maanantai 2. tammikuuta 2023

Poliittista korrektiutta aikansa hengessä

 

Hankala neitsyt

 

Il processo di condanna di Giovanna d’Arco. A cura di Teresa Cremisi. Letteratura universale Marsilio, Venezia 2022, 269 s.

 

Jos Euroopan historiassa on ollut kaksi maata, joita voi nimittää perivihollisiksi, tulevat ensimmäisenä mieleen Englanti ja Ranska. Jopa Ruotsin ja Tanskan välit ovat ehkä olleet aikojen saatossa hieman paremmat, olihan niiden välillä se unionikin, josta tosin tuli vakavan konfliktin aihe kuten tällaisissa tapauksissa niin usein käy.

Perivihollisuuskaan ei välttämättä ole ikuista, vaikka maantiede ei muutukaan, kuten tiedämme Ranskan ja Englannin historiasta Krimin sodasta lähtien. Keskiajalla konflikti joka tapauksessa jatkui sitkeästi ja vuodesta 1337 vuoteen 1453 käytiin ns. satavuotinen sota, joka siis itse asiassa oli aika paljon pitempikin.

Englanti oli usein niskan päällä ja sotaa käytiin aina Ranskan alueella. Kun Burgundi liittyi Englantiin, näytti Ranskan kohtalo jo ankealta. Vihollisen vallassa olivat Ranskan ydinalueet Pariisia myöten. Ranskan nöyryytys piti vielä sinetöitämän englantilaisen kuninkaan asettamisella Ranskan valtaistuimelle.

Ranskalaisten keskuudessa nousivat isänmaalliset tunteet ja niiden tulkiksi tuli maalaistyttö Jeanne d’Arc, jota nimitettiin usein vain neitsyeksi, La Pucelle.

Jeanne oli jo lapsesta saakka saanut ilmestyksiä, joissa hänelle puhuivat arkkienkeli Mikael sekä pyhimykset pyhä Katarina ja pyhä Margarita, jopa useita kertoja päivässä.

Jeanne sai ääniltään pyhäksi tehtäväksi pelastaa Ranska ja siinä tarkoituksessa hän meni kruununprinssi Kaarle VII:n luo, jonka halusi kruunattavan Reimsissä. 17-vutias tyttö ei aluksi herättänyt suurempaa luottamusta kuulemistaan äänistä huolimatta, mutta lopulta hän sai tahtonsa läpi.

Jeanne, joka ei alun perin osannut ratsastaa eikä ymmärtänyt mitään sotilaallisista asioista, sai pikakoulutuksen, ajoi tukkansa lyhyeksi ja pukeutui haarniskaan. Hänellä oli komennossaan pieni joukko, jonka avulla hän jopa hyökkäsi Pariisiin, tosin ilman menestystä. Kuulusteluissa hän korosti, ettei ollut koskaan tappanut ketään, vaikka häntä syytettiin parin vangin kovasta kohtalosta.

Lienee ollut paljolta Jeannen ansiota, että Ranskan valtaistuimelle nousi nyt ranskalainen kuningas ja isänmaallinen innostus elähdytti taistelijoita, jotka saivat menestystä. Englantilaiset kruunasivat Pariisin Notre Damessa oman ”Ranskan kuninkaansa”, joka ei kuitenkaan saanut osakseen suurta suosiota.

Jeannea alettiin palvoa ja ihmiset tunkivat hänen lähelleen saadakseen koskettaa tai suudella hänen vaatteitaan tai käsiään. Kuulustelussa hän sanoi tämän olleen vastenmielistä, eikä hän itse koskaan halunnut palvonnan kohteeksi.

Joka tapauksessa hän siis joutui parin vuoden kuluttua toimintansa alkamisesta burgundilaisten käsiin ja sitä kautta englantilaisille, jotka aloittivat häntä vastaan niin sanotun inkvisitioprosessin. Tarkoituksena oli selvittää millä tavalla Jeanne oli rikkonut pyhää katolista uskoa ja pyhää ja ainoata autuaaksi tekevää kirkkoa vastaan.

Prosessi tekee hätkähdyttävän nykyaikaisen vaikutuksen. En siis sano, että sinä olisi modernisuuden henkeä, vaan että se nimenomaan muistuttaa viimeaikaisia poliittisia oikeusprosesseja, joissa syytetyn syyllisyys on etukäteen selvä, vaikka ei vielä olekaan selvää, minkä pykälän mukaan tuomio sopii antaa.

Erittäin vaikuttavaksi nousee neitsyen persoona, joka osoittautuu itsetietoiseksi ja lujaksi. Sen sijaan, että hän vain jankuttaisi syyttömyyttään tai ruikuttasi katumustaan, Jeanne esittää kuulustelijoille omia vaatimuksiaan ja ehtojaan.

Moniin kysymyksiin syytetty joko kieltäytyy vastaamasta, perustellen asiaa sillä, etteivät ne koske kyseistä prosessia, tai että kyseessä on kuningasta koskeva asia, josta hänellä ei ole lupa puhua. Jeanne ei myöskään aina suostu vastaamaan kysymyksiin heti, vaan kertoo antavansa vastauksen vasta tietyn ajan kuluttua. Kyseessä näyttää olevan tarve saada ensin kuulla pyhimysten ja arkkienkelin mielipide asiasta.

Tiettyyn kysymykseen Jeanne vastaa, ettei häntä voida velvoittaa todistamaan itseään vastaan. Kun häntä syytetään pakenemisyrityksestä, hän toteaa, että pakeneminen on aina vangin oikeus.

Aluksi Jeanne jopa useampaan kertaan kieltäytyy vannomasta valaa tai edes lukemasta isämeidän rukousta. Jälkimmäisen hän sanoo tekevänsä vain synnintunnustuksen yhteydessä. Sakramentit on häneltä kuitenkin kuulustelujen aikana kielletty ja näyttää siltä, ettei hänelle niitä sallittu koskaan, edes ennen teloitusta.

Kysymykset koskevat monenlaisia asioita. Kuulustelijat yrittävät saada aikaan jonkinlaista siltaa Jeannen näkyjen ja taikauskon ja pahojen henkien välille. Siksi kysytään paljon niin sanotusta haltijapuusta, joka kasvaa hänen kotiseudullaan. Tähän puuhun ja sen taikoihin Jeanne kiistää koskaan uskoneensa.

Ilmeisesti kuulustelijat epäilevät jopa sitä, että Jeanne on halunnut pysyä neitsyenä ja pyrkivät selvittämään, liittyikö asiaan joku ei-kristillinen uskomus.

Pahana syntinä pidetään sitä, mettä Jeanne on pukeutunut miehen vaatteisiin ja jopa siinä asussa ottanut vastaan pyhän ehtoollisen. Jeanne vähättelee asiaa, mutta pitää silti itsepintaisesti kiinni oikeudestaan pukeutua mieheksi, vaikka toteaa olevansa myös erinomainen naisten töiden tekijä. Niihin joka tapauksessa löytyisi naisia ilman häntäkin.

Jeannea syytettiin muun muassa siitä, että hän olisi yrittänyt itsemurhaa hypätessään eräästä tornista. Tämän hän kieltää ja sanoo halunneensa vain paeta englantilaisia. Edelleen hänen väitettiin hypyn jälkeen kironneen Jumalaa ja pyhimyksiä, minkä hän kiisti.

Omituista on, että Jeannea myös syytettiin tottelemattomuudesta pyhimyksille, kun hän kertoi hypänneensä vastoin pyhimysten kieltoa.

Loppujen lopuksi syytteen ytimeksi jää tottelemattomuus äitikirkkoa kohtaan. Taisteleva kirkko, Ecclesia militans pyrkii sotimaan syntiä ja kerettiläisyyttä vastaan ja leikkaamaan itsestään pois mädäntyneet osat, jollaiseksi myös Jeanne on havaittu.

Hurskaat ja oppineet kuulustelijat toteavat, että Jeanne on ansainnut rangaistuksekseen polttamisen roviolla ja pöytäkirjoja tutkineet Pariisin yliopiston tohtorit vahvistavat asian. Extra ecclesiam nulla spes salutis. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastuksen toivoa.

Kidutusvälineidenkään näyttäminen ei tehoa kuulusteltavaan ja kuulustelijat toteavat, ettei tässä tapauksessa kidutus ilmeisesti toisi asiaan mitään uutta. Lopulta syytetty kuitenkin alistuu ja kertoo tottelevansa kaikkea, mitä kirkko häneltä vaatii.

Kuulustelijat ja tuomarit näköjään ja ainakin puheissaan suhtautuvat koko ajan Jeanneen ystävällisesti ja ymmärtäväisesti ja hänen parastaan ajatellen yrittävät saada hänet katumuksen tielle. Jeannen katumuksen tai ainakin antautumisen jälkeen he lieventävät tuomiota siten että tyttö saa elää, mutta joutuu olemaan elinikäisessä vankeudessa, nauttimaan tuskan leipää ja murheen juomaa voidakseen itkeä syntejään niitä enää tekemättä.

Jo muutaman päivän kuluttua Jeanne kuitenkin esiintyi taas miehen vaatteisiin puettuna ja selitti peruuttavansa katumuksen. Ajallinen roviolla palaminen on pienempi rangaistus kuin ikuinen tuli.

Kun tuomarit nyt kokoontuivat pohtimaan tilannetta, tuli yksimieliseksi ratkaisuksi, että syyllinen on poltettava. Jeanne annetaan nyt maallisen esivallan käsiin, joka ei enää suorita mitään tutkimuksia, vaan vie uhrin muitta mutkitta roviolle, joka heti sytytetään. Kuoleman tuskassaan Jeannen kuullaan huutavan kovalla äänellä ”Jeesus!”

Jo aikanaan oli selvää, että kyseessä oli poliittinen prosessi, vaikka toki näyttö oli yhtä hyvä kuin neljätoista vuosisataa aiemmin Jeesusta tuomittaessa. Jeannehan kapinoi pyhää kirkkoa vastaan, jonka ulkopuolella ei ollut pelastusta. Analogisesti Jeesuksen kanssa hän jopa kertoi olevansa filia dei eli Jumalan tytär, mutta tämä ilmeisestikään oli vain kuvaannollista eikä tarkoittanut rienaavaa pretensiota pääsystä Jeesuksen rinnalle.

Mitä tulee mieheksi pukeutumiseen, se oli vastoin Jumalan säätämää järjestystä samoin kuin sekin, että Jeannen todettiin toimineen vastoin vanhempiensa kieltoa eli rikkoneen neljättä käskyä.

Erään version mukaan Jeanne motivoi palaamistaan miehen vaatteisiin ”armahduksen” jälkeen sillä, että halusi suojautua seksuaaliselta ahdistelulta vai oliko se nyt häirinnältä. Tässä käsillä olevassa versiossa ei mainita tällaista seikkaa.

Sen sijaan Jeannen mainitaan protestoineen sitä vastaan, että hän ei luvatusti saanutkaan vastaanottaa sakramentteja ja että roviokaan ei olisi pahempaa kuin se loppuikä kahleissa, joka oli hänelle ”armollisesti” suotu.

Olipa tuomion muodollinen pätevyys mikä tahansa, jo parinkymmenen vuoden kuluttua se joka tapauksessa kumottiin ja itse paavi totesi vääryyden tapahtuneen.

Jeannen jälkimaine teloituksesta vain kasvoi ja Ranskassa syntyi todellinen Orléansin neitsyen kultti, etenkin Saksan-Ranskan sodan jälkeen, jolloin loukattu isänmaallisuus etsi yhdistäviä symboleja. Wikipedia väittää Ranskaan syntyneen jopa 20000 Jeanne d’Arcin patsasta, mikä kuulostaa jo mahdottomalta, mutta kenties mukana ovat myös aivan vähäiset muistomerkit.

Kirkko julisti neitsyen pyhimykseksi vasta vuonna 1920.

 

19 kommenttia:

  1. Mitä opimme tästä? No ei muuta kuin sen, että uskon ja aatteen nimissä ihmisestä kuin ihmisestä voi tulla idiootti ja mieletön vihapuhuja, mutta sekään ei riitä, sillä jos ei ole uskoa tai aatetta, niin ihminen keksii jotain muuta tullakseen idiootiksi ja mielettömäksi. Nykyaika wokeiluineen, rasismeineen, sukupuolidentideetteineen ja sen semmoisineen todistaa ongelman ikuisuuden vakuuuttavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi vihaat sokeasti wokeilua jne.?

      Poista
    2. Miksi itse rakastat sokeasti mutiaisrikollisia, jotka joukkoraiskaavat sinut heti jos lakkaamme suojelemasta sinua?
      No, tiedämmehän me vastauksen:
      naisen logiikka.

      Poista
    3. Anonyymille, se että kysyt tuota osoittaa, ettet halua todella tietää miksi.

      Poista
    4. Se piski älähtää... kommenttisi kertoi aikalailla omista ennakkoluuloistasi ja sokeista pisteistäsi.

      Poista
    5. Kappas vain, vain tietyn suunnan vittuilut julkaistaan...

      Poista
  2. "Perivihollisuuskaan ei välttämättä ole ikuista, vaikka maantiede ei muutukaan"

    Kytkisin tämän jo lukiohistorian kirjassa mainittuun Englannin ulkopolitiikan pitkään linjaan: vastustaa aina sitä manner-euroopan vahvinta maata, joka pyrkii saavuttamaan yliherruuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta. Tasapainon pitäjä.

      Poista
    2. Häirikkö, asioiden sotkija ja pahantekijä.
      Sotilaatkaan eivät osaa muuta kuin hölmöillä ja juosta karkuun...

      Poista
    3. Sotilaat sinuakin suojelevat joka päivä, niin että keitäpä pikku kommunistitytteli kahvit äläkä häiritse ihmisiä.
      Ihmiset keskustelevat täällä.

      Poista
    4. Eivät englantilaiset sotilaat, arvon harmaapartatytteli.

      Poista
    5. Kummallisesti Englanti on kadonnut maailmasta. Tilalle on tullut British ja Britain. Skotlanti ja Wales ja jopa Ulster saavat korostaa omalaatuisuuttaan, mutta Englannilla on vain potkupallojoukkueensa. Omistan jotain esineitä, joissa lukee Made in England. Näitäkään ei enää tule vastaan uusina. Pidän epäenglantisointia kummallisena.

      Poista
    6. Sotilas suojaa sitä mitä käsketään suojata.
      Yleensä tuo tupannee olemaan materiaalisia asioita.
      Hameväen suojaaminen on jotenkin niin keskiaikaista. Onhan tuo hyvin romanttinen mielikuva, mutta hyvin kaukana realiteeteista.
      Eteenkin kun nuo eukot saaneet kouluttautua ja painaa töitä, väistellä niitä kakslahkeisia muutenkin.
      Niin se suojeleminen kuulostanee enempi valvonnalta kuin suojalta.

      Poista
  3. "Erään version mukaan Jeanne motivoi palaamistaan miehen vaatteisiin ”armahduksen” jälkeen sillä, että halusi suojautua seksuaaliselta ahdistelulta vai oliko se nyt häirinnältä. Tässä käsillä olevassa versiossa ei mainita tällaista seikkaa."

    Tainnut tuolloin olla semmosta hassua ajatusta kuin että mies ahdistelisi, tai jos ollut niin harvempi ottanut kuuleviin korviinsa. Liitännäinen yhteiskunnan hierarkiajärjestelmään. Piikatyttösillä niin väliä (kulttuurillisesti taas hyvinkin oleellista kuinka niitä naisia kohdellaan, sama se mihin yhteiskuntalokeroon on syntynyt), kun taas jos joku on joku niin sillä tupannee olemaan vaikutuksensa ympäristöön, naisiinkin. Asian hahamottanee helpommin monarkioista, missä lähtökohtaisesti on aina joku ylitse muiden, mikä itsessään on omasta mielestä kamala taakka henkilölle, mutta se on kyllä suhteellista. Joku kun voi siitä nauttiakkin.

    Lääketieteellisesti joitain tiettyjä sanoja ei lääkärit tai potilaat ole voineet käyttää aijemmin kun ei sellaisia sanoja ole ollut.
    Teoriassa kulttuurisanasto muuttuu.
    Asia sitten erikseen onko asiat niin kovin paljoa muuttuneet tai miten paljoa väki antanee niille merkitystä.
    Itsellä pompsahtaa mieleen lääketieteen ilmiöt, hysteria, lobotomia, mitkä aikanaan olleet uusinta uutta ja kuinka vääriltä ja järjettömiltä ne vaikuttaa nykynäkemyksen myötä.

    VastaaPoista
  4. Pari sanaa puun takaa.

    "Hurskaat ja oppineet kuulustelijat toteavat, että Jeanne on ansainnut rangaistuksekseen polttamisen roviolla ja pöytäkirjoja tutkineet Pariisin yliopiston tohtorit vahvistavat asian. Extra ecclesiam nulla spes salutis. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastuksen toivoa."

    Minulle "prosessi" kertoo, että ihminen oli silloin samanlainen kuin nytkin. Ero nykyiseen on näennäinen: silloin opetettiin, että katolisen kirkon ulkopuolelta ei löydy pelastusta, nyt opetetaan, että tiedemaailman ulkopuolelta ei löydy luotettavaa tietoa.

    "Jo aikanaan oli selvää, että kyseessä oli poliittinen prosessi, vaikka toki näyttö oli yhtä hyvä kuin puolitoista vuosisataa aiemmin Jeesusta tuomittaessa. Jeannehan kapinoi pyhää kirkkoa vastaan, jonka ulkopuolella ei ollut pelastusta. Analogisesti Jeesuksen kanssa hän jopa kertoi olevansa filia dei eli Jumalan tytär, mutta tämä ilmeisestikään oli vain kuvaannollista eikä tarkoittanut rienaavaa pretensiota pääsystä Jeesuksen rinnalle."

    Vanhassa käännöksessä lukee, että "Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi (ja tyttäriksi)."

    Jo Vanhassa liitossa puhuttiin "Jumalan pojista ja Jumalan tyttäristä", jotka olivat eräitä Jumalan yhteydessä eläviä ihmisiä. Monet teologit virheellisesti luulevat, että kyse on ollut monijumalaisuudesta, mutta siitä ei ole ollut kyse.

    Ihminen ei ole muuttunut. Se, mikä on muuttunut, on tieto.

    On merkillistä, että niin monilla tieteen kanssa tekemisissä olevilla on niin taikauskoisia ajatuksia kristinuskosta ja yliluonnollisesta.

    Täytyy lukea lisää Jeanne d'Arcista.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minulle "prosessi" kertoo, että ihminen oli silloin samanlainen kuin nytkin. Ero nykyiseen on näennäinen: silloin opetettiin, että katolisen kirkon ulkopuolelta ei löydy pelastusta, nyt opetetaan, että tiedemaailman ulkopuolelta ei löydy luotettavaa tietoa."

      Lähtökohdin koulutettu ihminen ei usko, uskonasioihin nuo kun perustuvat uskoon, eikä niillä ole tiedepohjaista perustaa.
      Uskon asiat kun taas linkittyvät kulttuuriin, niin ne ei tupanne olemaan niin selkeitä aina. Tyylillisesti perjantain 13.päivä on huono päivä tai musta kissa tietää epäonnea. Järjellä asian voi selventää toiselle, mutta haastavampaa on jos asiaan liittynee tunnepuoli mikä yleensä siinä on, näin ollen tunteita kun ei voi järjellä selittää.
      Katollisen kirkonkin ongelma on ain ollut tiede, se kun poksauttanee kaikilta uskonnoilta pohjan jos ne perustunee valtaan hallinnoida ja yleensä tuo hallinnointi kohde tupannee olemaan naiset ja heidän jälkikasvu, herrasväki on sivuosassa. Naiset kun kasvattanee jälkikasvun jos kasvattaa. Orpolaitokset ja huutalaislapset yms. olettaisi että niitä ei valtiollisesti tietentahtoen synnytettäisi kun tiedetään mitä se tehnee väestön psyykkeelle, mutta ihminen tupannee väliin olemaan idiootti. Siksihän nuo on aikanaan lanseeranneet uustonismin ja latinalla oma merkityksensä Euroopan historiassa. Realistisesti jos asiaa katsonee katollisella kirkolla on diplomaattisuhteet muistaakseni yli 200 eri maahan. Vatikaanilla oma pankki ja taisivat 2015 lanseerata munkeille ja nunnille manaajakoulutusta yliopistoon. Valitettavasti ihminen ei sitten kumminkaan ain ole tarpeeksi rationaalinen omaksumaan tietoa mikä kävisi vastaan omia uskomuksia.
      Todennut että se katolilaisuus on jotain mikä näkyy niin vahvasti etelä-Euroopassa, ettei sitä osaa ajatella ilman sitä. Mutta lähtökohdin tuo keskus kyllä sitten on Roomassa tai Vatikaanissa.
      Ja yleensä mafiasta puhuttaessa on tuo sijoitettu myös Italiaan, mutta sielläkin on löydetty sijoitustoiminta (mielenkiintoista tuo on kun pompotellaan valtionvelkoja keskuspankkien kautta ja italialaiset tainnee taas saada kaiken anteeksi. On se omansalainen ihme sekin), eikä siirtolaisuus ole etelä-Euroopassa uusi ilmiö.

      Poista
    2. Kyllä Jeanne d'Arcin prosessi oli kuta kuinkin puhdasta politiikaa: päätuomari piispa Cauchon oli englantilaismielinen ja vääräoppisuussyytteiden tarkoitus oli tehdä Jeanne d'Arc, joka oli vienyt Kaarle VII:n kruunattavaksi, epäilyttäväksi suuren yleisön silmissä. Puhdas poliittinen prosessi uskonnon nimissä.

      Poista
    3. Jostain pitänee ain löytää syyllinen. Naiset käyneet hyvin tuohon. Syntihän usein miten ymmärretään seksuaalisuuteen linkittyväksi ja nainen sen syypääksi (koetappa muokata biologiaa, jää auttamattomasti kakkoseksi, heteromies vain sattunee olemaan mieltynyt siihen, kaupankäynnin kannalta tällä on sitten oma merkityksensä). Eevan mokoma kun meni ottamaan kielletyn hedelmän.
      Itse kyllä mieltänen tuon metaforaksi tarkoittamaan tiedon hedelmää.

      Mutta realistisesti, Euroopassahan nuo on tapelleet milloin mistäkin, milloin siitä oliko kirkko vai raamattu ensin? Ja kruunupäät saaneet pelätä giljotiinia tai ns. omia. Suuria tunteita, jotenkin löytänen sen sekoilun niin kaukaisena suomalaiseen mielenmaisemaan verrattuna. Lähtökohdin mitä tuo on edes auttanut tuolloin? Saati mitä se nykykulttuurissa hyödyttäisi?

      Poista
  5. "Wikipedia väittää Ranskaan syntyneen jopa 20000 Jeanne d’Arcin patsasta"

    20000 oli hyvä saavutus, mutta Neuvostoliitto "sylkäisi" paljon pidemmälle. Neuvostoiitossa oli aikoinaan kaikissa kylissä, kaikissa kolhooseissa, kaupunkien kaikista puistoista puhumattakaan valkoiseksi maalatut Leninin ja Stalinin savipatsaat, jotka esittivät Leniniä ja Stalinia istumassa puiston penkillä ja keskustelemassa viisaista asioista. Silloin ihmisillä ei ollut oikeutta matkustaa kylänsä/kolhoosinsa ulkopuolelle. Muuten olisivat huomanneet,että kaikkialla on samanlaiset juhlapatsaat. Eikä sillä olisi ollut mitään ihmeellistä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.