maanantai 10. huhtikuuta 2023

Anakronismeja ja aivokummituksia

 

Olemassa olemisen kysymyksiä. Suomi ja Savo

 

Kysymys siitä, mitä olemassa oleminen on/tarkoittaa ja mitä ei, on aina ollut filosofeille läheinen. Keskiajalla puhuttiin realisteista ja nominalisteista, joiden kiistat koskivat yleiskäsitteiden olemassaoloa tai sen puuttumista. Eksistentialistit keksivät vuorollaan tuon tuoreen aihepiirin ja onhan niitä sen kaivelijoita ollut maailman sivu. Tärkeähän asia on.

Historian populaaritulkinnoissa ja vähän muissakin törmää usein kysymykseen siitä, oliko Suomi jossakin tietyssä historian vaiheessa olemassa vai eikö ollut. Kiivaimmat nominalistit (vai realistit?) väittävät, ettei mitään Suomea ollut eikä voinut ollakaan ennen kuin sen virallisten paperien maailmassa voidaan todeta saaneen poliittisen olemassaolon.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että tunnettu venäläinen kirjallinen hahmo Kozma Prutkov (joka oli ja on kirjallisena olemassa, vaikka hänen kerrotaan päättäneen maallisen olemassaolonsa muuttumalla musteläiskäksi) on eräässä kuolemattomassa mietelmässään sanonut, että todellisuuden ytimeen voi päästä vain valtion palveluksessa.

Ehkäpä voimme siis viitata kintaalla puheille sellaisesta Suomesta, joka olisi ollut olemassa ennen vuotta 1809? Vai voimmeko itse asiassa ottaa viralliseksi syntymävuodeksi 1917? Eikös tässä hiljattain juuri kaikkialla kerrottu, että Suomi täytti sata vuotta? Vai eikö muka täyttänytkään?

Toki jo 1500-luvulla tuli Ruotsin kuninkaiden titulatuuriin Suomen suuriruhtinaskunta, joka ei rajoittunut Juhana-herttuan aikaiseen Suomen herttuakuntaan, vaan ulottui idässä aina Rajajoelle saakka ja pohjoisessakin kenties jopa Jäämerelle saakka.

Myös Suomen menneisyydestä kertovat Suomen kronikat1600-luvulla (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=suomen+kronikka )puhuivat jo paljon suuremmasta Suomesta kuin varsinaisesti siitä läntisestä alueesta, josta maa oli saanut nimensä. Vastaava kehityshän tapahtui kaikkialla: Viron käsite tuli Virumaan pohjalta, Saksa Saksin ja niin edelleen. Britannian (Grande-Bretagne) nimitys lähti Bretagnesta (Brittany) ja niin edelleen.

Ainakin jo 1600-luvulla ymmärrettiin Suomella Ruotsin valtakunnan sitä aluekokonaisuutta, joka oli Pohjanlahden itäpuolella ja 1700-luvulla osattiin jo huolestua sen pysymisestä valtakunnan yhteydessä. Poliittinen heräily Suomessa oli tosiasia.

Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Ruotsin todettiin luovuttavan Venäjälle osan Suomen suuriruhtinaskunnasta. Myöhemminhän Venäjällä -ja Suomessa- otettiin sitten käyttöön käsite Vanha Suomi, johon tuokin alue kuului. Haminan rauhassa ei sen sijaan puhuttu Suomesta, vaan tiettyjen läänien luovuttamisesta, mikä oli tietenkin tarkempi juridinen ilmaus.

Sitä paitsi Suomi oli tuolloin jo kahtia jaettu, joten ei ollut edes korrektia puhua sen pilkkomisesta. Ne alueet, jotka vuosien 1721 ja 1743 rajanvedoissa jäivät Venäjän hallintaan, eivät yhtäkkiä muuttuneet pelkäksi Venäjäksi enempää kuin Ruotsin puolelle jäänyt osa Suomea olisi ollut pelkkää Ruotsia eikä Suomea lainkaan.

Toki ennen Haminan rauhaa Suomella ei ollut edes autonomista valtiollista olemassaoloa, oma keskushallinto muutti sitten tilannetta olennaisesti, mutta eihän se Suomen olemassaolon kaikinpuolista alkua merkinnyt.

Kysymystä siitä, mitä käsite Suomi merkitsi erityisesti 1700-luvulla, on aika paljon tutkittu, vaikka kysymys on viime vuosikymmeninä jäänyt melko epämuodikkaaksi. Puhuminen Ruotsi-Suomesta on toki  anakronismi, sillä mitään valtioliittoa ei ollut. Tanska-Norjakin on tässä suhteessa ilmeisesti asianmukaisempi käsite.

Mutta eihän se juridinen puoli kaikkea tässä maailmassa merkitse muille kuin Kozma Prutkoville ja hänen koulukunnalleen. Ei kaikki tässä maailmassa ole virallisiin papereihin kirjoitettu ja asianmukaisesti vahvistettu ja silti se saattaa olla ihan tärkeää.

Ajatelkaamme Savoa. Historiallisen pyrrhonismin edustaja voi todeta, että todella Savo ilmestyi aikoinaan virallisiin papereihin ja vieläpä sitten jakaantui eri yhteyksissä Suur-Savoon ja Vähä-Savoon eli Pien-Savoon. Sen jälkeen se niistä hävisi.

Onko meidän nyt mahdollisesti sitten ajateltava, että vaikka Savo joskus oli, ei sitä enää ole? Ja kuin Savo joskus oli, oliko sitäkään olemassa yhtenäisenä entiteettinä? Mikä, jos mikään, nyt lopultakin yhdisti Pien-Savoa ja Suur-Savoa?

Tuskin voimme tänäkään päivänä puhua yhtenäisestä Savosta. Kuopiolaisten kotkotukset eivät mikkeliläisiä hetkauta millään tavalla, paitsi yrittäessään syrjäyttää eteläsavolaisten edut vaikkapa soteasioissa. Puhuttu kielikin on molemmilla seuduilla kovin erilaista.

 Missä sitä paitsi olisivat Savon rajat? Sellaisia rajoja ei ole olemassa ja sikäli kuin on, ne ovat keinotekoisia eivätkä merkitse juridisesti mitään. Etnologisestikin erilaiset perinteet ja sanontatavat näyttävät vaihtelevan pitäjänrajoista riippumatta.

Ehkä meidän on siis otettava lusikka ns. kauniiseen käteen ja todettava: mitään Savoa ei ole olemassa. Mikäli pitäydymme kriittisessä asenteessa myös historiaan nähden, voimme lisätä tähän: eikä ole koskaan ollutkaan.

Siitä huolimatta puhumme kyllä Savosta aivan luontevasti jokapäiväisessä kielenkäytössämme ja näyttää siltä, että moni kuvittelee ainakin asuvansa Savossa ja olevansa savolainen tai sitten kieltäytyy ehdottomasti tästä kunniasta. Molemmissa tapauksissa hän olettaa Savon ja savolaisuuden todelliseksi.

Sama se oli tuon Suomenkin kanssa: sen rajat eivät olleet selkeät, saati ikuisesti samat, se ei ollut yhtenäinen alue eikä poliittisesti toimivaltainen yksikkö, vaikka sillä kyllä oli Ruotsin valtiopäivillä edustajansa, jotka vaalivat myös sen yhteisiä intressejä.

Silti kyseessä oli käsite, jonka kaikki tunsivat ja jota kaikki käyttivät. Se oli hyödyllinen ja jopa välttämätön ja siis olemassa, ei pelkkä aivokummitus, jota mikään reaalimaailman entiteetti ei olisi vastannut.

Tämän asian kieltäminen, jota nykyään näyttää paljonkin esiintyvän, kaipaa sen sijaan selitystä? Mistä tämä ajattelutapa oikein tulee ja mitä se palvelee. Jotakin olennaista aikamme suomalaisuudesta se ainakin näyttää kertovan.

39 kommenttia:

  1. Saksalainen Sebastian Münster julkaisi vuonna 1544 suurta suosiota saaneen teoksen Cosmographia, jossa esiteltiin "kaikki maailman maat". Joukossa oli myös "Finland", joka kirjan mukaan oli ennen ollut Moskovan suuriruhtinaan alaisuudessa ja ortodoksinen, mutta jo aikaa sitten ajautunut Ruotsin kuninkaan valtaan. Siellä oli kaksi kaupunkia Turku ja Viipuri, mutta mainituksi tulevat myös muutamat muut paikat. Maassa puhutuista kielistä mainitaan ruotsi ja suomi. Myöhemmissä painoksissa, joista latinankielisen Finland-osuus on käännettykin suomeksi, tiedot muuttuvat paljon villimmiksi ja esimerkiksi Viipurin sanotaan olevan täysin slaavinkielinen kaupunki, mitä alkuperäisessä painoksessa ei kerrota, vaan sanotaan siellä puhuttavan ruotsia ja suomea.

    Lähteinään Münster sanoo olleen erinäisiä ruotsalaisia oppineita ja myös "joitakin suomalaisia". Nykyajan viisaamme varmaan häpeäisivät edeltäjiensä tietämättömyyttä kun menivät moisia pötypuheita mielikuvitusmaista sepittämään. Halusivat varmaan vähän koijata saksalaista ystäväänsä. Paitsi että eihän mitään Saksaakaan ollut!

    VastaaPoista
  2. Tuo Suomen olemassa olon "kieltäminen" taitaa enemmän liittyä erilaisten pseudohistoroiden alasampumiseen, niiden joissa rakennellaan muinaisia kuningaskuntia ja komeita historioita tyhjän päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa tuo Suomen olemassaolon kieltäminen rajoittuisikin johonkin esihistorialliseen huuhaahan.

      Mutta valitettavasti se ihan tätä päivää, täyttä totta ja umpi-wokea:

      "Suomi kansakuntana on keinotekoinen konstruktio, jolla ei ole mitään historiallista pohjaa. Suomalaisuutta ei ole olemassa, joten siihen vetoaminen on pelkkää julmaa ja naapureitamme rajusti uhkaavaa nationalismia jos ei suoraa rasismia." Jne.

      Tuon takana on jokin vääristynyt ideologia, jonka mukaan "Suomi kuuluu kaikille".

      Mikä siinä, mutta Kelan tuo panee kyllä todella tiukille.

      Jo ensimmäiset miljoona uutta suomalaista edunsaajaa panee puhdasotsaisimmatkin miettimään, että kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään - taas.

      Itsensä ja omat rajansa olisi hyvä tuntea ja tunnistaa myös kansakunnan tasolla.

      Poista
    2. Se koira ärähti?

      Poista
    3. Wokessa ja puhtaasta pahuudesta ja ilkeydestä siinneestä helluntalaisuudessa on paljon yhteistä. Kummankin liikkeen taustavoimalle on tärkeää pitää ihmiset ilman tietoa ja sotkea tieto kaikella hörhöilyllä ja häröilyllä.

      Poista
    4. Ruotsissa on muuten ainakin yksi suku jotka ovat perinteisesti lisääntyneet raiskaamalla ja pakkonainnilla; Kuninkaalliset.

      Poista
    5. Ruotsin kuninkaalliset eivät ole yksi suku.

      Poista
    6. Olettaisi että suomalaisuuden kieltäminen linkittyy globaaleihin markkinoihin, sitä myöden kauppasotaan. Lähinnä ulkomaisen toimintalogiikka kaupankäynnissä on eri kuin kotimaisen. Sitten on jenkkien näkemys ja heidän näkemys euro-dollarista, kun taas erikseen uskonnollisten liikkeiden näkemys arvoista, ns. nationalistinen näkemys on vain yksi näkemys monista. Identiteettipolitikointi on enemmänkin hajota ja hallitse hallinnointia.
      Lähtökohdin eurossa se valtaväestö koostuu suomalaisista, mutta vähemmistöt ovat samalla tavoin riippuvaisia taloudesta. Kun taas laki näkemykset aatoksena on ilmeisesti tarkoitettu koskemaan naisia, lapsia, vanhuksia ja vammaisia. Ei niissä uskonnoista, tai kulttuureista ole keskusteltu. Lopputulema tainnee olla että ne suomalaiset miehet ja naiset työllään auttanevat näiden vähemmistöjen porskuttamisessa. Suomenruotsalainen porvari nauranee partaansa. Tosin ei pitäne steteotypisoida, kaikki suomenruotsalaisetkaan ole porvareita.

      Poista
    7. Pikemminkin patamusta kapitalistijenkki nauraa partaansa tätä suomalaisten oman maan, kulttuurin ja kielen häpeää ja ruotsalaisten syyttelyä sekä kerää rahat samalla tyhmiltä pois.

      Poista
  3. Erinomainen pohdinta taas kerran.

    VastaaPoista
  4. "Suomea ollut eikä voinut ollakaan ennen kuin sen virallisten paperien maailmassa voidaan todeta saaneen poliittisen olemassaolon."

    Bulgakov: Ei dokumenttia, ei ihmistäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia nyt on vain dokumenttien tiedettä, jos ei kirjallisia lähteitä, kyse on esihistoriasta ja sitä tutkitaan arkeologian ja kielitieteen keinoin.

      Poista
  5. Auttaisiko tässä Suomen olemassaolokeskustelussa se, että määritellään, mitä Suomella kulloinkin tarkoitetaan, esim:

    - tiettyä lähteissä määriteltyä poliittis-taloudellistä yksikköä

    - maantieteellistä aluetta

    - aluetta, jolla asuu tietty etninen tai kielellinen ryhmä

    - aluetta, jonka asukkaat tuntevat erillisyyttä verrattuna naapurialueisiin..

    Jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihän se o, Suomi on eriaikoina tarkoittanut ja tarkoittaa eri asioita ja Fen/Finland taas toisia.

      Poista
    2. Kaikkia noita plus tapaa olla ja elää - ja ennen kaikkea suomalaista kulttuuria laajassa mielessä ymmärrettynä.

      Poista
    3. No niin, nyt sitten taas niputit "suomen" yhdeksi kansallismieliseksi anakronismipaketiksi.

      Poista
    4. "anakronismipaketti"

      Avaatko hieman, miten oikenajattelijan tulee Suomesta ajatella.

      Olen kovasti kiinnostunut, kun nyt kerran puheeksi tuli.

      Poista
    5. Vanha heitä linkki hämäys?
      Mitä on suomalainen kulttuuri?
      Se on tänään eri asia kuin mitä se oli 1950 tai 1930 -luvuilla, vanhemmista ajoista nyt puhumattakaan.
      On olemassa kokoajan muutoksen tilassa oleva jatkumo, jota voimme seurata jotenkuten jonnekin Agricolan päiviin, mutta emme juurikaan kauemmaksi.
      Ja sitten on tietenkin kysymys kenen kulttuurista puhumme, ylhäisten, porvariston, papiston, talonpoikien, sotilaiden, renkien, piikojen, naisten, miesten, lasten jne.
      Mitään ei siis voi sulkea yhden käsitteen taakse, eikä ole olemassa sellaista oikeaa totuutta (ja yhtä johtajaa), jota kovasti tunnut kaipaavan.

      Poista
    6. Mitä on suomalainen kulttuuri... Tämä kysymys kiinnostaa ja pohdituttaa kovasti. Ehkä lyhyesti sanottuna suomalaisen kulttuurin edustajat eli suomalaiset ovat näennäisen tyynen ulkokuoren alla hyvinkin tulisieluisia ja joskus jopa dramaattisia luonteeltaan. Tuntuu, että monella kuplii pinnan alla suvunperintönä paljon tukahdutettuja tunteita, joille etsitään väylää ja keinoa tulla rakentavasti näkyviksi. Voisiko myös dramaattinen ilmastomme - kesän paratiisimainen olemus ja talven helvetillinen kurimus - vielä kärjistää luonteenpiirteitämme? Luonnon vääjäämätön kiertokulku sykkii aina tietoisuutena takaraivossa ajatuksena, että äläpäs intoile liikaa, sieltä se talvi kuitenkin tulla tupsahtaa. Kaikki tuntuu myös olevan tässä maassa jokotai, kovin mustavalkoista ja ns virallisia totuuksia mahtuu vain yksi kerrallaan. Ehkä sitä maailmankuvaa olisi mahdollista laventaa?

      Poista
    7. Lämmin kiitos vastauksesta.

      Olen samaa mieltä siitä, että suomalainen kulttuuri kehittyy kaiken aikaa ajan mukana.

      Onhan sitä pitkä matka tultu savupirttien asukeista ja ruotsalaisten tykinruoasta yhdeksi monella mittarilla maailman parhaaksi noteeratuista korkean elintason hyvinvointivaltioista. Ja jopa onnellisimmaksi jonkin mittauksen mukaan. Muutosta on siis ollut. Tai oikeammin se on helvetin kovalla omalla työllä tehty.

      Mutta pelkän muuttumisesta riemuitsemisen lisäksi ole erittäin kiinostunut siitä, mihin suuntaan muututaan.

      Kaikki suunnat eivät nimittäin puhuttele minua aivan yhtä paljon. Esim. Helsinki Mogadishuna voi sopia joillekin, mutta ei ehkä kaikille (katso esim. kantaväestön poismuuttotilastot Helsingistä). Tai edes Malmö ei enää oikein minua puhuttele pohjoismaisena tavoite-esikuvana meille. Mutta oma ruotsalainen (?) kulttuurinsa sielläkin vallitsee, eikö?

      Minun suomalaisuuteni ja käsitykseni suomalaisesta kultturista on siis vähän toisenmoista. Parhalita osiltaan se on minusta jopa vaalimisen arvoista. Olemme uhanalainen mutta erikoisuudessamme ja kuriositeettina hyvin arvokas lisä tämän pallon elonkirjon divesiteettiin.

      Kaikki kulttuurit eivät siis ole saman arvoisia - eivät ainakaan meille suomalaisille täällä Suomessa. Meillä on ollut ja toivottavasti jatkossakin on omamme hyvin tunnisettava sellainen.

      Samaa mieltä olen siitäkin, että kovinkaan monessa esim. politiikkavalintoja sivuavassa asiassa ei ole yhtä eksaktia totuutta. Mutta tästä ei suinkaan seuraa se, että mikä vain "totuus", huuhaa tai hömppä käy.

      Mitä tulee tuohon vahvan johtajan kaipuuseen, niin se alkaa olla jo niin väsynyt lyömäase ja ontto stereotypia meitä konservatiiveja kohtaan, että ehkä sen voisi jo jättää pois? Itse en moista kaipuuta tunnista missään muualla kuin totalitaariaan pyrkivässä vihervasemmistossa korkeintaan. On kova tarve pakkosäännellä ihmisten elämän pienimmätkin yksityiskohdat - vahvaa johtajuutta siis?

      Toki meillä oli juuri vahvaksi julistetun ja median lähes jumaloiman, "legendaarisen" naisjohtajan ihannoitu hallitus, mutta toivon isänmaan ja kaikkien suomalaisten edun nimissä, että ei koskaan enää toista samanmoista vahvaa johtajaa.

      Siivoamista meille konservatiiveille tuon jälkeen riittää taas.

      Poista
    8. Ruotsalaisten tykinruoka,yms. aika asenteellista paskaa.

      Poista
    9. Kyllä sinulla tuntuu aika paljon olevan tuota asiat kuntoon laittavan viiksimiehen tai kaljupään kaipuuta. Ettet vain itse haaveilisi sellaisesta asemasta?

      Poista
    10. Kaljupää toki olen, mutta kyllä minä uskoni panen ihan vain tähän pohjoismaiseen demokratiaan.

      Pääni kaljuudesta huolimatta en ole ajatellut koskaan asettua ehdolle yhtään mihinkään, vaikka huomattavasti Joe Bidenia nuorempi olenkin. :)

      Poista
    11. Niinhän ne kaikki sanoo: en etsi valtaa loistoa ja sitten kun päästään valtaan ....

      Poista
  6. Minulle riittää tieto, että Sumessa oli vakituista asutusta ennen Paavin masinoimaa Suomen käännyttämistä katolisiksi, jota hommaa ruotsalaiset innokkaasti avustivat. Kun tietää minkälainen Suomen talvi on niin tietää, ettei asukkaat olleet mitään lullukkaporukkaa, mutta vähänhän meitä on ollut joka sodassa, joten niin meistäkin tuli uusköyhiä puoli eurooppalaisia. Siihen tuli lisäksi maanviljely joka heikensi mies ja naiskuntoa reippaasti. Tästä kaikesta huolimatta lopputulos on aikamoinen, jollei nyt uumarksilaisuus wokeiluineen. nujerra meitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi tuo rautakausi olla sellaista akkavaltaa, miehet reissasivat ja sotivat, naiset pitivät talot pystyssä ja suvut elossa.

      Poista
  7. TV: ”… Se oli hyödyllinen ja jopa välttämätön ja siis olemassa…”

    Oiva määritelmä luokitteluun. Taksonomia on biologiassakin näppärä systeemi, kunhan ei mennä yksityiskohtiin ja pikkumaisuuksiin. Jos niin toimitaan, luokittelu kömmähtää kontalleen.

    Merellä liikkujat tuntevat harmaalokin ja selkälokin. Toinen on se harmaaselkäinen ja toinen mustaselkäinen. Ihan eri lajeja. Mutta kun liikutaan maantieteellisesti länsi – itäsuunnassa, harmaalokin selän väri tummuu, ja kas, pian se onkin ihan oikea selkälokki.

    Mikäpä sitten on kiellettyä luokittelua? Koettakaapa julkisesti ryhtyä haastelemaan ihmisen roduista ja niiden eroista. Turpiin tulee äkkiä, kuvaannollisesti tai totisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi sinulla on niin kova halu luokitella rotuja ja ihmisiä?

      Poista
    2. ”…Miksi sinulla on niin kova halu luokitella rotuja ja ihmisiä…”

      Varmaan minulla on siihen vähemmän haluja kuin keskimäärin suomalaisilla. Tämän blogin aiheena nyt vaan oli luokittelu, siis miten ”me” suomalaiset erottaudumme muista. Tai siis vaikka savolaiset. Tai onko niitä kumpiakaan edes olemassa. Ja onko sillä mitään väliä.

      Poista
    3. Aivot toimii steretypioilla, maailmasta olisi mahdotonta saada selvää ilman tätä ominaisuutta.
      1900-luvun alkupuolella kirjoitetuissa kirjoissa ihmisistä kirjoitetaan rotuina, tarkoittaen lähtökohdin eri kielialueilla eleleviä väestöjä. Kun taas nykyinen sukupolvi ymmärtää rodut sanana enempi eläimiin liitettäväksi.
      Saman stereotypia jaottelun voi huomata yksi Jumala järjestelmässä. Juutalaiset, kristityt, muslimit. Stereotypioita, kirjallinen puoli antanee historiasta oman näkemyksensä muttei näistä taas voi vetää kansaa koskevia päätelmiä, kun kyse on uskonnoista. Kun taas evoluutiossa ei taas ole sellaista kuin uskonto. Kun taas uskonnoissa on erillaisia lakinäkemyksiä jotka eivät kuulune niinkään tapakulttuureihin vaan hallintoon on tämä mielenkiintoinen. Lähinnä ketä niillä hallinnoidaan jos ei usko? Mitä uskoon vaaditaan?

      Poista
    4. ”…Miksi sinulla on niin kova halu luokitella rotuja ja ihmisiä…”

      Mutta hyvät ihmiset, koko moderni woke-maailmahan lähtee juuri rodusta ja sukupuolesta. Niillä luokiteellaan aivan kaikki.

      Juuri ne määrittelvät tämä uudemman intersektionaalisen woke-systeemin mukaan koko ihmisen, hänen asemansa ja oikeutensa tässä maailmassa.

      Yksilön ominaisuuksilla ja omilla pyrkimyksillä suuntaan tai toiseen ei ole mitään merkitystä. Vain rotu ja sukupuoli ratkaisevat, olit sitten "rodullistettu" tai et.

      Tämä on mahtava tieteen ja logiikan riemuvoitto aikana, jona juuri oli päästy siihen, että sukupuolet ovat samanarvoiset ja että (ihmis)rotuja ei lainkaan ole olemassa.

      Näin se vain kehitys kehittyy!

      Poista
    5. Niinpä, konservatistien vastausku.

      Poista
  8. Rajoja on jopa nykyään, mutta ne nyt ovat mitä ovat.

    VastaaPoista
  9. Olen kuullut väitettävän, että se Pönttövuoren tunnelin rakentaminen oli ratkaiseva tekijä savolaisten karkaamiselle muualle Suomeen. Tunneli valmistui 1917 joulukuussa ja v. 1918 alkupuolella tunneliin tuli rautatiekiskot. Kaikkia seurauksia ei silloin vielä osattu arvioida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pönttövuoren tunneli hoiteli savolaisten myöhempää yhteyttä pikemminkin Ruotsiin, kun kulki vielä tämä Joensuu-Turku-laivapikajuna Pieksämäen, Jyväskylän ja Tampereen kautta.

      Poista
  10. Historian tutkimuksessahan teoria Suomen olemattomuudesta ennen autonomian aikaa on tullut kumotuksi jo viimeistään 2000-luvun alkuvuosina Juha Mannisen tutkimusten myötä. Tieto on sieltä siirtynyt myös laadukkaisiin populaariesityksiin. Miksi klingeläinen, vanhentunut paradigma yhä kummittelee etenkin liberaalien ja vasemmistolaisten käsityksissä, on hyvä kysymys. Totta on, että vähänkin vanhemman historian tuntemus on suomalaisilla ylipäätään heikkoa.

    VastaaPoista
  11. Jäppilä, Pieksämäki, Savonranta, Savonlinna, Mäntyharju, Mikkeli. Savilahden kirkon tienoilla voi pohtia, miksei koko seutu Mikkelin läänin sijasta Savolaxia - ja yksintein koko emäpitäjä. Parkuinmäessä kuolivat suomalaiset molemmin puolin. Paikallisen väitteen mukaan vastakkain olivat rantasalmelaiset ja kerimäkeläiset..

    VastaaPoista
  12. Savolainen on karjalaisen ja hämäläisen risteytys. Suomalainen on ihmisen ja ryssän risteytys. (Kansantaiteilija Martti Innasen mukaan.)

    VastaaPoista
  13. Tämä Suomen olemassaolon kieltäminen on absurdia ja suoraan sanoen päätöntä. Ihan arvostetut henkilöt, kuten nyt muun muassa Jukka Kemppinen, ovat ottaneet asiakseen esittää, että Suomi ja suomalaiset vaan jotenkin pölähtivät taivaasta joskus myöhäiskeskiajalla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.