Neuvosto-Vilnan henki?

 

Ei oikein matkaopas

Ričardas Gavelis, Vilnan pokeri. Suomentaneet Urté Liepuoniuté ja Per Länsmans. Siltala 2022, 575 s.

 

Vilna on historialtaan hyvin erikoinen kaupunki, kuten pari blogia sitten tuli todettua. Siinä on mystiikkaa taruineen lohikäärmeestä, basiliskista ja rautasudesta. Käsittämätöntä tragiikkaa liittyy Vilnan juutalaisväestön tuhoamiseen.

Historian monet käänteet näkyvät yhä mahtavissa kirkoissa, jotka heijastavat myös maallisen vallan vaihteluita. Suuren synagogan paikalla on nyt vain surkea neuvostohökötys, orpona vanhan kaupungin komeiden rakennusten keskellä.

Vilna oli kerran suurvallan pääkaupunki, mikä yhä näkyy sen valtavassa palatsissa, joka nyt toimii museona. Puolalaisillekin se on yhä kansallisten muistojen paikka ja vapaustaistelijoiden vainoamista Puolan 1863-1864 kansannousun jälkeen symbolisoi yhä Vilnan pyövelin, Muravjov-Vilenskin (Hirttäjä-Muravjov) nimi.

Napoleon, joka nimitti vuoden 1812 hyökkäystään Venäjälle Toiseksi Puolan sodaksi, selitti tulleensa Vilnaan vapauttajana ja puolalaiset muistavat tätä sotaa yhä kansallislaulussaankin. Siihen ajankohtaan sijoittuu myös Mickiewiczin runoelma Pan Tadeusz, joka sijoittuu Liettuaan, niin Puolan kansallisrunoelma kuin onkin ja Pariisissa kirjoitettu. Mutta toki runoilija asui ja opiskeli täällä Vilnassakin ja hänen muistoaan vaalitaan yhä.

Mutta Vilnan pokeri ei puhu näistä mitään. Se ajoittuu myöhäiseen neuvostoaikaan ja keskittyy kokonaan siihen, mitä homo sovieticusten ja homo litauicusten päässä tapahtuu tai oikeammin ei tapahdu.

Siellä päässä on nimittäin miltei pelkkää tyhjää ja sen ohella aina tietty määrä ulostetta. Homo sovieticus on jo menettänyt inhimillisyytensä ja hänen pupillinsakin ovat hävinneet, mutta homo litauicus tietää vielä, että asiat voisivat olla myös toisin.

Vilnan historiaan kirjassa on viitteitä vain minimaalisesti, mutta onhan niitäkin sentään. Myös maantieteelliset kohteet tulevat silloin tällöin esille, mutta olennaista kirjassa ovat ihmiset.

Jostakin syystä nimenomaan Vilna on yhdelle kertojahahmoista universumin perse, vaikka siellä sentään asuu myös noita inhimillisyytensä rippeet säilyttäneitä homo litauicuksia, joita ei vielä ole kokonaan kanukoitu.

Termi kanuukki viittaa tässä kirjassa homo sovieticukseen eikä siis kanadalaiseen. Mystinen ryhmä he (kanuukit) pyrkivät kanukoimaan kaikki ihmiset lapsesta lähtien, tekemään heidät kaltaisikseen syntymän jälkeen, sillä kanuukit eivät lisäänny luonnollisesti, suvullisesti.

Kanukointi tarkoittaa kaiken oman ajattelun tappamista ja se saavutetaan viime kädessä vaikka kidutuksella.

Mutta vastarintahenkeä löytyy yhä. Kirjan pisimmän -ja puuduttavimman- osuuden kirjoittanut kertoja fantasioi loputtomasti saastaisista, seksuaalisista ja makaabereista asioista ja murhaa lopulta rakastajattarensa. Asialla on jokin yhteys kapinaan kanuukkeja vastaan, mutta en ymmärrä mikä.

Samaan henkilöön keskittyvät muidenkin kertojien osuudet. Tappaja on jonkinlainen vastarinnan suurmies, joka loputtomasti hoki ja koki Vilnan olevan koko universumin perse. Eräässä fantasiassa se kasvaa jopa 20-kerroksisen talon kokoiseksi ja kanuukit käyvät sitä jatkuvasti nuoleskelemassa.

No, kyllähän kuvaukset kanuukeista tuovat välillä mieleen myös erinäisiä suomalaisia hahmoja lähinnä 1970-luvulta ja miksei myös nykyisyydestä. Ehkäpä vastaava kirja olisi voitu kirjoittaa myös Helsingistä?

No, en nyt sentään tiedä, mutta ainakin Venäjällä oli aina muitakin kuin noita homo sovieticuksia ja tietenkin heitä oli suhteellisesti vielä paljon enemmän Suomessa. Älymystöjä en tässä nyt vertaile.

Kirjan viimeisen osuuden kertoja on koira, joka näyttää huomaavan jotakin äärimmäisen tärkeää: Vilnan haju on muuttumassa. Vilna ei taida enää ollakaan se täysin pysähtynyt ja siis eloton kaupunki, jossa pelataan mieletöntä pokeria: nokitetaan hurjilla panoksilla, mutta ei lopulta koskaan näytetä kortteja, pelataan mielipuolista peliä, jossa ei ole mitään tolkkua -sitä vain pelataan.

Nykyistä Vilnaa ei tästä kirjasta tunnista lainkaan, eikä se taida antaa mitään eväitä tämän kaupungin ymmärtämiseen, vaikka siinä mainitaankin erinäisiä maantieteellisiä kohteita ja jopa jokunen talo ja ravintola.

Ymmärrän, että en ole kirjaa ymmärtänyt, enkä siis voi sitä myöskään suositella kenellekään Vilnaan matkustavalle.

Jotakinhan sentään kannattaisi aina lukea ennen kuin matkustaa tällaiseenkin tavattoman rikkaan historian kaupunkiin kuin Vilna. Valitettavasti sellaista lukemista on miltei mahdotonta löytää edes Helsingistä millään kielellä. Muualla Suomessa asiat tuskin ovat paremmin.

 Tilanne on aivan uskomaton, Vilnassa on sentään nytkin melkoinen määrä suomalaisia turisteja ja varmaan enemmänkin tulee, kunhan aletaan ymmärtää, mitä kaupungilla oin tarjottavana. Yhtymäkohtia löytyy myös omaan historiaamme.

 Mutta tämähän koskee aikaa ennen 1900-lukua, josta ei kenenkään tarvitse enää tietää mitään, niinpä Liettuan ja Puolan historia ovat maassamme lähes täysin tuntematonta. Sääli. Jospa meitä ollaankin kanukoimassa?