tiistai 9. heinäkuuta 2024

Potkupalloa ajatellessa

 

 

Lapsellisuuden vääristymiä

 

Tykkään kovasti leikeistä, joskaan en ihan kaikista, saati nyt kaikista yhtä paljon. Itse asiassa kaikki kulttuuri onkin leikkiä, kuten jo Johann Huizinga aikoinaan totesi mainiossa teoksessaan (vrt. Vihavainen: Haun huizinga tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Kulttuurin rappio nähdään silloin, kun leikin ja toden välinen hienon hieno raja kokonaan häviää. Silloin syntyy tilanne, jossa leikki otetaan tosissaan ja se on masentava näky jo komivuotiailla, saati nyt kolmekymmentä tai viisikymmenvuotiailla.

Bysantissa tuli sen pitkällä rappiokaudella kilpa-ajojoukkueiden välisestä ikuisesta kisasta koko kansan ja valtionkin pääasiallisen mielenkiinnon kohde, mitä äkkiä ajatellen voisi pitää ihan yhtä hyvänä kuin mitä tahansa muutakin, mutta eihän se sitä ole.

 Vaikkapa sukupuolten välinen ikuinen leikki avaisi tien aivan toisenlaisiin sfääreihin, mikäli se saisi olla aitoa kulttuuria eikä sitä poliittista (!) totalitaarista roskaa, jollaiseksi se nyt pyritään väen vängällä muuttamaan, pitäen samalla sitä miljardibisneksenä.

Mutta lyhyesti sanoen, se on rumaa, kun aikamies sekoittaa leikin ja toden. Kuten alikersantti Rokka sanoi luutantti Lammiolle: Kuule sie luti, siul on yks paha vika, siehä haastat leikkii tosissaan!

Mutta, kuten Huizinga sanoi, sotakin on eräänlaista leikkiä, sitä kaikkein ikävintä ja kartettavinta toki.

Siitä e nyt puhukaan, vaan ajattelin nostaa taas esille vanhan blogin aiheesta, joka myös on taas ajankohtainen: potkupallo.

 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Karttupiilon MM-kisat

 

Karttupiilon MM-kisat

 

Minua on aina ihmetyttänyt se, että jotkut aivan typerät pelit ja leikit on kelpuutettu suurten kansainvälisten kisojen aiheeksi. Niin kuin nyt tuokin potkupallo.

Tiedän erinomaisesti, mitä potkupallon ja muiden palloleikkien pelaaminen on, niitähän aina välillä jatkettiin pimeän tuloon asti pihanurmikolla. Olihan se yleensä ihan hauskaa ja samalla sai tarpeellista liikuntaa ja oppi sosiaalisuutta ja mitä lienee oppinutkaan.

Siitä huolimatta pidän täysin suhteettomana, että nimenomaan potkupallosta on tehty miljardibisnes, joka sulkee piiriinsä koko maapallon. Tyhmimmät kansakunnat ilmeisesti jopa mittaavat omaa pätevyyttään sillä, miten hyvin niiden joukkueet menestyvät tuossa pelissä ja jos ei muuten menestytä, ostetaan pelaajia muista maista.

Ihan oikein luitte, ostetaan. Jos joku noiden osto- ja myyntioperaatioiden jälkeen vielä kuvittelee, että se ostojoukkue ihan oikeasti on sen ostaneen maan täysivaltainen edustaja, hänen kannattaisi mennä tutkituttamaan järkensä tila.

Mutta niin se vain on. Jotta absurdius kävisi ylenpalttiseksi, kerääntyvät ei joukkueiden fanaatikot eli fanit sitten vielä laumoiksi, jotka hakeutuvat keskenään tappeluun. Tappelu ei tarvitse varsinaista aihetta, sellaiseksi riittää, että fanitetaan tuota toista joukkuetta eikä tätä.

Meillä päin olisi tuossa tilanteessa jo pian tullut joku vanhempi, opettaja tai isompi poika, joka olisi kertonut, miten noloa on ruveta tappelemaan pelin takia. Sen kasvava nuoriso pian oppikin ja tarvittaessa lällätettiin henkisesti kehittymättömälle ainekselle: höpöhöpöhöpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu!

Mikä erotus, verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa aivan aikuisten kirjoissa käyvät nuorukaiset yhä uudelleen käyvät toistensa kimppuun, mikäli heidän joukkueensa on hävinnyt tai voittanut. Tarvitaan poliisi panemaan tämä aines järjestykseen, mutta mikään ei näköjään saa sitä häpeämään.

Tässä näyttää olevan kyseessä eräs kulttuurin rappion ilmentymä.  Kilpaurheiluhan muuttui paremman puutteessa joutoväen elämänsisällykseksi myös Roomassa ja etenkin Bysantissa. Kyse oli nimenomaan joukkuelajeista.

Aina silloin tällöin tulee ihmetelleeksi, mikä saattaa nimenomaan palloleikkien harrastajat niin aggressiiviseen ja lapselliseen tilaan, etteivät he voi enää hillitä itseään.

Muuan syy varmaan on, että siihen nimenomaan pyritään. Samastuminen ”omaan” joukkueeseen on noin periaatteessa tietenkin leikkiä, mutta leikinhän voi ottaa myös tosissaan ja näin sitä sitten myös tehdään. Tarkoituksena on nimenomaan löytää edes jonkinlainen veruke aggression purkamiselle.

Mutta ehkäpä myös itse leikkien ominaislaadulla on merkitystä? Kaksi keskenään taistelevaa joukkuetta muodostaa tietenkin ihanteellisen pohjan aggressiolle, niiden välillähän on sotarintama ja yhden menestys on aina toisen tappio. Sitä paitsi leikin luonne suorastaan provosoi erilaiseen tönimiseen, kamppaukseen ja muuhun sivistymättömään toimintaan.

Näitä touhuja katsellessa herää sääli tätä maailmanaikaa kohtaan, joka ei ole mitään parempaa kansainvälistä ajanvietettä keksinyt kuin primitiiviset pallopelit.

Muistan, miten meillä aikoinaan aina välillä kyllästyttiin pelaamaan palloa ja sen sijaan siirryttiin leikkimään karttupiiloa tai kirkonrottaa. Myös tervapata oli ihan hauska leikki.

Nämä leikit olivat siitä mukavia, että poikien puuttuessa voitiin tytötkin ottaa mukaan ja he olivat lähes tasavahvoja leikkijöitä. En muista, että suuttua olisi koskaan tarvinnut ainakaan erityisen paljon. Suuttujille sitä paitsi voitiin aina lukea tuo mainittu loru.

En väitä, että ehdotukseni olisi ilman muuta helppo toteuttaa, mutta uskon, että sitä kannattaisi ainakin kokeilla.

Se kuuluu: lopetetaan rahan yksipuolinen syytäminen jonninjoutaville pallopeleille ja suunnataan osa tuesta positiivisemmille leikeille, aluksi erityisesti vaikkapa karttupiilolle ja kirkonrotalle.

On pelkkää ennakkoluuloa kuvitella, etteivät varttuneet nuorukaiset enää voisi noita leikkejä harrastaa. Eivätkö he muka pelaa pallopelejäkin? Mikä niissä muka on kehittyneempää? Ennakkoluulot haisevat tässä tapauksessa ns. ikäsovinismille (ageism).

Mikäli ensin kehitetään hyvä kotimainen karttupiilotaso, voidaan idea luultavasti helposti sitten viedä myös naapuriin ja sitä kautta syntyy ennen pitkää maailmanlaajuinen karttupiiloyhteisö.

On tietenkin pelättävissä, että ennen pitkää tämänkin asian päälle syntyy loiskasvillisuutta: valtakunnallinen karttupiiloliitto, lukuisine toimihenkilöineen ja valmentajineen, ammattilaisuus, alfayksilöiden ostamiseen ja myymiseen erikoistuneet hämärämiehet, doping kaikkine lieveilmiöineen, sopupelikähmintä ja niin edelleen.

Mutta eihän mitään kehitystä, saati edistystä tapahdu, ellemme edes yritä. Selvää lienee joka tapauksessa, että esimerkiksi potkupallo on jo kehittynyt niin sairaaksi ja alkuperäisen ideansa menettäneeksi instituutioksi, että siitä kannatta jo yleisen edun takia luopua ja ainakin yrittää siirtyä joihinkin muihin harrastuksiin.

Kuka kajauttaa karttua ensimmäisenä? Liikunnan iloa ja huvia on tarjolla, maine ja kunnia seuraavat myöhemmin!

 

36 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Matkii kovasti potkupalloa, vaikka ei vielä miljardibisnes olekaan. Köyhän miehen potkupallo?

      Poista
    2. Olettaisi että jääkiekon kehitykseen on vaikuttanut maantieteellinen sijainti missä tuota pelataan. Pelaajia kyllä samalla tavoin myydään jne. Joitain eroja on huomattavissa Euroopan ja Amerikan mallissa.
      Yksi kyseenalaisimpia joita lukenut kuinka Amerikassa jotkut hankkineet henkilöitä joukkueeseen jotka eivät välttämättä ole kummoisia pelaajia, mutta fyysinen taklaus osuu hyvin kohteeseensa. Jopa niin että vastustajalta voi ura olla loppu. Ajatteluna lähtökohtana tuossa on hyvin paljon kyseenalaistettavaa. Mutta kun haetaan showta ja draamaa. Katsoisivat vain jalkapalloa.

      Poista
    3. "Hommasta kuin hommasta häipyy jalous, kun suunnan määrää jumalainen liiketalous"
      Mikko Perkoila, Intercity

      Poista
    4. Mikko puhuu asiaa vaan kuinkas ne asiat oikein pitäisi tässä nyky-yhteiskunnassa järjestää, että olisi hyvä olla luonnolla ja ihmisillä? Ehkäpä Perkoila on säveltänyt ja sanoittanut senkin viisauden?

      Poista
    5. Pyhää ei saa pilkata, uskovainen suuttuu?

      Poista
    6. Hyvästä rengistä on tullut huono isäntä.

      Poista
    7. Öö 10. heinäkuuta 2024 klo 10.17:

      ”… että olisi hyvä olla luonnolla ja ihmisillä …”

      Saattaako sitä molemmille hyvää saattaa; yhdellä tavalla ja yhdellä kertaa?

      Luonnonsuojelu muuttui ensin ympäristönsuojeluksi ja sitten kehityksen suojeluksi. Vuosiluku on tarkalleen 1992; siitä se muutos lähti – ja tarkoituksella.

      Katsokaapa kuvia – jos ette itse paikalla liiku. Kauniit merimaisemat on pilattu, samoin aavat ja tuntureiden reunamat. Vihreän porukan luonnonsuojelu muuttui ensin ympäristönsuojeluksi ja viimein kaupunkivihreiden energiapolitiikaksi.

      Pian unohdettiin ydinvoiman vastustus ja sitten ympäristön suojelu; kukaan ei inahda siitä, että ropellitolpat nousevat maammelaulun maisemiin.

      Vaan antaapa nousta, arvot muuttuvat; mitäpä me menneitä arvoja suremaan.

      Poista
    8. "Köyhän miehen potkupallo?"

      Tämä kyllä osoittaa, ettei blogisti todellakaan ymmärrä kilpaurheilua: jääkiekkohan on nimenomaan rikkaan miehen potkupalloa, ei köyhissä maissa ole jäähalleja. Syy jalkapallon suosioon on nimenomaan sen alkuvaiheen vaatimat vähäiset resurssit: toimeton poikajoukkoa, tyhjä aukio ja jonkunlainen pallo. Ne löytyvät mistä tahansa slummista, niiden avulla muutamalle harvalle löytyy tie pois sieltä.

      Poista
  2. Arvoisa Blogisti, olen todella samanmielinen noiden taistelulajien kannattamisesta. Meillä tietenkin on tuo lätkiminen ja sen kannatus juuri tuota suurta typeryyttä. Kun tappeluissa monasti päänsä vammauttanut henkilö vielä ryhtyy neuvomaan muita, niin ollaan ja todella epäterveessä kehityksessä.
    Jos esim. YLE haluaa säästää, niin jätetään kaikki tappelulähetykset esittämättä ja ostamatta. Niiden sijaan voitaisiin esittää vaikka kansainvälisiä elokuvaklassikoita, se varmaan olisi paljon halvempaa ja ainakin minusta miellyttävämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin nimenomaan kansainvälisiä, ei Hollywood moskaa.

      Poista
  3. Se lienee vielä terveellä pohjalla. Ei ole miljardibisnes.

    VastaaPoista
  4. Jos Suomessa perustettaisiin jääkiekkopuolue, se olisi oitis pääminsteripuolue? Sama olisi varmasti noissa isoissa jalkapallomaissakin, eli kyllä urheilu on kansan syöpä. Urheiluhulluudella ei ole mitään rajoja, niin kuin ei ole ihmisen hulluudellakaan. Suorastaan ärsyttää, miten televisiossa heti aamusta hehkutetaan, sitä kuinka joku suomalaisnen takahikiältä lähtenyt kiekkoilija on saanut niin ja niin monta syöttöpistettä tai jopa ihan maalin jossakin heleketin rahakaukalolossa. Itseäni ei voi vähempää kiinnostaa...

    Myönnän että penskana joskus 50-60 luvulla pelattiin nelimaalia ja jokaisessa talossa oli lapsia, niin mukavaahan se oli jos mikä. Niistä jäi oikeastaan parhaat lapsuuden muistot, mutta aikuisena oikein tympäisi, kun työpaikan viikkopalaverit alkoivat jääkiekon merkeissä, tai sitten valioliigan peleistä ja niihin käytettiin valtion työaikaa vähän turhan paljon...

    Kaikkinainen urheiluvouhotus taitaa Suomessakin viedä enemmän yhteiskunnan varoja kuin maanpuolustus, vaikka kouluissa ei kai voimisteluun ja urheiluun käytetä kuin keskimäärin yksi tunti viikossa? Lapset ja teinit pitäisi toki saada liikkumaan kännyköiden ja skuuttien maailmasta, mutta ilman urheilun rappiota ajatuksen tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kyllä urheilu on kansan syöpä. Urheiluhulluudella ei ole mitään rajoja, niin kuin ei ole ihmisen hulluudellakaan. "

      Haluaisitko siis urheilunvihaajat, että nuo samat hullut siis suuntaisivat aktiivisuutensa politiikkaan tai muuhun yhteiskunnan "kehittämiseen", blogistin sanoin:

      "Kilpaurheiluhan muuttui paremman puutteessa joutoväen elämänsisällykseksi myös Roomassa ja etenkin Bysantissa."

      Karjalaisen sanonnan mukaan "joutavuutta joutaville".

      Poista
  5. Moni brassipelaaja on ponnistanut jostain favelasta jalkapallon avulla itsensä ylös slummeista, joten on asiassa sekin puoli. Muutenkaan en oikein keksi nuorten urheiluharrastuksista pahaa sanaa, ja se on paljon sanottu se. Kokonaan toinen juttu on ilmiön muuttuminen miljardibisnekseksi, jota voi syystäkin paheksua.

    Niin tai näin, toivotan pikaista paranemista Kylian Mbappélle, jotta hän voi esittää lisää yhteiskunnallisia näkemyksiään. Kuuntelen niitä paljon mieluummin kuin jotain Selännettä, terkut vaan entiselle ja nykyiselle narrille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mbappén kommentit vaaleista saivat näkyvyyttä jopa Suomen mediassa, olivathan ne "oikeansuuntaisia". Legenda Toni Kroosin näkemykset eivät saaneet. *Jos* urheilijoiden poliittisia näkemyksiä halutaan mediassa esittää, miksei sitten tasapuolisesti?
      V-VF

      Poista
    2. Hei, kiitti kommentista V-VF.

      Mbappé kehotti ihmisiä äänestämään Ranskassa demokratian puolesta, siinä kaikki.

      En ymmärrä kysymystäsi siinä mielessä, että lukaisin Iltiksestä Kroosin henkilöhtaiset tunnelmat Saksassa. Kroos oli mielestäni hienovarainen ja kunnioittava ajatuksissaan eikä hän ollut siinä erityisen vihamielinen tai avoimen rasistinen. Ehkäpä siksi hänenkin ajatuksensa saivat palstatilaa meillä. Koskettaahan maahanmuutto meitäkin ja on ehdottomasti pohdinnan arvoinen asia yhteiskunnallisesti. Uutisoinnin tulee olla monipuolista, jotta voidaan keskustella kattavasti. Siihen keskusteluun voivat osallistua ihan kaikki.

      https://www.is.fi/em-futis/art-2000010554221.html

      Kaikenlainen kotimainen lapsellinen kaksoisviestinnällinen perusmussutus on sitten asia erikseen.

      Poista
  6. No jaa, leikki sijansa saakoon ja saahan se, vaikka sitten käy niin kuin aina käy, kun leikin ulkopuoliset pääsevät huseeraamaan joko rahan tai pelkän päällepäsmäröinnin takia. Sama koskee kaikkia muitakin yhteiskunnan sisällä tapahtuvia toimintoja. Byrokraatti valvoo, sääntösuomi kyttää, opportunisti saalistaa jne.., Lopputulemana on sairas hyvinvointivaltio, jähmettynyt ammatiyhdistys, pilveen karannut työväenliike, sateenkaaren väreihin sonnustautunut kirkko jne.., Ei ehkä olekaan viattoman palloleikin syy, jos raivoisa potkupallofani haluaa joskus panna hyrskyn myrskyn. Ps. katsoisin Espanja Ranska ottelun, jos se ei tulisi jo meidän vanhojen kääkkien nukkumaanmenoaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanki tallentava digiboksi, sillä lisäksi pikakelata mainokset pois silloin harvoin kun mainoskanavilta tulee jotain hyvää.

      Poista
  7. Kaikkinainen vouhotus on pahasta ja tyhmien hömpöttäminen sirkushuveihin ja mainosten uhreiksi on synti.

    Mutta tässäkin asiassa on toinenkin puoli. Joukkuepelit opettavat niitä aktiivisesti harrastaville paljon yhteistoimintaa, sosiaalisuutta, tappion sietämistä osana elämää, itsekuria ja itsetuntemusta. Ja sitä, että maailmassa on pelisäännöt, joiden mukaan mennään.

    Varsinkin nuorella iällä noilla opeilla saattaa olla hyvinkin ratkaiseva merkitys yksilölle ja miksei koko yhteisöllekin.

    Tässä mielessä arvostan kovasti niitä isiä, äitejä ja muita henkilöitä, jotka uhraavat aikaansa esim. valmentajina lasten potkupalloiluun tai muuhun vastaavaan.

    (Sen sijaan niitä isiä ja äitejä en lainkaan arvosta, joiden kannustushuuto kentän laidalta kuuluu: "Tapa se!".)

    VastaaPoista
  8. Tässä vähän tämän aikamme sirkushuvin historiasta: https://backpagefootball.com/when-did-football-first-become-big-business/70376/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR2NJrYSLpPvcumhW4cnb6jPxGhNtBBS6i4iqkrthr18brbvO2fmuXTdYbE_aem_29ZMa8ylctwhY7S3OCZsjw

    VastaaPoista
  9. Esimerkkinä muistan hyvin kun koulussa puhuin potkupallosta voimistelun opettajan kuullessa. Hän suuttui ja sanoi vihaisena sen olevan jalkapalloa. Ei todellakaan kaikki ota urheilulajeja peleinä. Häviöistä on seurannut pahojakin mellakoita.

    VastaaPoista
  10. Faktan tarkistusta: Rokka moitti leikkipuheen totisesta haastamisesta ylikersantti Sinkkosta. Sinkkonen tuli uudeksi komppanianvääpeliksi kaatuneen Korsumäen jälkeen. Lammiota moitittiin muista asioista. Pilkku viilattu, hyvä mieli.

    VastaaPoista
  11. Vihavainen:

    ”… Jotta absurdius kävisi ylenpalttiseksi, kerääntyvät ei joukkueiden fanaatikot eli fanit sitten vielä laumoiksi, jotka hakeutuvat keskenään tappeluun …”

    Eihän tässä absurdiuutta ole, vaan järkevää toimintaa. On hyvä pitää perusvietit vireinä, niitähän tarvitaan tosielämässä tuon tuostakin, ihan normaalissa elämässä, puhuttakaan kunnon taistoista.

    Jokainen järjestöelämässä tai politiikassa mukana ollut tietää, kuinka vaikeaa on saada porukka mukaa positiiviseen ja rakentavaan toimintaan. Mutta annapa olla, kun pitäisi vastustaa jotain; silloin vanhojen sotaratsujen silmään syntyy pilke. Yhteisö herää ja kerääntyy tiiviiksi laumaksi, valmiina taistoon.

    Hyvä tätä eläimellistä käytöstä on ylläpitää vaikkapa potkupalloa harjoittamalla.

    Vielä eräs asia. Naiset eivät näitä taitoja oikein hallitse. Pieni kärhämä ja kissatappelu kyllä onnistuu, vaan eivät tosi toimet. Eivät marinit ja elinat taida tappelusta, ei sodan aloittamista; eivät suomipojat noilla taidoilla Ukrainaan säntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava kehityssuunta on myös se, että nykyään tunnutaan ääestävän enemmän jotakin vastaan kuin minkään puolesta.

      Vaalikampanjat ovat enemmän pelottelua ja raivokkaan vihan lietsontaa ja muita kohtaan kuin oman aatteen etujen ilmineeraamista ja omien tavoitteiden esittelyä.

      Kehitys kehitty - mutta mihin suuntaan ?

      Poista
    2. "kun pitäisi vastustaa jotain; silloin vanhojen sotaratsujen silmään syntyy pilke."

      Valtiotaidon ydin on kyky suunnata tuo intopilke rakentavaan suuntaan ts oikeaa vihollista vastaan.

      Poista
    3. Kehitys kehittyy - vaan jospa ei enää kehitykkään kulttuurin faustisen vaiheen kadottua? Roomassa noin kävi 200-luvulta lähtien. Kuvailemasi kaiken vastustaminen ts nihilismi on oire juuri tuosta: ei ole enää päämäärää, johon pyritään.

      Poista
    4. Anonyymi 12. heinäkuuta 2024 klo 13.18:

      ”… Valtiotaidon ydin on kyky suunnata tuo intopilke rakentavaan suuntaan ts oikeaa vihollista vastaan …”

      No tässäpä se murhe juuri onkin. Otetaan nyt esimerkiksi Englannin ulkoministeri Castlereagh, joka toimi pääjehuna Napolenonin sotien jälkeisenä rauhantekijänä.

      Yleensähän me Suomessa ajattelemme Haminan rauhaa (1820) Venäjän ja Ruotsin rauhana. Mutta eihän Ruotsilla ollut juuri mitään osaa tuossa suurvaltojen rauhanteossa. Tämä Castlereagh se oli päällepäsmäri: Ruotsista tehtiin suurvaltojen väliin rauhanmaa.

      Suomi liitettiin Venäjään lisäämään entisestään välitilaa tappelupukarien väliin. Jotta Ruotsi ei vallan masentuisi, sille annettiin Norja (personaaliunioni).

      Kuten sanoit, todellisen valtiotaidon ydin on loihtia esiin vihat ja sodat. Vasta nyt Ruotsi-parka pääsee mukaan tappeluksiin – yli parinsadan vuoden tauon jälkeen – ja tämän Castlereaghin mokan jälkeen. Suomihan nyt on tämän taidon osannut aina, niinpä nytkin.

      Poista
  12. Potkupallo on tarjonnut (ja tarjoaa edelleen) tärkeän poliittisen ventilaatiokanavan monessa maassa. Areenasta löytyy dokkari Itä-Saksan futiksesta. Samaa funktiota tarjosi punk-musa siellä. Ei ole korkeakulttuuria ei, tarpeellista kuitenkin.

    Lajin liepeillä riehuvat ultrat ja muu roskasakki ovat oma asiansa.

    Aivan kuten huipputason viulunsoitto, ei huippufutiskaan ole sen kummempaa, turhaa hommaa sinänsä. "Huippuasioita" on nautinnollista seurata.

    V-VF

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on viisauden ydin: nauttia huippuasioita kausittain: hyvää jalkapalloa EM ja MM -kisojen aikaan ja tuoretta parsaa keväisin. Se joka katsoo maakuntasarjoja tai syö (purkki-)parsaa ympäri vuoden on astunut pimeälle puolelle, samoinkuin se joka hylkää nuo nautinnot kokonaan.

      Poista
  13. Noh, kun blogisti toistaa vanhan blogin, minäkin kommentissa tyydyn uusintaan:

    "Täytyy sanoe, että niitä harvoja asioita, joista en blogistissamme pidä, on tämän halveksiva suhtautuminen jalkapalloon. (Tämä ilmenee mm. siinä, ettei tämä tiedä, ettei ostopelaajia käytetä maajoukueissa vaan erilaisissa liigoissa.) Mitä hyvää siitä sitten on:

    Ensinäkin jalkapallo maajoukkuetasolle on äärimmäisen esteettistä eli shakkia viheriöllä. Raskaan työpäivän jälkeen ei ole parempaa aivojen rentouttamista yöunia varten ei ole kuin jalkapallo-ottelu.

    Jalkapallo ei pelatessa ole kovin väkivaltaista, toisin kuin esimerkiksi jääkiekko. Fanien riuhunta taas on turhautumista, joka yhtähyvin voitaisiin tehdä kansallisaatteen, kommunismin, anarkismin, islaminen jne. nimissä, jos jalkapalloa ei olisi. Kyllä lyöpä aina ideologian löytää.

    Se kehittää harrastelijapelaajissaan aina tarpeellista kyky toimia ryhmässä yhteisen päämäärän hyväksi. Tätä meiltä suomalailta usein puuttuu.

    Laajemmin näkisin jalkapallon - ja muun huippu-urheilun - hyvänä sijaistoimintana sodalle. Kun joukkotuhoaseiden aikakaudella emme voi toivoa virkistävää sotaa noin viidenkymmenen välein, meillä miehillä pitää olla jokin sijaistoiminta, ettei yhteiskunta täysin naismaistu.

    Jalkapallon paras puoli on siinä, että se pitää suuren osa väestä poissa politiikasta tai muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttamisesta, jolloin järkevät voivat toimia vapaammin vailla häiriöitä.

    Koska syvällinen lukutaito (tekstien tasojen ymmärtäminen) on kuulemma sosiaalisessa mediassa alentunut, totean, että puolet tekstistä - poliittisesti epäkorrekti osa - on puoleksi ironiaa, ellei sarkasmia."

    Mitään en näe syytä muuttaa tuosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, unohtui että se on miljardibisnes ja siis rahan läpikotaisin kortuptoima

      Poista

Kirjoita nimellä.