Suloisen sankarittaren koettelemukset

Karskien miesten kylä

Eero Kaski, Nuoren Sylvi-tytön koettelemus. Arvi A. Karisto 1927, 296 s.

Jääkäriupseeri Jalmari Kara ei ollut mikään nöössipoika. Tarpeen tullen hän ei edes siekaillut ammuttaa ihmisiä aivan epämääräisillä perusteilla (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=jalmari+kara ). Mutta ei tämä toki sitä tarkoittanut, että hän olisi ollut sokea elämän suloisille puolille tai kritiikitön preussilaisen sotilaselämän älyttömyyksille, jos niikseen tuli. Kyllä hänessä oli selvää intellektuellin vikaa.

Kara, joka kirjoitti myös pseudonyymeillä Eero Kaski ja Kapteeni Teräs, oli aloittanut kirjailijanuransa jo ennen hullua vuottamme. Itsenäisyyden alkuaikoina hänestä tuli aika suosittu ja etenkin Kapteeni Teräs-nimimerkillä kirjoitettu Suur-isänmaa on todella huikeaa luettavaa. Se on muuten netin kautta luettavissa Project Gutenbergissa (http://www.gutenberg.org/ebooks/55469 ).

Siitä, kun itse sen luin, on kulunut jo vuosikymmeniä, mutta joka tapauksessa kirja kertoo suomalaisten tiedemiesten kehittämästä ihmeellisestä panssarista, jonka turvin armeijastamme tulee voittamaton ja se korjaa historialliset vääryydet kukistettuaan naapurin sotalaumat.

Kun ottaa huomioon, että kirjoittajalla täytyi olla hyvät ja konkreettiset tiedot siitä, mitä merkitsivät panssarit nykyaikaisten räjähteiden rinnalla, kuulostaa koko tarina aika falskilta, mutta sci-fillä kai on omat sääntönsä.

Siltä varalta, että joku arvelisi tämän romaanin olleen jotakin nimenomaan suomalaisille erityisen tyypillistä ja nimenomaan meidän historiaamme liittyvää, voin kertoa, että kyseessä oli juuri tuohon aikaan koko Eurooppaan ja jopa erityisesti Neuvostoliittoon levinnyt muoti, jossa menneen maailmansodan kulku mielikuvituksessa käännetäänkin aivan erilaiseksi uusien keksintöjen avulla.

Mutta tällaisten, verikenttien hurmeeseen keskittyvien fantasioiden ohella Karalla riitti mielenkiintoa myös maailman viehättävämpään puoleen, eli nuoriin naisiin ja heidän hempeään sielunelämäänsä.

Itse asiassa Nuoren Sylvi-tytön tarina on sangen simppeli. Se on muunnelma vanhasta vapaus – lempi -kumpi kultaisempi? -teemasta asettaen nuoren Sylvin kauhean valinnan eteen -jopa useitakin kertoja.

Koska häntä sitoo toisaalta rakkaus nuoreen ylioppilaaseen ja toisaalta uskollisuus isäänsä (melkoista heittiötä) kohtaan, hän lupautuu pariinkin otteeseen, vastoin sydämensä ääntä, vaimoksi rikkaan naapurin pojalle, josta riippuu isän toimeentulo ja kunnia.

Kun tarinaan liittyvät vielä epämääräiset syyllisyydentunnot, syntyy melkoinen melodraama, jossa nuorta Sylvi-tyttöä riepotellaan oikein olan takaa. Hengenmenokin on lähellä.

Nuoren ylioppilaan -sulhasen- kunto ja uskallus on vaikuttavaa. Hän ottaa itselleen omalla riskillään huiman tukinuittourakan, jonka avulla kykenee vapauttamaan Sylvin ja hänen isänsä velkakahleista.

Vielä maantielle joutumisen uhan hälvettyä Sylvi-parka arvelee olevansa pakkotilassa antamansa naimattomuuslupauksen sitoma, mutta saadaan sitten tulemaan järkiinsä.

Oikeudenmukaisuus ja urhoollisuus voittavat lopulta ja nuoret saavat toisensa, kuten asiaan kuuluu.

Huonommin käy kilpakosijalle, joka on äärimmäisen umpimielinen moukka, mutta sellainenhan on myös hänen isänsä ja samanlaista porukkaa riittää muuallakin kylillä. Kansankulttuurista päätellen ollaan Pohjanmaalla.

Kun ajattelee, että noista ajoista on kulunut vajaat sata vuotta, tuntuu muutoksen syvyys aika hurjalta.

Olennaista siinä taitaa olla urbanisoituminen, tarkoittaen sellaista elämänmuodon modernisaatiota, joka on ulottunut myös maaseudulle. Kysymys on paljolta individualisaatiosta ja sellaisesta uudesta, hedonistisesta elämänasenteesta, joka viis veisaa suvun ja yhteisön mielipiteestä.

Nyt ei ihmisten kohtalo ole enää samassa määrin kiinnittynyt taloihin, joita heidän elämänsä käytännössä palveli. Luokkaerot ovat sen mukaisesti myös hävinneet: niitä toki saattaa jossakin määrin olla, mutta ei enää talollisten ja tukkilaisten/mökkiläisten välillä.

Naimakauppojen merkitys perimysasioissa ja perheen valta niihin lienee yhä suuri joissakin miljonääripiireissä, mutta ei enää yhteiskunnassa yleensä. Toki rakkaus avioliiton perustana ja nuorten valta itse päättää avioliitostaan olivat myös tämän romaanin tapahtuma-aikana kunniassa, noin periaatteessa. Mutta siitä päästiinkin käytännössä niihin suuriin ristiriitoihin, joista Karan romaani kertoo.

Mitä Sylvin henkiseen maailmaan tulee, olisi sellaisen etsiminen nykyajasta aika toivoton yritys. Niin sanotun romanttisen rakkauden primäärisyys on nykyään niin itsestään selvä asia, että sen haastaminen edes fiktiossa tuntuisi teennäiseltä. Kenties sentään aikamme poliittinen korrektius voisi kilpailla sen kanssa?

Karan romaani ei ole mikään mestariteos, mutta ei myöskään ihan täysin kökkö kyhäys. Sen ajankuvassa, esimerkiksi metsätyömiehistä, lienee yhtä ja toista autenttistakin ja juopon patruunan tyyppikin tuntuu aika uskottavalta.

Omaan mahtavuuteensa ja komeiluunsa läkähtyvä kylän mahtimies lienee myös ollut enemmän tai vähemmän todellinen hahmo vielä sata vuotta sitten -mikä sitten lieneekään sen nykyään korvannut vai onko mikään?

Toki tämä kirja on vain romaani eikä mikään dokumentti. Kirjoittajansa persoonan takia se ei kuitenkaan ole täysin epäkiinnostava.