Mihin miehillä on lupa?

 

Miesten klubin eksistentiaalisia kysymyksiä

 

Suomalainen klubi, jossa on noin 3000 jäsentä, äänesti taas eilen siitä, voidaanko myös naisia ottaa jäseniksi. Kyseessä on niin sanotusti perustislain säätämisjärjestyksessä eli määräenemmistöllä säädettävä pykälä, jonka muuttamiseksi tarvitaan 75% äänistä.

Viime vuonna äänestettiin samasta asiasta ja naisten ottamista jäseniksi kannatti silloin 69,6%. Nyt kannattajia oli vain 66,5% ja äänestysaktiivisuus oli peräti 72% mikä tällaisessa yhdistyksessä on aina huikea luku.

Voidaan siis sanoa, että kansa on puhunut, pulinat pois. Demokratiaa kunnioittavien on pakko tämä tulos hyväksyä jäsenistön ääneksi, eikä sitä muuksi muuta jonkun tuuliviirikirjailijan ”raivostuninen” tai poliitikon ”paheksunta”. Ihmisillä nyt vaon sattuu tässä maailmassa olemaan asioista erilaisia näkemyksiä ja demokratia tarkoittaa sitä, että toimitaan enemmistön tahdon ja pelisääntöjen mukaan.

Tyhmimmät ovat nähneet asiassa jonkinlaista sortoa tai peräti ihmisoikeuksien loukkauksen. Se on ymmärrettävää. Jokaisellahan on mielipiteensä ja omalla järjellään he joutuvat tässä maailmassa elämään, olkoonkin, että usein ”järjellä” tarkoitetaan jonkin auktoriteetin matkimista tai yleisen tai ainakin muodikkaan mielipiteen mielistelyä.

Tunnen fiksuja naisia, jotka ovat kannustaneet pitämään ”akat” ehdottomasti poissa klubin jäsenyydestä. Eiväthän ne siellä muuta tee kuin kyttäävät helppoa valtaa. Mitäpä se heille kuuluu, jos miehet haluavat sen hetkenkin olla omassa seurassaan?

Ei minkään klubin jäsenyys ole luovuttamaton ihmisoikeus eikä ainakaan tässä tapauksessa mikään oikotie joihinkin salattuihin vallan kamareihin. Kyllä klubilla elellään ihan normaalin kansalaisen ja hallintoalamaisen elämää eikä se toimin minkään laisena poliittisen painostusryhmänä.

Naisilta ei sitä paitsi ole pääsy klubille kielletty. Hyvin monien tilaisuuksien kohderyhmiksi on merkitty ”avec ja ystävät” tai pelkkä ”avec”. Naiset voivat sitä paitsi vuokrata klubilta kokoontumistiloja. Rajoitus koskee vain jäsenyyttä.

Onko moisella jäsenyyden rajoituksella sitten oikeasti merkitystä? Nykyinen johtokunta, joka ennen äänestystä primadonnamaisesti pelotteli erollaan, jos jäsenet äänestävät ”väärin” on viitannut siihen, mettä jäsenmäärän laajentamisella vitaisiin saada lisää maksavia ja toimivia jäseniä.

Taloudellisesti näet seuralla menee aika huonosti, vaikka uusia jäseniä on liittynyt viitisen sataa muutaman viime vuoden aikana.

Mikäli naisia todella olisi tullut heti useita satoja tai tuhansia, olisi klubi menettänyt luonteensa miesten klubina, mikä ilmeisesti joidenkin feminististen ideologien ja heidän mielistelijöidensä mielestä olisi sellaisenaan tavoiteltava asia.

Tässä kyllä ainakin itse näen sen laatuisen suhteutumisen miessukupuoleen, joka muistuttaa olennaisesti rasismia. Miehet ovat sen mukaan vajaavaltaisia eivätkä saa vetäytyä omiin piireihinsä.

Jokaisessa niin sanotussa primitiivisessäkin yhteiskunnassa eroa naisten ja miesten välillä pidetään oleellisena ja usein pyritään asian mahdollisia haittavaikutuksia eri tavoin kohtuullistamaan. Joillakin kansoilla on olemassa erikseen miesten ja naisten taloja, jotka ovat nekin eräänlaisia klubeja. Kyse on siellä molempien sukupuolten omasta, vapaasta tilasta, jossa he laativat säännöt.

Naissukupuolella ei tässä maassa ole mitään asiallista syytä väittää olevansa sorron kohteena ja kaikkein vähiten sellaisesta voisi todistaa miesten oikeus kokoontua omissa klubeissaan. Kyse ei ole mistään ”naisvihasta”, joka täysin keinotekoiseksi venytetty käsite monien intellektuelleiksi haluavien toimesta sotketaan nykyään miltei mihin tahansa asiaan.

Naisten läsnäolo varsinaisessa seuraelämässä on olennainen osa sen viehätystä ja molemmat sukupuolet nauttivat tällaisesta yhdessäolosta, joka myös parhaimmillaan korottaa kanssakäymisen älyllistä tasoa.

Miesten tai naisten klubeilla on erilainen luonne. Niissä voidaan olla luontevampia ja asiallisempia kenenkään loukkaantumatta turhista. Älyllinen taso ei siitä laske, vaan jopa päinvastoin, kun pinnalliset käyttäytymisen koukerot jäävät pois ja kun puhutaan, tehdään se sen vuoksi, että saataisiin käsiteltyä asioita eikä sen vuoksi, että päästäisiin poseeraamaan. Toki poikkeuksia aina on.

Ja tosiaan, ettei tulisi vääriä käsityksiä: naisissahan on paljon huippuälykkäitä kommunikaation taitajia, jodien kanssa asioiminen on suuri etuoikeus ja nautinto.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jonkin miesten klubin olisi ehdottomasti otettava heidät jäsenikseen. Sellainen vaatimus ei lähde länsimaisesta traditiosta, vaan nyt rakenteilla olevasta orwellilaisesta Oseaniasta, jonka uusimpiin keksintöihin ja tavoitteisiin kuuluu sen asian takominen kansalaisten aivoihin, että naisetkin ovat miehiä.

Älkää uskoko.

Onnea vaan Suomalaisella klubille ja toivottavasti turhan joukon eroaminen parantaa klubin tilannetta ja lisää jäsenten aktiivisuutta.