torstai 26. maaliskuuta 2020

Aitoja tunnelmia.


Hautuumaita

Hautausmaat ovat sivistysmaissa yleensä parhaiten hoidettuja ja kunnioitetuimpia, pyhiä paikkoja. Ovathan ne esi-isien leposijoja. Niin kauan kuin kulttuuri kunnioittaa itseään, ovat myös sen vainajat sille pyhiä.
Nykyäänhän tämä ei ole suinkaan itsestäänselvyys.
Muistan joskus 10-20 vuotta sitten käyneeni jollakin Hampurin sangen viehättävällä hautausmaalla, jossa kaikki oli sinänsä ihan kelpo järjestyksessä.
Hieman joka tapauksessa särähti raitiovaunussa ollut mainos, jossa oli 50 sentin kolikon kuva ja teksti, joka hehkutti, että tähän vaatimattomaan vuorokausihintaan voisi saada hautapaikan tuolta hautausmaalta.
En tiedä, millaisia olivat tarjotut vuokrasopimukset. Ikuiset ainakin ovat yhä uudelleen osoittautuneet epäluotettaviksi. Ehkä alettiin meikäläisestä 25 vuodesta? Vai olisiko ollut ihan puoli vuosisataa tuollainen hyvä iäisyyden alkupotkaisu? Maksettiinkohan vuokra vuosittain vai kymmenvuosittain? Tuskin sentään kuukausittain? Millaiset mahtoivat olla vuokralaisen oikeudet?
Kaikkea tuollaista tunki mieleeni, mutta itse summa tuntuu yhäkin jotenkin kohtuulliselta, kunhan sitä nyt vain ei erehdy kertomaan äärettömällä. Itse asiassa lienee alistuttava siihen, että nuo ikuisuusasiatkin ovat voimassa vain toistaiseksi.
Tuo meidän 25 vuottamme on selvää barbariaa, mutta mitäpä siitä ruikuttamaan. Sitä samaa se muukin touhu täällä jo on.
Etelässä näkee usein hienoja hautausmaita, esimerkiksi Pariisin lukuisat paikat, Belgradin vuori, Nizzan komea kumpu, Veronan viihtyisä puisto ja onhan niitä.
Paul Valéry teki aikoinaan runon Séten kaupungin merellisestä hautausmaasta (https://www.youtube.com/watch?v=eC8sf6fVymg ). Tuo runo ihastutti myös Lauri Viljasta niin, että hän julkaisi sen kokonaan sekä ranskaksi että suomeksi 1930-luvun teoksessaan Taisteleva humanismi.
Hieno se runo onkin. Kannattaa kuulla, miten se ranskaksi lausutaan. Toista se on kuin meikäläisten alan mestareiden tasapaksu jutustelu: https://www.youtube.com/watch?v=O5Hv5C3JGNw&list=FLAdgUhJHbS0kBWbC-eoi17w&index=3 .
Siitä, jos muistakin hautausmaista lauloi myös Georges Brassens tunnetussa laulussaan Balladi hautausmaista, jossa hän valitteli, ettei mitenkään saanut paikkaa naapurissa olevalta Montparnassen hautausmaalta (https://www.youtube.com/watch?v=bWMi8RKvnKI ).
Brassens kyllä, kuten myös Valéry sai kuin saikin viimeisen tai ainakin pitkäaikaisen sijoituspaikkansa juuri tuolta Sèten kauniista kaupungissa. Paikka lienee parhaita ja harvoin tarjolla.
Sètessä en ole koskaan käynyt, vaikka mieli on tehnyt. Sen tiedän, että sieltä haki Suomeen suolaa 1860-luvulla Sulkavalla rakennettu kuunari Lohikoski ja siellä aika lähellä sijaitsevassa Montpellierin kaupungissa näyttää käyneen kuolemassa myös Sulkavan Lohikosken sahan isännöitsijä. Taisi olla noita aikoja sekin. Mihin lienee haudattu?
Tuli vain tässä näinä pandemiankin aikoina mieleen, että hautausmaamaabisnes on meillä yllättävän vaisua. Ottaen huomioon kirkon kutistuvan talouden, arvaan että kohta tilanne muuttuu.
En tiedä, kannattaisiko tätä bisnestä meillä yrittääkään esimerkiksi viedä globaalille pohjalle, vaikka markkinoita saattaisi olla. Ehkä kunnon hiekkamaahan kaivettu hauta saattaisi kiinnostaa suurkaupunkien kohti krematoriota kulkevaa ikäihmisten joukkoa? Lieneekö markkinatutkimusta tehty?
On meillä kotimaassakin upeita hautausmaita. Mieleen tulee ennen muuta Helsingistä Hietaniemi ja vaikkapa Espoon hautausmaa. Maaseudulla niitä on paljon, Enonkoski jäi viime käynnillä mieleeni.
Joka tapauksessa tässä on toimiala, jossa pöhinä ei ihan heti ole loppumassa enempää teknologisen kehityksen kuin asiakkaiden puutteen takia. Vaikka kukapa hänen niin varmasti tietää.
On muuten tuo Hietaniemi taas jo aivan nautittavassa kunnossa, vaikka kukkaisloisto ei ole vielä alkanut. Paikalle antaa kesäisin oman charminsa myös viereinen uimaranta ja sen nuorekas asiakaskunta, joka hyödyntää sitä omiin tarpeisiinsa.
Ja kelpo hautausmaa on aina ennen muuta vihreä. Siitä meitä muistuttaa myös Schubertin unohtumaton laulu vihreästä väristä: https://www.youtube.com/watch?v=smjS1iUhW_Y .

10 kommenttia:

  1. Kun puheeksi tuli Brassens, Séte ja hautapaikat, kannattaa kuunnella myös Supplique pour être enterré à la plage de Sète:

    https://www.youtube.com/watch?v=meipXWeuEbM

    Tai Malin veljesten suomennoksena:

    https://www.youtube.com/watch?v=MoeKJs1qPbA

    VastaaPoista
  2. Muistelen Erno Paasilinnan kirjoittaneen hautausmaista. Kun hän meni ensimmäistä kertaa kuntaan/kaupunkiin, niin hän tapasi käydä sen hautausmaalla. Rauhoittui siellä miettimään ernomaisia ajatuksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla kulttuurimatkailijan normaali menetelmä. Kurjensaari kertoi Olavi Paavolaisen aina halunneen ensin hautausmaille. Mistäs sitä syvyyttä muualta saisi?

      Poista
  3. ”viileän ulkokohtaisesti. Onhan asialla puolensa, mutta tässä tapauksessa on vaarana, että tarkasteltavan kohteen koko hulluus jää ymmärtämättä.”

    En ole lukenut opusta, mutta luotan professori Vihavaiseen, joka ei maininnut, että mainitussa opuksessa puhuttaisiin ”ihmiskasvoisen sosialismin” tuhoamisesta Prahassa Kremlin tankeilla/panssarivaunuilla, eikä maininnut, että samana vuonna Pariisin ”punaisen renkaan” proletaarit ja opiskelijat nousivat kapinaan, samana hulluna vuotena. Se on merkillistä ja on tämän ”esseen” peruslähtökohta: Kremlin synnit pitää unohtaa, koska Venäjällä on myytävänä edullista öljyä ja kaasua.

    Yhteys nykypäivän koronavirukseen tapahtunee Neuvosto-Venäjän ja Neuvosto-Kiinan suhteiden kautta.

    Stalinin aikana Kiina oli ryssän pikkuveli. Hrushtshev Nikita yritti hyödyntää tätä Maon asemaa ryssien teorian välityksellä: ”Jos kohta I maailmansota synnytti yhden kommunistisen valtion, ja II maailmansota synnytti peräti kommunistisen maailmanjärjestelmän, niin III maailmansota tekisi varmasti koko maailmasta kommunistisen.”

    Mao/Kungfutse ei tarttunut onkeen. Se oli suuri pettymys Neuvostoliiton kuihtuvalle maataloudelle, koska sotareparaatiot jäivät saamatta. Maosta tuli vihollinen ja sotakin käytiin pikkusaarella.

    Stalinin pakkokollektivisointi tuhosi myös elintarvikkeiden tuotannon. Neuvostoliitto voitti Suuressa Isänmaallisessa sodassa ainoastaan amerikkalaisen muonan ansiosta, josta Putin maksoi viimeiset velat.

    Hrushtshevin aikana kauppojen hyllyt olivat tyhjiä ja syötävän leivän seuraukset johtivat mahasairauksiin, ties mitä sinne lisättiin. Vodkaa kyllä piisasi. Brezhnev joutui ostamaan viljaa ulkomailta ensimmäistä kertaa venäläisen maatalouden historian aikana.

    ”Meinander on koonnut paljon asiaa ja pohtii löydöksiään viileän ulkokohtaisesti. Onhan asialla puolensa, mutta tässä tapauksessa on vaarana, että tarkasteltavan kohteen koko hulluus jää ymmärtämättä.”

    Meinander. Kun sanotaan Meinander, niin tarkoitetaan, että ”koko hulluus jää ymmärtämättä.”


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Neuvostoliitto voitti Suuressa Isänmaallisessa sodassa ainoastaan amerikkalaisen muonan ansiosta, josta Putin maksoi viimeiset velat... Brezhnev joutui ostamaan viljaa ulkomailta ensimmäistä kertaa venäläisen maatalouden historian aikana."

      Näetkö itse tässä ristiriitaa?

      Poista
  4. Kun olin 14-vuotiaan poikani kanssa kahden Pariisissa joskus 30 vuotta sitten, hän halusi ehdottomasti nähdä rocktähti Jim Morrisonin haudan Pe`re Lachaisen hautausmaalla. Haudalle oli helppo löytää: portilta alkaen oli hautakiviin töhritty nuolia, joissa luki "Jim". Monituisen merkkimiehenkin kivi sai toimia reittiopasteena.
    Matti Nykäsen valkoinen ruumisauto oli kauttaaltaan ja peräpeiliä myöten teipattu hautaustoimiston mainoksilla. Katsoin hautajaiset tv:stä. Kas kun arkku ei sentään ollut.
    Toinen Matti - rauha hänenkin sielulleen - Ahde lähti viimeiselle matkalleen Kallion kirkosta Maseratin ruumisautolla. Ainakin minulle tuon klassisen italialaismerkin keulassa komeileva suurikokoinen Neptunuksen kolmikärki toi ensimmäistä kertaa mieleen hiilihangon. Sietäisikö hautaustoimiston vähän miettiä?
    Sankarihaudoistaan Suomi saa olla ylpeä. Kun kävin Savon-kierroksellani Rantasalmen ja Nilsiän kirkkomailla ja siellä Mäntysaaren taistelun muistomerkeillä, kyynel herahti. Nykyisin saa tehdä kunniaa myös paljaaseen päähän.
    Kulosaaren Leposaari on Helsingin hautausmaista suosikkini. Paavo Talvelan järkäle pitää jöötä siellä.

    VastaaPoista
  5. Korjaus: Petäjäsaaren taistelusta piti tietenkin puhua. Tv. edellinen muistelija.

    VastaaPoista
  6. "nuo ikuisuusasiatkin ovat voimassa vain toistaiseksi."

    Väliaikaista kaikki on vaan (KKO 2019:13).

    VastaaPoista
  7. Parhaiten hoidettu hautausmaa on epäilemättä se Père Lachaise. Kun kävin siellä ensimmäisen kerran, kiinnostivat lähinnä Auguste Comte, La Fontaine ja Edith Piaf. Morrisonista kuulin myöhemmin.

    Suosikki on kuitenkin Highgate, luonnonläheisessä ryteikköisyydessään.

    Vanha visakysymys: Mikä sukunimi lukee George Eliotin hautakivessä? Hänhän oli alun perin Mary Ann Evans ja vietti parhaat vuotensa avoliitossa George Lewesin kanssa.

    Seitsemän kuukautta ennen kuolemaansa hän kuitenkin meni naimisiin John Cross -nimisen miehen kanssa, joten kivessä lukee Mary Ann Cross.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.