Suunnitelma A

Suuri suunnitelma

Stalinin ajan kuuluisille viisivuotissuunnitelmille oli asetettu kunnianhimoisia tehtäviä. Ensimmäisen viisivuotiskauden aikana vuosina 1928-1932 tuli siirtyä suunnitelmatalouteen ja rakentaa raskaan teollisuuden perusta ja toisen viisivuotiskauden aikana eli vuoteen 1937 mennessä tuli hävittää taloudesta ja muualtakin kapitalismin elementit.

Tuloksena oli silloin siis sosialismiin siirtyminen. Vuosi 1937 onkin jäänyt ikuisesti tai ainakin melko tehokkaasti ihmiskunnan mieleen tuon uudenlaisen yhteiskunnan eräitä ominaispiirteitä kuvaamaan.

Viisivuotissuunnitelmien todellisesta merkityksestä on kiistelty, mutta ainakin niiden tuloksena Neuvostoliitossa syntyi jättiläismäinen raskas teollisuus. Tarkoittamattomiin seurauksiin kuuluivat ne komentotalouden riesat, jotka sitten vuosikymmeniä vaivasivat useimpia elämän alueita.

Neuvostoliitto, julisti ja ilmeisesti myös koki olevansa kapitalistisessa piirityksessä ja niinpä sotilaallinen puoli oli viisivuotissuunnitelmien määräävä elementti kuten koko suunnitelmatalouskin oli pohjimmiltaan sotataloutta.

Aloittaessaan uuden kautensa Venäjän presidenttinä Vladimir Putin allekirjoitti jo samana päivänä eli toissapäivänä ukaasin ”Venäjän Federaation kehityksen kansallisista päämääristä ja strategisista tehtävistä vuoteen 2024 saakka”.

Ingressin mukaan presidentti julistaa: ”Venäjän Federaation tieteellis-teknologisen ja yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen läpimurron, väestön lisäämisen, kansalaisten elintason ja asumistason kohottamisen ja jokaisen ihmisen itsetoteutuksen ja kykyjen realisoinnin mahdollisuuksien toteuttamiseksi määrään seuraavaa:”

Tämän jälkeen seuraa luettelo kansallisista päämääristä, jotka määrätään toteutettaviksi vuoteen 2024 mennessä. Tätä koskevien suunnitelmien tulee olla valmiit lokakuun alkuun mennessä. Voitaneen siis puhua kuusivuotissuunnitelmasta.

Luettelo on sangen kiinnostava ja mikäli sitä halutaan tarkastella Neuvostoliiton suunnitelmien taustaa vasten, herättää ensimmäisenä huomiota se, ettei sotalaitoksella ole tässä suunnitelmassa mitään osuutta.

Voidaan tietenkin sanoa, ettei asiaa yleensä suoraan todettu myöskään 1930-luvulla. Kuitenkin kaikki, mikä vahvisti raskasta teollisuutta ja sen edellytyksiä, vesivoiman rakentamisesta öljyn ja teräksen tuotantoon, palveli tätä asiaa.

Näin asia tietysti on jossakin määrin myös nyt. Väestönkasvu, digitaalisten menetelmien laaja käyttöönotto ja koko talouskasvu edesauttavat tietenkin maan sotilaallisen kyvyn parantamista. Siitä huolimatta on mielestäni syytä panna merkille ohjelman tietty rauhanomaisuus. Mikäli ukaasissa mainittuja aloja todella priorisoidaan, joudutaan ilman muuta vastakkain sotilaallisten tarpeiden kanssa. Miten silloin käy, luoja tietää.

Ylimpänä luettelossa mainitaan eliniän ennusteen kasvattaminen 78 vuoteen ja siitä sitten vuoteen 2030 mennessä 80 vuoteen. Sen jälkeen seuraavat terveydenhuollon ja koulutuksen parantaminen, asumiseen ja kaupunkiympäristöön liittyvät seikat, ekologia, liikenneyhteydet, työn tuottavuus, tiede, digitaalitalous, kulttuuri ja niin edespäin.  Näistä aloista on laadittava suunnitelmat presidentin vahvistettaviksi syksyyn mennessä.

Itse asiassa ukaasissa priorisoidaan hyvin vankasti hyvinvointiin, eikä siis edes pelkästään talouteen liittyviä asioita, vaikka on tietenkin mahdotonta sanoa, mitkä asiat käytännössä saavat väistyä toisten tieltä, kun tullaan arkielämän tasolle.

Kerran menneisyydessä siinä talossa, jossa valtakunnanduuma nyt kokoontuu, toimi valtakunnan suunnitteluvirasto eli Gosplan, jonka ylevänä tehtävänä oli harmonisoida nykyisyys tulevaisuuden, mahdollinen toivotun ja tunnettu tuntemattoman kanssa. Parastaan kai ihmiset siellä yrittivät, mutta kun tavoitteena oli viime kädessä ihmisen käyttäytymisen ennustaminen keskipitkällä aikavälillä, ei työstä juuri kiitoksia herunut.

Venäjä ei kuitenkaan ole palaamassa suunnitelmatalouteen ainakaan vanhan komentotalouden mielessä. Valtio ei ole taloudessa ainoa toimija eikä halua sellainen ollakaan. Itse asiassa tässäkin ukaasissa edellytetään yritysten, myös pienten ja keskikokoisten saavan tehostettua tukea toiminnalleen, muun muassa normeja purkamalla ja lainoja myöntämällä.

Neuvostoliitto pyrki autarkiaan tai ainakin sitä lähelle. Venäjä sen sijaan, uuden ukaasin mukaan panostaa paljon myös kansainvälisiin taloussuhteisiin, vientitavaroiden kehittämiseen ja kansainvälisiin liikenneväyliin.

Samalla kun huomiota kiinnitetään suurten etäisyyksien väyliin itä-länsi ja etelä-pohjoinen suunnilla, annetaan paljon tilaa myös maanteiden ja liikenneturvallisuuden kehittämiselle. Huonokuntoiset tiet ovatkin perinteisesti olleet toinen Venäjän suurista vitsauksista…

Kiinnostavana pidän myös sitä merkittävää painotusta, joka annetaan terveiden elämäntapojen ja kuntourheilun edistämiselle. Juoppouden vastainen kampanja näyttää Venäjällä olleenkin menossa jo muutaman vuoden. Siihen on liittynyt rajoituksia alkoholin myynnissä, hintapolitiikkaa ja terveyspropagandaa.

Ennalta ehkäisevän työn lisäksi pyritään tehostamaan terveydenhoitoa ja jokainen pyritään saamaan lääkärintarkastukseen kerran vuodessa.

Tavoitteista annetaan usein määrällisiä tai muita numeerisia mittareita. Venäjä pyritään saamaan viiden suurimman talouden joukkoon, jossa se itse asiassa joidenkin laskelmien mukaan jo onkin. Maan opetuslaitos halutaan kymmenen parhaan joukkoon, köyhyys halutaan puolittaa, liikennekuolleisuutta vähentää kolme- ja puolikertaisesti, kohottaa maa viiden parhaan joukkoon tieteen ja tutkimuksen alalla ja niin edelleen.

Numeroiden käyttö tällaisissa yhteyksissä on luonnollista eikä vielä merkitse konkreettisesti juuri mitään.

Maksimaalisen inflaation pitäminen neljässä prosentissa on varmaankin hyvä tavoite, samoin kuin hypoteekkilainan koron pitäminen alle kahdeksassa prosentissa ja samaa on sanottava työn tuottavuuden nostamisesta vähintään viidellä prosentilla vuodessa.

Tämän tapaisia tavoitteitahan lienee kaikilla valtioilla toiset niitä ovat realistisempia kuin toiset, kuten kehitysloikkaajakansana tiedämme. Kuitenkin sitä tuntee kuulevansa kaikuja menneisyydestä lukiessaan, että kuudessa vuodessa pitäisi muiden kuin raaka-aineita ja energiaa edustavien tuotteiden viennin olla noussut 250 miljardiin dollariin, mistä koneenrakennuksen osuus on 50 miljardia.

Tulevaisuutta hallitaan toki kiusallisen huonosti niin meillä kuin naapurissa. Presidentin ukaasissa esitettyjen tavoitteiden voi joka tapauksessa katsoa olevan mahdollisuuksien rajoissa ja näin naapurina voi vain toivoa onnea niiden toteuttamisessa. Eläköön se rauhallinen kehitys ja hyvinvoinnin kasvu!