Tulevaisuus nyt!
Wilhelm Fucks, Tulevaisuuden
voimasuhteet. Tammi 1966, 217 s.
(Formeln zur Macht, suom. Maija Sarakontu)
Tämä saksalaisen
ydinfyysikon kirja herätti jo ilmestyessään melkoista mielenkiitoa, muistan,
että nuori tohtori Osmo Apunen arvosteli sen Historiallisessa aikakauskirjassa
(!) aika myönteisesti.
Kyseessä on yritys
insinööritieteellisin keinoin (matemaattisesti) ennustaa maailman valtioiden
taloudellisen ja sotilaallisen potentiaalin eli yhdessä laskettuna poliittisen
voiman muutokset noin 80 vuotta eteenpäin eli olosuhteisiin nähden hyvin
pitkällä tähtäimellä.
Tekijä kokeilee
ensin erilaisia yhtälöiden malleja erilaisten osoittimien kannalta ja päätyy
sitten valitsemaan kolme tekijää, jotka ylitse muiden kuvastavat valtioiden mahtia:
väestön määrä, energian tuotanto ja teräksen tuotanto.
Kaikki nuo
mittarit eivät ole ihan yhtä tärkeitä ja joudutaan myös kysymään, tuleeko pullonkauloja
vastaan ja mikä niiden merkitys voisi olla. Kirjoittaja ymmärtää myös hyvin
sen, ettei kehitys ole lineaarista, vaan kulminoituu tietyssä vaiheessa, jonka
jälkeen saavutetaan aikanaan tasapainotila.
Joka tapauksessa
yli kaiken merkitsee väestön määrä, jonka kehitykseen myös muut osoittimet ovat
sidottuja. Armeijoiden koko, ydinaseet, ideologiat ja vastaavat voidaan
sivuuttaa ”värähtelynä”, joka ei vaikuta mahtavuuden perustekijöihin.
Matemaatikkona
kirjoittaja kokeilee erilaisia malleja ja valitsee sitten ne, jotka tuntuvat
uskottavimmilta. huomautan, että tämä tapahtuu aikana, jolloin Kiinassa oli
vallalla Mao Tse-tung (Mao Zedong), Kiina tunnettiin erityisesti pahoista
nälänhädistään ja teki yhä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, vaikka riitaa jo
rakennettiin.
Joka tapauksessa
kirjoittaja valitsee esimerkeikseen kolme mahtia: Yhdysvallat, Kiinan ja Euroopan
yhteisön, joka vielä on hiukan fiktiivinen pelaaja. Joka tapauksessa vain yhtenäisenä
se saattaisi nousta merkitykseltään USA:n ja Neuvostoliiton tasolle, muussa
tapauksessa se jää mitättömien sirpaleiden kokoelmaksi.
Tämä siis
sanottuna siihen aikaan, kun Euroopan rooli maailman hallitsijana oli vain
parin vuosikymmenen takainen asia. Myöskään Intiaa kirjoittaja ei pidä
todennäköisenä kandidaattina todellisen suurvallan rooliin ja sivuuttaa myös
Indonesian kaltaisen kasvavan vallan.
Japani tulee
hänen arvioissaan jäämään keskinkertaiseksi alueelliseksi vallaksi, jollainen
se itse asiassa on ollutkin, samoin kuin Saksa. Näiden maiden menneet suurvaltapyrkimykset
olivat kriittisessä tarkastelussa arvioiden olleetkin alusta pitäen tuomittuja.
Kaiken a ja o on
väkilukujen muuttuminen, väestöräjähdys. USA:n ja Neuvostoliiton väkilukujen
tekijä arvelee saavuttavan 2000-luvun alussa noin 300 miljoonaa, mikä jälkeen
kasvu lakkaa. Intian väkiluku kipuaa samaan aikaan noin 700 miljoonaan, mutta
Kiinassa on vuonna 2040 jo peräti yli 2500 miljoonaa ihmistä.
Huomattakoon,
että vuonna 1950 Kiinassakin oli vasta vähän yli 500 miljoonaa asukasta ja
Intiassa noin 400 miljoonaa (silmämääräisesti graafista arvioiden).
Jo vuonna 2000
kirjoittaja arvioi Kiinan olevan maailman johtava maa ja vuonna 2040 ei koko
muu maailma yhdessä pärjää enää sille. Maailman väkiluku saavuttaa noin 8
miljardia, eikä enää kasva. Maapallo pystyy elättämään tämän valtavan massan ja
Kiinassakin löytyy kansalle kylliksi tilaa. Vain Egyptin arvioitu 80
miljoonainen kansa saattaa kirjoittajan arvion mukaan joutua maassaan ahtaalle,
asumiskelpoinen osa maatahan on kovin pieni.
Huomattakoon,
että lähtökohta ei ollut kovin vakuuttava: vuonna 1963 Yhdysvallat tuotti
terästä asukasta kohti noin 600 kiloa vuodessa, Neuvostoliitto noin 360 kiloa
ja Kiina 20kiloa. Energiaa asukasta kohti tuotti USA 67 megawattituntia,
Neuvostoliitto 30 ja Kiina 3,5.
Maapallon saastumista
ja raaka-aineiden riittävyyttä kirjoittaja ei nosta vakaviksi esteiksi
ennustetun kehityksen tiellä ja nyt tiedämme hänen olleen ilmeisen oikeilla
jäljillä. Voi olla, että kestävän kasvun rajan on jo ylitetty, mutta kasvu on
tosiasia. Kauhukuvat siitä, että kaikilla kiinalaisilla voisi olla jääkaappi
(!) tai peräti auto, ovat itse asiassa toteutuneet.
Maailman
voimasuhteet ovat siis mullistuneet hyvin suuressa määrin Fucksin oletusten mukaisesti.
Neuvostoliitto tosin on hävinnyt ja sitä on seurannut puolta pienempi Venäjä,
jonka hinku supervallaksi on ilmeisesti yhtä toivotonta kuin Saksan ja Japanin
aikoinaan.
Nyt joka
tapauksessa ollaan sellaisessa pisteessä, joka kirjoittajan mukaan on kaikkein
vaarallisin. Kun voimablokkien mahdin kehityskäyrät leikkaavat eli ovat yhtä
suuria, voidaan odottaa niiden turvautuvan jopa sotaan tilanteen ratkaisemiseksi.
Itse asiassa sellaisia
asioita ei ratkaista sodalla, vaan sänkykamarissa. Kuten Keijo Korhonen
aikoinaan muotoili, valta ei kasva kiväärinpiipuista (kuten Mao virheellisesti
arvioi), vaan naisen lantiosta. Kiina on jo tiellä ainoaksi supervallaksi, eikä
asiaa voi estää.
En tiedä, miten
suuri vaikutus Fucksin ennusteilla aikanaan oli. Minut kirja ainakin sai
aloittamaan kiinan opinnot, joissa edistyinkin mielestäni kohtalaisesti, mutta pääsin
hyvin harvoin käyttämään vähäisiä taitojani, joten nekin alkavat jo olla
unohtuneita.
Ainoa kiinan
harrastaja en sentään ollut. Samoihin aikoihin teki Die Zeit (Magazin)
kokeen, jossa toimittaja yötä päivää paukutti päähänsä magnetofonikeloilta kiinaa
neljän viikon ajan ja saavutti jo jonkinlaisen kielitaidon. Muistan vieläkin, miten
lehti otsikoi artikkelinsa, jonka oitis talletin: Vier Wochen Qual -1000 Wörter
Chinesisch.
Tuhannen sanan sanavarasto
kuukaudessa lienee tosiaan mahdollista hankkia ja kenties myös oppia ne 400
merkkiä, jotka tarvitaan alkeelliseen lukutaitoon, jonka Mao halusi kaikille opettaa.
Ich konnte mit Mao plaudern -voisin jutella Maon kanssa, kehaisi nääntynyt,
mutta onnellinen toimittaja.
Olkaamme kuin
hän!
Luin itsekin ko. kirjan. Olin vaikuttunut tuosta 8 miljardin ennusteesta , joka osui melko oikeaan. Väestönkasvu tosin tapahtui Afrikassa eikä Kiinassa. Väkimäärästä Erkki Paloheimo julkaisi mielipidekirjoituksen, joka tietenkin vaiettiin kuoliaaksi. Maksimi väkimäärä on kaksi miljardia, voidaan hetkellisesti käydä neljässä miljardissa, mutta sieltä pitää päästä pois.
VastaaPoistaTarkoitit varmaan professori Eero Paloheimoa.
PoistaOikein, minun virheeni.
Poista1950-60-lukujen suursotastrategia suhtautui ydinsotaan realistisena ja toteuttamiskelpoisena optiona. Tässä Neuvostoliitto oli merkittävästi jäljessä. Stalinin kuollessa Nl. omisti 8 ydinräjähdettä, USA yli 300. Berliinin ja Kuuban kriisien aikaan USA:lla oli jo 26.000 ydinräjähdettä, NL:n arsenaalia en tunne. Joka tapauksessa Curtis LeMay esitti arvion tulevasta sodasta: kaksi-kolme viikkoa, jonka jäljiltä Neuvostoliitto on kytevä raunio.
VastaaPoistaLisää lukuja, sopivasti Zeitin toimittajan äidinkielestä. 1000 yleisintä saksan kielen sanaa kattaa tiettävästi noin 80 prosenttia puhutusta kielestä. Toisaalta: ylioppilastutkinnon suorittaneen saksalaisen aktiivinen sanavarasto käsittää arviolta n. 20 -30 000 sanaa. Siinäpä tekemistä itse kullekin.
Tuota luokkaa ne frekvenssit ovat kiinankin kielessä. 400 merkkiä sitä paitsi riittää kattamaan lähes 80 prosenttia sanomalehtitekstistä. Loputkaan eivät ole mitään hepreaa asiaa harrastaneelle, merkit koostuvat radikaaleista, jotka usein antavat vihjeen siitä, mihin merkitys liittyy.
PoistaHyvä professori, Nin hao!
PoistaUnohtuiko nolla? Lehtijutun kutakuinkin täyteen ymmärtämiseen tarvitaan 4 000 merkin hallinta; 2 000 merkkiä on peruskoulutasoa.
400 merkin taitaja selviää rakkauskirjeestä, onhan sanoma kyllin yksinkertainen ja kirjeen saaja mielenlaadultaan ehkä hyvinkin vastaanottavainen.
Kirjoitettu kiina on sievä sykkerö yhdistelmämerkkejä: radikaali ja fonetikum. Yksi suorastaan suloisimmista on tässä: 音=sävel, 心=sydän ja yhdistelmämerkkinä 意=mielipide. Sydämen sävel, mikä voisikaan täydemmin kuvata ajatuksen pyhintä ydintä!
Hen hao, xiexie nin! Tuo luku ei ole omasta päästäni vaan esitetään DeFramcisin maineikkaan Beginning Chinese- kirjan johdannossa. Viittaus on tutkimukseen jota en nyt saa käsiini. Jokin idea lienee ollut myös Maon lukutaitokampanjalla jossa juuri to 400 merkkiä oli tavoitteena
PoistaEnglannissa pitää opetella enemmän "merkkejä".
PoistaJapanilaiset opiskelevat koko kouluajan tavumerkkejä (kanji). Ylioppilaan pitää hallita yli 2000 kanjia: kirjoittaa ja ymmärtää merkitys ja kahdesta kanjista muodostuva sana. Parissa vuodessa saavutin tuon tason kielikoulussa Tokiossa. Osasin jopa kirjoitta 18 radikaalin mutkikkaat kanjit. Pitää vain muistaa oikea järjestys. Jos ei muista sitä, ei osaa kirjoittaa. Japanilaiset ovat järjestyksen ihmisiä. Kanjeja on yli 50.000! Voidakseen lukea Nobel-palkitun romaanin tarvitsee apuna sanakirjaa.--- Nykyään voi unohtaa käsinkirjoittamisen. Tietokoneen IME autaa kirjoittamaan. Pitää vain tietää, mikä tarjotuista kanji-merkeistä on se oikea. Jos hallitsee japaninkielen tai kiinankielen, lukeminen on kuin katselisi videoesitystä johtuen kuvallisista (picture) kanjeista, ja videon musiikki tulee foneettisista kanjeista.
PoistaVäestön määrä, teräksen tuotanto ja energian saatavuus ratkaisivat varmaan toisen maailmansodan. Ovathan ne edelleen keskeisiä, mutta ratkaisevin taitaa olla nykyisissä valtapyrkimyksissä transistori. Tätä muutosta demonstroi meille näyttävästi USA jo ensimmäisessä Persianlahden sodassa, tai vaikkapa Israel joka päivä. Meillä kaikilla on tänään taskussa laite, jossa on noin 10 miljardia transistoria, puhumattakaan pilvipalveluiden tuottamisesta valtavilta serverifarmeilta käsin. Moderni asetekniikka on totaalisen riippuvaista laskentavoimasta, joka puolestaan edellyttää miljardien transistorien organisointia prosessoreiksi, muistipiireiksi, kuvankäsittelypiireiksi, puhumattakaan tietoliikenteestä, tai vahvasti nousevasta tekoälystä. Vaikka edistyneimpien mikropiirien valmistaminen onnistuu vain Taiwanilla ja osin Etelä-Koreassa, amerikkalaiset, plus yksi hollantilainen, kontrolloivat totaalisesti puolijohdeprosessien valmistamisessa vaadittavaa teknologiaa. Ilman tätä osaamista ollaan 80-luvun alun teknologisella tasoilla. Korkean teknologian vientikiellon voima on valtava, jos se pitää. Teknologisen valta-aseman pitämiseksi Taiwan on USA:lle lähes elämän ja kuoleman kysymys.
VastaaPoistaNo kontrolloivat mitä kontrolloivat. Se on sitä värähtelyä. Monta vuosikymmentä eivät kontrolloi yhtään mitään. Kiina sen sijaan kontrolloi harvinaisia maametalleja, mikä on pysyvä aasi. Toki Kazakstanilla, Taiwanilla ym. pienillä valtioilla on omistuksia, mutta kyllä isot naapurit ne taskuunsa pistävät ajan mittaan. Mikäli yritetään väkivalloin muuttaa historian kulkua, voidaan toki päästä massatuhoonkin.
Poista""Ilman tätä osaamista ollaan 80-luvun alun teknologisella tasoilla. Korkean teknologian vientikiellon voima on valtava, jos se pitää.""
PoistaPoliittisten pukareiden taannoin masinoima yritys nostaa Suomi korkean teknologian paratiisiksi -- eli Imatralle suureellisin elkein perustettu kuvaputkitehdas Valco -- teki mahalaskun, jonka olisi luullut opettavan etologisen draivinsa riivaamille toimijatahoille, niin investoijille kuin rusinoita pullasta poimiville poliitikoillekin, miten mahdotomia ajatuksia jonkin aivan tiettyihin kognitiivisiin ominaisuuksiin palautuvan tekniikan tuonti- ja vientiyritykset todellisuudessa ovat. Japanilaisella tuotantokulttuurilla ei ollut mitään edellytylksiä menestyä suomalaisen osaamisen maisemissa.
Luulen, ettei mikromittaisen puolijohdetekniikan tuotannon päätyminen juuri noihin tiettyihin kaukoidän maihin voi olla sattumaa. Tekniikan historiaa ei kuitenkaan näiltä osin ole kirjoitettu -- ei ainakaan niin, että ymmärrys sitä niin paljon puhuttua "osaamista" kohtaan yhtään syvenisi. Kun nyt meillä vaalien jälkitunnelissa tunnelmoidaan kaikenlaisilla maan uutta teknologista nousua ihanteellisesti maalailevilla mielikuvitelmilla, kukaan ei tohdi näitä etologisen toimintadraivin riivaamia yrittäjähenkisiä idealisteja toppuutella, saati sitten että kaataisi tynnyrillisen kylmää vettä niskaan ja toteaisi että tuollaisista hankkeista mitä todennäköisimmin jää jäljelle vain hirvittävä massa elätettäviä mukamas työn perässä tänne haalittuja "maahanmuuttajia".
Kukapa haluaisi olla pessimisti ja ilonpilaaja. -- Mutta jos jonkun on sellainen realistin rooli otettava ja omaksuttava, luulen, että nimenomaan historiankirjoittajien ammattitaito olisi siihen sopivin. Mutta heidän työpanostaan käytetään lähes yksinomaan erilaisten menestystarinoiden kirjaamiseen -- ikään kuin menestyneiden yritysten pitäisi ikuistaa kilpailuvoittonsa kirjoihin ja kansiin, siis ihan saman tapaan kuin poliitikot kirjoittavat muistelmansa joissa yrittävät sementoida itselleen edullisen kuvan elämästään ja toiminnastaan.
Pessimistin olisi perustelumpaa laukoa varoituksen sanojaan, jos tuollaiset suuren luokan kysymykset -- kuten juuri se miksi korkean teknologian hallinta ei voi levitä kaikkialle -- nousisivat yleiseen tietoisuuteen ja saisivat tiedollista valaistusta kulttuurikognitiivisista kartoituksista ja kokemuksista. Esimerkiksi Nokian kännykkähistoria tuossa mielessä on meiltä yhä kirjoittamatta. Sehän oli suomalaisuuden kulttuurihistoriaa puhtaimmillaan eli surkeimmillaan. Nyt ilmassa on taas samanlaisia äänenpainoja -- ihan ultraidealistiset ideologiat, "vihreä siirtymä", ovat noituneet poliitikkojen ymmärryksen, ja jälki tulee olemaan hirveää.
“…ratkaisevin taitaa olla nykyisissä valtapyrkimyksissä transistori… Korkean teknologian vientikiellon voima on valtava, jos se pitää. Teknologisen valta-aseman pitämiseksi Taiwan on USA:lle lähes elämän ja kuoleman kysymys…”.
PoistaNäin näytetään maailmalla ajateltavan. Yhdysvaltojen harjoittama Kiinan ja Taiwanin politiikka vahvistaa viimeistään tämän ajatusmallin totuudellisuuden. USA:n Kiinan vastaiset rajoitukset ja pyrkimys erottaa Taiwan Kiinasta ovat maailmanlaajuisessa merkityksessään valtaisat.
Tämän politiikan rinnalla USA:n Ukrainan politiikka tulee ymmärrettäväksi. USA:n itse ilmaisemana tarkoituksena on Kiinan ”patoaminen”, ja se on mahdollista vain siten, että Venäjän resurssit eivät ole Kiinan tukena ja käytössä. Venäjää tulee heikentää ja eristää se muusta maailmasta.
Ja puolestaan myös Kiinan Venäjän politiikka vahvistaa tämän ajatusrakennelman: Kiinan ja Venäjän suhde vahvistuu USA:n ja EU:n pyrkimyksistä huolimatta. Vain Macron pyrkii vahvistamaan EU:n itsenäistä asemaa maailmassa, Suomi sen sijaan kavahtaa moista pyrkimystä.
"Vain Macron pyrkii vahvistamaan EU:n itsenäistä asemaa maailmassa, Suomi sen sijaan kavahtaa moista pyrkimystä."
PoistaMikä on EU:n substanssi maailman turuillla:
Tyhjät housut, suuret luulot itsestään ja rettasat puheet. Macronissa tämä uho konkretisoituu erinomaisesti.
”…Tyhjät housut, suuret luulot itsestään ja rettasat puheet. Macronissa tämä uho konkretisoituu erinomaisesti…”
PoistaNoinko kehnoon jamaan on Eurooppa ajanut itsensä? Että Ameriikan vasallina on kyyröteltävä ja tyydyttävä autuaana osaansa, kaulapanta kaulassansa?
Tuohon ajatteluun nähden Macronissa on sentään ytyä. Mennään Kiinaan ja luodaan teknologiasuhteen myös sinne. Eikä vain itketä apaattisena tyhjät housut kintuissa.
Perussuomalaiset, nuo jenkkien puon nuolijat.
Poista"... Macronissa on sentään ytyä."
PoistaKatso vaikka Ukrainaan ja vertaa vaikka Macronin ja UK/ Boriksen ansiolistaa siellä.
Vai oletko niitä miehiä, kuten Macron ja Scholz, jotka toivoivat heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainan nopeaa häviötä, jotta talous ja kauppasuhteet eivät liiemmin häiriinny?
Jos olet, kuinka arvelet tuon asenteen toimivan, jos Suomi vuorostaan on kusessa? Et välitä, koska intressisi ja sidosryhmäsi ovat muualta?
Nyt aika moni maa Euroopassa, Saksa niistä merkittävimpänä, on vetänyt herneet syvälle nenäänsä siitä, että Macron nimitti itse itsensä Euroopan keisarksi ja lähti siinä roolissaan kumartelemaan Kiinan keisaria. Höpötteli ilman mitään mandaattia monta tuntia kahdestaan Xi:n kanssa, vain tulkit paikalla. Olis kiva tietää, mikä kaikki oli tuolloin kaupan vain siksi, että Macronin ego sitä vaati.
Euroopan on aivan tyhjä pullistella, kun lihasta ei valitettavasti ole. Vain suuret kuvitelmat ja isot puheet.
14.38: “…Katso vaikka Ukrainaan ja vertaa vaikka Macronin…”
PoistaSinulta taisi hukkua punainen lanka. Kommentissahan alun perin pohdiskeltiin Euroopan ja erityisesti EU:n itsenäistä politiikkaa erityisesti suhteessa Kiinaan ja Kiinan kauppaan. Kauppaan, jota USA haluaa kahlita.
Mutta jos haluat haastella Ukrainasta, niin ok.
”… toivoivat heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainan nopeaa häviötä…
Toivoin, että Saksan ja Ranskan kutoma Minskin sopimus Itä-Ukrainasta olisi pitänyt, ja sota olisi vältetty. Nyttemminhän tosin nuo molemmat maat paljastivat, että neuvottelut olivat vain hämäystä ajan voittamiseksi ja Ukrainan varustamiseksi sotaan. Sitä saa, mitä tilaa.
”… jos Suomi vuorostaan on kusessa?...”
Ei parane pissiä housuun. Missä kusessa sitä Suomi tulee olemaan?
”… nimitti itse itsensä Euroopan keisarksi ja lähti siinä roolissaan kumartelemaan Kiinan keisaria…”
Värikästä kieltä, ei siinä mitään. Vähän kun vielä ajattelet ja siistit kieltäsi, niin tiedä mihin päädyt.
"Missä kusessa sitä Suomi tulee olemaan?"
PoistaVrt. "Ei Venäjä Ukrainaan tule hyökkäämään. Ei se niin hullu ole."
No, hommansa kullakin. Mutta suomalaisten mielien kääntäminen Venäjän toimia myötäileväksi saattaa olla hiukan haastavaa juuri nyt. Ranska ja Saksa ovat jo eri juttu. Siellä homma olisi paljon helpompaa, kuten mm. Macronin ja Scholzin touhuista läpi paistaa.
Joten voimia, veli, voimia valitsemallasi tiellä.
Perussuomalaiset ovat (uus)ryssän vihassaan ja NATO kiihkossaan menetetty kansa.
PoistaMäärä, ei laatu. No kiinalaisen laadussa ei kai ole muuta vikaa kuin yletön taipumus autoratiivisyyteen siihen kun lisää tekoälyn mielettömän kehityksen niin ennustaminen voi käydä kinkkiseksi.
VastaaPoistaKukaan ei ole niin viisas kuin insnyöri. Paitsi ruåtsalainen insnyöri.
VastaaPoistaInsinööriä viisaampi on vain majava.
Poistanimim. "Insinööri"
Luin Fuchksin kirja, olin vähän toisella kymmenellä. Hiukan oli ihmettelemistä, koska Kiina oli silloin kehitysmaa. Kirjoittajan arviot tai tietämys on osoittautunut joka tapauksessa yllättävän paikkansa pitäväksi. Oliko se tuuria vai näkemystä?
VastaaPoistaOlisi hauska kuulla myös muista samoihin aikoihin tehdyistä ennusteista, jotka käsittelivät uhkakuvia.
"vuonna 1963 Yhdysvallat tuotti terästä asukasta kohti noin 600 kiloa vuodessa" No ei varmaan tuottanut. Tuolloin USA:n kokonaistuotanto olisi ollut noin 118 miljardia tonnia, joka on yli tuhat kertaa enemmän kuin nykyään.
VastaaPoistaMeniköhän laskut nyt kohdalleen? 600 kiloa ei ole erityisen paljoa. Tuotanto lienee ollut lähempänä 118 miljoonaa kuin miljardia.
PoistaNo, kuulkaas, siinä tonnissa on jo tuhat kiloa...
PoistaSe tyypillinen tuhatkertainen virhe.
PoistaMinisteri tasoa, ylipätevä kunnanhallitukseen siellä ei yleensä saada edes ekaa numeroa oikein mutta suuruudetkäsitetään pienemmiksi.
Poista”Tulevaisuus nyt!”
VastaaPoistaVenäjän ulkoministeri Sergei Lavrov lausui: ”Me emme halua sitä, että ukrainalaiset antautuisivat. Me haluamme sitä, että ukrainalaiset lopettaisivat vastustamisensa.”
Edustaako tämän lauseen logiikka normaalia logiikkaa, vai uskooko Lavrov ym. ryssätyperykset, että Venäjän auktoriteetti on niin mahtava, että he voivat livertää ihan mitä tahansa?
Ja jos tällaisen logiikan livertelyä ei hyväksytä, niin Lavrovin yms. reaktio on selvä: ”Debily bljad’” (Vitun älykääpiöt).
"Neuvostoliitto tosin on hävinnyt ja sitä on seurannut puolta pienempi Venäjä, jonka hinku supervallaksi on ilmeisesti yhtä toivotonta kuin Saksan ja Japanin aikoinaan."
VastaaPoistaProfeetan puhetta. Onko siinä - samoinkuin koko lännen ajattelussa - ollut kuitenkin se ajatusharha, että Venäjän johdon on ajateltu toimivan läntisellä, fucksilaisella kustannus-hyöty logiikalla? Jos siellä toimitaankin eri logiikalla, jossa kustannukset rahalla tai ihmishengillä mitattuna eivät paina mitään, kun taas Imperiumin palauttaminen ja sen Kunnia kaikki. Tannerraukka ennen talvisotaa ja amerikkalaiset Afganistanissa lankeavat siihen samaan harhaan: prijisoimaan oman ajattelunsa vastapuolen.
Putin toimii vanhalla viime ja sitä edeltävän vuosisadan toiminta-ajatuksella. Toisaalta jos on vain vasara (ydinase ja muut asevoimat) näkee kaikki ongelmat helposti nauloina...
Herää kyllä kysymys, kuka parin vuoden päästä parhaiten nauraa, ei oikein näytä siltä, että Venäjän asema silloin olisi parempi kuin vuosi sitten.
”… uskooko Lavrov ym. ryssätyperykset, että Venäjän auktoriteetti on niin mahtava…”
VastaaPoistaNäin maailmalla uskotaan, jos kysytään ulkomaisilta asiantuntijoilta, kuten tämänpäiväinen HS on tehnyt: "...Ukrainan sotilaallinen voitto ei ole realismia...".
”… ”Debily bljad’” (Vitun älykääpiöt)…”.
Tässähän meillä on mainio lisä tähän blogiin; ajoittain voitaisiin korvata sana ”ääliö” tällä lausahduksella.
Ehdotan, että käytetään neutraalimpia sanoja, esim. "Tolvana".
PoistaYhtä olen pysyvästi kummastellut: Laskin jo lokakuussa 2016, silloisilla parametreilla ja muutosvauhdeilla reaaliaikaisesti, että Kiinan BKT ohitti Yhdysvaltain BKT:n määrän ostovoimapariteetilla laskettuna lokakuussa 2016. Vallan huomattava historiallinen tapaus, joka ei kuitenkaan ole saanut juurikaan huomiota, ei ainakaan länsimaissa. Enkä tarkoita omaa laskelmaani, vaan yleisesti saatavilla luvuilla laskettavissa ollutta/olevaa suuretta sinänsä. Maailmanhistoriallinen tapaus. - Tässä näköjään toteutuu vanha paradoksi: Mitä merkittävämpi ja dramaattisempi ja kerrassaan käänteen tekevä tapahtuma, sitä vaikeampi sitä on havaita ja noteerata. - Pettymystäni tämän kärkipaikan vaihdoksen huomaamattajäämisestä lohdutti hieman se, että Erkki Liikanen toissa edellisessä kirjassan ikäänkuin ohimennen ja asiaa sinänsä korostamatta totesi saman: Kiina ohitti Yhdysvallat.
VastaaPoistaSerpentza Youtube kanava on merkillinen dokumentti Kiinan avautumisesta, noususta ja uudelleen sulkeutumisesta. Siis 15 vuoden aikana. Alussa Serpentza ajelee mopolla ympäriinsä ja kauhistelee esmes ojissa makaavien ihmisruumiiden hajua, joita kukaan ei vaivaudu korjaamaan pois. Keskivaiheilla Serpentza hankkii asunnon ja kiinalaisen vaimon. Lopussa Serpentza asuu Amerikassa eikä kenties koskaan pääse takas kiinaan.
VastaaPoista