lauantai 24. lokakuuta 2020

Totisten toverien touhuja

 

Syyttä suuttunut eli ääliö jalustalla

 

Jostakin lehdestä huomasin otsikon Kymmenen vuotta mielensäpahoittamista. Hienoa, että joku oli hoksannut panna merkille, milloin tämä ilmiö alkoi.

Niin se taitaa olla, että juuri kymmenisen vuotta sitten alkoivat erilaisten ryhmien itse itsensä valinneet edustajat julistaa, että heitä kohdellaan sanojen ja ajatusten tasolla väärin: nimitetään väärällä nimellä, kysytään vääriä kysymyksiä, luullaan mieheksi, jos ovat miehen näköisiä tai naiseksi, juos ovat naisen näköisiä ja niin edelleen. On jopa luultu ulkomaalaiseksi, mikä on muuan aggression laji.

Jotkut kertoivat saavansa vakavia henkisiä tuskia siitä, että jostakusta olennosta -ei välttämättä itse kärsijästä- käytettiin vaikka nyt nimikettä tyttö, joka kielessämme on täysin neutraali nuoren naispuolisen henkilön nimike.

Mutta itse tuo naiseuskin osoittautui sanaksi, jonka johdosta voi loukkaantua, vaikka nainen olisikin.  Sama koskee tietenkin myös sen käyttämättä jättämistä. Lyhyesti sanoen ei ole sellaista sanaa, josta ei voisi loukkaantua, mikäli nyt pitää joitakin asioita lähtökohtaisesti häpeällisinä eikä suhtaudu luojan luomaan maailmaan leppoisasti.

Tuon uuden, niin sanoakseni kireäpieruisen mielensäpahoittamisen toinen alalaji liittyy kuuluisaksi tulleeseen kulttuuriseen omimiseen, käytännössä normaaliin lainaamiseen, jota ilman ihmislaji ei voisi edes olla olemassa.

Tässä läntisessä maailmassa, josta pyhyys ainakin juridisessa mielessä karkotettiin jo muutamia vuosikymmeniä sitten, nostetaankin nyt sen sijaan esille joitakin primitiivisten kulttuurien tapoja ja instituutioita, jotka julistetaan pyhiksi.

Asia kai liittyi siihen, että niitä myös kehittyneemmissä piireissä oli jostakin syystä ruvettu harrastamaan ja suosimaan -vaatekappaleista ja musiikkia korvaavasta rääkynästä aina yleisön edessä suoritettuun pakaroiden rypistelyyn.

Ilmeni, että mielensäpahoittajien mielestä nuo asiat olivat niin pyhiä, että niiden harjoittaminen oli moraalisesti hyväksyttävissä vain sille ihmiskategorialle, joka ne oli keksinytkin. Aika hupaisaa oli, että tämä toimi vain yhteen suuntaan: vain primitiivisemmällä osapuolella oli oikeus närkästyä, jos edes jokin sen kulttuurinen luomus sentään kelpasi muillekin.

Kuvallisessa esityksissä ja tuotteiden nimissä syntyi kaikessa ristiriitaisuudessaan hämmästyttävä ilmiö: kuvat, jotka esittivät jotakin ei-valkoista kohdetta, oli poistettava tuotteista loukkaavina, kun taas kuvat, jotka esittivät valkoista ihmistä (esim. Elovena-tyttö) olikin korvattava tummempia henkilöitä esittävillä.

Muussa tapauksessa olisi… Olisi, niin mitä? Luulen, että se henkilö tai ne henkilöt, jotka nostivat asioista ns. someraivon, olisivat vain raivonneet lisää kuin uhmaikäinen kakara, joka heittäytyy kaupan lattialle ja vollottaa, ellei saa tahtoaan läpi.

Huono kasvattaja kiiruhtaa aina välittömästi täyttämään pikku tyranniksi ja narsistiksi kasvattamansa kehittymättömän ihmistaimen tahdon ja saa sitten lopun ikäänsä katsella moraalitonta narsistia, jolle mikään ei koskaan ole tarpeeksi ja joka ei ole pennin vertaa kiinnostunut siitä, mikä tuon kasvattajan kohtalo joskus vanhuudessa sattuu olemaan.

Karl Mannheim puhui aikanaan käsitteestä freischwebende Intelligenz, jolla tarkoitettiin henkisesti vapaata joukkoa, joka liikkui sinne, missä tarvittiin aidosti rationaalista ja humaania näkemystä eikä omiin pikku intresseihinsä linnoittautunutta ja henkisesti jämähtänyttä porukkaa (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=intersektionalismi ).

Sen sijasta länsimaat ovat saaneet sivistymättömän, mutta sitäkin itsevarmemman, labiilin ja somesta ohjautuvan lauman, joka on aina valmiina syöksymään minkä tahansa houreen mannekiiniksi ja heittäytymään vaikka katukiville rähmälleen, mikäli arvelee sen nostavan arvoaan hyvesignaloijien keskinäisissä pätemiskisoissa.

Cancel-kulttuuri, Black lives matter ja muu kansainvälinen idiotismi ei ole sivuuttanut meidänkään maatamme, vaikka niillä kaiken järjen mukaan ei ole täällä mitään tekemistä -mutta samahan on enemmän tai vähemmän tilanne monessa muussakin maassa, jossa muotitietoiset moraalisiksi jättiläisiksi pyrkivät nuoret heittäytyvät mukaan.

Kun nyt näemme noita ihan oikeasti kaksivuotiaita kaupan lattialle heittäytyneitä mussukoita, emme kai yleensä kohdista erityisesti arvosteluamme heihin, vaan sen sijaan vanhempiin, joiden velvollisuus on kehittymättömästä jälkikasvustaan huolehtia, koska heillä juuri pitäisi olla siihen edellytykset, joita pienokaisilla ei ole.

Ketkä tässä nykyisessä hullujenhuoneessa ovat noiden täysikasvuisten asemassa?

Tietenkin ennen muuta esivalta, hallitus ja sen ohjaamat instituutiot koulusta poliisiin ja oikeuslaitokseen, mutta myös muut sellaiset tahot, jotka haluavat tulla vakavasti otetuiksi ja täyttää jotakin aitoa tehtävää yhteiskunnassa. Sellaisina pidän puolueita, kirkkoa ja yliopistoa, joiden kaikkien on kyettävä nousemaan laumaregression ja demagogisen käsitemagian yläpuolelle.

Firmat toki kalastelevat asiakkaiden suosiota ja ovat herkästi vastanneet muutaman höyrähtäneen someaktivistin vaatimuksiin, mutta sielläkin on vaarana sen takia sitten joutua täysipäisten kansalaisten boikottiin ylenpalttisen somerahvaan nöyristelyn vuoksi. Epäilenpä, että Finlayson sai kelpo lailla takkiinsa Tom of Finland-hehkutuksensa takia. Miten lienee Fazerinkaan myynti kehittynyt?

Se mielensäpahoittaja, jolle tässäkin maassa yhä useampi taho syvään kumartaa, ei ole mikään karvat korvilla pöydän päässä istuva seniorikansalainen, vaan nuori, kirkassilmäinen ja simppelillä maailmankuvalla varustettu narsistinen tomppeli, ehkä ennen muuta tyttö, joka on vakuuttunut siitä, että maailman on häntä toteltava ja ellei se tottele, niin hänpä ulvoo oikein todella kovaa ja pahalla äänellä.

Amerikassa kyse on politiikasta. Siellä mustilla, ruskeilla, homoilla, juutalaisilla, irlantilaisilla ja lukemattomilla muilla ryhmillä on kullakin poliittista valuuttaa, miljoonia ääniä ja niiden kumarteleminen on siis reaalipolitiikkaa. Meillä näin ei ole ainakaan vielä.

Mielensäpahoittaminen on meillä vain moraalinen teko, joka on yleisen käsityksen mukaan erittäin kunnioitettava, ellei se koske vain normaalia keskivertokansalaista kaikkine arkisine huolineen. Siinä tapauksessa se saa vastakkaisen etumerkin.

Mikäli näet vanhanpuoleinen kantakansallisuuteen kuuluva mieshenkilö pahoittaa mielensä, on asia vain ja ainoastaan huvittava, mikä jokaisen kuuluu ymmärtää.

Jostakin syystä vain näyttää nuorelle älymystölle olevan aivan mahdotonta ymmärtää, että ne tässä maassa asuvat, yhteiskunnan runsaskätisesti tukemat ja hoivaamat mielensäpahoittajat, joiden nimissä he heittäytyvät rähmälleen, ovat vähintäänkin yhtä huvittavia ja heidän närkästyksen aiheensa paljon naurettavampia kuin sen kunnollista elämää viettäneen ja vanhuudessaan hylätyn vanhan miehen, jonka joku kirjalliseksi neroksi pyrkivä on nostanut tikun nokkaan naurettavaksi.

Mutta onko mielensäpahoittaminen koskaan mikään arvo sinänsä? Onko moraalisesti valtavan merkityksellinen tapahtuma, jos joku ei oikein pidä siitä, että hänen luullaan syntyneen ulkomailla, koska hän on sen näköinen?

 Onko meillä joitakin ihmisryhmiä, joiden oikeus ja jopa velvollisuus on olla äärimmäisen herkkänahkaisia jopa hyväntahtoiselle huumorille? Kuka sellaisesta hyötyy? Eikö pikemmin jokaisen velvollisuus ole aikuistua ja ymmärtää, että itse kukin katselee tätä maailmaa omasta näkökulmastaan, joka nyt ei suinkaan aina ole tämä minun omani?

Vanha viisaus sanoo, että se, joka syyttä suuttuu, myös lahjatta leppyy. Sitä kannattaisi nyt monen sopulimaailman sankarin ja nuoren oikeustaistelijan pohtia tykönään.

What do you want to do ?
New mail

20 kommenttia:

  1. Asia olisi pelkästään huvittava, ellei ihminen olisi laumaeläin ja helposti langeava myös laumapsykoosiin. Näiden normaalien käytösmallien kansa vielä pärjäisimme, ellei jotkut osaisi niitä manipuloida ja manipuloijiahan riittää. Vasemmistomarksistit tekevät sitä aivan tutkitun harkitusti, koska hajoita ja hallitse on vanha kunnon juttu, jolla porukat saadan riitelemään keskenään ja suunnittelijat voivat jatkaa suunnitelmiaan kaikessa rauhassa.

    Nyt vaikuttaa vain siltä, että muutkin tahot, kuten iso raha ja sen semmoiset ovat keksineet saman konstin. Niinpä maailmamme alkaa olla linnoittautunut eri kupliin, jotka eivät enää paljon juttele keskenään ja jossain ei sekään riitä vaan pannaan jo nokkapokaksi. Hattujen sodan sijaan saamme kohta maskien sodan.

    VastaaPoista
  2. "Ketkä tässä nykyisessä hullujenhuoneessa ovat noiden täysikasvuisten asemassa?

    ...muut sellaiset tahot, jotka haluavat tulla vakavasti otetuiksi ja täyttää jotakin aitoa tehtävää yhteiskunnassa. Sellaisina pidän puolueita, kirkkoa ja yliopistoa, joiden kaikkien on kyettävä nousemaan laumaregression ja demagogisen käsitemagian yläpuolelle."

    Ongelma on vain siinä, että eivät nuokaan tahot ole immuuneja kulloisellekin ajan hengelle, kuten on historian kuluessa monesti nähty. Nuokin instituutiot elävät (omassa) ajassa.

    Erinomainen kuvaus aikamme sairaasta hengestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Erinomainen kuvaus aikamme sairaasta hengestä."

      Hyvä kuvaus kyllä, mutta eipä taida rajoittua omaan aikaamme. Vastaavaa eri muodoissa on ollut kautta aikain. Ihminen on edelleen sama.

      Poista
    2. Ihminen on sama, mutta sairauden oireet vaihtelevat.

      Poista
    3. "puolueita, kirkkoa ja yliopistoa, joiden kaikkien on kyettävä nousemaan laumaregression ja demagogisen käsitemagian yläpuolelle."

      Niin, niin olisi. Puolueet vain näyttävät keskittyvän taktiseen ääntenkalasteluun, ja päivän hälinän ylittäviä strategisia ajattelijoita on harvassa.

      Kirkon osalta näyttää, että sitä nyt määrittelee kaipuu menetettyyn asemaan osana valta-, entistä monokulttuuria. Ns. modernien liberaalien ajattelussa tästä seuraa, että valtavirran mieltymyksiä on seurattava, oli se sitten kuinka hankalaa tahansa ilmoituksen valossa. Ne, jotka taas tätä vastustavat, suhtautuvat sitten kielteisesti nykymenoon, sellaisissakin asioissa joissa se ei ole hirveän järkevää, lähinnä näkyen tieteenvastaisuutena.

      Yliopisto voisi ja sen tulisi olla päivän hälyn yläpuolella, mutta aatteen sokaisemia hengentieteen harjoittajia taitaa vain olla liikaa, ja onpa vielä se sukupuolentutkimus ideologian pohjalta syntyneenä tutkimusalana pidettävissä kyseenalaisena luomuksena.

      Poista
  3. Pyhyys on aina marginaalissa muutenkin kuin juridisessa mielessä.

    Se, että epäpyhästä tulee pyhää ja pyhästä epäpyhää on ihan gnostismin perusjuttuja, joten siinä mielessä ei mitään uutta auringon alla.

    VastaaPoista
  4. Siis "aika marginaalissa nykyään" Eihän se ihan aina ole ollut.

    VastaaPoista
  5. Poliisin pitää ensin pamputtaa. Jos se ei tehoa, niin sitten vastaa kaasutetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tulee pahoja jälkipuheita. Samasta syystä tilanteet, jotka ennen hoidettiin painimalla, hoidetaan nykyään etälamauttimella. Ei tule hiki.ja mitäpä siitä, että tietty määrä kuolee sydänkohtaukseen.

      Poista
  6. Toista oli keskustelu Arvo Korsimon,Emil Skogin, Penna Tervon ja Tuure Junnila aikaan.

    VastaaPoista
  7. Historioitsijoiden ilmeisesti pitäisi yleisemmin hallita muutakin kuin se putkinäkökulma jota kutsutaan "tapahtumahistoriaksi". Jos meille uuden ajan eurooppalaisille ominaisiin kaiken tositiedon premisseihin olisi tutusatuttu paremmin, aikalaistason ilmiöitä ja sukupolvikokemusten roolia voitaisiin kuvata ja selittää syvemmin.

    Katselin YouTubesta tänä aamuna France24 -kanavan nauhoitusta muistotilaisuudesta, jossa valtiojohto kunnioitti raa'an terroriteon kohteeksi joutunutta opettaja Samuel Patya. Tilaisuus pidettiin Sorbonnen aukiolla, ja muistosanat, jotka kasvoivat nimenomaan tuollaiseksi blogistin toivomaksi julistukseksi siitä mikä on yhteiskunnan "aikuisten" rooli, lausui presidentti Macron. Kun orkesteri soitti kansallishymnin, taustalla olleille kahdelle suurelle, koulutaulua muistuttavalle valokankaalle heijastettiin liitu joka kirjoitti oikeanpuoleiseen tauluun sanat "vapaus", "tasa-arvoisuus", "veljeys", ja piirsi vasemmanpuoleiseen tauluun opettajan silhuetin.

    Ja tuota katsellessani mietin, missä ovat olleet oman valtiojohtomme vastuulliset vanhemmat. Eikä mieleeni tullut yhtäkään. Vain haparoiva Vanhanen, joka taannoin pyysi julkisesti anteeksi sitä että meilläkin joku lehti oli julkaissut Muhammed-pilakuvat. Vain Heinäluoma, puuroposkinen eduskunnan puhemies, joka epäsi Lars Vilksilta puhetilaisuuden eduskunnan tiloissa. Vain mussupuheitaan ja ympäripyöreyksiä suustaan päästelevä presidenttimme, joka oli vaalikeskustelussa sitä mieltä että suomalaisten pitäisi omasta keskuudestaan oppia toinen toisiaan diskriminoimalla hylkäämään "vihapuhujat"...

    Ja mietin myös tuota nykyistä kehitystä, jossa täydelliselle järjettömyydelle annetaan yhä enemmän valtaa, ja sekin tehdään yhä tekopyhemmäksi muuttuvan moralismin nimissä.

    Mutta näitä ilmiöitä pitäisi siis mielestäni pystyä tarkastelemaan esimerkiksi antropologisesti virittyneen ja Sorbonnessakin viime vuosisadalla vaikuttaneen "sosiologian isän", Emile Durkheimin, ajattelun pohjalta -- sillä juuri hänen oivalluksistaan, "pyhän ja profaanin" erottelusta ja niin sanottujen "negatiivisten kulttien" muodostumisesta nyt on olennaisesti kysymys.

    Kun "narsismista" puhutaan, katse pitäisi kääntää sen psykoanalyyttiseen ymmärtämiseen -- ettei siis kysymys ole asenteista tai valinnoista, vaan kulttuurisista ominaisuuksista, jotka ovat nyt siis kasvamassa. Kulttuurinen narsismi on yhteisöominaisuus ja tuottaa yhteisöilmiöitä, jotka ovat toki kuvattuina naurettaviakin, mutta johtavat sitten lopulta sen tiedollisen hallinnan premissien murtumiseen joka on ollut koko eurooppalaisen uuden ajan tuottaman edellytyksen takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Onpa todella hyvä analyysi tilanteesta.

      Ja on meillä tosiaan johtajat. Vanhanen ei muistanut mennä Paasikiven 150-vuotisseminaariin Keravalle, vaikka hänen piti Paasikiviseuran puheenjohtajana avata tilaisuus. Pääministerinä ollessaan hän lähetti ministerit lentokentälle pyytämään anteeksi Thaimaassa tapahtunutta maanjäristystä ja sen seurauksia.
      Ja kohtalaisen fiksulta vaikuttava presidenttikin tosiaan näyttää olevan täysin sokea ja kuuro tämän oikeaoppisuusjärjettömyyden kanssa.

      Poista
    2. Kun Vihavaisen tasoisella blogistilla on Oikkosen tasoinen kommentoija... ei peli todellakaan olisi menetetty, jos kyseessä olisi peli. Luultavasti ei ole mutta sitä suuremmat kiitokset molemmille. -jussi n

      Poista
    3. Kivempi olisi lukea tekstiä, jossa kirjoittaa pyrkii esittämään asiaansa eikä (olettamaansa) fiksuuttaan. Kuten blogisti osaa tehdä.

      Poista
  8. Kun Taivaan Isä, kaiken hyvän alku ja juuri jätetään marginaaliin, näemme aina vain selvemmin, millainen kahjo ihminen on mestaroimaan!

    VastaaPoista
  9. Kuinka pihalla voi entinen historioitsija olla?

    https://time.com/5786710/kimberle-crenshaw-intersectionality/
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielens%C3%A4pahoittaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä on ainakin tiukka kysymys täynnä sisältöä.

      Poista
  10. Harmittavaa on, että niin lehdistä kuin kirjoista on kadonnut harmiton ja hulvaton huumori. Monet lehdet joissa on ollut mainiot vitsipalstat ja joita on tullut juuri sen vuoksi vilkaistua, ovat nyt riisuttuja malleja, koska mistään ei enää voi vitsailla tai kirjoittaa humoristisesti, ilman että se on vihapuhetta. Kaukana on ajat, jolloin naurettiin Kekkos-, Karjalais-, Väyrys-, Poutiais- ym. politiikkaa keventävillä vitseillä. Politiikka ja käytännön elämäkin on muodostumassa Jukolan Jussin luonnehdinnan kaltaiseksi "pilviseksi päiväksi aitan polulla". Kun tällainen laajakantainen purkauskanava tukitaan se käyttäytyy kuin tulivuori. Etsii uuden purkautumistien, tai patoutuu ja räjähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi perustettava taas poliittinen pilalehti tai vaikkapa useampia, kullekin suuntaukselle omansa. Ennen oli sentään Kurikka ja Veikulta ja sittemmin Arijoutsin pippurit.
      Vai onko se tosiaan niin, että parodia on tullut mahdottomaksi.

      Poista

Kirjoita nimellä.