tiistai 5. maaliskuuta 2024

Maiden ja merten hallitsemisen tiede

 

Geopolitiikan uudet mestarit

 

Sanna Marin nousi Suomen pääministerinä suureen kuuluosuuteen jopa kansainvälisesti. Siitä seurasi prestiisi, jonka hyödyntämättä jättäminen maailmanlaajuisilla turhuuden markkinoilla osoittaisi kai lähinnä tyhmyyttä.

Entinen pääministeriys, pienenkin maan, on rahanarvoista tavaraa niillä markkinoilla, joilla asioivat ihmiset, joille miljoona on pikkurahaa. Kun tuollaiseen asemaan liittyy nuoruus, ainakin suhteellisesti, naissukupuoli ja varsin mukiinmenevä ulkonäkö ainakin vaatteet päällä, on hinnakas paketti valmiina.

Pääministeri, siis entinen, on ennen muuta kokemusasiantuntija ja hänen tietonsa siitä, miten asiat on saatu tai ei ole saatu käytännössä hoidettua, on nimenomaan rahanarvoista niille, jotka lobbaavat kuka mitäkin asiaa tai tuotetta kansainvälisissä ympyröissä.

Jokainen ymmärtää, ettei toimiminen päätöksenteon huipulla sinänsä anna kenellekään mitään erityisiä kykyjä tai lahjoja työhönsä, saati, että se sanan varsinaisessa merkityksessä edistäisi henkilön ymmärrystä asioiden arvosta tai merkityksestä tai niiden luonteesta. Kokemusasiantuntijan tieto on välineellistä: miten asiaa voidaan siellä ja siellä edistää tai sitten ei.

Sanna Marin on nyt perustanut omankin yhtiön, jota mainostetaan erityisesti kahden naisen perustamaksi. Maailmassa, jossa ilmeisen vakavasti esitetään yhä useammin ajattelun olevan sukupuolittunutta, tämä on tärkeää.

Se korostaa sitä suurinta valttia joka entisellä pääministerilläkin on: hän on nainen ja ilmeisesti siis omistaa tiettyä tälle sukupuolelle ainoastaan kuuluvaa viisautta. Sitä luultavasti on sitten myös yhtiökumppanilla, joka omistaa firmasta kymmenen prosenttia. Loputhan kuuluvat päähenkilölle.

Kyseessä on konsulttiyhtiö ja sellaisethan myyvät juuri sovellettua viisautta. Laadun varmemmaksi vakuudeksi yhtiö ilmoittaa perustavansa feministisille arvoille, mitä se sitten tarkoittaakin, löytyyhän tuon otsikon alta lukemattomia lahkoja. Joka tapauksessa tuo julistus tarkoittaa tiettyä puolueellisuutta, jonka suunta kerrotaan.

Tuollainen firma voi myydä palveluksiaan kenelle tahansa, joka on niistä kiinnostunut tai ehkä jopa vakuuttunut. Asioita voi edistää sekä järkeilemällä ja argumentoimalla, että myös pelkästään assosioimalla itsensä johonkin asiaan, sitä suojelemaan. Se saattaa nykymaailmassa olla se tehokkain tapa.

Yrityksen ekspertiisiin nähyttää sen oman ilmoituksen mukaan kuuluvan myös geopolitiikka. Ei vähä mitään. En ole varma siitä, miten sana yhtiön piirissä ymmärretään, mutta isoista asioistahan siinä on kyse ja aivan erityisesti poliittis-sotilaallisten valtapiirien rajoista ja niiden muuttamisesta. Siis sodasta ja rauhasta.

Kun liikutaan tällä tasolla, on miljardi jo pikkurahaa ja satatuhatta sankarivainajaa keskinkertainen kustannus. En tiedä, miten geopoliittiset konsultaatiot tällä firmalla on hinnoiteltu, enkä kehtaa kysyäkään. Totean vain, että eipä tässä maailmassa taida enää suuremman mittaluokan asioita ollakaan tarjolla.

Tässä vanhahko blogini geopolitiikasta:

erjantai 4. maaliskuuta 2016

Geopolitiikka



Geopolitiikka

 

Kun puoli vuosisataa sitten opiskelin valtio-opin alkeita, kuului oppikirjoihin kommodori Kullervo Killisen kaksiosainen teos, jossa kansainvälisen politiikan perusteet palautettiin strategisiin näkökohtiin. Siten esimerkiksi Brittiläisen imperiumin olemassaolo oli riippuvainen niistä tukikohtaketjuista, joita sen laivasto tarvitsi hiilestystä ja muuta täydennystä varten.

Kirjassa oli oma lukunsa myös geopolitiikasta, sinänsä kiintoisa esitys siitä, miten eräiden tutkijoiden spekulaatio oli tuottanut toisilleen aivan vastakkaisia näkemyksiä siitä, mitä maantiede voisi merkitä strategian ja siitä johtuen myös suurpolitiikan kannalta. 

Toisen mukaan maailman suuri sydänmaa oli se ylittämätön valttikortti, jonka hallitseminen toi mukanaan vallan yli muunkin maailman. Toinen näkemys edellytti, että vain merien hallitseminen saattoi viedä tähän, ilmeisen haluttavaan lopputulokseen.

Saksassa, jossa kaikenlaiset hämärät ideologiat kiromantiasta ja fysionomiasta homeopatiaan ovat aina vedonneet ihmisiin, geopolitiikka nousi arvoonsa. 

Sanomattakin on selvää, ettei Hitler voinut olla kiinnostumatta tämän alan skribenttien mahtipontisista visioista ja ymmärsi omalla omituisella tavallaan spekulaatioista seuraavan myös käytännöllisen imperatiivin, missä toki uhmasi Humen giljotiinia, mutta uhmasihan hän paljon muutakin, korskeaan tapaansa.

Ei Hitler välttämättä hullu ollut ottaessaan (valikoivasti) huomioon geopoliitikkojen näkemyksiä. Toki maantieteellisillä seikoilla on poliittista merkitystä, etenkin jos niin halutaan. Mitäpä sanoikaan Stalin suomalaisille vuonna 1939. 

Hänen viestinsähän oli, etteivät suomalaiset voineet maantieteelle mitään, mutta venäläiset kyllä voivat ja siksi heidän pitikin sitä muuttaa. Surullinen tarina siitä, miten täysin tarpeettomiksi osoittautuneet tukikohdat koituivat satojen tuhansien ihmisten kohtaloksi, on meille liiankin tuttu.

Hitleriltä, kuten Stalinilta jäi ymmärtämättä, ettei geopolitiikka mitään tiedettä ole ja että sen esittämillä spekulaatioilla on, sikäli kuin on, arvoa vain asioiden ymmärtämisen kannalta, jos sitäkään. Mikäli asiat jäävät ymmärtämättä tai ne ymmärretään väärin, ei mikään geopoliittinen tiede varjele päätöksentekijää katastrofilta.

Hitlerin tapauksessa mielettömyys ilmeni sen geopoliittisen suuntauksen noudattamisena, joka lupasi enemmän. Itse asiassa kysymys oli tulkinnasta, joka tuntui mukavammalta kuin ne johtopäätökset, joita esikuvana ollut ajattelija itse teki. 

Sir Halford Mackinderin sydänmaa-teorian mukaan Euraasian maantieteelisen ytimen hallussaan pitävä valtio on sotilaallisesti voittamaton.

Se maa sattui olemaan Neuvostoliitto. Minkähän ihmeen takia Hitler sitten sai päähänsä hyökätä juuri sinne?

Kuten pyhä Augustinus on oikein todennut, valtiot, jotka taistelevat keskenään vain vallasta eikä toteuttaakseen korkeampaa moraalia, ovat vain suuria rosvojoukkoja, magna latrocinia. Periaate toimi täysin tässäkin historian vaiheessa. 

Hitlerin päämääränä oli oman kansan ja rodun valta muiden kustannuksella, mitään muuta moraalia hän ei tunnustanut. Asema ydinalueen hallitsijana oli yksinkertaisesti saalis, joka houkutteli. Sen tavoitteleminen sotaisella hyökkäyksellä soti toki tervettä järkeä vastaan, mikäli tuo geopoliittinen voittamattomuus otettiin vakavasti.

Mutta onko geopolitiikka yleensäkään vakavasti otettava asia? Mitä olennaista se voisi lisätä normaaliin talousmaantieteeseen tai strategisiin spekulaatioihin? Tähän lienee vastattava, että se on sekä että. Mikäli ne, joilla on valtaa asioista päättää, ottavat sen vakavasti, niin silloin siitä tulee sellainen.

 Mikäli maantieteellisten seikkojen muodostamia etuja ja haittoja aletaan pitää politiikassa välttämättä tarpeellisena tavoiteltavana saaliina ja vaihtotavarana, geopolitiikasta tulee sodan väline ja se ansaitsee tulla sijoitetuksi siihen kauhugalleriaan, johon kuuluvat myös natsilaiset rotuopita ja muut pseudotieteet.

 

Aleksandr Janov on uudessa kirjassaan Russkaja ideja (Moskva, Novyi hronograf 2015, tom 3.) käynyt keskustelua nimikuulun Aleksandr Duginin kanssa erityisesti juuri geopolitiikasta. Janovin mukaan Dugin ainakin 1990-luvun alussa näytti olevan täysin tietämätön siitä, että koko ”geopolitiikan” käsite oli lännessä jäänyt totaalisesti unohduksiin ja sen spekulaatiot luokiteltiin samaan sarjaan muiden Nürnbergin oikeudenkäynnissä käsiteltyjen oppien kanssa.

Mutta Dugin kasvoi Neuvostoliitossa, mikä ei varsinaisesti merkinnyt tynnyrissä kasvamista, mutta kyllä sen sijaan sitä, että hänelle sadan vuoden takaiset ideologiset kiistat ja spekulaatiot olivat hänelle yhä täysin ajankohtaisia. 

Janov suhtautui Duginin tietämättömyyteen ironisesti, mutta tämä toki paljastaa vain hänen oman rajoittuneisuutensa. Eivät ideat ja argumentit vanhene ja kuole ihmisten tavoin. Ne elävät vaikka ikuisesti, jos niille on tarvetta.

Nyt, neljännesvuosisadan kuluttua  tuosta keskustelusta, geopolitiikka on jälleen kaikille tuttu sana, vaikka harvat viitsivät edes ajatella, tarkoittaako se mitään muuta kuin maantieteellisten seikkojen huomioon ottamista politiikassa. 

Ikävä kyllä, se tarkoittaa, mikäli uskomme venäläisen Wikipedian antamaa vihjettä. Sen mukaan asia koskee maantieteellisten vaikutuspiirien jakaantumista ja uudelleenjakoa: о контроле над территорией, о закономерностях распределения и перераспределения сфер влияния (центров силы) различных государств и межгосударственных объединений.

Englanniksi näkökulma näyttää hieman rauhallisemmalta: Geopolitics is a method of studying foreign policy to understand, explain and predict international political behavior through geographical variables.

No, eipä tämän lähteen perusteella kannata vielä kiirehtiä maailmaa selittämään ja toivotaanpa nyt, ettei myöskään vastuunalaisilla tahoilla tehdä löyhien spekulaatioiden perusteella kovin järjenvastaisia johtopäätöksiä, kuten joskus tapahtui. 

Geopolitiikka on joka tapauksessa kuitenkin taas keskuudessamme ja minusta se haisee pahalta. Janov siteeraa Duginia, joka on sanonut: ”Se, joka sanoo geopolitiikka, sanoo sota”. Izborskin höyrypäät todella uskovat tuohon ”tieteeseensä” ja onpa sillä valtion viralllisissa elimissäkin ollut omat osastonsa.

 

16 kommenttia:

  1. Oliko tuo Marin niin kansainvälisesti tunnettu henkilö, kun on Suomessa annettu ymmärtää? Jos meni vaikka Albaniaan ja kysyi kadun mieheltä tietääkö hän, kuka Sanna Marin on? Epäilen vahvasti, että ei ole kuullutkaan. Edes Ruotsissa ei tiedetty varmasti onko kysymyksessä presidentti vai pääministeri. Suomessa tietyt piirit julistavat suu vaahdossa, kuinka Marin tunnetaan ulkomailla kunhan vaan nimi mainitaan. En kyllä menisi mitään geopoliittisia asiantuntijalausuntoja Mariilta ostamaan. Lausunto varmaan saman arvoinen, minkä Jyri Katainen osti valtion rahoilla (700000) filosofi Himaselta. Siis yhtä tyhjän kanssa.

    VastaaPoista
  2. Toisen maailmansodan ajoista lähtien englantilaisia on pidetty jotenkin moraalisesti korkeana kansakuntana, vaikka mm. Suomea se kohteli kurjasti. Välirauhan aikana se navycerteineen suorastaan ajoi Suomen Saksan syliin, ja kehtasi myös julistaa Suomelle sodan joulukuun kuudes v. 1941. Sodan jälkeen se myös jätti valvontakomission pelkästään venäläisten oikeudeksi, eikä välittänyt mitä Suomessa tapahtui. Sitäkin vaietaan, että kun Iran julistautui puolueettomaksi1940-luvun alussa, niin he kehtasivat neuvostoliittolaisten kanssa hyökätä Iraniin. Kannattaako edes mainita mitä britit tekivät Intian suunnalla, ja Afrikassa. Joku voisi puhua jopa kansanmurhasta? Taisi muuan Churchill heilua niissäkin touhuissa, mutta voittajat ovat aina suurmiehiä. Churchill nimenomaan julisti, että Saksa hamuaa maailmanvaltaa 1930-luvulla, mutta eiköhän Ranskalla ja Englannilla ollut siirtomaita hieman enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tässä blogissa on kirjoitettu, englantilaiselle kulttuurille tyypillistä on tekopyhyys (cant).

      Poista
    2. Prof B. Gilley on useamman kirjan verran todistanut ettei Britannian tai Saksan siirtomaatouhut olleet pääosin haitallisia kohdemaiden väelle. Tubestakin löytyy herran mainio kanava aiheesta.

      V-V F

      Poista
  3. "maailman suuri sydänmaa oli se ylittämätön valttikortti, jonka hallitseminen toi mukanaan vallan yli muunkin maailman. Toinen näkemys edellytti, että vain merien hallitseminen saattoi viedä tähän, ilmeisen haluttavaan lopputulokseen."

    Tämä näkemysero vallitsi jo antiikin Kreikan peloponelaissodissa Anteenan ja Spartan välillä. Nykymaailmassa tätä näkemysero vallitsee toisaalta USA:n ja toisaalta Venäjän ja Kiinan välillä. Aika näyttä kuka - tällä kertaa -- on oikeassa.

    VastaaPoista
  4. "No, eipä tämän lähteen perusteella kannata vielä kiirehtiä maailmaa selittämään ja toivotaanpa nyt, ettei myöskään vastuunalaisilla tahoilla tehdä löyhien spekulaatioiden perusteella kovin järjenvastaisia johtopäätöksiä, kuten joskus tapahtui. "

    Ikävä - taas kerran - nähdä, että blogistin viisaat toiveet eivät toteutuneet. Olikohan koronan yksi epätoivottava vaikutus se, että Putinilla oli eristyneenä aikaa perehtyä historiaan ja geopolitiikkaan.

    VastaaPoista
  5. Marin, houkka ja pyrkyri, paistattelee parrasvaloissa niin kauan kuin vähänkin siitä hyötyy. Perin huvittavaa, kun hän vaikeroi kohdanneensa pääministerinä kaikenlaista ikävää kritiikkiä, koska on nuori, kaunis ja vieläpä nainen. Toistaiseksi hän voi tietysti vedota näihin avuihinsa eli nuoruuteen ja kauneuteen, mutta ne ovat häviävät. Kuka sitten Marinista piittaa, kun hän on vanha muija? Kylän akaksi häntä sanovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään, että saamme vielä kokea sen myötähäpeän hetken kun saamme "ihastella" entisen pääministerimme ns naisellisia suloja kansainvälisessä mediassa. Mediataloudessa samoin kuin huumeidenkäytössä kun pitää aina lisätä annosta vaikutuksen säilyttämiseksi. Toivokaamme, että Marin löytää palkintovaimoa kaipaavan viher-vasemmistolaisen miljardöörin.

      Poista
    2. Voi, voi, näitä tiukkanutturaisia miehiä.

      Poista
    3. Marriinin Sannalla oli itsellään nuttura tiukalla, kun penättiin hius-huumetestausta, joka paljastaa huumeiden käytön pidemmällä aikaa.

      Semmoisen välttely on narkomaanin taktiikkaa.

      Poista
  6. Feminismi ja geopolitiikka samassa hiekkalaatikossa... Kuulostaa pelottavalta jo valmiiksi, vaikkei ns. konsulttiselvitystä liene vielä tälle syömiselle saatavissakaan. Matematiikassa negatiivisen kertominen negatiivisella tuottaa positiivisen lopputuloksen, mutta ns. tosiolevaisessa se ei aina mene ihan niin. Tässä tapauksessa kahden (tai useamman) pseudotieteen yhdistämisestä siis tuskin seuraa ns. vakavasti otettavaa tutkimusta.

    _J.Edgar-

    VastaaPoista
  7. "Yrityksen ekspertiisiin nähyttää sen oman ilmoituksen mukaan kuuluvan myös geopolitiikka. "

    Tuli assosiaatio:

    Ei konna tapella tainnut, eikä sammakko sotia, että joi joka talossa, joka knaapin kartanossa...

    VastaaPoista
  8. Miksiköhän vasemmistolaiset eivät pysty kertomaan olevansa naisoletettuja, miesoletettuja? Johtuukohan se siitä, että vasemmistolaiset haluavat mielellään lokeroida muita, mutta itse he haluavat kuulua kahteen maailman vanhinpaan lokeroon. Olen melko satavarma, että Sanna Marin olisi saanut loputkin oletetut puolelleen, kun hän olisi kertonut olevansa naisoletettu. Mistä senkin sitten tietäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Sanna sai puolelleen ja itselleen RAHAN. Kauneus, seksikkyys ja nuorus tekivät TILIN. Kun lähtee nollasta, eli kuten Sanna teki, ja lähti nollasta lepakko-perheestä, joka vihasi Sannan isää, se kai vaikuttaa lapsen ajatuksiin...oikea puolue ja voima vaaditaan kai sitten eteen päin menolle?

      Entäpä Tarja Halonen? Tarjan isä lähti sota-aikana perheestä ja lapsen mielestä isä katosi iäksi, koska Tarjan isä ei halunnut jatkaa Tarjan äidin kanssa suhdetta. Tarjan isä oli upseeri...

      Jotakin outoa jäi Tarja Halosen sieluun, ja miksi pikku-tytöllle ei jäisi niissä oloissa? Sotilas, upseeri oli kai kaiken pahan ruumiillistuma? Sanotaan, että Tarjan välit pääesikuntaan menivät heti presidentiksi tultuaan.

      Sannan neljä vuotta pääministerinä, ja Tarjan kaksitoista vuotta presidenttinä muuttivat Suomea hämmästyttävän paljon. Enemmän kuin mikään ideologia koskaan, vaan lapsuuden kokemukset, ja tietenkin oikeassa puolueessa!

      Poista
  9. ”Se, joka sanoo geopolitiikka, sanoo sota”

    Jos niin on ollakseen, niin miksi Putin lausui aikoinaan, että Neuvostoliiton luhistuminen oli geopoliittinen katastrofi. Käsite ”Neuvostoliiton katastrofi” tarkoittaa itse asiassa sitä, että Neuvostoliitossa tapahtui jostain kumman syystä ”tulivuoren hurja purkaus”, joka hajotti Neukun. Jostain kumman syystä Putin jätti täysin vaille huomiota sosialistisen maailmanjärjestelmän hajoamista, mikä tapahtui jo ennen Neukun joutumista tuonelaan. Nämä kaksi asiaa eivät siis mahtuneet Putinin kurkusta aivoihin, mikä johtui varmaankin siitä, että Moskova joutui lähettämään piiskaajia kaikkiin sosialistisiin maihin vähän väliä, koska ne eivät totelleet Moskovan käskyjä. Kas, kun sitten Neuvostoliiton ryövätyt osavaltiot alkoivatkin sylkemään Moskovaan päin ja lopulta huusivat: ”Poshel ty na tri bukvy” eli ”meille riitti!” (jotain semmoista). Neuvostoliiton luhistuminen ei ollut geopoliittinen katastrofi, se oli eräänlainen vallankumous. Liettua, Latvia, Eesti jne. ottivat vallan käsiinsä.

    Neuvostoliiton kurjuus johti jopa siihen, että Putin joutui Pietarissa hikipäissä yötäpäivää hankkimaan leningradilaisille perunaa, koska kaupat olivat tyhjät. Moskova ei ole Venäjää, se on venäläinen Konstantinopol, ikään kuin eri valtio. Neuvostoliiton kurjuus loppui siihen, kun Jumala nosti roimasti öljyn hintaa ja kopeekat kolisivat Venäjällä. Suurin osa rahoista menivät sodan valmistamiseen, koska Putin halusi palauttaa Neuvostoliiton ja tulla kuuluisaksi totaalisesti.

    VastaaPoista
  10. Niin, geography, toisella kotimaisella ilmaistuna. Kuusikymmentäluvun alussa isoveljeni kanssa tapasimme kuunnella BBC:n suomenkielisiä lähetyksiä Lontoosta. Kerran toimittaja, ettei olisi ollut Anselm Hollo, tai joku muu niistä fiksuksista, jotka siellä ohjelmia tekivät, meni Lontoon kadulle ja kysyi tietääkö vastaantulija, missäpäin on valtio nimeltä Suomi (siis Finland) ja kuka mahtaa olla sen kuningas? Eihän sitä Suomea tunnettu, eräskin taisi kysyä onko se muka itsenäinen valtio, eikö se ole osa Venäjää.
    Tuohduimme ja ihmettelimme. Jos englantilainen toimittaja menisi Helsingin kadulle ja kysyisi samat Britanniasta, jokaikinen, spurgukin, tietäsi kertoa kuin tykin suusta.
    Veljeni on sen verran vanhempi ja valistuneempi, että totesi: se on se englantilainen koulujärjestelmä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.