Toinen on wokempi toista

 

Wokempi sukupuoli

 

Turkulainen tutkija on eilisten lehtien mukaan saanut selville, että naiset ovat erittäin paljon alttiimpia hyväksymään sellaisia väitteitä, joita hiljattain muotiin tullut ns. woke-väki esittää (ks. Tutkija esitti suomalaisille kasan woke-väitteitä – Yksi ryhmä erottui muista - HS Turku | HS.fi ).

Tutkija kutsuu noiden väitteiden hyväksymiseen liittyviä asenteita sosiaalisen oikeudenmukaisen asenteiksi, mikä on prima facie absurdia, koska kyseessä ovat osin tosiasiaväitteet, joihin on olemassa empiirinen ratkaisu, joka on täysin riippumaton asenteista.

Oikeudenmukaisuus sellaisenaan on termi, jonka liittäminen noihin kysymyksiin on vähintäänkin arveluttavaa. Toki tutkija voi nimittää haluamallaan teknisellä termillä löydöksiään.

 Osaksi taas väitteet ovat poliittisia ja koskevat yleisiä perusoikeuksia, jotka liittyvät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen vain epäsuorasti, jos mitenkään. Ainakaan tuollainen riippuvuus ei ole itsestään selvää, mikäli se edes on mahdollista.

Toinen juttu on, että mitä valmiimpi joku henkilö on hyväksymään tietynlaisia väitteitä silloinkin, kun ne ovat aivan järjenvastaisia, hän todennäköisesti myös kannattaa tiettyjä, sosiaalisella oikeudenmukaisuudella perusteltuja, muodikkaita väitteitä, joita esittävät samat tahot kuin noita mielettömyyksiäkin.

Helsingin Sanomien käyttämä testi ei ole sama kuin tutkijan käyttämä, mutta ainakin väittää mittaavansa samaa asiaa ja näyttää olevan hänen kanssaan yhteistyössä laadittu.

Pidän joka tapauksessa esitettyä testiä relevanttina myös tuon mainitun tutkimuksen suhteen, joskaan en yritä niitä samaistaa. Katsotaanpa siis, millaista tavaraa on tarjolla.

Testissä esitetään ensimmäisenä väite, että ihmislajilla on kaksi biologista sukupuolta.  Asiasta voi olla täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä tai täysin eri mieltä.

Normaalijärjellä varustettu henkilö ei voi olla tätä väitettä täysin hyväksymättä, sillä kyse ei tässä ole asenteista eikä arvoista, vaan biologisesta tosiasiasta. Arvattavasti myös muunlaisia vastauksia on saatu ja voinemme olettaa, että mikäli joku tämän väittämän kiistää, hän jo todennäköisesti voi kiistää muutkin terveeseen järkeen perustuvat väitteet.

Ammattislangilla tämä kysymys näyttäisi olevan kasautuvan asteikon eli ns. Guttman-skaalan kaikkein ”kovin” pykälä. Vain kiihkeimmät pystyvät sen ehdottomasti kiistämään ja haluavat/kykenevät irtautumaan selkeästi ilmeisistä tosiasioista.

Väite kaksi sanoo, että myös ns. transnaiset ovat naisia. Tässä voidaan asia tietenkin käsittää myös sanan sosiaalisessa merkityksessä, joten kyseessä ei ole enää puhdas tosiasiaväite, ellei niin haluta, vaan se on käsitettävissä myös asennekysymykseksi. Arvattavasti kyseessä on niin sanoakseni kakkostason uskon vahvuutta kuvaava väite.

Kolmas väite kuuluu: etuoikeutetun ihmisen puheoikeutta ei ole oikein rajoittaa. Tässä ei olla enää enempää tosiasiakysymyksen äärellä, kuin rajoituta kertomaan omista asenteista. Kyse on politiikan perusasioista ja nimenomaan avoimen yhteiskunnan ja demokratian tärkeimmästä tukipylväästä, jonka mukaan kaikille on sallittava yhtäläiset oikeudet sanoa mielipiteensä.

Neljäs väite sanoo, etteivät transnaiset olympialaisissa edistä naisten oikeuksia.  Asian merkitys jää ainakin minulle täysin hämäräksi, mutta luulen, että mikäli haluaisin päteä normaaleja ihmisiä suuremmalla suvaitsevaisuudellani, kieltäisin väitteen jyrkästi.

Viides väite sanoo, ettei ”tule” sanoa asioita, joista sorrettu voi loukkaantua. Mikäli kyseessä olisi selkeä kielto sanoa asioita sillä perusteella, että joku voi niistä loukkaantua, olisi demokratian ja normaalin älyllisen ajattelun kannattajan pakko olla kokonaan toista mieltä.

 Esitetyssä muodossa on kuitenkin mahdollista mieltää asia vaikkapa normaalin kohteliaisuuden vaatimukseksi, vaikka woke-väen käytäntöihin perehtynyt ymmärtää heti, ettei kyse ole siitä, vaan sen sijaan yrityksestä kaventaa sananvapautta.

Väite kuusi sanoo, ettei ihonväreistä ole tarpeen puhua nykyistä enemmän. Tämä lienee makuasia ja on luultavaa, että jonkun mielestä on oikein ja tarpeellista ruveta tässäkin maassa ajattelemaan rotukysymyksiä. Niitähän meillä ei sattuneesta syystä ole koskaan menneinä aikoina tuotu esille muutoin kuin joissakin ns. paremmissa piireissä oman erinomaisuuden perustelemiseksi.

Väite seitsemän sanoo, että korkeakoulujen kurssikirjallisuudessa tulisi olla vähemmän valkoisia tai eurooppalaisia kirjailijoita.  Tässä kiinnittää huomiota lähtökohtaisesti asenteellinen, negatiivinen suhtautuminen tiettyjen tahojen henkiseen antiin heidän ihonvärinsä perusteella eli siis täysin anti-intellektuaalisella perusteella. Sen sijaan olisi voitu neutraalissa sävyssä vaikka kysyä, olisiko oikein lisätä muiden, kuin eurooppalaisten kirjailijoiden tuotosten esittelyä.

Kysymyksen asettelu on varmasti täysin harkittu ja toiminee erottelevana tekijänä, kun tarkoituksena on selvittää, missä määrin henkilöt kannattavat vallitsevaa normaaliutta ja missä määrin sen sijaan haluavat siitä erottautua.

Väite kahdeksan sanoo aito amerikkalaisesti, että poliisi on rasistinen instituutio. Olisipa kiinnostavaa tietää, miten suurin osa suomalaisista tämänkin allekirjoittaa ja miksi.

Väite yhdeksän sanoo, että jos valkoihoisilla on keskimäärin korkeammat tulot kuin tummaihoisilla, se johtuu sorrosta. Väite kymmenen lopulta sanoo, ettei valkoihoinen voi tietää, miltä tummaihoisesta tuntuu.

Huomattakoon, että jokaiseen kysymykseen voi valita omansa neljästä erilaisesta vastauksesta. Turkimus in tehty sekä Turun yliopistoväen keskuudessa, että HS:n versiona lukijoidenkeskuudessa. Tulokset vahvistivat toisiaan.

Toisin, kuin voisi kuvitella, hajontaa on löytynyt runsaasti ja siihen voi tutustua viitatun HS:n artikkelin kautta.  Erityisesti on osoittautunut, että sukupuoli määrää voimakkaasti ns. wokeuden astetta. Kuten arvata saattoikin, naiset ovat erittäin merkitsevästi wokempia kuin miehet. 3/5 naisista antoi ”oikeita” vastauksia ja miehistä vain 1/7.

Tosiasia korreloi myös esimerkiksi koulutustason ja opiskeltujen aineiden suhteen, mutta sukupuolen vaikutus on ylivoimaisen tärkeä.

Ilmeisesti meillä on tässä nyt nähtävillä vakava osoitus siitä, millaisella intellektuaalisella tasolla nykymaailmassa liikutaan ja mihin suuntaan trendit vievät.

 Wokeudelle ei taida olla vielä hyvää suomalaista käännöstä. Sokeus ei vielä sinällään riitä sitä syystä, että se kaipaa vielä lisämääreen, vaikka kenties sanookin asiasta jotakin olennaista.

Klassiseen määritelmään kuuluvat genus proximus eli laji, kuten vaikkapa homo, jota sitten täydennetään tarkennuksilla (differentia specifica), kuten vaikkapa habilis tai peräti sapiens.

Wokeus voisi kuulua ensi sijassa henkiseen sokeuteen alalajina, mutta nimenomaan sellaiseen, jossa ominaisuus on sekundäärisesti hankittu: nähdään, mutta ei havaita, kuullaan, mutta ei ymmärretä ja niin edelleen.

Wokeentuneessa mielessä hallitseviksi muodostuvat tarve olla sitä mieltä, kuin pitääkin/pitäisikin (comme il faut, sanottiin joskus), eli muodin noudattaminen myös ajattelussa silloinkin, kun se sotii normaalia, tervettä järkeä vastaan.

Kyseessä on siis hankittu muotiperäinen järkiajattelun torjunta, syndroma irrationalis secundaris. Alttiuden tähän tautiin voidaan todeta liittyvän voimakkaasti sukupuoleen, mutta ei tietenkään seuraavan siitä automaattisesti.

Kyseessä ei sinänsä ole vajaamielisyyden muoto, vaikka siihen liittyykin erilaisia asioiden mittasuhteita koskevia harhoja. Korkea ÄO saattaa sopivissa olosuhteissa vain pahentaa oireita. Asian ytimessä on tunne-elämän obsessio, johon auttaa lähinnä vain ikääntymisen tuoma tasapainoisuuden lisääntyminen.

Olisi kiinnostavaa nähdä, millaiseksi tämä, meillä vielä alkeisasteella oleva sairaus kehittyy ja miten siitä toivutaan. On meillä ollut jo taistolaiskausikin, joten siinä on tutkijoille hyvä vertauskohde.