Norsujen maa nousee jälleen
1940-luvulla, tavattoman tuhoisen
sodan jälkeen, jossa vastustaja oli kuitenkin kukistettu, nousi Venäjällä suuri
kansallisylpeyden aalto.
Vastaavastihan oli käynyt jo
Napoleonin sotien jälkeen, jolloin Kaikkeinkorkeimmalla taholla tehtiin
se johtopäätös, ettei maa tarvitse Euroopasta mitään ja on sitä joka suhteessa
korkeammalla tasolla. Tykkien tuotantokin oli suurempi kuin muun Euroopan
yhteensä.
Niinpä pantiin ovet kiinni
Eurooppaan ja ajan tuhlailevat turistitkin saivat ulkomaiden sijasta tyytyä
matkustamaan Helsinkiin, Ullanlinnan kylpylään, joka oli nimenomaan heille
rakennettu.
Sitä kesti yhden vuosikymmenen ajan.
Eristäytynyt Venäjä onnitteli virallisesti itseään omasta erinomaisuudestaan ja
kielsi epäluuloisesti itseensä kohdistuvan kritiikin. Tämä oli sitä virallisen
patriotismin kulta-aikaa, joka tietenkin heti aiheutti myös vastavaikutuksensa,
josta pian tuli paljon merkittävämpi.
Ylpeys käy yleensä lankeemuksen
edellä ja Krimin sodassa saatiin huomata, etteivät ne aseet, joilla Napoleon
oli lyöty, enää kelvanneetkaan eurooppalaista teknologiaa vastaan.
Toisen maailmansodan jälkeen
ymmärrettiin jo, ettei innovaatioita sovi ylenkatsoa ja riennettiin välittömästi
kopioimaan kaikki läntiset uuden teknologian saavutukset, joilla arveltiin
olevan sotilaallista käyttöä.
Muu tavara, henkilöautoista
farmarihousuihin, sai jäädä omaan arvoonsa ja sitä vastaava kotimainen tuotanto
syyti markkinoille sellaista tavaraa kuin halusi. Niukkuuden oloissa kaupaksi
kävi kaikki.
Koska länsimaisen tavaran laatu
yleensä nousi paljon kotimaista paremmaksi ja erilaiset innovaatiot toimivat
siellä myös kulutustavaramarkkinoilla, kävi tarpeelliseksi todistaa, ettei asia
liittynyt ainakaan lännen intellektuaaliseen etevämmyyteen: itse asiassa
kaikki, mitä siellä esitetään omina aikaansaannoksina, on keksitty alun perin
Venäjällä.
Nyt ihan viime aikoina on sama
ilmiö taas nostanut päätään. Valitettavasti hukkasin sen facebookin
päivityksen, jossa joku patriootti (mahdollisesti joku aikamme virallinen patriootti,
joka saa työstään palkkaa) esitti valtavan luettelon venäläisistä keksinnöistä
ja itsekin jo hämmästyneenä kysyi, miten on mahdollista, että kaikki on
keksitty juuri Venäjällä eikä missään muualla.
Tottahan se onkin, että paljon on
sielläkin keksitty, mutta yhtä totta on myös, että vain hyvin harvat
mullistavat keksinnöt ovat tulleet yleiseen käyttöön juuri Venäjän välityksellä.
Tässä suhteessa länsimaat ovat olleet ja ovat aivan ylivoimaisia.
1940-luvulla pahat kielet tekivät
pilaa virallisesta ylpeilystä ja puhuivat Neuvostoliitosta norsujen
synnyinmaana (rodina slonov). Tässä tapauksessa slon (norsu)
viittasi Solovetskin vankileiriin, joka oli Gulagin alkusolu. SLON oli lyhennys
sanoista Solovetski lager osobogo naznatšenija -Solovetskin erityisleiri.
Tällä alalla Stalinin
Neuvostoliitolla tosiaankin oli jotakin aivan erityistä esitettävänä muulle
maailmalle. En kyllä huomannut, että edellä mainittu kirjoittaja olisi
huomioinut asiaa.
Toki keskitysleiri sinänsä on jo
ikivanha keksintö, vaikka sen kehittäjinä kunnostautuivat erityisesti englantilaiset
buurisodan aikana. Riippuukin määritelmästä, milloin puhutaan keskitysleiristä
ja milloin kyseessä on vain jonkinlainen vankila.
Keskitysleirin ideanahan voidaan
pitää kokonaisten ihmiskategorioiden keskittämistä vailla poistumisoikeutta tietylle
alueelle jonkin muun perusteen kuin suoritetun tai epäilyn rikoksen takia.
Mutta nyt oli tarkoitus puhua
venäläisistä keksinnöistä ja innovaatioista. Luin jokunen vuosi sitten asiasta
kriittisen venäläisen teoksen:
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Norsujen synnyinmaa
Tim Skorenko, Izobreteno v Rossii.(Изобретено в России. История русской изобретательской
мысли от Петра I до
Николая II). ”Система”, Moskva 2018, 533 s.
Kun näin tämän kirjan Pietarin Dom knigissä, ajattelin heti,
että tässäpä nyt taitaa sitten taas Putinin kunniaksi herätä henkiin se
1940-luvun hurraapatriotismi, joka julisti kaikki keksinnöt alun perin
venäläisiksi ja jota pilkattiin puhumalla Neuvostoliitosta ”Norsujen
synnyinmaana” (rodina slonov).
Tämä ei suinkaan pitänyt paikkaansa. Kirjoittaja lähtee ilman muuta siitä
tosiasiasta, että innovaatiot, esimerkiksi patenteilla mitaten, ovat kuin
ovatkin Venäjällä harvinaisia ja tilanne on aina ollut niiden synnylle
epäkiitollinen.
Kyse on yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sen kyvystä ja halusta vastaanottaa
keksintöjä ja innovaatioita.
Syitä kirjoittaja löytää maan sulkeutuneisuudesta aina Pietari I:een
saakka, kirkon vihamielisyydestä kaikkia uutuuksia kohtaan ja sittemmin
yhteiskunnan mullistuksista.
Kuten ns. tieteelliseen kommunismiin perehtyneet tietävät, sosialistisen
järjestelmän todistettiin siinä suosivan innovaatioita, koska sosialismissa ei
kukaan jäisi niiden takia työttömäksi.
Tämäkin väite toimi teoriassa erinomaisesti, mutta käytännössä jopa Leonid
Brežnev joutui valittamaan sitä, että järjestelmä karttoi innovaatiota kuin
piru pyhää suitsukkeen savua.
Maaorjuusjärjestelmän ja yhteisviljelyn piirissä tuskin kenelläkään oli
suuria kiihokkeita innovaatioihin ja sitä paitsi Venäjän patenttijärjestelmä
jätti paljon toivomisen varaa. Kirjoittaja katsoo, että ensimmäiset patentit
syntyivät ulkomailla jo varhain. Italiassa itse asiassa jo 1400-luvulla
privilegioiden muodossa.
Tämä systeemi tuli myös Venäjälle, mutta ei siitä ollut amerikkalaisen tai
saksalaisen patenttijärjestelmän kilpailijaksi.
Tosiasia on, että Venäjällä on innovaatioita, käyttöön saatettuja
keksintöjä syntynyt niukasti. Tätä asiaa ei pidä sekoittaa tieteellisiin
löytöihin kyllä venäläiset niitä ovat tehneet paljonkin, esimerkiksi
matematiikan alalla, mutta se on eri juttu.
1940-luvun niin sanottu kampanja kosmopoliitteja vastaan ei ollut
pelkästään juutalaisia vastaan suunnattu, kuten joskus näkee oletettavan. Siitä
saivat kaikki ulkomaat osansa, Suomea myöten.
Silloin joka tapauksessa taas kerran leimattiin länsimaat arvottomiksi ja
merkityksettömiksi ja pyrittiin kieltämään jopa niiden ansiot Venäjän
teknisessä kehityksessä. Venäjällähän oli ihan itse keksitty niin polkupyörä
kuin traktori, auto, tankki, radio ja mitäpä nyt ei olisi. Oliko länsi kyennyt
oikeastaan lisäämään mitään siihen, minkä venäläinen nero oli jo tehnyt?
Skorenko on äärimmäisen kriittinen ja suorastaan epäluuloinen näitä
väitteitä kohtaan. Vaikka Neuvostoliitossa 1950-luvulla jopa julkaistiin
kuvallinen postimerkkikin venäläisen Krjakutnyin huikeasta ilmapurjehduksesta,
1700-luvun alussa, ei sellaista ilmeisesti lainkaan tapahtunut. Kostromassa
lienee kyllä yhäkin patsas tapahtuman kunniaksi.
Edelleen, mystifikaatioita ovat tarinat Putilovin ja Hlobovin jo pari
vuotta ennen Daimleria ja Benziä rakentamasta autosta, jolla muka ajeltiin
Volgan rannalla sijaitsevassa Pestrovin kaupungissa.
Tekijä katsoo selvitetyksi, ettei näitä keksijöitä eikä koko Pestrovin
kaupunkiakaan edes ollut olemassa. Sama koskee talonpoika Artamonovia, joka
muka keksi polkupyörän. Fjodor Blinov sen sijaan oli todellinen ihminen, joka
suunnitteli traktorin, mutta ei sitä rakentanut.
Mutta on myös suuri määrä teknisiä keksintöjä, joiden isyys on
kiistanalainen ja joita monet kansakunnat haluavat omikseen. Tämä koskee
erityisesti 1800-luvun keksintöjä, radiota (Popov vai Marconi), sähkölamppu
(Lodygin vai Edison), torpedo (Whitehead vai Aleksandrovski), höyrykone (Watt
vai Polzunov) ja niin edelleen.
Venäjällä on nähin keksintöihin yhtä hyvä oikeus kuin monella muullakin.
Kyllä niitä keksintöjä tehtiin.
Ja Venäjällä keksitiin kyllä monenmoista muutakin, kolmivaihevaihtovirrasta
(Dolivo-Dobrovolski) helikopteriin (Sikorski), ja sukellusveneeseen. Siellä
myös rakennettiin ihmeellisiä lentokoneita (Ilja Muromets).
Merimiinat voi lukea venäläiseksi keksinnöksi ja sellaisiahan oli käytössä
Helsingissäkin jo Krimin sodassa. Sotalaitos on muutenkin venäläisten
keksijöiden suurta aluetta, mutta siellä myös on monen keksinnön isyys
kiistanalainen: samoja asioita tutkittiin ja kokeiltiin eri puolilla ja tämä
koskee esimerkiksi automaattikivääriä.
Sivumennen sanoen. Suomi-konepistoolia tuskin voi sinänsä pitää keksintönä,
se oli vain harvinaisen hyvin toimiva tyyppi, yksi monista. Johan Chicagon
gangsterit päästelivät sarjoja 45 kaliberin Thompsoneilla.
Myös sellaiset laitteet kuin jäänsärkijä, joka myös on venäläinen keksintö
tai vaikkapa hitsaus tai taipuisa valokuvausfilmi tai laskuvarjo olivat myös
sotalaitokselle hyvin tarpeellisia ja tulee mieleen, että kenties juuri siksi
ne ovat siellä syntyneet.
Kirjoittaja ei mainitse erästä sangen nerokasta joka paikan keksijää,
jollainen oli Helsingissä venäjänkielen professorina työskennellyt Stepan
Baranovski. Hän valmisti toimivan entokoneen pienoismallin, suunnitteli
kuumailmaveturin ja monenmoista muuta. Hänen poikansa suunnitteli pikatykin,
joka on nähtävissä Pietarin tykistömuseossa.
Muuan hieman vaatimattomamman keksinnön tekijä kiinnitti kirjassa
huomiotani. Hän on lämpöpatterin keksijä, tehtailija San Galli, jonka talossa,
Ligovski prospekt 64:ssä asuin jonkin aikaa.
San Gallin tehdaskin on säilynyt tuon talon vieressä ja puiston edessä ovat
yhä tehtaan rakentamat upeat valurautaportit, ikään kuin tehtaan
käyntikorttina.
Väitetään, että nyt jo yli satavuotiaat, tehtaan tekemät patterit toimivat
edelleen, mikä todistanee neuvostokautta edeltäneen tuotannon korkeata laatua.
Jo 1920-luvullahan todettiin venäläisen teollisuuden laadun romahtaneen.
Kirjassa ei mainita esimerkiksi transistoria, joka tietääkseni on
venäläinen keksintö, mikä saattaa johtua siitä, ettei se siellä tullut aikanaan
käyttöön, kun radioputkien ja muiden tarpeellisten tavaroiden ja niiden
raaka-aineiden tuotanto oli suunniteltava aina viideksi vuoksi eteenpäin.
Toki Venäjällä on keksitty paljon muutakin kuin samovaari, joka saattaakin
olla kiinalaista perua. Tosiasia kuitenkin on, että patenttien määrä siellä on
ollut varsin vähäinen, mikä selittynee maan erikoislaatuisesta historiasta.
Joka tapauksessa keksintöjen koulukunnat, jollaisista tekijä puhuu,
liittyvät aina ennen muita valtioihin ja yhteiskuntiin eikä kansoihin sinänsä.
Muussa tapauksessa olisi varmaankin vaikeaa kirjoittaa vaikkapa
amerikkalaisten keksintöjen historiaa. Niin sanotuilla alkuperäisillä
amerikkalaisilla on siinä varmasti tietty roolinsa, kuten muinaissuomalaisilla
oli uuden kvartsinkäsittelytekniikan luojina, josta hiljattain olemme saaneet
lukea.
Kuitenkin näyttävät amerikkalaiset keksinnöt yleensä olevan jotakin
eurooppalaista kansallisuutta edustavien henkilöiden tekemiä.
Mitä Suomeen
tulee, ehkäpä vain karu suomalainen kulttuuri antoi tarpeellisen tilauksen
kuivauskaapille?
Äläppäs sentään. Onhan meiltä kuivauskaapin ohella sentään lähteneet tekstiviesti, nettiselainkin oikeastaan, Linux käyttis, Abloy -lukko, AIV rehu, ja ehkä paras kaikista, nk Molotovin cocktail. Sykemittarista, nyhtökaurasta ja ksylitolipurukumistakin jotkut puhuvat. Eksoottisempiakin keksintöjä toki on, esimerkiksi siipikarjan kasvatuksessa käytetty konsepti, jonka avulla on voitu ennalta ehkäistä tuntemattoman suuri määrä ihmisten salmonellatartuntoja
VastaaPoistaEnhän minä väittänyt, ettei keksintöjä olisi. Molotovin cocktaileja kuitenkin käytettiin jo Espanjan sisällissodassa.
PoistaLaitteet joissa käytetään hydrauliikkaa pyörivän liikkeen aikaansaamiseksi, mitä pitäisin oikeasti nobelin arvoisena keksintönä sen verran vaikkuttanut kaikkeen ympäri maailmaa..
Poistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Louhio
https://koneporssi.com/kuljetuskalusto/multilift-vaihtolavalaitteita-60-vuotta/
varmaan parempia juttuja löytyisi.
-Pakkoruotsi, vertautuu Eteläafrikan kielipolitiikkaan mutta suomessa oli eka ja se on portti kaikkiin mahdollisiin maailman kieliin jonka takia luultavasti suomalainen kielitaito on maailman paras.
Saiko nyt joku sen käsityksen, että vähättelin suomalaisia keksintöjä? Mistähän moinen?
PoistaKaikki, missä luki U. S. PATIENT, tai sinne päin, oli muka Venäläinen patentti.
VastaaPoistaEhkä se Venäjän ongelma oli siinä, että keksintöjä tehtiin, mutta niistä ei koskaan tullut innovaatioita, paitsi ehkä sotateollisuudessa. USA:ssa siviili- ja sotateollisuusden tutkimus ja innovaatiot ovat tukeneet toinen toisiaan.
VastaaPoistaEikös sitä näin yleensä oleteta?
PoistaU.S. Pat.off. - toveri Uspatoff.
VastaaPoistaAivan, näin se oli oikea muoto, joka todisti, että lähes kaikki oli Venäläisten (Neuvostoliittolaisten) keksimää.
PoistaTransistori venäläisenä keksintönä on kyllä (minulle) uusi tieto. Olisiko ollut vain ajatusharjoitus vai oikein todennettuna rakenteena? Olisiko kiva saada tähän joku viite?
VastaaPoistaKanonisoitu ja Nobeloitu syntyhistoria kertaa Shockleyn, Bardeenin ja Brattainin uraa uurtavat puuhastelut Bell Labsissa 40-luvun lopulla.
Tässä kerroin kerrottua, lähdettä en enää muista. Kyllä venäläinen wikipedia tunnustaa tuon kolmikon saavutukset, vaikka itse asiaa olivat monet jo aikaisemmin kehitelleet, mm. Olen Losev.
PoistaOleg Losev.
PoistaMielenkiintoista
PoistaEnglanninkielinen Wikipedia kertoo Losevista
Vaikka Losev ei koskaan suorittanut muodollista koulutusta eikä hänellä ollut tutkijan asemaa, suoritti hän varhaisimpia puolijohteita koskevaa tutkimusta, julkaisi 43 artikkelia ja sai löydöistään 16 "tekijän todistusta" (Soviet versio patenteista).
Hän havaitsi valon emissiota carborundumin pistekosketusliitoksista, rakensi valodiodin (LED) ja teki niistä ensimmäisen tutkimuksen. Hän ehdotti ensimmäistä oikeaa teoriaa niiden toiminnasta ja käytti niitä käytännön sovelluksissa, kuten elektroluminiensissa.
Hän tutki puolijohdeliitosten negatiivista resistanssia ja käytti niitä ensimmäisenä käytännössä vahvistukseen rakentamalla ensimmäiset puolijohdevahvistimet, elektroniset oskillaattorit ja superheterodyneradiovastaanottimet 25 vuotta ennen transistorin keksintöä.
Hänen saavutuksensa kuitenkin jätettiin huomiotta ja ne jäivät unholaan.
Hänen saavutuksensa tunnustettiin 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.
Tuoreen tiedon mukaan venäläiset tiedemiehet ovat onnistuneet kehittämään maailman suurimman mikrosirun.
VastaaPoistaVenäjän suurin saavutus mikropiireissä oli epästandardi jalkoväli. Koko muu maailma käyttää kymmenesosatuumaa, mutta venäläinen käyttää 2,5 milliä tasan. Pienisssä komponenteissa se ei haittaa, mutta isoissa mikroprosessoreissa tuo oli aivan pirullisen typerää. Kohtalaisen edulliset venäläiset komponentit olivat käyttökelvottomia, vaikka niillä olisi ollut kysyntää.
VastaaPoistaNiin, se kaikkein tunnetuin neuvostokeksijähän oli insinööri Reguspatoff.
VastaaPoistaEsiintyy silläkin nimellä.
PoistaRegistered in U.S. Patent Office," "Reg. U.S. Pat & Tm. Off." or "Reg. U.S. Pat. Off."
PoistaIzobreteno v Rossii. (Изобретено в России.) (Keksitty Venäjällä.)
VastaaPoistaKuten tunnettua, Neuvostoliiton tiedemiehet eivät aikoinaan an pelänneet esittää Nikita Sergejevitsh Hrusheville terävän/suoran vaatimuksen, että venäläistä tiedettä pitää kustantaa paremmin. Suuttunut Nikita ärähti: ”Jos me tarvitsemme jotakin tieteellistä, niin me varastamme sen Lännestä.” Nikitalla oli tärkeämpiä asioita tekeillä. YK:n täyskokouksessa Hrushev vaati ”vaatimuksia” ja kun siihen ei suostuttu äänekkäästi, niin Nikita otti jalastaan kengän, hakkasi sillä mikrofonin edessä ja huusi, että jos ette tottele meitä, niin me näytämme teille KUZKINU MAT’. Se tarkoitti silloin ydinasehyökkäystä. Kuten tunnettua, ydinaseen ”kuviot” oli varastettu USA:lta.
Venäjä omistaa kyllä aivan unikaalisen ”tieteen” erikoisuudet, jotka paljastuivat nykysin sotakeinoin Ukrainassa. Ne ovat: denatsiofikaatio, kansan demilitarisaatio, yms. vaikka kuinka pajon. Denatsiofikaatio-käsite ei ole Putinin luomus, koska mainittu hlö on tyhmä ja typerä, mutta Viekas, koska hänkin hakkaa ahkerasti kielellään sanoilla ”KUZKINU MAT’”. Mainitun unikaalisen tieteen nimi taitaa olla russifikaatio, joka synnytettiin jo satoja vuosia sitten.
Venäjän virallinen kansallisuusoppi sai syntymänsä vuonna 1824 Venäjän dekabristikapinan filosofisen/teoreettisen johtohahmon Pavel Pestel’in teoksessa nimeltään ”Russkaja pravda” (Venäläinen laki), Russkaya Pravda - project of Constitution by Pavel Pestel. Tämä laki vaati, että Venäjän alueella asuvat kansat ja heimot piti venäläistää.
On : heimot piti venäläistää.
PoistaPitää olla: heimot piti venäläistää. (Pestel’ P.I. Russkaia Pravda. Nakaz Vremennomu Verhovnomu Pravleniiu ((Venäläinen laki. Evästys Väliaikaiselle Korkeimmalle Hallinnolle)). Knigoizdatel’stvo “ORION”, St. Petersburg, 1906, ss. 55-56.)