Maa tarvitsee hallituksen

 

Hallituskone

 

Ennen vaaleja kyhättiin kansalle erilaisia vaalikoneita, joissa itse kukin saattoi löytää sellaiset ehdokkaat, joiden mielipiteet parhaiten vastasivat hänen omiaan. Valitettavasti noilla yksilöllisillä mielipiteillä on politiikassa aika rajoitettu merkitys, kun asiat joudutaan aina päättämään puolueiden sisäisten ja ulkoisten tarpeiden mukaisesti.

Enemmän relevanttia tietoa lieneekin saatavissa, kun puolueilta itseltään -tai tarkkaan ottaen eduskuntaryhmiltä-  kysytään kantaa poliittisiin kysymyksiin, mieluummin mahdollisimman konkreettisiin.

Valta on ankara asia, ennen muinoin sen harjoittajan edellytettiin harjoittavan sitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa (Vihavainen: Haun valta tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ), nykyään hyvän vallan kriteerit ovat toisenlaiset.

Hyvän hallituksen kriteerit voidaan nykyään merkittävän konsensuksen mukaan löytää niistä kansainvälisistä normeista, joiden toteutumista erinäiset think tankit ja vastaavat elimet koko ajan valvovat. Hyvä hallinto on niistä tärkeimpiä ja se merkitsee ennen muuta kansalaisvapauksia ja korruption puuttumista. Toki ainakin bonusta kai olisi, mikäli politiikka vielä edistäisi maan taloudellista menestystä.

Näiden asioiden suhteen olemmekin Suomessa pysyneet hyvissä kirjoissa. Kunnianhimomme on vienyt meidät jopa näyttämään tietä kaikille muillekin valtioille, mikä selvästi jo ylittää normaalit hyvän hallituksen kriteerit, velkaa hyviin tarkoituksiin on kuitenkin yhä ollut saatavilla kohtuullisin ehdoin, mikä on hyvä merkki.

Radikalismin tavaramerkkinä on aina ollut sellaisen korjaaminen ja jopa perusteellinen muuttaminen, mikä on toiminut hyvin. Meillä on tähän ollut aika lailla taipumusta, mikä on ilmennyt esimerkiksi koulumaailmassa. Monenlaista sotkua on kalliilla hinnalla saatu aikaan myös terveydenhoidon alalla ja kun ideologista intoa on riittänyt, on jopa väestökirjanpidon perusasioita menty sotkemaan miljardikustannuksin.

Onneksi kansa ei ymmärrä, mitä miljardi tarkoittaa ja herää kysymys, tietääkö hallituskaan. Vaikea sellaisia summia on hahmottaa ja niinpä jätetään ne suhteuttamatta mihinkään. Harjoituksen vuoksi voisi olla hyvä verrata esimerkiksi sosiaaliturvatunnusten ja liikennemerkkien vaihtamisesta koituvia kuluja asian tuomiin hyötyihin. Mikäli tämä on ylivoimaista, voisi vertauskohdaksi ottaa vaikkapa ulkoasiainhallinnon budjetin.

Mutta tässä mennään jo detaljeihin. Joka tapauksessa maamme tulevan hallituksen toivomme kaikkien yhteiseksi onneksi kuulua ns. hyviin hallituksiin ja valvoa yhteistä etuamme ainakin niin hyvin, ettemme joudu ylipääsemättömiin vaikeuksiin.

Sipilän hallitus, joka lyhensi velkaa, kelpaisi tässä suhteessa myönteiseksi esimerkiksi. Marinin hallitus valitettavasti kelpaa politiikkansa suhteen vain varoittavaksi esimerkiksi, vaikka sitä, kuten kaikki tiedämme,  johti valovoimainen persoonallisuus, johon kovin monet nuoret ja nuorekkaat naiset kaikkialla haluavat samaistua ja onhan se nyt jotain sekin. Verratkaapa Sipilään.

 Ei Suomi tuon politiikan takia vielä konkurssiin mennyt, mutta suuntahan on ollut selvä. Maamme on kyllä antanut miljarditolkulla epäitsekästä apua toisille vaikeuksiin joutuneille valtioille, joten kenties hallituksessa on ajateltu, että vielä se meidänkin sauna palaa. Ei ne vakuutusmaksut saa hukkaan mennä.
Mutta tässä minua nyt kiinnostaa Petteri Orpon hallituskone eli kysymykset puolueille (”eduskuntaryhmille”) niiden hyväksymästä hallituspolitiikasta.

Osittain kysymykset ovat yhtä tyhjän kanssa kaikessa abstraktisuudessaan, kuten numero 22: (Sitoudutteko yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Suomen rakentamiseen? Sitoudutteko kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamiseen?).

Kyseessä on suunnilleen saman tason kysymys kuin USA:han saapuville esitetty kysymys, aikooko tulija vahingoittaa maata tai kumota sen poliittista järjestelmää. Monissa kysymyskaavakkeissahan kysytään myös, onko mukana tuliaseita tai joukkotuhontaan sopivia materiaaleja.

Kun kysymys esitetään tuossa muodossa, ei nykyisessä Suomessa yksinkertaisesti ole sitä vastustavia poliittisia tahoja. Tulkintoja sen sijaan riittää loputtomasti. Jotkut niistä syyttävät nimenomaan Orpon puoluetta näiden asioiden loukkaamisesta.

Kiinnostava sen sijaan on esimeriksi kysymys numero 5., joka luettelon alkupäässä sijaitsevana kuulunee tärkeimpiin: Miten vastaisitte laaja-alaiseen työvoimapulaan Suomessa? Millä keinoin lisäisitte kansainvälistä rekrytointia työvoiman saatavuuden turvaamiseksi?

Kun ohjelmassa pyritään sitä paitsi luomaan myös 100000 uutta työpaikkaa, näyttää Orpon puolue haluavan melkoista mullistusta työmarkkinoilla. Patenttivastaus kysymykseen on tähän asti ollut valikoimattoman maahanmuuton lisääminen. ”Kansainvälinen rekrytointi” ja jopa sen lisääminen on kuitenkin nyt ilmoitettu lähtökohdiksi.

Tähän mennessä tuo rekrytointi näyttää merkinneen yksinkertaisesti ovien avaamista jokaiselle, jota kiinnostaa tulla katetun pöydän ääreen ja sillä on ollut vaikutusta pikemmin työttömyyden kuin työllisyyden lisäämiseen. Idea rekrytoinnista on itse asiassa aivan tuore ja sitä kai olisi mahdollista hoitaa paremminkin kuin surullisen kuuluisat sairaanhoitajaskandaalit osoittavat.

Mutta maahanmuutto liittyy paljoon muuhunkin kuin vain talouteen. Siitä muusta Orpo ja hänen edustaansa taho ei näytä huolta kantavan. Tätä listaa kannattaa ehkä lukeakin etupäässä tarkaten sitä, mitä siitä puuttuu.

Tuo niin sanotusti kansallinen koalitiopuolue ei puhu varsinaisesti kansallisista arvoista yhtään mitään ja on pakko päätellä, etteivät ne sitä millään tavalla kiinnostakaan.

Sen sijaan ollaan kovasti kansainvälisiä ja kulttuurissakin keskitytään maagisiin prosenttilukuihin, jotka on uhrattava asian hyväksi. Mutta tokihan tuo kakunjako on puoluepolitiikan keskeisiä asioita ja myös tärkeä asia mahdollisen yhteistyön pohjana.

Maahan on saatava hallitus ja onhan sellainen saatu aikanaan jopa Belgiaan. Luulen, ettei meillä tarvitse mennä eurooppalaisille poluille tällaista asiaa ratkaistaessa. Uusi hallitus tulee ja se toivottavasti pelastaa maamme edeltäjänsä perinnön tuottamalta vaaralta. Vastuukin on jonkin otettava.

Mutta vaarana on, että valtaa myydään nyt kalliisti ja panoksina on asioita, jotka nekin aiheuttavat omalla tavallaan peruuttamatonta vahinkoa.

Emme me vielä tiedä, mitä Orpon hallituskoneen oraakkelinlauseet käytännössä merkitsevät. Toivotaan, että se on parempaa kuin voisi pelätä.