Oswald
Spengler ja preussilaisuus
Oswald Spengler,
Preussilaisuus ja sosialismi. Kiuas 2020, 209 s.
Oswald Spengler
kuuluu epäilemättä 1900-luvun huomattavimpiin ajattelijoihin. Tämä siitä
huolimatta, että hänen metodinsa, jos sellaisesta voi puhua, on lievästi sanoen
sekava ja pakenee kaikkea kriittistä analyysiä.
Maailmanhistorian
morfologia oli se titaaninen tehtävä, jonka Spengler itselleen asetti ja
sellainen työ tuskin voisi onnistua yhdeltäkään yksilöltä. Sen jakaminen
jollekin ryhmälle saati komitealle olisi taas aivan hullunkurinen ajatus.
Puhtaan tieteen
näkökulmasta Spengler jää loistavaksi diletantiksi, esseistiksi, joka Egon
Friedellin tapaan tarttui yksityiskohtiin ja kammoksui täydellisyyteen
pyrkimistä. Vain osat saattavat kaunopuheisesti kertoa jotakin olennaista myös kokonaisuudesta.
Vain siten voidaan historiasta luoda runoutta, jonka sisältämä totuus tuntuu
ylittävän ymmärryksemme rajat.
Vaarana
tietenkin on, että se, mitä kirjoittaja pitää aikakauden henkenä, onkin vain
hänen oma henkensä, kuten Goethe asian ironisesti ilmaisi.
Kun kyseessä
kuitenkin on aikakautensa intellektuaalista huippua edustava kirjoittaja, ei
hänen tekstinsä suinkaan jätä välinpitämättömäksi sitä, joka haluaa tarkastella
asioita pintaa syvemmältä.
On ilmeistä,
että Spenglerin intuitio usein tavoittaa jotakin paljon syvempää kuin naiivi
tarkkailija koskaan kykenisi näkemään. Hänen valtava lukeneisuutensa ja
maailmanhistoriallinen perspektiivinsä yhdessä älyllisen avoimuuden ja
rohkeuden kanssa, antavat hänelle eväät eräänlaisen historiallisen runoelman
kirjoittamiseen.
Spengler on
usein leimattu natsismin henkisten isien joukkoon, mikä tuskin sinänsä on sen
virheellisempää kuin Jean-Jacques Rousseaun sijoittaminen 1900-luvun
totalitarismien henkiseksi esi-isäksi.
Todettakoon joka
tapauksessa, ettei tämä ole koskaan estänyt myös älyllisesti avoimia
liberaaleja henkiä kiinnostumasta enempää Rousseaun kuin Spenglerin
ajatuksista. Meillä Georg Henrik von Wright kuului Spenglerin ihailijoiden
joukkoon.
Mahtavan Länsimaiden
perikadon ohella Spengler kirjoitti myös aikalaisesseitä soveltaen niissä
samoja ajatuksia kuin pääteoksessaan.
Teoksensa Preussentum
und Sozialismus Spengler julkaisi vuonna 1920, jolloin hän jo oli noussut
maailmanmaineeseen.
Kirjoittaja tunnustautuu
siinä sen preussilaisen prinsiipin suureksi ihailijaksi, jonka Fredrik Suuri
nosti kunniaan ja joka sittemmin valloitti Saksan siltä yömyssyiseltä
nahjukselta, jota kuvattiin deutscher Michelin käsitteellä.
Mitä vallankumousten
luonteeseen tulee, niitä Spengler erotti läntisessä maailmassa kolmea laatua:
englantilaisen, joka juontui tuon kansan merirosvoluonteesta ja joka pyrki
saalistamaan, tavoitteenaan valioyksilöiden hyvinvointi ja yltäkylläisyys ilman
työtä.
Ranskalaiset
taas uskoivat sellaiseen ihannetilaan, jossa saavat tehdä mitä huvittaa
kenenkään sitä estämättä. Kuninkaan pää kepin nenässä oli tuon ihanteen sopiva
symboli.
Saksalaisuus ja
siinä nimenomaan preussilaisuus sen sijaan uskoi kuriin ja velvollisuuteen: Jedem
das Seine eli jokaiselle se, mitä hänelle kuuluu, oli Preussin valtion
tunnus ja tuon pyrkimyksen symboli.
Spenglerin silmin
katsoen lännessä oli ollut kolme suurta vallankumousta: Englannin mainio
vallankumous, Ranskan suuri vallankumous ja Saksan naurettava vallankumous,
tarkoittaen vuosien 1918-1919 hulinoita.
Todellinen
saksalainen vallankumous olisi Spenglerin mielestä tapahtunut pystyttääkseen
preussilaisen komennon, jollainen edustaa myös todellista, preussilaista
sosialismia. Sellaista olisi voinut johtaa August Bebel, jos olisi elänyt.
Mutta
vallankumous ei ollut vielä ohi, toteaa Spengler profeetallisesti.
Venäjä, jota
Spengler käsittelee erikseen, kuului hänen mielestään jo eurooppalaisen
kulttuuripiirin ulkopuolelle. Venäläinen kulttuurihan oli pseudomorfoosi:
se oli lainannut länneltä vain muotonsa, mutta valanut niihin oman
sisällyksensä.
Venäjän
historiallisena roolina saattoi vielä olla sille vihamielisen läntisen, faustisen
kulttuurin kukistaminen, kuten salaperäinen hyksos-kansa aikoinaan valloitti
Egyptin. ”Venäläisen ja länsimaisen hengen eroa ei voi painottaa liikaa”,
korostaa Spengler.
Maanalainen
Venäjä oli lopulta tuhoava myös sille vieraan, eurooppalaisperäisen eli
pietarilaisen bolševismin, ennusti Spengler.
Näistäkin poiminnoista
voimme todeta Spenglerin ajattelun syvän originaalisuuden. Sen keskeisenä
ideana on itsessään selittämättömien kulttuuristen prinsiippien hallitsevuus
historian liikevoimina.
Tulevan, ei-bolševistisen Venäjän Spengler
näkee ennen muuta uuden uskonnollisuuden läpäisemänä ja uuden tsaarin
hallitsemana. Bolševismin eli nihilismin tulevaisuuden hän sen sijaan arvelee
olevan ennen muuta Pariisissa…
Olisi
kohtuutonta odottaa, että yksi syvällinenkään ajattelija olisi kyennyt
ennustamaan sadan vuoden päähän poliittista historiaa.
Kuitenkin, sitä
mukaa kuin aika on rientänyt, sitä kiinnostavammilta myös Spenglerin visiot
näyttävät myös poliittisessa suhteessa. Hänen teoksiaan kannattaa lukea jokaisen,
jolla on siihen riittävästi henkistä kapasiteettia. Vähintäänkin ne ärsyttävät vastaväitteisiin.
Mielenkiintoista, että otit Spenglerin esille juuri nyt. Minulla on tuo kirja, mutta lukiessani sen olin hyvin nuori enkä luultavasti ymmärtänyt siitä mitään. Pitää ottaa uusiksi. Yksi unohtunut mutta kiinnostava kirjailija - hän ei ole niinkään filosofi, vaan kaunokirjailija, on Stefan Zweig. Saksan juutalainen.
VastaaPoistaKuinka Spengler pitäisi lukea? Maailmanhistorian morfologia ei ole opillista, ei edes käsitteenmuodostuksellista totuutta, vaan yritystä eläytyä tajunnallisiin alkuhahmoihin, "alkukuviin", jotka kulttuurikognitiivisina perustoina määräävät kaikkea "tiedollista" mikä tiettyjen syvien ajattelupremissien varassa muotoutuu.
VastaaPoistaItse en voi ymmärtää Spengleriä ilman taustalla vaikuttavia sosiologian ja syvyyspsykologian isähahmoja, Durkheimia ja Freudia. Ja jäljestätulevia: Spengleriä on luettava Wittgensteinin kielifilosofian läpi. En tiedä missä määrin von Wrightin Spengler-kiinnostukseen vaikutti hänen suuresti ihannoimansa Wittgenstein. Spenglerin Wittgenstein mainitsee niiden puolenkymmenen nimen joukossa, jotka ajattelijoina olivat tehneet häneen vaikutuksen.
Tajunnallisista alkioistahan kaikessa on pohjimmiltaan kysymys. Suuret kulttuurit syntyvät "kuin huuto joka nousee ihmisen rinnasta", ja jokaisella kulttuurilla on alkukuvansa. Eurooppalaisen uuden ajan dynaaminen "faustinen" draivi on sitä, että yksilö pyrkii aina ylittämään omat entiset rajansa. Tämä kertoo jotain alkukuvista -- niiden kognitiiviset ehdot voidaan sitten asettaa myös paremmin aistien keskinäisen työnjaon huomioon ottaviin selityksiin. Visuaalisuudella -- pystysuorien hahmojen vaikutuksesta hahmottuvalla syvyysperspketiivillä, hierarkioilla ja priorisoinneilla, on eurooppalaisen uuden ajan ajattelussa keskeinen malleja rakentava rooli.
Preussilaisuus on yksi ilmentymä tästä. Se on sosiaalinen ratkaisu, mutta toteuttaa samaa uuden ajan visuaalista faustisuutta kuin kaikki "tiedollinenkin" ajattelu.
"Pseudomorfoosin" käsite on otettava jonkinlaisena kesken jääneenä ajatteluna. Se on yritys luonnehtia "fokusoitumattomia" kulttuureita eurooppalaisen uuden ajan visuaalisen mieltämisen pohjalta. Niin arabialainen "luolatunnelma" kuin venäläinen "tasankokin" ovat lähinnä ilmauksia jostain ei-fokusoivasta miellemaailmasta. Jos nämä määriteltäisiin enemmän kehityspsykologian kannalta, "vallan kaikkiallisuuden" tajunnallinen taantuma hyvin varhaisen lapsuuden symbioottisiin tuntoihin auttaisi selittämään paljon.
Spenglerista tosiaan on vaikea antaa lukusuosituksia mainitsematta samaan hengenvetoon sitä tosiasiaa, että aniharvalla on sellaista henkistä kapasiteettia jota näiden tekstien ymmärtäminen edellyttää. Yksinkertaistukset -- jollaisista yksi löytyy nimeäni klikkaamalla -- voivat toki olla, ja toivottavasti ovatkin, puhuttelevia. Esimerkiksi raha-ajattelussa -- siis taloususkonnon kuvailussa -- Spengler oivalluksineen oli profeetallinen.
Voi myös todeta, että Ego Friedell kulttuurihistoriassaan ylistää todella vaikuttavasti Spengleriä.
PoistaMolemmat olivat ilmeisesti tuohon samaan aikaan törmänneet samanlaisiin ongemiin ja tehneet samansuuntaisia löytöjä.
Saksankielinen impulssi oli vahva, paljon keskittyi Wieniin. Eino Kailaa kaiketi voi pitää jonkinlaisena Wienin piirin ulkojäsenenä. Psykoanalyysin varsinaisen popularisoinnin meillä kuitenkin aloitti Yrjö Kulovesi, ja aivan loistavalla tavalla sitä ja Spenglerin kansantajuistamista jatkoi oma "pikku-Friedellimme" Tatu Vaaskivi. "Vaistojen kapina" ja "Huomispäivän varjo" ovat visionäärisyydessään yhäkin ylittämättömiä teoksia.
PoistaNykyisille "kulttuuri-intellektuelleille" kelpaavat hapantuneet ulkoaomaksutut tähteet 70-luvun opiskelijamarxilaisuudesta ja sen pohjalle täydellisen käsitesekaannuksen vallassa syntynyt ja omiin kupliinsa sulkeutunut käsiterealistinen ismi-ideologinen identiteettipolitiikka.
Saksasta puheenollen. Näinä päivinä tulee notkuttua tarpeettoman paljon verkossa. Eiliseltä jäi mieleen pyörimään, mitä merinteerasi se, kun ensin kuulin Merkelin puhuvan ja toteavan, että tämä tilanne on meille suurin haaste sitten Saksojen yhdistymisen (1991), mutta joku tunti myöhemmin sattui silmään sama Merkel joka vertasi nykyhetkeä aikamme suurimpaan haasteeseen, toisen maailmansodan jälkeen. Mitä tässä välissä tapahtui? Korottiko liittokansleri panoksia, vai halusi vain tarkentaa käsitystään "tämän päivän" murheistamme?
VastaaPoistaps.
Kaivoin runsas kuukausi sitten Friedellini esiin, ja olen vähän hampsinut sitä teemojen mukaan (erinomainen, yksityiskohtainen sisällysluettelo).
Kokoilen tässä elämäkerta-aineistoa Edvard Gyllingistä (1881-1938), ja taisin saada jo aiemmin Friedelliltä virikkeitä lähestymiskulmaan, käsittelytapaan nähden. Ja nyt tämä: "...jää loistavaksi diletantiksi, esseistiksi, joka Egon Friedellin tapaan tarttui yksityiskohtiin ja kammoksui täydellisyyteen pyrkimistä. Vain osat saattavat kaunopuheisesti kertoa jotakin olennaista myös kokonaisuudesta."
”Olisi kohtuutonta odottaa, että yksi syvällinenkään ajattelija olisi kyennyt ennustamaan sadan vuoden päähän poliittista historiaa.”
VastaaPoistaVenäjän Izborskin klubi synnytti taannoin uuden filosofin: Natalia Narotshniskajan. Rouva Natalia Narotshniskaja otti käyttöön uuden käsitteen: «капитализм с человеческим лицом» (https://izborsk-club.ru/18988) eli ”ihmiskasvoinen kapitalismi”.
Puhukaamme siitä myöhemmin.
Oletteko havainneet, että Suomi on siirretty kuvankauniin vasemistodemari Sanna Marinin johdolla totalitarismiin, jossa perustuslain perusoikeudet ovat suurelta osin mitättömiä, suuret ikäluokat ja vanhemmat on ohjeistettu kotiarestiin, valtakunnan rajat on suljettu ja valtio on ottanut ohjaukseensa myös yksityisen terveydenhoitosektorin.
VastaaPoistaNyt pitäisi kaikkien persujen taputtaa käsiään - ja niinhän ne tekevätkin.
PoistaEihän tuossa mitään outoa ole: demarithan ovat aina olleet valtionhoitajapuolue. Nyt pääsevät omilleen.
"Nyt pitäisi kaikkien persujen taputtaa käsiään..."
PoistaMissähän persut ovat totalitarismia mahtaneet vaatia? Löytyykö linkkiä?
Vai onko tuokin ajatus vain Anonyymin päänsisäinen olkiukko?
Itse olen ymmärtänyt päin vastoin, että persut ovat kauhuissaan vihervasemmiston ajamasta pakkovallasta ja ovat sitä kovasti vastustaneet.
Toki näissä korona-toimissa kaikki, nyös persut, ovat olleet yksituumaisia, mutta nehän ovatkin sitten aivan toinen juttu.
Mestari esitti Kreikan talouskriisin ollessa pahimmillaan panssareita Ateenan kaduille,vai oliko se ironinen läppä.
PoistaPerussuomalaisila on muutenkin omituinen viehtymys autoritäärisiä hallintoja kohtaan.
eikös se vaatinut niitä eduskunnassa ja vielä velvoitti ampumaan???
PoistaOn tämä ihmisten kyky muistaa olemattomia kyllä fantastinen...
”Olisi kohtuutonta odottaa, että yksi syvällinenkään ajattelija olisi kyennyt ennustamaan sadan vuoden päähän poliittista historiaa.”
VastaaPoistaKuten tunnettua käsite ”ihmiskasvoinen sosialismi” syntyi Tshekkoslovakiassa aikoinaan ja sai Brezhnevin ampuvat panssarivaunut päälleen.
Venäjän Izborskin klubi synnytti taannoin uuden filosofin: Natalia Narotshniskajan. Rouva Natalia Narotshniskaja otti käyttöön uuden käsitteen: «капитализм с человеческим лицом» (https://izborsk-club.ru/18988) eli ”ihmiskasvoinen kapitalismi”.
Mitähän sekin merkinnee?
”1900-luvun huomattavimpiin ajattelijoihin”
VastaaPoista1900-luku oli maho, se kyllä tuotti kaksi maailmansotaa seurauksineen. Tosin silloin atomi halkaistiin ja kaikki kynnelle kykenevät innostuivat saamaan siitä hyötyä itselleen. Maailmansotien innoittamana se hyöty oli tietenkin atomipommi. Stalinin innoittamina Amerikan juutalaiset varastivat salaisuuden Moskovaa varten.
No tuottihan se nyt ainakin Einsteinin ja Freudin ja jumalattomasti uusia keksintöjä. Ei nyt ihan maho?
PoistaLisäisin vielä demokratian voiton sekä yleisön varallisuuden ja elintason kasvun suurille joukoille. Toki häviäjiäkin oli.
PoistaTuo maininta aglosakseista on osuva,Locelaiseen liberalismiin on sisäänrakennettu ominaisuus jonka myös Spegler oli havainnut,viehtymys keinotteluun ja muiden hyväksikäyttöön, yleensä heikompien.
VastaaPoista