varmaankin neekerien vuoro muistaa mitä heille oli tehty.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "joku hunsvotti/nykyinen poliitikko yritti raiskata häntä." 

      Huom. Psykologi luuli, että aikoi raiskata. Tuollaisen aikeita koskevan 30 vuotta vanhan luokittelun perusteella sitten tehdään tärkeitä päätöksiä...

      Poista
    2. luokittelun pro: luulottelun

      Poista
  5. Ei patriarkaatin kaataminen yksin riitä. Älkää unohtako "fallokratiaa" jonka sanotaan heiluneen jo Hennalassa 1918.

    Toivottaa "toksinen" m.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "fallokratiaa"

      On sitä pillukratiaakin ollut. Eihän saksalainen Katariina II olisi päässyt Venäjän valtaistuimelle, jos hänen raukka puolisonsa Paavali olisi kuristettu. Kun Katariina tarkasti Kaartin upseeririvistöä niin muuan ruhtinas työnsi hänelle vaivihkaa kourallisen timantteja ja näin Orlovista tulikin suosituista suosituin kaartilainen.

      Katariina II erään palatsin erään makuuhuoneen katto oli koristettu maalauksin. Siinä oli kuvattu erotiikkaa ja seksiä, nussimista. Toisin sanoen, kun Orlov ym. kutsuttiin panemaan niin keisarinna sai nauttia samalla myös näkemästään makuuhuoneensa katolla.

      Poista
  6. Iltalehdessäkin oli juttu "Skandaali tiedemaailmassa", tieteellisiin gender-julkaisuhin oli lähetetty kirjoituksia, missä Hitlerin Taisteluni -kirjasta otettuja termejä hieman muuttamalla oli kirjoitettu erilaisia "tieteellisiä" juttuja kuten Lihavien body building ja yhteiskunta. Täydestä meni.

    Poliittisesti korrekti feminismi on omaksunut kielen, missä mikä tahansa menee läpi, kun intersektionaalisuus on tullut kuvaan mukaan, eikä akateeminen maailma osaa enää tehdä eroa radikaalin feminismin ja natsismin välillä.

    Quillette -julaisu oli se, joka on lähettänyt näitä hölynpöly-papereita "grievance studies" otsikon alla todistaakseen, miten kauas tiedemaailma on ajautunut ideologisesti värittyneen tutkimuksen tiellä.

    VastaaPoista
  7. Lukekaapas tuotoksenne, niin saatte selville, miksi naiset karttavat teitä, jos pystyvät.

    VastaaPoista
  8. "kyllähän minäkin olen jonkin sortin sosialisti."

    Tällä oli tuohon aikaan tarkkarajainen poliittinen merkitys: sillä tarkoitettiin SKDL:n sosialisteja (esim Ele Alenius), jotka eivät kuuluneet SKP:hen ja eivät uskoneet väkivaltaiseen vallankumoukseen. Noita - sekä SKP:n enemmistöä, "revareita" - taistolaiset löivät kuin vierasta sikaa.

    Oikeisto-trotskilainen keskus oli kyllä Stalinilta nerokas keksintö, mahtoi mies datsallaan hirnua kun sitä keksi. Luen juuri aiheesta Kotkinin uudesta Stalinelämäkerrasta.

    Meidän aikamme hihhuleista (feministeistä) en tänään jaksa kirjoittaa, vanhat ovat paljon mielenkiintoisempia. Hihhulit meillä on kuitenkin aina keskellämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaako Kotkinin Stalinin hankinta?

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, prof.! Tullaankohan tuota ikinä suomentamaan?

      Poista
    3. Niin on. Ajankohdasta riippuen vaihteluväli on 10-20 % aikuisista. Ilmastonmuutosuskonnon kannatus on toki paljon suurempi.

      Poista
    4. Anonyymi 6. lokakuuta 2018 klo 19.23.
      Tarkoitatko että et luota lämpömittariin?

      Poista
  9. Mediumissa oli asiallinen juttu Internetin memeettisistä heimoista, joita oli identifioitu peräti 33. Jokaiselle siis löytyy jotakin, blogistin arvelisin sijoittuvan jonnekin Intellectual Dark Web:in (IDW) ja post-rationalistien välimaastoon, missä tolkun ihmiset yleensä majailevat.

    Mediumin artikkeli jää sikäli vajaaksi ettei heimoja ja niiden edustamaa ideologiaa osata kiinnittää historialliseen kontekstiinsa. Tämä on sääli, koska syntyy illuusio jostain uudesta ja ainutlaatuisesta, ja ilman analogioita historian varoittavat esimerkit jäävät tunnistamatta.

    Mielelläni lukisin, jos blogisti motivoituisi kirjoittamaan esimerkiksi vastaavista ideologisista liikkeistä Venäjällä jos yhtäläisyyksiä havaitsee. Maaorjien vapautuksen ja 1917 vallankumouksen välillä ilmeisesti tapahtui kaikenlaista, ja tuon aikakauden ymmärtäminen voisi olla opettavaista itse kullekin.

    Artikkeli: https://medium.com/intellectual-explorers-club/memetic-tribes-and-culture-war-2-0-14705c43f6bb
    Heimot: https://docs.google.com/spreadsheets/d/11Ov1Y1xM-LCeYSSBYZ7yPXJah2ldgFX4oIlDtdd7-Qw

    VastaaPoista
  10. jälkiviisasko
    Näistä ja keväisistä kaipaisin kommenttia henkilöltä, joka on saattanut pyörähtää viimeisessä leposijassaan, vai lieneekö päästänyt röhönaurun pilven reunalla.
    Olisi mielenkiintoista saada lukea Sigmund F:n näkemys esim. HS:n viikon vieras palstalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sigmund F:n näkemys"

      Sinulla näyttää olevan niin isot jalat, että sinä voit itsekin rohkeasti astua Sigmund Froidin saappaisiin.

      Poista

Kirjoita nimellä.