torstai 6. huhtikuuta 2023

Totuudella on väliä

 

Hyvät valheet

 

Tämän päivän hesarissa kerrottiin lehden saaneen langettavan päätöksen Julkisen sanan neuvostolta, mikä jo sinänsä on olosuhteisiin nähden yllättävän harvinainen asia.

Päätöstä koskevassa uutisessa kerrottiin, että lehti oli aluksi kieltäytynyt korjaamasta uutistaan, jonka mukaan selkärankaisista lajeista olisi viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana kuollut sukupuuttoon peräti kaksi kolmasosaa (!).

 Lehti kieltäytyi sen jälkeen korjaamasta juttuaan tavalla, joka olisi poistanut syntyneen olennaisen väärinkäsityksen. Verkkojutun korjauksessa viivyteltiin eikä painettuun lehteen päästettyä ankkaa korjattu lainkaan.

Esitetyn, täysin mielettömän väitteen lähteenä oli WWF, World Wildlife Fund, joka on ennenkin kunnostautunut esittämällä vääriä väitteitä, ilmeisen tietoisesti.

Olin taannoin tilaisuudessa, jossa minua asiantuntevammat kertoivat maailman luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siitä lajikadosta, joka vähintäänkin on uhkaamassa, ellei nyt sitten vielä olekaan toteutunut.

Tulin ainakin itse vakuuttuneeksi siitä, että koko asiaa liioitellaan villisti ja siinä myös täysin tietoisesti valehdellaan.

Se, että lajien määrä ja suhteellinen osuus maapallolla koko ajan muuttuu, on väistämätön asiain tila. Emme voi palauttaa dinosaurusten aikaista tilannetta, vaikka haluaisimme, emmekä edes sadan vuoden takaista.

Sivumennen sanoen, sadan vuoden takainen tilanne ei selkärankaisten villieläinten kohdalla ollut Suomessa ja sen edustaman luontotyypin alueella kovinkaan hääppönen. 1800-luvun lopulla sellainenkin eläin kuin hirvi oli meillä erittäin harvinainen ja hyvin lähellä sukupuuttoon kuolemista. Susia sen sijaan oli runsaasti ja ilmeisesti juuri tämä oli aiheuttanut hirvien ahdingon. Eihän niitä saanut metsästää.

Maassamme ei myöskään ollut juuri lainkaan peuroja, eikä ollenkaan villisikoja. Jäniksiä ja metsäkanalintuja näyttää kyllä olleen nykyistä enemmän. Mutta kuinkapa ihminen pystyisi edes päättelemään, saati määräämään, minkä lajin edustajia saa mitenkin paljon olla. Metsästäjäjärjestöt toki sitäkin yrittävät.

Ihminen muuttaa luontoa, kuten eläimetkin. Yhteistyössä se onnistuu joskus niin hyvin, että kokonaiset suuret alueet muuttavat luonnettaan. En sano, että ne menettäisivät alkuperäisen luonteensa, sillä eihän sellaista ole eikä voikaan olla.

Kreikan metsät hävisivät lampaiden laiduntamisen takia ja Lapin metsät näyttävät olevan vaarassa ylettömien porolaumojen takia. Myös metsien muuttaminen pelloiksi on mahdollistanut ihmislajin suuren lukumääräisen kasvun erilaisten villieläinten samaan aikaan menettäessä asemiaan kesytetyille lajeille.

Mutta edes autiomaa ei ole tyhjä eläimistä, siellä vain viihtyvät toisenlaiset eläinlajit kuin aarniometsän ryteiköissä. Kävin kerran Takla-Makanin autiomaan reunoja kiertämässä ja minuun tekivät suuren vaikutuksen ne valtavat kotkaparvet, jotka leijailivat jopa suurkaupunki Ürümqin yllä. Tyhjältä näyttävä autiomaa oli täynnä käärmeitä ja jyrsijöitä, joita yläilmoista oli helppo saalistaa.

Kun ajattelen maassamme parhaillaan mahdollisesti tapahtuvaa luontokatoa, tekisi mieleni saada siitä edes jotakin luotettavaa tieto. En pysty havaitsemaan oikeastaan yhtään lajia, jonka tilanne herättäisi huolestumistani. Monet lajit ovat sen sijaan suuresti virkistyneet ja vaikka jotkut ilmaston lämmetessä vetääntyvät kohti pohjoista, tulee niiden tilalle etelästä uusia. Mikä olisi sen luonnollisempaa?

 Jos jokin laji on niin sanotusti uhanalainen tämän maan rajojen sisällä, ei se välttämättä ole sitä muualla. Miksi ihmeessä juuri meillä pitäisi olla mahdollisimman runsaasti esimerkiksi susia? Niitähän maailmassa riittää enemmän kuin tarpeeksi niillä alueilla, jotka ovat niille suotuisia, kuten vaikeapääsyisissä vuoristoissa.

En minä mikään luontoekspertti ole ja tyydyn sen sijaan ihmettelemään sitä auliutta ja myötäsukaisuutta, jota erilaiset alarmistit saavat osakseen kirjoittaessaan luontokadosta aivan päättömiäkin kauhujuttuja. Vaikka ne tiedettäisiin vääriksi, ei niitä millään haluta korjata ja tämä on se asia, josta nyt tässä haluan jotakin sanoa.

Muistan, miten Tiedonantaja-lehden edustaja, muistaakseni päätoimittaja, tuli jossakin yhteydessä sanoneeksi, että kommunismi on niin hyvä asia, että sen hyväksi sopii kyllä valehdellakin. Itse asiassa tuo ideologia lähti siitä, että tuon ainoan oikean asian puolesta sopi valehdella aivan miten paljon tahansa, koska kaikki, mikä edisti asiaa, oli hyvästä aivan samoin kuin kaikki, mikä sitä haittasi, oli pahasta.

Asian niin sanoakseni syvimmässä mielessä valhe muuttuikin siis totuudeksi. Sellaista alkemiaa ne 70-luvun edistykselliset harjoittivat ilmeisen hyvällä omallatunnolla.

Asiain tila näyttää säilyneen ennallaan, vaikka aate on muuttunut. Kaiken takana näyttää olevan jonkinlainen totalitaarinen psykologia, jollaista sodanjälkeiset tutkijat ja intellektuellit hahmottelivat natsien kannattajille. He kuitenkin yleensä asettivat kommunistiseen vallankumoukseen pyrkivät ääriainekset pahojen natsien vastakohdiksi, mikä tietenkin vei pohjan koko asialta.

Olisipa somaa, jos nekin, jotka mielestään ovat nyt maailmaa pelastamassa niin vanhalta tutulta lämpenemiseltä kuin ikuiselta lajien muutokseltakin, pystyisivät suhtautumaan asiaansa aivan rauhallisesti ja rationaalisesti.

En usko, että ihmiskunta tarvitsee hysteriaa osatakseen tehdä parhaansa villin luonnon muutosten pitämiseksi järjellisissä rajoissa, vielä vähemmän se tarvitsee valehtelua tuon päämäärän hyväksi. Kaiken maailman elokapinoitsijat tarvitsisivat ennen muuta täyspäistä ja tasapainoista tietoa siitä, mitä on tapahtumassa ja viileää pohdintaa siitä, mitä sen takia kannattaa tehdä.

WWF on jo silloin tällöin jäänyt kiinni valehtelusta, eikä osoita katumuksen merkkejä. Se on myös päättänyt, ettei ihmiskunta tarvitse ydinvoimaa, mikä on ilmeisen järjenvastainen kanta, eikä liity ainakaan millään myönteisellä tavalla villieläinten menestykseen maapallolla.

Hesarin kaltaiset muodikkaat aviisit taas näyttävät sitoutuneen oman agendansa ajajiksi ilmoittautuneisiin järjestöihin samaan tapaan kuin surullisen kuuluisa Tiedonantaja Moskovan evankeliumiin aikoinaan. Aikana, jolloin sanomalehdillä on yhä kovempia kilpailijoita, tämä on vaarallinen linja ja pelkäänpä, että sellainen tekee ainakin itse noista lehdistä uhanalaisia.

 

82 kommenttia:

  1. "WWF on jo silloin tällöin jäänyt kiinni valehtelusta, eikä osoita katumuksen merkkejä."

    Monikansallinen järjestö. Ei heidän tarvinne katua kun siirtyy vain toisaalle levittämään ilosanomaa.

    Jonkun lehden arvo taas perustuu oikeaan tietoon. (Pidän Monde Diplomatiquesta (suomeksi, itsestä on vain hienoa kun on käännetty tuo käännetään suomeksikin), mutten oikein nykyisellään millaiseen suuntaan sekin on kehittynyt). Kaikille sattuu virheitä, mutta kuinka nuo virheet korjaa onkin se oleellinen.
    Verrannollisesti jokin 7päivää lehti, ei edes oleta oikeanlaista tietoa löytyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään muu lehti ei kertonut, että marin oli umpijurrissa taas mutta jätti kertomatta oliko tällä kertaa sijainen eikä mikään lehti ole siitä tiedottanut: https://www.seiska.fi/Kotimaa/Sanna-Marin-biletti-taas-hieroi-miesta-ja-rikkoi-lasin-kohukuvat-Seiskassa/1184275

      Poista
    2. Jos Seiska kirjoittaa, että Sanna Marin oli umpijurrissa, niin Sanna Marin taatusti oli umpijurrissa. Seiska on erittäin huolellinen uutistensa todenperäisyyden kanssa. Eri asia on sitten uutisten tärkeys ja merkittävyys. Pääministerin jurreilla voi tietysti merkitystä ollakin - enimmäkseen lehti kertoo kuitenkin täysin mitättömien somejulkkisten edesottamuksista, jotka eivät ole kiinnostavia eivätkä millään tavalla merkityksellisiä. Seiskaa luen harvoin (koska en käy kampaajalla, jossa sen saisi käsiinsä), mutta täysin Seiskaan verrattavia uutisia levittää silmilleni Microsoft Edge avaussivullaan. Päivittäin se yrittää houkutella minua katsomaan esimerkiksi kuvia ilkialastomien somejulkkisten silikonitäytteisistä rinnoista ja pyllyistä: "Nyt on rohkeaa!" Microsoftin morkkaaminen ei ole kuitenkaan yhtä muodikasta kuin Seiskan mollaaminen. Ja molemmat mediat voivat hyvin.

      Poista
    3. Tuotahan se Microsoft Edge tekee väkisin minunkin koneellani. Mutta kenelläpä nyt olisi kanttia (oikeutta, varaa) suhtautua siihen vähättelevästi tai peräti vihamielisesti? Siinähän nyt juuri on se kansainvälisen glamourin taso, jolla meitä kaikkia mitataan ja jolle meidän on pyrittävä. On kuvaavaa, että meikäläisessä junttilassa mentiin vähättelemään pääministerimme saavutuksia juuri tällä glamour-tasolla, josta kerrankin voisimme olla ylpeitä.

      Poista
    4. Seiska-lehti on siitä syystä suosittu joissakin piireissä, että muutaman lauseen juttu on sopivan kevyt ja helposti sulatettava. Samahan on papparazi-valokuvan kanssa, sitä ei tarvitse kuin vilkaista, niin asia tulee ymmärretyksi. Seiskan lukija ei siten ravaa kirjastossa lainaamassa viisisataa sivua paksuja kirjoja, ei todellakaan. Taitaa olla niin, että seiskan lukijaan menee ja uppoaa tarina ihmisen aiheuttamasta ilmaston muutoksesta ja luontokadosta helposti, koska joku muu on asian ajatellut ja pähkäillyt? Kansa tyhmistyy, valitettavasti...

      Poista
    5. Kyseessä on viihdelehti. Samoin kuin iltasanomat. Kuinka vakavasti tällainen media tulee ottaa on asia erikseen. Onhan nuo Hitler ja Stalinkin olleet Time-lehden kansikuvina, mitä tuosta pitää ajatella on sitten kunkin oma asiansa. Kyse on kumminkin historiasta.
      Jos Marin on ollut alkoholin alaisena niin sitten on. Tavallisena tallaajana tämä ei oikeastaan kiinnosta. Samoin jotkut edelliset herrat pääministereinä ovat käyttäneet alkoholia, eikä sekään oikein kiinnosta. Kiinnostavaa oli huomata kuinka ruotsalainen media uutisoi aikanaan Ahtisaaresta joka jollain reissullaan kompuroi ja sitä oletettiin automaationa että hän on päihtynyt.
      Jos tuo alkoholi, sukupuoli tai ikä ovat ongelmallisia niin sitten ne on, mutta totean vain että asioista voi ajatella muillakin tavoin.

      Toisekseen mitä kuullut tutulta toimittajalta, niin jotkut viihdelehdet ovat käyttäneet joitain kuvia ilman kuvanottajan lupaa (yleensä siis jonkun toimittajan tms.) yrittäen kiertää maksuja. Kuvien käytöstä kun on omat lakisäädökset jotka koskettaneet ammattikuntaa, eivät tavallisia ihmisiä jotka kuvaavat ja lähettävät kuviaan.
      Viihdelehdethän välillä lupaavat jonkin suuruisen palkkion kuvista. Ei toimittavatkaan joka paikkaan ehdi, mutta jotenkin löydän tuon missä ihmiset kuvataan epäinhimillisissä tilanteissa tai eivät edukseen, ala-arvoisena toimintana. Sananpartena kun on opetettu: Tee muille niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän, muistuu mieleen. Tietäen kyllä että itsestäkin monesti olisi saatu ei niin edullista materiaalia, mutta kun on tavallinen tallaaja, eivät ne kiinnosta ketään. Samalla siinä tavallisella tallaajalla on myös vapaus.

      Poista
    6. "seiskan lukijaan menee ja uppoaa tarina ihmisen aiheuttamasta ilmaston muutoksesta ja luontokadosta helposti"

      Enpäs ennen tiennytkään, että valtaosa tiedemiehistä on seiskan lukijoita, mutta näin sitä somesta oppii...

      Poista
    7. Kukaan ei sitten tarkastanut oliko marinilla sijainen missään välissä ajalla 3.3-5.3 Koska silloin se onkin jo merkittävä uutinen...

      Poista
  2. "En usko, että ihmiskunta tarvitsee hysteriaa osatakseen tehdä parhaansa villin luonnon muutosten pitämiseksi järjellisissä rajoissa, vielä vähemmän se tarvitsee valehtelua tuon päämäärän hyväksi...viileää pohdintaa siitä, mitä sen takia kannattaa tehdä."

    Juuri noin! Ison kirjan sanoin "Missä taitoa puuttuu, siellä ei intokaan ole hyväksi."

    VastaaPoista
  3. Joskus sanottiin, että kun jää kiinni valehtelusta, luottamusta on hyvin vaikea, joskus jopa mahdotonta saada takaisin. Valehtelu tuppaa olemaan sellaista lajia, että kun sille antaa pikkusormensa, se vie koko käden.

    Olen koettanut kysellä niiltä, jotka luontokadosta varottelevat, että mitkä lajit ovat Suomesta kadonneet? Kukaan ei ole osannut mainita ensimmäistäkään! Olen ollut havaitsevani, että tietyn tyyppiset ihmiset ovat niitä, jotka hokevat luontokatoa tai ilmastonmuutosta tms. Eli kun vuosikymmmnenet sitten ei niinkään puhuttu em. asioista, niin tietyt ihmiset olivat hyvin kärkkäitä paasaamaan vastaavasti sitä, että esimiehet töissä olivat paskoja, kapitalismi on mädännäisyyttä tai yleensä vallitsevat olot ovat vihattavia jne, eli mikään asia ei ole koskaan kunnossa!

    Näitä ihmisiä löytyy, ja jokainen tunnistaa takuuvarmasti näitä vastarannan kiiskejä! Nyt näyttää siltä, että nämä luontokatoa ja ilmastonmuutosta paasaavat yksilöt ovat saaneet virallisen vahvistukse oikeassa olemiseensa, tai myrkynkylvöönsä sanottakoon näin. Myrkynkylväjiä riittää eikä mitkään faktat voi harhoja korjata.

    VastaaPoista
  4. Jahas, taas mennään ideologia edellä, vai mitä Vihavainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näytetään menevän. Surullista on ja niin kovin typerää.

      Poista
    2. Unohdit katsoa peiliin.

      Poista
  5. Me elämme uuden kynnyksellä - toivottavasti, Sillä aatteemme, etu- ja hyväntekeväisyysjärjestömme, lehdistömme ja jopa hyvinvointivaltion ideamme on turmeltunut. Aina alkuun tarvitaan idea joka kiteytyy idealismiksi, mutta sen leviämiseksi tarvitaan organisaatio ja organisaatioa tarvitsee levitäkseen aina byrokratian, joka puolestaan aina tappaa idealismin.

    Byrokratiankin kourissa hyvä idea voi vielä jonkun aikaa pärjätä, mutta sitä aina seuraavaa korruptiota alkuperäinen aate ei kestä. , Eikä tämäkään riitä, organisaatioon ajautuu melkoisesti hyvää tarkoittavia hölmöjä, joiden avulla joukkoon ujuttautuu vähemmän hyvää tarkoittavia idealisteja, kuten uusmarksilaisia, ilmastokiihkoilijoita ja sitten aivan tavallisia ison rahan lobbareita,

    Vaara vaanii aina. Osittain se on rakenteellista, mutta ei pidä unohtaa uusmarksilaisten joskus 60-70-luvulla julistamaa Marssi läpi instituutioiden suunnitelmaa, jonka mukaan raunioitetaan vallitseva järjestelmä ja rakennetaan sijalle utopia. Nyt länsi on tämän kynnyksellä, jos romahdamme ovat utopian rakentajat valmiina. Jos emme tee jotain radikaalia, valtiot, instituutiot, yliopistot jne.., jatkavat rappeutumistaan. Toivottavasti olemme Dilemman aasia fiksumpia.

    VastaaPoista
  6. Katselin juuri muutama päivä sitten Ruotsalaisen luonto-ohjelman, jossa sanottiin, että Ruotsin vuosittainen villisikakanta on n. 250000.
    Niistä ammutaan 100 000, mutta se korvautuu sitten uusilla porsailla. Voiko tämä pitää paikkansa? Sehän on hirmu määrä lihaa markkinoilla. Miksi Suomen villisikakanta on niin pieni, että harvassa paikassa syödään sitä. Vai onko Suomen villisikakanta yhtä iso kuin Ruotsissa? Ei ainakaan Suomen metsästysseuroissa ihmeemmin villisikajahteja järjestetä, mieluummin mennään vaikka Viroon niitä metsästämään. Villisika on muuten mahtavaa ruokaa, olen pari kertaa syönyt. Kukahan tietäisi suomen villisioista enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsokaa joskus karttapallosta miten pitkälle etelään Ruotsi ulottuu. Etälä-Ruotsissa ei ole samanlaista talvea kuin Suomessa. Ei runsas villisika kanta siellä pohjoisessa ole. Olosuhteet vastaavat siellä lähinnä Keski-Eurooppaa. Talvella ei välttämättä ole edes lunta maassa eikä maahan tule routaa. Myös pohjoisen 20 asteen pakkaset ovat harvinaisia. Kevät tulee aikaisemmin ja kesä on pidempi. Syksyn ollessa lämmin ja pitkä.

      Poista
  7. Ilmastonmuutokseen ja tähän nyt keksittyyn lajikatoon pätee Göbbelsin tunnettu ajatus, että valheen pitää olla suuri, ja kun sitä toistetaan riittävän kauan, siitä tulee totuus.
    Näillä tekee rahaa lukematon määrä greenpeaceja ja al goreja, joten loppua ei ole näkyvissä. Ollaan saavutettu jo kollektiivisen mielenhäiriön taso, jolloin kaikki järjelliset ajatukset ovat lähes mahdottomia. Vihreillä on erityisesti taipumus olla aina väärässä, tyhmyyttään tai tietämättömyyttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatellaanpa vaikka suomalaista yhteiskuntaa, joka tarjonnee jokaiselle suomalaiselle säälliset olot, asunnon ja ruokaa sekä siihen terveyden- ja sairaudenhoidon, mutta kun kasvatus ja ajatusvääristymät saavat vallan, vihataan silti omaa elämää niin paljon, että saatetaan aivan avoimesti julistaa ja toivoa olevansa pakolainen, eli vaihtaisi, jos mahdollista oman asemansa pakolaisuuteen!

      Viha yhteiskuntaa kohtaan on aivan käsittämätön, jos ihminen lähes mitättömällä opiskelu- tai työhistorialla voi ja pystyy asumaan vuodesta toiseen kunnan asunnossa lapsineen, eikä työn tekeminen todellakaan ole edes tarpeellista!

      Suurin tarve on ostareitten edustoilla mesota luontokatoa ja ilmastonmuutosta vastaan, aina jotakin vastaan! Ovathan he tietenkin jonkun asian puolellakin, esimerkiksi rajoittamattoman maahanmuuton puolella! Mieliasairaus on näköjään muuttunut tiedostavuudeksi!

      Poista
  8. "Luontokato" on käsitetiedollinen reagenssi, vaarasignaali, joka elää ja voi hyvin näissä nykyisissä mielenmaisemissa, joissa yhteisöjen yhteisyyttä vahvistetaan kaikenlaisia negatiivisia kylttejä ja kultteja muodostamalla ja liehuttamalla tunnustuksellsia ismilippuja.

    Kansalaiskeskustelumme on toivottomalla tolalla. Olemme todellakin kuin sammakoita joita keitetään hitaasti kuumentuvassa kattilassa jossa totumme aste asteelta nousevaan lämpöön emmekä edes huomaa hetkeä jolloin henkemme heitämme. Poliitikot ovat kuin kattilasta karkuun yrittäviä kuplia, jotka kuitenkin yksi toisensa perään poksahtavat tyhjää kun jalat irtoavat kantavalta pinnalta.

    "Luontokato" on käsitteenä kasvanut Pavlovin koirien sukupuussa, ideaalisessa Elämän Puussa, joka on sielutettu niin, että lajirunsaus on otettu itsetarkoituksellisena tabuna. Se asia voi olla aivan päinvastoinkin: ehkä evoluutiossa on kyse nimenomaan karsiutumisesta.

    Uudella ajalla uskonnon korvannut tiedollinen ajattelu ei anna meille selviä vastauksia tällaisiin kysymyksiin. Teokratia ja teologia ovat jatkaneet tajunnallisia vaikutuksiaan tiedollisen ajattelun sisällä, eivätkä sen enempää tieteen ja tekniikan eetokset, joissa hyötyajattelu oikeutetaan ihmisen auttajana ja pelastaja, kuin myöskään uusmuotoiset eskatologiat, joissa tasa-arvopyrkimykset tarvitsevat tuekseen mielikuvia kaikkia kohtaavasta ja koskevasta viimeisetä tuomiosta -- esimerkiksi ekologisen romahduksen tuomasta maailmanlopusta -- auta meitä ratkaisemaan ratkaisemattomia tiedollisia ongelmia.

    Oman tiedollisen rajoittuneisuutemme ymmärtäminen käy päivä päivältä mahdottomammaksi. Koko se uudelle ajalle ominainen valtava muutos maailmassa ja ihmisen elinehdoissa, joka nimenomaan eurooppalaisen kulttuurikognition vaikutuksesta on parin viime vuosisadan kuluessa tapahtunut, muuttuu meille koko ajan vaikeammaksi ymmärtää. Olemme menettämässä ajan ja historian tajun, ja suunnistamme pelkkien signaalien varassa. Jotajinamme ovat poliitikot, nuo variksenpelätit, signaalivaikutusten virtuoosit, jotka yhä täydellisemmin ulkoisten avujensa ja tunnusmerkkiensä lumoamina keskittyvät lähinnä vahvistamaan uskottavuuttaan omissa ja toistensa silmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt menee Oikkosella huiman kovaa: “…käsitetiedollinen reagenssi…”. Reagenssihan on jotain tilannetta indikoiva aine tai asia. Mutta mikä on se asiantila, josta ”luontokato” meille indikoi eli kertoo.

      “…lajirunsaus on otettu itsetarkoituksellisena tabuna…”.

      Lajirunsaudella on ekologiassa selkeä merkitys, se ei ole mikään ”tabu”. Monilajinen yhteisö on toiminnallisesti vakaa johtuen lajien runsaudesta. Yhden lajin heikkeneminen tai katoaminen ei suista eliöyhteisö tuhoon. Jos yhteisö koostuu vain harvasta lajista, yhden lajin väheneminen saattaa viedä ekosysteemin kehnoon tilaan.

      ”… ehkä evoluutiossa on kyse nimenomaan karsiutumisesta…”

      Mitähän tällä tarkkaan ottaen tarkoitetaan.

      On kyllä mukava lukea Oikkosen kirjoituksia, sillä niissä joutuu pohdiskelemaan maailmankaikkeuden rajoja.

      Poista
    2. Kielestä, reaktioista, tiedollisen ajattelun taantumisesta tunnustukselliseksi ja lopulta psyykkisen panikoinnin laukaisemasta fyysisestäkin pakoreaktioista enemmän tuolla.

      Poista
  9. Pekka Ervasti: "Jos kaverisi osoittaa pieniäkään onnellisuuden merkkejä, lyöpä poikittaisella luontokadolla, niin eiköhän tokene"...

    VastaaPoista
  10. Kaivoin esiin sen HS:n jutun jutun lokakuulta 2022. Kyse näyttää olevan siitä, että lehden toimittaja oli tulkinnut väärin WWF:n tietoja. JSN:n kannalta pointti oli siis juuri tässä väärintulkinnassa: luvuissa kyse ei ollut eliökadosta vaan populaatioiden supistumisesta.

    Tilastokeskus on ilmeisesti samalla lähteellä, ja sen artikkelissa (8.11.22) asia tiivistetään näin: ”WWF:n mukaan selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia 1970-luvulta vuoteen 2018 eli alle 50 vuodessa. Eniten ovat kutistuneet makeiden vesien lajit, joiden populaatioiden kokoa kuvaavan indeksin arvo on pienentynyt keskimäärin 83 prosenttia.”

    JOS tämä tilastokeskuksen / WWF:n tieto on oikean suuntainen, sulattelemista on siinäkin – paino sanalla JOS, koska en ole luonnontieteilijä saati näihin asioihin erikoistunut.

    Mutta muistini yltää sen verran pitkälle, että ei näistä(kään) asoista ikinä mitään ns. rationaalista keskustelua ole käyty. Seurasin, hyvin nuorena, läheltä 1970-luvulla esim. Porin edustan silmättömien silakoiden tapausta eivätkä ”keskustelun” rintamat totisesti perustuneet minkään sortin rationaalisuuteen vaan tavanomaisiin poliittisiin jakolinjoihin ja eturyhmäajatteluun.

    Näitä paikallisia ongelmia noihin aikoihin riitti, ja enimmät niistä kai lopulta myös ratkaistiin. Tuolloin ns. tosiasioiden paine vielä oli kylliksi: silmättömät silakat saattoi sentään omin silmin (!) nähdä.

    Populaatioiden supistumisesta ja lajien katoamisesta saati ilmastonmuutoksesta ei omakohtaisia havaintoja oikein voi olla. Olemme poliitikkojen ja ns. asiantuntijoiden armoilla.

    Ilmastonmuutoksesta puhuttiin pienemmissä piireissä ainakin 1980-luvun lopulta lähtien. Tuolloin asiaan ei yleisemmällä tasolla kovin vakavasti suhtauduttu. Kaikki muuttui, kun se kv. ilmastopaneeli julkaisi raporttinsa 4-5 vuotta sitten.

    Sen jälkeen ei muusta puhuttukaan eikä tämä äkillinen herääminen totisesti perustunut mihinkään rationaaliseen keskusteluun. Esimerkiksi: kun muuan toimittaja julkaisi päinvastaisia tietoja /näkemyksiä sisältäneen, aivan asiallisen kirjan, sen arviointi annettiin HS:ssä vastapuolelle. HS suorastaan julisti eleellään keskustelun tarpeettomuutta.

    Väkisinkin tulee mieleen, että aika oli (kansainvälis)poliittisesti ja makrotaloudellisesti otollinen ns. vihreään siirtymään. Tämä on pelkkä heitto, mutta ehkä jotakin valoa löytyy, jos jaksaa ottaa selvää, paljonko on lobattu Bidenin tukiohjelman puolesta ja varsinkin vastaan.

    Rationaalisen – tai edes jotenkin aidon – yleisjulkisen keskustelun puute jättää kansalaiset yksin. Mitään edellytyksiä oman harkinnan käyttöön ei juuri ole – ellei sitten käytä kaikkea aikaansa asioiden penkomiseen.

    Ehkä tässä on yksi syy nykyiseen laumautumiseen, joka on tullut vanhan eturyhmäajattelun tilalle. Ainut mihin tukeutua on ”oma lauma”, jos sellainen löytyy, eikä sen löytyminen mitään takaa.

    En ota kantaa tässä sen enempää lajien katoon tai populaatioiden kuihtumiseen kuin ilmastonmuutokseen. Ei ole kanttia, joskin varsinkin ensiksi mainittu herättää minussa levottomuutta.

    Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos voi olla todellinen tai sitten ei. Sen jonkinlainen apokalyptisyys kulttuuris-uskonnollisessa mielessä ON todellinen, mutta ei kerro itse asiasta, siis mahdollisesta ilmastonmuutoksesta, yhtään mitään.

    Sosiologisesti yhteisöt toimivat tavallaan, mutta luonto ei ota sosiologiaa huomioon.

    Sivumennen: itse oletan ainakin lajikadon ja populaatioiden kuihtumisen olevan todellista, ehkä jopa todellinen ongelma. Silti aina voi kysyä, mikä ylimaallinen oikeus Jangtsen delfiinillä olisi ollut jatkaa 700 miljoonaa vuotta kestänyttä olemassaloaan.

    Niinpä se katosi. Entä sitten? Voiko tästä käydä rationaalista keskustelua, kun kerran dinosauruksetkin katosivat?

    Taisi olla Juho Niukkanen joka aikoinaan ehdotti kahden sanan hallitusohjelmaa: ”Järki kunniaan!” Hauska mutta toivoton julistus, ja nykyisin entistä toivottomampi.

    Ehkä asiantila pitää vain hyväksyä, kun sille ei mitään voi?

    - QQ -

    VastaaPoista
  11. Kysyin aikoinaan asiantuntijoiksi itseään uskovilta, että kummassa tapauksessa seuraavista kahdesta luonto on monimuotoisempaa?

    1. Tuhat hehtaaria vanhaa metsää.

    2. Tuhat hehtaaria metsää, josta vuosittain avohakataan 10 hehtaarin aukko sadan vuoden aikana. Siis koko metsä olisi hakattu kertaalleen sadassa vuodessa.

    En saanutkaan vastauksia, joitakin empiviä oli. Tämä oikeasti kiinnostaisi. Metsän ala on esimerkinomainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudistus avohakkulla tarjoaa valolajeille vuoron, kuten metsän luonnolliseen sukkessiokiertoon kuuluukin. Ennen pitäjienlaajuiset mestäpalot, nyt muutaman hehtaarin uudistusaukot (ks. metsänhoitaja Veikko Huovinen: Puukansan tarina).

      Kuten jokainen voi nähdä, uudistusaukko kuhisee elämää. On horsmaa, pajua, raitaa, leppää, koivua, vattua, perhosta, pörriäistä, lintua vaikka mitä sorttia, on pupujussia, jänistä, hirveä, kettua, on myyrää, pöllöä, haukkaa ja huuhkajaa. On vaikka mitä. Uuden elämän riemujuhlaa.

      Ja sieltä joukosta puskevat laadukaat uudet kasvatettavat puut, joiden seuraksi voidaan valita muuta luonnostaan syntynyttä lehtipuustoa halujen mukaan.

      Ja samaan aikaan vieressä synkkä ja eloton kuusikko vetelee viimeisiään, kasvu ja hiilensidonta ovat jo loppuneet, toukka puree ja juurikääpä (maannousema) syö puita sisältäpäin. Ei viihdy horsma, pupu, ei perhonen. Toki monille lahottajille, lahohyönteisille jne. tuo vanhakin metsäkuvio tarvitaan, mutta jos se jää ainoaksi, kyse on ankeasta maailmasta, jossa on vain saattohoitokoteja ja saattohoitopotilaita.

      Se menee siis juuri niin kuin Anonyymi edellä esitti:

      Kun prosentti metsäalasta uudistetaan aukoilla joka vuosi, meillä on ikiliikkuja, jossa on aina tasaisesti kaiken ikäisitä metsää ja kaikkia mahdollisia eliöyhteisöjä varten.

      Niin sanottu jatkuva kasvatus taas tuottaa vain ikuisesti keski-ikäisen metsän - ei valolajien vaihetta, ei vanhaa. Pelkkä keski-ikäinen metsä on köyhä - ei valolajeja, ei loppuvaiheen lahoakaan. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen metsä on vajaatuottoinen, sitoo hiiltä hitaammin, koska se taimettuu valon puuteessa hitaasti, jos ollenkaan. Ja usein lopputulos on puhdas kuusikko, koska muut taimet eivät metsän alla pärjää sitäkään vähää.

      Mutta turhaa taitaa olla näistä puhuminen, kun biologia ei sovi vallitsevaan ideologiaan.

      Poista
    2. Matias puhuu asiaa: “…Kuten jokainen voi nähdä, uudistusaukko kuhisee elämää…”.

      Ongelma on vain siinä, että näitä vanhan metsän alueita on niin kovin vähän Suomen maassa. Ja näillä alueilla elää sellaisia lajeja ja lajiyhteisöjä, jotka eivät talousmetsässä menesty.

      Talousmetsissämme ei anneta missään – siis ei missään – puuston vanheta ”vanhaksi metsäksi”. Tähän on järkiperusteinen syy: vanha metsä tuottaa tavattoman vähän puumassaa. Se ei siis tuota rahaa.

      Jos haluamme vain rahaa, kasvatamme puupeltoja, jotka hakataan ennen niiden vanhentumista. Jos haluamme myös ekologista monipuolisuutta, jätämme jäljelle myös vanhoja metsiä. Tämä on tunnekysymys, mutta kyllä siihen sisältyy taloudellista järkeäkin. Yksipuolinen ekosysteemi – jonka ääriesimerkki on viljapelto – voi kohdata uhkia, jotka sen tuhoavat. Jos nyt ei sentään heinäsirkkoja, niin kasvitauteja.

      Poista
    3. Avohakkuut ovat paahdeympäristöjä, joissa viihtyvät tietyt lajit.

      Poista
    4. "Avohakkuut ovat paahdeympäristöjä, joissa viihtyvät tietyt lajit."

      Totta. Sekin vaihe löytyy. Mutta se kestää vain vuoden, max. kaksi sadan vuoden kierrosta. Heinät, vatut, lehtipuu, jne. ottavat aukot haltuunsa heti, jolloin ne ovat enemmänkin ahoja ja pensoikoita. Eivät liian pitkään paahdeympäristöjä. Sopivasti vain.

      Kuvatussa ikiliikkujasysteemissä, jossa aina uudestaan 1 % pinta-alasta aukolla, noiden sinänsä tarpeellisten paahdeympäristöjen osuus on siis 1 - 2%. Aina. Melko sopiava osuus?

      Poista
    5. Jos olen oikein ymmärtänyt, jatkuvan kasvatuksen hakkuu ei yleensä ole motomiehen unelma. Suurien puiden kaatosuuntien kanssa on oltava tarkkana, ettei ruhjoisi ja vaurioittaisi nuoria pienempiä puunalkuja. Ja eihän sitä vaurioitumista voi täysin välttää kuitenkaan, joten hävikkiä tulee. Isojen puiden kaato vaatii isot koneet, joten ajouristakin tulee kuitenkin mittavat, kun yksittäisiä puita otetaan sieltä täältä.
      Teoriassa hieno idea, mutta käytännössä kai aika huono.

      Poista
    6. "Jos haluamme vain rahaa, kasvatamme puupeltoja ..."

      Ei tämä näin mene Suomen talousmetsissä. Toki varsinaisia aarniometsiä on suht. vähän ja lähinnä vain suojelualueilla. Vanhaa puustoa ja lahotpuuta sen sijaan on Etelä-Suomessakin nyt enemmän kuin aikoihin.

      Kannatta toki muistaa sekin puoli, että vain kasvava metsä sitoo hiiltä. Jos siis museoimme liiaksi metsiämme, Greta suuttuu.

      Stereotypia puupelloista on aivan liian yksipuolinen eikä vastaa todellisuutta. Tietoa asiasta etsivälle löytyy kyllä. Ja myös disinformaatiota on tarjolla paljon.

      Poista
    7. Jos puita katsottaisiin vain rahan näköarvosta, olisi kaikki varmaan jo joidenkin hallitusten aikana hakattu. Suomi on kumminkin sen verta laaja, että siinä on vaihtelevuutta muutenkin.
      Puuseppä taas kun katsoo eri puulajeja, hän tietää huonekalujen materiaaleina niiden arvon.
      (Joskus saatiin pyökkiä polttopuuksi ja pari tuttua puusepän koulutuksen omaavaa katseli pöyristyneinä kuinka se oli lyöty polttopuuksi. Raaskinut kertoa että hakkeeksi tuo olisi muuten päätynyt. Kun sitä siinä pyöritteli, ymmärrän sen arvon. Puuna kestävää, jos vertaa vaikka ikeasta ostettuun huonekaluun jotka monesti tuotettu jossain missä puusto kasvaa huomattavasti nopeammin, mutta tästä johtuen ei tuo laatu ole samaa. Samoin lämpöarvo on parempi, mutta myöntäneen kyllä että jotkut muut lajit olisivat parempi. Toisaalta, jos elää sähkölämmityksellä tai öljyllä toimivassa taloudessa, ei näitä tarvitse ottaa huomioon.

      Poista
    8. "synkkä ja eloton kuusikko vetelee viimeisiään, kasvu ja hiilensidonta ovat jo loppuneet, toukka puree ja juurikääpä (maannousema) syö puita sisältäpäin"

      Tästä puuttui tärkeä vaihe: tuo kuiva kuusikko roihahtaa metsäpaloksi, jolloin meillä on paloaukio, sitten koivikko ja sitten taas kuusikko. Joku vuosi sitten Hesari kuvasi tuon kiertokulun, jos ihmiset katoaisivatko jonnekin.

      Poista
    9. Alkuperäisen kysymyksen esittäneenä, kiitän vastauksista. Toki ymmärrän, että esimerkki kuvaa vain osin metsän monimuotoisuuden tilaa. Valitettavasti avohakkuita pidetään yleensä kaiken pahan alkuna.

      Vanhoja metsiä tarvitaan ja niitä saisi olla enemmänkin Etelä-Suomessa.

      Poista
    10. "Jos haluamme vain rahaa, kasvatamme puupeltoja ..."

      Matias K: ”…Ei tämä näin mene Suomen talousmetsissä…”.

      Matias, kyllä varmasti menee. Metsät kasvatetaan samanikäisinä, muuten harventamista ja loppuhakkuita ei voida järkevästi tehdä. Metsiä ei myöskään kasvateta parhaan kasvuiän jälkeen, koska se on silkkaa rahan tuhlausta.

      ”… Tietoa asiasta etsivälle löytyy kyllä…”.

      No annapa, Matias, palanen sitä tietoa meille, jos kerran kiistät tuon kasvatusperusteen.

      Poista
    11. "Metsät kasvatetaan samanikäisinä..."

      Kyllä. MetsäKUVIOT kasvatetaan suurin piirtein tasaikäisinä - *kuvioittain* siis. Ei koko metsä.

      Sekametsä on se, johon nyt pyritään, jos maapohja sen vain salli. Jättöpuita, lahopuuta, riistatiheikköjä, erikoiskohteiden reunametsiä, jne jne. jätetään. Ts. eri puusukupolven puuta jää synytyy matkaan myös.

      Ja kuten edellä aiemmin kuvasin, juuri tuolla kuvioittaisella, eri puulajeista muodostuvalla tasaikäisikavatuksella saadaan aikaan metsäkokonaisuus, jossa on ikuisesti tarjolla kaiken ikäisiä sekametsäkuvioita ja sitä kautta juuri sopivat elinympäristöt kaikelle metsäluonnossa esiintyvälle elämälle. Kestävä luonnon kierto - uudistus aina kuvio kerrallaan.

      Tasaikäsikasvatuksella saavutetaan myös tehokkain hiilensidonta, koska siinä yksi erittäin kriittinen kasvun avaintekijä, valo, on aina tasaisesti kaikkien puiden saatavilla. Gretakin tykkää.

      Jotenkin tämä puhe puupelloista alkaa olla niin kovin väsynyttä ja onttoa. Toki Brasiliassa ja Urugyayssa niitä kyllä on. Mutta tulepa Anonyymi katsastamaan vaikka minun "puupeltoni", jotka olen uudistanut noin hehtaarin parin aukoilla aina hehtaari pari kerallaan. Saatat hämmästyä.

      Se huomio vielä, että kun aukkohakkuiden vastustaja näkee mielestään aivan mahtavan kuusikon tai upean hongikon, hän juurikin silloin tarkastelle avohakkuun ja tasaikäiskasvatuksen tulosta.

      Metsäkeskustelun yksi ongelma on se, että tätä keskustelua johtavat ja metsässä koskaan käymättömät twitter-prinsessat eivät hahmota 15 minuuttia pidempiä aikajaksoja. Puuhtaalla tunteella ja ideologialla mennään.

      Poista
    12. Täsmälleen. Tiedon lisääminen olisi tärkeää, mutta kun ne jo tietävät kaiken.
      Paitsi, ettei suurin osa lukijoista nytkään ymmärtänyt, mikä se sellainen helkkarin "kuvio" oikein on...

      Poista
    13. Niinpä. Perusteet hukassa, tiedot puuttuvat, mutta asenne ja idologia ovat lujat. Tuosta ei aina hyvä seuraa.

      PS. Se kuvio on yksi pieni "pläntti" yhden isännän metsäkonaisuudessa. Pläntti, jota käsitellään yhtenä kokonaisuutena.

      Itselläni on muutama kymmenen hehtaaria metsää ja siiinä metsässä on reilu puolensataa eri-ikäsiä kuviota. On tarjolla kaiken ikäistä metsää kaikelle metsän elämälle. Pysyvästi ja aina, koska systeemi kiertää loputtomasti. Kun yksi kuvio vanhenee yhden pykälän, sen tilalle on jo nousemassa taas uusi kuvio samaan ikäluokkaan.

      Nämä twitter-ekspertit kuvittelevat, että kaikki metsät avohakataan kerralla, eikä sen jälkeen tapahdu koskaan mitään.

      Ja ovathan oikeassa omassa 15 minuutin aikaskaalassaan: Vartin päästä uutta metsää ei vielä näy. Ja sen pidempien aikajaksojen hamottamien on heille kongnitiivnen mahdottomuus.

      Pahinta on, että nuo tuon tason "asiantuntijat" tekevät meille pakottava lainsäädäntöä Brysselistä tulppaanipeltojensa myrkyttämisen huuruissa.

      Poista
    14. Yritänpä vielä yhtä vertausta:

      "Puupelto" -apostolit näkevät Suomen metsät yhtenä rannattaomana preeriana, jolla joko on tasaikäinen metsä tai sitten ei ole yhtään mitään.

      Oikeampi vertaus on siirtolapuutarha-alue. (Monellakohan näistä valtaa pitävistä poliittisista nyky"asiantuntijoista" on mitään käsitystä siitäkään, mikä on siitolapuutarha-alue?)

      No, joka tapauksessa yhden isännän metsä on ikäänkuin tuo koko siirtolapuutarha-alue. Ja kukin mökkitontti tai sen kukkapenkki on sitten se "kuvio", jota hoidetaan yhtenä kokonaisuutena. Ei panna ruusuja yksitellen mansikkapenkkiin eikä vattupuskaan. Ja ajan mittaa niiden eri puskien ja ruusujen kasvupaikkoja vaihellaan sen mukaan kun edelliset puskat ja ruusut vanhenevat. Aina kukkii, kaikkea on aina.

      Jaa että ei toimi tämäkään vertaus? No, annetaanpa olla sitten. :)

      Poista
    15. Matias: ”…Niinpä. Perusteet hukassa, tiedot puuttuvat…”

      Sanopa muuta! Tai sitten määritelmät mättävät. Puhutaanko luonnonsuojelullisista seikoista vai taloudesta.

      Matias: ”…jossa on ikuisesti tarjolla kaiken ikäisiä sekametsäkuvioita…”

      Tässä päätehakkuun peruste: ”… Päätehakkuu tulee ajankohtaiseksi tavallisesti noin 60–80-vuotiaassa metsässä. Tosin koivikkoja hakataan jopa 55 vuoden iässä, ja kuusikkojen annetaan kasvaa joskus jopa satavuotiaiksi…”. Kaikenikäisyydessä on siis metsätaloudessa kyse TALOUDELLISESTA metsän iästä.

      Kun puhutaan luonnonsuojelullisesti – siis luonnonmukaisista – vanhoista metsistä, puhutaan jopa monisatavuotisista metsistä ja niiden omaleimaisista ja harvinaisista ekosysteemeistä. Ja ennen kuin kiistät, niin totta on, villissä luonnossa salamat polttivat usein metsiä, ennen kuin ne saavutti aarniometsän asteen. Mutta nykyisin meillä ei talousmetsissä ole ”vanhoja metsiä” eikä niiden ekosysteemejä.

      Poista
    16. Joopa. En ole varsinaisesti eri mieltä, mutta en myöskään lainkaan samaa mieltä.

      Muistanette, että esimerkkini toimi 100 vuoden kierrolla: isäntä uudistaa metsästään aina yhden prosentin per vuosi. Tämä tuottaa siis ao. metsään ikuisesti tasaisena pysyvän ikäjakauman välillle 0 - 100 vuotta.

      No, toinen kysmys on sitten museoluokan monisatavuotiset aarnimetsät. Niitäkin tarvitaan ja niitäkin on.

      Mutta ei kai ajatus se ole, että meillä olisi vain monisatavuotisia metsiä eikä mitään muuta? Tilanne olisi sama kuin että meillä olisi vain saattohoitokoteja, mutta ei lainkaan lastentarhoja, päiväkoteja, peruskouluja, lukioita, jne, Keski-ikäisetkin puuttuisvat vallan.

      Vanhat metsät ovat vain yksi biotooppi muiden joukossa eikä niiden osuus normaalissa maailmassa voi olla mitenkään dominoiva. Luonossa ei niin ole.

      No sitten tulemmekin siihen kysmyskeen, mikä on sopiva osuus metsämuseoita ja mikä talousmetsää. Aivan merkittävä pohde tuokin. Talousmetsät tuovat 20 % Suomen vientituloista - ja kotimaahan yhtä sun toista hyvää ja kaunista.

      Tästä edelleen pääsemme siihen peruskysykseen, josta koko keskustelu lähti. Ja se on se, että missä määrin talousmetsissä on monimuotisuutta, eri kasvilajeja, eri eläinlajeja, ötököitä, lintuja jne. Ja hämmästyttävää kyllä, hyvin hoidetut talousmetsät kuhisevat elämää ja monimuotoisuutta. Niissä on hyvin tilaa jopa lahottajille ja lahopuun suosijoille, koska niihin jää ja jätetään lahopuuta niin maalahopuuna kuin pystyyn lahoavina pökkelöinäkin. Lukelta löytyvät tilastot ja Metsäkeskukselta metsänhoito-ohjeet, joilla monimuotoisuutta edistetään.

      Ainut, mitä Suomesta löytyy vähän, on palanut metsä. Sitä ei ole metsämuseoissa eikä talousmetsissä juurikaan.

      Mutta siis: ei ole vain yhtä metsää. Jokaien metsä on erilainen ja sille sopivat juuri sille räätälöidyt toimet.

      Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa hoitaa metsää, ei ole yhtä tavoitetta yli muiden siinä, mihin metsänhoidolla pyritään. On kyse hyvin mutkikkasta ja monimuotoisesta ekosysteemistä, jonka hoitoon triviaalit iskulauseet eivät sovi. Kysymys ei ole joko tai vaan sekä että. Kysmys on tasapainoista monessakin mielessä

      Puheet puupelloista Suomessa ovat täyttä roskaa. Suomen talousmetsät ovat upea juttu. Ne ovat ratkaisu, ei ongelma. Ja museoimalla sopvat kohteet saadaan vielä vähän lisää kirjoa hommaan.

      Mutta ehköhän tämä nyt riittä tässä yhteydessä. Asia on sen verran iso ja monihaarainen, että se ei yhden blogin kommenttiosastolla taida valmiiksi tulla. Varokaamme kuitenkin me kaikki liian riviaaleja johtopäätöksiä ja kaikenalaisia liiaan simppeleitä ismejä tässä yhteydessä.

      Poista
    17. "Kaikenikäisyydessä on siis metsätaloudessa kyse TALOUDELLISESTA metsän iästä."

      Jos ottanee huomioon että tämä on yksi teollisuudenala, jossa on työllisyyttä ja tarpeellinen, niin sitä katsotaan myös talouden kautta. Tämän ei tulisi olla mikään ongelma.
      Kumminkin sitä liikkuu moniin eri tuotteisiin.

      "Kun puhutaan luonnonsuojelullisesti – siis luonnonmukaisista – vanhoista metsistä, puhutaan jopa monisatavuotisista metsistä ja niiden omaleimaisista ja harvinaisista ekosysteemeistä."

      Ja olisi mahtavaa jos elettäisiin maantieteellisesti alueella missä puusto kasvaa kuin sademetsässä, mutta valitettava fakta on että maantieteellinen sijainti vaikuttaa kasvuun. Kumminkaan ei olla Kanadassa missä löytyy puustoa jonka ympärille pääsee useampi henkilö, jolloin suojelussa tuppaa olemaan aivan omat näkemyksensä.

      Nykyinen keskustelu tuntuu hieman pöhköltä.
      Lähtökohdin puu on kumminkin ollut Suomessa se kulttuurillinen materiaali mistä on työstetty milloin mistäkin. Asumuksista lusikoihin jne. (Ja se on ollut yhtä kovan työn takana, kuin kivien raivaaminen pelloista, jotta saatu viljelysmaata, kun ei ole ollut koneita.)
      Nykyisellään kun väki asuu erillaisissa asumisratkaisuissa ja niiden lämmitys ja valokin tulee muualta kuin päreistä niin välillä jaksaa ihmetellä mikä ihme tässä on niin vaikeaa? Eihän sitä puustoakaan hakata kuin tarpeen tai hoidon mukaan. Tämähän on metsänomistajan oikeus.

      Poista
  12. Luulisin, että jatkuvasti pienin erin hakattu metsä on monimuotoisempi.
    Syy. Esimerkin metsässä on eri-ikäisiä alueita, joissa viihtyvät erilaiset kasvi- ja eläinlajit.

    VastaaPoista
  13. Minä vaivainen oon mato matkamies maan...

    VastaaPoista
  14. ”surullisen kuuluisa Tiedonantaja Moskovan evankeliumiin aikoinaan.”

    Tiedonantajan (erittäin) surullinen kuuluisuus johtunee varmaankin siitä, että kaikki tiesivät, että Tiedonantaja oli Kremlin perseennuolija. Mutta Tiedonantaja/Kreml käytti hyväkseen myös erittäin ansioituneita kulttuurihenkilöitä, tietysti KGB:n dollarien/stolitshnojen/konjakkien/kaviaarien yms. hyvittäminä.

    Olipa ihanaa kehittää ystävyyttä internationalismin kustannuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meillä on vain näitä USA:n etäispäätteitä.

      Poista
    2. ”Nyt meillä on vain näitä USA:n etäispäätteitä.”


      Anonyymi (7. huhtikuuta 2023 klo 7.12) on kyllä väärässä. Suomi ei tarvitse mitään USA-päätteitä, koska Suomella on inkeriläisiä eli Inkerinsuomalaisia.

      Keisarillisen Venäjän väestölaskennan mukaan inkerinsuomalaisia oli paljon. Mutta Suomeen näitä inkeriläisiä tulikin hyvin vähän, kun presidentti Mauno Koivisto julisti inkerinsuomalaiset paluumuuttajiksi. (Tosi paljon inkeriläisten luita jäi mätänemään eri puolilla Siperian maita.)

      Juutalaiset pääsivät muuttamaan Neuvostoliitosta pois ihan vapaasti. Mutta inkeriläisiä ei päästetty, vaikka neuvotteluja siitä Moskovan kanssa käytiin monta vuotta. Ja silloin presidentti Mauno Koivisto otti ja julisti inkerinsuomalaiset paluumuuttajiksi yksipuolisesti. Se tapahtui silloin, kun Neuvosto-Karjalan suomenkielinen kulttuuri oli kuristettu: kulttuurihenkilöt kuolivat peräkanaa vaikka eivät olleet ikäloppuja.

      Poista
    3. Koiviston fundeerailu koitui kuolemansuudelmaksi Inkerinmaalle. Se oli paha isku kun kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät Suomeen, ja jäljelle jäi vain mummot. Nyt siellä ei ole mummojakaan!

      Poista
  15. Pentti Linkolan ihannemaisema taisi olla 1930-luvun hevosvetoinen maaseutu. Kuivat kedot ja aukeat ahot olivat yleisiä pienimuotoista karjataloutta harjoittavilla tiloilla. Kun nämä habitaatit ovat karjojen mukana kadonnet, ovat näkyvistämme häipyneet niille tyypilliset kasvilajit. Tuskin nuo lajit kuitenkaan ovat sukupuuttoon kuolleet, mutta populaatiot todennäköisesti ovat pienentyneet. 60-luvun koululaiselle ei ollut ongelma kerätä parisataa kasvia kesälomien aikana luonnontieteen lehtorin tarkastettavaksi.
    Silmää miellyttävän maiseman sijaan pientareet rehottavat suurikokoisia putkilo- ja muita kasveja. Ihmetellä täytyy, miten maanviljelijät antavat peltojansa ympäröivien alueiden pusikoitua. Sakeat ja varjostavat kuusikotkin saavat rauhassa kasvaa keskelle avoimia alueita.
    Linkolan maiseman monimuotoisuuden oli saanut aikaan ihmiskäden työ.
    Nyt ovat Sitran johtaja Mari Pantsar ja vihreiden entinen kansanedustaja Emma Kari päättäneet lyödä rahoiksi ja ryhtyä luontokatokonsulteiksi. Mainospuheessaan he kertovat auttavansa sluomalaisia yrdityksiä myymään maailmalle ratkaisut luontokadon torjuntaan. Mikäpä siinä, jos konsultit myyvät neuvojansa yksityisille yrityksille, jotka saavat tehdä rahoillaan mitä haluavat. Sopii toivoa, ettei tässäkin ole kysymys julkisten varjojen kuppaamisesta hyviin tarkoituksiin, joilla ei koskaan ole äärtä eikä laitaa. Yrittäjät ovat huomanneet, että ilmastonmuutoksesta iskusanana on jo ilmat pihalla. Luontokadossa on tilaa, kun ”keskustelu aiheesta on meillä ilmastonmuutoskeskusteluun kymmenen vuotta jäljessä”, kuten Pantsar sanoo.

    VastaaPoista
  16. Uhanalainen joka tarkoitti joskus Saimaannorppaa tms on nykyään kuminauha käsite jota venyttämällä vihreiden poliittisten tarpeiden mukaan saadaa vaikka Variksesta uhanalainen. Oravakin on nykyään jo uhanalainen. Samoin "haitallinen vieraslaji" tarkoitti alunperin esim. valtamerien saarillle laivoista karanneita hiiriä ja rottia.

    Jotka syövät paikallisten lintujen poikaset ja munat. Nyt Valkohäntäpeuraa joka on ollut Suomessa jo 80v yritetään väkisin tehdä haitalliseksi. Vaikkei se uhkaa minkään alkuperäisen lajin olemassa oloa. Jotain on vihreiden luontosuhteessa perustavanlaatuisesti pielessä jos sorkkaeläinten metsänpohjan kasviilisuuden syöminenkin koetaan vahingolliseksi.
    Kanadanhanhi joka tuotiin aikoinaan riistalajiksi on myös vihreiden mukaan haitallinen vieraslaji.

    Tämä on vihreän kaksinaismoralismin huippu koska laji ei uhkaa paikallisia lajeja. Eikä muute ole edes agressiivinen reviirin puolustaja kuten joutsenet. Kanadanhanhen löytääkin usein laiduntamasta samasta paikasta Valkoposkihanhien kanssa. Vihreää rupeaa heti ahdistamaan kun luonto tulee liian lähelle pienten sorkkaeläinten tai jänisten muodossa. Tai luonnossa on ylipäätään jotain jänistä suurempaa elämää.

    Radikalisoituneet tutkijat haaveilevat paluusta 300v takaisiin metsäoloihin. 80v metsäkin on näiden mukaan vasta risukkoa. Jostain syystä lahopuistakin hyötyvät lajit kuten tikat tuntuvat viihtyvän talousmetsissäkin. Puhutaan kuin 300v sitten pystyynkuolleissa metsissä olisi ollut elämää kuin trooppisissa sademetsissä. Todisteena oli mm ettei metsässä kuulu enää lintujen ääniä kuten 50v sitten. Samoin kun lukee miten lintujen kanta arvioita tehdään ei kyse todellakaan ole kovin eksaktista tieteestä. Sen voi väittää ymmärtävänsä jo maallikkokin. Jostain syystä nykyäänkin vaikka vihreiden mukaan lumisten talvien olisi pitänyt jo loppua täällä. Ylivoimaisesti suurin osa linnuista lentää syksyllä etelään. Mikä taas herättää kysymyksiä niiden kannan vaihteluiden syistä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut ymmärtävinäni, että vihreät juuri puolustavat noita peuroja ja hanhia, joita aika monet maanviljelijät ja mökkeilijät pitävät haittaeläiminä. Peurat syövät ihmisten puutarhojen viljelykset ja kukat, ja hanhet putsaavat maanviljelijöiden pellot ja sotkevat kaupunkien puistot ulosteillaan. Ainakin vihreiden ministeri Mikkonen muistaakseni pyrki oikein järjestämään hanhille ruokailupeltoja.

      Poista
    2. Mitä merkitystä on oikeastaan hanhien laiduntamisella puistoissa? Ei siellä juuri koskaan kukaan käy picnikillä. Kuin haalaripukuiset opiskelijat ym nuoriso mäyräkoirineen. tietäen Suomen kesät. Edes mitään taliudelllisia vahinkoja ei tule nurmikon noustessa juuresta aina uudelleen.

      Poista
    3. Hanhen kakka on ihan oikeaa kakkaa, sellaisia sormen kokoisia pötköjä, ja sitä on paljon. Sitä on myös muualla kuin nurmikolla.
      Kakka ei ole kivaa kengänpohjassa, josta se kulkeutuu helposti sisätiloihin, puhumattakaan jos sitä saa vaatteisiin. Pienet lapset voivat tahria itsensä kakkaan. Kakasta voi saada salmonellan. Koiran kakkakin on korjattava pois kaduilta ja puistoista.

      Poista
    4. Hanhen kakka ei ole kuin ruohosilppua. Lisäksi auringon uv säteily tappaa siitä taudinaiheuttajat. Miksi suomalaiset lapset ovat kuin pienet porsaat. Manner Euroopassa ei ole edes mitään kurapukuja. Nepsylastenkin käytös ongelmat oikenevat siellä. . Kun äiti antaa tarvittaessa julkisella paikallakin ympäri korvia niin että raikuu.

      Poista
    5. Ja virolaiset kiittää hyvin syöneistä hanhista, kun ampuvat alas.

      Kai tuossa kakkakeskustelussa on aina se kun väki pistetään asumaan yhteen löytyy aina joku joka ei ole tyytyväinen. Sama on pyöräkeskustelussa, kun joillekkin ei tehdä omia kaistoja sitä mukaan kun polkevat.
      Hieman sama kuin muuttaa lentokentän läheisyyteen ja rupeaa valittamaan äänimelusta, tai sikalan läheisyyteen ja kas kumma on hajuhaittoja.
      Valtaosa kumminkin vain harmittelee kakkaa kengän pohjassa ja siistii sen pois.

      Poista
    6. Savonlinnassa, missä järjestetään mm oopperajuhlia, on oikein virkahenkilöitä, joiden työnkuvaan kuuluu hanhenjätösten korjaaminen pois julkisilta paikoilta.
      Hyvin inhottavaa on hanhien paskominen uimarannoilla (myös veteen), missä on paljon lapsia nauttimassa vesileikeistä ja kärsimässä hanhista. Normaalit aikuisetkaan eivät yleensä tykkää minkään sortin paskasta, vaikka täällä sekin tuntuu olevan ihan ok.

      Poista
    7. "Lisäksi auringon uv säteily tappaa siitä taudinaiheuttajat" Voi jeesus.. Taas näitä joiden isä ja äiti on läiskinyt älyä päähän..

      No siitä vaan syömään koiran kakkoja ne on puhtaita koska aurigon uv, oikeastaan asvaltille satava sadevesikin on juomakelpoista jos se sataa auringonpaisteessa kun maastahan auringon uv säteily on jo tappanut kaiken. Ruumiis läjistä tuolla sota-alueella ei ole mitään haittaa kesällä koska uv-säteily puhdistaa ne.

      kandee juoda vantaa joen vettä vaikka väittävät, että colibakteerit on käytännössä kaikki koirankakoista mutta typerykset eivät ole tajunneet, että uv säteily kyllä puhdistaa ne kakat joista sitten valuu sateen mukana puhdasta vettä jokeen.. .

      Poista
  17. Eräänlaista valehtelua on sekin, kun vaikka TV:ssä puhutaan metsänhakkuista, niin aina näytetään hakkuukone hakkaamassa aukkoa. Vaikutelmaa oikein korostetaan drone-kuvilla yläilmoista. Harmittaa vanhana metsätyönjohtajana tuollainen disinformaatio, joka kyllä näyttää menevän osaan kansasta, varsinkin kaupunkilaisiin kuin väärä raha!

    Kas kun koskaan ei näytetä metsänistuttajia, taimikonperkaajia tai hoitajia, tai edes hakkuukonetta harvennusleimikolla. Itse olen sen verran vanhan liiton mies, että ennen sanottiin: "kirves on metsän lääke", jota se todellakin on. Suomessa on maailmanluokan taito hoitaa metsiämme parhaalla mahdollisella tavalla, vaikkakin metsät suoratsaan huutaa harvennushakkuita, varsinkin Etelä-Suomessa, jossa metsä kasvaa n. kolme kertaa paremmin kuin pohjoisessa!

    Monet kaupunkilaismetsänomistajat lyövät omaisuutensa hoidon totaalisesti laimin, suoranaisen valehtelun takia, eivätkä edes viitsi ottaa asioista selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”…Monet kaupunkilaismetsänomistajat lyövät omaisuutensa hoidon totaalisesti laimin…”.

      Vähän tuohon suuntaahan tilanne on, totaalisesti eivät kuitenkaan. Vähän metka juttu, noin yhteiskunnallisesti siis, on että metsänomistajilla ei ole täyttä oikeutta omaisuuteensa. Jätäpä kaadettu metsä uudistamatta, niin sheriffi sinut korjaa. Perhana, sosialismia.

      Poista
  18. "1800-luvun lopulla sellainenkin eläin kuin hirvi oli meillä erittäin harvinainen ja hyvin lähellä sukupuuttoon kuolemista. Susia sen sijaan oli runsaasti ja ilmeisesti juuri tämä oli aiheuttanut hirvien ahdingon. Eihän niitä saanut metsästää."

    Mielenkiintoinen teksti, mutta pieni huomautus. Ei 1800-luvun lopulla mitään susien metsästyskieltoa ollut. Päinvastoin, kun Turun seudulla oli muistaakseni parikymmentä lasta päässyt hengestään, susia metsästettiin niin, että elävinä selviytyneet sudet vetäytyivät erämaihin. Hirvikanta tosiaan taisi jossakin vaiheessa olla niukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen näköjään kirjoittanut epäselvästi, totta kai susia sai metsästää. Niiden tuottamista ongelmista on parikin tieteellistä tutkimusta. Mutta hirvi oli niin harvinainen, että sellaisen näkemisestä kirjoitettiin heti lehteen, ainakin Savonlinnan tienoilla.

      Poista
  19. ”Koiviston fundeerailu koitui kuolemansuudelmaksi Inkerinmaalle.”

    Anonyymi 7. huhtikuuta 2023 klo 9.33 paljasti itsensä julkisesti, professori Vihavaisen blogissa, putinismin eli ryssäläisyyden poliittiseksi madoksi, jonka päämääränä on tunkeutua ihmisten aivoihin levittämään myötätunteisuutta putinismia/ryssäläisyyttä kohti.

    Mainittu ryssäläisyystehtävä voi olla ainoastaan mekaaninen, koska sillä ei ole sielua. Putinismin/ryssäläisyyden mukaan Koiviston fundeerailu koitui kuolemansuudelmaksi Inkerinmaalle.

    Kuolemansuudelma Inkerinmaalle oli tehty jo leninismi-stalinismin aikana. Tuskinpa Anonyymi 7. huhtikuuta 2023 klo 9.33 esittää tästä väitteestä adekvaattia protestia. Siinä tapauksessa jouduttaisiin avaamaan salaisia arkistoja inkerinsuomalaisten tuhosta.

    Äitini kertoi minulle perunoita kuoriessa, että kaikille käskettiin olla ottamatta mitään tavaraa mukaan, kun karkotettiin Inkerinmaalta. Äiti otti kuitenkin mukaan Zinger-ompelukoneen ja laittoi sen ryysyihin ikään kuin vauvaksi rintaa vasten.


    VastaaPoista
  20. Suomalaiset, tuo luonnosta harvinaisen vieraantunut kansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymin oudolla postauksella ja mielipiteellä on tieteellinen nimi: oikofobia.

      Mikäli suomalaiset olisivat "luonnosta harvinaisen vieraantunut kansa" (sic!), niin ajattelepa hollantilaisten tai vaikkapa sakemannien kohdalta...(btw: Frans Timmermans on hollantilainen).

      https://en.wikipedia.org/wiki/Oikophobia

      Poista
    2. Kiitos, taisit todistaa väitteeni oikeaksi, ikävä kyllä.

      Poista
    3. Niin taisit tehdä.. Terveisin, entinen hollantilainen: siis luonnon todellinen ymmärtäjä ja ystävä.

      Poista
    4. Hollantilaisista en tiedä, mutta mistä muusta kuin pahasta luonnosta vieraantumisesta nämä kommentit täällä kertovat.

      Poista
    5. Kun suomalainen lähtee luontoon, hän tarvitsee siihen auton, mönkijän, moottorikelkan, ökyveneen ja paljon kaljaa.

      Poista
  21. Ei tosiaan tarvitse hakea esimerkkejä viidenkymmenen vuoden takaa. Pelottelulla saadaan aikaan joukkohysteria, jossa kysymyksiä ei sallita. Putin- ja/tai ryssäkauhuisissa busseissa on tunnelmaa ja sellaiseen saattoi astua sisään miltei missä vaan. Päätepiste kaikilla oli Natosuossa.

    Surkea esimerkki politisoituneesta "tutkimuksesta" ja sen soveltamisesta löytyy maatalouteen kohdistuvista määräyksistä ja sanktioista. EUin liittymisen myötä nopeasti parantuneet viljelytavat johtivat hyvään kehitykseen Pohjanmerellä ja Perämerellä, mutta Suomenlahden ja Itämeren tila senkun huononi.

    Laskelmat mukamas osoittivat, että syypää on edelleen maatalous eikä uskoa horjuttanut mitenkään se, että Suomenlahden pohjukasta löytyi vuoto, joka vastasi 10-15% tutkimusten pohjalta lasketusta fosforin kokonaiskuormituksesta. Maatalouden päästöjä kuristettiin kehittämällä yhä uusia määräyksiä.

    Viime vuoden lopulla uutisoitiin tutkimustuloksista, johon maalaisjärjellä päätyi kohta sen jälkeen, kun merien kunnon erilaisuus oli tullut selväksi. Suomenlahtea ja Itämerta rasittivat kaiken muun lisäksi laskeuma-alueella olevan asutuksen rakennettuja pintoja huuhtelevat hulevedet.

    Mitä edellä esitetyllä on tekemistä keskustelussa, jossa puhutaan luonnon monimuotoisuudesta? Yllä olevat aiheet ovat suorastaan yksinkertaisia asioita verrattuna siihen, mitä luonnon monimuotoisuus sekä yleiskäsitteenä että kaikessa vaihtelevuudessaan edustaa.

    Eräällä keskustelupalstalla todettiin, kuinka keskustelun/pelin saa loppumaan tehokkaimmin lyömällä poikittaisella monimuotoisuudella. Professorin alustus on siitäkin hyvä esimerkki, että se vilisee maallikon tekemiä virheitä, joihin kriittinen keskustelu on helppo torpata.

    Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin niin tärkeä asia, että siitä on voitava puhua myös kriittisesti. Oma kantani on, että, samoin kuin ilmastokeskustelussa, maallikon on paras olla hiljaa sillä tasolla, missä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yleistaju sanoo ja ohjaa riittävästi, kun ymmärtää, että kaikki, mikä kasvaa ja yhteyttää, ylläpitää elämää. Se on kansalaiselle riittävä arvosteluperuste, kun arvioidaan rakentamista ja sen kestävyyttä luonnon monimuotoisuuden vinkkelistä. Ihmisellä ei ole eikä tule olemaan sellaista vaakaa, jolla yksittäisten eliöiden tai niiden populaation ominaispaino biosfäärin tasapainotekijänä voitaisiin punnita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse olla tutkija erottaakseen tieteen valekaapuun naamioituvan politiikan. Ja sitä tämä "luonto kato" ja ennallistaminen on. Vihreiden vaatimukset käyvät yhä röyhkeämmiksi. On huomattu etteivät mitkään taloudelliset uhraukset ole liikaa kun kyse on vihreiden ideologisista oikuista.

      Poista
    2. ”Ei tosiaan tarvitse hakea esimerkkejä viidenkymmenen vuoden takaa”

      Mainittu anonyymi on varmasti sitä mieltä, että tuhansia vuosia vanha ihmiskunnan kirjallinen historian tallentaminen ei tosiaankaan tarvitse hakea esimerkkejä viidenkymmenen vuoden takaa, muusta puhumattakaan.

      Poista
  22. Tässäpä kiinnostuneille dataa Suomen luonnon monimuotoisuudesta:

    https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/lajien-uhanalaisuuden-arviointi

    VastaaPoista
  23. " Olisipa somaa, jos nekin, jotka mielestään ovat nyt maailmaa pelastamassa niin vanhalta tutulta lämpenemiseltä kuin ikuiselta lajien muutokseltakin, pystyisivät suhtautumaan asiaansa aivan rauhallisesti ja rationaalisesti. "

    Ilmastonmuutoksen tutkiminen on tiedettä ja täysin rationaalista ja järjellistä sellaista.

    Katson parhaillaan Avaran Luonnon ohjelmaa Jäisen planeetan tulevaisuus, jossa pohditaan aikaa maailman jäätiköiden sulamisen aikana ja jälkeen. Nasan tutkija katselee avaruudesta menoa kuten Euroopassakin yleistyneitä maastopaloja, jotka johtuvat osin myös Grönlannin jäätiköiden nopeasta sulamisesta ( tuulet ja polaaripyörteet ).

    Jos itse asiaan suhtautuu väheksyen ja sen torjuen, mikään dokumentointi kenenkään toimesta ei ilmeisesti mene perille. Jos ei hyväksy tieteen julkaisemia tuloksia tilanteen vakavuudesta, pitääkö ihminen todella viedä pohjoiselle jäämerelle katsomaan Grönlannin massiivista sulamista? En usko, että toisille viesti menisi siinäkään vaiheessa perille vaan kyseessä olisi varmaan jonkinlainen "lavastus".

    Se, että maailman kehittyneimpien maiden akateemisessa eliitissäkin nauretaan tieteen tuloksille, on jo onneksi aika uhanalaista maailmassa. Sillä mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä enemmän maastopalot yleistyvät, kesät kuumentuvat, rankkasateet ja trooppiset myrskyt yleistyvät, kilpailu vesivarannoista kiihtyy ja sehän lisää sotien riskiä. Näiden ohessa myös maailman eliöperäinen luontokato kiihtyy. Etelämantereen tuntumassa elävät lajit tuntevat muutoksen, kuten jääpingiviinit, valaat, jääkarhut jne. Tutkijat pitävät Antarktiksen sulamisesta johtuvaa merenpinnan nousua vakavimpana uhkana ihmisellekin seuraavan 50-100 aikana, sillä Etelämantereen jäätiköltä päätyy mereen valtava määrä vettä.

    Suomi ei tietenkään ole sen enempää vastuussa asiassa kuin muutkaan isot teollisuusmaat, mutta vastuussa kuitenkin omilla kohtalaisen suurilla päästöillä per kapita, joten asia on oltava meidänkin agendalla.

    Ilmastonmuutoksen väheksymisessä lienee kyse omista defensseistä. Sillä taas ei ole mitään tekemistä ns kovien tieteiden kanssa vaan se on psykologiaa, tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa jopa psykiatrin puolelle.

    Suomeksi sanottuna se on todellisuuspakoa, harhaisuutta ja suurta tietämättömyyttä vallitsevasta tilanteesta, josta on faktatietoa saatavilla joka puolella, jos sen vaan uskaltaa ottaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se luetun ymmärtäminen vaikeaa. Omaan kuolemantuomioonsakin voi suhtautua rauhallisesti ja arvokkaasti tai sitten hysteerisesti. Jokainen tavallaan. Vai miten se nyt oli?

      Poista
    2. Mielestäni on aika luontevaa ja inhimillistä, että vallitseva tilanne herättää myös suoranaista pelkoa ja epävarmuutta ihmisissä. Varsinaiseen yhteiskunnalliseen hysteriaan on mielestäni vielä matkaa ja toivottavasti siihen ei joudutakaan ainakaan Suomessa. Tilanne on ja tulee olemaan paha tulevaisuudessa, joten on tietenkin hyvä että siitä ollaan huolestuneita. Nyt on aika tehdä asioille tarvittava, siinä vaiheessa kun maailman suuret rannikkokaupungitkin tulvivat ja arviolta 150 miljoonaa ihmistä joutuu lähitulevaisuudessa muuttamaan tulvien tieltä sisämaahan, on myöhäistä itkeä. Tämä kaikki tulee luonnollisesti vaikuttamaan myös Suomeen monin eri tavoin.

      En voi ymmärtää kantojasi tässä asiassa, kun et niitä perustele muuten kuin että olisi hyvä suhtautua tulevaisuuden sukupolvien eloonjäämiskamppailuun tyynen rauhallisesti, arvokkaasti ja ilmeisesti mitenkään tilannetta sen enempää pohtien saati tilanteen eskaloitumista estäen.

      Noh, niin se kai oli, että jokainen tavallaan.

      Poista
    3. On siinä vielä se, että meidän pitää ymmärtää, mitä me tässä asiassa merkitsemme. Kyllä ne ovat kusiaisen valtuuvet, kääntele, miten kääntelet.

      Poista
    4. Vai että oikein kusiaisen valtuuvet? Pikemminkin karhukaisen mentaliteetilla ja arvovallalla tässä on mentävä - otahan selvää eläinkunnan pääjaksoista, mikäli asia kiinnostaa.

      Poista
    5. Dokumenteissa olisi hyvä ottaa huomioon mikä valtio ne on tuottanut.
      En ota kantaa todenperäisyyteen, mutta hysteria tai sen lietsominen on yksiselitteisesti typerää ja hyvin väärin niitä kohtaan jotka ovat herkempiä uskomaan milloin mitäkin. (Tarpeeksi pitkälle vietynä henkilö kaivaa itselleen punkkerin ja hamstraa säilykkeet vuosiksi.)
      Enempi katson nykyisen ilmastovouhotuksen propagandan tyyppiseksi johon kytkeytyy markkinatalous.
      Jos vaivautuu vilkaisemaan viime vuosikymmenien amerikkalaisen viihdeteollisuuden tuotantoa aiheesta, voi huomata että aihe on vahvasti läsnä tystopiana. Elokuvissa on maailmanloppu tunnelmat. Lähtökohdin oletan että tilanne on sama kuin aikanaan Indiana Joneseissa jotka oli suunnattu amerikkalaiselle yleisölle, vilisee kylmän sodan aikaista propagandaa, jota aikansa hallinto on tukenut. Kun nämä elokuvat myydään lännessä myös muihin valtioihin ne ovat viihdettä, mutta sitten on erikseen monikansalliset järjestöt (sosiologisesti tämä ei eroa uskonnollisista liikeistä) jotka tarvitsevat kannattajia, eli rahoittajia. Sellainen kiva pikku pyramidihuijaus.

      Joskus luin artikkelin kuinka briteissä purkittivat ilmaa myydäkseen sitä Kiinaan teollistuneisiin kaupunkeihin, joissa on ilmansaasteet omaa luokkaa.
      Joku sillä tienaa, vaan ei siinä ole järjenhäivää. Jos asioita katsotaan vain talouden tai tienaamiseen kannalta, voisi sanoa että peli on menetetty. Toisilla on oikeasti ongelma ja joku tekee sillä pikku rahoja. Ihmisten ongelmilla rahastaminen on vain ala-arvoista.

      Ja jonkun dokumentin itse aikanaan katsoin Intiasta. Vedenpinta noussut 20% maapinta-ala supistunut. Lopputulema jotta tiikereiden elinolot kaventuneet ja tulevat herkemmin ihmisasumusten luo. Kun hallinto taas suojelee näitä uhanalaisia kisuja, ei paikalliset saa niitä ampua jne. Todennut että kai sitä pärjää susien ja karhujen yms. kanssa. Tiikeri on jo vähän toista luokkaa.
      Mitä Korkeasaaressa katsellut niin kyllä tuo kunnioitusta herättää.

      Poista
    6. On siinä vielä sekin puoli, että kaikki se tositieto, jota eurooppalaisen uuden ajan kartesiolaisen rationaalisuuden ajatusaseilla saamme käyttöömme, on totuudellisuutensa laadun suhteen korrspondenttista, josta johtuen olemme aika heikoilla nimenomaan yrittäessämme rakentaa tiedollisista yksityiskohdista koherenttista kokonaiskuvaa.

      Tilannettamme voisi havainnoillistaa vaikka väittämällä, että yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta tositiedosta on valikoitunut todistelujen kohteeksi ja saa totuudellisuutensa alitajunnan tarpeiden pohjalta, ja yhdeksänkymmentä prosenttia tosiksi todistetuistakin faktoista saa merkityksensä alitajunnan tuottamien merkityslaajentumien -- pelkojen ja toiveiden -- määräämänä.

      Sodanjälkeisenä aikana syntynyt ja kehittynyt "vihreä ajattelu" on agiteeraavimmissa vaiheissaan levinnyt yli maanpiirin sellaisella nopeudella, ettei mikään oikeasti tiedollinen ajattelu sellaiseen pystyisi. Siinä on kyse puhtaasti alitajunnan tuotoksista. Sellaisena ilmiönä sille on sukua esimerkiksi tekniikan ihmeiden nopea leviäminen -- ilman pornoa ja pelejä meillä tuskin olisi tietokoneita ja kännyköitä. Karikatyyri esittää mustaihoista gangstaräppäriä limusiinissa pienen naisen painoiset kultaketjut kaulallaan.

      Nimenomaan totuudellisten kokonaiskuvien muodostamisessa olemme olleet heikoilla, ja yhä heikommiksi tulemme. Ja tämä on seikka, jota pitäisi nostaa esille paljon, paljon, paljon nykyistä enemmän. Nyt tiedollisen ajattelumme tukirakenteet ovat vain kognitiivisia dissonansseja, jotka jätämme silmiemme väliin ja rakennamme kokonaiskuvaa yliyleistävillä yleiskäsitteillä. Eli "taloutta" koskien puhtaiksi viljellyillä numeroilla, "ihmistä" koskien pelkkää käsitesekaannusta olevilla "ihmisarvo- ja -oikeusideologioilla".

      En tiedä mikä tilanteeseen auttaisi. Ehkä Hegelin intuitio -- pannaan sekavat käsitteet vielä enemmän sekaisin ja aletaan puhua esimerkiksi siitä että hiilikato ja luontokato etenevät tehokkaasti rinta rinnan. Tai että tulkaa ihmeessä kaikki kehitysmaalaiset kansainvaeltajat valmiiden kulutusmahdollisuuksien Eurooppaan, sillä maailma pelastuu.



      Poista
    7. Olisi koneet ja puhelimet silti kehittyneet vaikka niillä ei olisi aikuisviihdettä ja pelejä.
      Ihminen pelaa/leikkii aina, kertoneehan tuon urheilu ja monet muut pelit.
      Ystäväpiirissä innostuttu nyt improsta, mutta ymmärtänen että tuon pelin pelaaminen vaatii hieman kyseenalaisen huumorintajun.
      Samoin on Cards against humanityssä, mutta itse huomasin hyvin äkkiä että kyseistä peliä voi pelata vain harvan kanssa omasta ystäväpiirissä. Myin sen sitten pois.
      Veljeni oli yhdellä kamppailulajin leirillä Islannissa ja kertoi että sielä kun väki kostui kansainvälisestä porukasta peli toimi hyvin. Se vaatii sen kielen ja ymmärryksen jotta edes teoriassa toimisi. Ja rutkasti huumorintajua.
      Naiset nyt kiinnostaa aina miehiä, se on biologiaa, joten ei yllättäne että löytynevät.
      Itsellä on yksi kirja jonka kirjoittaja on muistaakseni italialainen. Kerännyt 1900-luvun alkupuolelta postikortteja. Jotka ovat hyvin pornokrafisia, joissain esintyy munkkejakin. Käsittääkseni sotilaat niitä lähinnä ovat ostelleet/lähetelleet.
      Tallinnan kaupunginmuseossa oli myös näyttely jossa kuvat olivat vuosikymmenien takaa. Hyvin pornokrafisia.
      Samoin sarjakuvaromaani Habibi, muistane nyt brittitekijää, mutta sitä selatessa totesin ettei se ole lastensilmille.
      Samoin japanilaisten jotkut mangasarjakuvat ovat omaa luokkaa ja niistä taas on elokuvansa.
      Todennut etten pystyne ymmärtämään millainen mielenlaatu oikein sellaistakin luo?
      Työ grafikoineen yms. on siis loistavaa, mutta miksi sellainen tarina?

      "En tiedä mikä tilanteeseen auttaisi."
      Jos lähtee perusteista. (Ei ihmisruumiskaan ole lääketieteessä muuttunut vuosituhansiin, tiedot vain opetetaan uudelle sukupolvelle uudestaan, mielestä en ottane kantaa). Tuo voi toimia tuola noin mutta täällä on toimittu näin. Vuoropuhelu yleensä auttaa suuntaan ja toiseen. Sitähän tuo diplomatiakin on.

      Poista
  24. Ilmasto on muuttunut aina. Niinpä 13.000 vuotta sitten koko Skandinaviaa peitti noin kolmen kilometrin paksuinen jääkansi. Kun ilmasto lämpeni, niin jääpeite suli muutamassa tuhannessa vuodessa. EU:n vaikutus ilmastoon on noin 8%. Suomen vaikutus ilmastoon on noin 1,4 promillea. Suomi on jo nyt maailman parhaita maita oman ilmastonsa hallinnassa. Meillä ei ole mitään syytä ryhtyä liioittelemaan omia kykyjämme ja mahdollisuuksiamme näissä ilmastoasioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Topila muuten just tasan tarkkaan noin.

      Poista
    2. Kaksi "ilmastouskovaista"?

      Poista

Kirjoita nimellä.