Ruokaturismia!
Tässä juuri
eilen muuan Tadžikistanista tänne muutamaksi päiväksi saapunut mies
kyseli, mistä saisi sitä kuuluisaa suomalaista maitoon keitettyä kalakeittoa.
Sitähän on täällä
Helsingissä ollut niissä Kauppatorin laivoissa, mutta nyt ne ovat tainneet jo lähteä
kesätöihin. Toki täältä Suomen pääkaupungista jokin suomalainenkin ravintola
löytyy ja sellaisesta ainakin lappilaisista ruuista kiinnostuneet löytävät
tarvitsemansa. Mikäpäs se olisi suomalaisempaa kuin poro? Kysykää vaikka
virolaisilta.
Mutta tässäkin (tosi)tarinassa
on kiinnostavaa havaita, miten suomalaisen herkun maine on Venäjän välityksellä
kiirinyt maapallon toisella puolelle, suomalaisten liikauttamatta evääkään.
Venäjällä
suomalainen kalakeitto oli pitkään eksotiikkaa, mutta nyt se löytyy jo hyvin
monelta ruokalistalta. Saattaa olla, että se siellä on helpompi löytää kuin
meillä.
Maahamme on nyt
houkuteltu suuria määriä kiinalaisia. Sopii vain toivoa, että matkailutoimijat
muistavat myös kulinarismin. Turistille on aina oltava tarjolla toimintapaketteja,
jotka halutessa täyttävät heidän päivänsä. Maailmassa ei yksinkertaisesti ole
sellaisia maisemia, joita ihminen jaksaisi katsoa useita päiviä muuta
tekemättä.
Suomalainen
keittiö on monessa suhteessa ainutlaatuinen ja kuin ihmeen kautta se on
säilynyt eksoottisena ja tuntemattomana -jopa meillä.
Syynä on tietenkin
osaltaan suomalaisten oma tyhmyys ja saamattomuus, mutta osaltaan myös se,
ettei suomalaista ruokaa enää viitsitä eikä edes osata valmistaa kunnolla.
Luulen, ettei suurin osa suomalaista ole koskaan saanut hyvää suomalaista
ruokaa, ehkäpä ei edes kunnollista.
On nimittäin
niin, että kun suomalainen ruoka on leimautunut arkiruuaksi jota ei mennä
ravintolaan syömään, on siitä seurannut yliolkainen suhtautuminen koko juttuun.
Ostetaan jotakin einesmaksalaatikkoa ja luullaan sitten, että koko pöperö on juuri
sellaista, jonninjoutavaa mahan täytettä.
Ja kuitenkin… Mutta turhapa tätä on jatkaa.
Leipä on ruoanlaittajan
eräänlainen kuninkuuslaji. Tuoretta, juuri leivottua tai uunissa uudelleen
paistettua leipää ei ravintoloista saa, ei ainakaan ruisleipää tai oikeaa
hiivaleipää. Lämmittäminen ei asiaa vielä auta, vaikka voi olla askel oikeaan
suuntaan.
Tuoreen leivän
ominaisuudet säilyvät parhaimmillaan vain minuutteja. Sitä paitsi se pitäisi
leikatakin vasta juuri ennen nauttimista.
Tässäkin
tapauksessa on se, joka haluaa parasta, turha mennä nykyisiin ravintoloihin. On
paljon ruokalajeja, joita saa kunnollisina vain kotona. Sellainen muuten on usein
jopa kalakeitto, joka muuten on lähes idioottivarma ruokalaji.
Asia nyt vain on
niin, ettei senkään tekemiseen viitsitä panostaa ja unohdetaan se Mannerheimin
jalo periaate, että ruokaa on sen verran kunnioitettava, että valmistaa sen
aina mahdollisimman hyvin, vaikka kyse olisi vain arkilounaasta.
Mitä kaikkea
sentään suomalainen herkkupöytä pystyisi tarjoamaan vaativimmallekin vieraalle!
Lanttu on mainio raaka-aine, joka tunnetaan käytännössä vain meillä. Ja onhan niitä.
Suomalainen
kala, todellinen aito karjalanpaisti, jossa ei ole rasvasta eikä haudutusajasta
tingitty, tuoreet karjalanpiirakat, joiden kuoreen on käytetty vain ruista,
raparperi, ternimaito ja monet, monet muut raaka-aineet ja herkut muodostavat
perustan kokonaisuudelle, jonka kehtaa esittää kenelle tahansa.
Yleisesti ottaen
kyseessä on aika tuhti talonpoikaisruoka, husmanskost,
jonka ongelmana saattaa tässä mässäyksen maailmassa olla liiallinen
herkullisuus ja ravitsevuus. Toisin sanoen ongelma syntyy itse syöjän kohtuuttomasta
viheliäisyydestä, mitä hänelle ei kehdata sanoa ja mitä hän ei itsekään uskalla
edes tiedostaa.
Tavaksi on
tullut välttää asiakaskunnan raadollisuudesta seuraavia ongelmia väärentämällä
tuotteita esimerkiksi vedellä tai muulla arvottomalla jatkeella sekoittaen.
Hyvin usein näkee sitäkin, ettei kahvin kanssa ole lainkaan tarjolla kermaa,
vaan pahimmassa tapauksessa pelkkää kurria, joka kammottavalla tavalla pilaa
hyvänkin kahvin, mutta onpahan sitten kai olevinaan terveellisempää… eikä asiakkaalle
jää tuota vaarallista valinnan hetkeä, jossa hänen moraalinen arvonsa ikävästi
paljastuisi…
Mutta enpä
viitsi enempää jauhaa tätä kokkien ja lääkärien välisen työnjaon sekaantumista,
onhan siitä jo tullut maristua eikä maailma vain ole muuttunut.
Mutta kyllä nyt
olisi aika tarjota edes niille Saimaalle saapuville kiinalaisryhmille
mahdollisuus tutustua paikalliseen kulinaariseen maailmaan. Se voisi parhaiten
tapahtua järjestämällä vaikkapa paikallisten maatalousnais/marttayhdistysten
kanssa turisteille laadukkaita kursseja, joiden suorittajilla voitaisiin sitten
antaa komea diplomi.
Tietenkin sauna,
muikunpyynti ja vastaavat asiat vaativat myös omat ohjelmansa. Ja talvella
avantouinti, talvikalastus ja vastaavat harrastukset, syksyllä sienestys ja
marjastus ja sen jälkeinen saaliin valmistaminen ja nauttiminen tarjoavat lisää
mahdollisuuksia.
Muuan
mahdollisuus, joka tuli mieleen, on erityisen suomalaisen vodka- ja
zakuskapöydän tarjoaminen. Pietarissakin on muuan ravintola (Jat, muistelen),
jonka alkupaloihin kuuluu esimerkiksi kuuden tai kahdentoista pikkiriikkisen
snapsin valikoima erilaisten zakuskojen kera: sieniä, suolakurkkuja, suolakalaa…
Vodkaa on
tällaisessa asetelmassa monta erilaista sorttia ja ihmettelenkin, missä ovat
takavuosien erikoisviinat, kuten viljavaakuna, pomeranssiviina ja akvaviitti.
Mutta voihan niitä nalivkoja tehdä
itsekin, esimerkiksi maustamalla jonkin snapsin sipulilla, toisen kuminalla,
kolmannen piparjuurella ja niin edelleen. Ja tarjotut määräthän voivat olla
ihan pikkuruisia.
Eipä tässä muuta
kuin töihin, ne joita asia koskee. Itse kuulun jo sen verran ns. meneviin
miehiin, että teen näitä vain itselleni.
Itse ainakin söin talvella maitoon tehtyä kalakeittoa Pietarissa Moskovan aseman vieressä olevassa ruokalassa. Mistään keiton Suomalaisuudesta ei ollut puhetta.
VastaaPoistaMutta eipä Suomessa mitään oikein Venäjästä muutoinkaan tiedetä kun täällä opiskellaan ruotsia eikä venäjää. Sen verran toki tiedetään että Ala-Kurttiin on tuotu muutama tuhat sotilasta joilla Suomi vallataan.
Sepä erikoista. Kyllä kalakeitto tulee ilman maitoa ta kermaa, jos tilaat sitä nimellä уха. Jos taas sanot уха по-фински, saat maidolla/karmalla.
PoistaOuto on palvelu, mikäli uhaa tilatessa saatkin suomalaista kalakeittoa.
Olin viime kesänä kanttarelliaikaan Saksassa ja niitähän tunnutiin tarjottavan joka toisessa ravintolassa, jopa uusien perunoiden kanssa. Kai niitä jossain saa Suomessakin, mutta itse en ole syönyt niitä kuin mökillämme. Onhan näitä suomalaisherkkuja. Voiko jälkkäri parantua lämmitetystä leipäjuustosta lakkahillon kanssa?
VastaaPoistaNo onhan niitä siniä muuallakin. Mutta kysypä esimerkiksi metsäsienisalaattia tai marinoituja tatteja.
PoistaOlen kuullut, että Helsingissä Hakaniemen hallista saisi maitoon keitettyä kalakeittoa. Näin landepaukkuna ei ole tullut käytyä Stadissa pitkään aikaan.
VastaaPoistaEi se keitto hävinnyt ole. Se ruoka, jota kotonakin saa, nyt ei vain ole löytänyt tietään ravintolaan. Ennenhän sinne mentiin viettämään huonoa elämää ja syömään ranaskalaisittain, mutta alkaahan se tilanne pikkuhiljaa muuttua.
PoistaItalialainen keittiö ravintolassa olisi puoli vuosisataa sitten ollut lähinnä vitsi, mutta ei ole enää.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt ranskalaisen keittiön arvostusta. Aina kun olen käynyt Ranskassa ravintolassa syömässä on ruoka ollut pettymys. Suomessa ranskalaisista ravintoloista tulee lähinnä mieleen ärsyttävät tarjoilijat jotka aina ruuan pöytään tuotuaan selittävät jokaisen lautasella olevan juustonpalan tarkan koostumuksen. Yleensä on vain tehnyt mieli pyytää heitä olemaan hiljaa.
PoistaTarjoilijoiden ruokaselostukset ovat ärsyttäviä. Minua ei kiinnosta pätkääkään, onko lammas jostain Uudenmaan vanhasta kartanosta vai Mönkkösen tilalta Pertunmaalta.
PoistaHyvää päivänjatkoa tai viikonloppua ovat myös ärsyttäviä toivotuksia tarjoilijalta. Ajattelen silloin aina: piruako se sinulle kuuluu.
Kuoreet olivat kuulemma pietarilaisten suuri herkku ja ennen vallankumousta kuoretta vietiin hevoslasteittain Pietariin. En tiedä mikä tilanne on nykyään, pakotteet kai estäisivät.
VastaaPoistaEn muuten tiedä miltä kuore maistuu, koska sitä pidetään ns. roskakalana eikä sillä ole sijaa tässä lohen, siian ja kuhan valtakunnassa.
Suomalaisesta ravintolamaailmasta sen verran, että tyypillistä on, kaikenlainen inho laadukkaita raaka-aineita kohtaan. Halvempaa ostetaan, koska asiakas ei huomaa esimerkiksi ison ahvenen tai pienen kuhan fileen makueroa. Hinta kuitenkin on eri luokkaa. Raskileipiä voitaisiin hyvn tehdä, mutta se kun maksaa, niin tehdään hiivalla pikapatonkeja tai lämmitetään esipaistettu pakaste.
Kyllä kuoretta on paljon tarjolla. Kysy korjuskaa.
VastaaPoistaJurapapukin opettaa tässä venäläisille miten kalakeittoa tehdään:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=Ztq8QDqg5jE
Kiinalaisturistit kyllä suosivat kiinalaisia ravintoloita.
VastaaPoistaLapissa kyllä tarjotaan Lapin herkkuja; poro,lammas, nauta, hirvim kalat (mm muikut, ahvenet, Perämeren/Tenon/Norjan Lohi), riistaa, hilloja, mustikoita, puolukoita, karpaloita. Lappi a´la carte jo 70-luvulta. Leipänä mm. eri puolilla Lappia erilaisena valmistettava hiivaton ohrarieska (ohra, suola, vesi). Ja valmiiksi luomuna tai melkein.
Lappi lappina. Mutta kyllä Helsingissä näkyy olevan itämaisen kansan suosiossa Konstan möljä, josta saa kunnollista suomalaista kotiruokaa.
VastaaPoistaSe on nyt niin tään monikulttuurisuuden hehkutuksen aikana se suomalainen perusruoka kauheeta impivaaralaista ja olishan se siksi kaameeta sellasta suosia ..
PoistaMinulle on yksi lysti onko kalakeitossa maitoa vai kermaa kunhan kalassa ei ole yhtäkään ruohoa. On tympeää syödä kalakeittoa kun syöminen on lähinnä vihne ruotojen erottelua.
VastaaPoistaKiinalainen turisti haluaa kiinalaista ruokaa. Se on ongelma matkanjärjestäjille millä pitää asiakkaat tyytyväisinä.