Korkean korrektiuden luomus

Korrektiuden korkea veisu

Suomen kouluissa on otettu käyttöön sukupuolivalistuksen opas, joka kuulemma herätti Englannissa suuttumuksen myrskyn. Siitä en tiedä sen enempää, mutta näin ne netissä kertovat. Jos sitten lienee.

No, engelsmannithan tiedetään- tekopyhyys on aina ollut heidän helmasyntinsä ja taitaa sellaisena pysyäkin. Cant, prudery, bigotry –nämä opittiin jo viktoriaanisena aikana viimeistään ja niillehän me täällä pohjolassa naureskelemme.

Ja mitähän asiaa engelsmanneilla oli tulla meille irvistelemään? Olimmeko tehneet muka jotakin väärin? Sitä paitsi, kuten vihreän puolueemme muuan arkkivihreä on todennut, keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla miehillä ei ole mitään asiaa mennä kertomaan mielipidettään esimerkiksi siitä, mitä nuoret naiset tekevät omalla kehollaan, sillä eihän se heidän etujaan koske, siis noiden miesten.

Ja kuinka jollakin voisi olla oikeus kertoa mielipidettään yhtään mistään, ellei se koske hänen omia etujaan? Mitäs etiikkaa se sellainen on…?

Ainakin minä näen tässä analogian. Seksiopas nuorille koskee nuorten omia etuja, eikä vanhemmilla ole siinä mitään sanottavaa. Tosin opas taitaa olla vanhojen tekemä, mutta ainakin se on täysin korrekti, siis poliittisesti. Mutta entäs ne nuorten edut? Vallitseeko tässä automaattinen harmonia kuin sosialistisessa yhteiskunnassa ikään?

Oppaassa ei ole tyydytty vain selostamaan asioita (siis kuka nuori lukisi kirjoitettua tekstiä?), vaan sitä säestää myös kuvitus. Ja kuvitus se vasta sellainen laji on, jossa korrektius punnitaan.

Ajatelkaamme vain: mikäli meillä olisi käytössä pelkkä kirjoitus, eli pelkkä teksti, olisi korrektin lopputuloksen takaamiseksi käytettävä paljon palstatilaa, sivulauseita ja lauseenvastikkeita, jotta lukija ymmärtäisi, ettei käsitelty asia koske vain laillisessa iässä olevia, etuoikeutettuja valtaväestön edustajia ja niin edelleen ja niin edelleen. Koko inhimillisen toiminnan ja värirunsauden kirjohan se sieltä löytään.

Mutta kuvitus on sitten siis kirjaan otettu ja kyllä se taitaa olla todellakin onnistunut ja lajissaan ehkä täydellinen.

Siinä kuvassa pulska vaalea (tai siis e-tumma) nainen istuu ei-vaalean miesoletetun sylissä. Miesoletettu näyttää edustavan hiphop-kulttuuria, koska ei ole tässäkään luopunut  niin sanoakseni virkapäähineestään.

Melaa ilmeisesti survotaan ns. ykköseen, koska teksti puhuu emätinyhdynnästä. Mutta huomatkaa: tässä ei nainen ole passivoitu ja suorastaan alistettu selinmakuuseen eikä mies ole ns. lähetyssaarnaajan asennossa, mikä kai onkin luonnollista ja kukaties välttämätöntä, koska hän ei näytä etuoikeutetulta, mikäli etnistä profilointia voi tässä käyttää ja eikös sitä tässä pidäkin. Annetaan siis korrektiudesta täydet pisteet!

Mutta muistetaan vielä myös se tärkein: missään tapauksessa nämä heterot eivät voisi julkisessa, kuvallisessa esityksessä muodostaa sellaista paria, jossa nainen olisi tumma ja mies valkoinen.

Niin, että miksikä ei? Koettakaapa keksiä? Vai kokeillaanko?

Toisessa kuvassa harjoitetaan ns. anaaliyhdyntää eli jolua survotaan toisen etuoikeutetun  miesoletetun ns. kakkoseen. Viimeksimainitun omistaja näyttää olevan murrosiässä finneistään päätellen, joten ennakkoluulottomia ollaan myös ikäkysymyksissä. Eiköhän panna täydet korrektiuspinnat tästäkin?

Mieleen tosin tulee, missä ovatkaan lesbot, jotka ymmärtääkseni ovat aikakautemme kunnia, järki ja omatunto. Mutta ehkä he piankin älähtävät. Kyllä kohtuus edellyttäisi kuvaa myös heistä,  niin sanoakseni kaksivärisenä.

Koska väärinkäsittäjiä aina on maa väärällään, totean varmuuden vuoksi, että asiallinen seksiopetus on ihan oikeasti tärkeä asia ja sen pitää tukea nuoren omaa kehitystä ja antaa eväitä kasvamiselle kypsään aikuisuuteen. Ilman opetusta ja valistusta nuoret saattavat joutua suuriinkin henkisiin vaikeuksiin. Vähänkö sitä on liikkeellä huuhaata.

Kun vielä toteamme, että ainakin nnuo kuvat ovat täysin korrekteja, voimme ryhtyä toden teolla ihmettelemään mitä ne engelsmannit (siis jotkut yksilöt siellä) oikein tässä kauhistelivat? Olisiko asian edes voinut hoitaa paremmin?

Minulla on vähän sellainen hytinä, etteivät opuksen suunnittelijat olisi edes uskaltaneet tinkiä poliittisesta korrektiudesta. Entäpä, mikäli ns. kiintiömauri olisikin puuttunut joukosta? Entäpä, jos ne heterot olisivatkin maanneet sängyssä päällekkäin? Entäpäs sen naisen pigmenttipuoli?

Nykyään on tärkeää ja välttämätöntäkin esittää maailma sellaisena, kuin sen pitäisi olla, jotta ns. ankkalinnalaiset eli Hollywood-arvot tulisivat täytetyksi ja erinäisten oppituolien anti saataisiin täysimittaisesti hyödynnettyä.

Oswald Spengler sanoi aikanaan jylhästi ja oivaltavasti: wir sind schon alle Sozialisten. Nyt voimme, rintoihimme lyöden, sanoa, että olemme jo kaikki amerikkalaisia, melkein kuin newyorkilaisia!

Saattaahan se olla, että meillä ei noita niin tuiki välttämättömiä erivärisiä toistaiseksi ole elävässä elämässä kuin malliksi, mutta mikä onkaan heidän painoarvonsa tällaisissa yhteyksissä?

Neuvostoliitossa yksi työläinen vastasi aikoinaan edistykselliseltä merkitykseltään useita talonpoikia, mutta asia on vieläkin monimutkaisempi. Me emme näet edes voi jyvittää korrektien ja ei-korrektien kategorioiden edustajien merkitystä pelkästään määrällisesti suhteuttaen (yksi homo vastaa kymmentä heteroa tms.).

Asia on nimittäin niin, että kuten työläisiä ei Neuvostoliiton edistyksellisyyden takaajina korvannut eikä voinut korvata mikään määrä talonpoikia, ei myöskään mikään määrä ei-tummia heteroita korvaa yhtään mitään.

Mutta ajatellaanpa vieläkin siitä engelsmannien väärää ja kohtuutonta suhtautumista oman suomalaisen kirjamme korrektiin ja oikeamieliseen esitykseen.

Onko niin, että tällaisissakin yhteyksissä voitaisiin ajatella olevan olemassa jonkinlainen hyvän maun raja? En tarkoita, että sukupuolivalistus olisi makukysymys, vaan sitä, että normaaleille ja muillekin tietyn ikäisille lapsille voi asiat ihan hyvin selittää myös puhumalla, hienovaraisesti eikä kornin törkeästi.

Ja kannattaa muistaa, että lapset ovat lapsia ja että heillä on oikeus tiettyyn suojaan  myös seksuaalisessa kehityksessään, jossa he ovat hyvin haavoittuvia.

Kuva, jolla aikuiset lähinnä naureskelevat, saattaa lapsille olla sokeeraava ja tuottaa ei-toivottuja reaktioita, olipa se miten korrekti tahansa ja ehkä jopa juuri siksi.

Kuva voi hyvinkin heijastaa maamme viranomaisten puolivirallista, toivottua todellisuutta eikä ole epäilystä siitä, ettei vastaavaa tapahtuisi ihan luonnossa. Siitä huolimatta se saattaa olla ihan törppö ja esittäjänsä kannalta suorastaan nolo luomus.

Vai eikö muka voisi? Engelsmannit, ainakin siis jotkut heistä, ovat ilmeisesti juuri tätä mieltä. Meilläkin taitaa moni jakaa tämän näkemyksen. Onko heillä sellaiseen oikeutta? Mitä mieltä Suomessa saa siis olla esimerkiksi juuri tässä tapauksessa?