Kansakunnan toivot
Kirsti Manninen, Ollista
Bisquitiin. Ylioppilaslehden pakinat 1913-1968. Otava 1987, 474 s.
Matti Klinge
iski aikoinaan kultasuoneen. Ylioppilaskunnan historian löytyminen
tutkimuskohteeksi vei suoraan koko kansakunnan älyllisen toiminnan ytimeen. Se
parin prosentin luokkaa koko väestöstä edustava herrakaarti, joka maata hallitsi,
oli lähes kokonaan lähtöisin paikasta nimeltä Suomen yliopisto tai Aleksanterin
yliopisto, jos nyt ihan virallisia oltiin.
Kun
ylioppilaiden määrä vielä oli satoja eikä tuhansia, tarjosi yliopiston
opiskelijakunta tutkimusaiheen, joka voitiin hallita kokonaisuudessaan,
tarvitsematta turvautua otantaan. Koko Suomen aatehistoria kaikkine virtauksineen
kulki tuon pienen porukan kautta ja heijastui aina pian laajemmallakin tasolla.
Mitä ylioppilaat tänään, sitä koko kansa huomenna.
Klinge hoiti
leiviskänsä erinomaisesti ja hänen työtään 1900-luvun osalta jatkoi Risto
Alapuro, jonka AKS-tutkimus oli sekin aivan luontevasti keskittynyt
ylioppilaskunnan piiriin. Tuo seurahan sentään oli nimenomaan ylioppilasklubi,
mikä usein unohdetaan, kun sen vaikutusvalta näyttää ainakin monien mielessä
kasvavan aivan valtavaksi.
Kirsti Mannisen
ei ole tarvinnut ihan koskemattomassa metsässä vaeltaa tutkiessaan instituutiota
nimeltä Ylioppilaslehden pakinat. Ylioppilaiden aatteellinen kehitys ja
sosiaalisen koostumuksen muutos ovat olleet hyvin tiedossa.
Manniselle voi
antaa kuitenkin paljon pisteitä siitä, että hänkin on jaksanut käsitellä koko
puolen vuosisadan mittaista aineistoa kokonaisuudessaan ja myös sitonut sen yleisempään
historialliseen kehykseen, nimenomaan ylioppilaskunnan tasolla. Pelkkä muodikas
tai ainakin vielä hiljattain muodikas ”tekstien” analysointi olisi voinut tuottaa
pelkkää nollatutkimusta, joka ei kiinnosta ketään.
Nyt on toisin. Tutkija
tarkkailee myös itse pakinoitsijoita, heidän alkuperäänsä ja keskinäisiä
jännitteitään. Tutkimus syventää ja täydentää mainiosti tietojamme
ylioppilaskunnassa vallinneista virtauksista ja tuo lisää konkretiaa niihin
yleistyksiin, joita tästä aihepiiristä on tehty. Kirjallisuustieteellinen lähestymistapa
on tässä liittynyt vankkaan perinteisen historian kehykseen eikä ole eksynyt
jonninjoutavaan postmodernistiseen snobbailuun.
Maininnan ansaitsee
vielä sekin, että tekijä on suorittanut työnsä viiden lapsen äitinä, mikä jo
sellaisenaan lienee tarjonnut työmaata yllin kyllin. Mikä hämmästyttävintä,
samaan aikaan tai ainakin saman elämän aikana tutkija on myös julkaissut toistasataa
kaunokirjallista teosta, enimmäkseen nimellä Enni Mustonen, jota hän
salaviisaasti kiittää yhtenä mesenaateistaan…
Kirjoittaja on
aloittanut tutkimuksensa vuodesta 1913, jolloin Ylioppilaslehti aloitti
ilmestymisensä ja päättänyt sen vuoteen 1968, jolloin pakinat hävisivät kokonaan
sen palstoilta ja tilalle tulivat kirjoittajan nimellä varustetut poleemiset
artikkelit ja raportit.
Jos nyt ihan tarkkoja
ollaan, saattoi pakinan tapaisia nimimerkillä kirjoitettuja tekstejä vielä
senkin jälkeen ilmestyä. Nekin ovat sellaisia hengentuotteita, joita voi nimittää
pakinoiksi. Mieleeni tulee eritysesti sellainen nimimerkki kuin Mustan Volgan
kuljettaja ja olihan siellä vielä Tsaarin kuriiri ja joku muukin.
Epäilemättä
totta kyllä on, että Vanhan valtauksen jälkeen pantiin kirjoittelussa
uusi vaihde päälle. Perinteisen sanataiteen sijasta tarjottiin nyt alastonta poliittista
propagandaa ja agitaatiota ajankotaisista aiheista. Henkinen maisema oli
muuttunut olennaisesti.
Mutta tähän kauteen
Mustonen ei siis koske, minkä hyvin ymmärränkin. Siinä sitä sitten olisikin yhä
työsarkaa sille, jonka nenä kestää tuon aineksen pöyhinnän. Kyllä sekin työ
vielä olisi jokin hyvä tehdä.
Mutta mennään
siis itse tutkimukseen. Vuosien 1913-1917 osalta otsikko on Isänmaan toivot.
Mainittakoon, että toivosta kyllä oli paljonkin puutetta tosien sortokauden
aikana, kun portit venäläistämiselle oli avattu selkoselälleen ja yhdenvertaisuuslaki
antoi etulyöntiaseman venäjän taitoisille ja suorastaan venäläisille, kun
virkoja täytettiin ja mihinpä muualle ylioppilaat olivat valmistumassa kuin
virkoihin.
Yllättävää
kyllä, isänmaan ahdingon kanssa samaan aikaan tapahtui myös aatteettomaksi
kuvatun dagdrivare-sukupolven ilmaantuminen. Toki henkinen lama loppui
sitten äkkiä jääkäriliikkeen kautta.
Vuosien
1918-1924 ”nouseva Suomi” näki sitten AKS:n synnyn ja pieksujalkaisten
maalaisylioppilaiden invaasion, joka miltei hukutti vanhan elitistisen,
urbaanin ja herraskaisen ylioppilasaineksen. Toki jälkimmäinenkin piti pintansa
ja osallistui sekin myös uusien aatteiden ajamiseen.
Pakinoitsijat
olivat kauttaaltaan tulevia merkkimiehiä. Jokunen nainenkin oli mukana, mutta
miehet ne olivat, jotka valtakuntaa hallitsivat ja yhteiskunnan vetovastuussa
olivat vielä monta vuosikymmentä. Naiset yliopistossa olivat jonkinlainen
kuriositeetti aina vuosisadan loppupuolelle saakka.
Muistan itse
vielä hyvin Jorma Cantellin päätoimittajakauden, joka sitten vaihtui Yrjö
Larmolan aikaan. Itse puolestani toteaisin, että kun pakinoitsijat aiemmin
olivat kauttaaltaan tulevia poliitikkoja, johtajia ja muita vaikuttajia, alkoivat
he 1960-luvulta lähtien olla enimmäkseen tulevia journalisteja ja sanataitelijoita.
Maailmansotien
välisenä aikana joukkoon kuului Urho Kekkosen, Martti Haavion, Ilmari Turjan, Lauri
Ahon, Tauno Nurmelan ja vastaavien vaikuttajien joukko. Toki siinäkin huomaamme
journalistien suuren panoksen.
1960-luvulla pakinoiden tyyli joka tapauksessa
muuttui entistä kirjallisemmaksi ja Pekka Lounelan, Arvo Salon, Pentti Saarikosken
ja Seppo Ahdin tapaiset enemmän tai vähemmän boheemit hahmot valtasivat alaa.
Vielä 1960-luvun
alussa joukkoon kuuluivat kyllä esimerkiksi Jaakko Iloniemi ja Kalervo Siikala.
Tutkija on
kiinnostavasti analysoinut pakinoiden rakennetta myös varsinaisesti
kirjallisuustieteellisestä näkökulmasta. Sellaisilla tekijöillä kuin
normipoikkeamilla ja signaalijärjestelmillä on analyysissä keskeinen osuus.
Pakinoitsija ei tyydy käyttämään vanhaa materiaalia, vaan pilkkoo vahat kankaat
ja ompelee niistä tilkkutäkin, kiteyttää tutkija.
Normipoikkeamien
ohella pakinan teksti saattaa myös olla korostetun norminmukainen ja pakinoitsija
voi rakentaa oman normijärjestelmänsä vain rikkoakseen sen sitten näyttävästi.
Pakinoitsijalla on valta nauraa myös sille, mitä yleensä pidetään haudanvakavanakin
asiana.
Kun nauru loppui
1960-luvun lopulla ja sai antaa tilaa neuvostoliittolaisen ns. satiirisen huumorin
kaltaiselle yksivakaisen vihaiselle ja oikeaoppiselle irvistelylle, oltiin
todella murrosvaiheessa.
Sivumennen
sanoen, nyt taitaa tilanne laajoissa piireissä olla jokseenkin samanlainen,
ainakin noiden poliittisesti korrektien stand up-koomikkojen kohdalla. Olemme
taas tilanteessa, jossa huumorin nimikkeellä myydään oikeaoppisuutta ja jossa yleisö
pääsee tavoittelemaansa yhteiseen tilaan nauramalla aivan tietyille asioille joidenkin
tavalla tai toisella annettujen helppotajuisten signaalien mukaisesti.
Mutta tässä
mennään jo tämän kirjan ulkopuolelle. Lyhyesti sanoen, tämä on kiinnostava lisä
tutkimukseen ja kunnianhimoinen suoritus.
Johny Walkerin eli Pekka Haukisen pöydässä tuli usein istuttua Vanhan kellarin alkuvuosina. Se päättyi usein siihen, että Eeva-Maija Haukinen liiteli mustassa viitassaan ja lierihatussaan sisään kuin myrskyn merkki ja vei Pekan kotiin. Ennen taistolaisuutta noissa olutpiireissä kuppikuntaisuutta esiintyi hyvin vähän, että voin aika huoletta sanoa, että noina vuosina tuli tutustuttua melkein kaikkiin Hesan juopotteleviin kulttuuripersooniin. Saarikoski ja Ojaharju taisivat olla ensimmäiset, jotka siirtyivät ensimmäisinä kokonaan Hungariaan pitämään omaa hoviaan.
VastaaPoistaJoskus Johny Walkerin jälkeen ylkääriin tuli pakinoitsijaksi nimimerkki "Mustan volgan kuljettaja". Hetken aikaa riemuitsin, että nyt on ylkkäri löytänyt loistavan pakinoitsijan, todellisen satiirin ja parodian mestarin. Karu totuus kuitenkin valkeni jonkun ajan kuluttua. Se tyyppi kirjoitti aivan tosissaan.
PoistaMinulle jäi mieleen sanonta "Osta Volga, auto paras, sit' ei vohki kukaan varas", joka paljasti suomalaisten syvään juurtuneen neuvostovastaisuuden.
PoistaMinä olen kuullut tuon IFA:sta.
PoistaSuomalaiset ovat perittyjen ennakoluulojensa vankeja, lähes rasisteja, parhaiten tämän huomaa juurikin autojutuista, etenkin miten ranskalaisia käsitellään.
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä.
VastaaPoista”… toivosta kyllä oli paljonkin puutetta tosien sortokauden aikana, kun portit venäläistämiselle oli avattu selkoselälleen ja yhdenvertaisuuslaki antoi etulyöntiaseman venäjän taitoisille ja suorastaan venäläisille …”
Tässä herttaisesti resonoi nykyaika. Tuolla Otaniemen laitoksella jo maisteritason opetus on nykyään pelkästään englannin kielellä, samoin opinnäytetyöt. Opiskelijain ja tutkijain vaihto sen kun vahvistaa maailman valtakielen herruutta. Mutta miten voisi olla toisin – silloin ja nyt?
Suomi on jenkkien siirtomaa.
PoistaAnonyymi 21. heinäkuuta 2024 klo 11.26:
Poista"... Suomi on jenkkien siirtomaa ..."
Pienempi ja heikompi on aina isomman siirtomaa. Paras vaan totutella siihen, vaikka eihän sitä tarvitsisi hyväksyä.
Vuorineuvos Tauno Matomäki kertoi, että Rauma-Repola valmisti 1980-luvulla kaksi sukellusvenettä Neuvostoliitolle, mutta toiminta loppui Yhdysvaltain painostukseen. Arvioitiin että tällä yrityksellä (Rauma-Repola Oceanics Oy) olisi ollut erinomaiset mahdollisuudet maailmanmarkkinoilla.
Matomäki jatkaa: "Meille kerrottiin sellaisten yritysten nimiä, jotka eivät olleet noudattaneet amerikkalaisten suosituksia. Ne olivat poikkeuksetta konkurssissa". Kyse oli amerikkalaisten vientilisenssien lopettamisesta. Sen pituinen se tarina.
Oikein vistoo katsella, kuinka tämä meidän nykyinen Aku Ankkamme riemuitsee meidän rähmällään olostamme uutta isäntämaatamme kohtaan. Eikä realiteettien hyväksyntä olisi riittänyt?
Näin sitä lennellään Suomen taivaalla kuin kotiosavaltion:
Poistahttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000010577982.html
YYA:n aikana ei neuvostokoneilla ollut maamme ilmatilaan mitään asiaa. Tämä niin kuin vertailun vuoksi. Huono sopimus se YYA oli. En ikävöi. Mutta aika pitkälle on nyt kyllä menty jenkkien kanssa nyt.
Pidemmälle kuin Venäjän kanssa koskaan. Onko Suomi enää suvereeni valtio?
PoistaAnonyymi 21. heinäkuuta 2024 klo 13.50:
Poista"... Näin sitä lennellään Suomen taivaalla kuin kotiosavaltion: ..."
Ja viitatun uutisen aloitus: "... Isot ilmavoimien koneet lensivät Suomen yllä: ”Suomi ei ole enää yksin”... "
Joskus maailman aikaan sitä suomalaisuutena pidettiin sitä, että yhtään tukikohtaa ei meidän maaperältämme vieraalle anneta. Oikein sotaan mentiin sen puolesta. Nyt niitä tukikohtia on viisitoista, vieraan vallan itsenäisessä hallinnossa.
Muistatteko tämän valalaulun: ” Ollos huoleton, poikas valveil' on!”. Nyt siis veisataan: ”Ollos huoleton, vieras saapas isänmaatamme polkee”.
”Ollos huoleton, vieras saapas isänmaatamme polkee”.
PoistaIhan heti en hahmota sitä, miksi ilman Natoon liittymistä ja ilman materiaalista varautumista olisi parempi.
Kuinka Suomen tilanne silloin eroaisi Ukrainasta, toisesta rajamaasta, johon Putte-poika jo lähti tuho- ja tappotöihin?
Kaikki YYA-tietäjämme olivat aivan yhtä varmat ennen hyökkäystä siitä, että eihän toki ystävällinen Venäjä nyt naapurimaahan hyökkää, kuin he ovat nyt varmat siitä, että mitä heikompi Suomi sotilaallisesti, sitä parempi turva itää vastaan. No, tuttu Halosen-Tuomiojan, vihreiden ja laitavasemmiston linjahan tuo toki on.
Putinin omienkin sanojen mukaaan Nato-liittolaisuus rauhoittaa Venäjän hinkua ängetä naapurin iholle.
Yksin Suomi ei ole kovin uskottava, Naton kanssa jo vähän uskottavampi.
Tämä "USA:n saapas polkee" -hokeminen haiskahtaa hieman Tiltun touhulta. Ja vaikutus jäänee yhtä vaatimattomaksi.
Anonyymi 21. heinäkuuta 2024 klo 19.14:
Poista”… Ihan heti en hahmota sitä, miksi ilman Natoon liittymistä ja ilman materiaalista varautumista olisi parempi…”
Ensinnäkin tuossa kommentissa ei puhuttu paremmuudesta, vaan siitä mitä ARVOJA meillä on ja ollut. Ja eritysiesti siitä, miksi ne muuttuvat ja ovatko perusteet kestäviä.
Mutta nyt edullisuuteen tai huonommuuteen. Jotta siihen voi ottaa kantaa, täytyy tietää uhat. Kerropa, mitä koko nykyisen Venäjän aikana – noin 30 vuoden aikana – Suomea idästä on uhannut? Kun minusta kaikki on ollut rauhallista ja meille jopa taloudellisesti edullista.
Mikä muu nyt on muuttunut Suomen suhteen kuin se, että Suomi uhoaa?
”… Tämä "USA:n saapas polkee" -hokeminen haiskahtaa hieman Tiltun touhulta … ”
Saattoihan tuolla olla tarkoituksellinen provokatiivisesti lausahdettu. Mutta asiallisesti se osuu nappiinsa. Me hylkäsi sotilaallisen itsenäisyytemme ja teimme Suomesta vasallivaltion – jos ei ihan niin melkein.
Vasallivaltiohan tarkoittaa sitä, että kyseinen valtio menettää oikeutensa päättää joistakin merkittävistä seikoista. Suomi menetti merkittäviä oikeuksiaan, koska sillä ei ole sananvaltaa noihin USA:n tukikohtiin. Eikä tosiasiassa noihin pommarilentoihin.
Omat puheesi vaikuttavat pahasti Washingtonin -tiltun puheilta.
PoistaLähdettiin karhua pakoon, tuli susi vastaan...
PoistaNatossa ollaan siksi että tässä tilanteessa että se on järkevää mutta se miten kotimaamme media, ja monet aikuiset ihmisetkin, on hurmoksessa jokaisesta jenkkipommikoneen ylilennosta, on kyllä noloa ja myötähäpeää herättävää.
PoistaNäitä ylilentoklikki-uutisia julkaistaan koska niitä klikataan.
Meillä on siis maassamme porukkaa joka tästä kaikesta tykkää. Mitään itsenäisyysmiehiä eivät ainakaan ole.
NATO kyllä turvaa meitä, ja aika hyvin, mutta eihän se mitään komeaa minun mielestäni ole, kenenkään hameen alla kyyristellä sittenkään.
Kommentiksi vielä tuolle joka munasi itsensä ja epäili normaalia jonkun kommtoijan kriittiistä ajattelua iitintiltuiluksi, että noinhan juuri totalitarismi toimii, myös se sinun "putlerisi" : joku erilainen joukossa niin vasaralla päähän: maanpetturi!
Luulen että niitä jenkkejäkin alkaa hävettää puolestamme, jos me vielä kollektiivina jatkamme nuoleskelua tällä tavalla.
Kyllä tämä maa USA:nsa kanssa on järkensä menettänyt. Televisiossa, YLE, erikoislähetys sen vuoksi, että Biden luopuu ehdokkuudesta. Niin kuin tuota nyt ei olisi ehtinyt rauhassa lukea kuin muitakin satoja uutisia.
PoistaKyllä me se osavaltio ihan oikeasti ollaan. Noloa.
"Kerropa, mitä koko nykyisen Venäjän aikana – noin 30 vuoden aikana – Suomea idästä on uhannut? Kun minusta kaikki on ollut rauhallista ja meille jopa taloudellisesti edullista."
Poista"Mennyt ei ole tae tulevasta."
Ei varsinkaan silloin, kun naamiot putoavat, ajat muuttuvat totaalisesti, Euroopassa pannaan alkuun laajamittainen sota, tappo- ja tuhotyö hyökkäämällä täysimittaisella suurvalta-armeijalla naapurivaltioon.
Tätäkään ei ole 70 vuoteen tapahtunut. Mutta nyt tapahtui.
Mutta jos sallit, mitä konkreettista haittaa odotat siitä syntyvän, että Suomi on nyt puolustusliitossa länsimaiden kanssa? Siis suhteessa siihen, että ei olisi?
Ymmärrän toki, että olisihan se upeaa, jos olisimme niin mahtava maailmanmahti, että voisimme mennen tullen potkia suurvallat ruotuun.
Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä ihan yksin emme kovin ihmeellinen mahti ole?
Aukuisten maailmassa pitää tehdä valintoja realististen vaihtoehtojen välillä. Ei voi valita utopioita, niin kivaa kuin se olisikin.
Pariisin kilpailuja on 'turvaamassa' 2000 qatarilaista turvallisuusjoukkojen miestä. Macron luovuttaa väkivaltamonopolia tuosta vaan. Doha tietää miten ystävyys ostetaan. Vielä on Qatagatekin tutkimatta.
PoistaV-VF
Anonyymi 21. heinäkuuta 2024 klo 22.17:
Poista”… mitä konkreettista haittaa odotat siitä syntyvän, että Suomi on nyt puolustusliitossa länsimaiden kanssa …”
Amerikkalaisten 15 sotilastukikohtaa eivät kuulu Naton puolustusliittoon, vaan ne ovat USA:n itsenäiset sotilastukikohdat. Ei Suomi ole asiassa neuvotteluosapuoli. Suomeen tulevat USA:n sotilaat eivät tarvitse edes passia. Ei ole kysymys Suomen puolustusliitosta.
Amerikkalaisille Suomen tukikohdat ovat hyökkäysjalusta Venäjälle. USA hyötyy siitä sillä tavoin, että USA:n hyökkäysetäisyys Pietariin on vain 190 km, Washingtonista se olisi 7000 km. Jos kärhämä tulee, Suomi kärsii; USA:n saarivaltio on kaukana turvassa.
”… kun naamiot putoavat, ajat muuttuvat totaalisesti, Euroopassa pannaan alkuun laajamittainen sota, tappo- ja tuhotyö hyökkäämällä …”
Naamiot putosivat jo ajat sitten. Länsivallat hyökkäsivät Jugoslaviaan, perustivat puoli-itsenäisen Kosovon ”valtion”, ja me vaan hurrasimme. Ei varmaan tarvinne luetella muita sotia, jotka USA on pannut alulle.
”… Mennyt ei ole tae tulevasta …"
No sitten vain rakentamaan jämerää puolustuslinjaa Ruotsia vastaan, jos asia on noin yksinkertainen.
Mielenkiintoista.
PoistaAno on vahva uskossaan siinä, että Venäjällä ei ole intressejä Suomen suhteen. Ei vaikka se kovin ottein yritti kieltää Suomea littymästä Natoon pitääkseen sen etupiirissään ihanan YYA-ajan tyyliin - ajan, jota ilmeisesti meillä vieläkin jotkut kovasti kaipaavat. (Toisaalta se on ymmärrettävää: he olivat nuoria silloin - oi nuoruus.) Venäjä ei siis missään skenaariossa ole tänne hyökkäämässä tai meitä muutoin painostamassa. Selvä.
Ja samaan aikaan tämä Ano on täysin vakuuttunut siitä, että USA ihan kohtapuoleen hyökkää Suomesta Venäjälle, koskapa heillä on täällä jopa komppanian ellei peräti kahden verran sotilaita.
Minusta tuo ajatuskuvio on täysin naurettava. Se mitä haluaisin ymmärtää, on se tausta, mistä moinen ajatus kumpuaa.
Jokin todella syvä ja kaikki realiteetit alleen peittävä Amerikka-viha? (Juu, ei USA ole alkuunkaan mikään ihannetapaus, mutta suhteessa nyky-Venäjään se on kuitenkin muutaman dekadin pienempi paha ja vähempi uhka.)
Vai onko kyseessä jokin taistolaisajan syvä ja täysin ylipääsemästön tunnekokemus siitä, että idässä meillä suuri ystävä ja Atlantin takana taas suuri saatana?
Vai niinkö, että syystä tai toisesta on käynyt dosentti Bäckmanit ja on tullut siirryttyä valla vieraan vallan palvelukseen.
Ylläoleva siis kuvaa omaa ymmärtämisen haastettani. Mistä ihmeestä moinen logiikka. En väitä mitään, mutta haluaisin vain ymmärtää, että kuinka joku noin kummallisesti sen näkee, että Suomi hakee lännestä turvaa idän ilmeistä uhkaa vastaan.
En ole ano, jolta kyselet, mutta vastaan omasta puolestani että tämä partiointo jolla ollaan mukana tässä uudessa ja uljaassa alueellisessa koskemattomuudessamme (vapaat lennot, tukikohta-optio jne.), on noloa ja äklöä.
PoistaSe on järkevää mutta tapa toimia on heikkoa.
Se ette uskomme niin vahvasti, tai heikosti, koska se jatkuvalla mediatykityksellä pitää vahvistaa (nämä: taas USA:n ihana ylilento meidän yli) tähän juttuun on kertakaikkisen sietämätöntä. Tuolla ylilento-hekumalla on jo lähes seksuaalinen viritys.
NATO-jäsenyys ok, tässä tilanteessa tietenkin kyllä, mutta tämä jalat levällään asenne ja henki, on kyllä limbo Suomen kannalta. Hävettää.
Pitäisi pysyä miehenä edes tässä uudessa sopimustilanteessa.
Hoitaa pragmaattiset velvollisuuudet jenkkien ja NATOn kanssa kaikessa hiljaisuudessa.
Aseiden julkista kalistelua ei ole kiva seurata koskaan. Tulee Putinin jutut siitä mieleen.
Oletko muuten seurannut USAn presidentinvaali uutisointia valtamediassa? Jatkuvaa uutisvyöryä. Kaukaisen maan sisäpolitiikasta. Ei tule lähellekään sitä miten omista! pressanvaaleistamme uutisoidaan.
Tämäkin kertoo mistä kysymys: me olemme menneet näissä sopimusasioista niin sekaisin että alamme oikeasti kuvitella olevamme Washingtonissa.
Tuntemattomassahan alikersantti Lahtinen taisi sanoa että pienempikin into riittäisi.
PoistaSiinä se on ilmaistuna.
Asialliset hommat hoidettava mutta tämä jenkkihypetys on kyllä enemmän "lammiota" kuin "koskelaa."
Anonyymi 22. heinäkuuta 2024 klo 11.41:
Poista”... kieltää Suomea littymästä Natoon pitääkseen sen etupiirissään …”
Suomi on Venäjän etupiirissä ja toisaalta Venäjä on Suomen etupiirissä. Maantieteelle ei vain voi mitään, kuten eräs herra aikanaan totesi.
”… USA ihan kohtapuoleen hyökkää Suomesta Venäjälle… Minusta tuo ajatuskuvio on täysin naurettava …”
Naura vain, se tekee hyvää. Etenkin kun tuo sinun tekstin lukutaitosi ja ymmärrys on tuota luokkaa.
Sinähän olet vakuuttunut siitä, että Venäjä hyökkää Suomeen. Kolmenkymmenen vuoden hyvä ja tuottoisa rauhanaika molemmille valtioille ei merkitse mitään. Sinä et pohdi, miksi Venäjä nyt hyökkäisi Suomeen; mitä Venäjä sillä saavuttaisi, ja miten se parantaisi Venäjän taloudellista tai sotilaallista tilannetta.
Ymmärrän, sinulla ei ole kykyä loogiseen ajatteluun, mutta räyhääminen kyllä onnistuu. Tuo esittämäsi kommentin lopun purkaus kertoo kaiken oleellisen kyvyistäsi.
"Pitäisi pysyä miehenä edes tässä uudessa sopimustilanteessa.
PoistaHoitaa pragmaattiset velvollisuuudet jenkkien ja NATOn kanssa kaikessa hiljaisuudessa.
Aseiden julkista kalistelua ei ole kiva seurata koskaan. "
Tämän allekirjoitan. Kuin myös sen, että suomalaisen median kauhea vouhka USA:n pressanvaaleista ja Ylen ja Hesarin kiihkeä vaalityö USA:n demarien eteen on täysin naurettavaa ellei se olisi säälittävää. Samoin kuin koko USA:n yliopistokampuksilta kopiotu woke ja muu vasemmistohörhötys.
Sen sijaan toisen Anon kauheaa hätää DCA-sopimuksesta ja muutamasta USA:n sotilaasta en lainkaan ymmärrä. On hyvä, että rajalla on rautaa pahan päivän varalle. Mistä muualta sitä olisi saatu?
Kestän myös miehekkäästi hetkellisen uutisen ylilennosta. On varmaan ihan asiallista kertoa kansalle, että tilanne on nyt uusi - ei enää YYA-aikaa.
Mitä kasakkaan tulee, se vie kaiken, mikä on vain löyhästi kiinni. On hupsua kuvitella, että menneeseen 30 vuoteen olisi paluu. Tämän jankkaamisessa on minusta jotakin kummallista, jota en hahmota.
Suomen länsiliittoutumisessa ei ole kyse ainoastaan suoran sotilaallisen hyökkäyksen torjunnasta, vaan paljolti myös siitä, että jos Suomi alettaisiin lukea uuten itäblokiin ja Venäjän etupiiriin, se olisi mm. taloudellinen katastrofi esim. ulkomaisten investointien saatavuuden suhteen puhumattakaan niistä imago- ja arvoyhteisökysymyksistä, joiden takia Anot tässä USA:ta kovasti karsastavat.
(Se anonymi, joksi tätä arvelittekin 🧐)
Vikaa oli Lammiossa, mutta oli Koskelassakin: hän laiminlöi Riitaojan siirrättämisen pois etulinjasta. Nykyään kyllä siirtyisi, vaikkapa sairasloman kautta.
PoistaOlen tuo jolle vastasit ja jotain sanomastani myös allekirjoitit, mukavaa.
PoistaTuo viimeisen kappaleesi kommenti siitä että olisimme mahdollisesti tulleet luetuksi itäpiiriin, jos huonosti olisi käynyt, on kyllä täysin tosi argumentti. Meidän oli pakko mennä syvään päätyyn nyt.
Tosin sillä erotuksella että olimme tätä nykyistä tilannetta edeltävässä täysin länsimaihin luettu maa ilman mitään poliittista, taloudellista ja myöskään sotilaallista epäilystä.
Mutta nyt kun Putinin toimesta Eurooppa jakautui täysin kahtia (Unkarin poikkeusta lukuunottamatta) NATO ja kaksi Venäjää, niin tässä kahtia jakautuneessa Euroopassa on noin kuten kirjoitit.
Emme voi olla tässä tilanteessa muualla kuin Natossa.
Mikä on kuvio vuonna 2050 tai 2070, sitä ei tiedä kukaan.
Harmi , minusta oli hienoa olla pintatasolla puoleeton ja liittoutumaton Suomi ja samalla täysi länsimaa.
Vrt. Sveitsi.
Enemmän vaihtoehtoja kuin kaksi on aina enemmän, ei vähemmän. Nyt Europpa on vain kaksioikoinen. Eikä sille voi enää oikein mitään.
"Kiitos" Putinin täydellisen virhearvion.
Nyt Nato Venäjän vasta "piirittääkin" kuten ne idässä sanovat pelkäävänsä.
En tajua miten entinen KGB-mies saattoi mokata tilanneanalyysin noin perinpohjaisesti ja hyökätä Ukrainaan tuolla tavalla. Se väärä päätös kaataa nyky-Venäjän ennemmin tai myöhemmin.
Katsotaan sitten kun eka jenkkisotilas raiskaa suomalaistytön tai varastaa jotain.
PoistaEi jenkkitkään mitään enkeleitä ole, vaan itserakkaita paskiaisia.
Anonyymi 22. heinäkuuta 2024 klo 17.26:
Poista”… En tajua miten entinen KGB-mies saattoi mokata tilanneanalyysin noin perinpohjaisesti ja hyökätä Ukrainaan tuolla tavalla …”
Ken elää, se näkee; kuten sanotaan. Kotistrategit eivät aina näe horisontin taakse.
Katsopas, näin se tulee menemään.
Venäjä tarjosi hyvää sovintoa ja Länsi-Ukrainalle sisäistä itsehallintoa Ukrainassa; vähän niin kuin Kosovossa. Ei kelvannut. Nyt Itä-Ukraina liittyi Venäjään, ja Ukrainan venäjänkieliset pääsivät ”kotiinsa”.
Itä-Ukraina saa kunnolla turpiinsa niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin. Kun Amerikassa Trump tulee valtaan, tämä rämettynyt ja Euroopan korruptoitunein maa ajautuu konkurssiin; jossa se muuten olikin ennen pelin alkua.
Suomi menetti tuottoisan Venäjänmaan myyntialueen. Itä-Suomi (Kaakkois-Suomi) on jo nyt konkurssissa, kun itäiset ostajat ovat kaikonneet. Ja jatkoa seuraa.
Venäjä, Kiina ja ”Etelä” ovat hyvää vauhtia luomassa omaa talousaluettaan. USA:ta tämä harmittaa, ja kohta suomipojat pääsevät mukaan tähän soppaan ja sotaan kaaderin alimmaisina maseina.
Euroopan Unioni ja etenkin Saksa on pantu taloudellisesti polvilleen ja ovat taloudellisesti USA:n armoille.
Voisin jatkaa, mutta opettele sinäkin kansainvälistä politiikkaa.
"Katsotaan sitten kun eka jenkkisotilas raiskaa suomalaistytön tai varastaa jotain."
PoistaTuohan on meillä nykyään ihan jokapäiväistä arkea. Ei kiinnosta ketään.
Mutta odotellaan, että jenkkipataljoona joukkoraiskaa Hankkijan lippistä käytävän vanhan isännän. Se olisi jo jotakin. Kannattaa varata popparit jos valmiiksi.
"En tajua miten entinen KGB-mies saattoi mokata tilanneanalyysin noin perinpohjaisesti ja hyökätä Ukrainaan tuolla tavalla."
PoistaPaha mokahan se oli. Putesta tuli NATOn Salesman of the year ellei peräti Salesman of the decade.
Itsekin olin ennen Puten hyökkäystä sitä mieltä, että Suomen ei tule liittyä Natoon, mutta kannattaa pitää tiukasti kiinni Nato-optiosta, koska se hillitsee Venäjän haluja ruveta huhhuloimaan. Jos hihhuloi, Suomi menee Natoon.
Mutta eipä hillinnyt ja niinpä Suomen lisäksi myös Ruotsi meni Natoon. Oma mieleni muutui sinä päivänä, kun Venäjä hyökkäsi: nyt on aika lunastaa se Nato-optio ja heti.
Itse asiassa Zelenski pelasti meidät, Baltian ja Ruotsinkin, kun hän sanoi: "En tarvitse kyytiä pakoon, tarvitsen aseita ja ammuksia."
Jos olisi mennyt niin kun piti, ts. Venäjä olisi ottanut vallan Ukrainassa kolmessa päivässä pikku erikoisoperaatiolla, Baltia, Suomi ja Ruotsikin olisivat olleet kusessa. Venäjän painostus noiden ottamiseksi etupiirinsä olisi ollut kovaa.
Mutta Zelenski pelasti meidät. Tästä on syytä olla ikuisesti kiitollinen Zelenskille ja Ukrainalle.
🧐
Minä olen tuo "Sveitsi-Suomen" haikailija ja lapsellisen innostuneen mediamilitarismin arvostelija joka penäsi Suomelta hieman pienempää intoa Naton kanssa nyt pelatessa, vaikka tilanteen huomioon ottaen Natossa oleminen on nyt aika järkevä valinta. Vaikka sen voisi hoitaa pienemmällä uholla.
PoistaAnolle 19:18 kuitenkin sellainen takaisin että Putinhan tämän kaiken aloitti omalla virhearviollaan niin Ukrainan halusta puolustaa maataan kuin lännen halusta jatkaa tukea.
Moskovan hallinnon syystä maailma on nyt tässä kuosissa missä se on.
Kauppa olisi rulettanut suurin piirtein kuin ennenkin, Ukraina ei olisi ollut Natoon liittymässä.
Nyt kaikki menee ennen pitkää myös Venäjän kannalta todella huonompaan suuntaan.
Ukrainan rintamalla kukaan ei näytä voittavan.
Ellei nyt Venäjän hallinto jostakin syystä romahda.
Tässä pelissä se voittaja taitaa olla Kiina.
Yya-ajan ulkomaisten sotalaivojen vierailut helsingissä osoittivat, että suomi-tyttöä ei tarvitse väkisin ottaa. Niin että tuskimpa raiskauksia . . .
PoistaAnonyymi 22. heinäkuuta 2024 klo 22.23:
Poista”... Putinhan tämän kaiken aloitti omalla virhearviollaan …”
Eihän se virhearvio ollut, vaan selkeä ja oikea tilannearvio.
Jo Clintonin aikaan Venäjälle luvattiin, että Nato ei laajene itään päin tuumakaan. Venäjän johto oli peräti lapsellinen ja uskoi mokomaa puhetta. Kun tosiasia sitten valkeni Venäjälle, oli aika muuttaa strategiaa.
Nato ei ole puolustusliitto vaan sotilasliitto, jota käytetään hyökkäykseen. Pitääkö historia luetella, vai onko omassa muistissa? Kun sotilasliitto ja sen sotavoima työnnetään oman rajan tuntumaan, on syytä huolestua. USA:lla ei ole tätä huolta, saarivaltio kun on.
On aivan selvää, että suurvalta ei päästä vieraan vallan aseita omalle rajalleen, jos sen voi välttää. Tämän seikan Suomi tulee karvaasti kokemaan. USA:lle sen Suomen tukikohtien ja niiden aseiden menetys on pikku juttu. Suomelle naapurin taktiset ydinaseet ovat sen sijaan lorun loppu.
”… Ukraina ei olisi ollut Natoon liittymässä …”
Oletko ryypännyt vai mitä höpötät? Siitähän tämä kaikki alkoi.
Tässä pelissä voittajia ovat Kiina, Venäjä ja ”Etelä”. Eurooppa häviää, etenkin Saksa.
Olemme uuden historian tulkinnan äärellä. Kertaan pääkohdat, jotka olen tässä nyt Anolta oppinut:
PoistaTalvisota oli traaginen väärinymmärrys ja pelkkä kommunikaatiokatkos. Siinähän NL vain hoiteli legitiimejä intressejään Kannaksella. Se, että Suomi rupesi sotimaan vastaan, oli virhe. Raatteen tietä Oulua kohti etenevät neuvostodivisioonat soittokuntineen olivat nekin vain osa tuota rajattua Kannaksen erikoisoperaatiota.
Stalin - Hitler -paktia (Molotov - Ribbentrop) ei ollut. Ja jos olikin, se ei koskenut Suomea. Ja jos koskikin, Stalinin tarkoitus oli sen avulla vain toteuttaa AKS:n ja IKL:n ikiaikainen haave Suur-Suomesta, johon kuuluu silloisen Suomen alueen lisäksi myös Itä-Karjala. Tämä uuden Suur-Suomen hallinnoimisen helpottamiseksi Stalin perusti luotettavista ja isänmaallisista suomalaisista koostuvan Terijoen hallituksen Otto Wille Kuusisen johdolla. Baltian maiden tapaan tällä hallituksella olisi ollut mahdollisuus anoa uuden Suur-Suomen vapaaehtoista liittymistä neuvostokansojen suureen perheeseen. Mutta Suomen tollot mensevikki Tannerin johdolla alkoivat sotimaan tätä hanketta vastaan ja niinmuodoin menettivät nuo loistavat mahdollisuutensa.
Tali-Ihantala taas oli sekin suuri väärinkäsitys. Ei Neuvostoliitolla ollut tarkoitus koskaan edetä tuota pidemmälle. NL vain helpotti hieman Normandian maihinnousua operaatiollaan täällä Viipurin nurkilla.
Ja viimeinen Suomen vapauden tae olivat USA ja Britannia Teheranissa, jotka lopullisesti torppasivat NL:n aikeet Suomen valloittamisesta - aikeet, joita siis ei ollut. (Jännää, että tuo Suomen silloin pelastanut suunta ja taho on se sama, josta Suomi nytkin lisäturvaa hakee.)
Mitä nykyhetkeen tulee, selväksi on tullut, että Suomen tulisi luopua länsiliittoutumisestaan ja hakeutua jonkinlaiseksi toiseksi Valko-Venäjäksi lutusen Venäjä-nallen kylkeen. Voisimme myydä Venäjälle länteen kelpaamatonta tuotantoamme kovalla hinnalla - ja kas, ihana YYA-aika olisi tällä taas. Ja se nuoruus.
Nyt kun lopullinen totuus historiasta on tältä osin löytynyt, en koe tarvetta keskustella tästä teemasta enää enempää ainakaan tässä yhteydessä.
Jahas, sait taas väännettyä asiasta itsellesi olkiukon.
PoistaNykyisin: mitä yliopisto-lapsoset vouhottavat tänään, sitä veronmaksajat joutuvat maksamaan ylihuomennakin.
VastaaPoistaTotta, että Suomen ammattihuumorinpuhujat töikseen moittivat mm perussuomalaisten puoluetta. Mutta on kaksi poikkeusta: Mikko Vaismaa ja Ismo Leikola (alkuperäinen noniin -mies ...) . Eivät jauha politiikkaa. Mikko ei edes kiroile.
"sai antaa tilaa neuvostoliittolaisen ns. satiirisen huumorin kaltaiselle yksivakaisen vihaiselle ja oikeaoppiselle irvistelylle, oltiin todella murrosvaiheessa.
VastaaPoistaSivumennen sanoen, nyt taitaa tilanne laajoissa piireissä olla jokseenkin samanlainen, ainakin noiden poliittisesti korrektien stand up-koomikkojen kohdalla. Olemme taas tilanteessa, jossa huumorin nimikkeellä myydään oikeaoppisuutta ja jossa yleisö pääsee tavoittelemaansa yhteiseen tilaan nauramalla aivan tietyille asioille joidenkin tavalla tai toisella annettujen helppotajuisten signaalien mukaisesti."
Tämä osuva rinnastus ansaitsee noston! Yhtenä syynä voisi olla henkilöyhteys: mini vihreä oli entinen taistolainen.
Persut ovat tämän päivän taistolaisia, suvaitsemattomia ja "oikeauskoisia".
Poista"AKS:n synnyn ja pieksujalkaisten maalaisylioppilaiden invaasion, joka miltei hukutti vanhan elitistisen, urbaanin ja herraskaisen ylioppilasaineksen. Toki jälkimmäinenkin piti pintansa ja osallistui sekin myös uusien aatteiden ajamiseen."
VastaaPoistaAKS:stä on laaja tutkimus, joka ei ole nyt käytettävissäni, oliko se leimallisti talonpoikaisopiskelijoiden liike. Entiset AKS:n jäsenethän vaikuttivat vielä pitkään sotien jälkeisessä Suomessa - toki asianmukaisen takinkäännön jälkeen.
Taisinpa mainita tuon tutkimuksen. Se on Risto Alapuron väitöskirja.
Poista”Kansakunnan toivot”
VastaaPoista”Kansakunnan toivot” on itse asiassa filosofinen käsite: minun toivoni, naapurin toivot, hääparin toivot, kuolleiden toteutumattoneet toiveet, eläkeläisten odotukset, jotkut odottavat dollarin hinnan muuttumista hyväksikäyttöä varten ja toiset taas dollarin katoamista hiiteen.
Mahan täyttäminen herkuilla, konjakilla, yms. kuuluu tietysti jokaisen kansakunnan ylimystölle muinaisten aikojen ajoista. Rahvaat saivat sitä, mitä saivat, pontikkaa. Mutta kun musta pilvi täytti taivaan ja alkoi sota, niin koko kansakunta nousi taistoon herkkujensa puolesta.
Suomalaiset hankkivat poliittista kokemusta suhteista Venäjän kanssa useiden vuosisatojen aikana. Venäläiset (vän=ystävä) saivat uuden nimen: ryssät. Ei ole mikään ihme, että Talvisotaan ja Toiseen maailmansotaan valmistauduttiin.