Karjalan leiri

 Patriotismi marssii lasten kengillä

Karjalan tasavallassa, Vatnavolokin kylässä on nyt keskitysleiri (https://daily.afisha.ru/news/43747-v-karelii-dlya-shkolnikov-postroili-kopiyu-detskogo-konclagerya-on-nuzhen-chtoby-vospityvat-patriotizm/ ). Sitä on tarkoitus käyttää koululasten patrioottiseen kasvatukseen.

”Kuolemanleiri” on puhtaasti lavastuksellinen ja se haluttiin aluksi sijoittaa Kontupohjaan, mutta sikäläiset asukkaat eivät sitä halunneet. Niinpä se sitten on puhtaasti fiktiivisenä luomuksena aivan mielivaltaisessa paikassa, hieman niinkuin Mandrogin turistikylä, joka pykättiin keskelle metsää ja joka koostuu muinaisvenäläiseen satumaailmaan sijoitetuista fantasiakohteista (https://mandrogi.ru/ ).

No, näinhän ihmisten mieltä hallitaan. Tosiasia on, että meidän kaikkien aivot ovat niin typerät, että ne kerralla pystyvät käsittelemään vain aivan primitiivisiä kuvia, eräänlaisia meemejä, joiden merkityksen kyllä saatamme tietää aivan harhaanjohtavaksi tai sitten ei. Isänmaata, sotaa, toisia kansoja ja vastaavia kovin monimutkaisia asioita vastaa lasten aivoissa muutama simppeli kuva, joka sitten ajan mittaan muodostuu vivahteikkaammaksi tai ei muodostu.

Muinaisesta Venäjästä voidaan luoda kuva satumaisena onnen maana, jossa venäläinen sielu pääsi vapaasti kukoistamaan ja loi oikeuden ja totuuden mukaisen yhteisön –ainakin ennen kuin Pietari I toi käärmeen eli länsimaisen kulttuurin keihäänkärjen tähän paratiisiin. Sota voidaan kuvata marttyyrien ja sankarien kulkueena, jossa hyvän voimat lopulta ja suurin uhrauksin löivät pahuuden.

Tässä liikutaan historiapolitiikan alueella ja siellä kannattaa koettaa lähestyä yleisöä samaan tapaan kuin Hollywoodissa tehdään: kun tarinat viritetään 11-vuotiaan tasolle, saadaan tuote, jonka potentiaalinen yleisö on maksimaalisen suuri. Amerikassa se merkitsee ennen muuta maksimaalista puhdasta tuloa, Venäjällä on taas ruvettu kantamaan huolta myös nousevan nuorison psyykkisestä manipuloinnista, itse asiassa eräänlaisesta moraalisesta varustautumisesta.

Suuri isänmaallinen sota on ilman muuta venäläisten suuri yhteinen kansallinen kokemus. Mielipidetiedustelut vahvistavat tämän täysin määrin.

Asiassa ei olekaan mitään kummallista. Sota vaati venäläisiltä niin tavattoman suuret uhrit, ettei asialla ole historiassa vertaa. Lännessä viime vuosikymmeninä runsaasti esille nostettu holokausti kalpenee sen rinnalla. Sitä paitsi venäläisten taistelulla oli hyvin konkreettinen merkitys: se esti vielä suuremman katastrofin tapahtumisen.

Venäjällä yhä suositussa laulussa Pyhä sota (Священная война) (https://www.google.com/search?q=%D1%81%D0%B2%D1%8F%D0%B7%D0%B5%D0%BD%D1%8F%D1%8F+%D0%B2%D0%BE%D0%B9%D0%BD%D0%B0&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab ) esitetään taistelu valon ja pimeyden, kahden vastakkaisen voiman välisenä konfliktina.

Asiaa on turha enemmälti kommentoida, todettakoon vain, että sellaisena sitä voitiin toki aikanaan kansalle myydä ja neuvostoliittolainen sotakirjallisuus oli sen mukaista. Meillähän tehtiin ihan samaa. Sotaveteraanin ja Stalingradin juoksuhautojen sankarin, Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo oli kirja, jonka näköala oli laajempi. Siksi sen julkaiseminen olikin Neuvostoliitossa mahdotonta.

Lapsille tai lapsenmielisille ei tietenkään kannata tarjota luettavaksi Grossmanin kirjaa. Heidän käsityskyvylleen sopivat sen sijaan kyllä patrioottiset leikit, joissa on jännittävää näpelöidä aseita ja tuhota päälle tunkevaa vihollista, joka haluaa orjuuttaa ja tuhota oman kansan.

Olga Bergholzin käsialaa on kuuluisa riimi: Ketään ei ole unohdettu, mitään ei ole unohdettu (Nikto ne zabyt, nitšego ne zabyto), jota jo neuvostoaikana yhä udelleen toistettiin. Sen tuntee jokainen.

Sehän on aika kiinnostava ja prima facie myös hyvin arvostusta ansaitseva tunnus. Unohtaminenhan merkitsee eräänlaista valehtelua.

Ongelmaksi kuitenkin tuli, että samaan aikaan, kun tätä tunnusta toisteltiin, valehdeltiin oikein urakalla. Sotaveteraani ja kirjailija Viktor Astafjev lausui perestroikan aikana, että kun hän lukee mitä sodasta on kirjoitettu, hänestä tuntuu siltä, kuin hän itse olisi ollut jossakin aivan toisessa sodassa…

Tässä on turhaa luetella tarkemmin mitä kaikkea neuvostoaikana unohdettiin. Omat tihutyöt omalla ja vihollisen puolella nyt ainakin ja samoin ne sotilaat, jotka olivat antautuneet vangeiksi tai peräti taistelleet vihollisen puolella. Vastoin yleistä tietoa jopa pyhästi vannottiin, ettei mitään joukkomittaista tai paljon muutakaan lipsumista puna-armeijan rintamasta koskaan tapahtunut.

Mutta sota on kuin onkin monimutkaisempi asia kuin sen propagandaversio ja väkivaltaa ja vääryyttä tapahtuu siinä aina sekä omia että vieraita kohtaan. Stalinin Neuvostoliitto ei tosiaankaan ollut poikkeus säännöstä.

Vanhan ranskalaisen kansakunnan määritelmän mukaan kansakunnalla täytyy olla hieman huono muisti. Ihan kaikkea ei yhtä lailla ainakaan ole syytä muistella (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=renan ). 

Venäjällä tätä sääntöä on tunnollisesti noudatettu, mutta ei vain siellä. Ikävät asiat, erityisesti sellaiset, jotka eivät kuuluneet yleisesti tiedettyihin, sopivat huonosti sankarillisen narratiivin kokonaisuuteen ja ne oli parasta unohtaa ja suorastaan kieltää.

Meillä Suomessa kaunokirjallisuus on yhä uudelleen saanut olla historian edelläkävijä ja historiallisen tietoisuuden muodostaja, hamasta Runebergista ja Topeliuksesta Väinö Linnaan. Myös Venäjällä ja varsinkin Neuvostoliitossa vain kaunokirjallisuus saattoi aina joskus puhkaista edes pieniä aukkoja siihen simppeliin oikeaoppisuuteen, joka vartioi Suuren isänmaallisen sodan koko kuvaa.

Luin aikoinaan aika lailla venäläistä sotakirjallisuutta, kunnes se rupesi hieman tökkimään. Iänikuisen tappamisen ja kärsimyksen tutkistelu olisi kai vaatinut sadomasokistisempaa persoonallisuutta.

Yleisvaikutelmakseni jäi, ettei venäläiseen kirjallisuuteen oikeastaan kuulu ketään Väinö Linnan vastinetta. Voinovitšin Ivan Tšonkin on kyllä hillittömän hauska, mutta ei varsinaisesti uskottava veijariromaani, jota voisi edes verrata Haanpäähän. Jonkin Konstantin Simonovin kirjat olivat kyllä uskottavia ja myös ns. kovaa kamaa, mutta niiden näkökulma rajoittui taisteluihin ja sen mukaiseen psykologiaan.

Lähimmäs kriittistä näkökulmaa tulivat sallituista kirjoista ehkäpä Grigori Baklanovin Heinäkuu -41 (Июль -41 года), joka eleettömästi veti esille vaiettuja asioita sodan alkupäiviltä.

Sellaista kirjaa, joka Linnan Tuntemattoman tapaan esittäisi virallisen todellisuuden rinnalla ja haastajana laajasti nimenomaan rintamamiesten näkökulman, ei ole sattunut käsiini. Ehkäpä Venäjällä ei ihan sellaista olekaan? Onhan suomalaisella kansakunnalla toki erityisluonteensa, kuten on sodillammekin, vaikka kaiken kannattaa muistaa olevan suhteellista.

Perestroika hajotti kommunistisen puolueen mahtailevan ja omahyväisen pönötyksen ja teki koko sen kertomasta tarinasta naurunalaisen –tai yritti ainakin. Farssia ei satojen miljoonien ihmisten tarinasta voi tehdä, eikä kaikkia niitä uhrauksia unohtaa, jotka siihen liittyivät. Suuri isänmaallinen sota jäi lähes koskemattomaksi kansakuntaa yhdistäväksi tekijäksi. 

Sen liian tarkka kaiveleminen on leimattu häpäisyksi, vaikka tutkijapiireissä onkin saatu sanoa yhtä ja toista. Se, mitä kansalle tarjoillaan ja mitä se tietää ja ajattelee, on toinen juttu.

Venäjän uudet historiapuistot kantavat tiettyä kirkollisuuden ja vanhan Venäjän leimaa. Sen rinnalla näyttää valtakunnan terävä pää haluavan nyt entistä enemmän nostaa esille myös kommunistisen hallinnon aikaisia saavutuksia ja sotahan on niistä ehdoton ykkönen. Siihen liittyvät massiiviset möhläykset ja ilkityöt nauttivat sen sijaan valtion epäsuosiota. Ihan kaikkea nyt ei ole syytä sentään muistaa.

On toki valitettavaa ja etenkin surkuteltavaa, että suomalaiset nyt leimataan kuolemanleirien pystyttäjiksi, joita vastaan on oikein ja upeata nousta taistelemaan aseen kanssa.

Mikäli Karjalassa haluttaisiin olla unohtamatta mitään ja ketään (nitšego i nikogo), olisi ehdottoman välttämätöntä nostaa esille myös niitä lukuisia dokumentteja, joissa suomalaisen hallinnon aikana tai sitä muistellessaan karjalaiset osoittivat olevansa/olleensa oloihin tyytyväisiä ja kertoivat suomalaisen hallinnon toimivan asiallisesti.

Toki toisenlaistakin oli, erityisesti nälkävuonna 1942. Olot olivat surkeat niillä venäläisillä, jotka vastoin Stalinin ankaraa käskyä olivat jääneet miehitetylle alueelle. Kaikki elämiseen tarvittava oli pyritty samaisen käskyn mukaisesti tuhoamaan sikäli kuin mahdollista.

Mutta ettäkö mitään ja ketään ei saisi unohtaa? Siinäpä se on kova vaatimus meillekin, mutta aivan erityisesti niille, jotka sitä nostavat esille.