Vilnan perspektiivistä

 

Suomi ja Liettua

Näin Vilnassa taas oleskellessa pistää silmään, miten täällä on myös Suomi-yhteyksiä, ellei suoria, niin ainakin epäsuoria.

Vilnan kysymys osoittautui tuhoisaksi balttilaiselle yhteistyölle 1920-luvulla. Uusi Liettuan valtio ei hyväksynyt sitä, että uudelleen syntynyt Puola liitti vanhan suuriruhtinaskunnan pääkaupungin omiin maihinsa. Niinpä yhteistyötä puuhaavien reunavaltioiden oli hyväksyttävä joukkoonsa joko Puola tai Liettua, molemmat eivät tulleet.

Samaan aikaan Puolan ja Venäjän suhteet olivat tulehtuneet ja Venäjän liittolainen vuoden 1922 Rapallon sopimuksesta lähtien, Saksa oli myös Puolan, sanoisiko muodikkaasti geopoliittinen vihollinen Puolan käytävän (Danzig) takia.  Puolan suhteen molemmat olivat yhtä nuivia ja jakoivat sen sitten vuonna 1939, mutta se on jo juttu erikseen.

Puola-johtoinen liittoutuminen olisi ärsyttänyt myös Saksaa, joka nyt tosin oli 1920-uvulla alamaissa, mutta sentään yhä olemassa ja tulisi jonakin päivänä vielä nousemaan.

Niinpä etelästä ei oikein löytynyt varteenotettavia liittolaisia, vaikka kyllähän suhteita viriteltiin 20-luvulla, mutta liiallinen Puola-innostus (Varsovan sopimus 1922) kaatoi jopa hallituksenkin. Varsova-johtoinen liittouma olisi ollut myös Saksan vastainen.

Joka tapauksessa Vilna nousi 1900-luvulla näin taas pitkän tauon jälkeen merkittäväksi tekijäksi Suomen politiikassa. Oli se sellainen ollut ennenkin, mikäli siitä voitiin 1500-1600-luvuilla puhua Ruotsin politiikasta erillään.

 Kuten muistamme, Pentti Renvallin mukaan puhua voitiin ja Suomen herrathan kannattivat Puola-suuntausta, jota taas jo kuninkaaksi valitun Sigismundin kapinalliset vastustajat Kaarle herttuan johdolla vastustivat.

Uusi tuolloinen kuninkaamme Sigismundhan oli Suomen herttuan Juhanan, sittemmin kuningas Juhana III:n ja hänen puolisonsa, Milanon herttuan tyttären Bona Sforzan poika, joka oli erinäisistä syistä joutunut syntymään vankeudessa Gripsholmin linnassa.

Nuo Juhanan ja Bonan tyttären, Katariina Jacellonican Vilnassa pidetyt loisteliaat häät avasivat uuden aikakauden Puolan ja pohjoismaiden historiassa: Ruotsin ja Liettuan (vuodesta 1569 Puola-Liettuan rzeczpospolitan) suhteet tulivat nyt tärkeiksi, valitettavan usein kyllä hyvin sotaisiksi.

Uskonnon merkitys ajan poliittisissa taisteluissa oli tärkeä, jos ja kun niin haluttiin. Kirkkojen lähentämistä yritettiin tuon tuostakin ja se johti yleensä niiden entistä ankarampaan oikeaoppisuuteen.

 Aluksi ja etenkin Juhana III:n aikana näytti kuitenkin rauhanomainen rinnakkaiselo mahdolliselta. Suomestakin meni Vilnaan, Rzeczpospolitan toiseen pääkaupunkiin opiskelijoita, joista muuan, nimeltä Valentinus Thomae Lossius, Karjalohjalta lähtöisin oleva jesuiittakoulun opiskelija sepitti runoja Sigismundin Vilnaan saapumisen kunniaksi.

Runoista kaksi oli latinaksi ja yksi suomenkielinen. Runot jopa painettiin ja kyseessä on yksi harvinaisista ei-uskonnollisista suomenkielisestä 1500-luvun painetuista teksteistä.

Painotuotteen nimi oli Serenissimo ac potentissimo principi Sigismundo III, regi Poloniae, magno duci Litvaniae &c.,&c., faelicissimum Vilnam ingressum gratulantur…

Muuntelin tekstiä hieman nykyasuun:

 

Terve meille Sigismud tulee

Nyt kaikki kansa Vilnassa luulee

Jumala kuin kaikki hyvin loi

Kiitetty olkoon, jonka tänne toi

Sinua suuresti toivoi(mme) joka päivä ja yö

Niin kuin jokainen todistamme myö

Meidän menomme tahdomme että

Onnellisen ja terveellisen loppuun päättää

Sillä niinkuin aurinko kirkas

maa hedelmäänsä ei suinkaan kanna

jos ei paista ja tee hänen virkaans

pelto ja niitty ei myös mitään anna

peräti ottaa sen halla paha

ei löydä ruokaa ei juomaa ei rahaa

anna siis sinun virkas paistaa

eripuraiset polje ja anna heidän maistaa

ettäs Jagellonin suvult ulos tulit

sen kaikki maailma kyllä kuuli

tee oikeutta, ole hyvä, karta pahoi

elä hyvin, älä ota rahoi

samalmuotoo myös tämä lauma

ei kanna yhtään hyvää kaumaa

jos sinä heiltä menet kauas

ja et ole terveenä, vahva ja rauhas

elä kauan ja valtaas levitä

vihamiehelle pelkoo ja synnis kevitä

 

Itse asiassa Jagellon tyttärenpoika Sigismund aloitti uuden dynastian, Vaasat, jotka kauan menestyivät hyvin ja ulottivat valtansa kauan Venäjällekin ns. sekasorron aikana. Sigismundin poika Vladislav Vaasa jopa valittiin myös Venäjän tsaariksi ja pajarit vannoivat hänelle uskollisuutta, vaikka hän joutuikin pian lähtemään Kremlistä.

Vladislav käytti edelleen myös Ruotsin kuninkaan titteliä ja hänen sydämensä ja sisälmyksensä (cor et viscera) on haudattu Vilnan katedraaliin. Vilnaa kerrotaankin Vaasa-suvun kuninkaiden suosineen ja paljon käyttäneen pääkaupunkinaan.