sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Olennaisen olemus


Keskittymisestä olennaiseen

Juhana Torkki, Seneca elämän lyhyydestä. (Seneca, De brevitate vitae, De otio ja De providentia. Latinasta suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhani Torkki). Otava 2018, 111 s.

Vanhasta mukavasta Grimbergin Kansojen historiasta, joka muuten on mainio teos, jäi jo lapsena mieleeni kuva tyynestä stoalaisesta filosofista, joka antoi avata suonensa ja kohtasi kuolemansa arvokkaasti, filosofisia keskusteluja käyden.
Seneca eli ja kuoli, kuten oli opettanut, kerrotaan. Etenkin juuri kuoleman kohtaaminen oli ollut hänelle ja yleensäkin stoalaisille läheinen teema. Itsemurha taas oli itse asiassa hänen entisen oppilaansa, keisari Neron määrämä teloitus, eikä suinkaan vapaaehtoinen lähtö tästä maailmasta, mutta siitä hän ei tehnyt sen suurempaa numeroa.
Friedrich Nietzsche taas, J.A. Hollon suomentamassa epigrammissaan, sanoo Senecan olleen etovan viisas faari, joka kirjoittaa, ikään kuin pitäisi primum scribere, deinde philosophari (eli että ei tarvitsisikaan ensin elää (vivere), josta sitten voisi filosofoida, vaan riittää, että kirjoitetaan eli tuotetaan tekstiä (scribere) ja analysoidaan sitä sitten.
Tuolloinhan Seneca olisi ollut ilmeinen postmodernisti ja pohjimmiltaan siis pelkkä pelle. Näin ei kuitenkaan ollut. Hän oli merkittävimpiä stoalaisia, joiden ajattelusta meille on säilynyt paljon tietoa.
Stoalainen, elämäntaitoon ja mielen tyyneyteen keskittyvä filosofia yhdistetään tunnetusti antiikin rappiokauteen samoin kuin sille läheinen suuntaus epikurolaisuus. Toki tuohon sammuvaan aikakauteen samalla liittyivät sen suurimmat ja jopa suurenmoisimmat aikaansaannokset. Uutta vain ei enää löytynyt kulttuurin sylistä, eikä barbaarien kasvava rooli millään tavalla asiaa auttanut.
Voisi siis ajatella, että Senecan kirjat ovat taas tänään mitä ajankohtaisimpia ja niin asia mielestäni onkin. Toki stoalaisuus, kuten useimmat filosofiat pyrkii myös löytämään ajattoman viisauden ja mielestäni siinä omalla tavallaan myös onnistuu. Kirja säilyy kuranttina vielä kauas tulevaisuuteen.
Elämän lyhyys on tänä päivänä aivan yhtä ajankohtainen ja ihmisen osaa määräävä asia kuin se oli kaksituhatta vuotta sitten. Aivan kuten silloin, kuoleman tosiasia määrittelee elämämme, halusimmepa sitä muistaa ja ymmärtää tai emme. Merkitystä ei ole sillä, elämmekö viisikymmentä, sata tai sataviisikymmentä vuotta.
Teoksen kääntäjä/toimittaja sai itse sysäyksen työhönsä kuolemansairaalta ystävältään, joka katui sitä, ettei ollut kylliksi ymmärtänyt elämän lyhyyden merkitystä, vaan oli tuhlannut aikaansa, TV-sarjojen katsomiseen, dekkarien lukemiseen ja muuhun joutavaan.
Itse asiassa useimmat luultavasti ymmärtävät, millainen synti henkeä vastaan on ajan tappaminen eli sen -kaikkein arvokkaimman- tuhlaaminen arvottomaan, olevan muuttaminen olemattomaksi.
Suurin ongelma mahtaneekin löytyä puuhakkaan ihmisen psykologiasta. Hänet on ehdollistettu toimijaksi, eikä hän muuta voi. Kun ulkoinen pakko ei estäisi olemasta otiosus eli viettämästä kontemplatiivista elämää itseään paremmassa seurassa vaikkapa klassikoita lukien, estää tämän kuitenkin sisäinen pakko.
Pakonomainen puuhaaja on occupatus. Itse asiassa sana muistuttaa ulkoapäin tulevaa herruutta: jokin ottaa ihmisen haltuunsa ja pitää hänet poissa itsensä luota ja siis myös tuosta hyvästä seurasta, joka olisi aina tarjolla.
Miksi ihmeessä itseään kunnioittava ihminen jo pari tuhatta vuotta sitten kehtasi mennä katselemaan poikanulikoiden nujakointia sen sijaan, että olisi viettänyt lyhyttä elinaikaansa tutustumalla kaikkeen siihen parhaaseen, jota ihmiskunta on tuottanut?
Vita activa, julkisten velvollisuuksien parissa vietetty aika on toki parempi elämäntapa kuin ajan käyttäminen pelkkään irstailuun ja juopotteluun, mutta vita contemplativa on hyveelliselle parasta ja hyvällä omallatunnolla hänelle sallittu, kunhan ikää on, sanotaan yli kuusikymmentä vuotta.
Seneca todistelee asiaa sen verran, että lukija ymmärtää asian olleen aikanaan kiistanalainen kuten se on nytkin. Monihan meillä on omaksunut jenkkiläisen elämänkäsityksen, jossa ihmisen kuuluu touhuta aamusta iltaan, niin kauan kuin henki pihisee.
Entä sitten onnettomuudet? Mitä ne merkitsevät hyveelliselle ja mitä himojensa orjille? Miksi edelliset usein näyttävät jopa kärsivän enemmän?
Kuitenkin on jalompaa olla ristillä riippuva Regulus, jolle tuskan tuovat teloittajan naulat, kuin irstas Maecenas, joka kärsii Tantaloksen tuskia, koska hänen vaimonsa torjuu hänet vuoteestaan, todistelee Seneca. Kulta koetellaan tulella ja hyve onnettomuudella. Hyveellisellä on oikeus ylpeyteen hyveestään, mutta irstaan onnettomuuteen liittyy vielä naurettavuuskin, tulkitsen mestaria.
Toki voimme verrata Senecan tekstejä myös erääseen vanhempaan kirjaan, Salomon Saarnaajaan. Saarnaaja vaikuttaa nihilistisemmältä ja jos otamme hänen todistuksensa täydestä, en ymmärrä, mikä meitä estäisi asettamasta irstasta elämää etusijalle huolimatta siitä, että tämä ilmeisen vanha mies julistaa, ihmettelevänsä, miksi nuoren miehen askelet johtavat naisen luo. Tuskinpa hän nuorena sitä ihmetteli.
Seneca todistelee kuoleman mitättömyyttä elämän rinnalla. Sen hetkikin on niin vähäpätöinen, ettei sille voi antaa mitään merkitystä. Miksipä siis moista pelätä?
Pelättävä ei kai itse asiassa ole mitään, mutta ainakin viisas karttaa tuhlaamasta älyttömästi suurinta omaisuuttaan eli aikaa. Tavallaan hänen siis tulisi pelätä sitä onnettomuutta, että hän jossakin vaiheessa huomaisi menettäneensä itsensä ja saaneensa vaihdossa tyhjää.
Ilmeiseltä myös tuntuu, että maine, jopa kuolematon maine, joka hyveestä seuraa, on arvokas myös sen takia, että muu ihmiskunta sitä arvostaa. Tätä stoalaiset eivät ehkä tunnusta, sillä toki heille ihmisen vapauteen kuului uskollisuus hyveelle riippumatta siitä, mitä kansan suuret joukot, hoi polloi siitä ajattelivat.
Kuten esipuheessa todetaan, kyseessä ovat tavallaan selfhelp-genreen kuuluvat teokset, mutta ilman nykyisten bestsellerien siirappisuutta. En suoraan sanoen tiedä, mitä tarkoittaa mindfullnes, enkä aio edes ottaa siitä selvää, mutta mikäli se muistuttaa niitä stoalaisuuden pyrkimyksiä, joita tässäkin teoksessa esitellään, ei se ihan turhaa ole.
Kääntäjää voi onnitella hyvästä työstä, joka on myös kulttuurityö ja täydentää suomeksi olevaa alan kirjallisuutta Epiktetoksen ja Ciceron teosten rinnalla. Kiitoksia!

12 kommenttia:

  1. Huono omatuntohan tuosta tuli. Dekkareita kuluu näín vanhempanakin puhumattakaan siitä riettauteen ja juopotteluun hukatusta ajasta nuorempana, mutta tarkemmin ajatellen sanoipa Seneca mitä tahansa, niin kaikkea se ihminen katuu, muttei hurjaa nuoruuttaan, sillä on hiton kiva tietää nyt aikuisena, mitä ei enää kannata tehdä tai kaivata. Se rauhoittaa kummasti.

    VastaaPoista
  2. "mitä tarkoittaa mindfullnes, enkä aio edes ottaa siitä selvää," 

    Ei mindfullnes parhaimillaan mitään huonoa ole, itse miellän sen henkiseksi läsnäolossa kussakin hetkessä, henkisen poissaolon sijasta: ollaan juuri siinä mitä kulloinkin tehdään olipa se se sitten Senecaa tai dekkareita, jotka ovat parhaimmillaan tosi hyvää yhteiskunnallista kirjallisuutta: muoto sallii vierailut niin rikkaiden selonteossa kuin köyhien murjuissa.

    TV-sarjoista sen verran, että parhaat hakkaavat nykyisin mennen tullen valtavirtaelokuvat, jotka on tehty 12-vuotiaan tasolle. Muoto sallii myös kehittyneet juonet ja henkilöhahmojen syventämiseen.

    Toiminnasta ja mietiskelystä: kyllä on parempi piirtää historiaan/todellisuuteen vaikka kuinka pieni piirto kuin kuin mietiskellä - usein harjoitellen - toisen tekoja. Joutavanpäiväinen puuhastelu ja tohottaminen on sitten asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry korjauksia:
      Läsnäolossa, pro läsnäoloksi
      Selonteoissa pro selonteossa
      Harjoitellen pro harmitellen

      Poista
  3. "Suurin ongelma mahtaneekin löytyä puuhakkaan ihmisen psykologiasta. Hänet on ehdollistettu toimijaksi, eikä hän muuta voi. Kun ulkoinen pakko ei estäisi olemasta otiosus eli viettämästä kontemplatiivista elämää itseään paremmassa seurassa vaikkapa klassikoita lukien, estää tämän kuitenkin sisäinen pakko.
    Pakonomainen puuhaaja on occupatus. Itse asiassa sana muistuttaa ulkoapäin tulevaa herruutta: jokin ottaa ihmisen haltuunsa ja pitää hänet poissa itsensä luota ja siis myös tuosta hyvästä seurasta, joka olisi aina tarjolla."

    Seneca oli credo-käsitteen luoja, credo/символ веры/uskonsymbolin/uskontunnustuksen luoja.

    Vuosisatojen varrella näitä credoja on luotu pilvin pimein.Tuhoisin niistä lienee ollut usko siihen, että yksityisomistus piti lopettaa maksimaalisesti ja luoda yhteiskunta, jossa olisi vain proletaareja kansakuntina, eli kansojen kansallisuuserotkin piti lopettaa maksimaalisesti.

    Mainittu credo haisee pahasti Nyky-Venäjällä puhjenneelle pröystäilevälle ja "itsensä paljastajan" Marx-rakkaudelle.

    "Андрей Фурсов: Мы в России перевернули Маркса с ног на голову (Me Venäjällä, olemme asettaneet Marxin jaloilta päälaelle)

    https://izborsk-club.ru/15179
    Андрей Фурсов
    3 мая 2018, 12:09

    "Мы в России перевернули Маркса с ног на голову, но это не важно, это наше право. Главное — было что переворачивать. И очень важно, что Маркс действительно создал одну из трёх великих идеологий."

    (Me Venäjällä, olemme asettaneet Marxin jaloilta päälaelle, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska se on meidän yksinoikeus.)

    Mainittu yksinoikeus haisee pahasti myös Putinin syksyllä 2013 julistamalle strategialleen "игра без правил" (peli ilman sääntöjä). Miten kauan tämä uusi credo saa jatkua.

    VastaaPoista
  4. "Tuhoisin niistä lienee ollut usko siihen, että yksityisomistus piti lopettaa maksimaalisesti."

    Väärin!

    On ollut muutakin ja paljon!

    ”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen (maksimaalisesti).., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin. Erityisen voimantuntonsa hetkinä poliittinen elämä pyrkii tukahduttamaan omat edellytyksensä — kansalaisyhteiskunnan ja sen elementit — ja järjestäytymään ihmisen todelliseksi ristiriidattomaksi lajinelämäksi. Siihen se kykenee kuitenkin vain olemalla väkivaltaisessa ristiriidassa omia elinehtojaan vastaan, vain julistamalla vallankumouksen pysyväksi, ja näin ollen poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.”
    ( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)

    VastaaPoista
  5. "credo"

    Venäläinen credo on tietysti marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismi-tutinismi, eikä mitään muuta.

    VastaaPoista
  6. "Me Venäjällä, olemme asettaneet Marxin jaloilta päälaelle, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska se on meidän yksinoikeus."

    Tätä venäläisten yksinoikeutta käsitellä Marxia mielin määrin ja nurin todistaa seuraava Marxin sitaatti, joka todistaa että Marx oli koko elämänsä ajan ollut venäläisten aatteellinen palkollinen.

    Kirjeessään Ludwig Kugelmanille 12.10.1868 Karl Marx kirjoitti:

    “It is an irony of fate that the Russians, against whom I have been fighting incessantly for 25 years.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot…” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)

    «По какой-то иронии судьбы именно русские, на которых я в течении 25 лет неустанно нападаю.., всегда были моими «доброжелателями». В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках.” (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)

    VastaaPoista
  7. "Venäläinen credo on tietysti marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismi-tutinismia"

    Meitä on viime aikoina peloteltu ties millaisilla skenaarioilla, joilla kaikenkarvaiset sammakot voivat pistää koko maailmankaikkeuden omaan mustaan aukkoonsa ja taskuunsa.

    Marx in December 1848: ”And only a world war can overthrow the old England as only this can provide the Chartists, the party of the organized English workers, with the conditions for a successful rising against their gigantic oppressors… But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 6, p. 160.))


    Engels in 1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia., Vol. 6, p. 186.))

    Marx in 1870: ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 33, p. 123.))

    Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 21, p. 361.))


    Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 9-10.))

    Engels in 1895: The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 537-539.))


    Энгельс в 1895 г.: «... все это создало полный переворот во всем военном деле, сразу положивший, с одной стороны, конец банапартисткому периоду войн и обеспечивший мирное промышленное развитие, сделав невозможной никакую другую войну, кроме неслыханной по своей жестокости мировой войны, исход которой совершенно не поддается учету.» (К. Маркс и Ф. Энгельс. Сочинения. Т. 22, С. 537-538.)

    Энгельс в 1890 г.: «Война? Начать ее ничего не стоит. Но чем кончится однажды начатая война, предусмотреть невозможно... Ведь мир пока еще сохраняется лишь благодаря непрекращающейся революции в военной технике, — революции, которая никому не позволяет считать себя готовым к войне, а также благодаря всеобщему страху перед совершенно неподдающимся учету шансами мировой войны — единственной, какая теперь только и возможна.» (Там же, Т. 22, С. 9-10.)

    Энгельс в 1887 г.: «...для Пруссии — Германии невозможна уже теперь уже никакая иная война, кроме всемирной войны. И это была бы всемирная война невиданного раньше размера, невиданной силы... как это все кончится и кто выйдет победителем из борьбы; только один результат абсолютно несомненен: всеобщее истощение и создание условий для окончательной победы рабочего класса.» (Там же, Т. 26, С. 361.)

    Энгельс в 1849 г.: «Всеобщая война, которая тогда вспыхнет,...сотрет с лица земли даже имя этих упрямых наций. В ближайшей мировой войне с лица земли изчезнут не только реакционные классы и династии, ни и целые реакционные народы. И это тоже будет прогрессом.» (Там же, Т. 6, С. 186.)

    VastaaPoista
  8. Jos sen "vita contemplativan" olennaisin ominaisuus on generoida ihmisessä patologiselta vaikuttavaa vihaa kaikkeen mikä liittyy Venäjään, Marxiin yms. (vrt. edellä), niin pitäkää hyvänänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos sen "vita contemplativan" olennaisin ominaisuus on generoida ihmisessä patologiselta vaikuttavaa vihaa kaikkeen mikä liittyy Venäjään, Marxiin yms. (vrt. edellä), niin pitäkää hyvänänne."

      Ryhtykäämme nyt analysoimaan
      Raukka-Anonyymin 7. toukokuuta 2018 klo 18.57 aatteita. "Jos sen "vita contemplativan" olennaisin ominaisuus on generoida ihmisessä patologiselta vaikuttavaa vihaa". Tämä aatteellinen lähtökohta merkitsee sitä, että Raukka-Anonyymi ei tieten tahtoen halua tunnustaa sitä, että credo yksityisomistuksen lopettamisesta maksimaalisesti, uskonnon lopettamisesta maksimaalisesti, kansallisuuksien lopettamisesta maksimaalisesti oli venäläis-marxilaista humpuukia, joka romahti yhdessä reaalisosialismin romahduksen kanssa.

      Mainittu Anonyymi-Raukka teeskentelee sitä, ettei muka tiedä sitä että Marx perusti vuonna 1864 Ensimmäisen Internationaalen, jonka tehtävänä oli yhdistää työväenliike ja kommunismi. Tässä Internationaalessa oli myös Venäläinen sektio. Mutta Venäjällä ei silloin ollut työväenliikettä, koska venäläiset tehdastyöläiset olivat orjia. Ensimmäisen Internationaalen Venäläisessä sektiossa oli vain aristokraatteja ja sektion johtajana oli itse Marx.

      Mainittu Anonyymi-Raukka teeskentelee myös sitä, ettei muka tiedä että Toinen Internationaale oli sosialidemokraattinen, ei kommunistinen.

      Mainittu Anonyymi-Raukka teeskentelee myös sitä, ettei muka tiedä, että Neuvostovallan aikana Moskova oli ns. maailman vallankumouksen keskuksena, että vuonna 1919 itse Lenin perusti Kommunistisen Internationaalen eli Kominternin, jossa Otto Wille Kuusisella oli erittäin tärkeä tehtävä eli itse asiassa erittäin tärkeitä tehtäviä.

      Annettakoon tämä tietämättömyys Raukka-Anonyymille anteeksi, koska Suomessa tällaisia on pilvin pimein ja lätäkön sumein.

      Poista
    2. Silmäiltäköön tällaisen Kiihkomieli-Anonyymin vuodatusta lempeästi. Heitä on maassamme viljalti, eikä heidän kolerisuuteensa "oikean" aatteen puolesta pidä liiemmin reagoida; saavat siitä vain uutta vettä myllyynsä. Ainoa kysymys,jonka tekee mieli suunnata heidänkaltaisilleen, on se klassinen: Oletkos ihan älylläsikään?

      Poista
    3. "Oletkos ihan älylläsikään?"

      eikös taistelu ottowillekuusisia vastaan vaadikaan älyä?

      Poista

Kirjoita nimellä.