maanantai 19. lokakuuta 2020

Fundeerauksia

 

What do you want to do ?
New mail

Missä mentiin

 

Ilkka Niiniluoto & Juha Sihvola, Tarkemmin ajatellen. Kansakunnan henkinen tila. Gaudeamus 2008, 230 s.

 

Kirja nimeltä Suomen henkinen tila ja tulevaisuus kirjoitettiin Ahon hallituksen toimeksiannosta vuonna 1994, jolloin näissä asioissa taisi olla kaikille paljonkin epäselvää -niin siinä, missä oltiin kuin siinä, minne oltiin menossa ja yleensävoitaisiin mennä.

Vuonna 2008 tilanne näytti seesteisemmältä ainakin alkuvuodesta ja tässä kirjassa ei olekaan havaittavissa mitään järkytystä suuren -ja lopultakin aika pieneksi jääneen- talouskriisin johdosta. Ympäristöongelmista oli ilmastonmuutos jo nostettu tikun nokkaan ja vihreä uususkonnollisuus oli jo sivuuttanut perinteiset uskonnot, islamia lukuun ottamatta, ainakin diskurssin määrääjänä.

Asialla on tässä kirjassa edelleen samaa porukkaa, joka luotasi myös maailman tilaa vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassa Maailman henkinen tila ja tulevaisuus.

Ymmärrettävästi nämä kauas kurottavat kirjat eivät ole erityisellä vaatimattomuudella pilattuja, kuten jo otsikoistakin näkee. Toki filosofin ammattitaitoon kuuluu ajatella tarkasti vaikkapa sitten kaikkein epätarkimmista kohteista. Ja filosofejahan näiden kirjoittajat etupäässä ovat/olivat ainakin jossakin määrin.

Itse asiassa tämä käsillä oleva kirja, vaikka olikin jo kirjaston poistohyllyssä, on niin tuore, että se voisi olla tänään kirjoitettu. Suuria laadullisia uutuuksia ei kirjoitushetken jälkeen ole ilmaantunut. Vuoden 2015 pakolaisvyöry oli sekin vain tavallista suurempi ryöpsähdys, mutta jo entuudestaan hyvin tuttu ilmiö.

Uusi ja melkoisen odottamaton ilmiö toki on tällä hetkellä se maailmanlaajuinen massahysteria, joka on rakentunut pandemian ympärille. Sen syväluotaus odottaa vielä tekijäänsä.

Tätä vuoden 2008 kirjaa, jolla on näinkin vaatelias otsikko, vertaa pakostikin sen edeltäjiin, joita ovat ennen muuta vuoden 1937 kuuluisa keskustelukirja Pidot Tornissa ja sen monet seuraajat.

Ainakin tuon mainitun sarjan esikoinen on selvästi merkittävämpi suoritus kuin tämä nyt käsillä oleva kirja. Ero johtuu ennen muuta lähestymistavasta. Edellisessä kyse oli pohtivasta, aidosta keskustelusta, jälkimmäisessä sinänsä ansiokkaista pohdinnoista ja tutkimustulosten esittelystä, mutta vailla konkretiaa ja läsnäolevien reaktioita.

Lukijalle jää mielikuva vajaasta tusinasta kiikkustuoleja, joissa istuvat kukin omaan suuntaansa katsovat filosofit, joiden olan yli toiset kuuntelevat heidän sanomaansa, eivätkä osoita ilmeelläkään kuulleensa tai käsittäneensä jotakin muiden puheista.

Toki jokainen kertoo aivan ansiokkaasti omasta aiheestaan ja jopa viittaa usein relevantteihin tutkimuksiin, mitä useimmat kiikkutuolimiehet eivät tässä maassa tee. Sikäli voidaan puhua myös artikkeleiden korkeasta tasosta. Valitettavasti ne vain jäävät yksityisajatteluksi, etten sanoisi tuulen pieksämiseksi.

Kirjoittajat ovat kaikki alallaan ansioituneita. Toimittajista Ilkka Niiniluoto on entinen teoreettisen filosofian professori, joka myöhemmin vaikutti merkittävästi yliopiston hallinnollisella puolella. Nyt jo edesmennyt Juha Sihvola taas oli historioitsijana aloittanut filosofi, joka ylsi alansa eturiviin koko euroatlanttisessa maailmassa.

Kaikkia en rupea luettelemaan, mutta Liisa Uusitalo on suuren lännen ilmiöitä tunteva kulutuksen tutkija ja Matti Kortteinen maanläheisen sosiologian edustaja, jonka nosti kuuluisuuteen Koivukylän, ”onnettomien lähiön”, sosiologinen kuvaus.

Yhtä kaikki, onnellisuus on asia, joka kiinnostaa useimpia kirjoittajia ja sen käsittely saa pohjaa EVA:n tutkimuksesta, jonka mukaan taloudellinen vauraus oli varsin matalalla sijalla, kun suomalaiset arvioivat, mitä onnellisuuteen tarvitaan. Terveys, työ ja ihmissuhteet olivat silloin olennaisia.

Tyytyväisyydelleen tässä maailmassa suomalaiset antoivat hyvän (erittäin tyydyttävän) kouluarvosanan 8,1, mutta hyvätuloisena itseään piti vain joka neljäs. Siinäpä tilaajille miettimistä, kun piti perustella talouden vaatimuksia. -Toki työllisyys ja jopa hyvä terveyskin ja etenkin sen hoito edellyttävät tiettyä taloudellista vaurautta.

Toinen mielestäni kiinnostava teema kirjassa on sivistyksen ja koulutuksen suhde. Kun koulutus on keino joidenkin taitojen oppimiseksi, on sivistys taas, ainakin Paavo Löppösen määritelmän mukaan pyrkimystä tulla tietynlaiseksi ihmiseksi. Se on tapa orientoitua maailmaan, tietoisuutta historiasta, moninaisuuden oivaltamista, vieraan kunnioittamista ja oman elämänmuodon ja paremmuuden suhteellistamista. Hyvin pitkälle kaikki tuo merkitsee itsetuntemusta.

Hyvä näin, ja asiaan epäilemättä sisältyy myös kohtuus, joka estää sivistynyttä ihmistä ihannoimasta ja arvioimasta tolkuttomasti väärin erilaisia sivistymättömyyden muotoja, joita on jo yli parin vuosisadan ajan eräissä älymystöpiireissä esitetty ylivertaisiksi vaihtoehdoiksi degeneroituneelle sivilisaatiolle.

Sivistys ei voi eikä saa tarkoittaa naiivia pyrrhonismia, kaiken relativisointia ja irtautumista kansallisesta perinteestä, siitä mikä siinä on arvokasta. Tämä vain omana kommenttinani.

Joka tapauksessa kirjoittajan mielestä olisi pidettävä huolta siitä, että innovaatioyliopiston kehittämisen nimissä ei sorruttaisi yliopistojen sivistystehtävän laiminlyöntiin. Yleissivistävää koulutusta olisi vahvistettava ja tehtävä koko toisen asteen koulutuksen täysremontti, arvioi kirjoittaja.

Kortteinen puolestaan kuvaa muutamalla osuvalla konkreettisella tapauksella suomalaisen yhteiskunnan huikeaa muutosta. Muuankin haastateltava Koivukylässä oli suorittanut muutamassa vuosikymmenessä kulttuurisen matkan, jollaista Keski-Euroopassa oli tehty satoja vuosia. Kun OECD:lle lähetettiin suomalaista yhteiskuntaa koskevia tilastoja, ei niitä alussa meinattu uskoa oikeiksi.

Uusitalo pohdiskelee amerikkalaisen kulutuskulttuurin tuloa Suomeen ja markkinafundamentalismin vaikutuksia. Kaikki on ihan kiintoisaa, mutta teksti ei keskustele Kortteisen huomioiden kanssa, mikä voisi tehdä jutusta erityisen kiinnostavan ja erityisen suomalaisen.

Ehkäpä näiden suurten asioiden niin sanoakseni adekvaattiin kuvaukseen tarvittaisiinkin Veikko Huovisen kyvyt. Valitettavasti häntä ei enää ole sitä tekemään. Olisikohan joku nykykirjailijoistamme tällaisen tehtävän mittainen? Hmm…

Kaikesta ryöpytyksestä huolimatta Väinö Linna täytti aikoinaan kansalliskirjailijan mitat ja hyväksyttiin yleisesti siksi hahmoksi, joka kertoi ajasta totuuden. Kirjailija oli Suomessa, kuten myös Venäjällä, enemmän kuin kirjailija.

Mutta toki myös filosofeja tarvitaan. Uskon kuitenkin, etteivät he yksi eivätkä edes tällaisena erillisenä ryhmänä, hevin pääse kovin pitkälle aikakauden arvioitsijoina.

Ehkäpä taas tarvittaisiin usean päivän mittainen keskustelu, jossakin korpihotellissa, jonne koottaisiin sellainen porukka, jolla on edellytyksiä sekä nähdä maailmaa laajasti ympärilleen että keskustella aidossa totuuden etsinnän hengessä toisenlaisia lähtökohtia ja näkemyksiä omaavien kanssa.

Tämä ilmaisena vihjeenä kustantamoille.

What do you want to do ?
New mail

15 kommenttia:

  1. "esikoinen on selvästi merkittävämpi suoritus kuin tämä nyt käsillä oleva kirja. Ero johtuu ennen muuta lähestymistavasta. Edellisessä kyse oli pohtivasta, aidosta keskustelusta, jälkimmäisessä sinänsä ansiokkaista pohdinnoista ja tutkimustulosten esittelystä, mutta vailla konkretiaa ja läsnäolevien reaktioita.

    Lukijalle jää mielikuva vajaasta tusinasta kiikkustuoleja, joissa istuvat kukin omaan suuntaansa katsovat filosofit, joiden olan yli toiset kuuntelevat heidän sanomaansa, eivätkä osoita ilmeelläkään kuulleensa tai käsittäneensä jotakin muiden puheista."

    Kieltämättä tuollaiset kirjat eivät anna hyvää kuvaa filosofian nykytilasta. Enpä osaisi pitää tuollaista joukkoa sellaisena, jonka pitäisi johtaa yhteiskuntaa (Platon). Ehkä yksi syy siihen on liiallinen erikoistuminen, joka estää luontevan keskustelun edes oman tieteenalan muiden edustajien, muusta yhtteiskunnasta puhumattakaan kanssa.

    Ehkä tuollaisista kirjoista heijastuu nyky-yhteiskunnan tila, josta sivistynyt keskustelu puuttuu, sellainen, jossa esitetään selkeästä oma näkökulma, kuunnellaan aidosti ja kunnioittavasti toisten näkökulmat ja sitten etenevän keskustelun kautta löytää erimielisyyden syyt ja perustelut sekä yritetään löytää yhdistävä, uusi näkemys. Sen sijaan nykytilanne, varsinkin somessa, on kuurojen moninkertaista yksinpuhelua.

    VastaaPoista
  2. "taloudellinen vauraus oli varsin matalalla sijalla, kun suomalaiset arvioivat, mitä onnellisuuteen tarvitaan. Terveys, työ ja ihmissuhteet olivat silloin olennaisia."

    Kyllä kansa tietää! Mitäpä teet vauraudella, jos viimeksi mainitut - aitoina - puuttuvat. Edellytyksenä tietenkin on hyvinvointivaltio, muutoin ainakin terveys pitää ostaa.

    VastaaPoista
  3. Kannattaisi ehkä korjata tuolta otsikon alta kirjan toimittajien nimet: kyseessä on siis Juha Sihvola, ei Juha Siltala.

    Vallankin kun tuossa sekaannuksessa taitaa olla aikalailla eriviritteisistä ja eri seuraan leimautuvista henkilöistä kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta. Olipa kyseessä kuka tahansa.

      Poista
    2. Tuossa muuten on lukenut jo monena kertana "What do you want to do ?" Ja copy. Liekö yhteydessä käyttöjärjestelmäongelmiin. Kannattaisi katsoa toisella koneella/selaimella.

      Poista
    3. Sitä kyllä ihmettelen. Ei ole porttia eteenpäin löytynyt.

      Poista
  4. "Korpihotellien keskustelut" taitavat tapahtua esimerkiksi Baselissa Sveitsissä, ehkä pieneltä osin myös Franfurtissa.

    Suurimmat keskustelut käydään ilmeisestikin New Yorkista käsin johdetun järjestön katon alla - vaikka sitten etänäkin jos tarve vaatii.

    Muitakin paikkoja on ollut ja on, kuten sotalaivojen käyttö - kuten "atlantin julistuksen" yhteydessä.

    +

    Kun tätä aikaa - en nyt tarkoita juuri tätä vuotta 2020 vaan paljonkin pidempää aikaa - käsitellään myöhemmin, niin tätä köytetään varoittavana esimerkkinä.

    "Älkää tehkö näin jos haluatte olla järkeviä".

    Eli jotain samaa kuin antiikin tapahtumista kertovassa kirjallisuudessa. Toiset olivat fiksumpia kuin toiset - ainakin joillakin mittareilla.

    +

    Kriisi on enemmän moraalinen kuin taloudellinen. Heikko moraali on johtanut taloudellisiin ongelmiin.

    Äärimmäinen epätasa-arvo johta äärimmäiseen liikehdintään.

    Vaikka kaikkein varakkaimmilla on jo kaikkea ja useimmat poliitikot ovat varakkaita, tämä mahdollisuus epätasa-arvon kasvattamiseen johtaa yhä suurempaan vastakkainasetteluun joka tuhoaa koko systeemin.

    Ahneus, ryperyys ja mielettömyys johtavat yhä kovempiin keinoihin mm. sairauden "taltuttamisessa" - vrt. Victorian osavaltio Australiassa tai Wales UK:ssa.

    Kun ehkä ihan lähitulevaisuudessa aletaan tehdä asioita joilla väiteään saatavan talouskriisi hallintaan, monet hurraavat asioille joille ei pitäisi hurrata.

    +

    Katastrofia kohti mennään - "turvavöitä" ei ole.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se Aristoteles jo huomasi epätasa-arvon johtavan epästabiilisuuteen. Nykyinen markkinafundamentalismihan ei ymmärrä jarrujen tarpeellisuutta.

      Poista
    2. Juuri näin.

      Ja ne jarrut estäisivät "rikastumista".

      Kun henkilö kuolee, ei hän otamitään mukaansa ja mahdolliset jälkeläiset eivät välttämättä osaa käyttää perintöjä oikein.

      Monet omaisuudet lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, muttaliian moni hyväntekeväisyyden tekijä - esim. säätiö - paljastuukin suurien osakeomistusten haalijaksi.

      Ilkeät ovat väittäneet että eräs varakas suku rikastui kolme kertaa lyhyen ajan sisällä - ensin omistetut yhtiöt pilkottiin, joka johti omaisuuden kasvuun - ja sitten luotu varallisuus osittain laitettiin säätiöihin, jotka alkoivat pyörittää useiden alojen liiketoimintaa.

      +

      Anarkia on keskimäärin 9:n syömättömän aterian päässä.

      Välimeren seuduilla saattaa riittää vähempikin määrä aterioita ja Hämeessä ehkä 15 ateriaa saattaa olla se mikä johtaa anarkiaan.


      Poista
  5. Etuajassa tulevasta puhuminen on todella vaikeaa. Ajatelkaapa vain minkälaisen foliohattupäisyyden ja salaliittoteoreetikon maineen olisi saanut, jos joku olisi viime vuonna ennustanut, että ensi vuonna lähes koko maailma suljetaan kuukausiksi koteihinsa, ihmiset kulkevat kadulla ja kaupoissa kuonokoppa naamallaan ja jos eivät kulje niin monissa maissa rapsahtaa melkoiset sakot, jollei peräti häkki heilahda. Jos näiden lisäksi olisi kertonut kaikista yksitysikohdista kuten suljetuista maakunnista ja kaupungeista, eristetyistä vanhuksista, tyhjistä koulu-, teatteri- ja konserttitaloista yms. ja tämä kaikki jonkun keskiäkäisen flunssaviruksen takia, niin kertojalle ei olisi tarjottu edes tätä foliohattua vaan jätetty suoraan ryhmään häiriityneet trollit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stanislav Jerzy Lec sanoi sen hyvin: Ajastaan liian edellä olevat saattavat joutua odottamaan sitä hyvin epämiellyttävissä paikoissa.

      Poista
  6. ”keskustella aidossa totuuden etsinnän hengessä”

    Tässäpä sitä ollaan oikein totuuden alkujuurilla eli mm. Jeesuksen Kristuksen (Rex Iudeum) ristiinnaulitsemisen hetkillä. Haiseeko tämä puolueetomuudelta?

    Siis, eläköön puolueettomuus eli hyvät puolueet!

    VastaaPoista
  7. Historia on suuri. Ja kirjurit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vainko kaksi viikkoa enää. Suomi on parhaiten varautuneita. Jos Trump voittaa isosti, koko länsi ylenee kristilliseen ja kansankirkolliseen kirkkauteen. Ainakin ristin juurelle ja perinteestään taas ja ikuisesti pinnistelemään paremmaksi ja parannuksen tietään. Pitkään koluttua ja useasti livetyltä.

      Pakko aloittaa komeasti ja sanoja säästelemättä kuin Irwin Goodman ja Veksi Salmi, joilla oli traditionsa Hämeenlinnan Lyseosta jos ei muun niin K.O. Lindeqvistin henkevyyden kivijalalta. Mureneehan sekin tieteen alta mutta vielä oli hengissä poikain nuoruudessa, sotien tuoreuttamana.

      Populistit ovat kautta Euroopan valmiina. Italiassa Beppe Grillo Espanjassa vasentasaajat. Molemmat jo hallituksissa katsomassa kutka lakaistava sivuun. Ranskassa Macron puhaltuu le Pennin alta samana ääntenlaskuiltana jos tulos selvä ja jatkokausi Trumpille. Brexit jo viritetty eikä sammutettavissa. Kuinka lienee Sverige demokraattien laita. Ovat ainakin kerinneet lukea ja kauhistua fiksujen kontrolloimaa maataan. Skr jäi asentamatta ja kirkuu Suomeen saakka itsenäisyyden puolesta.

      Suomessa aina virkaholhottu peruskansa on pihalla mutta nälkäinen oikeuden perään. Sehän nähtiin kuinka Soinin puolue vain parani särkyessään ja komeimmat -ylivertaisesti upeimmat ihmiset ovat sen eduskuntaryhmässä. Ja kuin siunatuksi lopuksi pitää hämmästyä että olisiko Jussi Halla-aho kerrankin sen herraonnen ilmentymä, jonka itseissänsä sukupolvi toisensa jälkeen vara-tuomareita ja kansan-opettajia ja tiede-lääkäreitä on peilistään ollut näkevinään. Mutta eivät ole itsekään kuvaansa todeksi uskoneet, raaputa pikkasen ja värisevä orpo palelee kulttuurikaupungilla.

      Mutta salokyliltä pesee kuten uskomaton nuorisorähinä ja itsetuhouhmainen melske kertoo. Katso vaikka Nybergin vieraita ja säiky heidän kertomaansa. Olisiko paras ja ainut suorasuuntaustähtäin -aika moneen. Ei Jussiin, ja heitä hän nyt johtaa hienovaraisesti !

      Hukkaan menee jos Biden voittaa ja Sarah Palin joutuu syntymään vielä uudestaan. Kaksi viikkoa ja demokratia näyttää sekin mahdottomuutensa. Sellaista se on ihmiskaitselmus. Kunhan eivät rupeasi sotimaan ja saisi lämmintä vettä -vaikka kyllä saunakin houkuttaa. Saavista saa sentään vettä ja useasta designkraanasta ei.

      Oikeastaan piti taas rälläköidä rahasta ja sen salatusta vaihtumista toiseen kuosiin kuin Keisaria ihasteleva lapsukainen. Mutta sehän ei karkaa, ja onkin jo uusina 3.11.2020 painoksina kolikkoleimoina ja nettibitteinä FB Libra -tai Keskuspankki chainblockin silmällä pidossa viimeistä lanttia myöten. Jotain tulee ja pian.

      Suomeenkin, kvasikorskeaan ja aitotomppeliin meikälään. Eurolottotiirikka Super startup kuin viikolla Tampereella teatterissa Ikiliikkujassa. Entä tänään Kuka pelkää Virginia Woolfia by Edward Albee. Avioliittodraama? Ja kattia kanssa, yliopistoinstituution, shareholdervalue busineksen, varainhoito kemistien ja alkemistien ahneus tulla kadehdituksi, on sen ydin. Oli komeasti äskeistakavuosina Satu Silvon voimassa Espoossa ja siksi lisää kirpeää. Yleisön pyynnöstä kerron sitten, laveasti hutien.Jukka Sjöstedt

      Poista
    2. Eiköhän se digi-dollari sieltä tule.

      Kongressin rattaissa on menossa "banking for all" -nimellä kulkeva laki tai laiksi tuleva idea.

      Kiinassa julkaistiin äppi ja siihen yhdistettiin Kiinaan sopivasti pieni uhkapeli, eli lataamalla voi voittaa pienen summan "rahaa" ilman sen kummempaa työtäja uurastusta.

      WEF julisti jo keväällä ideansa nimellä "Great Reset". Organiassation juuret ulottuvat hekilötasolla Kolmannen Valtakunnan aikaiseen pankkijärjestelmään ja erityisesti Deutsche Bank'iin. Mikä sen somempaa voisikaan olla...

      Kyllä se ECB tai EKP vastaavan värkkäyksen saa aikaiseksi...

      Digitaalinen raha mahdollistaa käytännössä aukottoman ja reaaliaikaisen valvontajärjestelmän sekä teoriassa rajoittamattoman määrän valuuttaa.

      Liikkeelle laskija on keskuspankki ja tämä johtaa ennemmin tai myöhemmin nykyisen kaltaisen kaupallisen pankkijärjestelmän rajuun muuttamiseen tai jopa alasajoon.

      Kommunistien unelma täydellisestä keskusjohtoisesta taloudesta tulee vihdoin mahdolliseksi.

      "Siellä orjuus, pakkotyö..." (Uuno Kailas)


      Poista

Kirjoita nimellä.