torstai 5. marraskuuta 2020

Kun lokakuukin oli marraskuussa.

 

What do you want to do ?
New mail

Lenin ja Suuri Lokakuu

 

Minun sukupolveni, jopa Suomessakin, muistaa hyvin ilmauksen Lokakuun Suuri Sosialistinen Vallankumous. Lyhyesti sanoen vain Suuri Lokakuu.

Vähänkös niitä oli meilläkin taiteellisia tai muuten vain kulttuurisia sieluja, jotka innoittuivat 1970-luvulla tällaisista aivokummituksista. Meemeiksihän niitä taidetaan nyttemmin sanoa.

Jo perestroikan aikana sanoivat ne, jotka jo uskalsivat, ettei bolševikkien valtaannousu vuonna 1917 ollut mikään vallankumous, saati sitten suuri sellainen. Lokakuussa se tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan, mutta gregoriaanisen mukaan vasta marraskuussa. Toki voidaan tuolle merkittävälle tapahtumalle sentään hyväksyä sen tapahtuminen Venäjän lokakuussa.

Nykyäänhän Venäjällä ei enää ole aikoihin puhuttu lokakuun vallankumouksesta (revoljutsija), vaan vallankaappauksesta (perevorot). Kyse ei ole vain terminologiasta, vaan koko asian olemuksesta: vallankumouksethan ovat lainomaisia, valtavia yhteiskunnallisia tapahtumia, vallankaappaukset pinnallisia vallanvaihdoksia.

Kuitenkin myös Venäjällä puhutaan toki yhä Venäjän vallankumouksesta vuonna 1917. Olihan siinä tosiaan kyse maan perinpohjaisesta mullistuksesta, vaikka lokakuun kaappaus sinänsä olikin detalji, tosin kohtalokas sellainen.

Sen nimittäminen lainomaiseksi maailmanhistorian käännekohdaksi toki olisi pelkästään huvittavaa, ellei sitä olisi aikoinaan erittäin suurella vakavuudella sellaiseksi todistettu ja elleivät miljoonat olisi niin jopa uskoneet, siinä luvussa monet hyvin merkittävät intellektuellit.

Vallankumoukset ovat marxilaisittain historian suuria hyppäyksiä, joissa yksi yhteiskuntamuoto muuttuu äkillisesti toiseksi. Lokakuun kaappauksen tuloksena mitään sellaista ei tapahtunut. Venäjän vallankumouksenhan piti leniniläisen teorian mukaan olla osa maailmanvallankumousta, jonka varsinaiset ainekset olivat kypsyneet pisimmälle kehittyneiden teollisuusmaiden yhteiskunnissa.

Toisinhan siinä kävi ja kautta 1920-luvun kipeä teoreettinen kysymys oli, voitaisiinko nyt lainkaan rakentaa takapajuisella Venäjällä uutta, sosialistista yhteiskuntaa. Klassisen marxilaisen teorian mukaan se tietenkin oli takapajuisessa maassa mahdotonta.

Vajaan pappisseminaarin kurssin suorittanut Stalin todisteli, että se oli täysin mahdollista ja murjoi koko Venäjän yhteiskunnan uuteen uskoon ensimmäisellä viisivuotissuunnitelmallaan vuosina 1928-32, jota joskus on sanottu Venäjän todelliseksi vallankumoukseksi.

Leninin ja Lokakuun kaappauksen kanssa koko asialla oli tekemistä vain välillisesti. Silloin perustettu diktatuuri osoittautui niin kestäväksi, että se saattoi rankaisematta tehdä Venäjällä miltei mitä tahansa. Siinä mielessä Lenin siis oli sosialistisen Venäjän arkkitehti.

 Itse hän ei sitä luonut, mutta hänen jälkiään seuraillut Stalin teki sen kahdenkymmenen vuoden viiveellä leniniläisin metodein eli massaterrorin ja ihmisten alhaisimpien vaistojen kosiskelun avulla. Vuoden 1936 lopulla hyväksyttiin sosialistisen Neuvоstoliitоn perustuslaki ja vuonna 1937 pidettiin ensimmäiset vaalit sosialismin oloissa.

Suuren terrorin ajoittuminen juuri tähän aikaan eli sosialistisen yhteiskunnan tulemiseen ei ole mikään sattuma, vaan nimenomaan välttämätön osa uuden yhteiskunnan ja uuden ihmisen ilmaantumista tähän maailmaan. Toista ei olisi ollut ilman toista.

Kätilönä oli jälleen koeteltu ase: massaterrori. Ihmiset peloteltiin käyttäytymään uudella tavalla ja osa tuhottiin määrätietoisesti. Teorian kannalta se ei auttanut mitään. Neuvostoliitto oli vieläkin talonpoikaisvaltainen maa eikä suinkaan koko maailman yhteiskunnallisen kehityksen kärjessä.

Mutta kun jokin systeemi toimii käytännössä, kysyy vain harva kiinnostuneena, toimiiko se myös teoriassa. Kyllähän Venäjällä ainakin jälkeä syntyi, millä hinnalla ja miksi, on kysymys erikseen. Tilastot pidettiin valtiosalaisuutena, kuten miltei kaikki muutkin asiat. Aseiden tuotantomääriä sopi kyllä avoimestikin mainostaa.

Kun tuo kuuluisa ensimmäinen sosialistinen yhteiskunta, joka ehti jo peräti saavuttaa myös ensimmäisenä maailmassa ns. kehittyneen eli kypsän sosialismin vaiheen, sitten romahti, kesken kommunistisen yhteiskunnan rakennustyön, seurasi koko maailmassa suuri aatteellinen krapula. Lännessä se sai ns. postmodernismin muodon.

Suuria tarinoita ei muka enää maailmassa ollut, kun tarina kommunismin rakentamisesta oli jouduttu hylkäämään. Historiakin loppui siinä samassa tarpeettomana, koska kehityksen korkein aste eli liberaali demokratia oli jo saavutettu.

Oli tietenkin selvää, ettei tätä kaikkialla purematta nielty. Venäjällä oli ja on pieni, mutta kiukkuinen seurapiiri, jonka parissa niin Lenin kuin Suuri Lokakuu ovat yhä arvossaan.

Leninin 150-juhlan kunniaksi muuan tämän hengen lapsi, muuan Vladimir Pavlenko kiteytti kirjoituksessaan ne olennaiset kohdat, joita bolševikkien nykyiset, yleensä aina patrioottiset tai ultrapatrioottiset kannattajat hellivät historiantulkinnoissaan.

Hänen mielestään bolševikkeja ja siis Leniniä ei ensinnäkään voida syyttää keisarin vallasta syöksemisestä, sillä senhän tekivät duuman liberaalit. Hän torjuu myös väitteen Venäjän pilkkomisesta, jonka Lenin saksalaisten agenttina sai aikaan. Vallan otettuaan bolševikit ennen pitkää kykenivät puolustamaan Venäjää, mitä väliaikainen hallitus ei enää syksyllä voinut tehdä.

Strategisesti isku on hyvin suunnattu. Mikäli tarinan rosvoja ovatkin ainoastaan ja vain liberaalit väliaikaisen hallituksen johdolla, oli bolševikkien taistelu näitä imperiumi tuhoajia vastaan oikein ja ansiokasta.

Suurvaltaisen Venäjän kannattajat ihannoivat nykyään sekä tsaarinvaltaa että bolševikkivaltaa. Vain Venäjälle sopimaton, kurja liberaali demokratia jää viholliseksi, ja sehän sopii politiikan tarpeisiin juuri nyt.

Mutta Pavlenko nyt on pelkkä nobody, joka peräti erehtyy pitämään muuatta netin parodia-artikkelia aitona. Vakavampaa on, että kansan syvät rivit kunnioittavat suuresti niin Leniniä kuin Stalinia, mikä kävi hyvin selville jo muutaman vuoden takaisesta suuresta TV-projektista Imja Rossija, joka vastasi aikoinaan pidettyä Suurin suomalainen -kisaa.

Lenin tuli siellä kaikissa äänestyksissä kärkipäähän ja Stalin olisi voittanut, ellei äänestystä olisi keskeytetty. Erikoista on, että Stalin vetoaa nimenomaan nuorisoon.

Mutta lieneekö se niin kummallista. Taitaa meilläkin tuo viime sotakin innostaa nimenomaan nuoria. Veteraanit olivat toista maata.

 

15 kommenttia:

  1. Keväällä 1917 tapahtuneesta vallankumouksesta onkin minulla silminnäkijän kertomus. Isäni oli nimittäin keisarin palveluksessa halkoja hakkaamassa Valkovenäjän rintamalla lähellä Minskin kaupunkia. Alaikäisenä ei voinut olla rintamalla, joten oli työpalveluksessa upseerien korsujen huollossa. Vallankumous tällä rintaman osuudella alkoi Minskissä. Saksalaisten keväthyökkäyksessä rintamaosuus murtui ja upseerien yrittäessä pakottaa sotilaita takaisin rintamlle, tuli tieto, että Minskissä on alkanut "revolutsija". Kaikki upseerit, jotka eivät heti ehtineet luopua arvomerkeistään ammuttiin. Minskissä oli yleinen ryöstö ja eliitin murha-aalto käynnissä. Isäni ja muutama muu suomalainen liittyivät vallankumouskaartiin ja pääsivät vihdoin junalla, jolla kaarti lähti Pietariin tukemaan sikäläistä kumousta, Pietariin. Väliasemilla kaartin politrukit pitivät palopuheita. Juna oli koristeltu punalipuin torvisoittokunta säesti. Pietarissa suomalaiset liukenevat kaartista omille teilleen. Kaupungissa oli ulkonaliikkumiskielto, jota patrullit valvoivat. Koko yön kesti poikien matka Puolan asemalta Suomen asemalle patrulleja vältellen. Ruumiita oli kadulla korjaamatta ja monen piileskelijän matka päättyi sinne.

    Suomen asemalla oli rauhallista ja junat kulkivat Helsinkiin. Venäläisissä sotilaspuvuissa olevilta pojilta, joilla oli huoltojoukkojen kokardit, ei kyselty mitään lupia. Nämä ajelivat kaikessa rauhassa Myllymäkeen asti. Mutta kokemus oli sen laatuinen, että isäni kauhistui ja tuli siihen käsitykseen ettei moinen kumous Suomeen saisi tulla. Niinpä, kun se kuitenkin tuli, hän liittyi vapaaehtoisena värvättynä ll krenatöörirykmentin l Jyväskylän pataljoonaan, vastustaakseen vallankumousta.

    VastaaPoista
  2. "Sen nimittäminen lainomaiseksi maailmanhistorian käännekohdaksi toki olisi pelkästään huvittavaa, ellei sitä olisi aikoinaan erittäin suurella vakavuudella sellaiseksi todistettu"

    Solzenitsin suuren majesteettirikostaisi olla teos "Lenin Zurichissä, missä hän esitti, että Lenin ei vielä 1916 uskonut vallankumouksen voivan alkaa takapajuisella, talonpoikaisella Venäjjällä vaan sen piti alkaa teollistuneessa Länsi-Euroopassa.

    Lenin suurena opportunistina ja taktikkona ei antanut tämän häiritä. Trotsi uskoi vallankumouksen leviävän maailmanvallankumoukseksi,minkä harhaluulon Stalin karisti viimeistään jäähakulla.

    VastaaPoista
  3. Kummallista

    Jonkun verran henkilökohtaista kokemusta Venäjästä omaavana olen pitkään miettinyt juuri Stalinin arvostusta myös kansan keskuudessa.
    ”Erikoista on, että Stalin vetoaa nimenomaan nuorisoon.” Professori mietti samaa.

    Olen ajatellut jotenkin niin, että kun kansaa ja yleensä yhteiskuntaa arvostelevaa nuorta väkeä tarpeeksi pitkään painetaan valtaapitävien ja ns. mielipidejohtajien voimin alas, vastavoimana myös nuoret tukeutuvat Venäjän suureen johtaja-Staliniin, joka aikoinaan pani yhteiskunnan ”eliitin” koville eli tappoi heitä runsain määrin.
    Että herrallakin herra on Venäjällä, ainakin ihmisten mielessä.
    Stalinin pitkä varjo kulkee vielä sukupolvia, varsinkin kun Putinin aikana sen väkivaltaisuutta ja epäinhimillisyyttä ei ole edes yritetty tuomita. Pikemminkin ”vessassa tavataan” ja ”petturin palkka on kuolema”.
    Omalta kohdalta on ollut ikävää havaita kuinka 1990-luvun alun optimistisuus Venäjän kansan keskuudessa on 30 vuoden aikana muuttunut osassa väkeä passiiviseksi alistumiseksi ja epäluuloisuudeksi.
    Mutta siitä huolimatta venäläisiä tavatessa on ilo huomata, että iso osa on säilyttänyt terveen omanarvontunnon ja kohtelee toisia kunnioittavasti. Heihin valtaapitävien pelottelu ei ole mennyt perille.

    Kiitos vielä proffalle hyvistä kirjoituksista.
    T.
    Pekka Kymäläinen
    Kajaani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stalinia haikailevat seuraavat tahot:

      - mahtavan valtion haikailijat (sekurokratia,armeija Putin)
      - niin vanhat, että aika tai dementia on kullannut muistot
      - nuoret, joilla ei ole muistoja (Che Guvera -paita tyypit)

      Poista
  4. "vuonna 1937 pidettiin ensimmäiset vaalit sosialismin oloissa". Muistanko oikein, että ne eivät kuitenkaan olleet ensimmäiset bolseviikien järjestämät vaalit. Minulla kun on sellainen muistikuva, että Lenin olisi lokakuun vallankaappauksen jälkeen järjestänyt duuman vaalit, mutta tulos olisi ollut bolseviikkien kannalta niin kehno, että duuma ei koskaan kokoontunut ja moista huimapäistä yritelmää eli vaaleja, joissa on muidenkin puolueiden ehdokkaita, ei sitten ennen Stalinin aikoja edes yritetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna 1917 pidettiin yleiselläja yhtäläisellä äänoikudella yleisvenäläiset Perustava kokouksen vaalit. Bolshevikit saivat äänistä neljänneksen ja hasottivat kokouksen.
      Vuonna 1918 he hävisivät kaikissa vaaleissa, joita pidettiin. Tätä on tarkoin tutkinut muuan Amerikkaan emigroitunut tutkija, jonka nimi ei juuri nyt tule mieleeni.
      Myös 1937 vaalit olivat muodollisesti hyvin "demokraattiset"...

      Poista
    2. Niin, ja 1937 voittaja oli kommunistien ja puolueettomien stalinilainen vaaliliitto. Voitto oli täydellisyydessään vaikuttava.

      Poista
    3. Eikö se ollut Stalinin uuden perustuslain (1934/35), joka tarjosi kansaisoikeuksia (esim sanan ja uskonnonvapaus) enemmän kuin minkään minkä kapitalistisen maan peruslaki, mukaiset ensimmäiset vaalit. Pääpaino sanalla tarjosi, sanallisesti.

      Olen aina ajatellut, että isä aurinkoinen on naureskellut itsekseen räkänauruja, kun on yön pimeinä tunteina laatinut sen luonnosta (ks Solzenitsyn Ensimmäinen piiri).

      Mutta kai 1918-37 välillä jotain "vaaleja" on pidetty.

      "Voitto oli täydellisyydessään vaikuttava." Niinkuin tiedämme, kaiķkihan tuossa maassa oli täydellista, katsokaa Tiedonantajan vanhoja numeroita, jos ette muuten usko! Eikö siellä vielä 1970-luvulla kaupoissa käytetty iskulausetta "Neuvostoliittolaista - siis erinomaista". Votkakaupan seinällä se sitä paitsi piti vielä paikkansa.

      Poista
    4. Pidettiinhän niitä neuvostojen vaaleja. Niissä työläisen ääni painoi 4 kertaa enenemmän kuin talonpojan, koska hän edusti edistystä Ns. riistäjäluokkien säälittävillä tähteillä ei tietenkään ollut äänioikeuttakaan.

      Poista
  5. Vaaleista tulikin mieleeni, että kävi USA:n presidentinvaaleissa mitenkä vaan, niin todellinen voittaja on kuitenkin Trump.

    Yli neljän (4) vuoden lokakampanja Trumpia vastaan toi minimaalisen voiton vastustajille. Biden on ihan sivuasia. Vaikka Bidenin paikalla olisi ollut koivuhalko, niin sekin olisi voittanut.

    VastaaPoista
  6. "Yli neljän (4) vuoden lokakampanja Trumpia vastaan toi minimaalisen voiton vastustajille."

    Juuri tuo on se suuri yllätys ja pettymys, jota vasemmistoliberaali kupla nyt yrittää nieleskellä. "Eikö maailma olekaan sellainen, kuin me toitotamme sen olevan!!??"

    Kuuntelin remonttia tehdessäni Ylen ohjelmaa USA:n vaaleista. Ohjelma oli aivan täynnä Trumpia, ei sanaakaan tästä uudesta messiaasta Bidenista, joka nyt tulee pelstamaan maailman. Koko ajan vain Trump, Trump, Trump, ...

    On se äijä, kun se on mennyt suomalaistenkin toimittajien pään sisään niin, että sinne ei enää oikein muuta mahdu.

    No, neljän vuoden yksipuolinen Trumpia demonisoiva huuto tauotta 24/7 tietysti jokin verran kaventaa ajattelua.

    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/737f782b-1752-469a-8a22-da10d8621700

    VastaaPoista
  7. Eikö vain pitäisikin, Matias K. ja Toipila, olla niin, että Trumpin vastustajien ääniä ei olisi lainkaan laskettu?

    Suomalaisena isänmaan ystävänä kysyn itseltäni vain ja ainoastaan kumpi herroista olisi Suomen kannalta parempi, jos kylmät puhurit alkavat käymään...

    Siinä olette kyllä oikeassa, että Trumpia on turhaan demonisoitu niin kotimaassa kuin täälläkin.

    Mutta onhan hänellä vielä pari kuukautta aikaa toimia presidenttinä, siinä ajassa aikaansaapa mies ratkoo niin Iranin kuin Pohjois-Korean ongelmat - lopullisesti...

    VastaaPoista
  8. "Eikö vain pitäisikin, Matias K. ja Toipila, olla niin, että Trumpin vastustajien ääniä ei olisi lainkaan laskettu?"

    Mitäs tämä tämmöinen puhe nyt taas on?

    Kaikki oikeasti olemassa olevien henkilöiden itse antamat äänet pitää tietenkin laskea. Ja vain yhteen kertaan kukin.

    Ei kai tästä nyt kenelläkään epäselvää voi olla?

    Eedellähän puhe oli vallan muusta: neljän vuoden mittaisesta niin sanotusta saatanallisesta 24/7-rallista, jolla Trumpia demonisoitiin varsin yksipuolisesti mutta vahvasti.

    Kyllä tuollainen vaalivaikuttaminen nyt jotakin vaikuttaa.

    Edellisten vaalien tulos meni kuulemma jo vallan väärin paljon vähemmällä: vain jokunen hassu Venäjän trolli Facebookissa.

    VastaaPoista
  9. Oletteko muuten huomanneet, että Koraani toimii terrorismin ohjesääntökirjana.

    Uskonto on muslimeille vain suojakaapu, jonka varjossa kaulat katkaistaan ja päät leikataan irti vääräuskoisilta.

    Länsimainen itsetuhoinen humanismi on keksinyt vihapuheen ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan suojellakseen muslimien terrorismia länsimaissa. Länsimainen humanismi perustuu jonkinlaiseen mielisairauteen ja typerään hyväuskoisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islam ei ole vain uskonto.

      Monille se ei ole ensisjaisesti uskonto ollenkaan, vaan laki, yhteiskuntajärjestys, oppi omasta paremmuudesta, uskottomien pahuudesta ja vaatimus alistaa muut kansat.

      Se antaa päiden irroittelijoille, ei vain oikeuden, vaan myös velvollisuuden irroitella päitä.

      Toki islamia voidaan tulkita lievemminkin ja monet niin tulkitsevatkin.

      Kannattaa jo oman turvallisuudenkin takia vain erottaa nämä porukat toisistaan ja miettiä, keiden kanssa menee samaan huushollin.

      Poista

Kirjoita nimellä.