Aave vaelsi Suomessa
Riikka Tanner, Leninin
ilmestyskirja. Kirjoituksia painajaisista, historiasta, kulttuurista ja
politiikasta. Media Hameentie 2023, 298 s.
Suuret ikäluokat
muistelevat yhä uudelleen nuoruutensa suurta illuusiota ja yrittävät ymmärtää,
miten se oli mahdollista. Yrityksiä hyväksyä se, mitä kerran tehtiin, ei ole näkynyt
ja hyvä niin.
Mielestäni
kannattaa pitää mielessä, että vaikka samaan aikaan koko läntistä maailmaa ja
sen suuria ikäluokkia ravisteli vasemmistoaalto, oli Suomi sittenkin poikkeus
joukossa. Sen uskomattoman naiivi Moskova-mielisyys oli anakronismi ja
kuriositeetti kaiken maailman uusvasemmistolaisten, maolaisten ja trotskilaisten
joukossa.
Vastaavaa oli
ollut kyllä lännessä 1930-luvulla ja vielä 1950-luvulla, mutta totuus niin
Stalinin kuin Lenininkin ajoista sentään saavutti siellä älymystön jo samaan
aikaan kuin älymystöpiireissä Venäjälläkin eli niin sanotun destalinisoinnin
aikaan, 1950-luvun lopulta lähtien.
Toki kiivas
propagandarummutus Leninin ja muka aidon leninismin puolesta stalinismin
vastakohtana tehosi koko maailmassa aina joihinkin ja hyvälle yritykselle
maailman parantamiseksi saatettiin ainakin kunnioittavasti kumarrella.
Taistolaisuus
oli kuitenkin jotakin aivan muuta. Se oli intohimoista totalitarismia ja
vieläpä maassa, joka oli kärsinyt eräästä kaikkein räikeimmistä Neuvostoliiton
suorittamista oikeudenloukkauksista.
Miksi juuri
Suomessa tapahtui tuollaista? Olen asian selittämiseksi viitannut uuden sukupolven
freudilaiseen isänmurhaan, mikä oli yleismaailmallinen ilmiö ainakin lännessä,
sotien aikana voimistuneen uskonnollisuuden uudessa sukupolvessa aiheuttamaan reaktioon
ja niin sanotun katuvaisen aatelismiehen syndrooman leviämiseen jo kokonaiseen ikäluokkaan
elintason kohotessa räjähdysmäisesti.
Kekkoslaisen ulkopolitiikan
merkitystä Suomen erityisyydelle ei voi kyllin korostaa. Se saattoi olla
nerokasta politiikkaa, mutta se oli aivan liian vaikea asia massojen
kriittisesti ymmärrettäväksi. Niinpä he siis ymmärsivät sen epäkriittisesti.
Mukana oli
epäilemättä sekä kokonaisten ikäluokkien suurta tarvetta heittäytyä mukaan
johonkin täydellisen hallitsevaan liikkeeseen ja vapautua omasta järjenkäytöstä,
että myös huomattavaa kyvyttömyyttä tuohon kriittiseen järjenkäyttöön.
Tarkoitan sitä,
että filosofian tuntemus oli miellä jäänyt aivan pienten piirien
yksityisomaisuudeksi. Kouluopetus tarjosi korkeintaan hyvin vähäisi eväitä
kriittiselle ajattelulle ja suuri osa suuria ikäluokkia ei koulussa eikä
missään muuallakaan saanut mitään filosofista sivistystä.
Kaikenkattavat diamatit
ja histmatit tarjosivat sitten eväät koko maailman selittämiseksi ja
riitti, kunhan oppi perusasiat, joista tärkein oli se, että Suurella Liikkeellä
oli koko totuus hallussaan ja riitti, kun totteli sen määräyksiä.
Olihan
kaikenlaista tietoa sentään saatavilla, vaikka siinäkin oli suuria aukkoja,
mikäli lukija osaasi vain suomea. 1950-1960-luvuilla ilmestyivät esimerkiksi
Bertrand Russellin Länsimaisen filosofian historia ja muutamat muutkin hänen kirjansa, kuten Filosofiaa
joka miehelle ja Avioliitto ja moraali.
Venäjän ja
Neuvostoliiton historiasta jokainen tunsi ainakin Arvo ”Poika” Tuomisen kirjat,
joissa tosin ylisteltiin Leniniä, mutta jotka sentään kertoivat jutustelevaan
sävyynsä yhtä ja toista totta Neuvostoliiton historiasta.
Kirjastojen niin
sanotuissa myrkkykaapeissa oli myös aika lailla ennen sotia ja niiden aikana
julkaistua niin sanottua neuvostovastaista kirjallisuutta, jota Liikkeeseen
mukaan mennet ilman muuta pitivät ala-arvoisena panetteluna, eivätkä mistään
hinnasta lukeneet.
Sellaiset
sovjetologian klassikot, joita englanninkielinen maailma oli pullollaan,
puuttuivat suomennosten joukosta. Aikoinaan menševikit ja muut emigroituneet
asioita erinomaisesti tunteneet bolševismin vastustajat muodostivat amerikkalaisen
sovjetologian ytimen.
Suuren terrorin
tutkijat olivat myös saaneet selville paljon asioita ja kukaties liioittelivat
lukuja, mutta heidän kirjansa olivat kaiken kaikkiaan hyvin todistusvoimaisia.
Suomeksi niitä ei ollut saatavilla eikä usein ole vieläkään.
Tilaenne
muodostui sellaiseksi, että keskeinen osa kriittistä sovjetologiaa oli
saatavilla vain englanniksi ja venäjäksi. Meillä Akateemisen kirjakaupan
venäläinen osasto oli neuvostoturistien ja eritoten tutkijoiden ehdoton
suosikki.
Saksaksi ja ruotsiksikin
ilmestyi kaikenlaista, mutta suomeksi ei ja se oli asia, josta meillä ylpeiltiin…
Riikka Tannerin,
Väinö ja Linda Tannerin lapsenlapsen tilitysteos pitää yhä tänäkin päivänä
välttämättömänä kuvata laajasti myös sitä, millaista tuo taistolaisten palvoma ”neuvostojen
valta” tosiasiassa oli. Kirjaan kuuluu myös laaja selostus erään emigroituneen
menševikin elämästä ja tuotannosta.
Menševikit ja
siis myös meikäläiset sosialidemokraatit leimattiin aikoinaan kaikkein
katalimmiksi kansanvihollisiksi, he kun kalastelivat samoilla apajilla kuin ainoan
oikean opin kannattajat. Meilläkin joku häpeämätön idiootti teki ”dokumenttielokuvan”,
jossa Tanner (Väinö) mainittiin petona, jonka haluna oli murhata kaikki kommunistit ja polttaa raadot
uunissa…
On tietenkin jo
aikakin ymmärtää, miten asiat oikeasti olivat ja on aika katua sitä järjenvastaista
fanatismia, jonka nimissä ei ainoastaan hairahduttu kannattamaan tuhoisaa ja epäisänmaallista
aatetta, vaan myös tehtiin häikäilemätöntä väkivaltaa kaikille niille, jotka
näyttivät olevan suuren edistysloikan eli Suomen sosialistisen vallankumouksen
tiellä.
Itselleni aivan
yllättävältä tuntuu kirjan se osuus, jossa selostetaan ns. uuden laululiikkeen
tenhovoimaa ja mukaansatempaavuutta. Itse en voinut koskaan sietää noita
Golgatan Olgan äänellä laulettuja tai pikemminkin huudettuja typeryyksiä, joten
jäin taas kerran tässäkin asiassa ulkopuoliseksi.
Itse ymmärsin
lopullisesti, mistä oli kyse, kun Moskovassa 1970-luvun alussa seurustelin
älymystön edustajien kanssa. Siellä ehdottomana lähtökohtana oli se, että
kaikki ne, jotka ottivat virallisen liturgian tosissaan, olivat joko ääliöitä
tai roistoja, joiden kanssa ei kannattanut olla missään tekemisissä.
Ihmettelemään jäin
vain sitä, että ne varsin monet suomalaiset, jotka myös opiskelivat
Neuvostoliitossa, saattoivat säilyttää uskonsa. Asiaan liittyi varmastikin se,
että he, toisin kuin minä, yleensä kuuluivat johonkin kollektiiviin, jossa
vapaa-ajattelu olisi ollut yhtä palkitsevaa, kuin ateismi jesuiittakollegiossa.
Tavakseni tuli
sanoa, että Neuvostoliiton suurin viehätys on siinä, ettei siellä ole taistolaisia.
Joka tapauksessa
tärisyttävin kokemukseni oli se, kun Leningradissa, puoluekorkeakoulun
asuntolassa tämän oppilaitoksen filosofian professori ympäripäissään kovalla
äänellä selitti koko systeemin täydellistä kelvottomuutta ja ilmaisi ihailunsa
pyhälle Tertullianukselle, joka selitti uskovansa, koska se oli mieletöntä…
Mielettömyyksiinhän
ne taistolaisetkin uskoivat. Heidän suuroin syntinsä oli, että he useassa tapauksessa
alentuivat kaikenkarvaisiin konnuuksiin, jotka suuri päämäärä heille muka
oikeutti. Tämä kirja antaa niistä esimerkkejä.
Riikka Tanneroin
kirja valottaa osaltaan tuon pimeän aikakauden erästä hämärää nurkkausta, joka
on aiemmin jää yt minulta tarkemmin tuntematta.
Taistolaisuus on
nyt kuollut ja kuopattu eikä sen kotimaakaan sitä enää tunne. Pelkään kuitenkin
pahoin, että joistakin woke-piireistä nousee ehkä piankin uusi kvasiuskonto,
jolla on vastaava henkistä pimeyttä levittävä merkitys.
Arvoisa Blogisti, kirjoitatte todella osuvasti: "Mielettömyyksiinhän ne taistolaisetkin uskoivat. Heidän suuroin syntinsä oli, että he useassa tapauksessa alentuivat kaikenkarvaisiin konnuuksiin, jotka suuri päämäärä heille muka oikeutti". Se osuu tietenkin hienosti erääseen Ruotsissa asuvaan veropakolaiseen, joka suomii maamme kyvyttömyyttä. Ottaisivat vastuun synneistään ja olisivat edes hiljaa!
VastaaPoistaKun itäinen rauhanvaltio oli miehittänyt Tsekkoslovakian Suomessa huomattiin, että Lenin-setä antoi Suomelle itsenäisyyden. Meillekin näytettiin koulusssa "Luottamus"-elokuva. Kun Lenin oli avannossa kaikki olivat "Hyvä,hyvä", kun Lenin pelastettiin avannosta kaikki olivat "Buu,buu:"
VastaaPoistaMyöhemmin ajatellen oli täyttä rikollisuutta esittää Luottamuksen kaltaista roskaa vajaavaltaisille ipanoille. Sen muistan miten jokapoikapaitaiset miesopettajat istuivat toinen käsi ns. elokuvakerholaisasennossa eli peukalo leuan alla ja etusormi poskea vastaan. Istuivat hievahtamatta kuin mykkä paskalla koko rainan ajan. Ipanat sen sijaan pyörivät ja kierivät tuskissaan kovalla voikkasalin lattialla koko pläjäyksen ajan.
PoistaAina kun lukee anonyymin kaltaisia kommentteja tulee mielikuva suuresta sankarista potkimassa leijonaa - kuollutta; koska
Poista- vuonna 1939 oli tarpeen taistella ylivoimaa vastaan
- vuonna 1941 liiitouttua Saksan kanssa
- 1944 tehdä Ribbentrop sopimus ja sen jälkeen hylätä Saksa ja tehdä väirauha
- 1944-91 harjoittaa "ystävyyspolitiikkaa" Neuvostoliiton kanssa, jonka ilmaus Luottamus-elokuva oli: minkä ihmisjumala Lenin oli antanut, sitä ei ihminen Breznev voinut ottaa pois sekä 1991 pikkuhiljaa lähentyä länteen ja ostaa jenkkihävittäjät sekä
-lopuksi 2022 liittyä Natoon
Teot olivat eri mutta päämäärä sama, Suomen etu ja itsenäisyyden säilyttäminen tarpeen mukaan taistelen ja välillä vähän madellensekä aina tarpeen mukaan takkia käännellen..
Nykypäivänä tuo mörkö on perussuomalaiset. Opit suoraan 1930-luvulta.
VastaaPoistaanonyymi on nyt synonyymi putinismille.
PoistaVoisit hieman miettiä ja vieläpä perustella uskonnollista ryöpytystäsi.
Hahah, persu kun tulee paikalla, hän ilmoittaa asiaan kuin asiaan, että "ei näin". Kysyttäessä, että "miten sitten", hän vastaa, "en tiedä, muttei ainakaan näin". Sen jälkeen syvä uhriutuminen siitä, että hänen pitäisi muka kaikki tietää!
PoistaAsiasta kukkaruukkuun, tädillä meni pulla väärään kurkkuun risteilyllä, joka oli täynnä teinejä, lähinnä pojanvesseleita/miehen alkuja, jotka esiintyivät mielellään koko laivalle. Sehän on sinänsä tervettä, siis se nuorten ihmisten huomionhaku. Harmikseni kuitenkin huomioin, kuinka jo kaukaa raikasivat ärräpäät ja ylenpalttinen repertuaari sekä klassista että monipuolista kirosanaverbaliikkaa joka helvetin lausetta ja ajatusta ryydittämään. Opin myös, että nuoret miehet kutsuvat itseään ja toisiaan hellyytävästi äijjiksi. Tai s******n äijjiksi. Sain vaivoin hilittyä itseni ojentamasta pojanviikareita. Kyllä sitä omassakin nuoruudessa kiroiltiin, mutta joku roti oli julkisesti, ainakin vanhempien ihmisten läsnäollessa. Nuorison (rappion) ihmettely lienee merkki omasta vanhenemisesta, ei sen kummempaa. Muutoin heidän temmellyksensä katseleminen oli ilahduttavaa - nuori toivomme vaihtoi vapaalle.
Koetapa rauhoittua - tai jos et pysty, niin mee hoitoon !
PoistaTaisin osua kiukkusuoneen. Ovat nämä persut ihme epeleitä.
Poista"Ovat nämä persut ihme epeleitä."
PoistaNiinpä niin, kaikesta mahdollisesta he valittavat, ja syyllinen on aina joku, joka ei sovi heidän rotuoppehinsa. Harvoinpa heillä on mitään näkemystä tai ajatuksia maailmaa polttavista kuumista kysymyksistä tai ongelmista. Nyt hoitaa Riikka taloudenpitoa ja on ilmeisen tyytyväinen pestiinsä. Taitaa olla ihan luonnerooli hänellä menossa. Vornanen taas elää omassa maailmassaa poissa todellisuudesta ja jatkaa matkaansa parlamentissa.
Kyllä, he ovat todella ihmeellisiä.
Noh, ööt ja anot. Teillä kummallakaan ei ole mitään sanottavaa, paitsi tyhjänpäiväistä lätinää: "syyllinen on aina joku, joka ei sovi heidän rotuoppehinsa" .
PoistaKumpikaan teistä ei tiedä mitään. Oletteko edes peruskoulua suorittanut?? Tuskin. Asiaväittelyssä olette altavastaajia.
Muuta "öö" vaikka Haitille, kaltaistesi, kyvyttömien joukkoon.
Noh noh Tapio, otahan vähän cacciatorea ja punkkua siihen kylkeen niin rauhoitut. Taitaa toimia sulla?
PoistaMitä argumentoitavaa sulla itselläsi on muuta kuin jotain tyhjänpäivästä lässytystä? Unohdinkin persujen vakiöarsenaalista tuon "muuta jonnekin"- läpän, kiitos muistutuksesta. Se ei tarkoita mitään, mutta sehän ei ole mitään uutta. Muuten, mitä vikaa siinä on, että jotain itseään etnonationalistiksi identifioituvaa nimitetään yleisesti natsiksi? Ootko koskaan funtsinut sitä?
Mukavaa päivää vaan sinnekin.
Se, juuri on sen tietämyksellisyyden rajapinta: asioiden perustepohjainen tulkinta. Se ei kaikilta onnistu ensinkään, johtuen uskomuksellisuudesta, so. ideologisuudesta.
PoistaItse en ole ideologiaan taipuvainen vähääkään.
Mitä natsismiin tulee, niin kyllä: putin haukkuisi minut natsiksi, suu vaahdossa, jos tuntisi.
vacker dag för dig också....
Tapiolle,
PoistaMinusta kaikkien ihmisten olisi hyvä olla ideologisia ja omata näköisensä maailmankatsomus. Se tuo paljon iloa ja antaa tarkoitusta ja mielekkyyttä elämään.
Yleisesti tuntuu siltä, että useimmat persut ovat varsin rasistisia ja miksei natsejakin, ja niinhän taidat itsesikin mieltää. Sellainen maailmankatsomus pohjaa vihaan ja ennakkoluuloihin, ja minun on vaikea ymmärtää sellaista. Jokainen voi valita lempeän tavan katsoa maailmaa eikä kenenkään tarvitse elää vihassa.
Kaunista päivää myös sinne.
Sivustaseuraajan pyyntö Tapiolle ja Öö:lle: ettekö voisi keskittyä persujen ("Ovat nämä persut ihme epeleitä.") toistenne lyhyen rääkäisynomaisen haukkumisen sijasta kommentoimaan blogin aihetta edes pyrkien jonkunalaisiin asia-ARGUMENTTEIHIN.
PoistaArgumentaatio anonyymille,
PoistaKommenttini liittyvät kyllä blogin aihepiiriin. En voi mitään sille, ettet ymmärrä asiayhteyksiä vaan keskityt anonyyminä rääkymään täällä sen sijaan, että ottaisit itse kantaa asiaan. Joten joudun toteamaan, että pyyntösi on tällä kertaa valitettavasti osaltani evätty.
Mukavat illanjatkot.
Istuttiin juuri lauantaina eräässä Kiina -kulttuuri-illassa. Jossain vaiheessa pohdittiin, mitä lehtiä meille kullekin tuli n. 50 vuotta sitten: hämmentävän paljon samoja, aina Punalipusta ja Neuvostoliitto-lehdestä Kiinan lähetystön tuottamiin painotuotteisiin ja sieltä sitten Noottiin ja Stefanus-viestiin, - ja kaikenlaiseen siltä väliltä. Holapan Pariisin-kolumnit olivat omaa herkkuani. Jossain välissä mietittiin, mikä on suomenkielen kaunein lause. Kuusikymmentäluvun lopulta lähtien nuoruuteni ajan se oli Tannerin kolme sanaa Stalinille, Kremlissä 39: #Minä olen menshevikki.
VastaaPoistaTodella diplomaattinen avaus!
PoistaTuolla naapurissa kommentoin ääri-ideologisoituneesta, epä-älyllisestä postmodernistisesta nihilismistä: uskonasioiden perustavuudesta järkiperusteita vastaan.
VastaaPoistaTämä ideologisuus vain siksi, koska todellisuus ei ole joidenkin mielestä hyväksyttävä.
Ei ihminen ole, eikä ole ollut, "viisas ihminen".
Elämä tässä geopoliittisessa kulminaatiossa -- lapsenasteisen jättivaltion kyljessä -- on ollut meille historiallisesti hirveä koettelemus ja taakka, enkä sanoisi että olisimme oppineet historiastamme paljoakaan.
VastaaPoistaEmme edelleenkään tunnista oman yhteiskuntamme koko ajan totalitarisoituvassa henkisessä ilmastossa samoja ominaisuuksia joita emme lakkaa kummastelemasta ja kauhistelemasta Putinin autokratiassa.
Ei taistolaisuus ollut ideologia vaan outo yli kahden sukupolven ulottuva psyykenvamma joka sitoi yhteisrintamaan vahojen kommunistien katkerat politrukit ja ylioppilasnuorison, joka oli lähtökohtaisesti niin epävarmaa ja henkisesti hukuksissa kuin vain perusnarsismin vammoissa kipuileva isätön ja äiditön haavasielu olla voi.
Mustavalkoisia oppeja tarvitaan epävarmuuden kompensaatioksi. Oppien totuudellisuus on kymmennen asteen kysymys siihen verrattuna miten olennaisen tärkeitä ne ovat mielenterveyden kannalta. Sosialististen oppien totuudellisuudesta N-liiton järjestelmä antoi todenmukaisen näytön -- ihminen on totta tosiaan sopeutuva laji, kun se voi sopeutua jopa täysin mielettömään yhteiskuntaan.
Tuo opillisuus -- joka ajattelulaatuna on eurooppalaisen uuden ajan tuotetta joka tarvitsisi oman psykoanalyysinsa -- elää edelleenkin vahvana korviemme välissä, ja esimerkiksi suurin osa poliittisista blogiteksteistä on pelkkää pähkäilyä ja päättelyä opillisista yleiskäsitteistä todellisuuteen päin. Eli siis jotain jota voisi verrata keskiajan skolastikkojen käsiterealistisiin viritelmiin.
Emme edelleenkään kestä sen vertaa älyllistä epävarmuutta että edes yrittäisimme ajatella ideologisten laatikoiden ulko- tai yläpuolelta. Sukupolvet eivät ole tässä kehittyneet -- tosiasia, että hyvä ajattelu edellyttää kykyä sietää syvää sielullista epävarmuutta, vastaan asetetaan nyt uhriajattelun oikeuttama "turvallisen tilan" vaatimus.
Hyvä kirjoitus. Itse olen päätynyt lopputulokseen, että varsinkin 1970-ja vielä 80-lukujenkin suomettuminen ja vasemmiston sosialismipyrkimykset vahingoittivat suomalaista yhteiskuntaa vielä rankemmin ja pysyvämmin kuin mitä voisi olettaa. Nykyiset ongelmamme, eli käsittämättömän vanhanaikaiset näkemykset hyvinvointiyhteiskunnasta (vai "holhous"?), iänikuinen itsesensuuri sekä täysin surkea ja lapsellinen julkisen keskustelun kulttuuri ovat suoraa seurausta aiemmista hölmöyksistä.
VastaaPoistaOn kuin Suomelle olisi jäänyt päälle jonkinlainen vähintään puolivakava pyrkimys sosialismiin samalla, kun koko muu Eurooppa käytännössä luopui ajatuksesta heti Neuvostoliiton romahdettua. Ja ainakin tähän asti samaa päämäärää - ehkä osittain tiedostamattaan - ovat ajaneet kaikki puolueet ehkä persuja lukuun ottamatta.
Suomen ongelma ei ole ollut se, että vasemmalla laidalla on vielä sosialismiin uskovia ihmisiä. Suomen ongelma on se, että myös porvarit ovat jotenkin ehkä puolivahingossa ja alitajuisesti nähneet tämän täysin kiville karahtaneen, suomalaisen version hyvinvointiyhteiskunnasta jonain muuna kuin sosialismina.
No, sellaista. Lukusuosituksena tällä kertaa Eero Matero: Breznevin opissa (2012). Rehevää muistelua 70-luvun Moskovasta.
On sosialismia ja sosialismia, kyllä minulle ruotsalainen sosialismi kelpaa, se on paras järjestelmä tavalliselle ihmiselle neuvostoliittolaisen sortososialismin ja jenkiläisen jokainen on oman onnensa seppä ja maahankaatunutta saa vapaasti monottaa -järjestelmän välissä. Kyllä jotkut tarvitsevat tukea - ja miksei välillä pientä holhousta. On helppo uhoilla vapaudesta kun on nuori, terve ja hyvässä työpaikassa, mutta ans'olla jos työnantaja potkaisee pihalle tai syöpä iskee ja eukko jättää.
PoistaMutta toki on niin, että hyvinvointiyhteiskunta vaatii, että jokainen työkykyinen osallistuu kykynsä mukaan sen rakentamiseen ja myös rikkaat osallistuvat kohtuullisella osuudella sen rahoittamiseen.
Yksi sosialismin sortti usein unohtuu: osuustoiminta. Se sosialismi menestyy ja porskuttaa, Suomessakin. S-ryhmä näyttää ylivoimaiselta verrattuna pörssi-ovelusniekkain horjahteleviin firmoihin. Jos koko kansantaloutemme ajautuu s-ryhmän hoitoon, en vastusta. Siis olen sosialisti. ?
PoistaHyvinvointi on kuitenkin eri asia kuin holhous. Luulen Ruotsissa, kaikesta huolimatta, yksilönvapauden olevan astetta suomalaista laajempi. On se pohjimmiltaan sen verran porvarillinen maa. Mutta mene tiedä.
PoistaIsänmurhasta pitää muuten todeta ongelman olevan ehkä siinä, että Suomessa tämä jäi tekemättä. Neuvostoliiton sortuessa kaikki itäblokin maat murhasivat isänsä seuraavalla sekunnilla. Suomessa ei kai tätä nähty tarpeelliseksi, koska emmehän me nähneet itseämme itäblokin maana, tai faktisesti sitä ollutkaan.
Riittävän lähellä kuitenkin, että olisi ehkä ollut paikallaan käyttää tilaisuutta hyväkseen jonkinlaiseen henkiseen irtautumiseen "erityissuhteesta" itään ja varsinkin lähteä selvittämään, mitä kaikkea suomettumisen aikana oikein tapahtuikaan.
Kiitos lukuvihjeestä! Tuostakaan en ennen tiennyt.
PoistaEipä kestä! Olen lukenut tämän jo pariin otteeseen. Hienoa ajankuvausta mielestäni.
PoistaKyllähän sotaa käynyt sukupolvi saattoi olla aivan vitun ärsyttävää. Kommarijutut oli aluksi vain hauska jekku, jolla sai faijan polttamaan päreensä. Wahlroosin Nallella oli hiukan viisampi fade, joka osallistui itse huumoriskabaan kybällä, niin että sukupolvikapina kuihtui aika nopeasti tarpeettomana. Isä Wahlroos kertoi lehdessä olevansa suorastaan ylpeä, kun poika kohosi kommarijoukoissa niin nopeasti johtoporukkaan. https://youtu.be/KkYrGyZbkGc?si=vZOJVAlvC4dc7_xE
VastaaPoistaBuntta oli täys juoppo ja suurella vaivalla saatiin lopulta disponibiliteettiin. Sen verran myyräntyötä teki, jotta poikansa sai kaikki tarvitsemansa tiedot postipankista ja muista ktm-sektorille kuuluvista firmoista. Niiden tietojen pohjalta olikin sitten helppo kerätä löysät pois. Nallea pidetään suurena nerona, mutta joku dosentiksi aikova voisi varmaan anaalisoida ennemminkin idiot savant -tyypin. Hän on myös tavattoman ilkeä ihminen.
PoistaHyvä, viiltävä analyysi tuosta aikaudesta. Suomessa taistolaisuuden juurisyy oli varmasti isäkapina yhtyneenä- sinänsä välttämättömään - viralliseen ulkopolitiikkaan, joka ei mahdollistanut pienintäkään Neuvostoliiton ja sen virallisen ideologian kritiikkiä.
VastaaPoistaTannerin kirjasta mielenkiintoisen tekee sen, että hän edusti liikkeen toista aaltoa, joka jäi ensin suurien hahmojen varjoon ja sitten irtautui pikkuhiljaa liikkeestä.
"Pelkään kuitenkin pahoin, että joistakin woke-piireistä nousee ehkä piankin uusi kvasiuskonto, jolla on vastaava henkistä pimeyttä levittävä merkitys."
Syytäkin pelätä, itse pidän tuota lähes väistämätönä, se yksinkertaisesti kuuluu ihmisluontoon. Voi, ihmistä...
Enpä tiedä. Omat muistikuvieni mukaan taistolaisen kanssa saattoi keskustella mistä tahansa vaikka sillä oli uskontonsa, mutta woke/cancel- militantin kanssa ei, se on heti jyrkkä ei, apuva, ja pakoon lähtö, yksi poikkipuolinen käsitys niin kaikki bännit on päällä.
VastaaPoistaTe ette varmaan jaksa käydä katsomassa mitä nämä jälkimainitut esim. silakkakanavillaan öyhöttävät mutta se on paljon militantimpaa kuin taistolaisilla koskaan.
Poikkeavuuksia ei sallita. Näillä kanaviin verrattuna HS ja Ylekin vaikuttavat persuilta.
Itse ainakin lähtisin mieluummin 70-luvun taistolaisen kanssa kaljalle kuin 2020-luvun poliittisen puhdasoppisen.
Yliopistossa kai näitä taas koulutetaan. Joukko taitaa olla vain suurempi kuin koskaan.
Paha sanoa kun tuttavapiiriin ei kuulu yhtään wokeihmistä eikä edes niiden ikätovereita. Taistolaisten kanssa kyllä aikoinaan väittelin huvin vuoksi, vähän kuin jehovan todistajien kanssa, nykyään ei jaksa.
Poista"selostetaan ns. uuden laululiikkeen tenhovoimaa ja mukaansatempaavuutta...joten jäin taas kerran tässäkin asiassa ulkopuoliseksi."
PoistaJäit paljosta paitsi, minusta se oli esteettisesti kaunista ja usko niin vilpitöntä ja aitoa, vähän kuin herätyskokouksessa, vaikka aate oikin väärä. Yhteiskunnan puolustaminen ei sotien jälkeen ole synnyttänyt kauniita lauluja, harmaata arkea ja velvollisuuden täyttämistä räntäsateessa vain.
Laululiike avautui poliittisuutensa ohella myös solidaarisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta, uskosta ja toivosta. Sellasta retoriikkaa ei kuulla koskaan oikealta eikä varsinkaan äärioikealta vaan ainoastaan jatkuvia uhkakuvia ja äärimmäistä vihaa.
PoistaSe näyttää vihalta, mutta se on oikeasti pelkoa, arveli Gandhi. Mikä persua oikeasti pelottaa? Sitä sopii jokaisen persun itseltään kysyä.
Vähän liikaa oli väkivallalla hekumointia.
PoistaTaistolaisillakin oli lapsisotilaansa, siis ideologiset, mutta niin on wokeistillakin. 16-vuotiaasta eteenpäin niissä piireissä osataan määritellä kolmasosa suomalaisista natseiksi, rasisteiksi ja fasisteiksi.
PoistaMukavampaa oli varmasti kuulla syytös: porvari. Saattoi toivoa että kunpa se porvarius pitäisi paikkansakin.
Molemmathan haluavat lopettaa kapitalistisen järjestelmän. Taistot marxismin, woket ilmaston vuoksi ja vaikka minkä muun. Ja media lellii näitä samalla tavalla. Piti silloin ennen ja pitää nytkin näitä täysahdasmielisiä ääripuritaaneja "radikaaleina" ja "liberaaleina." Kaikkea muuta ovatten.
Vihavainen varmasti tietää paremmin kuin yksikään täällä kommentoiva mutta eikö 70-luvulla esim. professorikunta ollut vielä melko konservatiivinen? Kyllä taistolaisilla valtaa ja varsinkin vallanhalua oli mutta oli vahvoja vastustajiakin. Mietin että nyt wokettaminen tapahtuu totaalisemmissa merkeissä. Tietysti tällainen "aikalaisdiagnoosi" on aina epävarma, kuinka muutenkaan.
Poista-jussi n
Koko yliopisto on nyt ihan erilainen instituutio.
PoistaTV: "Vähän liikaa oli väkivallalla hekumointia."
PoistaNyt kyllä minun muistikuvani on toinen: vallankumouksesta kyllä abstraktisti uhoiltiin, mutta en minä kyllä, että muista, että verisillä yksityiskohdilla olisi mässäilty. Asia on helppo tarkistaa Spotifyissä on mm Agit probin -levyjä ja vappuna niitä YLEkin soittaa ja niitä on nostalgisesti hauska kunnella. (Historian ivaa: siellä ne kommunistien laulut tuottavat voittoa kansainväliselle soittoyhtiölle, vähän kuin puna-armeijan krääsä kirpputorilla. Se on sitä kapitalismin voimaa...)
Luulen, että kyse on sukupolvierosta: blogisti törmäsi taistolaisiin huippuvaiheessaan työssään, minä näin liikkeen lopun.
No helppohan se on tarkistaa: "Kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se!", "Pakko on taistella, kuolla tai voittaa", "atamaanit murskattiin, Tyynen meren rantamille marssi uljas päätettiin" jne. Jne. Täysin falskia militarismia ja kansalaissotaromantiikkaa. Ennen Agitpropia oli vielä Politrop, jossa liki vajaamielinen lukutaidottomuus liittyi laulajille täysin tuntemattomien ja käsittämättömien asioiden ihannointiin. Siinä oli raikkautta jo rautainen annos.
PoistaKuulen edelleenkin noissa sanoissa enemmän naivia vallankumousromantiikaa lopultakin laulajalle kaukaisesta sisällissodasta kuin varsinaista väkivallalla mässäilyä, vähän niinkuin Marseljeesissä tai kristillisessä lauseessa "he ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä..." Kyse on symbolisesta kielestä, jota kuulija tulkitsee omasta esitiedostaan tai kokemuksesta lähtien. Taistolaisuus minulle oli pikemminkin naivia opintopiirimarxismia eikä vakavasti valmisteltua vallankumous/terroristitoimintaa (ks Matero Breznevin opissa). Rikosoikeudessa puhutaan kelvottomasta yrityksestä: ei voida tuomita murhan yrityksestä kalkkitabletteja syöttämällä, vaikka tarkoitus olisi kuinka paha.
PoistaKolgatan Olgain rivit harvenevat . . . Kaisa Korhos -vainaa aloitti yhden laulunsa lausahtamalla : mikä oikeastaan puhuu kommunismia vastaan? Sen kuullessa viihtyy ja ilahtuu. Kyllä ne laulut osasi vitsinä ottaa, jo seitkytluvulla. Ylen maine vain kärsi, pysyvästi.
VastaaPoista"Miksi juuri Suomessa tapahtui tuollaista? Olen asian selittämiseksi viitannut uuden sukupolven freudilaiseen isänmurhaan, mikä oli yleismaailmallinen ilmiö ainakin lännessä, sotien aikana voimistuneen uskonnollisuuden uudessa sukupolvessa aiheuttamaan reaktioon ja niin sanotun katuvaisen aatelismiehen syndrooman leviämiseen jo kokonaiseen ikäluokkaan elintason kohotessa räjähdysmäisesti."
VastaaPoistaTuo "katuvaisen aatelismiehen syndrooman" ympärille rakentuva diskurssi on ainakin omien muistikuvieni ja kokemusteni mukaan muokkautunut vuosien varrella siihen suuntaan, että vielä joskus muinoisella 80-luvulla tästä tai tuosta valittajia valistettiin selityksillä, että "no onhan meillä nyt sentään asiat niin-ja-niin-paljon-paremmin kuin esim. maassa X tai maanosassa Y". Nykyisin taas yhä yleisemmin annetaan ymmärtää, että suunnilleen kaikki maailman ongelmat ovat meidän syytämme, tavalla tai toisella, eikäpä siinä sitten enää niin muilla argumenteilla suuremmin väliä. Ja mikäli jokin ongelma ei ole tällä tavoin meihin palautettavissa ainakaan jakojäännöksittä (väestöräjähdys...), niin siinä tapauksessa kyseessä ei edes ole mikään Oikea Ongelma.... (Voi tosin myös kysyä, voiko itseään syyttää kaikesta mahdollisesta oikeastaan muulla edellytyksellä kuin siten, että todellakin uskoo olevansa kaikkivoipa, eli kyseessä lienee, ainakin osin, eräänlainen läntisen hybriksen irvokkaalla tavalla ylösalaisin käännetty ilmenemismuoto, ikään kuin itsensä ylentäminen äärimmäisen alentamisen kautta... Mea maxima culpa!)
"Taistolaisuus on nyt kuollut ja kuopattu eikä sen kotimaakaan sitä enää tunne. Pelkään kuitenkin pahoin, että joistakin woke-piireistä nousee ehkä piankin uusi kvasiuskonto, jolla on vastaava henkistä pimeyttä levittävä merkitys."
Kyllähän tuon tyyppisen kulttimuotoisuuden suuntaan on varsinkin ns. Tiedostavissa piireissä, toki nykyään yhä yleisemminkin, menty roimin harppauksin ihan jo vajaassa parissakymmenessä vuodessakin, joten eipä mitenkään mahdottoman kuuloinen tulevaisuudenkuva. Vähintäänkin voi sanoa, että jo tähän astisetkin jäljet pelottavat...
-J.Edgar-
Olikohan Ronald Reaganin nimiin laitettu slogan, " Missä tahansa havaitaan kommunismia, se on ehdottomasti tuomittava"? No, joka tapauksessa, kommunismi on saanut enemmän pahaa kuin hyvää, vaikka suomalaisetkin kommarit, vasemmistolaiset ja wokeisto tietenkin puolustelevat asiaansa sillä, että se mahdollisti työläisen nousun kapitalismin ikeestä ja katuojasta!
VastaaPoistaSuomessa sala-kommunismi tai sosialismi elää ja voi hyvin. Se on niin vahvasti rakenenteissa, että sitä on mahdotonta edes vaientaa tai edes vähentää. Se on Suomen kansan poltinmerkki, vaikka monet eivät sitä tunnu edes tajuavankaan? YLE:n ohjelmissa se näkyy, jos se halutaan nähdä.
Areenassa on pikaisella katsomalla tuoretta KOM-teatterin ihannointia. Kun Vapaussodan 100-vuotispäivää muisteltiin, kas kun YLE:llä muisteltiin oikeastaan vain valkoisten tekemiä veritöitä? On ohjelmia Euroopan viimeisistä diktaattoreista ja Kreikan sotilasjuntasta, mutta muistan hyvin ko. aikaa, kun esim. Wolf H. Halsti totesi, että jos ja kun tietyt voimat ottavat yhteiskunnan haltuunsa ja pyrkimys on saattaa se kaaokseen, kyllä sotilaat ovat se viimeinen voima, jonka tehtävä on laittaa asiat kuntoon. Miten olisi Kreikan käynyt, jos kommunismi silloin olisi voittanut, ja Kreikkakin olisi suistunut Neuvostoliiton leiriin? Miten olisi Espanjan käynyt 30-luvulla ja miten olisi Portugalin käynyt, ja miten olisi Chilen käynyt 70-luvun alkuvuosina, ja miten olisi Suomen käynyt v. 1917, ja miten kauhistuttavasti kävi Kiinalle, ja missä se on nyt?
Jos kommunismia ja Marxin oppeja ei oltaisi edes keksitty, ei oltaisi tapettu niitä 100 miljoonaa ihmistä, mutta sehän oli vain oheistoimintaa marssiessa kohti kommunismia, ja tällä tiellä ollaan, eikä taistelu suinkaan ole ohi! Näinhän totesi esim. muuan Greta, joka Helsingin yliopiston kunniatohtoriksikin julistettiin, oikein Teologisen tiedekunnan arvovallalla! Alas, todella alas ollaan menossa!
Nuo 100 miljoonaa olisi sitten tapettu jonkun toisen ideologian nimissä....
PoistaAnon. 9.21. No tuskin olisi, sillä facismia tai natsismia ei oltaisi edes keksitty, jos ei olisi ensin ollut tuota saatanallista marxismi-leninismiä, jos siihen viitannet? Kaikenlaisia ideologeja on maailman sivu noussut, ja nousee yhäkin, niiltä emme voine välttyä?
PoistaNo onhan tuo kristinusko, maailman tappavin ideologia.
PoistaTaistolaisuus, K-linja ja woke ovat kaikki pelkuruutta ja alistumista vahvemmaksi koetun edessä. Tosiuskovaisella ei aatteesta riippumatta ole juuri hävettävää, teeskentelijällä on, ja siitä häpeää ja pettymystä sitten kanavoidaan kiukulla ulkoryhmää kohtaan, joka muuten tuntuisikin psykologisesti niin kohtuuttomalta.
VastaaPoistaEikös ne Persut ole olleet jo monissa viime vaaleissa Suomen suurin työväenpuolue?
VastaaPoistaKun taas SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat hurahtaneet uusiin uskonnollisiin keksintöihin ja hullutuksiin kuten ovat woke, intersektionaalisuus, monikulttuurisuus kaikkine variaatioineen ja monisukupuolisuus.
Vielä muutama vuosi sitten sukupuolia oli kaksi, joille oli omat erikoslääkärinsäkin eli xx -sukupuoliset kävivät tarpeen vaatiessa gynekologilla ja xy -sukupuoliset kävivät urologilla.
Nyt löydetyt uudet sukuolet käyvät joko psykologilla tai psykiatrilla ja jopa kirurgilla.