tiistai 24. tammikuuta 2023

Falskia menoa

 

Väärän rahan tekijä

 

Eräältä rahanväärentäjältä kysyttiin kerran oikeudessa, miksi hän oikeastaan rupesi tekemään väärää rahaa. ”No, kun minä en osannut tehdä oikeaa” kuului vastaus.

Voiko keneltäkään vaatia, että hän tekisi enemmän kuin mihin pystyy? Luulen, ettei voida. Sen sijaan kyllä voidaan vaatia, ettei hän esitä tekeleitään muuna, kuin ne ovat. ”Parhaamme yritimme”, sanoi aikoinaan Tšernomyrdin, ”mutta sitten kävi kuten aina...”

On Tšernomyrdinille kunniaksi, että hän ei ryhtynyt väittämään, että kaikkihan meni oikein hienosti. Tällaisia johtajia Venäjällä(kin) ollut vaikka millä mitalla. Brežnev lienee ennen Putinia paras esimerkki tästä lajista nykyhistoriassa.

Neuvostoliitto oli niin raskailla uhreilla kyhätty ja pystyssä pidetty luomus, että totuuden sanominen siitä oli moraalinen sankariteko. Siihen pystyivät vain harvat. Solženitsynin sankaruus voidaan ymmärtää vain tätä taustaa vasten. Ne kaikenkarvaiset wokettajat, jotka häntä nykyään ”kritisoivat”, eivät pysty lainkaan ymmärtämään hänen mittaistaan miestä, sikäli kuin edes ymmärtävät totuuden ja valheen eroa yleisimmälläkään tasolla.

Valheella on Venäjän historiassa ollut suuri rooli, uskaltaisin jopa sanoa, että se on ollut poikkeuksellisen suuri, vaikka mikään vaimosta syntyneiden ihmisten luoma yhteisö tuskin on siitä ollut vapaa. Niin sanottua totuuden jäkeistä aikaahan tässä nytkin kuulemma eletään monessakin maassa, mutta Venäjällä voi tässä suhteessa puhua jo valtion doktriinista.

Aleksandr Yanovista olen kirjoittanut useasti (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=yanov, Vihavainen: Haun janov tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Hän oli todellinen kassandra, joka jo 1970-luvulla ennusti ortodoksisen fasismin nousevan valtaan Venäjällä ja kiinnitti huomiota Venäjän uusoikeistoon, jonka olemassasoloakaan kukaan muu ei näyttänyt pystyvän edes kuvittelemaan 70-luvun Neuvostoliitossa.

Vuonna 1987 Yanov julkaisi kirjan The Russian Challenge and the Year 2000. Kirjan kannessa oli uusvanha ikoni, jossa Kristus oli neuvostosymbolien ympäröimänä. Yanov ennusti uuden Venäjän, joka ennen pitkää tulisi, tunnustavan sellaista uskoa, jossa muodot tulisivat ortodoksisesta uskonnosta ja sisältö Neuvostoliiton ideologian ja käytäntöjen fasistisista aineksista, höystettynä slavofiilisellä antimodernismilla, joka korostaisi juutalaisvastaisuutta.

Toki juutalaisuuden vaikutus on modernin kulttuurin ytimessä, siitähän jo Hitler oli samaa mieltä. Tavoitteena tai ainakin ihanteena oli Hitlerillä ollut palaaminen esimoderniin kulttuuriin, jossa maaseutu ja talonpoikainen elämäntapa toimisivat kansallisuutta ja rotuvaistoja korostavan ideologian vankkana tukipylväänä intellektualismia edustavaa juutalaisuutta vastaan.

Tulevasta Venäjästä ei voinut vielä tarkasti tietää, vaikka Yanov otti esille erään Šarapovin ennen vallankumousta esittämän ortodoksisen utopian, jossa maan koko hallinto ja muukin elämä pankkiasioita myöten oli järjestetty kirkon ja ortodoksisten seurakuntatalojen varaan…

Eiväthän Putinin Venäjällä asiat näin ole, Ortodoksinen kirkko on kuitenkin irvokkaasti valjastettu palvelemaan maallisen vallan halpamaisimpiakin määräyksiä ja se on auliisti siunannut jopa ydinaseita ja mannertenvälisiä ohjuksia. Vastaleivotun pyhimyksen, amiraali Ušakovin ikoni olisi kuitenkin sopinut vaikka Yanovin kirjan kanteen. (ks. Vihavainen: Haun ushakov tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Venäjällä sana väärän rahan tekijä (falšivomonettšik) on varsin yleisessä käytössä. Se ei merkitse vain rikollista huijaria, joka yrittää rikastua petkuttamalla valtiota, vaan myös ideologista huijaria, jonka kaupittelema tavara ei ole täysiarvoista. Valehtelu ja nimenomaan tahallinen, kyyninen valehtelu kuuluu tällaisen henkilön toimenkuvaan.

Mitäpä sanoakaan, Putin kuuluu epäilyksettä tähän kategoriaan. ”Erikoisoperaatio”, joka aina vain menee ”suunnitelmien mukaan”, vaikka omien ja vieraiden uhrien määrä pelkästään kuolleina on laskettava viisikirjaimisella luvulla, sanoo jo asiasta kaiken olennaisen.

Mutta tässä on vain jäävuoren huippu. Putinin hallinnolle valehtelu on noussut periaatteeksi ja sitä harjoitetaan vakain tuumin. Tarvitsee vain mainita entisen kulttuuriministeri Medinskin nimi (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Niin sanottu kansallinen historiankirjoitus, jota pönkitetään uusilla patsailla ja kumarrusseremonioilla, nostaa nyt yhä voimakkaammin esille yhtä hyvin ja suloisessa sekamelskassa Pietari Suurta edeltäneen vanhan Venäjän -ja itse Pietari Suuren-  kuin Stalinin Neuvostoliiton suuruudenajan, jossa mielettömien ihmisuhrien pelkällä määrällä edellytetään hankittavan pyhyys myös sen ajan terrorihallinnolle.

Puhuessaan kaatuneiden äideille Putin kiteytti kaikkien suuruudenhullujen diktaattoreiden perusperiaatteen: kaikkihan me kuolemme, mutta: jos ja kun kuolemamme edes hiukan edistää elämää suurempaa asiaa, vaikkapa Venäjän väkivaltaista laajenemista, sillä kuitenkin on tarkoitus, se on silloin hieno asia, josta läheisten kuuluu tuntea ylpeyttä…

Miten suuri onkaan johtaja, joka kykenee antamaan kansalleen tuhansia ja taas tuhansia kertoja aihetta tällaiseen, metafyysiseen ylpeyteen! Eikö olisi loogista toivoa, ettei kenelläkään sopivan ikäisellä nuorella miehellä muunlaista kuolemaa olisikaan?

Valitettavasti pelkään pahoin, että suuri Johtaja tässäkin kohtaa oli falski. Ei hän sitä tarkoittanut, mitä väitti tarkoittaneensa. Itse asiassa kaikki meni taas pieleen, vaikka tarkoitukset eivät olleetkaan niitä parhaita lajissaan. Tarkoituksena oli joka tapauksessa saada Putin historiaan, kuten hän itse sanoi.

Putinin lempitsaari on nykyään Aleksanteri III, josta aikoinaan tuli taantumuksen symboli. Tämän keisarin aika oli paluuta menneisyyteen myös sikäli, että se oli myös militaristisen mahtailun, kansallisen uhon ja historiallisen kitschin aikaa (vrt. Vihavainen: Haun dom romanovyh tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Toki tuohon samaan aikaan kansallista menneisyyttä juhlittiin ja kunnioitettiin historiallisella kitschillä monessa nuussakin maassa: niin Saksassa Arminiuksen patsaineen ja Wagner-tilpehööreineen, niin Ranskassa Pantheonin historiamaalauksineen ja niin jopa Ruotsissa ja Suomessa (Nordiska museetin kolossi, maalaukset kuten Kaarle Knuutinpoika lähtee kuninkaanvaaliin jne.).

Kuva menneisyydestä oli romanttinen, ihannoitu, pompöösi. Mutta tämähäntapahtui toisella aikakaudella, noin puolitoista vuosisataa sitten. Jo aikanaan se oli falskia, mutta nyt se on sitä kaksinkertaisesti. Sitä paitsi Putin et consortes tietävät hyvin, että he levittävät väärää rahaa. Sillä on nyt selkeä tarkoitus: vanhan imperiumin uudelleen perustamisen oikeuttaminen.

On sääli, ettei Putin osa tehdä oikeaa rahaa, eikä edes sitä yritä. Se oikea raha, jota tässä tarkoitan, olisi maan todellinen modernisointi eikä nykyinen taloudellinen monokulttuuri, joka keskittyy kahteen asiaan: hiilivetyjen myyntiin ja aseiden valmistukseen.

Puhuessaan asetehtaan työntekijöille Putin kertoi, että Venäjällä tehdään (tietynlaisia?) ohjuksia kolme kertaa enemmän kuin koko muussa maailmassa yhteensä…

Siinähän sitä oli ylpeilyn aihetta kerrakseen. Ei niitä ohjuksia voi syödä, mutta voipahan niillä ainakin hankkia pojille ikuisen kunnian jäämisestä mielettömien sotaseikkailujen uhriksi. Voiko kukaan enää enempää pyytää ja uskaltaako?

Eiköhän vielä sentään. Nykyinen valta yllätti intelligentsijan röyhkeällä kvasipatrioottisella paatoksellaan, mutta ei sen loputtomiin suostu tanssimaan huijarin pillin mukaan.

17 kommenttia:

  1. Terhomatti Hämeenkorpi24. tammikuuta 2023 klo 10.20

    Hyvä, suorastaan loistokkaasti kirjoitettu ! Näitä lukisi vaikka koko päivän, mutta tarttee käydä välillä hommissakin:-)))

    VastaaPoista
  2. Vaikea uskoa, että venäläinen intelligentsija alkaisi jossain vaiheessa tehokkaasti vastustaa tyranniaa. Historian valossa näyttää pikemminkin siltä, että intelligentsija tanssii niin kauan kuin pilli soi. Ja sehän on soinut Venäjällä ainakin sata vuotta melkein tauotta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ihan siltä näytä. Intelligentsija oli vallan hellittämätön vastustaja 1860-luvulta vallankumoukseen.

      Poista
  3. Venäjän historia on äärimmäinen tragedia jossa on siellä täällä pieniä farssimaisia yksityiskohtia.

    Kaikkien maiden historiasta löytyy tragedioita, mutta Venäjän historiasta on vaikea löytää onnistumisia kuin rajoitetuissa yksityiskohdissa ja hetkellisesti.

    Heiltä löytyy joitakin keksintöjä joista muut jossakin vaiheessa loivat kaupallistettuja innovaatioita.

    Kulttuurista löytyy mielenkiintoisia ideoita.

    Mutta kokonaisuus on aivan kauhea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, Nikolai I:n salaisen poliisin perustaja, kreivi Benckendorff sanoi, että Venäjän menneisyys on kunniakas, sen nykyisyys loistava ja sen tulevaisuus ylittää rohkeimmatkin unelmat. Jokaisen maan historia voidaan saada näyttämään lohduttomalta sorron ja kärsimyksen näytelmältä, mutta aika tavallista arkielämää ne ihmiset yleensä ovat viettäneet, pienine ja suurine iloineen ja suruineen.
      Tuo johtoportaan taso on sitten erikseen.

      Poista
  4. ""Nykyinen valta yllätti intelligentsijan röyhkeällä kvasipatrioottisella paatoksellaan, mutta ei sen loputtomiin suostu tanssimaan huijarin pillin mukaan.""

    Mutta kun kyseessä ei ole ainoastaan kvasipatrioottinen paatos, vaan se voimaantuminen, jota uhrirooliin samaistumisesta saadaan. Ja se on jotain paljon, paljon, paljon perustavanlaatuisempaa kuin mikään retorinen tyylilaji.

    Uhriajattelu palautuu perusnarsismin vammoihin, ja uhrirooleihin samaistumisesta saatava voimaantuminen on samanlaista kuin pahimmat riippuvuudet. Niistä ei pääse irti. Miettikää esimerkiksi sitä, että kokonaisia sosiologisia teoriarakennelmia, kuten niin sanottu intersektionaalinen feminismi, jonka oma naisvaltainen hallituksemme on ottanut ohjenuorakseen, on itse asiassa vain uhrisamaistukseen kuuluvan voimaantumisen tuotetta.

    Kun kokonainen valtakunta elää ja kokee itsensä historian uhriksi, mitä mahdollisuuksia millään intelligenstsijalla on tällaisia yhteisövoimia ja yhteisöominaisuuksia miksikään muuttaa? -- Kyse ei todellakaan ole Putinin Venäjästä, vaan Venäjän Putinista. Kun johdossa on nimenomaan uhriajatteluun taantunut narsisti, hän ei pysty missään vaiheessa hyväksymään väärässä olemistaan eikä häviötään – ja lopulta tuhoamistarpeet ja itsetuho sulavat sairaan sielun pohjalla yhteen, ja on enemmän kuin mahdollista, että pikkusielu vie mukanaan koko maailman mieluummin kuin myöntää oman täydellisen kyvyttömyytensä.

    Historia tarjoaa esimerkin vastaavasta: Hitlerin. Hän oli uhriajatteluun taantunut narsisti, joka jatkoi aloittamaansa sotaa hamaan katkeraan loppuun asti, ja teki sen jälkeen itsemurhan. Juuri Hitleriin meidän pitäisi Putinia verrata -- ja pitäisi puhua paljon enemmän uhriajattelun kaikista katalista koukuista, joihin myös omat -- oman sielunsairautensa suureksi humanismiksi kokevat ja kuvittelevat -- poliitikkomme maahanmuuton tylyjä tosiasioita väistääkseen käpertyvät.

    Meillä on pääministeri, joka toisesta suupielestä todistelee "ettemme ole Ruotsin tiellä" ja toisesta suupielestä sähähtää omalle maahanmuuttokriittiselle puolueellemme: "Rasistit!" -- eikä ymmärrä että juuri sellainen boikotointipolitiikka toistaa Ruotsin tietä. -- Ja onko muka suomalaisesta intelligentsijasta jotain apua tällaisen uhriajattelusta voimaantuneen ja vääristyneen politiikan oikaisijaksi?

    VastaaPoista
  5. Euroraha on väärä raha! Markka takaisin ja Paavo Väyrynen presidentiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurojärjestelmästä luopuminen on tehty niin vaikeaksi, ettei siitä kyetä luopumaan, mutta euro voitaisiin jättää rinnakaisvaluutaksi. Kelluva markka otettaisiin takaisin kotimaamme sisäiseen maksuliikenteeseen. Palkat maksettaisiin markoissa ja kaikki kaupoissa asiointi tapahtuisi markoissa. Paavo Väyrynen voitaisiin nimittää Presidenttiksi honoris causa.

      Poista
    2. Kotitalouksien säästöt Panamaan devalvaatiolla?

      Poista
  6. "vaikka omien ja vieraiden uhrien määrä pelkästään kuolleina on laskettava viisikirjaimisella luvulla"...On lähes varma, että luku on jo kuusikirjaimen!

    VastaaPoista
  7. Mistä tuo narratiivi Venäjällä vallitsevasta tyranniasta, oikeauskoiset, konservatiivisesti ajattelevat,eivät koe vainoa, vaikka arvostelevat Putinia liian lepsusta toiminnasta ja aiemmasta veljeilystä länsomaisen, kultaisen miljardin kanssa.
    Ensivuonna valta vaihtuu Venäjällä ja silloin valtaan nousee Jevgeni Prigozin, jolla on oikeasti suhteet vormaalmaan,ei hänen sitä tarvitse esittää, kuten Putin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "vormaalmaan" ?

      Selventäisitkö mitä tarkoitat. Kirjoitusvirhe?

      Poista
    2. vor maailma on vorojen ,eli varkaiden maailma.

      Poista
  8. Olen spekuloinut että kovin "hintahtavalta" tai "feministiseltä" kuulostava Energy Wende saattaa lopulta olla se yllättävä pieni tikari suoraan Venäjän sydämeen. Jokainen gigawattitunti uusiutuvilla tuotettuna leikkaa tehokkaasti Venäjän mutta myös Persianlahden painoarvoa. Prosessi etenee vuorenvarmasti.

    VastaaPoista
  9. Ha ha! Mahtava kirjoitus. Venäjä on tosiaan menetettyjen tilaisuuksien maa. Olisi Vladimir nyt edes ottanut Aleksanteri toisen oppaakseen...

    VastaaPoista
  10. Miten mahdollisena professori Vihavainen pitää, että tämä sota laajenee Ukrainasta täysimittaiseksi Venäjän ja lännen väliseksi konfliktiksi?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.