keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Muuan näytösoikeudenkäynti.

 

What do you want to do ?
New mail

Jätkät ja neuvostovalta eli Tšubarovinkujan tapahtumat

 

 

Näin korona-aikana tarjoaa internet mainion tilaisuuden tehdä turistimatkoja virtuaalisesti. Pietarissa on useita firmoja, joiden kautta voi tehdä virtuaalikävelyjä ja kuulla paikkojen historiaa. Täytyy sanoa, että olen oppinut aika paljon sellaisistakin kohteista, joista luulin jo kaiken tietäväni. Mutta loputonhan se tämänkin kaupungin historia on.

Joka tapauksessa osallistuin myös Pietarin kujia käsittelevälle virtuaalikävelylle ja höristin korviani, kun opas muiden kujien (siellä muuten on esimerkiksi Savonlinnan kuja -Nejšlotski pereulok) mainitsi muiden kaikkien tuntemien kujien joukossa myös Tšubarovin kujan -Tšubarovski pereulok.

Tämä paikka on minulle sikäli läheinen, että se lähtee Ligovski prospektilta, aivan numerossa 64 sijaitsevan tehtailija San Gallin upean talon vierestä. Tässä talossa taas sijaitsi vuosikausia Suomen Pietarin instituutti, jossa itsekin työskentelin.

Tarkkaan ottaen kyseessä ei ole enää Tšubarovski pereulok, sillä sen nimi on, tietyistä syistä, muutettu mitäänsanomattomaksi Transportni pereulokiksi. Silti tuo vanha nimi on jäänyt ihmisten mieleen ja sivistynyt pietarilainen tuntee sen vieläkin.

Asialle on syynsä. Nimenomaan Tšubarovski pereulokin jutun nimellä tunnettu suuri näytösoikeudenkäynti 1920-luvulla hätkähdytti koko neuvostojen maan kuuntelemaan, mitä uusi valta halusi nyt tehdä ja sanoa.

Kyseessä oli suhtautuminen huliganismiin, jonka nähtiin jo vakavasti haastavan puolueen auktoriteetin monilla seuduin.

Roger Scruton kertoo, että englantilaisen bobbyn tärkein ase (perinteisesti heillä ei ole asetta) on hänen auktoriteettinsa. Kaikki ymmärtävät, ettei hän edusta pelkkää väkivaltaa, vaan sitä oikeudenmukaisuutta, jota Common Law olennoi.

Olipa tuo miten tahansa, ainakin Neuvostoliitossa asia oli toisin. Siellä nimenomaan kerrottiin julkisesti, että laki on tehty luokkadiktatuurin ylläpitämiseksi. Kyse ei ollut tasa-arvoisuudesta tai mistään muustakaan yleisinhimillisistä arvoista, vaan nimenomaan siitä, että tietyt ihmisryhmät alistivat toisia.

Käytännössä jouduttiin alistamaan ennen muuta talonpoikaistoa, joka edusti väestön valtavaa enemmistöä. Jopa neuvostojen vaaleissa, joilla ei sen kummempaa merkitystä ollut, vastasi yksi teollisuustyöläisen ääni neljää talonpoikaisääntä. Olihan siinä symboliikkaa.

Talonpojilla oli onni saada työkalunsa eli sirppi esille neuvostovallan lippuun, mutta heidän yrityksensä perustaa taponpoikaisliitto -sellaisiakin oli- eivät saaneet mitään aikaan.

Syystä tai toisesta julkisen vallan auktoriteetti oi matalalla. Jätkät hallitsivat niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Miliisejä lyötiin turpaan sekä konfliktitilanteissa että huvin vuoksi. Kansalaissodan jäljiltä kiertelivät maata monimiljoonaiset huoltajia vailla olevien lasten laumat -bezprizorniki.

Jo helmikuun vallankumouksen aikana moni haaveellinen vallankumouksen kannattaja oli saanut pettyä siihen, mitä jätkät työväenaatteelle tekivät. Maksim Gorki, joka odotti, että tsaarinvallan kukistumisen jälkeen valtaan nousee Ihminen isolla alkukirjaimella kaikessa jaloudessaan, joutuikin näkemään mölisevän lauman, joka harrasti mielettömiä väkivallantekoja ja vandalismia.

Kirjoituksissaan, jotka julkaistiin Novaja Žizn-lehdessä, Gorki selitti, että kyseessä olivat väärät vallankumoukselliset. Marx ja Engels olivat aikoinaan huomanneet tai luulleet huomaavansa, että Pariisin kommuunia puolustavien työläisten moraali oli tavattoman hienoa ja korkeaa. Venäjällä sen sijaan kapinalliset eivät olleetkaan työläisiä, vaan enimmäkseen elukan tasolla olevia talonpoikia. -Kuriinhan sellaiset oli pantava!

Olipa syy mikä tahansa, huligaanien valta nousi neuvostojen maassa 1920-luvulla hyvin huomattavaksi ja vaaransi puolueen auktoriteetin. Useassa tapauksessa huligaanit saattoivat myös vedota korkeaan luokka-asemaansa työläisinä ja vaatia kunnioitusta periaatteilleen, joihin kuului muun muassa vapaa seksi kenen kansa halusi. Pihtailu oli myös komsomolipiireissä pikkuporvarilliseksi tulkittu ilmiö, jota vastaan taisteltiin ja usein menestyksellä.

Joka tapauksessa siis tapahtui eräänä iltana vuonna 1926 niin, että Tšubarovin kujan jengi hieroi tuttavuutta yksinäisen naispuolisen kulkijan kanssa.

Kun yhteisymmärrystä ehdotetusta lähemmästä kanssakäymisestä ei syntynyt hyvällä, uuden moraalin edustajat tempasivat tytön mukaansa San Gallin talon puistoon ja raiskasivat tämän.

Kyseessä oli perusteellinen joukkoraiskaus. Mukaan liittyi vielä Ligovkan jengi ja jätkiä onnettoman tytön ympärille kertyi 27 henkeä.

Miilisi löysi heti vanhat tuttavansa ja oikeudenkäynti saattoi pian alkaa. Siitä järjestettiinkin nyt niin sanottu näytösoikeudenkäynti eli pokazatelnyi sud. Termi ei tarkoita vain niitä teatterinäytäntöjä, jotka perustivat olemattomiin rikoksiin ja joita neuvostovalta järjesti aina silloin tällöin. Ensimmäinenhän oli ollut jo vuoden 1922 oikeudenkäynti SR:iä vastaan.

Nyt kyseessä olivat ihan oikeat rötöstelijät ja tarkoituksena oli antaa niille kunnon opetus, joka huomattaisiin koko maassa ja joka osoittaisi, kuka on herra talossa -jätkät vai heidän luokkansa asiaa yksinoikeudella ajava valtio.

Raiskauksesta ei voitu määrätä kovin kovia rangaistuksia, mutta kyllä sen sijaan banditismista, jota tuohon aikaan vielä esiintyi etenkin maan reuna-alueilla. Sellaiseen kuului yleensä ratsain liikkuvia joukkoja, jotka kävivät murhaamassa ja ryöstämässä kyliä ja pieniä kaupunkeja. Myös Itä-Karjalan kapina vuosina 1921-22 tulkittiin yhdeksi banditismin ilmentymäksi (bandiittikapina).

Banditismista seurauksena oli kuolemantuomio ja sellaiseksi tulkittiin myös hyökkäykset neuvostovaltaa edustavia ja sitä kannattavia aktivisteja vastaan. Nythän tšubarovilaiset olivat iskeneet mallioppilaaseen, komsomolkaan, joka opiskeli tullakseen ammattitaitoiseksi työläiseksi ja sitä paitsi työskenteli tehtaassa.

Jätkät taas olivat kyllä köyhälistöä eli sosiaalisesti läheistä ainesta, mutta ainakin osan saattoi tulkita Marxin kiroamiksi ryysyköyhälistön edustajiksi tai muuten deklassoituneiksi. Eikö jo pelkkä rikollinen käytös osoittanut tämän, ainakin jos niin halutiin? Missä olivatkaan Pariisin kommuunin urhojen hyveet?

Tšubarovilaiset aavistivat pahaa ja yrittivät kaikin tavoin saada karistettua kaulastaan kaikki poliittiset luokittelut, mutta ei se nyt auttanut. Seitsemän heistä tuomittiin kuolemaan ja loput eri pituisiin vapausrangaistuksiin. Asiasta kerrottiin mahdollisimman näkyvästi koko maan lehdistössä.

Koska neuvostovalta oli lempeä ja itse asiassa maailman lempein järjestelmä kriminologiankin alalla, se oli yleensä luopunut rankaisuperiaatteesta ja keskittyi sen sijaan uudelleenkasvattamiseen (perekovka). Tähän tähtääviä laitoksiahan länsimaiset pyhiinvaeltajat kävivät usein ihailemassa. Niinpä neuvostovalta osoitti nytkin jalomielisyytensä armahtamalla kaksi syyllistä.

Viisi sen sijaan ammuttiin, mutta sekin jo riitti signaaliksi siitä, että uusi valta ei laske leikkiä, kun ratkaistavana on kysymys siitä, kuka on herra talossa. Tšubarovin kujan nimen mainitseminen riitti tästä lähtien hillitsemään niitä, joille tuli kiusaus yrittää uhmata uutta valtaa. (Ks. esim. https://spbvedomosti.ru/news/nasledie/chubarovskoe_delo/ )

Nyt olen saanut jostakin lukea, että San Gallin taloon aiotaan tehdä hotelli, joka kaikesta päätellen on niin suuri, että rakennuksen -ja vieressä olevan, arkkitehtuuriltaan hienon tehtaan ja toisenkin asuintalon- arkkitehtoniset arvot ovat vaarassa. Kuulupa olevan jokin suomalainen firma tässä nyt asialla. Suoraan sanoen se kuulostaa pahalta.

Toivonpa totisesti, että pietarilaiset pitävät nyt pintansa. Stockmanin tavaratalon käyttöön ottama rakennus Nevskillä joutui takavuosina sellaisen arkkitehtivandalismin kohteeksi, että suomalaisena joka kerta hävettää, kun joutuu sinne päin katsomaan.

San Gallin talon säilyttämistä ei ehkä voi perustella tuolla tunnetulla tšubarovilaisella historialla eikä edes taloon liittyvällä Suomen Pietarin instituutin perinnöllä. Mutta kyllä pelkän arkkitehtuurin pitäisi riittää. (кс. http://wikimapia.org/12292233/ru/%D0%96%D0%B8%D0%BB%D0%BE%D0%B9-%D0%B4%D0%BE%D0%BC-%D0%BF%D1%80%D0%B8-%D0%B7%D0%B0%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%B5-%D0%A4-%D0%9A-%D0%A1%D0%B0%D0%BD-%D0%93%D0%B0%D0%BB%D0%BB%D0%B8 ).

What do you want to do ?
New mail

10 kommenttia:

  1. No meillähän on tuolla syyttäjäpuolella topakka nainen, joka on viritellyt näitä näytösoikeudenkäyntejä jo useitakin ja lisää suunnittelee. Vihervassarit joiden geeniperimä on saastunut auktoriteettiuskoisuudella taputtavat käsiään. Kyllä samaa vikaa löytyy muissakin puolueissa, mutta se ei näy niin selkeästi puolueohjelmassa. Uusi normaali poistaa kyllä tämän näytöspuolen, koska se on näyttänyt jo mihin se pystyy. Siis kaikki ihmisoikeudet romukoppaan, ihmisille pelko perseeseen ja eikun uusia sääntöjä sääntöjen perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme astumassa takaisin maailman kansojen suureen perheeseen, jossa kaikki pitävät aivan luontevana itsestäänselvyytenä sitä, että poliisi, syyttäjät ja tuomioistuimet _ovat_ valtaapitävien käsikassaroita. Tämähän on täysin luonnollista. Miten muuten muka voisi edes olla?

      Poista
    2. Noihan se on kun kuorrutus riisutaan pois.

      Poista
  2. Franz Karlovitsh San-Galli muuten mainitaan peräti lämpöpatterin eli radiaattorin keksijänä. Tämä hänen tehtaansa Ligovkalla oli valimo ja sen käyntikorttina oli se yhä olemassaoleva komea portti, joka johtaa tuohon mainittuun "Tshubarovilaiseen" puistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä hänestä: https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B0%D0%BD-%D0%93%D0%B0%D0%BB%D0%BB%D0%B8,_%D0%A4%D1%80%D0%B0%D0%BD%D1%86_%D0%9A%D0%B0%D1%80%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87

      Poista
  3. Kiitos tuosta Pietarin virtuaalikävelyvihjeestä. Sain juuri loppuun Helen Rappaportin kirjan "Pietari 1917" ja onpa mukava katsella tapahtumapaikkoja.
    Vitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä muuan lempparini. Näitä on paljon. https://www.youtube.com/channel/UCh_--zo6Uc3jkzmjW9TQX6g

      Poista
  4. "huoltajia vailla olevien lasten laumat -bezprizorniki...sosiaalisesti läheistä ainesta"

    Solzenitsyn kuvaa näitä kahta ryhmää työleireillä kaikkein raskaimpina poliittisten vankien kannalta. Sosiaalisesti läheiset jakautuvat kahteen ryhmään: nartut, jotka tekivät vankilaviranomaisten kanssa yhteistyötä ja hakeutuvat leirin tehtäviin, sekä ns vanhan liiton varkaisiin. Molemmat riistivät ja nöyryyttivät poliittisia ja siten auttoivat leirien johtoa.

    Sodan jälkeen neuvostojohdon suhde sosiaalisesti läheisiin muutttui kielteiseksi ja nämä saatiin kuriin pitkillä vankeusrangaistuksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tshubarovin tapauksessa voidaan nähdä totalitariselle komennolle tyypillinen näytös: kukaan ei ole turvassa koneiston mielivallalta. Edes sosiaalisen läheisyyden suojaväri ei merkitse mitään, jos toisn pääätetään.

      Poista

Kirjoita nimellä.