Tasanjaon maailmasta

Tasan ei käy onnen lahjat

Luulenpa, että meillä suomalaisilla on vallitsevana se käsitys, että tulojako valtiossa on sitä paremmalla tolalla, mitä tasaisempaa se on. Näyttäähän meillä olevan jopa jonkinlainen uskonlahko, joka vaatii tulojen tasa-arvoa sukupuolten välillä, eikä millään suostu uskomaan, että se havaittu epätasa-arvo perustuu vain erilaiseen työmäärään ja tasoittaminen olisi yksinkertaisesti epäoikeudenmukaisuutta.

 Joka tapauksessa siis tasa-arvo esitetään arvona sinänsä, mikä on yhtä huvittava kuin säälittäväkin näkemys.

En tarkoita sitä, että kansanryhmien tuloissa ja varallisuudessa saisi vallita millainen epäsuhde tahansa. Jo Aristoteles ymmärsi hyvin, että kun mennään tarpeeksi kauas tasaisesta tulonjaosta, alkaa valtio tulla epävakaaksi. Ihmiset kokevat, ettei nyt pelata reilua peliä ja ovat siinä oikeassa.

Mitään erityisen reilua ei tietenkään ole siinäkään, että jokaisella annostellaan täsmälleen saman verran, muista tekijöistä riippumatta. Tämä kuitenkin on ollut eräiden utopististen lahkojen tavoitteena kautta aikojen.

Tulon jaon tasaisuutta mitataan ns. Gini-indeksillä. Mikäli sen arvo on 100 (oikeastaan 1), vallitsee maassa täydellinen epätasa-arvo, kun yksi saa kaikki tulot. Mikäli arvo sen sijaan on 0, on suoritettu täydellinen tasanjako ja jokainen saa yhtä paljon.

Käytännössä näitä ääritapauksia ei tietenkään ilmene. Kun katsomme tulonjakokarttoja, huomaamme, että suurin osa maailmaa näyttää kuuluvan epätasaisen tulonjaon alueeseen, ainakin meidän suomalaisilla standardeillamme.

Afrikka on varsinainen mustan epätasaisuuden pesäke ja kaikkein epätasaisin tulojako maailmassa toteutuu Etelä-Afrikan tasavallassa gini-indeksillä 63,40.

Hyvin epätasainen tulonjako on tunnetusti myös Venäjällä ja USA:ssa. Edellisen indeksiluku on 37,70 ja jälkimmäisen 41, eli Venäjällä ollaan hieman ”tasa-arvoisempia”.

Suomi ja Skandinavia ovat tunnetusti suuren tasajaon alueita. Meillä indeksiluku on 26,80 ja Ruotsissa 27,20. Norjan luku on sama kuin meidän.

Mutta entäpä nuo entiset neuvostotasavallat ja kansandemokratiat?  Kuten tunnettua, kommunismin luhistuttua alkoivat siellä yksitystämisorgiat, joissa varkaat veivät kansan omaisuuden, ottivat itselleen.

Odottaa voisi siis afrikkalaisia lukemia ja Venäjän varsin korkea, ”amerikkalaismallinen” arvo tukeekin tätä olettamusta.

Itse asiassa näin ei kuitenkaan ole. Pienin Maailmanpankin tilaston gini-ideksi eli siis maailman suurin tulojen tasaus vallitsee –Ukrainassa. Luku on 25,50.

Luku ei kai meitä suomalaisia sinänsä hätkähdytä ja muistelen, että se meillä oli takavuosina pienempikin. Kun uutisissa, ainakin venäläisissä, kuitenkin alinomaa kuulee puhuttavan Ukrainan oligarkeista ja maan suuresta korruptiosta, odottaisi kai myös tulonjaon olevan enemmän Afrikkaan kuin Skandinaviaan kallellaan.

Itse asiassa gini-tilaston häntäpäässä eli siis tasaisen tulonjaon alueella komeileekin suuri määrä entisiä kommunistimaita. Siellä ovat niin Slovakia, Tšekki kuin Slovenia ja Valko-Venäjänkin luku on hienoisesti Suomea pienempi: 26,70.

Minusta yllättävää on, että sieltä löytyvät myös Kazakstan ja jopa Keski-Aasian tasavallat ovat aika säädyllisissä lukemissa: Kirgisia saa arvon 29.00 ja Uzbekistankin 35,30. Viimemainittu jo kyllä alkaa olla venäläisissä lukemissa, mutta onhan Ranskankin luku 32,30 ja Italian 34,70. Virolla luku on muuten 34,60.

Liian pitkälle menevä tulojen epätasaisuus on ilmeisesti valtiolle  ja kansalle kirous, vaikka epätasaisuus kukaties saattaa olla hyödyksi silloin, kun pyritään irtautumaan köyhyydestä. Lienee mahdotonta nostaa tasa-arvoista kurjuutta kärsivän kansan elintasoa samanaikaisesti, vaikka se varmaan olisikin kovin miellyttävää.

Kehittyneissä maissa, kuten USA:ssa ja Venäjällä suuri epätasaisuus sen sijaan on irvokas ilmiö. Kuten tunnettua, ns. globalisaation uusimman aallon aikana on muutamien harvojen yksilöiden käsiin kasaantunut omaisuuksia, jotka ovat suurempia kuin keskikokoisten maiden kansantuote.

Jo Adam Smith todisteli, ettei kukaan voi rahaa varsinaisesti hävittää sitä tuhlaamalla tai säilömällä. Todellisuudessa ei ole roopeankkoja, jotka vievät rahat muilta pois ja käyttävät niitä omiin yksityisiin kylpyihinsä rahasäiliössä.

Tosiasiassa jokainen oligarkkikin panee aina rahan kiertämään ja siten työllistää ympäristöään tai vaikkapa englantilaisten pankkien välityksellä kaukaisempiakin alueita. Raharikkaat eivät kuulune onnellisimpiin, kuten eivät rikkaat kansatkaan välttämättä. Mutta tämänhän huomasi jo Saarnaaja. Hänen tuumailujaan kannattaa aina silloin tällöin lukea.

Itselläni ei tässä ole tarkoituksena sen enempää saarnata, totean vain, ettei se tulonjaon tasaisuuskaan mikään arvo sinänsä ole, ainakaan mikäli siinä mennään kohtuuttomiin.

Ehkä saattaisikin olla niin, että esimerkiksi Ukrainan onnettomuutena on se, etteivät oligarkeiksi pyrkineet siellä aikoinaan saaneet varastettua kylliksi pannakseen pyörät pyörimään? Huomautan, että tämä on ihan vain kaino ajatuskoe, eikä mikään poliittinen manifesti saati ohjelma.