maanantai 3. huhtikuuta 2023

Muuttuuko jokin?

 

Urhojansa kansanvalta työntää esiin kaikkialta

 

Maassamme on vallinnut demokratia jo yli sata vuotta. Demokratiaa eli kansanvaltaa on määritelty monella tavoin. Sen joitakin muotoja on syystä halveksittu, mutta aina sitä on pidetty yksivallan ja jopa myös varsinaisen harvainvallan vastakohtana.

Koska demokratia tässä mielessä voi toteutua lukemattomissa eri muodoissa ja milloin enemmän, milloin vähemmän vastata edes tuota perusvaatimusta, on sen keskeiseksi tehtäväksi joskus määritelty, että se on tapa vaihtaa johtajia äänestämällä.

Muinaisen Ateenan demokratiaa pidettiin aikoinaan esikuvallisena, vaikka tiedämme, millaisia epäkohtia siihen kuului vaikkapa sikäli, että epäluuloinen ja herkkäuskoinen kansa saattoi ostrakismoksella karkottaa todelliset sankarinsa ja äänestää valtaan lurjuksia.

Jotakin myös nykyisen demokratian perusarvoista lienee joka tapauksessa Perikles tavoittanut tunnetussa, Thukydideen sommittelemassa hautajaispuheessaan sodassa kaatuneille (tässä wikipedian mukaan):

Valtiotamme sanotaan demokratiaksi: siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu [...] kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla [...] Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista.

Tämä wikipedian tarjoamasta suomalaisesta versiosta otettu kohta poikkeaa yllättäen merkittävästi englanninkielisestä versiosta, joka kuuluu seuraavasti:

It is true that we are called a democracy, for the administration is in the hands of the many and not of the few. But while there exists equal justice to all and alike in their private disputes, the claim of excellence is also recognized; and when a citizen is in any way distinguished, he is preferred to the public service, not as a matter of privilege, but as the reward of merit. Neither is poverty an obstacle, but a man may benefit his country whatever the obscurity of his condition. There is no exclusiveness in our public life, and in our private business we are not suspicious of one another, nor angry with our neighbor if he does what he likes; we do not put on sour looks at him which, though harmless, are not pleasant. While we are thus unconstrained in our private business, a spirit of reverence pervades our public acts; we are prevented from doing wrong by respect for the authorities and for the laws, having a particular regard to those which are ordained for the protection of the injured as well as those unwritten laws which bring upon the transgressor of them the reprobation of the general sentiment.

Kreikan taitoni ei riitä näiden kiinnostavien erojen selvittämiseen, mutta minua miellyttää englanninkielisen version muotoilu, jonka mukaan demokratiassa hallintoa hoitavat monet, eivätkä harvat. Milloin, jos koskaan,  päätösvalta on kansalaisten enemmistöllä, on kiistanalainen asia. Mikäli enemmistö sentään edes voi vaihtaa niitä harvoja, jotka hallitsevat, on sillä jo olennainen merkitys, joka erottaa systeemin tyranniasta. Mikäli vielä kunnioitus valtaapitäviä kohtaan, eikä pelkkä pakko, estää meitä tekemästä väärin, voimme kiittää sekä itseämme, että poliittista järjestelmäämme, kuten Perikleskin kiitti omaansa.

Pitäisikö sitten myös valtaapitävien kunnioittaa kansaa? Hallitusmuotomme mukaan valta kuuluu kansalle ja sitä saavat sen hallitsijat asemastaan kiittää. Kautta aikojen on kuitenkin ollut tapana, että kansaa, joka kaikki elättää ja tekee koko valtion ja sen mahdin mahdolliseksi, halveksitaan vallan kammareissa ja niiden liepeilläkin.

Nykyisniä aikoina tuollainen asiain tila kannattaa ainakin salata, vaikka se olisi tottakin. Kansan ilmaisemasta mielipiteestä ei silti meikäläisessäkään demokratian inkarnaatiossa ole todellisuudessa tarvinnut paljon lukua pitää, koska sen manipulointi on nykymaailmassa helppoa, ainakin sille, jolla on joukkotiedotusvälineet hallussaan.

Kenen hallussa ne ovat, en viitsi ruveta pohdiskelemaan. Kaipaisin asiasta kunnon tutkimusta, vaikka jo tieto toimittajien puoluekannoista on varmastikin tärkeä suuntaa antava tieto.

Yhtä kaikki, valta maassamme ei ainakaan ole keskittynyt yhdelle henkilölle, vaikka ei se toki tasankaan ole jakautunut. Juuri tällaisella hetkellä, kansan enemmistön lausuttua mielipiteensä, on kuitenkin se harvinainen hetki, kun pitäisi kuunnella sitä.

Äänioikeutetuista suomalaisista äänesti vain hiukan yli 70 prosenttia, mikä on sentään selvä enemmistö ja loput saavat tyytyä heidän päätöksiinsä, koskapa eivät itse vaivautuneet uurnille. Ehkä kannattaa sentään muistaa, ettei jokin 20 prosenttia äänestäneistä ole suinkaan vielä viidesosa kansasta. Ne, jotka nyt pääsevät hallintoa hoitamaan, saavat joka tapauksessa sentään mandaattinsa äänestäjiltä eivätkä peri sitä.

Juuri nyt, hallitusta muodostettaessa, on siis se suuri totuuden hetki. Ketkä pääsevät valtaan?

Meidän järjestelmässämme ei ole amerikkalaista spoils-systeemiä, jossa virat jaetaan voittajille ja voittaja saa kaiken. Meillä voittajia, kuten häviäjiä, on useampia. Nyt voittajia on paradoksaalisesti jopa hävinneessä hallituskoalitiossa. Joka tapauksessa kansan ääni kertoo, keitä se on halunnut kiittää ja keitä rangaista.

On selvää, että edellisen vaalikauden hallituskoalitio ei voi jatkaa, mikäli kansan ääntä kunnioitetaan ja tuskin haluaisikaan.

Hallinnut pääministeripuolue ei kuitenkaan hallituskumppaniensa tapaan hävinnyt vaaleissa, vaan jopa lisäsi kannatustaan. Tätä paradoksia voinee pitää uudentyyppisen, aivan irrationaalisen imagopolitiikan ilmauksena.

Demareihin kuuluminen ei koskaan menneisyydessä ole ollut hienoa, saati houkutellut muotitietoisia naisia. Nyt on. Hienomman väen piirissä puolue on niin sanoakseni in vogue.

Tuskin tämä varsinaisesti vain sitä tarkoittaa, että äänestäjien tyhmyys olisi lisääntynyt. Äänestämisessä vain alkaa yhä useammin olla pikemmin kysymys halusta identifioitua johonkin tahoon, kuin omien etujen ajamisesta. Sellaiseen on yhä enemmän varaa tai näin kuvitellaan olevan. Miljardien suruton kylväminen johonkin identiteettipolitiikkaan ei sureta lainkaan identiteettiäänestäjää. Tuntuu vain hienolta.

Tämän kaikkea hyvää kaikille kannattavan eturientoisen puolueemme halu hallitukseen taitaa yhä olla selviö. Tosiasiahan on, että keskeisen tärkeää on päästä sinne hallitsevien joukkoon. Kansa on aina kyllin tyhmää palkitsemaan sen, joka osaa esiintyä suurena hyväntekijänä, tekipä se mitä tahansa.

Mutta miten vaalien suurimatkin voittajat saataisiin hallitukseen? Millainen ohjelma voitaisiin tehdä? Sosialidemokraatit kyllä voisivat ilmeisesti tehdä mitä tahansa vanhaan tapaansa. Mutta ketkä suostuisivat sen kumppaneiksi? Tuolla puolueella näyttää olevan tappava syleily.

Kansallinen koalitiopuolue, joka aikoinaan perustettiin nimenomaan suomalaiskansallista linjaa ajavia yhdistämään, ei ole ollut missään mielessä kansallinen enää vuosikymmeniin. Ehkä se siis olisikin valmis mihin tahansa?

Amerikassa se sijoittuisi jonkinlaiseksi sosialistipuolueeksi ja sen epäkansallinen linja maahanmuuttokysymyksissä näyttää olevan sen ideologisia kulmakiviä. On turha mainitakaan, ettei perustamisen aikoihin aktuellia kielikuilua ruotsinkielisiin enää ole mutta eipä ole varauksellista asennetta edes englannin kielen suuntaan, päin vastoin.

Koska puolue monella mittarilla saattaisi kuulua poliittisen kenttämme kaikkein epäkansallisimpiin, sopii kysyä, mitä arvoja se oikeastaan edustaa. Vastaus näyttää aika helpolta: it’s the money, stupid!

Velkaahan saa rajattomasti, kuten erovuorissa oleva hallitus havaitsi, joten se tuskin voi olla todellinen kynnyskysymys. Puolueen puheenjohtaja väläytti, että sellainen olisi ilmasto. No, sehän lienee luonnostaan Suomen hallituksen hoidettavaksi lankeava kysymys ja sattumalta myös sopii demarien kunnianhimoiseen imagoon.

Perussuomalaiset, joista on väen vängällä koetettu vääntää populistista ja äärioikeistolaista puoluetta (tahtoivat tai eivät…), edustaa selvästi kokoomukseen ja demareihin verrattuna vanhakantaista poliittista ajattelua, jossa maanläheiset palkansaajien ja pienyrittäjien toimeentulokysymykset liittyvät kansallisiin perinteisiin. Sellaisessa ei vain ole mitään glamouria eikä maailmaa halaavaa kunnianhimoa.

Perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on paljon niitä, joihin hienommat ihmiset varovat visusti assosioitumasta. 1980-luvun uudissanaa käyttääkseni kyseessä on junttien puolue. Voidaan puhua myös rahvaasta, rasvanahkaisista jne.

Mutta toisin kuin muissa puolueissa, tämän puolueen ehdokkaista meni läpi myös intellektuelleja. Toki vasemmalla kovin moni perinteisesti identifioi itsensä intellektuelliksi ihan vain imagosyistä. Se tuntuu epäilemättä niissä piireissä hienolta, vaikka asiasta ei oikeastaan olisi mitään sen kummempaa näyttöä.

Luulen kuitenkin, vasta alustavasti vaalituloksia silmäiltyäni, että intellektuelleja oli ehdokkaina nyt kovin vähän ja läpi meni tietenkin vielä paljon vähemmän. Yliopistolla hehkutettiin kovasti muutamaa ehdokasta, joiden äänisaaliit jäivät vähäisiksi. Perussuomalaisista läpi menivät sentään Teemu Keskisarja ja Jussi Halla-aho.

Toki intellektuelli politiikassa on jonkinlainen elävä paradoksi. Onhan meillä näitä ollut, Jörn Donnerista Arvo Saloon ja jopa Kalevi Sorsaa ja erkki Tuomiojaa voinee pitää ainakin jonkin sortin intellektuelleina, vaikka poliittisen eläimen vaistot näyttävät heissä olleenkin vallitsevina.

Intellektuellien huono puoli on, että he ajattelevat itse, mikä jokseenkin varmasti tuottaa tuskaa politiikassa. Siellähän lauman mukana meneminen on olennaista, ainakin eduskunnassa. Toisaalta he myös saattavat filosofoida ääneen, mitä demagogit aina heti käyttävät hyväkseen ja saavat tyhmät kauhun valtaan.

Platonin mielestä filosofien eli sen ajan intellektuellien pitäisi olla hallitsijoina. Sellaista mahdollisuutta pelkään, sillä he saattaisivat hyvinkin taas kerran yrittää utopian perustamista maan päälle. Demokratia luultavasti kuitenkin pystyy sen estämään siinä aina ilmenevän maalaisjärkeä edustavan joukon ansiosta.

Perikleen ajatuksia tulkiten, olisi varmaan ainakin toivottavaa, että sentään edes joihinkin kulttuurin avainasemiin, erityisesti virkoihin saataisiin intellektuelleja.

Perikles väitti, että Ateenassa hallitsivat monet, eikä harvat. Kaikki on toki suhteellista. Aika harvat ne ovat, jotka sitä yhteistä konjakkiamme nauttivat koko kansan puolesta. Tärkeintä on, että kansaa edes sen verran kuunnellaan, että selvä muutos tuohon edelliseen nyt tapahtuu.

79 kommenttia:

  1. "Tärkeintä on, että kansaa edes sen verran kuunnellaan, että selvä muutos tuohon edelliseen nyt tapahtuu."

    Jos tuolla tarkoitetaan persujen pääsyä hallitukseen, siinä voi olla se ongelma, että apupuolueita ei löydy riittävästi: kepu kaihoaa opposition, rkp ei leiki persujen kanssa ja kristilliset eivät edes harkimon kanssa riitä. Siksipä voi olla edessä sinipuna vihreiden ja rkp:n vahvistamana. Tuollakin kokoonpanolla on äänestäjien enemmistön kannatus.

    Itse en tuota toivo: perusporvarihallituksella olisi kanttia tehdä välttäämättömät taloustoimet ja persujen syrjäyttäminen johtaa sen kannattajia epäilemään koko demokratiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Välttämättömät" taloustoimet eli maantalouden ajaminen sekaisin ja lamaan?

      Poista
    2. Anonyymi mitä ilmeisimmin kannattaa sitä, että velkaa valtio ottaa edelleen 10 - 11 miljardia vuodessa ja verotusta kiristetään jatkuvasti. Mitään valtion menoja ei aseteta tärkeysjärjestykseen vaan mennäään kuten ennenkin. VVM:n virkamiesten varoitukset hylätään.

      Poista
    3. Hahaa putleristi Timo Vihavainen. Suomesta tulee NATOn jäsen tänään. Painu takaisin tappamaan pikkulapsia. Me muistamme.

      Poista
    4. Toipila, kuvasit juuri kokoomuksen hallitusohjelman.

      Poista
    5. Persujen ainoa mahdollisuus on saada 102 kansaedustajaa.

      Poista
    6. @ano (no kukas muukaan?) klo 1.44; No näinpäs teki. Ja siinäpä se taisikin olla koko edellisen kommentin substanssi. Ellei sitten lasketa kuolemansynniksi pyrkimystä edes yrittää rakentaa jotakin ymmärrystä näistä itänaapurin omituisuuksista, parhaiden akateemisten perinteiden mukaan. Niin groteskeja, typeriä ja raivostuttavia kuin ne saattavat ollakin. Mutta yrittänyttä ei laiteta, kuten sananparsi kuuluu. Ja niin kauniiksi ei maailma muutu, etteivätkö ne siellä huomispäivänäkin olisi. Tai jos niinkin tulisi käymään, siinä vain saattaisi käydä silläviisin, ettei kovin moni suomalainenkaan olisi sitä autuutta enää ihastelemassa. Vai mitäpä lottoaisit?

      -J.Edgar-

      Poista
  2. Suomalaisessa poliittisessa kentässä on kyllä tapahtunut eräs suuri muutos, joka on mullistanut oikeastaan koko kentän laidasta laitaan, ja se on jatkuvasti hehkutettu ilmastonmuutos ja maailman pelastaminen. Kokoomus on haistanut nämä tuulet, ja on hyötynyt paljon nuorten naisten ilmastoahdistuksesta, sanottakkoon näin. Samalla se on muuttunut hyvin arvoliberaaliseksi, jopa liikaakin, joka närästää vanhan liiton kokoomuslaisia, varsinkin miehiä.

    Keskustalaiset ovat samalla tavalla tämän uuden uskonnon tai ideologian läpitunkemia joomiehiä, joka on ollut täydellisen väärä valinta, varsinkin vanhojen keskustalaisten alueilla, ja voipa sanoa että toinen suuri virhe heillä on ollut koettaa änkeytyä kaupunkilaisten reviireille. Tulos on ollut katastrofaalinen suomalaisessa poliittisessa historiassa, ja kun he vielä lähtivät Marinin äärivasemmistolaiseen hallitukseen, joka mahdollisti suorastaan onnettoman talouspolitiikan, ja monet märät rätit ikiaikaisten kannattajiensa naamalle, niin eipä heille kunnian kukko laula.

    Demarit ovat luisuneet äärivasemmalle, ja sillä on kyllä oudon kova kannatus. Toki Marin-kultti veti vasemmistoliitosta ja vihreistä ääniä, joka tietenkin näkyy näiden kahden puolueen alamäestä. Demarit myös hehkuttavat ilmastonmuutosta ja luontokatoa dogmin lailla, joka osaltaan vetoaa tiedostaviin äänestäjiin, mutta ilmastonmuutos on patentti niin demareille kuin kokoomuksellekin!

    Jos ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja luontokato osoittautuukin lopulta aikalaishulluudeksi, kuten Trofim Lysenkon houreet aikoinaan, ehkä silloin voidaan palata joltisenkin terveelle pohjalle poliittisella kentällä? Toisaalta kotimaan asioita ja politiikkaa jatkossa sotkee yhä enemmän myös EU:n määräykset, ukaasit ja vaatimukset, joten sekavammaksi ja vaikeasti ennustettavaksi kaikki näyttää menevän. Äänestysaktiivisuus ei tulevaisuudessa ainakaan kasva, siitä olen täysin varma, ja EU:n pienimmät kuten Suomi ovat kuin lastu laineilla.

    Persut ovat ainoa varteenotettava puolue, joka suhtautuu kriittisesti EU:n ylivaltapyrkimyksiä tai uus-sosialismia vastaan, mutta vaikeaa sen on taistella mahtavan mediakentän opponenttina, sillä kuka hallitsee propagandan, hallitsee totuuden, oli se sitten mitä tahansa! Kotikenttä on kokoomuksella, demareilla, vasemmistoliitolla, sekä vihreillä, vaikka vihreät ovatkin yleiseurooppalaisittain laskeva villitys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Annika Saarikko tuli julkisuuteen, että Kepun paikka on oppositiossa! Taas väärin, niin kertakaikkisen väärin! Eiköhän kepun olisi ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja myöntää, että Marinin hallitukseen lähteminen oli emämunaus, ja emämunaus vain jatkuu, jos kepu jää oppositioon...

      Mitä siellä kepun puoluetoimistossa oikein ajatellaan, vai ajatellaanko mitään? Kepun touhuista tulee mieleeni Odysseuksen harharetket, ei voi muuta kuin todeta. Jos kepu puolueena meinaa pärjätä, sen pitäisi ehdottomasti sanoutua irti vasemmistolaisuudesta, ja palata vaikka häntä koipien välissä alkiolaisuuteen ja kallistua hieman oikealle, luulenpa että peruskannattajatkin tätä odottavat, mutta puoluejohto on näköjään erehtymätön, sillä eihän kukaan poliitikko tietenkään koskaan myönnä tyrimisiään, tai kaverin tyrimisiä?

      Poista
    2. "Mitä siellä kepun puoluetoimistossa oikein ajatellaan, vai ajatellaanko mitään?"

      Todennäköisesti kyse oli primitiivireaktiosta persujen vyörytettyä kepulandian. Fiksu liike olisi ollut mennä vahvaan perusporvarihallitukseen, joka olisi tehnyt kerralla sellaisen työelämäuudistuksen, että patavanhoillinen ay-liike olisi pantu lopullisesti polvilleen. Nyt kepu, joka hehkutti niin maan taloudesta huolehtimisesta eesauttoi sini-punahallituksen syntyä, joka tekee vesitettyjä kompromisseja.

      Poista
    3. Eipä sekään ole mahdotonta, että kokoomus heivaa persut oppositioon, ja muodostaa hallituksen marxilaisten, eli demareitten, vasemmistoliiton, vihreiden, ja rkp:n kanssa. Liike nyt ja persut sekä KD jäisivät oppositioon.

      Kokoomus Orpon johdossa on ennen muuta globalistinen puolue, jossa ei persuja tai konservatiiveja suvaita. Orpo ja Valtonen toden näköisesti päätyvät tähän ratkaisuun, sillä Suomen asia on tähän maailmanaikaan sivuseikka!

      Poista
    4. "kokoomus heivaa persut oppositioon, ja muodostaa hallituksen marxilaisten, eli demareitten, vasemmistoliiton, vihreiden, ja rkp:n kanssa. "

      Muuten noin muttei vasemmistoliittoa. Tuota porukkaa yhdistää globalismi ja arvoliberalismi.

      Poista
  3. Aika monelta on ymmärtämättä ihmistä koskevat perusasiat: että olemme lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalisia eläimiä, ja että on lemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin.

    Tapa, jolla kädellisten alkulaumoja organisoinut valta on vuosimiljoonan kuluessa jalostunut yksilön kokemukselliseksi tahdoksi on evolutiivinen ihme, jota emme tietoisuutemme käsitteellisillä tasoilla pysty ymmärtämään. Se on kuitenkin ihmisyyttämme eniten määräävä tosiasia.

    Arendtilaisittain "valta" määrittyy "luottamuksena" -- eli terve valta läpäisee hierarkista yhteisöä niin, että "vallan voimaviivat" kulkevat myös "alhaalta ylöspäin". Siinä, että yksilöt samaistuvat esikuviinsa, ei sinänsä ole mitään "demokratian" vastaista, eikä Arendtin mukaan demokratia siis tarkoita sitä, että "vallan" olisi oltava monille hajautettua. Esimerkiksi Kekkosen valtakausi oli "demokratiaa" sen yhdessä puhtaimmista merkityksistä, koska niin moni niin aidosti luotti siihen että valtias toimii kansansa parhaan edun mukaisesti.

    Sen sijaan nykyinen tilanne, jossa ihaillaan ja samaistutaan lähinnä muoti-idoleihin -- ja poliittista kannatusta saadaan ikään kuin ulkosten tunnusten pohjalta - on jotain aidolle demokratialle aivan vastakohtaista. Pinnallisten identiteettien maailmassa myös ideologiset samaistumiset perustuvat käsitteellisiin reagensseihin, "leimoihin", joilla ei mitään tiedollista asiahallintaa voida tavoittaa. On käynyt aivan päinvastoin: kaikki vähänkin vaikeammat ja kipeämmät kysymykset on haudattu reaktiivisten "leimojen" alle, ja niin on ajatteluun syntynyt valtavia valkoisia tabuaukkoja, joita peittämään sitten juuri tarvitaan esimerkiksi sellaisia yliyleistäviä, ylevöitettyjä yleiskäsitteitä, jollaisilla vaikkapa "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" on muotoiltu.

    Tässä ismi-identiteettien maailmassa hallistusneuvottelutkin ovat noin niinkuin tiedollisesti ottaen aikalailla tabuaukkojen ylikävelyä -- ohjelmat tullaan muotoilemaan poliittisessa kielenkäytössä kehittyneillä stiiknafuulioilla, joilla käytännössä sitten on se merkitys, että tuskin mihinkään todelliseen uskalletaan kajota. Reaktiivisia rasistileimoja pelätään enemmän kuin Putinin martyrologiaa, joka koko ajan ajaa kohti lopullista ratkaisua, itsetuhoa ja maailman tuhoa.

    Täällä vain hännystellään herrasväen kesken yhteiskuntaelämän valtakulisseissa. En näe niitä, jotka hallitsisivat sosiologisia sisältöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä taitaa olla se villakoiran ydin.

      Poista
    2. Tietenkin on olemassa yhteisövoimia ja -ilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden pyrkimyksiin.

      Sosiologisten sisältöjen "hallitsemisella" voidaan viitata noiden ilmiöiden tutkimiseen, mitä kyllä herkeämättä tapahtuu. Mutta saattaahan olla, että politiikassa ei näinä aikoina toimi intellektuelleja, jotka hallitsisivat yhteiskunnan toimintaa kirjaimellisesti.

      TikTok-maailmassa sellainen edellyttäisikin kykyä ujuttaa palautumattomia sosiaalisia ilmiöitä yksityisten äänestäjien korvien väliin ainakin vaalipäivänä.

      Suomi on toistaiseksi historian ainoa valtio, jossa aikuisilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Olen tarkistanut asian Euroopan maiden lainsäädännöstä. Jotain komeaa on siinä, että hulluilla ja hulttioilla on vaalipäivänä sama valta kuin muillakin.

      Olemmepa sosiologisesti mitä mieltä tahansa siitä, miten redusoimattomat ilmiöt vaikuttavat, äänet lasketaan yksi kerrallaan.

      Poista
    3. “…yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin…”

      Kyllä ne ovat palautettavissa ja aina myös palautuvat. Totta tietysti on se, että nämä yhteisön ominaisuudet eivät voi tietenkään esiintyä yksilötasolla, mutta yksilön etu on aina taustalla määräävänä, ja yhteisövoimat perustuvat siihen. Tämä on evolutiivinen tosiasia.

      Yhtä totta on myös se, että yhteisössä yksilön käyttäytyminen on regressiivistä, taantuvaa. Yksilön järkiperäinen ajattelu jää lauma-ajattelun jalkoihin. Mutta sittenkin tämä piirre on yksilön etu, muuten se olisi evoluutiossa karsiutunut.

      ”… Putinin martyrologiaa, joka koko ajan ajaa kohti lopullista ratkaisua, itsetuhoa ja maailman tuhoa…”.

      Tässäpä kelpo esimerkki laumakäyttäytymisen regressiosta. Puhutaan putinimista ja sen martyrologiasta; luodaan laumalle vihollinen, jonka kimppuun sokeasti syöksytään. Sen sijaan että analysoitaisiin yksilön järkiperäisyydellä asioita ja kysyttäisiin, miksi näin tapahtuu ja poikkeaako tämä sellaisista asioista, joita me omassa laumassamme hyväksymme.

      Venäjän toiminta ei poikkea samankaltaisista asioista ja perusteluista, jotka me toisissa tilanteissa kelpuutamme tai joita vastaan emme samalla raivolla reagoi: Kosovon sota, Kuuban kriisi 1962, Irakin sota, jne. Nämä me hyväksymme, koska nämä ovat ”meidän laumamme” juttuja.

      Poista
    4. Kummallinen väärinkäsitys evoluutiosta, vaikka sinänsä kuuluisienkin tutkijoiden levittämä, tämä kuvitelma "yksilöiden" "pyrkimyksistä" kaiken taustalla. Evoluutio on geenien osuuksien muutosta populaatioissa.

      Eihän kukaan geeniensä vanki ole. Itse en näkisi omaa kommenttiani ilman lukulaseja. Tuossa ikkunan ulkopuolella näkyy jokin varislintu juuri tekevän työkalua ruoan hankintaan. Mutta ankeampaa olisi, jos oma silmä tai linnun nokka puuttuisi kokonaan.

      Filosofisesti voidaan käydä ikuista keskustelua yksilöiden ja yhteisöjen "ominaisuuksien" suhteesta, mutta ajatus siitä, että juuri yksilön etu jotenkin ratkaisisi populaation geenien suhteet, on niin sanoakseni antropomaaninen.

      Ihmisyhteisöt eivät ole kehittyneet yksilöiden suhteista vaan aikaisemmista eläinyhteisöistä.

      Poista
    5. Sosiologian ymmärtäminen on sitä, ettei kuvata eikä selitetä ilmiöitä eikä harrasteta päättelyä – ”yleistämistä” – yksilöistä yhteisöihin päin eikä edes päinvastoin. Rakenteet pysyvät rakenteina, ja ovat hyvinkin pysyviä. Esimerkiksi johtajien ja johdettavien roolit löytyvät kaikkialta ja ovat ikuisia – ne syntyvät kaikissa ihmisyhteisöissä ihan siitä riippumatta millaisia ajattelemme johtajuutta koskevien yksilöominaisuuksien olevan. Sen toki sosiologia voi kertoa, että erilaisissa ja eri kehitystasoilla olevissa yhteisöissä johtajuus ja sen perusteena oleva ”valta” ovat hyvinkin erilaatuisia.

      Sosiologian syntyminen mahdollistui myöhään, vasta kun eurooppalaisella uudella ajalla jatkuvasti vahvistunut individualismi oli eriyttänyt yksilön yhteisötaustastaan niin etäälle, että yhteisöllisten vaikutusten autonomisuus saattoi hahmottua. Tie sosiologiaan kulki siis syvyyspsykologian kautta -- ihmisyksilön käyttäytymistä määräävät syvätason voimat ovat laadultaan enemmän kollektiivisia kuin mikään mikä yksilön minuuden ja tietoisuuden eriyttää, ja niinpä ihmisen lajityypillinen, lähtökohtainen ja olemuksellinen sosiaalisuus saattoi paljastua, kun yksilötietoisuus oli tehnyt ratkaisevan irtioton kollektiivisista edellytyksistään.

      Sosiologian hahmottaminen autonomisena tiedonalana on siis tietyllä tavalla individualismin täydellistymisen tuote. On kovin valitettavaa, ettei tuo eurooppalaisella uudella ajalla individualismin vaikutuksesta tapahtunut tiedollisten emergenssien esiin murtautuminen sisälly kokonaisuudessaan minkään oppilaitoksen oppiaineisiin – senhän pitäisi oikeastaan kuulua jo yleissivistykseen. Ilman sellaisia perustavan laatuisia käsitteitä kuin ”kartesiolainen subjekti”, ”objektivaatio”, ”syysuhde”, ”empirismi”, ”luonnontieteet” ja ”ihmistieteet” voidaan tuskin mitään nykyisen tiedollisen ajattelumme synnystä ja kehittymisestä ymmärtää, ja on todella, todella, todella outoa, ettei tällaisia tärkeimpiä, aikalaisajatteluamme ja -rationaalisuuttamme kaikkein eniten määrääviä tekijöitä opeteta soveltuvilla tavoilla aivan peruskoulusta alkaen.

      Poista
    6. J. Vuorela: “…Kummallinen väärinkäsitys evoluutiosta…”

      Ei se väärinkäsitys ollut, vaan liikaa yksinkertaistamista. Jos olisin väittänyt, että geenit (tai nukleotidit) suunnittelevat sitä sun tätä, niin siitähän vasta riemu olisi ratkennut.

      ”… Evoluutio on geenien osuuksien muutosta populaatioissa…”

      Tarkkaan ottaen ei ole. Evoluutio on tiettyihin geeneihin kohdistuvaa VALINTAA populaatiossa. Mutta ymmärsin sanomasi.

      ”… juuri yksilön etu jotenkin ratkaisisi populaation geenien suhteet…”

      Populaation geenien suhteet ratkaisee luonnonvalinta, joka kohdistuu yksilön geeneihin. Tämä ratkaisee sen, minkä kaltaiset yksilöt menestyvät. Yksilön menestyminen – yksilön etu – siis vaikuttaa populaation menestymiseen.

      Tämä keskustelu on jossain määrin saivartelua, mutta asioiden ja termien sanominen niiden oikeilla nimillä se vasta sopan aiheuttaisi.

      Poista
    7. S. Oikkonen: ”…Sosiologian ymmärtäminen on sitä, ettei kuvata eikä selitetä ilmiöitä eikä harrasteta päättelyä – ”yleistämistä” – yksilöistä yhteisöihin päin eikä edes päinvastoin…”.

      Koska minä parka en ymmärrä sosiologiasta juuri mitään, niin kysyn: jos ei selitetä eikä päätellä ja yleistetä, niin onko kyseessä vain asioiden kuvailu? Onko siitä mitään hyötyä?

      ”…käyttäytymistä määräävät syvätason voimat ovat laadultaan enemmän kollektiivisia…”.

      Siis laumakäyttäytymistä näin arkikielelläkö? Sen voin uskoa. Tässä NATO-asiassakin yksilön järkeily ja perustelu näyttää pääosin puuttuvan, ja lopputulemana on lauman puoliaivoton toiminta. Ratkaisuja ei tarvitse rationaalisesti perustella. Ja yleistäen, julistettu totuus on lauman yksinkertaistettu lopputulema: toiminta on joko hyvää tai pahaa, ja meidän toiminta on hyvää. Vähän niin kuin lasten satukirjasta.

      Poista
    8. Minunkaan tarkoitukseni ei ollut viedä keskustelua yhteiskuntatieteistä biologiseen terminologiaan, mutta todetaan nyt vielä: 1. Evoluutio on nimenomaan se muutos. 2. Luonnonvalinta on keskeinen muutoksen elementti, vaikka ei ollenkaan ainoa.

      Poista
    9. Ihminen kuten muutkin kädelliset, on sosiaalinen laumaeläin, joka on selviytynyt ja selviytyy, jos ylipäänsä selviytyy, olemassaolon taistelussa vain yhteisöinä, ei yksilöinä.

      Jokaisen meistä tajuntaan syntyy edelleenkin varhaisessa lapsuudessamme ensin hahmo "sinä", ja vasta myöhemmin alkaa muodostua se, josta sanomme "minä". Ihmisen "minuus" ei ole mikään sipulin ydin, alkupiste, ei mikään palautuspiste, johon kaikki maailman johtolagat johtavat.

      "Minä" on pikemminkin jonkinlainen kokemuksellinen raami, jonka puitteissa koemme olemassaolon jatkuvuuden. "Minä" on ajan varaan rakennettu tajunnallinen jatkumo. Siellä, missä ei ole lineaarisen ajan tajua -- kuten keskiajalla ei eurooppalaisilla ihmisillä ollut -- siellä "minä" uinuu depersonalisaation unta. Se on toki se kude, mistä meidät on myös valveilla olevilta osin tehty, ja kovin lyhyt on tämä elämämme suhteessa edes siihen erityiseen eurooppalaisen uuden ajan ajatushistorialliseen kauteen, jolloin korviemme välissä nyt vaikuttava kartesiolainen -- objektivoiva syysuhteita hahmottava, välineellinen ja päämäärärationaalinen -- järki on vaikuttanut.

      Kartesiolainen järki täydellistyi joskus viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä, jolloin niin fysiikan maailmankuva kuin ihmiskuva kokivat paradigmaattiset mullistuksensa ja kartesiolainen tarkkailija kalibroi itsensä sijoittumalla tarkkailemaansa todellisuuteen. Suhteellisuusteorian, syvyyspsykologian ja wittgensteinilaisen kielifilosofian rinnalle voidaan siis nostaa myös sosiologinen ymmärrys, jossa "minän" olemuksellisesti kollektiivisten syvärakenteiden kautta saadaan kalibroitua yksilö, joka voi ymmärtää yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä.

      Koska kieli -- niin sosiaalista muodostetta kuin se onkin -- on syntynyt yksilötietoisuuden maailmassa, meillä ei ole käsitteitä, joilla voisimme suoraan kuvata yhteisötodellisuuden voimia. Tässä suhteessa olemme juuri sellaisessa tilanteessa, jonka Einstein hyvin kuvasi puhuessaan vaikeuksistamme ymmärtää suhteellisuusteoriaa: "Mitä ymmärtää kala vedestä, jossa se ui koko ikänsä?"

      Poista
    10. J. Vuorela: ”… 1. Evoluutio on nimenomaan se muutos. 2. Luonnonvalinta on keskeinen muutoksen elementti…”

      Vielä jos tarkennetaan vähän, niin eiköhän olla suht yhtä mieltä asiassa: Evoluutio on muutos eliön genomissa, jonka seurauksena eliön ja siten eliön populaation kyky sopeutua ympäristöönsä paranee. Muutos genomissa johtuu ympäristön aiheuttamasta valintapaineesta, joka kohdistuu genomiin yksilöiden kautta.

      Poista
    11. Pari yksinkertaista sanaa puun takaa.

      Joku kirjoitti:

      "Populaation geenien suhteet ratkaisee luonnonvalinta, joka kohdistuu yksilön geeneihin. Tämä ratkaisee sen, minkä kaltaiset yksilöt menestyvät. Yksilön menestyminen – yksilön etu – siis vaikuttaa populaation menestymiseen."

      Kysyn ystävällisesti, että mikä ihme se luonnonvalinta oikein on, kun se väittämän mukaan osaa manipuloida yksilöihmisen geenejä.

      Kun minä manipuloin (abstrakteja) merkkijonoja, niin tiedän, kuka manipuloija on. En usko jonkin luonnon prosessin kykenevän sellaiseen, jonka lopputuloksena on vaikkapa ajatteleva, näkevä, kuuleva, tunteva ja rakastava ihminen.

      Minä en usko evoluutioon ja siksi taas kysyn, että miten silmä, näkeminen, nähdyn kohteen ymmärtäminen ja kuuloaistit ovat syntyneet. Minä en jaksa uskoa jonkun evoluution (mikä se sitten onkaan ja mikä sen ajuri on) kykyyn tehdä sellaisia.

      Jorma Palo (eräs jo edesmennyt neurologi), joka puolusti luonnon ja ihmisen evoluutioperäistä selitystä, väitti aivojen luoneen matematiikan, mutta minä väitän, että aivot eivät ole sitä luoneet (tai synnyttäneet).

      M

      Poista
    12. S. Oikkonen: ”… olemassaolon taistelussa vain yhteisöinä, ei yksilöinä…”.

      Yhteisö on yksilöiden joukko. Ihminen on yleistäen laumaeläin, joten yllä oleva väittämä on pääpiirteissään totta. Etenkin suurkaupungeissa yhteisöllisyys (yhteenkuuluvuus, riippuvuus) heikkenee verrattuna pieniin kyläyhteisöihin, joissa jokainen oli riippuvainen yhteisöstään.

      Tällaisissa suuryhteisöissä elävä hedonistinen ihminen pärjää olemassaolon taistelussa yksilönä samalla tavalla kuin käki, joka selviytyy yksilönä muita yksilöitä hyväkseen käyttäen.

      ”…Einstein hyvin kuvasi puhuessaan vaikeuksistamme ymmärtää suhteellisuusteoriaa: "Mitä ymmärtää kala vedestä, jossa se ui koko ikänsä?...".

      Onneksi Einsteinilla oli hyvä neuvo: ajatelkaa homma uudestaan alusta pitäen ja heittäkää syrjään vakiintunut käsitteet ja olettamukset. Ja niin syntyi ymmärrys painovoimasta, joka ei ollutkaan voima ensinkään. Ja mikä asia on tavattoman helppo ymmärtää, ellei raahaa vanhaa painolastia perässään. Olisikohan sosiologialla oppimista tästä menettelystä?

      Poista
    13. "Yhteisö on yksilöiden joukko."

      Ei ole. Ei ainakaan siinä mielessä kuin me aikalaiset käsitteen "yksilö" ymmärrämme.

      On erilaisia yhteisöjä. Osa niistä kehittyy niin pitkälle, että ne sallivat yksilöllisen eriytyminen, yksilön meidän tarkoittamassamme mielessä, kehittymisen.

      On myös ollut ja on edelleen ihmisyhteisöjen muotoja joissa yksilöllinen eriytyminen ei ole mahdollista.

      5

      Poista
    14. En ole ihan varma, tuliko oma nimi kommenttiin, joka päättyi Wikipedia-sitaattiin evoluutiosta. Kaipa se yhteydestä selvisi.

      Poista
    15. Se joka olettaa, että "yhteisö on yksilöiden joukko", ei ole ajatellut asioita alusta alkaen. Häneltä puuttuu ymmärrys yksilöstä joka ei ollut yksilö ensinkään. Hänellä on vielä sosiologian perustavimmanlaatuiset premissit oppimatta.



      Poista
    16. Puun takaa, M: >… mikä ihme se luonnonvalinta oikein on, kun se väittämän mukaan osaa manipuloida yksilöihmisen geenejä …

      Luonnonvalinta ei muuta yksilön geenejä sinällään. Luonnonvalinta voi muuttaa jälkeläisten geenejä.

      Uuden yksilön geenit eivät ole täsmälleen samoja kuin vanhempiensa. Tämän vuoksi jälkeläiset saattavat sopeutuvat ympäristöönsä tai ympäristönsä muutoksiin paremmin kuin toiset yksilöt.

      Siis: jotkin jälkeläiset selviävät hengissä ympäristön muutoksista paremmin kuin toiset yksilöt geeniensä ansiosta. Koska näitä ”onnekkaita” muutoksia kantavien yksilöiden jälkeläiset lisääntyvät tai selviävät paremmin kuin ne toiset, nämä muuttuneet geenit lisääntyvät populaatiossa ajan kanssa.

      Luonnonvalinta ei siis muuta yksilöihmisen geenejä vaan ”valitsee” jälkeläisten geenejä, eli muuttaa yhteisön, populaation kokonaisgeenistöä.

      Poista
    17. J. Vuorela: ”… Kuulostaisiko vakuuttavammalta, jos sanoisi täsmällisemmin "alleelien frekvenssien muutoksia populaatioissa…”

      Kyllä minusta kuulostaisi, ja vielä vakuuttavampi on tuo sitaattisi Wikipediasta.

      Mutta näin kirjoittaessamme porukka protestoisi: Kuka ne pirun frekvenssit sinne populaation heittelisi ilman yksilöä?

      Poista
    18. S. Oikkonen: “…Se joka olettaa, että "yhteisö on yksilöiden joukko", ei ole ajatellut asioita alusta alkaen…”.

      Kyllä minusta on aika vaikea kieltää tuota väittämää. Toinen asia on kokonaan se, mitä tuossa yhteydessä tarkalleen tarkoitetaan. Ja se tarkoitus kannattaisi sanoa selvästi, niin että muutkin ymmärtäisivät, mitä tarkoitetaan.

      Jotenkin minusta tuntuu, että sosiologit eivät edusta tässä asiassa jumalaista totuutta. Eivät etenkään silloin, kun eivät osaa sanottavaansa muotoilla ymmärrettävästi.

      Poista
    19. Pari sanaa puun takaa.

      Anonyymi (5. huhtikuuta 2023 klo 8.15) vastasi:

      "Luonnonvalinta ei muuta yksilön geenejä sinällään. Luonnonvalinta voi muuttaa jälkeläisten geenejä."

      Niin, mutta jokainen ihminen (esimerkiksi tämän kirjoittaja) on jälkeläinen.

      "Uuden yksilön geenit eivät ole täsmälleen samoja kuin vanhempiensa. Tämän vuoksi jälkeläiset saattavat sopeutuvat ympäristöönsä tai ympäristönsä muutoksiin paremmin kuin toiset yksilöt."

      Vaikka tutkimus on saattanut todeta sen, että kaikki yksilön geenit eivät ole täsmälleen samoja kuin hänen vanhempiensa, niin en ainakaan minä vedä geenien eroavaisuuksista sellaista johtopäätöstä, että ne välttämättä jotenkin liittyvät ympäristöön sopeutumiseen tai sen muutoksiin.

      Käsite ympäristö on laaja, ja mitä sillä kukin tarkoittaa, jää auki. Vielä kehittymässä oleva ja syntymätön lapsi elää äitinsä ympäristössä, jos niin saa sanoa.

      "Siis: jotkin jälkeläiset selviävät hengissä ympäristön muutoksista paremmin kuin toiset yksilöt geeniensä ansiosta. Koska näitä ”onnekkaita” muutoksia kantavien yksilöiden jälkeläiset lisääntyvät tai selviävät paremmin kuin ne toiset, nämä muuttuneet geenit lisääntyvät populaatiossa ajan kanssa."

      En voi hyväksyä ajatusta "onnekkaista", sillä se ei ole kovin moraalista. Satunnaisuus ja todennäköisyys, jotka jotenkin liittyvät noihin "onnekkaisiin" ovat käsitteitä, joita en halua liittää ihmiselämään, enkä oikein eläimiinkään.

      "Luonnonvalinta ei siis muuta yksilöihmisen geenejä vaan ”valitsee” jälkeläisten geenejä, eli muuttaa yhteisön, populaation kokonaisgeenistöä."

      Minä olen eräs jälkeläinen, ja niin ovat kaikki muutkin, ja on tietysti hyvä, että jälkeläiset ovat ulkoisesti ja vähän muutenkin erilaisia kuin vanhempansa.

      Olen joskus miettinyt ihmisten ja eläinten kehityshäiriöitä ja syitä niihin, ja tullut aika vakuuttuneeksi, että monet menneen maailman ylisuuret hirviöt (dinot) olivat kehityshäiriöisiä ja alkujaan tavallisten eläinten jälkeläisiä, joista taas jotkut tuottivat jälkeläisiä.

      M

      Poista
    20. Puun takaa, M: “…tullut aika vakuuttuneeksi, että monet menneen maailman ylisuuret hirviöt (dinot) olivat kehityshäiriöisiä ja alkujaan tavallisten eläinten jälkeläisiä, joista taas jotkut tuottivat jälkeläisiä…”

      Hienoa, nythän sinä määrittelit juuri evoluution ja uskosi siihen! Muutat vain tuota sanaa ”kehityshäiriö” sanaan ”muutos, evoluutio”. Tämä muutos on siis periytyvä.

      Kehityshäiriö tarkoittaa sellaista muutosta perimässä, joka on epäedullinen. Nuo mainitsemasi dinot eivät olleet ”kehityshäiriöisiä”, koska ne saivat edun elämässään suuresta koosta johtuen. Muutos aiheutti muutoksessa niiden perimässä, siis geeneissä.

      ”… en ainakaan minä vedä geenien eroavaisuuksista sellaista johtopäätöstä, että ne välttämättä jotenkin liittyvät ympäristöön sopeutumiseen tai sen muutoksiin…”.

      Jos gepardi juoksee saaliin perässä nopeammin kuin lajitoverit muuttuneen geeniperimänsä vuoksi, niin tottahan se on sopeutunut paremmin kuin kumppanit.

      ”… En voi hyväksyä ajatusta "onnekkaista", sillä se ei ole kovin moraalista…”.

      Hyväksy nyt vaan. Onhan se tuossa gepardin tapauksessa onnekas muutos, vaikka gepardi sitä tuskin pohtii.

      Poista
    21. "oikealle englanninkieliselle", taasko törmäsimme perussuomalaisten pyhään kaikkivoipaan englannin kieleen?

      Poista
    22. Pari sanaa puun takaa.

      Anonyymi (5. huhtikuuta 2023 klo 13.27) kirjoitti:

      //
      Kehityshäiriö tarkoittaa sellaista muutosta perimässä, joka on epäedullinen. Nuo mainitsemasi dinot eivät olleet ”kehityshäiriöisiä”, koska ne saivat edun elämässään suuresta koosta johtuen. Muutos aiheutti muutoksessa niiden perimässä, siis geeneissä.
      //

      Minä näen niin, että luonnossa liian suuri koko ei ole suinkaan aina etu vaan monesti haitta. Liian suuri koko on sekä epätaloudellinen että epäkäytännöllinen, se johtaa tilanteeseen, missä kohde rasittaa ja ylikuormittaa ympäristöä ja tuhlaa ravintoa muilta. Ja tämä koskee tässä tapauksessa suuria maaeläimiä, jos niitä on paljon.

      Arvioin karkeasti, että dinoja on ollut paljon. Perustan arvioni useisiin tuhansiin fossiililöytöihin ympäri maailmaa. Ja koska eläimiä (jos niitä voi edes kutsua eläimiksi) on ollut paljon, niin niillä on ollut valtava (tuhoava) vaikutus ympäristöön pelkästään jo niiden käyttämän ravinnon määrän takia.

      Kun katsoo vaikkapa dinon prototyyppiä eli (varsinaista) Tyrannosaurus rexiä, niin vaikuttaa siltä, että se on omassa elinympäristössään kaiketi näyttänyt valtavalta kanalta, jolla on ollut sulat, iso pää, isot hampaat, surkastuneet eturaajat ja isot takaraajat.

      Minä väitän edelleen, että se on kanaeläimen jälkeläinen, ja jotkut jälkeläiset kaiketi ovat taas olleet jälkeläisiä tuottavia. En tiedä, mikä on johtanut ylisuureen kokoon. Ja missä ajassa. Saa vain arvailla, mitä se on syönyt.

      Jos kana on lintu, niin suunta ei ole ollut dinoista lintuihin vaan linnuista dinoihin.

      Jos jonkun kokeen kautta kanalle saataisiin aikaiseksi vaikkapa hampaat (tai dinon jalat), niin minä en kutsuisi sitä evoluutioksi.

      M

      Poista
    23. Puun takaa, M: “…Tyrannosaurus rexiä, niin vaikuttaa siltä, että se on omassa elinympäristössään kaiketi näyttänyt valtavalta kanalta…”.

      Niinpä on näyttänyt. Ja kun tarkastellaan dinosauruksen luurankoa ja pannaan vierelle kanan luuranko, niin pahahan niitä on toisistaan erottaa. Asia johtuu siitä, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksen kaltaisista otuksista. Evoluution eli muutoksen kautta.

      ”… niin minä en kutsuisi sitä evoluutioksi….”.

      Mikset? Mikäs siinä oikein mättää? Muutos aiheutuu perinnöllisistä muutoksista, ja juuri tätä muutosta kutsutaan evoluutioksi.

      Poista
  4. Harmi etteivät perussuomalaiset voittaneet vaaleja, mutta oikeaan suuntaanhan tämä on menossa. Vielä kymmenen vuotta sitten persuja kauhisteltiin fasismin toisensa tulemisena. Nyt sellaiseen demagogiaan on vähemmän rahkeita, koska fasismin kannatus mitattiin näissä vaaleissa ja se oli rapiat parituhatta ääntä. Tarkoitan Sinimustan Liikkeen äänisaalista. Mutta junttipuolue persuista on tulossa hyvää vauhtia salonkikelpoinen. Laajalti arvostetun Teemu Keskisarjan esimerkki helpottaa jatkossa myös lukeneemman väen liittymistä persuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse äänestin perusua, joka on filosofian tohtori Cambrigestä (ns. kovista tieteistä, ei hömpästä) ja on ollut oikeissa töissä niin Kiinassa kuin brittifimoissakin. Läpi meni krikkaasti.

      Tuo vain esimerkkinä niille, joita rasittaaa strereotypia persuista "köyhän Suomen" (Rönkkö/ Yle) peräkämarin poikina ja Esson baareissa kaljaa litkivinä takapajuisina koulupudokkaina.

      Kiinnostava oli myös se havainto, että persuille on enemmän yrittäjätaustaisia kansanedustajia kuin millään muulla puolueella.

      Tämä nyt vain helpottamaan vihervasemman laidan maailmantuskaa siitä, mihin tämä maa on menossa.

      Poista
    2. Suomalaisten yrittäjien asenteet ovat 1800 - luvulta.

      Poista
    3. Piti olla tietenkin Rönkä/ Yle - ei Rönkkö.

      Näppäimistön vika taas :)

      Poista
    4. "Tuo vain esimerkkinä niille, joita rasittaaa strereotypia persuista "köyhän Suomen" (Rönkkö/ Yle) peräkämarin poikina". Juu, tuo Rönkön heitto paljasti miehestä paljon. Hänellä on muutenkin ilmeisiä vaikeuksia pysyä neutraalina toimittajana. Itse jäin tuon jälkeen ihmettelemään miksi tuo "köyhä Suomi" siitä huolimatta äänesti perussuomalaisia eikä perinteisiä "köyhien puolustajia".

      Poista
    5. Oma kuvani persusta on kapearaiteinen suurituloinen, jonka keskeistä huvia on ilkkuminen meille vappusatasen saaneille eläkeläisille. Positiivisia poikkeuksia on, kuten klo 08.32 kommentissa mainittu oman vaalipiirini edustaja.

      Poista
    6. Ilmari Schepel:

      Kyse lienee Ylen laitoskulttuurista (en puhu yrityskulttuurista tässä yhteydessä). Ei Rönkä voi asialle mitään, kun on sisällä ja systeemin sisäistänyt. Ei edes voi tiedostaa sitä, miltä homma ulospäin näyttää.

      Huimasti huvittaa se Ylen ajatus, että kun *maalaiset* kritisoivat Yleä gallupeissa (MT:n gallup viimeksi), niin Yle luulee, että ne maalaiset haluavat lisää paikallisuutisia ravikisoista ja lehmän astutuksista. Ja siispä Yle palkkaa lisää paikallistoimittajia tekemään paikallisjuttuja noille muusta maailmasta mitään tietämättömille turvekammeihinsa eristäytyneille retardeille (vähän karrikoin tässä).

      Ja todellisuudessa nuo maalaiset ovat vähintään yhtä hyvin informoituja maailmasta kuin se toimittajankin tuttavakupla. Usein paremminkin. Laajakaistat laulavat ja tieto kulkee, se ei ole enää hevoskyydin takana. Mutta tätä röngät eivät valitettavasti osaa hahmottaa.

      Se, mistä ne maalaiset Ylen tarjontaa kritisoivat on yksipuolinen mutta ideloginen maaseuden, maalaisten, puuntuottajien, metsäteollisuuden, jne. syyllistäminen ja vähättely.

      Maalaisten mielestä biotalous ei ole ongelma, vaan se on ratkaisu. Ruoka tulee maalta, päästöt ja saastat röyhtäillään siellä, missä se ruoka syödään, ei siellä missä se tuotetaan. Luontokato on Kalliossa - ei maaseudulla.

      Tuokin näkökulma joutaisi siis maalaisten mielestä saada hieman näkyvyyttä muiden näkökulmien joukossa myös Ylellä.

      PS. Hyviä kirjoja se Matti Rönkä on kirjoittanut. Suosittelen.

      Poista
    7. Vuorela: ”Oma kuvani persusta on kapearaiteinen suurituloinen, jonka keskeistä huvia on ilkkuminen meille vappusatasen saaneille eläkeläisille.”

      Katselin vaalituloksia muutamasta (entisestä) kunnasta jotka kauan sitten, lapsuudessani ja nuoruudessani, tunsin.

      Perussuomalaisten ääniosuus oli kaikilla noilla vaalialueilla lähellä 40 prosenttia.

      Oletan, että valtaosa noiden seutujen asukkaista on juuri niitä ”vappusatasen” saajia, eläkeläisiä.

      Mistä tuli mieleeni lähinnä yhteiskuntatieteellinen – ei biologinen? – kysymys, mikä voi saada yksilöt ja ehkä ”laumatkin” toimimaan omaa etuaan vastaan.

      Tämä on hypoteesi. En väitä, että nuo persujen äänestäjän välttämättä toimivat niin.

      Mutu-tuntumani perusteella nuo ihmiset eivät liioin ole sen enempää ”peräkammarin poikia” kuin ”kapearaitaisia suurituloisia”.

      Koska äänioikeutettuja noista kullakin alueella on ehkä 2 000 tai vähemmän, prosentuaalinen persujen kannatus taitaa kertoa enemmän ko. alueista kuin puolueesta, joka tietysti keräsi enimmät äänensä muualta.

      Kysymys ”omaa etuaan” vastaan toimimisesta ei tietenkään ole uusi, ja edun käsitekin on hiukan epämääräinen, mutta kun Vuorela nyt konkretisoi sen eläkeläisten vappusataseksi, asia alkoi vaivata.

      Persujen kannasta ko. sataseen en tiedä. Puolisen tuntia jaksoin katsoa yhtä vaalikeskustelua ja päättelin, että köyhän asialla ne retorisesti olivat kaikki.

      Kukaan ei ilmaissut puolustavansa rikkaita.

      Poista
  5. Itseäni ihmetyttää vaalituloksessa se, että miten ihmeessä pärjäämme ilman Ano Turtiaista tai Mikko Kränää parlamentissamme. Osaisikohan joku selittää..

    VastaaPoista
  6. "Toki vasemmalla kovin moni perinteisesti identifioi itsensä intellektuelliksi ihan vain imagosyistä."

    Vasemmisto älymystöön pääsee kun haukkuu perus-suomalaisia ja mahdollisesti naurahtaa perään muuta ei tarvita. Tässä Älymystöläinen Krista kosonen vastaa kysymykseen "Miltä tuntui nousta koko punavihreän älymystön symboliksi?":

    https://www.gloria.fi/artikkeli/ihmiset/kantaaottava_nayttelija_krista_kosonen_kun_puhe_esimerkiksi_rasismista_kovenee

    "Älymystö" hmmr, kai tolle joku muukin sana olisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persut, nuo kaikesta katkerat.

      Poista
    2. Ei kyllä tuossa vasemmistosta on kyse. Liekkö vasemmalla se "älymystö" on _tunneälymystöä_

      Poista
  7. Rakastan Sua Urho, UKK!

    VastaaPoista
  8. Suomen ongelma on, ettei täällä ole oikeistopuoluetta. Kokoomuslaiset äänestäjät herättävät myötähäpeää, koska puoluetta johtaa täysin munaton mies, joka melko varmasti valitsee Sannan kaverikseen saadakseen itselleen pikkuisen ripauksen tämän sosiopaattisen naisen kansainvälisestä hypetyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinulla taitaa olla ongelmia menestyneiden naisten suhteen.

      Poista
  9. Kyllä asiat voivat muuttua, mutta vain sitten, kun ei ole vaihtoehtoja. Luin juuri, että 1980-luvun puolessa välissä n. 85 % suomalaisista kannatti YYA-sopimusta. Mutta nyt, kaikki tietävät, että v. 2022 n. 80 % suomalaisista kannatti Natoa. Onhan tämä aivan uskomaton muutos mielipiteissä ja aivan perustavanlaatuisissa asioissa?

    Onhan tuossa toki muutama vuosikymmen välissä, mutta asia on niin merkittävä, ellei suorastaan strateginen kysymys. Nyt strateginen kysymys on globalismi ja ilmastonmuutos, jota tuulenhaistelijat hehkuttavat ja huutavat ehtimiseen, ja niinhän tuo näyttää, että viesti on mennyt perille, mutta missä vaiheessa thurnbergismi verrataan lysenkolaisuuteen? Luulen, että senkin aika tulee vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tuo ole osoitus pienen kansan terveestä opportunimista: kun länsi oli hylännyt meidät NL:n etupiiriin, oltiin sille mielin kielin, kun aika salli liittyä mieluisampaan viiteryhmään, mentiin vauhdilla - ja oltiin mielin kielin Kalkkunamaan Sulttaanille ja "veljeskansalle".

      Poista
  10. "Tämä wikipedian tarjoamasta suomalaisesta versiosta otettu kohta poikkeaa yllättäen merkittävästi englanninkielisestä versiosta"

    Luulen, että Wikipedian versio on otettu Antiikin klassikot teossarjan Peloponnesolaissota I toisen kirjan kappaleesta 37 (s 115) suomentanut J.A. Hollo. Teossarjan korkea laatu huomion ottaen kallistun tähän, vaikken alkukieltä ymmärräkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä saksalainen käännös: Wir leben nämlich unter einer Verfassung, die nicht die Einrichtungen anderer nachäfft; vielmehr dienen wir selber eher als Vorbild, als dass wir andere nachahmen sollten. Der Name, den sie trägt, ist zwar der der Volksherrschaft, weil die Macht nicht in den Händen weniger, sondern einer größeren Zahl von Bürgern ruht; ihr Wesen aber ist, dass nach den Gesetzen zwar alle persönlichen Vorzüge niemandem ein Vorrecht verleihen, hinsichtlich seiner wirklichen Geltung aber jeder, wie er sich in etwas auszeichnet, im Staatsdienst seine volle Anerkennung findet: eine Anerkennung, die nicht auf Parteigetriebe, sondern auf wirklichem Verdienst ruht. Mag daher jemand arm sein, so ist ihm doch, sofern er nur dem Vaterland Nutzen zu stiften imstande ist, durch keine Niedrigkeit der Geburt der Weg zur Auszeichnung verschlossen.

      Poista
    2. Latinksi seuraavasti. Uskon kyllä enemmän englantilaiseen versioon kuin tuhoj suomalaiseen. Utimur enim ea rei publicae forma, quae aliarum civitatum leges non aemuletur, immo vero ipsi alicui potius exemplo sumus, quam alios imitamur. Et nomine quidem populare imperium vocatur propterea, quod non ad paucos, sed ad plures rerum administratio pertinet; fruuntur vero ex legum praescripto in privatis controversiis omnes aequo iure, sed quod ad aestimationem attinet, ut quisque aliqua in re bene audit, ita etiam non potius quod sit ex aliqua civium parte, quam virtutis gratia, in re publica aliis anteponitur, neque etiam propter paupertatem quisquam, dummodo aliqua in re civitati prodesse possit, dignitatis obscuritate impeditur.

      Poista
    3. Englanti on pyhä kieli?

      Poista
  11. Nyt siis kansan mielipiteen manipulointi on helppoa, ainakin sille, jolla on joukkotiedotusvälineet hallussaan. Äänestäjien tyhmyyttäkin voidaan spekuloida. "Kansa on aina kyllin tyhmää palkitsemaan sen, joka osaa esiintyä suurena hyväntekijänä, tekipä se mitä tahansa."

    Onneksi NATO päätöksessä ei ollut mitään edellä mainituista. Vaan joukkotiedotusvälineet välittivät monipuolista ja puolueetonta informaatiota hyödyistä ja haitoista. Ja Suomen fiksu kansa yhdessä valtiojohdon kanssa teki päätöksensä kaikkia demokratian sääntöjä ja lakeja noudattaen. Ajanjakso jää Suomen historiaan yhtenä sen huippuhetkistä ja on mallina tuleville sulupolville ja koko maailmalle.

    VastaaPoista
  12. J. K. Paasikivi mainitsi useasti päiväkirjoissaan Suomen kansan olevan poliittisesti tyhmä kansa. Ei taida olla asian tila muuttunut, kun kansa antaa äänensä kymmenin tuhansin naikkoselle,

    joka päästelee sammakoita, joista pitää kinata mitä on sanottu ja mitä ei, ja asia jää epäselväksi vielä sanotun vastaanottajallekin,

    joka kuvalehtien kansilla keikkumalla, bilevideoillaan saa kyseenalaista kansainvälistä mainosta,

    joka asettamalla oman viihtyvyytensä edelle kansantalouteen vaikuttaviin asioihin (Uniper). Siitä mitään ymmärtämättä.

    Erikoinen valinta mediajulkisuuteen on myös jättää käyttämättä sympatiat pienen lapsen äitinä olevana ja tärkeän poliittisen tehtävän yhteensovittamisen ongelmista normaaliin perhearkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havainnollistit harvinaisen hyvin tuota suomen kansan tyhmyyttä.

      Poista
  13. Kyllä se on mahdollista, että persut - nuo peräkammarin runkkarit - jätetään oppositioon, koska Orpo haluaa pitää tiukasti kiinni siitä vihreästä siirtymästä eli vuodesta 2035, jolloin Suomen pitäisi olla hiilineutraali.

    Vihervasemmiston ja Orpon poliittisissa unelmissa vain tämä vihreä siirtymä aikaansaa miljardien investoinnit ja ulkomaan kaupan viennin kukoistuksen. Jos vuodesta 2035 luovurtaan, niin kaikki on menetetty siinä samalla. Täyttä puppua tällaiset puheet ja odotukset. Sitäpaitsi vaalit menivät jo. Nyt pitäisi palata normaaliin käytännön tasolle ilman höpöpuheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, että Suomelle miljardien tulot vihersiirtymästä? Mikä siinä sitten on, että Jenkit ja kiinalaiset eivät riennä kokojensa mukaisesti satojen ja tuhansien miljardeiden takuuvarmoille bisneksille?

      Poista
    2. Suomalaisilla ei ole antaa satoja ja tuhansia miljardeja sijoittajille investoitavaksi tänne. Meillä on vaan nuo pienemmät miljardit jotka annetaan, kyllä varmasti tulisivat jos olisi noin isoja summia antaa. Siksi.

      Poista
  14. Veikkasin jo hyvissä ajoin, että Sanna Marinille tulee lähtö riippumatta siitä, miten SDP:lle käy vaaleissa. Meille ulkopuolisille saatiin näyttämään tyylikkäältä, kun Marin "erosi" itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuohan kuulostaa aivan sellaiselta "ulkopuolisen peräkammarin runkkarin logiikalta" , vaan mitäs veikkailet itse?

      Poista
    2. Ettei olisi niin, että nuori Marin ei lähtenyt "paskaduuniin" niukkashallituksen valtiovarainministeriksi vaan jätti sen Antti Lindmanille taikka kokoomus-persuhallitukselle. Neljän vuoden päästä kyllästynyt kansa huutaa viher-vasemmiston takaisin valtaan ja sitten "happy days are here again". Marinin ydinosaamisen kun ei kuulu rahan säästäminen vaan sen kuluttaminen, "investointeihin" ja muuhun.

      Poista
    3. Äläpäs jaksa siinä leukojasi louskuttaa, vaan teepä itse perässä jos se niin helppoa olisi. Aloita vaikka nimimerkin hommaamisesta tänne kirjoitellessasi. Omalla nimellä nyt ei kai voi vaatia sentään tollasta soopaa lässyttämään.

      Poista
    4. Jahas taasen näitä Suomen hengiltä säästäjiä.

      Poista
  15. Tosiaan, ja sitten tuli nöyryys, hiljentykäämme.

    Kun valovoimainen pääministerimme Sanna Marin väistyy vallan huipulta rivikansanedustajaksi, lienee syytä taas vaipua kansalliseen alakuloon ja "nöyrtyä" kansan edessä. Ylen maanmainio digilehti aloittaakin tästä nöyrän journalistisesti kysymällä maailman 25 vaikutusvaltaisimman naisen listalle valitusta Marinista uransa jatkoa spekuloimalla " Vaan olisikohan Sannalta niiku mittee mahiksia kansainväliseen virkaan? "

    Suomi, Euroopan nöyrin kansa. Ehkä juuri siksi myös onnellisin? Vaan mitäköhän ne taas ajattelee meistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öö: “…Kun valovoimainen pääministerimme Sanna Marin väistyy vallan huipulta…

      Älä sinä Öö, kuule, yhtään halveeraa meidän Marinia. Jotkut sentään ymmärtävät Marinin arvo, toisin kuin sinä rupale. Kuuletko sanonnan kaiun: nyt yksi aikakausi päättyy…

      YLE 6.4.2023: ”… Sanna Marinista tuli symboli, joka herätti huomiota maailman joka kolkassa – nyt yksi aikakausi päättyy…”

      Poista
    2. ^ Voi voi, kutsuin tuossa Marinia todellakin valovoimaiseksi eikä sillä ole mitään tekemistä herjaamisen kanssa, päinvastoin.

      On hieman surullista, että luetun ymmärtämisesi tai pikemminkin ymmärtämättömyytesi on tuolla tasolla ettet ymmärrä selvää suomen kieltä.


      Poista
    3. Jos ymmärsit ano väärin, niin väännän vielä rautalangasta valovoimaisuuden merkityksestä Marinin kohdalla.

      Valovoimaisella tarkoitan säteilevää ja karismaattista henkilöä, joka valloittaa yleisönsä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Onhan se aivan ennennäkemätöntä, että nuori manselainen naispoliitikko ponnistaa maailman arvostetuimpien johtajien joukkoon vain parissa vuodessa niin, että kansainvälinenkin poliittinen eliitti, yleisö ja media noteeraa hänet kuten on tehty. Ei sellaista ole tapahtunut sitten Kekkosen aikojen. Suomalaiset vaan ovat vieläkin niin epävarmoja itsestään, etteivät meinaa uskoa tarinaa todeksi. Tallaista se kuitenkin on näiden valovoimaisten Markkasten ja Marinien aikana - Suomesta noustaan maailman huipullekin yhtä näppärästi kuin Senaatintorin portaat ( talvella ). Ja miksei noustaisi, tämähän on hieno maa.

      Marinin aikakausi toki päättyi toistaiseksi maamme pääministerinä, mutta uskon että hänen poliittinen aikakautensa on vasta alkanut ja toivotan sillekin onnea ja menestystä!

      Poista
    4. ”… On hieman surullista, että luetun ymmärtämisesi tai pikemminkin ymmärtämättömyytesi…”

      On hieman surullista, että et tunnista ironiaa, vaan luet sen herjaamiseksi. Kun valtakunnan päälehti kirjoittaa ”yhden aikakauden päättyvän” meidän "valovoimaisen" teiniprinsessamme siirtyessä sivuun, niin onhan se koomista.

      Poista
    5. >… maailman arvostetuimpien johtajien joukkoon… Suomesta noustaan maailman huipullekin…

      Ihanko totta! Ja se poliitikon arvostus siis mielestäsi tulee… niin mistä? Mitkä poliittiset teot ja saavutukset ovat pääministerimme kohottaneet tähän arvostukseen ja maailmanmaineeseen? Luettelepa niittä.

      Vai tarkoitatko pelkästään ulkonaisia piirteitä, näitä missiominaisuuksia?

      Sano, hyvä ihminen, että kirjoituksesi on ironiaa.

      Poista
    6. Niin, tarkoitan Marinin kohdalla nimenomaan sitä edustavaa ulkonäköä, kuulasta hipiää, kaunista ja tyylikästä vaatetusta ja nättiä huulipunaa, joiden johdosta hän on ulkomaillakin asti noteerattu. Mielestäni se on ollut Lumenellekin ( kotimainen kosmetiikkafirma ) kivaa kansainvälistä nostetta, kun pääministeri on kulkenut huulipunan sävy "Pohjolan purppura" yllään kokouksissa. Ei pidä aliarvioida meikin voimaa.

      Tästähän nyt oli kyse, eikö?

      Poista
    7. ”…Niin, tarkoitan Marinin kohdalla nimenomaan sitä edustavaa ulkonäköä, kuulasta hipiää, kaunista ja tyylikästä vaatetusta ja nättiä huulipunaa…”

      No nyt minä älyän! Ihan olen samaa mieltä. Saavutukset sikseen, nuo riittävät. Case closed.

      Poista
    8. Joo, kiva kun älysit, niillähän pääseekin tosi pitkälle!
      Aurinkoa päivääsi!

      Poista
  16. Aika monen mielestä Suomen olisi pitänyt jatkaa velkarallia niin kauan kuin velkaa saa. Niinhän muutkin EU:n eteläisen alueen maat tekevät. Lisää vaan velkaa ja velkarahat jaetaan ulkomaille kaikkeen kivaan kuten nytkin.

    Vaikka Suomessa on ainakin EU:n kirein verotus (ohitimme äskettäin Tanskan) ja velkaa Marinin hallitus otti lisää semmoiset 40 miljardia, niin siitä huolimatta rahaa ei ole riittänyt hyvinvointialueiden rahoitukseen. Rahaa puuttuu jopa noin miljardin verran. Suomen liikenneväylien korjausvelka ylittänee reippaasti jo kaksi miljardia euroa. Koulujen oppimistulokset ovat heikentyneet jatkuvasti. Olipa suorastaan katastrofihallitus. Seuraavat hallitukset ovat todellisessa liemessä, kun yrittävät saadaa Suomen julkishallintoa tasapainoon, jossa tulot kattaisivat menot.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.