tiistai 15. joulukuuta 2020

Intellektuellin sivalluksia

 

Selittämättömän selittäjä

 

Hervé Le Bras, Emmanuel Todd, Le mystère français, Seuil 2013, 308 s.

 

Heikkilän kirjan jälkeen oli pakko vaivaa hyllystä lisää nykyisen Ranskan asioita selittävää kirjallisuutta. Tällainen löytyi.

Tekijöistä tunnen vain Emmanuel Toddin. Hän on kiinnostava hahmo, epäsovinnainen historioitsija ja sosiologi, alun perin väestötieteilijä. Hän on onnistunut aikoinaan ennustamaan Neuvostoliiton hajoamisen ja on povannut USA:n vajoamista supervallan asemastaan (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=todd ). Olen jossakin yhteydessä kirjoittanut hänen suomennetusta teoksestaan Imperiumin jälkeen. Siinä ei ennustelujen tekemistä kainostella.

Ranskalaisen annalismin perinteen mukaisesti Todd katselee asioita pitkässä perspektiivissä ja tutkii alueellisia muuttujia, kuten perhejärjestelmää (ydinperhe vai suurperhe), uskontoa, koulutusta ja vastaavia asioita. Ne ovat osoittautuneet hedelmällisiksi, kun on pitänyt selittää Ranskan eri osien arvoituksellista erilaisuutta.

Tämän kirjan ydin, jonka Todd on siis kirjoittanut yhdessä erään kollegan kanssa, koostuu Ranskan (L’Hexagone -kuusikulmio) kartoista, jotka perustuvat muun muassa juuri perhejärjestelmän ja uskonnon ristiintaulukointiin muiden muuttujien kanssa.

Kiinnostavia korrelaatioita löytyy. Se, miksi ne selittävät asioita, on hieman hämärän peitossa, mutta Todd on kertonutkin yrittävänsä selittää selittämätöntä.

Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut, kuten kommunismikin, kertoo kirjoittaja(t), mutta edellinen sentään yhä kummittelee tai paremminkin vaikuttaa zombiena. Jälkimmäinen sen sijaan on kuollut eikä vaikuta enää mitenkään.

Tässä vuonna 2013 julkaistussa kirjassa siis tehdään diagnoosi Ranskasta. Se tuntee olonsa huonoksi, todetaan ja haetaan asialle objektiivisia syitä. Ranskaa ja sen ongelmia ja saavutuksia myös pyritään suhteuttamaan muiden maiden tilanteeseen.

Ranska, kuten monet muutkin maat, nousi sodan jälkeen kohinalla ja sen yhteiskunta mullistui täysin. Kolmeakymmentä loistavaa vuotta (Les Trente Glorieuses) seurasivat kolmekymmentä surkeaa vuotta (Trente Piteuses).

Kuitenkaan ne eivät voineet tehdä tyhjiksi niitä saavutuksia, joihin oli päästy: korkea koulutustaso, matala lapsikuolleisuus, eliniän piteneminen ja muut vastaavat asiat olivat olennaisempia kuin ansiotason kasvu, joka toki sekin oli huimaava koko aiempaan historiaan verrattuna.

Koulutettujen ja kouluttamattomien suhde -pyramidi- kääntyi päälaelleen, hedelmällisyys romahti, avioliiton ulkopuoliset raskaudet lisääntyivät huimasti ja kirkossakäynnistä tuli harvinaisuus. Naisten tasa-arvo eteni jättiläisaskelin. Teollisuuden työpaikat vähenivät sittemmin ja työntekijöiden asema muuttui uudenlaiseksi.

Olennaista tälle tarkastelulle on, että kulttuurisia tekijöitä pidetään ensisijaisina taloudellisiin verrattuna. Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?

Entä mikä maan, tuon potilaan mieliala itse asiassa on? Viestimine mukaan se on kurja. Objektiivisilla seikoilla, kuten itsemurhien määrillä ja syntymillä mitattuna se ei ole niinkään huono. Itsemurhien määrässä näkyy tiettyjen vuosikymmenten ja sukupolvien anomia hetkellisinä nysterminä, mutta nyttemmin asiat ovat historiallisessa vertailussa hyvin. Myös suhteellisen korkea syntyvyys (esim. Saksaan verrattuna), todistaa optimistisesta mielialasta. Henkirikostenkin määrä on laskenut tuntuvasti.

Syvärakenteiltaan (uskonto, perhemuoto) heterogeenisessä Ranskassa on hyvin erilaisia alueita, mutta jos yleistyksiä tehdään, havaitaan, että 90 prosentilla ihmisistä menee hyvin. Väestön suuri massa on kestänyt suurten muutosten (globalisaation) iskut ja vain 10 prosenttia reunamilla elävistä on jäänyt alle.

Maan politiikassakaan ei ekstremismi ole päässyt valtaan. Trotskilaisten määrä äänestäjistä on vähentynyt 10 prosentista kahteen. Oikealle suuntaudutaan, koska 40% väestöstä pelkää putoavansa sinne 10 prosentin kurjien joukkoon. Erityisesti teknisen sivistyksen saaneet ovat riskiryhmä, kun teollisuus on hiipumassa.

Ranska on heterogeeninen, mutta ei hajoamassa, lohduttavat kirjoittajat, ei maa ole mahdoton hallita (kuten jo Colbert aikoinaan, suureen juustojen määrään viitaten esitti). Vaikeudet ovat hallittavissa.

Ongelmana kuitenkin on, että hallitseva eliitti on sokea niille maanalaisille voimille, jotka hallitsevat ranskalaisten mentaliteettia ja ovat myös eri seuduilla erilaisia. Siten Ranskan ei kannata yrittää matkia saksalaismallista kovan rahan politiikkaa. Se ei ole ranskalaisen mentaliteetin mukainen, vaikka sopii kyllä saksalaisille. Ranskassa siitä syntyy vain tuhoa.

Viime vuosina, kirja väittää, Ranskan periferia, katolisine ja sosialistisine perinteineen on saanut haltuunsa ”kansallisen systeemin”. Sen mentaliteetti muistuttaa jossakin määrin saksalaista ja se matkii sitä. Se on suhteellisen hierarkioita kunnioittava ja tehokas, kun taas maan sydän on individualistinen, egalitäärinen ja usein anarkistinen ja kapinoiva.

Globalisaatio merkitsee myös valtion alasajoa, keskipakoiset tendenssit vahvistuvat. Ranskan ydinalue kärsii tästä.

Ranskan heterogeenisyydestä seuraa, että yhden ainoan abstraktin taloudellisen tavoitteen omaksuminen merkitsisi sitä, että osa kansaa julistettaisiin tarpeettomaksi. Siltä se tosiaan näyttääkin ja syynä on pikemmin maan johtavan eliitin ymmärtämättömyys kuin sen julmuus.

Ranska on kuitenkin muun muassa kielellisesti yhtenäinen verrattuna vaikkapa Espanjaan ja Italiaan. Ranskalaisten olisi nyt ymmärrettävä ottaa huomioon alueelliset eronsa ja Euroopan unionissa taas olisi kyettävä yhdentymishurmassa näkemään yhteiskuntien syvät historialliset tendenssit, jotka eivät ole enää tasaantumassa.

Kiinnostava analyysi, ainakin minun mielestäni. Täytyy myös todeta, että tuossa historiallisessa muutoksessa on suomalaistenkin kannalta paljon tuttua.

Mutta vuoden 2013 jälkeen tulivat pian keltaliivit. Mitä Toddilla oli niistä sanomista? Tämä analyysihän ei näyttäisi lainkaan selittävän tapahtunutta.

Netistä löytyy jokunen artikkeli, joiden perusteella arvioiden Todd on nyt kääntänyt kelkkansa tai ainakin suuresti rukannut tämän kirjan näkemyksiä.

Hän on julkaissut uuden kirjan ”Luokkataistelu Ranskassa XXI vuosisadalla” ja väittää, että nyt koko maan väestö on köyhtynyt lukuun ottamatta yhtä prosenttia, jolle rikkaudet kasaantuvat. 19% kansasta kuuluu pikkuporvaristoon, 50% atomisoituneeseen enemmistöön ja 30% proletariaattiin.

Taitaa olla sitten kumous tulossa.

Mellakat näyttävät selvästi innostaneen tätä merkillistä ja hyvin ranskalaista (isä englantilainen) intellektuellia. Huomaan, että hän on myös julmistellut hallitukselle koronarajoitusten takia: ”Ei nuorisoa saa uhrata vanhojen takia!”

Jotenkin virkistäviä nuo ranskalaiset intellektuellit kaikessa radikaalisuudessaan.

What do you want to do ?
New mail

41 kommenttia:

  1. Ranskan mellakoiden uutisointi meillä on jotenkin laimeaa ja ponnetonta. Eikä ao. uutisia muisteta edes joka päivä toistaa.

    Puuttuu se innostus ja odotuksentäyteinen riemu, jolla vastaavat jutut USA:sta (Trump), Venäjältä, Kiinasta, jne. uutisoidaan.

    Odotankin otskoita tyyliin "Macron ei suostu vieläkään luopumaan vallasta ja lähtemään maanpakoon".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Trumpin sanomisia seuratessa suomalaisista medioista ja myöskin hänen Twitteriään vilkaistuani valtaa mielen täydellinen hämmennys, joka voi tulla esiin mediassa myös kuvaamillasi reaktioilla. Eilen Trump jauhoi vielä voittavansa vaalit, perustelut olivat salaliittoteoriansa puolustelua. Virallisesti Biden on julistettu jo voittajaksi vaaleissa valitsijamiesten taholta. Se, mitä Jenkeissä on viimeisen neljän vuoden aikana tapahtunut, on erikoista ja merkillistä.
      Macron käy katolisesta pyhäkoulupojasta Trumpin kaltaiseen kauhukakaraan verrattuna - taaperoon, joka ei ala kun on mälsää. Sellaisista myös uutisoidaan joskus heidän toimimallaan tavalla - epäkorrektisti. Onhan taaperonkin kai joskus opittava tavoille, eikä koskaan ole liian myöhäistä.

      Poista
    2. Suomessa nyt ylipäänä on seurattu vähemmän Ranskaa kuin USA:a tai edes UK:ta, mikä on sääli. Ranskassa kun osataan eläminen.

      Poista
    3. Ehdottomasti samaa mieltä asiasta. Suomessa ylipäätään seurataan usein Yhdysvaltojen maaseudun tilannetta Eurooppa-uutisoinnin kustannuksella. Oman kokemuksen mukaan, jopa Saksassa ja Sveitsissä uutisoidaan enemmän Suomesta ja suomalaisista säännöllisesti, kuin meillä kyseisistä maista. Ranskasta tai UK:sta puhumattakaan. Voisikohan vuoden journalisti-voittajalle antaa jonkun vuoden ekskursio-palkinnon europpalaiseen kaupunkiin, josta hän voisi uutisoida säännöllisesti vai oiskohan se liian uraauurtavaa. Perinteiset kirjeenvaihtajat on jotenkin aina väärässä paikassa väärään aikaan ja uutisoi kerran vuodessa jotain joulumarkkinoista.

      Poista
    4. Unohtamatta pääuutisissa "syksyn mustikkasadon ihmettelyä", joka on tietysti top3 tärkeimmät asiat maailmassa, joten en valita sinänsä.

      Poista
    5. Suomalaiset ovat "pyhän pakkoenglantinsa" vankeja, erityisesti toimittajat.

      Poista
    6. Median kannalta kyse on tietysti mies puri koiraa -tapauksesta. Jos Ranskassa (tai Italiassa) menisi vaikka pari vaalikautta niin, että puoluerakennetta e i pantaisi uusiksi ja kaduilla e i olisi laajoja mellakoita, johan alkaisi kirjoittaa Lyyti ja moni muukin.

      Poista
    7. Median kannalta kyse on laiskuudesta ja kielitaidottomuudesta.

      Poista
    8. Ehkä myös ujoudesta ja epävarmuudesta mikä on vaan harjoituksen puutetta eli perinteisistä suomalaisista kipukohdista. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja harjoitus tekee mestarin mitä hyvät suomalaiset sananlaskutkin alleviivaavat. Ei kyse liene sen kummemmasta. No tietysti kulttuurin on hyvä olla kannustavampi, että sitten toimittajatkin uskaltaisi harjoitella enemmän eikä pelkäisi epäonnistumista.

      Poista
  2. "Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?"

    Kyllähän se - toimeentulon ja riittävän kulutuksen ohella - sitä on: antiikin yhteiskunta piti palkkatyötä vapaalle kansalaiselle suorastaan alentavana ja erilaiset yläluokat ovat erinomaisesti hallinneet joutilaisuuden - osa luovasti, osa vähemmän.

    Ja onhan meillä keskellämme tuollainen työtä vaille ryhmä, nimittäin eläkeläiset. Eivät he minusta hirveän onnettomilta vaikuta, osaa suorastaan kukoistaa eläköidyttyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei terve ruumis työtä kaipaa ja kuten MArxin vävypoika todisteli, ihmiselä on likeus laiskuuteen. Mutta Todd viittaa tässä uuteen pätkätyöläisyyteen ja atomisoitumiseen, jossa ei enää ole luokkayhteisyyttä.

      Poista
  3. Macronin, niin kuin tavallaan kaikkien länsimaiden ongelmana on, että he eivät ole lukeneet, tai eivät muista Steinbeckin Hyvien uhmisten juhlaa. Kirjan opetushan on, että hyvienkin ihmisten juhlat päättyvät rähinään ja krapulaan.

    Jahka tämän koronarikoksen koko kurjuus paljastuu niin hyvien ihmisten masinoimat juhlat loppuvat pullon pohjien tiputteluun ja tappeluun pöydän antimien viimeisistä rippeistä. Meillä punahuulihallitus katoaa sukkahousumainosten joukkoon. Vihervasemmisto kutistuu kutistumistaa, mutta vahvistuu uskossaan ja odottaa heittämistä historian roskatynnyriin. Kokoomus häpeilee punastumistaan ja Persut änkyttävät, että eihän me muuten, mutta kun pitihän mummoja suojella.

    Siis kaikki on hujan hajan ja vinksin vonksin, eikä uutta Kekkosta näy missään. Näiden munattomien kanssa on kuitenkin pärjättävä ja pienenä vihjeenä jollekin politiikasta kiinnostuneelle tolkun ihmiselle. Nyt ei tarvitse olla superihminen pärjätäkseen, Riittää kunhan lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo syvällä rintaäänellä, eikö teitä edes hävetä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkö joku jaksaa kaivata itäeurooppalaista diktaattoriamme?

      Poista
  4. "Siten Ranskan ei kannata yrittää matkia saksalaismallista kovan rahan politiikkaa. Se ei ole ranskalaisen mentaliteetin mukainen, vaikka sopii kyllä saksalaisille."

    Tuossapa on kahdella virkkeellä tiivistetty koko EU:n sovittamaton ongelma: ei käy sotkea viiniä ja olutta taikka voita ja oliiviöljyä. Rooman imperiumin kulttuurin pohjoisrajaa ei käy pysyvästi yhdistäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä sopisi. Kielellisesti pyöritellyt sanan sivistys merkitystä näillä eri kielialueilla ja olettaisi että käytännössä se ymmärrys/merkitys vaihtelee kun ylitetään valtion rajoja.

      Poista
  5. "Ei nuorisoa saa uhrata vanhojen takia!”

    Eikä vahvoja heikkojen takia eikä arvotonta elämää (omasta mielestään) arvokkaan elämän takia. Missähän olenkaan aikaisemmin tuollaista "sivistystä" lukenut.

    Tuollapa pohjalla on helppo rakentaa harmoninen ja rauhallinen yhteiskunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ikämies se on itsekin kyllä.

      Poista
    2. "Ei nuorisoa saa uhrata vanhojen takia!” Jos raihnaisten pelastaminen olisikin aito syy, niin hommassa olisi pikkuisen järkeäkin, mutta nythän vanhukset tapetaan ikävään, lapsenlapsilta leikataan tunnesiteitä, perheet silvotaan jne.., jne.. Tämä kaikki perustellaan jollakin jolla ei ole mitään tekemistä minkään tieteen kanssa, koska tällaista tilannetta ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Ns. tiedemiehet hankkivat kokemusasiantuntijuutta pitämällä maailman ihmisiä koekaniineina. Toisaalta ymmärettävää, koska kanejahan ne suurin osa lunnoltaan näyttävät olevan.

      Poista
  6. Öölle : Olipa alkeellista rehjaamista Trumpista. Typerää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terho, odotan kyllä Yhdysvalloilta demokraattisena sivistysvaltiona enemmän mitä ollaan viime vuodet nähty, siksi esitin mielestäsi typerää kritiikkiä heidän väistyvää presidenttiään kohtaan. Muuten, kun kritisoi toisia on hyvä itse esittää myös omia ajatuksiaan asiasta, tähän sanoisin että itseni ohella moni on helpottunut Bidenin valinnasta.
      Miten itse kuvailisit Trumpin toimintaa, jos saa kysyä?

      Poista
    2. Tuo "taapero-nimitys" jäi mieleeni eräästä podista, jossa eräs Usassa asuva rinnasti Trumpin sellaiseksi. Ei mitenkään mairittelevaa, mutta jouduin valitettavasti käyttämään sanaa. En keksi toista sanaa kuvamaan "maailman johtavan maan presidenttiä" .. mikä olisi korrektia.. on hyvin avoimen hankala mm. maan perustuslakia kohtaan päivittäisellä tasolla ja tekee sen selväksi ison maailman tyyliin avoimen loukkaantuneena. Tietenkin vaalituloksen kieltäminen on häneltä "luonteva jatko" täydelliselle epäluottamukselleen esim lehdistöä/omaa hallintoaan/omia virkamiehiään/valitsijamiehiä/jatka listaa, kohtaan. Ilmeisesti pokkurointi omassa maassa oli niin uuvuttavaa, että perinteinen sodanjulistus ulkovallalle jäi häneltä tekemättä, joten siitä pointsit hänelle.

      Poista
    3. Unohdin listasta: omat ministerit, joista leijonanosa on joko lähtenyt tai passitettu kotiin virkakauden aikana ja oma puolue, joka on kääntänyt selkänsä hänelle. Typerää. Vai millä muulla sanalla kuvailisit moista toimintaa?

      Poista
    4. Trumpin typeryyden ja luonneviat etc. näkee jokainen, ainakin sellaisina kuin ne julkisuudessa ilmitulevat. Ei noiden asioiden toistelemisessa ole mitään kovin mielenkiintoista. Pari kolme vuotta mielenkiintoni sen sijaan heräsi: näin dokumentin New York Timesin toiminnasta ja toimituksen elämästä ennen ja jälkeen Trumpin valinnan. Taisi kuvata vuoden periodia. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi on jäänyt, että maan ykköslehden toimituksella ei ennen Trumpin vaalivoittoa ollut mitään käsitystä, mitä heidän omassa maassaan tapahtuu - eikä ollut kovin paljon sen jälkeenkään. Se pistää miettimään.

      Poista
    5. Hei nimetön klo 1.19,
      Nyt heräsi mielenkiintoni siinä määrin, että on kysyttävä, että jos typerän ja luonnevikaisen presidentin sanomiset ei kiinnosta muka, niin miksi mielenkiintosi kuitenkin nousi Trumpin valtaannousua kohtaan? Todella mielenkiintoista kyllä on.

      Poista
    6. Jospa se Trump ei olekaan vain yksittäinen koko maailman kusitolpaa, josta nyt kaikkien riemuksi päästään. (Toimittajat tosin jäävät kaipaamaan ao. tolppaansa.)

      Jospa kyse onkin jostakin hieman suuremmasta ilmiöstä, joka takana todistetusti on puolet USA:n väestöstä. Siis se puolikas, joka hänet aikanaan valtaan äänesti. (Ja jolle porukalle hän aika hyvin toimitti sen, mitä lupasi - töitä, vähemmän järjettömiä sotia, ym.).

      Mutta katsotaan nyt, millainen menestys tämä Biden on. Ja kenen kannalta.

      Poista
    7. Selvyyden vuoksi: Kyllä minustakin Trumpin esiintyminen oli, no, lievästi sanoen erikoista. Jonkin verran fiksummkin sopisi käyttäytä. ;)

      Mutta Trump-viha mediassa ja ns. paremmassa väessä tai sellaiseksi pyrkivässä wanabe-porukassa on saavuttanut jo kaiken järjen ylittävät mittasuhteet - ja täysin irrallaan siitä, mitä Trump on reaalimaailmassa oikeasti tehnyt ja aikaansaanut.

      Joten Trump joutaa mennä, mutta pelkään, että sen taustalla oleva ilmiö jää.

      Poista
    8. Itsehän en edusta mitään Trump-vihaa vaan ihmettelelyä merkillisen trendin kohdalla. Enkä varsinkaan tunnista näitä leirejä, joita nimitellään milloin miksikin kuten joku parempi väki. Olen lukenut hänen "Kuinka saavutin ensimmäisen miljoonani" vaihtovuoteni perheessä aikoinaan. No ainakin vilkaisin kirjaa jos en koko opusta ihan kannesta kanteen jaksanut lukea. Ihmettelen kyllä sitä, että niin radikaalisti ja kenties epätasapainoisestkin käyttäytyvä ihminen onnistui välttämään kaudellaan avoimen sodan kenenkään kanssa, joten siinä mielessähän hän hoiti ulkomaansuhteitaan ihan hyvin.
      Yhdysvallat on ilmeisesti hyvin jakaantunut tällä hetkellä, ja se on huolestuttava ilmiö siellä. En luonnollisesti ymmärrä itse trumpilaista retoriikkaa, koska mielestäni maailman tulisi mennä toiseen suuntaan. Jos taas arvostaa bisnesmaailmaa yli kaiken, Trump lienee alallaan parhaita siinä. Jos arvot ovat ihan muualla, kuten nyt onneksi Jenkeissäkin näyttää, kansa äänesti viestin hänelle joka tunnetusti kuuluu " You're fired! "

      Poista
    9. Öö, en kirjoittanut, että ne eivät kiinnosta. Kirjoitin,tai ainakin tarkoitin, että niiden toisteleminen (julkisuudessa, näissä kommenteissa) ei juuri ymmärrystä lisää. Siinä New York Times-dokkarissa kiinnosti ennen kaikkea toimittajakunta: on merkillepantavaa, että eripuolilla maailmaa erilaiset jytkyt näyttävät tulevan sen alan ihmisille, ja myös alan tutkijoille, aina puskasta. - Nimetön 16.12. klo 1.19.

      Poista
    10. Aivan juu, mutta jos ajattelee vennamolaista retoriikkaa tyyliin "kyllä kansa tietää" ja paljoltihan se tietääkin, pitäisi jenkkijytkynkin saajan ymmärtää se, että kansa tiesikin nyt eri tavoin kuin Trump toivoi. NYT:iä en juuri seuraa, mutta luulen kyllä, että lehti on ihan kartalla maansa tapahtumista yleisesti. En oikein päässyt kiinni mitä make america... slogan tarkoitti, joten onhan sitä tutkijoiden hyvä tutkia siinä missä lehdistönkin.

      Poista
    11. Öö:lle.
      Mainstream mediaa seuraaville "Make America.." sanoma jäi varmasti epäselväksi. Sille kansanpuolikkaalle, joka Trumpia kannattaa, viesti oli selvä. Työpaikat takaisin, sotilaat pois maailmalta ja maahantulon tarkempi kontrolli.
      Veikkaan että häviön suurin syy oli tuo asevoimien käytön vähentäminen. Siinä liikkuu sen verran suuret summat. No, sleepy-joe löytää kyllä syitä pitää joukot afganistanissa ja muuallakin.

      Poista
    12. Niin, ehkä kansa sitten pettyi täyttämättömiin lupauksiin kun muuria Meksikon rajalle ei kohonnutkaan. Onhan näitä. Viimeiset vuosikymmenet niitä on yritetty purkaa ja rakentaa rauhaa vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä hän voi nyt linnoittautua Mar-A-Lagoon tekemään muurin ympärilleen vaikkapa legoista. Hups.

      Poista
  7. Todd &kni eivät kyllä selittäneet, mitä olisi tehtävä. Mitenkähän meillä? Pähkinäsaaren rauhan raja ainakin näyttää olevan ikuinen kulttuuriraja, mutta eihän se ainut ole.

    VastaaPoista
  8. ”30% proletariaattiin”
    ”Luokkataistelu Ranskassa XXI vuosisadalla”

    Nämä luvut ja aatteiden aatteet on kerätty kaikenlaisista emotionaalisista historiallisista papereista ja verenvuodatuksesta. Aatteet ja verenvuodatus eivät kerro kaikkea. Pitää tuntea ja osata ymmärtämään paljon muutakin. Erittäin paljon.

    Pitää olla ”tieteellinen”, tieteestä/tieteistä kiinnostunut. Tieteitä on hurjan paljon.

    En nyt ihan tarkalleen muista tällä hetkellä mikä oli se tiede, joka väitti jotakin erikoista. Luokkataistelu on tärkeä asia, mutta Luokkataistelu Ranskassa on sitäkin tärkeämpi. Minua kiinnostaa eritoten Ranskan suuri vallankumous. Semmosia sattuu muuallakin. Paljon verenvuodatusta. Pelko valloitti sydämeni, mutta sitten ilmestyi valon aukko/eli ymmärtämisen aukko.

    Eräs tiede, en nyt sattumoisin muista mikä se on, väitää että pitää uskoa parempaan, että se parempi tulee loppujen lopuksi. Hyj sentään!, ei loppujen lopuksi, vaan joskus. Loppujen loppuja minä en halua.

    Ilmastotiede kertoi, että asteroidin isku Islantiin (joskus silloin) aiheutti savu- ja pölyulosteillaan maailmanlaajuisen yönpimeyden. Seurauksena Ranskassa viljelysmaat olivat tehottomia/hedelmättömiä.

    Ranskan kuningatar sai kuiteenkin joka päivä maistiasiksi viisikymmentä eri lajia leivonnaisia. Kun kuningattarelle ilmoitettiin, että kansalla ei ole leipää syötäväksi, niin kunigatar vastasi, että jos heillä ei ole leipää, niin syökööt sitten leivoksia. Ei ole mikään ihme, että kuningatar hirtettiin kansan nähden vallankumouksen aikana.

    Eräs tiede, en nyt sattumoisin muista mikä se on, väitää että pitää uskoa parempaan. Japanilaiset lähettivät taannoin kyntensä erästä asteroidia kohti ja saivat sieltä takaisin sitä sun tätä.
    Minä taidankin kaiken varalta ryhtyä optimistiksi.

    VastaaPoista
  9. Korkeatasoista analyysiä...

    "Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut,..."

    No, uusia uskonnonkaltaisia ilmiöitä on tullut tilalle. Näistä ilmiöistä suuri osa on tuotu tavallisen kansan keskuuteen luomaan kansainvälistä värinää arkiseen aherrukseen. Näistä saamme lukea päivittäin esim. pakkoenglanniksi kirjoitetuista raporteista. Ranska (EU) uhkaa sulkea satamat ja muut kulkureitit briteiltä. Varmaan heitä kalvaa brittien julma maihinnousu WW II:n loppupuolella, mikä tuhosi lupaavasti alkaneen yhteistyön Saksan ja Ranskan välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, suomalaiselle voi olla vaikea käsittää, mitä mentaliteetti merkitsee ja mikä rooli voi olla uskonnolla. Kyseessä ei ole mikää radical chic, joka on tänään yhtä ja huomenna toista.
      Uskonto on koko elämää säätelevä järjestelmä sellaisenahan sen tunnemme myös nykyisestä muislimimaailmasta. On turha kuvitella, että sen voisi riisua päältään kuin palttoon.
      Ranskassa tietyt seudut ovat olleet perinteisesti immuuneja viralliselle pakanuudelle, muistanemme vaikkapa Vendéen kapinan, jossa vallankumoushallituksella työtä riitti. Uskonnollisuuden hiipumisen voi todeta paitsi kyselyillä, myös vaikkapa messuun osallistumisen harvinaistumisella, joka oli nopea prosessi vuodesta 1950 saakka.
      Sellainenkin mittari kuin etunimen Marie-käy ttäminen on kiinnostava asia. Heikkilä kertoo, että 1900-luvun alussa tuon nimen sai 20% tytöistä. Se on koko ajan harvinaistunut ja nyt sen saa vain 0,2%.

      Poista
    2. "Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut,..."

      En lähtisi lännen katolisuuden tai muiden vakiintuneiden kirkkojen perusteella päättelemään uskonnon kuolemaa maailmanlaajuisesti. Sitä paitsi pinnan (median huomion) ulkopuolella paljon hiljaista elämää, joka ei pidä melua itsestään.

      Ja onhan meillä uus-eurooppalaisten parissa ainoa oikea Uskonto, jonka harjoittajat ottavat sen vähintään yhtä vakavasti kuin me 1500- ja 1600-luvuilla.

      Poista
    3. No, tässähän on tutkittu nimenomaan Ranskaa.

      Poista
  10. Itse katselin ranskalaista elämänmenoa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Vaikutelmaksi tuli, että maan ongelmana juuri oli "kovan rahan politikan" puuttuminen. Terveydenhuolto taisi olla ainoa hyvinvointiyhteiskunnan instituutioista, joka oli kunnollisesti resurssoitu.

    Yleisesti maa on ollut kyvytön - vähän niin kuin Neuvostoliitto - reagoimaan talouden rattaiden vähittäiseen hidastumiseen sodan jälkeisen kasvupyrähdyksen jälkeen. Talouden uudistukset ovat edelleen Macroninkin haasteena. Valtion pönkittämä teollisuus - suomalaiselle ensimmäiseksi muistuu Ranskan telakkateollisuus - tulee yhteiskunnalle kalliiksi, vaikka toki ylläpitää työllisyyttä.

    Ranskalle onneksi on jakojärjestelmä nimeltä EU, joka tasaisin väliajoin pönkittää Ranskan pankit jaloilleen.

    VastaaPoista
  11. Atomisoitunut köyhälistö ei tee vallankumousta. - vai saadaanko se vain mobilisoitua pienen ryhmän kaappausta ajamaan?

    MafH

    VastaaPoista
  12. "Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut, kuten kommunismikin, kertoo kirjoittaja(t), mutta edellinen sentään yhä kummittelee tai paremminkin vaikuttaa zombiena. Jälkimmäinen sen sijaan on kuollut eikä vaikuta enää mitenkään."
    Usko on aina henkilökohtaista, mutta uskonto on kollektiivista. Miten onnekkaita suomalaiset ovatkaan olleet kun tänne on tuotu kristinuskoa niin lännestä kuin idästä. Kyse on dogmeista joilla oikeutetaan jokin. Jos ennen oli sanalla valta ja sitä myöden myös kirjallisuudella, niin media (kaukonäöstä kuullut puhuttavan) on huomattavasti vakuuttavampi kuin kirja. Ajatuskaan synny tyhjästä, sitä on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, mutta on siinä eroa ollaanko maalla vai kaupungissa.
    Jos muistan oikein niin 1800-luvun loppupuolella paavi irtosi hallitsemasta Italiaa ja pääsi hallinnoimaan katolilaisia. Lähetystyötä tekee muistaakseni 200 maassa. Paavia kai voisi pitää kuninkaana tai presidenttinä tälle joukolle. Kun taas antropologisesti katsoo niin käsittääkseni kristinuskossa ei ole kohtaa eristäytyä muista luostariin. Mut miehet (tai saman mieliset) tuppaa viihtymään keskenään. Kai se on luonto? Kirjalliset dogmit (näin ollen näkemykset uskonnostakin) on alkujaan eri kuin vaikka suomalaisilla. Sitä myöten myös synti/moraali eroaa. Uskonto on vähän kuin ideologia, ei tunne valtion rajoja. Mut sanoisin et vähän turhan hengissä se kyllä on.

    VastaaPoista
  13. Arvoisa Blogisticus, kirjoitatte "Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?" Kuten kommenteissa todetaan, että niin sitä se todellakin on. Mutta voidaan sanoa, että suomalaisuus on mentaalinen asia". Ihan omakohtaisesti sen voi todeta moista olevan.

    Parata on Blogistin laaja tietämys, sillä meillä on vallassa yksinkertaistetun englannin, siis amerikan, kulttuurin asialista. Onneksi tuotte valoa tähän harmauteen, kun käsittelette mielenkiintoisesti tilannetta Ranskassa, joka kuitenkin on Eurooppalainen suurvalta, joskin maailmanlaajuisesti hyvinkin entinen.

    Kiitos hienosta blogista, myös kommentoijille, jotka antava myös enemmän kuin uskovatkaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.