sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Uskomaton tarina

 

What do you want to do ?
New mail

Älymystö palvelee

 

Belomorsko-Baltijski Kanal imeni Stalina. Istorija strojtelstva 1931-1934 gg. Pod redaktsiej M. Gorkogo, L. Averbaha, S. Firona. 1934 (1998), OGIZ. Gosudarstvennoje izdatelstvo ”Istorija fabrik i zavodov”.  613 s.  

 

Vienanmeren kanavan rakentaminen on asia, josta meilläkin useimmat näköjään ajattelevat jo tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen ja minun puolestani saavat kaikin mokomin tulla uskollaan autuaiksi.

Tokihan jo Arvo ”Poika” Tuominen kirjoitti siitä muistelmissaan 50-luvulla ja varsin paljon olennaista saikin sanotuksi. Solženitsynin Gulagin saaristossa kanavalla on tärkeä rooli, kuten oli todellisuudessakin. Kun puolue- eli valtiojohdon käytettävissä yhtäkkiä oli miljoonapäinen lauma vankeja, oli niille tehtävä jotakin.

Saksalaiset joutuivat samaan tilanteeseen sodan aikana, jolloin miljoonat heidän käsiinsä jääneet yksinkertaisesti nääntyivät nälkään. Stalin sen sijaan sai mobilisoitua suuren ”kanava-armeijan”, joka hyödynsi ensin tämän joukon potentiaalia teettämällä sillä niin yksinkertaista työtä, että se varmasti osattiin. Lapiointi oli sellaista. Aikansa lapioituaan tuhannet ja taas tuhannet kuolivat, mutta se tapahtui niin sanoakseni  rumpujen paukutuksen säestämänä.

Aikoinaan paljon puhutusta orjatyöstä tuli joka tapauksessa suuri kansainvälisen luokan kysymys, kun ilmeni, että Englantiin myytyä puutavaraa tuotettiin epävapaalla työvoimalla. Laki kielsi sellaisen ja neuvostodumppauksesta kärsineet suomalaiset olivat ensi riveissä muistuttamassa tästä skandaalista.

Juuri tähän kysymykseen liittyy Uuno Kailaan runo Raja railona aukeaa: Siellä on orjuus ja pakkotyö… Olihan sitä, ihan oikeasti.

Kaikki on kuitenkin suhteellista ja intellektuelleille ja heidän kaltaisilleen oli helppo myydä myös ajatus siitä, ettei yksi orjuus ollut toista kummempaa, pikemminkin päinvastoin.

Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja eli pääministeri Molotov ei kainostellut nostaa orjatyökysymystä esille Neuvostojen VI kongressissa vuonna 1931. Hän julisti, ettei neuvostovalta suinkaan aikonut kätkeä sitä, että se käytti myös terveiden ja työkykyisten vankien työtä hyödyllisiin tarkoituksiin. Muuan sellainen oli juuri Itämeren ja Vienanmeren kanavan rakentaminen.

Siellä työskenteli noin 60000 ihmistä, joilla oli 8-tunnin työpäivä ja jotka saivat 20-30 ruplan kuukausipalkkaa. Työntekijöitä ei vartioitu (ei tarvinnut) ja kultttuurityö oli hyvin organisoitua. Olot työmaalla olivat niin hyvät, että tuhannet ja taas tuhannet läntisen maailman työttömät kadehtivat noita onnellisia.

Metsätöihin vankeja sen sijaan ei käytetty, väitti Molotov päin naamaa. Hän ehdotti, että työläisten oloja molemmin puolin tulisivat tarkastamaan vaihdettavat työläisdelegaatiot. Sellainen todella saatiinkin aikaan ja vangit evakuoitiin aina pois tieltä, kun delegatsijan tiedettiin olevan tulossa.

Sivumennen sanoen, myös Suomen vankilaolot tuotiin esille epäedullisena vertauskohtana kanava-armeijalaisten oloille. Myös Suomessa vangit tekivät töitä -mm. huonekalujen osia- joita vietiin Englantiin…

Tässä käsitellyssä kirjassa annetaan Suomen vankilahelvetistä suorataan pirullinen kuva.

Koko suuresta sankariprojektista, valtavan kanavan rakentamisesta ennätysajassa aivan alkeellisilla työkaluilla, tehtiin sitten tämän ennenkuulumattoman suorituksen arvoinen kirja. Sen päätoimittajaksi tuli itse Maksim Gorki, vuosisataisnero ja sosialistisen realismin syntysanojen lausuja sekä sen linkki ihmiskunnan suurimpiin kulttuuriperinteisiin.

Kirjailijoita projektissa oli 35 ja he heidän prikaatinsa tietenkin myös tutustui kanavatyömaan todellisuuteen. Kuten kerrotaan, jotkut vangit yrittivät saattaa heidän tietoonsa myös ihan oikeaa eli epävirallista todellisuutta, mutta nuo suuret intelligentit, mukaan lukien Gorki, torjuivat sen. He palvelivat aatetta eikä joitakin satunnaisia lurjuksia.

Kirjailijoiden lista on kiinnostava. Mukana olivat muun muassa sellaiset nimet kuin Mihail Zoštšenko, Vsevolod Ivanov, Vera Inber, Valentin Katajev, Aleksei Tolstoi ja Viktor Šklovski. Kirja oli niin sanottu kollektiivinen monografia eikä siinä tarvinnut kirjoittaa omalla nimellä, mikä varmaankin oli monelle suuri helpotus. Nimi oli joka tapauksessa annettava käytettäväksi.

Toimittajakolmikkoon lukeutui L. Averbah, joka oli ollut merkittävänä toimihenkilönä myös niin sanottujen proletaarikirjailijoiden järjestössä (RAPP).

Stalin huomasi jo 1930-luvun alussa, että tämä järjestö vainosi todellisia kirjallisuuden mestareita ja työnsi sen sijaan eteenpäin niin sanottuja proletaarisia kirjailijoita, jota olivat lähtökohdaltaan ihan oikeita työläisiä, mutta taidoiltaan usein pelkkiä nollia.

Averbah oli niiden joukossa, jotka sitten joutuivat ammuttaviksi, kun siirryttiin uuteen, sosialistiseen yhteiskuntaan. Yhtenä hänen suurista synneistään mainittiin juuri tämän Stalinin kanavaa käsittelevän kirjan toimittaminen. Siinä kuulemma tuhlattiin suututtavalla tavalla valtion varoja.

Mitä itse kirjan sisältöön tulee, se on lähinnä kokoelma sankaritarinoita ja ihmekertomuksia. Siinä väitettiin jopa, että entisistä kulakeista, jotka olivat niin sanotusti arkkityyppisiä pikkuporvareita, taottiin (perekovka) parissa kymmenessä kuukaudessa aivan uudenlaisia persoonallisuuksia. Nyt heistä tuli samanlaisia työläishahmoja kuin aidot proletaarit.

Tällaiset tarinat, jotka sijoittuvat kirjan alkuun, ovat ilmiselvästi Gorkin kynästä lähtöisin. Juuri hänen epäortodoksisen sosialismiteoriansa ytimessä oli taistelu pikkuporvarillisuutta (meštšanstvo) vastaan, joka jatkuisi myös sosialismissa. Sen todellinen pesä oli kuitenkin talonpoikaisto.

Itse asiassa sosiaalinen alkuperä, olkoonpa se ns. kulakisto tai muut riistäjäluokat (vaikkapa pikkukauppiaat), jäi yhä hallitsevaksi tuntomerkiksi, jonka perusteella ihmisiä myös sosialistisessa Neuvostoliitossa jaettiin vuohiin ja lampaisiin. Harjoittelua (stažirovka) kanavatyömaalla ei taatusti luettu ansioksi edes sen viraston eli NKVD:n piirissä, joka tuotakin projektia hoiti.

Kirjan alun paatoksellisessa, aatteellisessa osuudessa kerrotaan myös tapauksesta, jossa paatunut kulakki parani suorastaan fyysisesti. Hän oli tottunut ahtamaan jopa päivä mahansa täyteen maitoon keitettyä puuroa ja kärsi pahoista vatsavaivoista. Kun hän siirtyi kanavatyömaalle, köyhälistön vesivellidieetille, mahakin parani!

Ilmeisesti tuo kulakki tai siis entinen kulakki olikin kärsinyt laktoosi-intoleranssista. Oleellista tietenkin oli, että ojennustyö sankarillisen sosialismin rakentamisen projektin parissa sai aikaan ihmeitä. Se teki uusia ihmisiä.

Kirja sisältää siis, kuten sanottu, suoranaisia pyhimystarinoita ja sen sankareita ovat NKVD:n miehet, joiden tehtävänä oli johtaa tuota likimain pyhää prosessia, jossa sokeat saivat näkönsä ja ammattimaisista roistoista tuli kunniallisia kansalaisia.

Lisäksi tulee muitakin tyyppejä, entisiä tuholaisinsinöörejä ja jopa Rurikin sukua oleva ruhtinas Vjazemski, joka oli innostunut palaamaan venäjälle, kun huomasi, että isänmaa nousee jälleen suurvallaksi Stalinin johdolla ja sosialismin  merkeissä.

Emigranttien piirissähän oli toiminut Smena veh-niminen liike, joka vetosi nimenomaan emigranttien isänmaallisiin, suurvaltaisiin tunteisiin ja korosti sitä, että Venäjä on nyt Neuvostoliitto, halusitte tai ette ja isänmaallisuus on siis sen parhaaksi toimimista.

Smena veh toimi Suomessakin ja jopa julkaisi täällä Put(Tie) -nimistä lehteä, joka nyt on luettavissa Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa. Puheena olevan kirjan toimituskuntaan kuulunut Aleksei Tolstoi oli muuan niistä, jotka Smena veh oli innostanut palaamaan Venäjälle. Uusi paluuaaltohan syntyi sitten myöhemmin, Toisen maailmansodan jälkeen, kun Neuvostoliiton prestiisi nousi huippuunsa.

Älymystön mobilisointi Vienan meren kanava-kirjan palvelukseen oli klassinen totalitarismin temppu. Pakotuksen sijasta siinä todennäköisesti riittivät nuo runsaat houkuttimet, joita kirjan tekijöille ilmeisesti tuhlatttiin ja toisaalta sen ymmärtäminen, että kieltäytyminen veisi pian turmioon.

Talvisodan aikana älymystön mobilisointi onnistui uskomattomassa laajuudessa ja käytännöllisesti katsoen koko sen terävä kärki, muista puhumatta, saatiin mukaan toinen toistaan irvokkaampiin julkaisuihin.

Tämä värväys ulottui myös ulkomaille ja saavutti huomattavaa menestystä.

Venäläisen älymystön osalta olen sitä lyhyesti käsitellyt kirjassani Marssi Helsinkiin. Viime kuukausina se on tuotu lähes päivittäin esille internetissä.

On itse asiassa skandaali, ettei meillä tunneta tuota ilmiötä juuri lainkaan. Itseänihän siitä kai saan syyttää, mutta nyt on joka tapauksessa aika kypsynyt sille, että tutkimme tarkasti sitä, mihin, miksi ja miten älymystö saattaa mennä mukaan, kun se elää totalitaarisen tietoisuuden piirissä.

Huomautan, että kyse on nimenomaan tietoisuudesta. Neuvostoliitossa älymystö kyllä ymmärsi, että jossakin taustalla sitä aina uhkasi myös väkivalta. Lännessä tällaista uhkaa ei ollut eikä ole, mutta totalitaarinen ajattelu on tehnyt ja tekee kyllä täälläkin tehtävänsä. Sen historiasta täytyy yrittää oppia edes jotakin.

27 kommenttia:

  1. Parasta aikoihin että "tutkimme tarkasti sitä, mihin, miksi ja miten älymystö saattaa mennä mukaan, kun se elää totalitaarisen tietoisuuden piirissä". Meinaan, pohditaan savolaista älymystöä edustavien Mikkelin miesten Ekin ja Ollin sopivan seuraavaksi presidentiksi joko erikseen tai yhdessä kuin paita ja peppu joka tapauksessa. Tietävät kyllä kenen kuusta kuuleminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ns. taviksella ei ole muuta mahdollisuutta kuin omaksua pelinappulan rooli olla mukana pyörittämässä kiveä ylös mäkeä yhä uudestaan ja uudestaan, a la Sisyfos. Pankkisuhde sisu/y/n määrää. Ylhäällä halutaan kuulla hyväksyvää marinaa tehtävästä maksaa osakkaille yhä enemmän.

      Poista
  2. Tämä toinen Arvo Tuominen, toimittaja siis, on tehnyt hyvän tv-dokumentin tuosta Stalinin kanavasta, sehän uusittiinkin vasta n. 3 viikkoa takaperin. Kyllähän siinä makaabereita yksityiskohtia tuosta aikansa jättiläistyömaasta riittikin.

    Sinänsä ajatus Vienanmeren ja Itämeren yhdistämisestä kanavan avulla ei ehken olekaan logistisesti aivan pöhkö (noin periaatteessa), mutta toteutus taisi olla aikalailla ns. keitetystä lampaanpäästä. Ilmeisesti kanava ei koskaan saavuttanut sitä kapasiteettia, mikä olisi sinänsä voinut olla mahdollista, eikä sen merkitys enämpi taloudellisesti kuin strategisestikaan ollut kummoinen.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvon dokkari oli helt okej. Hän liikkui "Belomorkanal"ia etelästä pohjoiseen. Itse tulin päinvastaiseen suuntaan vuonna 2004 kun tein fennoskandian ympäripurjehdukseni. Vaikka minulla oli venäläinen miehistö (petroskoilainen Andrei Belov) piti Belomorskissa, Venäjän sisävesistölain mukaisesti, ottaa pakollinen luotsi mukaan ja pulittaa siitä hyvästä 1000 "baksov". Ensimmäinen luotsi, Petroskoin asti, oli mainio ja oppinut mies, jonka kanssa nöyränä pohdittiin kanavan surkeaa taustaa. Petroskoista eteenpäin, aina "Piter"iin asti, uusi luotsi oli varsinainen maan vaivaa. Viimeistään Laatokalla saimme sen hiljaiseksi. Muuten mainio reissu, josta matkakertomus löytyy kirjaston Venelehdestä (10/04, 11/04 ja 12/04). Terveisin, s/y "Ilmatar".

      Poista
    2. Kappas. No, hyviä ohjelmia ei uusita liian usein. Eräs isoenoni muuten sattui olemaan Poventsassa joulukuussa 1941,kun kanavan sulut räjäytettiin. Tuhotulva keskellä talvea jäi kuulemani mukaan mieleen eräänä jatkosodan kummallisimmista sotamuistoista.

      -J.Edgar-

      Poista
  3. "mihin, miksi ja miten älymystö saattaa mennä mukaan, kun se elää totalitaarisen tietoisuuden piirissä."

    "Älymystö" on huora - valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se sitä ole. Suomen kohdalla joutuu ain miettimään tarkkaan siirtoja. Plus se et jos ns.toiset ei anna olla vapaita niin asialle ei hirveästi mitään voi.
      Asiaa ei auta et luonne meillä on suht jukuripäinen (olettaisi historialla olevan syyn miksi sitä väestö suhtautuu asioihin tietyllä skeptisyydellä), minkä takia tapellaan jos ei muiden niin keskenämme.

      Poista
    2. Ja kumminkin se niin sanottu "älymystö" on aikanaan katsonut tarpeelliseksi sivistää se väestö. Siis opettaa lukemaan jotta voisi itse hankkia tietoa. Oman pään käyttö ei myöskään ole kiellettyä. Kun katsoo diktatuureiksi miellettyjä yhteiskuntia niin ei käy kateeksi. Sama joissain uskonpiireissä missä junnataan paikallaan, kun luetaan sitä yhtä kirjaa. Sitä voisi saada vaikka vääränlaista informaatiota. Lukemastaan voi tietenkin ajatella mitä tahtoo.
      Joskus tuli katottua joku filmi missä afrikkalainen pastori saarnasi kuinka länsi tahtoo tuoda homopornon sinne ja siksi sitä pitää paheksua.
      Siinä sitä jäi miettimään et ukko osaa englantia ja käyttää nettiä ja tuon oli sitten se mitä sieltä löysi.

      Poista
    3. Älymystö on oikeastaan ihan hyvä termi. Älymystö on selvästi eri asia kuin sivistyneistö. Myöskään käytännöllisiin töihin ja tuloksiin suuntautunutta porukkaa, kuten insinöörejä tai ekonomeja ei yleensä lasketa älymystöön. Joku, en nyt muista kuka, joskus määritteli, että älymystöön pääsee, jos onnistuu kehittelemään kiinnostavan teorian mutta sieltä putoaa pois, jos halua testata teorian toimivuutta käytännössä ja varsinkin, jos haluaa testata sen toimivuutta ennen laajamittaista käytäntöön viemistä.

      Poista
    4. Tämä on vähän kinkkisempi kun lähtee määrittelemään nykypäivän ihmisten ymmärrystä mitä ne tarkoittavat.
      Älyn kaikki ymmärtää, muttei välttämättä kerro taas tunneälystä, mikä taas tuppaa naisille olemaan tärkeää.
      Esimerkkinä vaikka ystävän kuopuksen synnytys, verenhukkaa melkein menehtyi. Leikkaava lääkäri oli vähän sellainen miten sen muotoilisi korrektisti, puupölkky? No mut hoitaja tuumasi että hän ei ole sosiaalisesti niin lahjakas mutta pitää potilaat elossa. Lääketieteeseenkään pääse jos ei omaa jonkin sortin älykkyyttä.
      Sitten taas sivistys, kirjallisuudella voi laajentaa jos ei muuta niin sanavarastoa. Mutta miten ymmärtää ne sanat mitkä on osin symboliikkaa onkin sitten kinkkisempi. Tyyliin suurin osa lännestä suhtautuu sanaan isis tietyllä tavalla. Tein tuossa konmaritusta joitain kuukausia takaperin ja törmäsin vanhaan matkatuliaiseen tainnut saada joskus teinityttönä Egyptistä, Isis-parfyyms. Olettaisin sen tarkoittavan sitä äiti-jumalaa. Jäin sit pohtiin onko islamissa otettu vaikutteita Egyptistä vai miten mut se tuskin koskaan miulle selvinnee.
      Ja joskus tuli googletettua itse sivistys sana, Suomessa ja Saksassa lähinnä kulttuuria, mut Englanti ja Ranska tais ymmärtää sanan sivilisaationa.
      Ja sit on kans kait tämä kirkollisenhallinon alun näkemys:
      "Sanoja eettisyys ja etiikka vastaavat suomenkielessä siveellisyys ja siveysoppi. On suhteellisen yleistä, että niiden käyttäjät sijoittavat ne vain etiikan eräälle osa-alueelle, käsittämään lähes pelkästään sukupuolista siveellisyyttä. Näillä kreikkalaisperäisillä sanoilla tarkoitetan alunperin yksilön tai kansan siveellistä harrastustatai toimintaa sekä siveellisiä arvoja tutkivaa tiedettä. Siveellisiä arvoja tutkittaessa pyritään muunmuassa selvittämään, mikä on hyvää ja oikeaa verrattuna pahaan ja väärään tai päinvastoin."
      Jos taas sen valtion väestön katsoo hierarkiseksi ne arvot eivät ole samat kaikille ja kirkoissa aikanaan tupattu eri sukupuolet erottamaan ja sitten vielä arvottamaan tärkeysjärjestykseen. Kai sitä vois kirkkoisiltä kysyä enempikin tuosta rodun "jalostuksesta" mutta tuskin maksaa vaivaa, enkä jaksa uskoa että ymmärtäisi edes kysymystä. Plus tuossakin taas vaikuttaa maantieteellinen sijainti mihin väestö on tottunut ajallaan. Suomen sisällä ne arvot heittelee, saati sitten eri kulttuurien kesken, ei se suoraan tee kenestäkään hyvää tai pahaa, kun toinen edes ymmärrä toista. Nyt otetaan kaik avosylin vastaan sit jossain välissä käännetään taas kelkka umpioksi. Ihme vieteri tointa.
      Tosin ymmärrän kanssa et naisena oma evoluutionaalinen funktio on eri kuin miehen jolloin se (kielellinen) ajattelukin eroaa. (Naiset kun tuuppaa ajattelemaan tunteilla, oma näkemys on ettei niistä ole muuta kuin vaivaa. Eteenkin nykyisessä markkinointikulttuurissa.) Plus siinäkin on osin eroa onko tyttö vai äiti. Jollain tasolla ajattelu muuttuu ja ymmärrys kun ymmärtää sen jatkuvuuden.

      Poista
    5. Ja onhan tässä monikulttuuri rummutuksessa sitten käsitteistönä omat haasteensa, kun tiedä miten pitäisi välillä itse ajatella/toimia, saati sitten kun ne arvot heittelee niin sukupuolten välillä, ns. kotimaisen hierarkian tyyppisen ajattelun, silläkin osin on eroa onko kasvanut maalla vai kaupungissa tai sitten tämän maailma on koko kylä aatteen näkemyksessä.
      Asfa-Wossen Asserate kirjoitti taas kirjassaan Sivistynyt käytös jotenkin et Eurooppalainen sivistyskäytös olisi omansalainen ei nyt kupla, mutta muista nyt mitä sanaa käytti.
      Tosin Hans Larsson tykkäsi Sivistyksestä ja itseopinnoista kirjassaan 1915 että jostain purjehtijasta kuinka japanilaiset kestävät kun eurooppalaiset menevät sinne barbaarisine tapoineen, ruotsin kansalaiset etunenässä.
      Taida Japanikaan olla näin 100 vuoden jälkeen samanlainen.

      Poista
  4. Naftai Frenkel li mielenkiintoinen hahmo, minkälaisen yritysjohtajan hänessä maailma menettikään.
    Frenkelin tarinaassa oisi ainesta vaika elokuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä Frenkel-dokkareita on idässä tehty useita (mm. "Naftali Frenkel - NKVD:n oligarkki"):

      https://yandex.ru/video/search?text=%D0%9D%D0%B0%D1%84%D1%82%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D0%B9%20%D0%A4%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%BA%D0%B5%D0%BB%D1%8C

      Poista
    2. Yhdysvaltain varapresidentti Wallace kävi Kolymassa ja ihasteli leirin dynaamista manageria.

      Poista
    3. Maatalousmies ja varapresidentti Henry Wallace edusti myös silloista, sinisilmäistä jenkki"älymystöä" siten, että oli erittäin kiinnostunut Nikolai Konstantinovitsh Roerich:istä: pietarilainen emigranti-teosofi. Blogin arvoinen, hänkin..

      Poista
    4. Miksei. Suuri oli Suomi-kiinnostuksensakin.

      Poista
    5. Maailma olisi toisennäköisesti toisenlainen, jos Wallace olisi onnistunut pääsemään kolmannelle kaudelle varapresidenttinä jasittemmin Presidenttinä,ilmeisesti ydiaseen käyttönotto,esimerkiksi olisi jäänyt tapahtumatta.

      Poista
  5. Tämähän oli nimeä myöten keskuksen ja isännän hanke, mutta mietin sattuneesta syystä Gyllingin asemaa Neuvosto-Karjalan eräänlaisena keulakuvana, vielä tuossakin vaiheessa: hän ei tainnut pahemmin tilittää kokemuksiaan ja tuntojaan - tässäkään asiassa?

    VastaaPoista
  6. Älymystö tarkoittaa kai väkeä, joka kirjoittaa sellaisia asiatekstejä ja mielipidekirjoituksia, joista osa kansasta ottaa vaikutteita omiin mielipiteisiinsä. Tällainen älymystötyyppi voi olla lahjakas kirjoittaja, mutta ei muilla älyn osa-alueilla (kuten järjen käytössä) välttämättä aina erityisen älykäs. Riittää, että hän osaa kirjoittaa pölvästejä ajatuksia uskottavasti.

    Esimerkiksi Marx oli älymystöä, mutta hänen järkeilynsä ihanteellisesta yhteiskunnasta oli monen mielestä pöhkö, ja käytännön kokeissa se sellaiseksi myös osoittautui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi Marxin tragedia oli huonopalkkainen NY Timesin kirjeenvaihtajan tehtävä.

      Tästä historiallisesta omituisuudesta puhui mm. presidentti Kennedy eräässä puheessaan.

      +

      Marx oli suorastaan huono taloustieteilijänä ja lähes kaikki mitä hän taloudesta sanoi oli jo sanottu aiemmin ja paremmin.

      Pelkkä synteesi ei riitä, koska jo Marxia noin sata vuotta aikaisemmin edeltänyt polvi tiesi talouden olevan enemmän psykologiaa kuin matematiikkaa.

      Marx ja monet vasemmistolaiset loivat "malleja" joiden mukaan talouden pitäisi toimia, mutta ne mallit toimivat vain osittain.

      Joitakin asioita Marx ymmärsi aika hyvin, mutta ne ilmiöt ovat tpistuneet jo uudelleen ja uudelleen sekä ennen häntä että hänen jälkeensä.

      Varallisuuden kertyminen "hallitsevalle luokalle" ei ollut ihan uusi asia, sitä oli tapahtunut jo ennen Marxia.

      Nykyinen talouskriisi - kriisi alkoi jo ennen terveyskriisiä - on vain yksi monista kerroista jolloin köyhien määrä on räjähtänyt ja rikkaiden omaisuus on noussut.

      Millään osapuolella ei ole ratkaisua kriisiin ja siksi erilaisia kuplia löytyy kaikkialta taloudesta.

      Nyt osa näistä kuplista näyttää puhkeavan, joten ostajan täytyy taas varoa mitä ostaa.

      Mikään taloudellinen ajattelumalli ei ole vielä pystynyt luomaan ikuista kasvua luonnonvaroiltaan rajalliselta planeetalta.

      Myös erilaiset "vihreät" ideat ovat osoittautuneet mahdottomiksi, kuten tuulivoima ja monet muut energiaan liittyvät kysymykset.

      Umpikuja on vastassa kaikkiallakoska typerä ihminen luulee olevansa kaikkivoipa.


      Poista
    2. Lehti, johon Marx kirjoitti 1852–62 oli New York Daily Tribune.

      https://www.marxists.org/archive/marx/works/subject/newspapers/new-york-tribune.htm

      Engels näyttää julkaisseen Marxin alihankkijana pari artikkelia Bomarsundista Oolannin sodassa.

      Poista
    3. Kiitos oikaisusta. Mutta mielenkiintounen nyanssi joka tapauksessa.

      Poista
    4. "Varallisuuden kertyminen "hallitsevalle luokalle" ei ollut ihan uusi asia, sitä oli tapahtunut jo ennen Marxia."

      Marksilla se "järkeily" meni niin, että kun kapitalisti lisää tuotteeseen omakustannushinnan päälle voiton, niin se voitto on rahan siirtämistä köyhältä rikkaalle, ja siksi köyhä köyhtyy ja rikas rikastuu. Hän ei huomioinut kapitalistien välistä hintakilpailua eikä kapitalistien välistä kilpailua osaavasta työvoimasta.

      Neukkulan realismia oli huomata, että turisteina pörräävät suomalaiset duunarit eivät olleetkaan teorian mukaisesti köyhtyneet, vaan olivat huomattavasti paikallisia vauraampia.

      Poista
    5. Nimetön15. helmikuuta 2021 klo 15.03

      Näin se menee.

      Yksi asia jäi huomaamatta, eli hintamekanismi ja/tai tarve tuotteelle tai palvelulle.

      Kun järjestelmä oli yrittänyt pyöriä jonkin aikaa, huomattiin, että erilaisilla subventioilla oli pakko pitää "hinnat" aloillaan.

      Neukkulan rahajärjestelmä oli alusta lähtien Fiat-valuuttaan perustuva, eli oli mahdollista tuottaa valuuttaa tiettyyn rajaan saakka.

      Eli rahaa painettiin ja painettiin ja lopulta hintamekanismin puutteen tai heikkouden takia vain rahaa oli, mutta tavaraa vähemmän.

      +

      Tämä hintamekanismi on olemassa jopa puhtaassa vaihdantataloudessa jossa ei ole käytössä varsinaisia maksuvälineitä.

      Vertaa esimerkiksi talkoisiin joihin isäntä - tai emäntä - saa osallistujia vaikkapa keppanalla sekä "mahapalkalla". Jos tätä vaihtoa ei olisi, ei olisi talkoissa väkeä.

      Marx ei halunnut ottaa huomioon jo oman aikansa maailman monimutkaisuutta.

      Monet valtiot olivat jo Marxin elinaikana kultakannassa mutta siitä huolimatta esimerkiksi velkakirjoja tai vastaavia "finanssituotteita" voitiin ja haluttiin käyttää maksuvälineinä tai luoton takuina.

      Kultakantakaan ei ollut mikään ongelmaton asia ja omaisuuden arvon noustessa ja sitä myytäessä, ajauduttiin yhä suurempiin ongelmiin.

      Liikepankit loivat tuolloinkin suurimman osan valuutasta - josta suurehko osa ei koskaan johtanut kullan nostamiseen pankista.

      Eli tositteet liikkuivat pankin konttorien välillä tai eri pankkien välillä ja lainasuhde alkoi tai päättyi.

      Marx hoksasi tiettyjä yksityiskohtia, mutta yleisesti ottaen esimerkiksi "Itävaltalainen koulukunta" ymmärsi paremmin markkinoiden psykologian.

      En pidä sitäkään koulukuntaa sinänsä "täydellisenä" mutta se kuvaa paremmin "markkinataloutta" kuin Marxin versio.


      Poista
    6. Taida suurin osa ottaa huomioon uskonnon vaikutetta kokonaisuudessa ja sitä et joissain ajattelumalleissa nainen on edelleen se kauppatavara.
      Sitten kun on luostaritoiminta niin tuskin ihan heti ymmärretään minkä kanssa ollaan leikkimässä.

      Poista
  7. Taisi olla niin, että kanavaa "mainostava" Belomor-savuke tappoi huomattavasti enemmän väkeä kuin kanava rakennustöineen itse...

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.