maanantai 8. helmikuuta 2021

Yhteiskunnan huipulla.

 

What do you want to do ?
New mail

Ennen myrskyä

 

Vita Sackville-West, Ylhäisiä ihmisiä. Suomentanut Aaarre Nenonen, Otava 1949 (The Edwardians 1930), 282 s.

 

Suorapuheinen skotti Thomas Carlyle kirjoitti jo 1800-luvun alkupuolella myrkyllisesti englantilaisesta aristokratiasta: se nautti valtavia perinnöllisiä etuoikeuksia, mutta ei sen edestä tehnyt mitään hyvää tai hyödyllistä maalleen. Ainoa asia, mitä se harrasti, oli peltopyiden tappaminen.

Carlyle oli Ranskan vallankumouksen suuri tuntija ja sen edustaman ideologian vihollinen, mutta tunnusti, että kumouksella oli oma oikeutuksensa, joka liittyi ansaitsemattomien rikkauksien ja etuoikeuksien poistamiseen. Friedrich Engels muuten sai innoituksen Englannin työväenluokan tutkimiseen juuri Carlylelta.

Tunnettu lause siitä, että vain se, joka eli ennen suurta vallankumousta, saattoi ymmärtää, miten ihanaa elämä voi olla, kuului tietenkin onnellisten omistavien piireille. Vallankumouksen jälkeen mikään ei ollut entisellään 1800-luvun Ranskassa ja suuri murros tapahtui myös 1900-luvun Englannissa, joka kävi läpi maailmansodan kiirastulen. Vanhan maailman tuhon enteet olivat olemassa jo ennen myrskyä.

Vita Sackville-West tunnetaan nykyään lähinnä suureksi merkkihenkilöksi, ellei suorastaan neroksi julistetun Virginia Woolfin rakastajattarena ja häneen Bloomsburyn älykköjen jäsenenä liittyviä kirjoituksia saa ehtimiseen lukea muodikkaimmista kulttuurilehdistä a la New York Review of Books.

Niinpä tartuin tietyllä mielenkiinnolla kirjaan, jonka ulkoasultaan saattoi heti tunnistaa sodanjälkeisen anglosaksisen aallon tuotteeksi. Sinänsä vähäistä kiinnostavuutta lisäsi kirjoittajan motto: Ei kukaan tämän kirjan henkilöistä ole kokonaan mielikuvituksen tuotetta.

Kirjoittajalla saattoi olettaa olevan kuvaamansa miljöön tuntemusta, sillä hänkin oli kasvanut valtavassa kartanolinnassa, joka sääntöperintönä sitten meni hänen vanhemmalle veljelleen. Tämän kirjan päähenkilö on peräti herttua, jonka linnan henkilökunta nousee sataan.

Täytyy myöntää, että odotin saavani lukea seurapiiri-imelyyksiä tai/ja feministisiä jaarituksia ja valmistauduin koko ajan heittämään kirjan nurkkaan.

Osoittautui kuitenkin, ettei se ollut lainkaan hassumpi. Vaikka sen päähenkilö oli nuori mies -herttua- osasi kirjailijatar ilmeisen hyvin paneutua hänen asemaansa. Joskus vain tuntui siltä, että 19-vuotias sankari kuvattiin yllättävän kypsänä henkilönä.

Parhaimmillaan kirjoittaja epäilemättä on kuvatessaan yläluokan, todellisen perinnöllisen aristokratian naisia ja heidän elämänmuotoaan.

Peltopyyt näyttävät jäävän heiltä rauhaan, mutta mikään hyödyllinen tai aidosti henkinen askare ei näytä heitä kiinnostavan. Tietenkin juuri heidän asemassaan olevilla naisilla olikin tuohon aikaan oma maailmansa, joka rajoittui pitkälti suvun jatkamiseen ja jota he hallitsivat suorastaan tieteeksi kehitetyn seuraelämän kautta.

Puhuessani vertauskuvallisesti tieteestä, en tietenkään tarkoita pyrkimystä hallita asioita teoreettisesti, vaan sen sijaan koko sitä keskinäisen pätemisen ja nokkimisen maailmaa, jossa kanaparven alfat ja betat pantiin järjestykseen. Sen hallitseminen vaati paljon sekin.

Huvitukset ja oman itsen näytteille asettaminen olivat itsestään selvästi elämänsisältö, jonka mielekkyyden epäileminen olisi osoittanut huonoa makua. Se taas oli se leima ja viimeinen tuomio, jonka epäonnistujat saivat.

Päähenkilö ei kuitenkaan ole mikään tyhjäpää, vaan asemansa kestämättömyyden syvästi ymmärtävä nuori mies.

Suuri osa kansaa, mukaan lukien päähenkilön erinäiset naissuhteet, ihailevat suunnattomasti sitä loistoa, joka ympäröi herttuaa. Herttua itse näkee, että loistavat muodot ja mahtavat seremoniat ovat yhtä haisevia ja lahoja kuin hänen omat seremonialliset vaununsa, joilla hän ajaa Westminster Abbeyhin ottaakseen osaa uuden kuninkaan kruunajaisiin.

Sekä herttua että hänen sisarensa löytävät lopulta ulospääsyn kultaisesta häkistään tutustuessaan piirinsä ulkopuoliseen vieraaseen, löytöretkeilijään, jonka kanssa päähenkilön sisar menee naimisiin ja johon molemmat ovat rakastuneita, mitä se sitten tarkoittaakin.

Tämä kirja on tietenkin vain yksi niistä monista paljastuskirjoista, jotka osoittavat huippuseurapiirien henkisen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden. Kyseessä on kuolleiden muotojen kokoelma, joka pitää noita tyhjäntoimittajia vankeinaan. Itse he uskovat edustavansa kunnianarvoisia perinteitä ja tietävät, että suuri osaa kansaa ihailee ja kunnioittaa heitä.

 Kuitenkin kyse on tarkoituksettomasta jäänteestä, jonka tuhon merkit ovat jo ilmassa. Valtio alkaa verottaa säätyä, jonka vapaus aikoinaan merkitsi juuri verovapautta. Jopa tekniikka on ajanut vanhan kartanon ohi.

Automobiilit tulevat syrjäyttämään vaunut. Myös sähkövaunut vilahtavat kertomuksessa, mutta niiltä puuttuu sekä vaunujen upeus että autojen nopeus. Tämä huomio sijoittuu vuoteen 1906.

Kirjassa ei mennä ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, mutta sehän ilmestyin pian sodan jälkeen, jolloin suuri muutos oli jokaiselle ilmeinen.

Suuri sota, kuten Englannissa sanotaan ja jota nimitystä meilläkin hämmästyttävästi on nyttemmin apinoitu, muutti molempien kerrosten yhteiskuntaa syvästi.

Tuolloin lienee jäänyt vielä huomaamatta se, miten paljon aineellisen tuotannon kehitys nosti myös niin sanottujen alempien kansankerrosten elintasoa. Myös sivistystaso kohosi ja sitä mukaa rahvaan itsetunto. Tämän kirjan ylhäisönaiset päivittelevät vielä, että kartanoiden ylläpitämät koulut ovat aivan tarpeetonta ja ansaitsematonta hyväntekeväisyyttä.

Tulipahan luettua tämäkin kirja. Ei se ole lainkaan hullumpi. Se on myös asiantuntijan kirjoittama omasta elämänpiiristään ja osoittaa kirjoittajan suurta sensitiivisyyttä ja älykkyyttä. Se on hyvin kaukana feministisestä pamfletista.

 

 

 

24 kommenttia:

  1. "englantilaisesta aristokratiasta: se nautti valtavia perinnöllisiä etuoikeuksia, mutta ei sen edestä tehnyt mitään hyvää tai hyödyllistä maalleen."

    Yhteiskunnallinen taustahan tälle oli se, että 1066 jälkeisen normanniivalloituksen jälkeen noin kolmannes Englannin maista jaettiin Wilhelm Valoittajan 200 paronille.

    Kyllä osa noiden jälkeläisistä teki maalleen palveluksia sotapäälikköinä ja valtiomiehinä.

    Eräs aristokratian sivuvaikutus oli nuorempien poikien rooli: nämä saivat hyvän kasvatuksen, mutta joutuivat etsimään paikkansa yhteiskunnnassa. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki siihen kuului monenlaista ainesta, mutta kaikille tuli korkea ranki ja paljon mammonaa kuin manulle illallinen -tekipä jotakin tai ei. Sackville-West kuvaa sitä porukkaa valtavirtana, jonka kutsumuksena oli pelkkä itsensä huvittaminen ja peilailu seurapiireissä.

      Poista
    2. Ilmeisesti asia on edelleen niin, että Englannin hallitsija voi edelleen peruuttaa eli reduktion kautta ottaa aatelin maan itselleen jos haluaa. Joka tapauksessa arvonimi ja maaomaisuus ilman perillista palautuu kruunulle. Näin siis Englannissa ja Walesissa. Skotlanti on oma kiemuransa.

      Poista
    3. Niin, ainakin voisi viitata siihen, että monet eivät enää ole suorittaneet ratsupalvelusta.

      Poista
    4. "Englannin hallitsija voi edelleen peruuttaa eli reduktion kautta ottaa aatelin maan itselleen jos haluaa."

      Olen ymmärtänyt, että Magna Chartan jälkeen tämä vaikeutui, Juhana Maattomalla kun oli tuollaisia elkeitä.

      (Ei tuo aina tarmokkaita hallitsijoita estänyt, esimerkiksi valtiopetostuomioon sisältyi aina paitsi hengen myös arvojen ja omaisuuden menetys. Tudorhallitsijat käyttivät tuota sangen luovasti.) 

      Poista
    5. "Sackville-West kuvaa sitä porukkaa"

      Wodenhouse tekee sen vieläkin paremmin - ja hauskemmin.

      Poista
    6. Jaa, Wodehouse on hyvin ystävällinen kuvattavilleen. Hauska toki.

      Poista
    7. Wodehouse on Ezra Poundin ja William Joycen ohella väkeä joka onnistui hankkimaan jopa mainetta esiintymällä radiossa.

      Kaikki tekivät vähintään propagandaa sivuavaa - tai sitä ihan puhtaassa muodossa - materiaalia "akselivaltojen" puolesta liittoutuneiden suuntaan.

      Kuitenkin heissä on myös mielenkiintoisia piirteitä sekä monenlaisia henkilökohtaisia "kytkentöjä" muihin mielenkiintoisiin ihmisiin.

      Joskus jopa oikeiston suunnalta esitetään järjestelmään kohdistuvaa kritiikkiä - mainitut henkilöt esimerkkinä.

      +

      Noin 30 vuoden takainen "Kyllä Jeeves hoitaa" -sarja oli ihan hyvä. Vahvuudet ovat suuremmat kuin heikkoudet.

      Uudemmissa tuotannoissa esitellään liian usein pelkkiä heikkouksia ja useimmat "kyhhäykset" muuttuvat vastenmielisiksi.

      Poista
  2. Tulipahan luettua tämäkin blogi loppuun asti.Ihan vain sen vuoksi, että olisi lopussa löytynyt aasillekin silta, jota myöten olisi päässyt tulkitsemaan nykypäivää. Esim. aristokraattien tipujen murhaamisesta siirrytty pahoittelemaan tipujen gruumailua, jota nykyajan etuoikeutetut vähemmistöt harrastavat.

    VastaaPoista
  3. Eikös Sormusten herrassa esiintynyt Sackville-Baggins -niminen nainen. Taisi olla Frodon täti.

    VastaaPoista
  4. ”Se on myös asiantuntijan kirjoittama omasta elämänpiiristään ja osoittaa kirjoittajan suurta sensitiivisyyttä ja älykkyyttä. Se on hyvin kaukana feministisestä pamfletista.”

    Koska se on kaukana nykyisestä feminismistä (1800-luvun lopun -- 1900 –luvun feminismi oli edistyksellistä, koska naisten ei tarvinnut enää synnyttää lapsilaumoja tarveydenhuollon edistyttyä, vaan he pääsivät raatamaan tehtailla kuin miehet sotien aikana), niin on syytä takertua nykyiseen feminismiin.

    Nykyisille feministittärille ei kelpaa mikään, kaikki on väärin, kaikki on huonosti, jos he kaikki eivät ole profesorittaria. Eräälle feministittärelle Navalnyi ei kelpaa Venäjän presidentiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaippa niitä lapsia on syntynyt niin kuin ennenkin. Teollistunut ehkäisy käsittääkseni on vasta muuttanut tilannetta. Ilpo Helenin väitöskirja Äidin elämän politiikka omalla tavallaan valaisi asiaa hyvin. Ainakin suomalaisen kehityksen kannalta kuinka se on instituutioissa, mutta on se osin uskonnossakin, mikä on siveellistä jne. Mikä onkaan sitten se huono nainen. Kumminkin kun siinä toiminnassa on aina kaksi. Ihmiset tuppaa arvottamaan muita valmiiden niiden omien (jostain syntyneiden) arvojen mukaan. Seksuaalisuus kumminkin on luonnostaan meissä, jotain mikä on täysin luonnollista. Sitä sitten kontrolloidaan milloin minkäkin varjolla. Arvot kyllä tulee kulttuurista, etten nyt ihan eläimelliseksi sanoisi että pitojen pidä mennä. Enempi et jokin järki touhussa pitäisi olla, ei se että uskonto tyyliin ohjaa. Koska nainen ns. syntinen niin kantaa vastuun. Tällöin pitäisi miettiä mitä on se synti ja se kun on sitten miehille eri kuin naisille. Ja se nainen kun kumminkin tarvitsee sitä ns. väestön tukea kasvattaakseen sen lapsen siihen kulttuuriin.
      Tässä on sitten myös osin se ongelma kun kasvaa markkinointikulttuurissa niin markkinoiden motiivi on vain saada ihmiset käyttämään rahaa. Vauvojen kohdalla on ihan oma maailmansa mitä myydään. Mutta mitä se mukula oikeasti tarvitsisi olisi niitä ihmisiä.

      Poista
    2. Ja lisään vielä ettei se ehkäisyvalmisteiden käyttökään ole ollut niin mutkatonta.
      Jokin muistaakseni suomalainen tutkimus oli että vaikuttanut kalakantoihin, jotenkin vesistöjen kautta. Ettei enään olisi koiraita samalla tavalla hedelmöittämässä. Ja ystävä kertoi että briteissä suositellaan miesten juovan pullotettua vettä. Eivät saa hormooneita ilmeisesti Lontoon alueella poistettua vedestä kun kierrättävät.
      Ja tietty vaikuttaa ainakin osalla naisista psyykkeeseenkin. Riippuen hormoonista ja yksilöstä riippuu millaiset ovat vaikutukset.
      Sitten taas jos miettii lestadiolaistyylistä missä ei sallita ehkäisyä niin käsittääkseni 8/10 naisista ei ollut niin onnellisia asian tiimoilta.

      Poista
    3. 1600-luvun suuri päiväkirjan pitäjä Samuel Pepys "pelmuili" joskus naisten kanssa "haarniskassa". Kyseessä oli jonkin elukan umpisuolesta tehty kondomi.

      Poista
    4. Ennen lääketeollisuutta väestö käytti luonnosta yrttejä jne. millä koetti ehkäistä. Kai niistä osa on ehkä toiminutkin. Tiedä sitten.
      Ulkomailla oli jokin tapaus missä oli käyttänyt samaan aikaan jotain luontaistuotekaupan tuotetta mikä oli heikentänyt ehkäisyvalmisteen tehoa jonka johdosta oli tullut raskaaksi.

      Joskus 20 vuotta sitten tuli käytyä kesällä Naantalin nunnaluostarissa. Opas kertoi että nunnat olivat tehneet abortteja ja pistäneet sikiöt kaivoon. Käsittääkseni ne olivat sielä edelleen. On tässä kehitytty ainakin sen verta et ymmärretty veden puhtauden merkitys.
      Mutta joo, ei se ongelma ole niinkään siinä suomalaisessa miehessä tai naisessa. Ja kyllä ne naiset arvioi toisiaan siinä missä miehetkin. Mutta maailma on jokseenkin tylsä/ikävä jos kaiken ajattelee kyynisesti. Mistä tätini aina jaksaa muistuttaa. Ettei saa olla niin kyyninen ja oikeassa hän on.

      Poista
    5. Ja monikulttuurisuus on tietenkin vaikuttanut myös Suomessa synnytyksiin. Moraalisesti tämä osin tekee ristiriitaisuuksia ajatteluun.
      Jos ennen synnytettiin saunassa. Niin nykyisin lähestulkoon aina sairaalassa. Mitkä taas on keskitetty. Välimatkat vaikka tyyliin Lapissa on suuret, joissain tapauksissa äiti odottaa päiviä sairaalassa että vauva päättäisi syntyä. Kantasuomalaisena henkilökohtainen mielipide on ettei se ole oikein, mutta sitten kun miettii monikulttuurin vaikutetta ja naiselle tehty genitaalialueelle toimenpiteitä (tiedä sitten onko kyse uskonnosta vai kultturista, vai molemmista?) mitkä vaikuttaa kielteisesti synnytyksen kulkuun niin kyllä sen järjellä ymmärtää että siinä tarvitaan enempi hoitohenkilökunnan apua.
      Uudellamaallakin on tehty noita keskityksiä, mitä joissain kohdin en oikeastaan ymmärrä. Käsittääkseni toimivia sairaaloita suljettu jolloin taas välimatkat pidentyneet. Tosin Kätilöopisto ei kuulu siihen. Se rakennus oli kyllä tullut tiensä päähän. Kuopusta odottaessa kävin ultrassa niin olivat joutuneet siirtämään laitteet toiseen päähän, kun katosta oli ruvennut tulemaan vettä. Onneksi laitteet säästyi vahingolta.

      Poista
    6. Ja tuli kanssa mieleen tuo kiinalaisten yhden lapsen politiikka mistä lännellä ollut omat mielikuvansa/steretypiansa. Osin todenperäisiäkin.
      Sielä oli eräs mies joka boikotoi hallintoa niin innokkaasti että joutui pakenemaan Amerikkaan ja löysi sitten sielä saman mielisiä, jatkoi sitten sielä boikottia uskovaisten kanssa jotka tuomitsee abortin.
      Jokseenkin löydän vähän liikaa ristiriitaisuuksia kun lähtee tuota globaalia politiikkaa tonkimaan. Yhdet säännöt pätee tuola, kun tilanne voi toisaalla olla päinvastoin. Ota siinä sitten selvää ihmisistä.

      Poista
  5. "ansaitsemattomien rikkauksien ja etuoikeuksien poistamiseen."

    Mitkä sitten ovat ansaitsemattomia rikkauksiaa ja etuoikeuksia, jos ei lähdetä täydelliseen kommunismiin, jossa vallitsee täydellinen samapalkkaisuus ja periminen on kielletty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kohtuushan se maailmassa on vaikeaa. Kaikki alkaa siitä, että ymmärretään, etteivät nämä kaksi vaihtoehtoa ole ainoat.
      Nykyinen omaisuuden kasaantuminen on vertaansa vailla. Jo Aristotele ymmärsi, ettei tllainen tilanne ole vakaa. Ihminen saattaa hyvinkin ansaita miljoonia, mutta kun tullaan miljardeihin ja biljooniin, ei kukaan täysijärkinen enää uskone edes itse ansainneensa sellaisia summia.

      Poista
    2. "biljooniin"

      Voi, kumpa minä saisin lotossa edes pienen osan tästä.

      Poista
    3. Voin yhtyä tuohon toivomukseen. Sikäli kui asia koskee näitä meidän "oikeita" biljooniamme eikä anglosaksisia ja meidän oikeata rahaamme, taitavat nämä nyiset biljonääritkin vielä tuntea olonsa köyhäksi: https://www.forbes.com/sites/willyakowicz/2020/04/07/these-are-the-20-richest-billionaires-in-technology-in-2020/?sh=3fc7210d453d

      Poista
    4. Olisiko niin, että paras paras elämä on turvatussa työpaikassa olevan ylempää keskiluokkaa olevan elämä, jossa ei ole toimentulon huolia ja pystyy tyydyttämään kaikki järkevät mielitekonsa tekemällä mielekästä, tietyssä mitassa autonomista ei-ruumillista työtä. Sitten jos on vielä kiinnostavia harrastuksia tai muita mielenkiinnon kohteita ja jos on onnistunut parinvalinnassa, mitä muuta voi kohtuudella toivoa.

      Poista
    5. Saarnaaja aikoinaan lienee ollut samaa mieltä: köyhä nukkuu hyvin, mutta rikkaalle ei hänen omaisuutensa anna yön lepoa eikä äivän rauhaa. Mammona on ankara epäjumala.

      Poista
    6. Ei sen rahan kuulukkaan mennä tasan.
      Ei sukupuolellisesti ja eri työstä saa eri arvoisesti. Jos jotain arvostetaan yhteiskunnassa niin siitä yleensä tuetaan taloudellisesti. Arvot taas tulevat kulttuurista.
      Sitten on ihmisiä jotka tarvitsevat tukea, vaikkeivat koskaan ns. hyödyttäisi yhteiskuntaa.
      Vihdissä on sellainen paikka kun Rinnekoti. Sinne on sijoitettu kehitysvammaisia yms. Hyvin idyllinen, maalaismaisema tyylinen. Kehitysvammaisten järjenjuoksulla on omalla tavallaan hyvin virkistäväkin vaikute. Sitä pyörii niissä omissa ympyröissään unohtaen että on muunkinlaisia tapoja ajatella. Kuin myös heitä ei kiinnosta miltä joku näyttää tai mitä tekee työkseen. Tosin osalla on taipumusta aggressiivisuuteen joten sieläkin on erilaisia tapauksia. Ja omalla tavallaan hekin tahtovat osallistua, muistaakseni sieltä kykeni tilaamaan/ostamaan polttopuita.
      Tietty se on organisoitu jonkun muun toimesta kuin he itse mutta omalla tavallaan ajatus on tärkein.

      Poista

Kirjoita nimellä.